maanantai 11. joulukuuta 2017

Sinivalkoista ja mustavalkoista

Nyt on soitettu jo kahessa palvelukodissa työkaverin kanssa. Tällä viikolla vielä kolmas ja sitten on varmaan meiän kiertue tän vuoden osalta lopussa. Pari ekaa oli suomalaisia säveliä ja tää viimenen on joululauluja. Vähän ylläri oli ton yhen paikan piano, joka olikin täysin epävireessä. Aika tuskallista oli soittaa, mut jonkinlainen konsertintynkä saatiin kuitenkin vedettyä. Ei voinu peruakaan, kun oltiin ite itsemme  paikalle buukanneet. :) Kahvit saatiin taas palkaksi, vaikka yksi kuulija olikin sitä mieltä, että soitettiin väärin . Tätä kommenttia ainakin kuultiin joka välissä. 😱😜😀

Mutta, mutta. Tarkotus on kuitenkin nyt kartuttaa taas langankulutuslaskuria kahella sukkaparilla.
Mustat sukat: Koko 39,  Nalle 105g, puikot nro 3, alkusilmukat 14/puikko, kuvio 15/puikko ja terässä 14.
Siniset sukat: Koko 41, Nalle 110g, puikot nro 3, alkusilmukat 16, kuvio 17 + 18, nilkassa paluu 16/puikko ja terä samoin.



Minulta toivottiin porkkanasämpylöitä. Vähän meni taas överiksi laiskuuden takia. En viittiny alkaa ite raastelee porkkanoita, joten ostin valmiin porkkanasoseen, 1kg. No sitähän oli niin paljon, että muutakin ainesta piti olla reilummin. Toisin sanoen, laiskuus ei kannattanu, jouduin leipomaan näitä iän kaiken ja paistelemaan. 

Maku oli kyllä ihan hyvä. 
Porkkanasose 1kg, hiiva x 2,  1Lvettä nesteenä, kaurahiutaleita, vehnäleseitä, vehnäjauhoja, suolaa, öljyä. 


torstai 7. joulukuuta 2017

Loppukiri

Hyvä ihme! Tajusin vasta nyt, että haluankin tehä kaikkiin jalkoihin joululahjaksi villasukat! Aiemmin ajattelin, että en tänä vuonna niin kovin tekiskään, mut nyt se ajatus  heitti häränpyllyä.  Jos yks saa, pitää tehä toisellekin ja kolmannelle ja kivahan niiden muidenkin ois saada sukat.... Oih. Joka vuos päätän, että alotan jo joulun jälkee tekemään joululahjoja. Jotenkin se koko ajatus kutistuu, kun jouluun on taas vuosi aikaa. On kiva alotella jotain ihan muuta juttua, vapain ajatuksin.

Nyt kuitenkin iski joulupaniikki 2017.  Sukat Suomi -väreissä kokoa 41-42. Nalle -lanka 125g, puikot nro 3. Alotussilmukoita 16, resorin jälkeen lisäys 3 s. Nilkassa vähensin taas kuuteentoista, jolla menin loppuun asti. Käsialassa ois kuvion kohalla toivomisen varaa tasaisuuden kannalta, mut parhaani tein ja sen täytyy riittää.  Kuvio löyty netistä ja on varressa molemmilla sivuilla. Oisin tehny jalkateräänkin, mut oli liian iso.

 Mitään muita jouluvalmisteluja en oo sit tehnykään. Meillä on edelleen remontti, joka vie paitsi ylimääräsen tilan, myös aiheuttaa sekamelskaa ja pölyä.  En tiedä milloin valmistuu.  Sitten varmaan, kun kaikki on tehty. En halua stressata remonttimiehiä joululla. Tulee se joulu, vaikka ei niin laitteliskaan. Ei minul oo viel joulunajan työvuorotkaan selvillä. Voipi mennäkin paras joulunaika työnantajan leivissä.

maanantai 4. joulukuuta 2017

Sukkaa ja Suomea

Asentohuimaus on nyt kerrassaan selätetty! Samoin sitä seurannut migreeni. Nyt ei muuta kun täyttä porskutusta, seuraavaa vaivaa ootellessa. 😋

Itsenäisyyspäivä lähestyy kovaa vauhtia. Ihan mahtavaa, kun sitä juhlitaan kaikkialla! Niagara, Colosseum ja kymmeniä muitakin kohteita valaistaan ulkomaillakin. Nyt vasta oikein huomaa, miten koko vuoden kestänyt Suomi 100v -teema on vaikuttanu. Ensin tuntu ihan hassulta, kun sitä alettiin hokemaan heti edellisen itsenäisyyspäivän jälkeen.  Kaikkialla on teeman aiheisia jutttuja ja tapahtumia. Ei niin pientä tilaisuutta, ettei Suomi ois mukana.
Tää kuva on otettu meiän kulttuuritalon aulasta. Siellä paperista valmisteltu valkoinen taideteos kaupungista, jossa siniset, pienet valot palavat. Kaiken yllä lumivaippa, jonka seassa lentelee origamilintusia.


Tänään aamukahvi paikallisessa leipomon kahvilassa. Eipä jää pullakaan ilman suomalaisuutta!


Tässä ei-nyt-niin-kauheen-sinivalkoset-sukat. Suomalaista suunnittelua ja käsityötä kuitenkin. Suomalaisista langoista. :)  
Lankaa kului 245g. Sukat kokoa 35-36.  Harmaa lanka loppu kerrassaan kokonaan. Eipä oo siitäkään enää harmia. 😉


Huomenna soittokiertueen toinen osio. 😀

lauantai 25. marraskuuta 2017

Saapassukat

Olipa vauhikasta tehä 7 -veikasta Nallen jälkeen.  Nää saapassukat  on kokoa 41-42. Lankaa niihin kulu 180g. Sävynä on viidakko. En oikein tykkää tästä väristä, mut näissä se taitaa mennä ihan täydestä. Luulin värien vaihtelevan isommalla syklillä, mut aika tasasta tuli. Ei tarvinnu yhtään ees kohdistaa värejä. Alotin 15s/puikko ja lisäsin resorin jälkeen 1s/puikko. Tää silmukkamäärä oli loppuun asti. Kärjessä kavennukset niin, etttä aina puikon 2 viimestä takareunoistaan yhteen. Puikot kokoa 3½.

Kokeilin ekaa kertaa facen neulemyyntiryhmää, kun minun äiti tekee myös koko ajan käsitöitä. Iloinen yllätys oli, että lapasten myynti onnistu. Äippä pääsee neulomaan uusia juttuja, eikä keräänny turhan panteiksi. Ollaan molemmat osallistuttu myös hyväntekeväisyyskeräyksiin silloin tällöin. 

Tällänen palkka saatiin soittohommista. Tuli hyvä mieli, ja kivaa haastetta itelle, kun käytiin esiintymässä palvelukodissa. Innostuttiin omasta rohkeudesta ja soitettiin saman tien toiseen palvelukotiin, jossa jatketaan lähitulevaisuudessa. Meillä on siis oikein kiertue meneillään. :)
Ihan mukavaa palautettakin saatiin kahvien lisäksi.  


Ihan parasta on se, että 2 päivää on ollu jo lähes normaali olo! Aamusta ei enää huimaa, kun nousee vaakatasosta pystyyn.  Olen silti tehny asentohoito-ohjeiden mukaan edelleen. Sairastumisen alussa oli tunne, että ei mikään auta. Nyt on ihanaa, kun huomaa, että meneehän se sentään ohi. En tiiä, saako minusta ihan normaalia tekemälläkään. :) 

torstai 23. marraskuuta 2017

Joulupöydän puinen sarja

Varastossani on seissy pitkään kaikenmaailman puisia juttuja, joita olen joskus hamstrannu, kun olen innostunu maalailemaan ne uusiksi.  Tavaroita on kerääntyny pääasiassa kirppareilta.  Joka kerta, kun olen näitä maalaillu, on joku väri ollu hallitseva, olkoon esine mikä tahansa. Tällä kertaa istuin punasen purtilon vieressä ja aiheena joulu. Nämä esineet sopivat tähän "sarjaan".

Maitotölkkiteline, margariini/voiastia ja vati/lautanen.  Kaikki ensin punaseksi, maitotelineeseen iso kiiltokuva omista vanhoista kokoelmistani. Kaikkiin tuli nauhaa, joilla esineet yhtenäistyivät värin lisäksi. Kuva ja nauhat on kiinnitetty servettilakalla, jolla on sivelty kaikki esineet muutenkin.  


Alkaako nyt punainen kausi, vai jääkö maalaaminen tähän. Se jää nähtäväksi. Aiemmin oli vihreä kausi, jota voi kurkistaa vaikka täällä. 

Tänään olis eka työpäivä. Onneksi iltavuoro. Fysioterpeutilta sain uusia asentohoito-ohjeita. Lääkäri antokin alkunperin vain 1/3 ohjeet.   Kyseessä Epleyn, Lempertin ja Rahkon manööverit.  Kuulostaa aika hupaisalta. :) On kuin isompikin operaatio ois kyseessä.

Jos pystyn olla töissä, niin huomenna ois vapaa ja päästäis tuttavan kanssa toteuttamaan palvelukotikeikka Suomi 100 v -merkeissä. Meiän oma piano/ huilu -duo. :)

tiistai 21. marraskuuta 2017

Lasi nalusia, lasina lusia

Nauhojen lootastani löyty kivaa joulupukkinauhaa. Lasinaluset oli ollu jo pitkään mielessä ja nyt tuli inspiraatio yhdistää nää kaks asiaa. Ei tullu otettua kuvaa toiselta puolelta. Näissä on nimittäin toinen puoli punasta joulukangasta ja tää toinen puoli karkeaa pellavaa. Voi siis käyttää periaatteessa toisinkin päin. Sivut meinasin ensin vetää vaan siksakilla, mut sit päätin laittaa vinonauhaa, jota myös löytyy joka lähtöön. :)  
Ompelu ei viime aikoina oo ollu se vahvin laji, joten näidenkin valmistuminen vei useamman päivän. 


Olen aiemmin virkannu ja huovuttanu lasinalusia, joiden myötä opin niitä myös käyttämään. Sitä ennen ne tuntu aika turhilta vempaimilta. Nykyisin käytän alusta lähes aina. 

Lumipeite tuli tännekin, eikä sula pois, vaikka päivällä oli lämpöasteita.  Nyt näköjään taas pakkasta.  Olo on vaihtelevasti tosi kehno ja melko hyvä.  Jos nyt jotain hyvää haluaa sanoa, niin huonovointisuus saa aikaseksi sen, että ruoka ei maistu hyvälle, eikä tuu muutenkaan koko ajan notkuttua jääkaapilla. :)

maanantai 20. marraskuuta 2017

Hissukseenneulontaa

Koska neulonta näyttää hissukseen onnistuvan, olen  neulonut. 😊😊😊


Toiset karhut oli jo valmiina ennen huimetusta ja toisetkin oli vähän alotettu. Neuloin toisetkin loppuun ja sain pääteltyä molemmat. Suut teen aina jälkikäteen.  Näihin kului lankaa yhteensä 225g.
Neulonta on totista terapiaa ihmiselle!

Vielä menee etenkin aamut kärvistellessä.  Päivä kerrallaan etiäpäin.

Olen askarrellu myös jotain juttuja, niistä lisää myöhemmin.

Hämmästyttää toi neulotun langan määrä vuotta kohden, kun olen sitä nyt mittaillu. Tuntuu, että neulon tosi paljon, mut tämän vuoden aikana on kulunu vasta alle 5,5kg.  Olen tehny niin kevyitä juttuja.  Jos tekis jotain suurempaa, niin lankaakin kuluis enemmän.  Ei minul mitään pakottavaa tarvetta oo sitä lankaa kuluttaa, ihan vaan oman mielenkiinnon takia punnitsen.

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Lisää kynttiläpurkkeja

Olen keränny lasipurkkeja, joissa on suht yksvärinen kansi; hillopurkit, oliivipurkit jne.
Tein lisää led -kynttiläpurkkeja, joita voi pitää paikoissa, joissa ei tavallista kynttilää voi pitää. Ei tarvii myöskään kattoa, tuliko kynttilä sammutettua, kun poistuu tilasta. 
Tykkään myös siitä, että materiaalit on kaikki jostain kierrätettyjä tai saatuja muutenkin. Kuumaliimalla vaan kiinni. 

Karkkikepit olen tehny joskus kauan sitte fimomassasta kranssiin, joka ei enää oo hyvässä kuosissa.  Sydämet olen voittanu jouluarvonnasta. Kaikissa purkeissa on pohjalla lisäksi valkoista tyynyntäytettä. Niitä led -kynttilöitä minul ei edelleenkään oo, kun en oo oikein päässy kaupoille.  

Nää on ihan kivoja pikkujuttuja itelle, viemisiksi, joululahjoiksi tms. mitä keksiikään. Aattelin, että voisin viiä töihin toimistotiloihin tälläsen. Siellä ei voi tavallista polttaa ollenkaan, eikä kukaan oo koko ajan vahtimassa. 

Ompa ihanaa, kun minul on nykyään oma askarteluhuone, jossa voi säilyttää kaikkia juttuja samassa paikassa. Keskeneräset jutut voi huoletta jättää oottamaan seuraavaa kertaa ja tehä vaikka vähän kerrallaan. Askishuoneen huono puoli on tietysti se, että mitä isompi tila, sitä enempi tavaraa, mukaanlukien sellastakin, jota ei tarvii ikinä. Lisäsi sinne kertyy myös muuta talon ylijäämäirtaimistoa hiljalleen. Toisaalta on kiva, kun joskus tarvii jotain, niin melkein aina löytyy. :)) Lapset on jo lähes kaikki muuttanu kotoa pois, niin huoneita on ihan riittämiin.

Mukavaa pyhäiltaa ja alkavaa viikkoa. Huominen näyttää minulle, mitä ens viikolla teen, vai teenkö mitään.

torstai 16. marraskuuta 2017

Jouten oloa

Tai siltä ainakin tuntuu. Sairasloma jatkuu vielä tämän viikon ainakin. Päivisin ja iltaisin olo on vähän parempi, joskin jollain lailla haparoivaa ajoittain. Aamuisin pyörittää vielä jonkin verran.  Asentohoitoa olen tehny, vaikka se tekeekin tosi huonon olon. Hierojallekin jo uskaltauduin. Tasapainon lisäksi on ne niskatkin ihan jumissa yläselkää myöten.  Päätin nyt jättää ne käsityömessutkin käymättä, kun kerran olen sairaslomalla.  Menen sitte ensvuonna.

Suoranaisesti jouten en ole ollu. Aika menee muutenkin tosi hitaasti. Huomaan olevani ihminen, joka ei osaa olla täysin paikallaan, olkoonkin, että se tekeminen ei aina olekaan mitään tarpeellista. :)   Pieniä kotijuttuja olen tehny hissukseen olon salliessa. Pihalla ja lähistöllä patsastelua lisäksi.



Vähän jouluaskarteluakin on tullu tehtyä. Löysin nää lasit kerran tavaranvaihtopäiviltä. Nauhaa ja pikkukoriste päälle ja sisälle hieman vanua. Ledikynttilän meinasin laittaa sisään. Nyt on vain yksi (kuultaa vasemmanpuoleisessa), kun en pääse vielä ostamaan lisää. 


Mies tekee yhessä huoneessa remonttia ja meillä on siirrelty tavaroita mihin sattuu. Löysin äitini lapsena käyttämän kansallispuvunkin yhestä lootasta. Olen sen joskus säästäny, mut kukaan ei oo käyttäny, eikä se oo kenellekään ees mahtunu.  Pesin ja siistin sen ja pistin Torille myyntiin.  Tää on Mouhijärven puku. Roikkuu nyt vähän oudosti tossa, kun on vaan henkareissa.  Yllättävän hyvänä säilyny kymmeniä vuosia.  Helmi Vuorelman tuotoksia. 


Tunnustan kaivaneeni jo neuleenkin esiin... pari kerrosta kerrallaan olen uskaltautunu neulomaan. Ehkä siitä vielä joskus valmista tulee. Yhet sukat ehin tehä jo loppuun ennen tätä harmitusta. Ne pitäis vaan päätellä.  Joudun tyhjentämään vielä pari hyllyä olkkaristakin ja löysin hyllyn perältä käsittämättömän määrän ufoutuneita sukkia!  Voi kun sais joskus nekin valmiiksi.  Suurin vaikeus on keskeneräsen työn kaivaminen esiin yhtä aikaa motivaation kanssa. :)

maanantai 13. marraskuuta 2017

Pakollinen neulontatauko

Viikonloppuna oltiin porukalla syömässä ihanan idyllisessä paikassa. Siellä bongasin näitä. Aika söpöjä minusta. 
Juhlittiin kultahääpäivää, syntymäpäivää ja isänpäivää. 

Seuraavana päivänä alko hurja huimetus. Neulomiset on nyt katkolla ja pitää vaan sinnitellä että saa maiseman kohilleen. Pihalla välillä haukkaamassa happea ja herättämässä ihmetystä naapureissa. Ympäriinsä tallustellessa näkee ihmeellisiä asioita. Esim. tammen rungossa.


Tää lämäre pitäis varmaan laittaa suoraan pannulle. ;)  

Uskaltauduin eilen laittaaaan jouluvaloihin virran.  Patjanjouset saa toimia nyt näin.  Eipä ne kyl näin valosassa oikein näy. 

Muutama pihakoriste vielä kesästä jälellä. Suurimman osan olen laittanu jo rappujen alle oottelemaan ens kesää. 

Kyl on kauheet vierotusoireet, kun ei voi neuloa.  Oma diagnoosini on, että huimetus lähtee niskajumista. Lääkärin mielestä asentohuimausta. Sain kuvallisen ohjeistuksen asentohoidosta, jota katellessa pahoinvointi jo alkaa.   Sain myös lääkkeitä, kun pyysin. 
Voi elämän kevät sentään. Toivottavasti olo helpottuu nopeasti. Oisin halunnu lähtee viikonloppuna kässämessuillekin Tampereelle. 

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Tyttöjen sukkia

Sain 3 kerää Pallas Teetee lankaa, joka taitaa olla mulle aika uus kokeilu. En ainakaan muista, että oisin siitä mitään tehny aiemmin. Se tuntu mukavalta käteen. Katoin nyt vasta kunnolla tota vyötettä ja vähän yllätyin, kun siinä mainitaan olevan 80% villaa ja vain 20% polyamidia. Tuntumasta päätellen ois voinu olla toisin päin, tai ei ollenkaan villaa. No. Ihmeiden aika ei oo ohi. Se on sitte eri juttu mitä villaa siellä Turkissa on käytetty. 😊

Tosta määrästä sain tehtyä 3 pientä sukkaparia koossa 24-26. Alotussilmukoita oli kaikissa 11/puikko. Kokonaiskulutus oli 125g, puikot kokoa 3. Aika haastavaa oli saada värit sukkaparissa ees kuta kuinkin kohilleen, mut olen aika tyytyväinen lopputulokseen. Näköjään oma sietokyky ei anna periks tehä miten sattuu, vaikka sillä ois tuskin ollu mitään väliä.


Olipa ihana työpäivä tossa muutama päivä sitte, kun sain heti alkajaisiksi kukkia työkavereilta! Se oli ihan täydellinen yllätys!   Mukava sellanen tietysti. Näin kivassa työyhteisössä on hyvä olla. :)

torstai 2. marraskuuta 2017

Kaikenlaisia eläimiä

Kuulin tuttavalta paikallisen eläisuojeluyhdistyksen tungoksesta. Etenkin kissoja on otettu talteen suuria määriä ja pentujakin useita kymmeniä.  Yhdistys toimii tosi pienellä budjetilla ja kaikenlaiset lahjoitukset otetaan ilolla vastaan. Pyyntönä olikin jotain käsityöpuolta, jota voi myydä markkinoilla.

Olen viime vuosina antanu aina loppuvuodesta kertyneitä käsitöitä seurakunnan diakonia- tai lähetystyöhön. Tänä vuonna päätin antaa pussillisen "kissoille".  En tiiä pitävätkö kissat niitä, mut toivottavasti saavat niistä jotain muuta hyötyä. :)

Uutta valmistunutta on taas yhet karhut, jotka tällä kertaa miesten mallia, jos näissä nyt jotain mallia voi erotella. :) Naurattaa oikeastaan toi pohjan tassu, kun tein nyt erilaisen ja se muistuttaa enemmän kissantassua. :)
Lankaa kulu 110g, puikot nro 3. Silmukoita aluksi  15/puikko ja lisäsin 2 silmukkaa resorin jälkeen (yht 62s).  Jalkapohjassa silmukoita 14/puikko ja päällä 16+15. Leveämpään jalkaan voisi olla vähän enemmän (tämä muistiksi itselleni).  Sukat on kokoa 43.

Muutakin mukavaa on tapahtunut. Ollaan muutaman kerran soiteltu kahestaan tuttavan kanssa, eli yhdistelmällä piano ja huilu. Eilen pitkästä aikaa soiteltiin ja mietittiin huvikseen, mihin lähetään "keikalle".  Päädyttiinkin sitte soittamaan paikallisen vanhusten palvelutalon johtajalle, josko sais tulla. Oli ensin vähän ihmeissään ja kyseli hintaa, mut innostui kun kuuli, että ei maksakaan mitään.  Hoitolaitosten budjettiin onkaan tuskin laitettu mitään yllättäviä esiintyjäkuluja. :) 
No joo. Mut vapaaehtoispohjalta oli tarkotus mennä soittelemaan.  Katotaan nyt ensin miten menee ja tehään sitte vasta se meiän kiertue. :D


keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Muuta puuhastelua

Kellojenkääntö anto mulle monta tuntia lisäaikaa vuorokauteen. Niin ainakin tuntuu. Tai tuntui. En tiiä miten pitkään jatkuu. :) Yhtenä aamuna heräsin puol 7 eikä nukuttanu ollenkaan. Lopulta nousin ylös, keitin kahvit ja luin päivän lehen. Seuraavana päivänä oli tulossa vieraita, joten leipomista ainakin oli ohjelmassa. Ei ollu jääkaapissa riittäästi tarpeita, joten ensin miettimään mitä teen ja sitte kauppaan. Leivoin sitte 2 suolasta piirakkaa, kuivankakun, tuorejuustokakun. Samalla pesin pyykkiä. Lisäksi imuroin, pesin veskin ja laitoin viikon tallennukset digiboxille ja kävin suihkussa. Söinkin vielä yhessä välissä. Sit katoin kelloa ja totesin että hupsista! Vielä puoltoista tuntia aikaa ennen iltavuoroon lähtöä! Olipa hämmentävää. Keitin vielä kahvit ja katoin telkkua neuleen parissa. :) 


Kokeilin kantarellipiirakkaa naapurin ohjeen mukaan ja olikin oikein hyvä ohje.
Pohjaan maitorahkaa 125g, margariinia (tai voita) 125g, 3½-4 dl gluteenitonta kaurajauhoa, 1tl leivinjauhetta.
Täytteeseen 1L tuoreita sieniä (mul oli pakkasesta paistettuja kantarelleja  epämääränen määrä) , kuullotettuja sipuli ja purjosipuli.  Jäähtyneeseen seokseen150g juustoraastetta, 2dl kermaa, 2 kananmunaa, . Mausteeksi timjamia, suolaa, mustapippuria. 
Tein tupla-annoksen pohjataikinaa ja toiseen piirakkaan laitoin täytteeksi 2 kananmunaa, noin 1dl kermaa, ruohosipulituorejuusto. Fetajuustopaloja ja tomaattia. 

Herkkukakku on kuivakakku, joka onnistuu aina ja sopii reiluunkin vuokaan.  Ohjeen olen jo aiemmin kirjannu tänne.

Tuorejuustokakut on min mielestä ihanimpia kakkuja ja helpoimpia tehä, kun tehään jo edellisenä päivänä. Siksi taas tässä yks yritelmä. Puolukkatuorejuustokakku. Käytän melkein aina Digestive -pipareita murskattuna ja hiukan juoksevaa margariinia. Just niin paljo, että seos pysyy jollain lailla kasassa. Olen kokeillu muitakin pipareita, mut aina palaan tähän. 
Täytteessä on 2 x Flora vispi, vaniljanmakuinen rahka, maustamaton tuorejuusto. Liivatelehtiä x 7, jotka olen liottamisen jälkeen sulattanu puolukoiden sulamisnesteeseen. Lisäksi pakkasesta otettuja, sulahtaneita puolukoita, joihin voi maun mukaan laittaa sokeria.  
Puolukat sopii tähän hyvin, eikä lopputulos oo liian makea. 

Ja hyvältä maistui kaikki. :)

lauantai 28. lokakuuta 2017

Naisellisemmat karhut ja panhuilu

Voiko karhusukka olla naisellinen? En osaa sanoa. mut ainakin yritin. 😃
Oikealla päälipuoli ja vasemmalla pohja. Kokeilin tota tassunjälkeä ekaa kertaa.  Sukkien koko on 36, enkä oikein osannu hahmottaa, miten pitkälle kuvio ulottuu. Niinpä tulin alottaneeks sen vähän turhan aikasin. Ois voinu olla vähän lähempänä kärkee. Koko sukan terä näyttää aika isolta ja leveältä. Se johtuu osin myös siitä, että varsi on niin kapea resorin takia. Varren takaosan tein kokonaan resoria. Sukan varren reuna on nk valepalmikkoa.  Lankaa näihin meni 80g Nallea, puikot kokoa 3. 


Mut kattokaas tätä!! Oon haaveillu jo pitkään panhuilusta ja nyt olen saanu sen hankittua. En halunnu mitään ihan pilipalia (sellanen jo koristeena löytyy), enkä toisaalta liian kallistakaan. Tilasin tän musanettikaupasta ja olen ihan tyytyväinen. Muutama biisi menee jo . Yllättävää, miten helppo lopulta on puhaltaa just oikeasta kohasta.  Pientä treeniä vaatii kuitenkin jos aikoo enempi soitella. Sama puhallustekniikka kuitenkin kun huiluunkin, eli siinä ei oo ongelmaa. 


maanantai 23. lokakuuta 2017

Joulusukat

Kattelin lankavarastoani ja päätin ottaa valkosen ja punasen käyttöön. Koska en keksiny tähän neulehätään muutakaan, tein taas sukat. 😀

Lanka on 7 -veikkaa ja sitä kulu 235g, puikot nro 3½. Alotussilmukoita 15, lisäys resorin jälkeen 1s/puikko. Kavennukset nilkkaa kohti 1/puikko. Osakuvioita olen ottanu Novitan lehestä. osan "hatusta".  En tiiä kummat on paremmat; noi sokeat porot tuolla ylälaidassa vai toi näkevä poro tuola alhaalla.  Kaunein kohta on min mielestä noi sydämet, joiden kanssa laskupää ei meinannu toimia ollenkaan. :)
Pukinkonttiin menevät. 

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Maastosukat wanted

Ei oo mitään itua alkaa jäljitellä maastokuviota kirjoneuleena, kun on valmiina lankoja, joiden väritys on jo valmiiksi sopiva.  Tällänen lanka on esim. Nalle Taika.
Lankaa kului 65g. Puikot kokoa 3. Silmukoita alussa 12/ puikko, jalan päällä 12 + 11 + 11 + 12. Sukan päällä kulkee 12 silmukan resori, jossa kaikki oikeat silmukat on neulottu takareunasta kiertäen.  Sukat on jalkaan, jonka koko on 30. Sukan pohja 20cm. Varsi kantapohjasta ylös on 25cm. 
Pienen pojan toiveessa on haettu vähän tätä samaa toteutusta, kun isompienkin "poikien". (linkki vanhaan blogiini). 


Nyt ei oo mitään neulottavaa. Tää on käsittämätön tyhjä hetki.  Usein on ollu tunne, että kun saan tän työn valmiiksi, niin teen useista vaihtoehdoista ees jonkun.  Nyt kun vois alottaa, ei tiiä mihin tarttuis.  No joo. Ufojakin olis...  Mut ois kiva alottaa jotain uuttakin. 😉 Nyt täytyy vaan oottaa inspiraatiota. Joku isompi neuletyökin ois kiva, mut meil ei kai kukaan käytä sellasia. En ees ite, kun tosi harvoin. Meil on kaikil sellaset "kipeäpaidat", joita käytetään, jos ollaan kuumeessa ja viluisia.  Harvoin tulee  pidettyä mitään muuta neuletta, vaikka niitä kaapissa ois. Olen pistäny monta kauan kaapissa seisonutta neuletta kiertoon. 

On se vaan lähettävä miettimään!!

torstai 12. lokakuuta 2017

Lenkkeilyä ja neulontaa

Minul on ollu jo useamman vuoden tavotteena kävellä lenkkeilykävelyä 1000 kilsaa vuoden aikana.  Lenkkeilyksi lasken vain ne matkat, jolloin on ns. lenkkarit jalassa, eli mitään shoppailureissuja tms. lomamatkakävelyitä en laske. Tykkään mitata matkaa Sports Trackerilla eli puhelimen sovelluksella. Minua se käveltyjen kilsojen ja ylipäitensäkin se tehtyjen asioiden mittaaminen jollain lailla kannustaa eteenpäin. En oo koskaan ollu kovin innostunu liikunnasta, mut liikunta terveyden kannalta on toki selkeä pakote itselle. Niinpä olen valinnu ton kävelyn helpoimmaksi tavaksi toteuttaa sitä. Myös pyöräily on ollu ok, mut jostain syystä se on tänä vuonna jääny. Kaikkea ei näköjään ehi tekemään.  Tosin en oo viel kertakaan päässy tohon tuhanteen. 😊 Toissavuonna oli lähimpänä eli 805km. Viime vuos meni plörinäksi. Jossain vaiheessa vaan tulee aina sellanen hanskat -naulaan -vaihe. Tänä vuonnakin niitä on ollu, enkä taida sitä tonnia taaskaan saavuttaa, mut vanha enkka ehkä ylittyy, koska nyt on kilsoja takana jo 735. 
Hirmunen alustus seuraavaan kuvaan. 😉 Lenkkipolun varrelta löyty tällänen Suomi 100v -aiheinen koriste. Yllättävä väriläiskä syksyisessä metässä. 
Puikoilta putosi hempeät Anelmaiset ohjeen mukaan. Terässä on vähän ohjeesta poikkeavaa. Tää väriyhdistelmä sopii hyvin yhteen. 7-veikka lankaa kului 240g. Sukan koko 36. Tykkään laittaa noiden kukkien keskiöiksi aina helmen. Paksu kiinnityslanka ei meinaa mennä helmen läpi, joten olen tehny ihan ohuesta korurautalangasta "hengettömän", jolla vedän kaksinkertasen langan helmestä läpi ja kiinnitän päät sitte solmulla nurjalle. Nauha näistä vielä puuttuu sukan suusta. 


lauantai 7. lokakuuta 2017

Ontelotuubaa

Sain taas mahollisuuden tehä toiveesta toteutuksen. Piti tehä joko pipo tai kaulaliina. Löysin netistä tosi aidon näkösen tuubakuvion. Sen jälkeen aloin miettiä, miten saan kaulaliinaan kuvion niin, että toinen puoli ei jää nk nurjaksi. Muistin kuulleeni onteloneuleesta, joka aikanaan kuulosti tosi vaikealta, enkä oo alkanu sitä sen kummemmin tutkia. Mitä enemmän mietin asiaa, sitä varmemmaks kävi, että vastaus taitaa olla just se ontelotekniikka. Netistä löyty tosi helppo ohjeistus asiaan täältä. Tekniikka on oikeasti helppo, mutta vähän hidas. Silmukoita tehään tuplasti haluttu määrä ja neuloessa joka toinen silmukka edustaa sitä takapuolta. Pitää valita eka neulottu silmukka sillä värillä, jonka haluaa tulevan neulojaan päin.  Miä käytin tähän kaulaliinaan 70 alotussilmukkaa Nalle -langalla. Pitkät puikot kokoa 3 koko työn ajan, vaikka tein väliosan Miamilla (jippii sain kaikki mustan Miamin jämät käytettyä!).  Miami on paksumpaa, mutta meni ihan tasoihin Nallen kanssa, kun jatkoin typistämällä 2 Nallesilmukkaa yhteen Miamisilmukkaan. Keskivälin neuleena toisella puolella oikein nurin ja toisella pelkkää oikeaa. Itselleni vielä muistiksi, että ontelon leveys tällä silmukkamäärällä oli 18,5cm.
Täs näkyy, miten ontelotekniikalla toinen puoli on vastaväreissä, mut näyttää pintaneuleena ihan samalta kuin toinen. Reunoissa pitää tehä langanpyöräytys, tai muutoin neule jää sivuista auki ja muodostuu nk tasku. Yksi virhe minulle sattu tossa vasemmanpuoleisessa... tolla tuuballa ei kannata soitella, kun se vähän fuskaa. 😄

Kaulaliinan ptuudeksi tuli 153cm, kun kaikki varastosta löytyneet Miamit oli käytetty. Huivin paino ja langankulutus on 295g.


Tällä työllä osallistun myös Enkulin musiikkihaasteeseen. Meiän orkesterilla on tulossa konsertti tässä kuussa ja siellä esitetään myös Myrskyluodon Maija. Kyllä tuuba kuuluu oleellisesti kappaleen toteutukseen. 😊

tiistai 26. syyskuuta 2017

Kun mies saa toivoa sukkia

Pitkin syksyä olen kuullut jos jonkinlaisia sukkatoiveita. Lopulta tuli hetki, jolloin oli tartuttava toimeen. " No minkälaiset sukat nyt sitte tehään?"  "Haluaisin Mopar -sukat."
Jahas. No sehän on helppoa, edellyttäen, että ensin otetaan selvää mikä on Mopar ja miten siitä sukat tehtäisiin.  Logo löytyi. Mopar on Chrysler -autojen yhteisnimittäjä. Tavaramerkki, joka tuottaa, huoltaa ja varmaan paljo muutakin toimintaa. Se pitää sisällään automerkkejä, kuten Dodge, Chrysler, Imperial jne.
   Tein logosta ensin ruutupaperille mallin ja siitähän se sitte lähti etenemään. Kuviot piti tehä päälipistelemällä, kun eivät oikein ois muuten onnistuneet järkevästi.  Neuloin ensin sukat niin pitkälle, että kärjet jäi auki. Näin oli helpompi pistellä jalan päälle tulevat kuviot.  
  Kuviot piti toistaa 6 kertaa, joten meinas alkaa jo vähän pitkästyttämään moinen homma, kun en oo mikään huippupistelijäkään.
  Tälläset niistä nyt sitte tuli. Ei nyt mitkään täydelliset, mut erittäin hyvät kuitenkin. 😃
Sukat on tehty Nalle langasta. Langankulutus 115g ja puikot nro 3. Sukat sopii jalkaan, jonka koko on noin 40-41.

perjantai 22. syyskuuta 2017

Halpaa ja ilmaistakin

Kirppiskierros tuotti aarteita. Noita metallirannerenkaita olen aiemmin käyttäny joulukoristeissa, mut noin paksuja mulla ei oo ollu. Mielessä ois yks projekti, johon voisin tollasta käyttää. Renkaat on usein kirpparilla useiden kappaleiden könttihinnalla. Koruista voi irrotella osia, jotka sellaisenaan esim. askiskaupasta ostettuina on jo kalliimpia. Viinirypäleitä en meinannu ostaa, mut olivatkin vielä kirpparihinnasta -50%, joten lähtivät mukaan. Niistä vois tehä vaikka kranssia. Ehkä kuitenkin vasta kesällä? Eivät ehkä sovi talvikranssiin?
 
Yks ilta lenkiltä palatessa oli terassin pöydällä pussi, jossa oli nää kirjat! Päällä luki, että lukemista kiertoon, terveisin naapuri. Olipa mukava yllätys! Nää on muutenkin aika min tyyppisiä kirjoja, enkä ollu lukenu niistä vielä yhtäkään.  Lukemistoon siis ja sitten kiertoon. 

Neulehommissa on jostain syystä taas sukkaa tulossa...   Sukat on jo melkein valmiit, mut niihin tulee päälipistelyä, jota on helpompi tehä, kun sukkien kärki on vielä aukinaisena puikoilla. Kuvio on kummassakin sukassa 3 kertaa, joten se on pisteltävä yhteensä 6 kertaa. On kyllä vähän rasittavaa hommaa, eikä ees luista ihan toivomallani tavalla.  Vaan kaippa ne siitä hissukseen valmistuu nekin. 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

maanantai 18. syyskuuta 2017

Kirja-arvostelu


Kirjan tiedot

Prinssi jolla ei ollut sydäntä
Kirjailija: Anu Kuusenoksa
Kustantaja: Scarabe Kustannus
ISBN: 978-952-7133-11-8
Tuotemuoto: Pehmeäkantinen
Sivumäärä: 544
Koko: 12 x 19
Kieli: Suomi
Julkaisuajankohta: 4.8.2017

Fantasiakirjojen ystävänä odotin mielenkiinnolla tuttavan kirjoittaman kirjan julkaisua. Yllätyksekseni  kuulin julkistamistilaisuudessa kirjoja olevan tulossa vielä useampiakin, eli tarinasta oli tulossa sarjamuotoinen.  Minusta on aivan upeaa, että joku saa aikaiseksi kirjan, etenkin, jos ei ole aikaisempaa kirjailijataustaa.  Lisäksi haluan aina kannustaa tuttaviani, jotka luovat jotain, ihan mitä tahansa.  Luovuus on aina mahtava juttu!
Aloitin kirjan lukemisen tavalliseen tapaani, eli lähinnä iltaisin ennen nukkumaanmenoa.  Tämä ei ole paras tapa päästä kiinni juoneen, kun lukuaika on kerrallaan niin lyhyt.  Juoni katkeaa useasti ja uudelleen mukaan pääseminen kestää hetken.   Minua vaivasi myös pitkään se, että kirjoittaja oli tuntemani henkilö ja tarina nivoutui jotenkin vääjäämättä tähän henkilöön, vaikka hänellä ei ollut käsittääkseni  itse tarinaan mitään yhteyttä.  Mietin, että mitähän se henkilö on tässä kohtaa ajatellut ja miltähän on tuntunut kirjoittaa juuri tätä kohtaa. Loppua kohti pääsin irti tästä ja itse tarina vei mukanaan.
  Tarina kertoo Aurora nimisen tytön kasvusta nuoresta aikuisuuteen.  Alku on omalla tavallaan jotenkin mieleenpainuva ja menee hetki tajuta sanan ”hirviö” tarkoitus.  Sana onkin moniselitteinen. Kertomuksen edetessä  löytyy selitys sekä tarinasta, että lukijan omasta mielikuvituksesta.  Sijainnin kuvaus tuntuu todelta, oman kotimaan paikalta.  Sen sijaan  suomalaistytön ja vampyyrin rinnakkaiselämä tuntuu jotenkin epätodennäköiseltä. Tässä kohtaa olisin kaivannut muutenkin laajempaa kuvausta Auroran lapsuuden tapahtumista ja kasvuvuosista uudessa elämäntilanteessaan. Aikuisuus tuli jotenkin liian nopeasti.
  Auroran kulkeutuessa maailmalle vampyyrien liittyminen tarinaan tuntuu todemmalta ja syy lähtöönkin on selkeä. Matkaa olisi ehkä voinut kuvailla laajemminkin, samoin muiden vampyyreiden kohtaamista.
  Tarinan päähenkilön todellisuus tuntuu vaikealta käsittää. Syynä voi olla se, että aiemmin lukemieni tarinoiden henkilöt ovat aina sijoittuneet joko muualle maailmaan, tai kuvitteelliseen maailmaan.  Onko Suomessa vampyyreita?  Vaikea uskoa. Toisaalta jossain päin maailmankaikkeutta voi olla, vai mitä?
Kertomus tuo tullessaan vampyyrien maailman sääntöjä ja tapoja, jotka vakiintuvat tarinan edetessä.  Vampyyreissa on ”pahiksia” ja ”hyviksiä”, vaikka vampyyreiden jo itsessään katsotaan olevan ”pahiksia”. Nämä verilinjat eivät mässäile ihmisverellä loputtomiin, vaan syövät sivistyneesti vain tarpeeseen.   Vampyyrin kuulo on ihan omaa luokkaansa, yritetään kohteliaisuudesta  olla kuuntelematta toisten elämää, vaikka asutaan lähekkäin. Verilinjojen  ja jälkeläisten ”hoitaminen”   tapahtuu mielenhallinnalla hyvinkin tarkasti.  Totteleminen ylempää kohtaan on ehdotonta, vaikka käskyt olisivatkin epämieluisia. Vampyyrillakin on tunteet. Toisen lajitoverin kuolema  tuottaa surua, kun taas elämän hyvät asiat ilahduttavat; voi esim. leikitellä uusilla vaatteilla ja kengillä.
  Päänvaivaa yhteisössä tuottaa  Judas –niminen vampyyri, jolla ei ole mitään verisiteitä. Kukaan ei voi ohjailla häntä, vaan hän päättää itse tekemisistään. Hänen voimansakin tuntuvat olevan erittäin suuret. Toiset eivät oikein tiedä miten suhtautua häneen.  Judas itse harhailee mielensä syövereissä yrittäen päästä selvyyteen omasta minäkuvastaan.  Kirjan lopussa asiaan saadaan selitys.  Judaksen elämä ja sen käänteet alkavat loksahdella paikoilleen, mukaan lukien Judaksen kiintymys Auroraan.
 Kirjan henkilöitä kuvataan tarinan ulkopuolelta yksittäisinä henkilöhahmoina. Näin kirjailija on saanut kertomukseen laajuutta ja hahmoja on helpompi ymmärtää.  Vuosisatoja vanha vampyyri on nähnyt jos jonkinlaista elämää. Oman ihmishahmon historia kummittelee tavoissa ja ajatusmaailmassa, vaikka nyky-yhteiskunta onkin aivan erilainen. Yksi sivuhahmoista jäi jostain syystä itselleni mieleen, Manolo,  uhrautuvainen, tottelevainen ja jopa empaattinen vampyyrimies.

Suosittelen kirjaa muillekin, jotka etsivät aina uudenlaisia fantasiakertomuksia.  Jään mielenkiinnolla odottamaan tarinaan jatkoa. 

perjantai 15. syyskuuta 2017

Pinkelmäiset

Aiemmin oli vihreät Vihermäiset ja nyt on vaaleenpunaset pinkelmäiset.  Nää olen tehny osin Anelmaisohjeesta, osin kuvasta ja osin päästäni. 
 
Nää on taasen 7 -veikkaa, jota kulu 295g nelosen puikoilla. Alotussilmukoita oli 17/ puikko.
Resorin jälkeen lisäsin joka puikolla 2 silmukkaa.  Näitä lisäsilmukoita sitte kaventelin nilkkaa kohti niin, että ennen kukkaraitaa oli 15s/ puikko ja sen jälkeen 14/puikko. Jalkaterässä ohjeenmukasesti 13/puikko.  Näihinkin on tehty nauhakuja valmiiksi. 
Tykkään tosta kantapääkuvioinnista ja käytän sitä usein muissakin sukissa.  Kantapäätä teen harvemmin just niinku ohjeessa. Kerään silmukoita kantapään jälkeen niin paljo kun näyttää tarvivan ja säädän kiilakavennukset ja värinvaihdot sitte sen mukaan. 
Sukka on tehty jalkaan, jonka koko on 40. Pituus on aika reilu.  Kukkien keskelle kiinitin taas akryylihelmen, joka kimaltelee kivasti valossa.  

Voi että on aina kiva nähä, mitä puikoilta putoaa! :) Ei sitä aina itekään tiiä, kun alottaa. :)

lauantai 9. syyskuuta 2017

Sälää

Viilenevät ilmat saa minussa aikaan sen, että käsityöt keskittyy taas pääosin neulontaan. Keskenerästen neuleiden esittely ei tuo hyvää onnea, olen huomannu. Olen monesti joutunu purkamaan tekeleet, kun eivät ookkaan hyvät. Joten ei neuleita tällä kertaa. 😊

Kirppiksellä tuli käytyä pitkästä aikaa. Mukaan tarttui jotain pientä juttua. Iso kuppi hamsteri Pörrölle tuli heti käyttöön. Tykkää kiipeillä kuppiin kaivelemaan hiekkaa. Yöpöydälle oottelemaan löyty lukemista. Yleensä ostelen kirpparilta kirjoja ja laitan ne sitte taas kiertoon.  Enkeli oli niin erilainen, kun muut kotiin kertyneet enkelit, että sekin päätyi mukaan. Noihin puisiin juttuihin olen vaan aina niin heikkona, että piti ottaa toi pieni mökkikin matkaan. En vielä tiiä, miten aion sitä käyttää. 
Anopilta sain lootan. Se on jo sinällään hyvä erilaisten juttujen säilytykseen, mut on sen sisältökin mukava. 

Kaikenlaista pientä sälää sisällä. Vähän harmittaa välillä, kun tulee hamstrattua kaikenlaista, mut toisaalta on kivaa, kun alkaa tehä jotain, niin on mistä ottaa.  Asioita voi käyttää niin monella tavalla muutenkin, kun mitä oikeesti olis tarkotus. Anoppi teki aikanaan niitä sukkahousukukkia ja nää jäi jälelle. Nyt ei oikein enää jaksa näperrellä. 

 
Nyt on jo niin syksynen keli, että oli ihan pakko jo siistiä terassilta kesäsempiä juttuja pois. Syksy on minusta aina jotenkin ankeaa aikaa, kun luonto hiipuu. Toki luonnon antimet on mukavia; puolukat, sienet jne.  Toisaalta syksy tuo mukanaan monia kesätauolla oleita juttuja, jotka on mukavia; orkesteriharjotukset alkoi, työporukan kässäklubi kokoontuu jälleen ja telkusta alkaa monta hyvää musaohjelmaa, joiden parissa neulominen sujuu sutjakasti. 😉