Elokuun päiviä...

 Upeita auringonkukkia saa hakea kaupungissa muutamasta nimetystä kohteesta kuka vaan.  Mökille mennessä totesimme, että nyt ne ovat kukassa!  Sinne siis!  Muutama muukin oli pysähtynyt kukkia hakemaan. Minä crockseissa pörhälsin pellolle vain todetakseni, että on muuten aika märkää, eikä kukkivia kukkia olekaan ihan lähellä maantietä....  Kyllä punkit kirmasivat, kun viimein palasin muutaman valtavan kukkavarren kanssa pellolta autolle, juuri parahiksi saapuneessa vesisateessa kastuneena.  Varret olivat jotenkin pisteliään karvaisia ja käsivarret tuntuivat vielä pitkään siltä, kuin olisi joku karstalla niitä vedellyt. 

Muistan, että lapsena kaverin kanssa istuteltiin auringonkukkia pihoillemme. Aika harva niistä selvisi kukkaan asti. Varret olivat ohuita ja kasvu pitkänhuiskeaa.  Jotain hienoa siinä kuitenkin oli!  Kävin äskettäin tämän kaverin kotona valmistujaisjuhlissa ja huomasin, että kaverillani on edelleen auringonkukkavillitys meneillään 😏 Minä olen lapsuuden kasveista enemmän sellainen ruusupapuihminen 😂

Mitään kovin erikoista ei ole aiemman postauksen jälkeen tapahtunut. Työt vievät päivittäisestä energiasta suurimman osan, eikä mökillekään ole ehtinyt enää töiden jälkeen. Yksittäisvapaat ovat menneet pakollisissa kuvioissa. 

Viiden  niivittävän (en ole aamuihmisiä...) aamuvuoron jälkeen iloitsin jo seuraavan  päivän iltavuorosta, jolloin suunnittelin nukkuvani ainakin yhdeksään. Minulle sekin on jo tosi pitkään, sillä iän myötä ei yksinkertaisesti enää pysty nukkumaan puolille päivin.  Vaan sitten muistin, että auto piti viedä huoltoon, jolle oli annettu aikatauluksi kello 8-10.  Eipä sitten muuta, kun jälleen kukonlaulun aikaan ylös, että ehdin aamukahvit juoda rauhassa.  Sitten ajelin sinne "keskelle ei mitään", missä mikään edes hämärästi mahdollinen kohdekaan ei ollut auki vielä tuohon aikaan.  Päätin siis rohkeasti lähteä lenkille siinä heti aamutuimaan huollon ajaksi.  Väsytti ihan kamalasti, mutta tallustelin sitkeästi eteenpäin. Näkymä ei ollut kovin houkutteleva. Pitkää suoraa silmän kantamattomiin!  Onneksi oli luurit korvilla ja äänikirja meneillään. 

Kyllä oli ihmeellistä tuolla lakeudella, kun vastaan tuli useampia porkkananpätkiä! Mitä ihmettä ne siinä asfaltilla tekivät?  Jostain syystä tuli mieleen ne namupalat, joita jotkut vähemmän fiksut henkilöt jättävät tienposkeen koirien syöteiksi. Äskettäin oli lehdessä juttu, jossa koira oli joutunut eläinlääkäriin syötyään namupaloja, joihin oli upotettu neuloja!  

Nämä taisivat olla kuitenkin vain jonkun nälkäisen jämäporkkanoita. 

Tunnin jaksoin hortoilla ns. kävelylenkillä, mutta sitten oli palattava autoliikkeeseen odottelemaan huollon päättymistä. Nojailin puoliunessa seinään tuoleineni, kun havahduin yht´äkkiä siihen, että joku mies puhuu minulle. Olin melkein nukahtanut!   Kävin pulittamassa aikamoisen korvauksen huollosta ja kuulemassa, kuinka kesärenkaani ovat jo aivan rappiolla... 

Siitä sitten kotiin ja sohvalle päikkäreille, että jaksoi lähteä sinne iltavuoroon.  

🙈🙉🙊

Valtavan pitkän hauduttelun jälkeen sain vihdoin pääteltyä nämä reissukäsitöinä tekemäni säärystimet. Niille kertyi pituutta 50cm ja 7 -veikka -lankaa kului 180grammaa, 3½ puikoilla neulottuna. 

Syksy ja talvi lähestyvät. Merri kävi katsastamassa  puuvajan halkotilanteen. Se aikoo talvella makoilla takan edessä lämmittelemässä ja sitä tietenkin kiinnostaa, josko saadaan tarpeeksi pökköä pesään. 

Merri on myös näyttänyt, että pyykkikorissakin voi maata ja ihmiset voivat kantaa koria. Frodolla ei oikein uskallus meinannut riittää, mutta toisen malli antoi rohkeutta. Pahvilaatikot ovat ihan jees, mutta tämä se vasta olikin jotain!  

Minieläimet asettuivat kaikki yhteen kuvaan Frodon kanssa.  Kori oli kuitenkin kiinnostavin. 

(Kuvassakin näkyy, että meidän pyykkikori on rikki. Miksi ne aina menevät rikki??  Onko teillä sama ongelma, vai kestävätkö korit ikuisuuden?   Nyt puhutaan siis näistä muovisista koreista. )

Sinä Joku siellä jossain ruudun toisella puolella: kauniita elokuun viimeisiä päiviä sinulle toivotellaan! 

Jämäily jatkuu

 

Jälleen on mökin lankavarastoa pengottu ja valittu sopiva lankayhdistelmä seuraaviin jämäsukkiin. 

Ajattelin tekeväni lastensukat ja nehän siitä sitten syntyivät.  Lankaa kului 43g. Tarkka lukema tulee vastaanottajan vaakasta, meillä näkyy vain 5 gramman tarkkuudella 😆  Lanka on Nallea ja puikot kokoa 3. Silmukoita taisi olla aluksi 12/puikko ja siitä sitten kaventaen nilkkaa kohti 10 silmukkaan. Varressa ei ollut vielä selvää, miten pitkät sukista tulee, langan määrä ratkaisi.  

Yritin ihan tosissani saada identtiset sukat myös tuon kirjavan langan osalta, mutta langan pätkäisyyden vuoksi luovutin.  Hämmästyttävän yhteneväiset niistä kuitenkin tuli!  Luulen tuon kirjavan langan olevan Nalle kevät-sävy (?). 

Etsin mökiltä jotain vihreää, jonka äärellä olisin voinut kuvata sukat. Löytyi kaikenlaista, kuten kastelukannun nokkaosa, kottikärrit jne.  Tämä kaikki etsintä vei aikaa jonkin verran!   Lopulta hyväksyin tuon maanpeitekasvin ja ruusupavun. , jotka eivät ole ihan samaa vihreän sävyä. 

Aloitus yläpuolella ja lopetus alapuolella. Valkoinen loppui, mutta vihertävää jäi. 

Sukille löytyi käyttäjä nopeasti.  Aika selvää on myös se, että tuleva käsityöharrastaja on jo nyt kiinnostunut langoista 💖 (kuva on vähän sumea, kun suurensin ositettuna isommasta kuvasta). 

Tästä onkin helppo hypätä alakuvaan. Sain töissä yhdeltä asiakkaalta nukenvaatteita.  Hän oli iloinen, kun saa ne jonnekin käyttöön, koska hänellä ei ole enää nukkea, eikä nukeilla leikkijöitä.  Vaatteet näyttävät minusta ihan käyttämättömiltä, jonkun itse tekemiltä.  Eivätköhän nämäkin pääse käyttöön, kunhan mummon murukka vähän kasvaa.  Siihen asti mummo voi tietysti itse leikkiä näillä. Miltähän ne näyttäisivät Merrin päällä.....

Frodo on pukeutunut valjaisiinsa.  Voitte vapaasti arvuutella, mikä vaihtoehto näistä on nyt kyseessä: 

a) välikuolema

b) valekuolema

c) elämisen riemua hiekalla

Terassi kissojen mieleen

 Ensin oli Merri, mustikkametsä ja mahdolliset hiiri- ja sisiliskosaaliit, joita väijyttiin tuntikausia täysin paikoillaan. 

Tässä vaiheessa Frodo makasi sisällä päiväunilla. Sitä ei ulkoilu kiinnostanut. 

Hiljalleen, terassin myötä, alkoi syntyä kissoille ulkoilutila. 

Tilannetta seurattiin tarkkaan myös mökin sisäpuolelta.  Miksi kotoa katosi kiipeilyteline? Vain tyhjä paikka jäi jäljelle! Nyt alkaa selvitä, mihin se joutui.....  Sehän on tuotu mökille!  

Kotiin on tulossa uusi teline ja sekin on jännittävää! 

Rohkelikko Merri heti testailemassa uutta ulkoilutilaa ja vanhaa telinettä uudessa paikassaan. Mahtava keksintö! 

Tältä häkki näyttää terassin puolelta. Oikealla on ovi, jos joku innostuisi ulkoilemaan liian kauan. Ilman ovea kissaa olisikin melko vaikea saada sisään, jos sitä ei huvittaisi ilmaantua 😂

Ikkunan alla on toistaiseksi vanha tuoli. Ehkä siihenkin vielä keksitään joku muu ratkaisu.  Jos Sinulla on joku idea sisustukseen, niin saa heitellä ilmoille! 

Terassi kokonaisuudessaan. Hieman remonttiin liittyviä juttuja vielä esillä...

Olen vieläkin hämmästynyt, sillä mies teki tämän pikkuhiljaa yksikseen.  No ei nyt ihan, sillä minähän maalasin urakalla! 😉

Ensin oli iso kasa hiekkaa, jonka tieltä kaivoin kukkapenkin tyhjäksi.  Mustikanvarpuja piti kiskoa tieltä pois. Niitä on kaikkialla mökin pihalla runsaasti. Hiekan alle levitettiin juurikangasta. 4 betonivalettua alustaa ja niiden päälle säädettävät tukijalat.  Lattia- pysty- ja kattokehikko paikoilleen.  Katolle valokate, lattiaan komposiittilankkua (kokeilu, kun ei ole ennen ollut missään) ja seinämään lautaa, jonka yläosaan käytettyjä parvekelaseja.  Mietinnässä on, tilataanko päihin vielä liukulasiovet.  Niitä ei saa käytettyinä, joten toteutus taitaa jäädä vielä tulevaisuuteen. 

Kalusteet tuli ostettua aika hätäisesti, mutta niillä nyt mennään. Pyöreä pöytä tuoleineen oli ennestään mökin edustalla. 

Kulku vanhalta puolelta onnistui vasta, kun terassien välinen poikkihirsi (ei kantava 😄) oli sahattu pois.  Vieläkin on aikomus hieman kovertaa tuolta ylähirren puolelta aukkoa korkeammaksi. Terassien väliin jää askelma ja meitä pidemmät ihmiset varmaan lyövät päänsä....

Oven vieressä on nyt tuo kenkäkomuutti ja toisella puolella ovea anopin vanha parvekelaatikko, joka nyt sisältää saappaita.  Sateenvarjot pystyssä odottelemassa ulkonaliikkujia, jos vettä sataa.  Oven edustalle tuli hommattua uusi kuramatto. 

Kaikki häkin ulkopuolelta ottamani kissakuvat ovat tällaisia! 😂

Kamera kohdisti kaiken huomion verkkoon. Tämä on kuvista paras, kun silmät jäävät vielä kaiken lisäksi verkon taakse piiloon. 

Kyllä Frodokin ulkotilassa viihtyi, vaikka ei ihan niin ahkeraan, kuin Merri.

Alakuva on otettu mökin sisäpuolelta. Ulommasta ikkunasta on poistettu yksi lasi, johon on tulossa luukkuikkuna.  Ilman sitä olisi elo itikka-aikana liian ahdistavaa... vaikka epäilen, että luukun heilautuksellakin niitä lentää sisään ihan riittävästi. Oppivat varmaan päivystämään luukun vieressä ja siitä sitten heittämällä sisään ruokailemaan. 

Mökkeilyn ja työnteon lisäksi on elämään ilmaantunut taas soittaminen. Kesätauko on vietetty ja ensimmäinen keikkakin soitettu Virtakiven kesäkahvilan kauniissa maisemissa.  Omistaja on näköjään laittanut Face -sivulleen oikein videopätkän keikasta. Kännykällä kuvattu ääni ei tosin ole kovin mairittelevaa kuultavaa 😅

Viikon sisällä on tiedossa vielä pari muutakin keikkaa, kahdella eri soittoporukalla.  Ai harjoitukset vai? Vain lahjattomat harjoittelevat (vanha soittajien sanonta...) 😂   No oli meillä jo yhdet harkatkin. 

Lämpöä riittää. Nautitaan siitä, kun vielä voidaan.  Mukavaa elokuuta juuri Sinulle! 

Maalia pintaan niin vanhakin nuortuu

Leijonankitani ovat kerrassaan kukkeutensa huipulla!   Keväällä ostin 3 sattumoisin eriväristä tainta ja istutin  ne samaan asetelmaan. Aluksi kukinta alkoi vahvana, mutta vähäisenä. Osa näytti jossain vaiheessa jopa kuukahtavan pystyyn. Napsin jatkuvasti kuolleet kukat pois ja jonkin ajan kuluttua kasvit röyhähtivät todelliseen kukkaloistoon! 

Työt alkoivat ja mökillä oleminen vähentyi minimiin.  Laitan vielä muutaman kuvan, jotka olen ottanut loman loppuvaiheilla.  

Mökiltä on helppo lähteä lenkkeilemään Verlaan, jossa päivittäin kulkee paljon ihmisiä katsomassa Unescon maailmanperintökohdetta. 

Välipalaa odotellessa nappasin kuvan tästä kauniiksi entisöidystä keilapaviljongista. 

Oi miten kaunis olisi tällainen rakennelma omassa pihassakin! 😊

Aikoinaan kahden paviljongin välillä kulki keilarata, josta on jäänyt museoon vielä muutama pallo ja keila näytille. 

Minä pyörähdin taas Jaalan käsityötaitajien Tilkku -myymälässä. Näköjään sieltä aina tarttuu jotain mukaan.  Löysin tämän pienen repun ihan ovensuusta. Olivat vasta ilmestyneet näytille. Peremmälle kauppaan en sitten uskaltanutkaan mennä, ettei rahapussi olisi keventynyt liikaa. 

Olin jo kaivannut lenkkeillessäni jotain pientä pussukkaa. Ajattelin virkata sellaisen, mutta tämä toimii oikein hyvin.  Kaikissa lenkkeilyvaatteissa ei ole taskuja ja mukaan pitäisi kuitenkin saada ainakin avaimet ja puhelin (rahapussikaan ei olisi pahitteeksi, jos aikoo Tilkku -myymälään).😂 

Tällainen reppu on kevyt kantaa ja sopii tyyliin, kuin tyyliin.  Stanstalle tiedoksi, että tästä minä aloin katsastella, miten on tehty, jos vaikka tekisi itse lisää versioita 😁

No mitä sitten syötiin? Minä söin skagen -vohvelin ja mies söi ilmakuivattu kinkku -vohvelin. Hyviä olivat, joskin aika tyyriitä.  Kahvilasta saa suolaisia ja makeita vohveleita.  Ensi kerralla otan salaattikulhon, jos tuonne vielä tänä kesänä/ syksynä menen. 

Mies tekee mökille terassia ja minulle lankesi, kuin luonnostaan, tuo maalarin virka. Remppa, kuin remppa, niin minä maalaan puutavaraa 😉

Välillä maalasin valkoista, sitten ruskeaa, sitten taas valkoista.  Laitan terassista kuvia sitten, kun se on valmis. 

Maalausten kuivumisen välillä ehti tehdä omiakin projekteja.  Meillä on kotona tällainen lasivitriini pihalla (sekin pitäisi maalata..). Ostin sen tuttavalta, joka oli tehnyt sen. Meiltä jäi ikkunoiden vaihdossa omiakin  ikkunoita ja mieheni teki niistä mökille vastaavanlaisen vitriinikaapin.  Valkoiset puuosat olivat aivan hilseilleet vuosien myötä ja päätin skrapata ne puhtaiksi ja maalata uudelleen. Tein sellaisen muutoksen, että maalasin vain sisäosan puupinnat valkoisiksi ja ulkopuolen kulmauksiin vedin mökin väristä maalia. Kaikki maalit siis samoja, kuin mitä terassihommissakin käytettiin. 

Vitriini näyttää nyt ihan erilaiselta, kuin ennen, kun värit ovat muuttuneet. 

Yritin ottaa sopivasta kuvakulmasta kuvaa tuosta läpinäkyvästä kopperosta, mutta aina oli jotain romua taustalla.  Välillä huussia ja kompostia, välillä remonttiroinaa.  Alakuvan taustalla näkyy tuleva terassi. 

Vitriinin yläosiin en koskenut pensselillä ollenkaan. Niissä on ennestään äitini maalaamat kissa ja perhoset. 

Tämäkin purkki päätyi vitriinin sisään. Se löytyi varastokopin alta. Keltainen osa on ollut väriltään punainen, mutta ajan myötä vaihtanut näin erikoisesti väriä!   Purkki on täynnä isoja kiviä, jotka ovat olleet tyttölasten leikeissä Kivikaupan tuotteita. 

Aikoinaan äidillä oli näissä purkeissa sokeria, kahvia ja jauhoja. 

Mökin oven vieressä on laskutasona vanha komuutti. Tunnetteko tämän sanan? Komuutiksi meillä on aina tätä kaappia sanottu.  Se on joskus menneisyydessä ollut nk. pesukaappi, eli avautuvassa yläosassa on ollut pesuvadille paikka. 

Komuutti oli ennen väriltään tuollainen imelän vihreä. Maali oli todella tiukassa.  Hioin kaappia pari tuntia hiomakoneella (onneksi ei ollut mökkinaapurit paikalla). Kädet tärisivät vielä pari päivää sen jälkeenkin.  Ihan kaikkea en saanut kaapista vanhoja maaleja pois. Sisäosia en edes yrittänyt maalata. 

Vedin pintaan petsiöljyn, jolla terassin puitteitakin tuli osittain maalattua.  Maalissa kuultelee läpi kohtia, joissa vanha maali oli erityisen tiukassa. 

alaosan kaappiin laitoin kaikki terassilla irtonaisina pyörineet kengät.  Anopin parvekkeelta tuotiin vielä pitkänomainen laatikko, johon sain saappaat. Tuosta laatikosta en muistanut ottaa kuvaa. 

Ikkunaprinssi Frodo tähyili pääosin ikkunasta terassin valmistumista. 

Merriä kiinnosti terassi ihan paikan päällä ja se testailikin lattialankkujen tuntumaa. Komposiitin sanotaan tuntuvan hieman lämpimältä jalan alla. Ei se varmaan huonolta tunnu istuenkaan. 

Tällä hetkellä kissat ovat jo kotiutuneet yli viikon mittaiselta mökkilomaltaan. Frodoa asia näytti innostavan, mutta Merri oli sen näköinen, että se jäi kaipaamaan jotain oleellista mökkielämästä. 

Mereltä metsään

Mökkijämistely jatkui taas sukkaparin verran.  Sukkien tarkastaja ei tee valituksia mistään yksityiskohdasta, koska on jo niin unessa päivän tapahtumien jälkeen. 

Mökin lankakätköissä on jos jonkinlaista pussukkaa, vaikka tein eräänlaisen inventaarionkin alkukesästä, ja heitin pois muutaman epämääräisen nyssykän.  Jostain ihmeellisestä syystä tämä jäi...  Ehkä hain vähän haastetta tämän Nallehässäkän kimppuun käymisessä 😂

Langat olivat 30cm-2m pätkissä. 

Pääteltävää oli aivan valtavasti. Onneksi ymmärsin alkaa päättelemään lankoja jo neuloessa.  Alla esimerkkiä siitä, miltä näytti esim. kantalappujen neulomisen jälkeen. 

Sukat ovat sisäpuolelta ihan siistit, päättelyistä  huolimatta, mutta sisäpintatuntuma on hieman karkea. 

Valmiiden sukkien paino on 120g ja ne sopivat jalkaan  numero 39. 

Kaiken tuon älyttömyyden jälkeen olen tyytyväinen, että sain lankamäärää vähennettyä melkoisesti!  Heitinkö nämä loput langat roskiin....? No en tainnut heittää 😃, jos vaikka joskus tarvisi...

 

Alku oli minusta niin kauniin värinen, oli oikein ilo neuloa ja nähdä uusien raitojen puskevan esiin. Lopulta kaikki sinisävyiset  loppuivat ja oli pakko ottaa mukaan  noita vihreitä. Siihen se ilo sitten tyssäsi.  Nimeän sukat "Mereltä metsään" -nimisiksi. 

Merri pääsi viimein ulkoilujännityksestään ja viettikin runsaasti aikaa  kyttäyshommissa. 

Frodon päätä ei saanut kääntymään mikään ulkoilu. Se vietti suurimman osan päivistään sohvan alla puulaatikossa.  Muutamana yönä nähtiin/ kuultiin melkoisia villikohtauksia.  Merriltäkin meni yöunet, kun piti kytätä, milloin sieltä toinen taas hyökkää. Mmrrroooouuuhhhhh!

Pitää oikein mainita pari ruuanlaittojuttua, kun minä en niin hirveästi ole viime vuosina jaksanut panostaa tuohon hommaan. 

Paistoin mökillä isoja räiskäleitä, jotka täytin jauhelihalla, kaisersalaatilla, juustoraasteella, sipulilla. 

Täytettyjä kesäkurpitsoja. Täytteenä pian vanhaksi menevää ryynimakkaraa muhennettuna, juustoraastetta, Koskenlaskija - tuorejuusto (levittyvä) ja tietysti kesäkurpitsojen koverrettua sisustaa. 

Kumpikin tosi hyviä eväitä, vaikka itse sanonkin! 

Yhtenä päivänä löysin lenkillä käydessäni kourallisen kanttarelleja, jotka paistoin sipulin kanssa 😋

Merri jäi vielä mökille haaveilemaan, kun minä lähdin. Loma on loppu, kuten aina tuppaa käymään.  Lähdin aamupäivällä mökiltä ja ehdin vähän asennoitua suureen muutokseen  ennen iltavuoroon lähtöä.  Oli oikeastaan aika shokkihoitoa joutua ihmisten pariin, kun on melkein 3 viikkoa liikkunut metsän keskellä  pelkissä pieruverkkareissa, hiukset sojottaen 😂

Jonkin sortin episodi tapahtui kotimatkalla, kun minusta tuntui kesken ajon, että päähän hyppäsi jotain suurehkoa...    Pysäytin auton tienviereen (onneksi ei tullut autoja) ja se jokin hyppäsi hartialleni. Päästä ei löytynyt mitään, ei liioin hartialta. Paitaa heiluttelin, melkein heitin kokonaan pois, kun ei otusta löytynyt. Ei penkilläkään. Lopulta uskaltauduin autoon ja katsoin vielä ympärilleni. Siinä se oli!  Iso heinäsirkka heti pään korkeudella auton seinämässä!  Lopulta se tajusi, että ulospääsy on mahdollinen ja katosi. Oli aika kuumottava tilanne...   

Kesä jatkuu... hyvää lomaa lomalaisille ja onhan se kesä muillakin.