sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Maastosukat wanted

Ei oo mitään itua alkaa jäljitellä maastokuviota kirjoneuleena, kun on valmiina lankoja, joiden väritys on jo valmiiksi sopiva.  Tällänen lanka on esim. Nalle Taika.
Lankaa kului 65g. Puikot kokoa 3. Silmukoita alussa 12/ puikko, jalan päällä 12 + 11 + 11 + 12. Sukan päällä kulkee 12 silmukan resori, jossa kaikki oikeat silmukat on neulottu takareunasta kiertäen.  Sukat on jalkaan, jonka koko on 30. Sukan pohja 20cm. Varsi kantapohjasta ylös on 25cm. 
Pienen pojan toiveessa on haettu vähän tätä samaa toteutusta, kun isompienkin "poikien". (linkki vanhaan blogiini). 


Nyt ei oo mitään neulottavaa. Tää on käsittämätön tyhjä hetki.  Usein on ollu tunne, että kun saan tän työn valmiiksi, niin teen useista vaihtoehdoista ees jonkun.  Nyt kun vois alottaa, ei tiiä mihin tarttuis.  No joo. Ufojakin olis...  Mut ois kiva alottaa jotain uuttakin. 😉 Nyt täytyy vaan oottaa inspiraatiota. Joku isompi neuletyökin ois kiva, mut meil ei kai kukaan käytä sellasia. En ees ite, kun tosi harvoin. Meil on kaikil sellaset "kipeäpaidat", joita käytetään, jos ollaan kuumeessa ja viluisia.  Harvoin tulee  pidettyä mitään muuta neuletta, vaikka niitä kaapissa ois. Olen pistäny monta kauan kaapissa seisonutta neuletta kiertoon. 

On se vaan lähettävä miettimään!!

torstai 12. lokakuuta 2017

Lenkkeilyä ja neulontaa

Minul on ollu jo useamman vuoden tavotteena kävellä lenkkeilykävelyä 1000 kilsaa vuoden aikana.  Lenkkeilyksi lasken vain ne matkat, jolloin on ns. lenkkarit jalassa, eli mitään shoppailureissuja tms. lomamatkakävelyitä en laske. Tykkään mitata matkaa Sports Trackerilla eli puhelimen sovelluksella. Minua se käveltyjen kilsojen ja ylipäitensäkin se tehtyjen asioiden mittaaminen jollain lailla kannustaa eteenpäin. En oo koskaan ollu kovin innostunu liikunnasta, mut liikunta terveyden kannalta on toki selkeä pakote itselle. Niinpä olen valinnu ton kävelyn helpoimmaksi tavaksi toteuttaa sitä. Myös pyöräily on ollu ok, mut jostain syystä se on tänä vuonna jääny. Kaikkea ei näköjään ehi tekemään.  Tosin en oo viel kertakaan päässy tohon tuhanteen. 😊 Toissavuonna oli lähimpänä eli 805km. Viime vuos meni plörinäksi. Jossain vaiheessa vaan tulee aina sellanen hanskat -naulaan -vaihe. Tänä vuonnakin niitä on ollu, enkä taida sitä tonnia taaskaan saavuttaa, mut vanha enkka ehkä ylittyy, koska nyt on kilsoja takana jo 735. 
Hirmunen alustus seuraavaan kuvaan. 😉 Lenkkipolun varrelta löyty tällänen Suomi 100v -aiheinen koriste. Yllättävä väriläiskä syksyisessä metässä. 
Puikoilta putosi hempeät Anelmaiset ohjeen mukaan. Terässä on vähän ohjeesta poikkeavaa. Tää väriyhdistelmä sopii hyvin yhteen. 7-veikka lankaa kului 240g. Sukan koko 36. Tykkään laittaa noiden kukkien keskiöiksi aina helmen. Paksu kiinnityslanka ei meinaa mennä helmen läpi, joten olen tehny ihan ohuesta korurautalangasta "hengettömän", jolla vedän kaksinkertasen langan helmestä läpi ja kiinnitän päät sitte solmulla nurjalle. Nauha näistä vielä puuttuu sukan suusta. 


lauantai 7. lokakuuta 2017

Ontelotuubaa

Sain taas mahollisuuden tehä toiveesta toteutuksen. Piti tehä joko pipo tai kaulaliina. Löysin netistä tosi aidon näkösen tuubakuvion. Sen jälkeen aloin miettiä, miten saan kaulaliinaan kuvion niin, että toinen puoli ei jää nk nurjaksi. Muistin kuulleeni onteloneuleesta, joka aikanaan kuulosti tosi vaikealta, enkä oo alkanu sitä sen kummemmin tutkia. Mitä enemmän mietin asiaa, sitä varmemmaks kävi, että vastaus taitaa olla just se ontelotekniikka. Netistä löyty tosi helppo ohjeistus asiaan täältä. Tekniikka on oikeasti helppo, mutta vähän hidas. Silmukoita tehään tuplasti haluttu määrä ja neuloessa joka toinen silmukka edustaa sitä takapuolta. Pitää valita eka neulottu silmukka sillä värillä, jonka haluaa tulevan neulojaan päin.  Miä käytin tähän kaulaliinaan 70 alotussilmukkaa Nalle -langalla. Pitkät puikot kokoa 3 koko työn ajan, vaikka tein väliosan Miamilla (jippii sain kaikki mustan Miamin jämät käytettyä!).  Miami on paksumpaa, mutta meni ihan tasoihin Nallen kanssa, kun jatkoin typistämällä 2 Nallesilmukkaa yhteen Miamisilmukkaan. Keskivälin neuleena toisella puolella oikein nurin ja toisella pelkkää oikeaa. Itselleni vielä muistiksi, että ontelon leveys tällä silmukkamäärällä oli 18,5cm.
Täs näkyy, miten ontelotekniikalla toinen puoli on vastaväreissä, mut näyttää pintaneuleena ihan samalta kuin toinen. Reunoissa pitää tehä langanpyöräytys, tai muutoin neule jää sivuista auki ja muodostuu nk tasku. Yksi virhe minulle sattu tossa vasemmanpuoleisessa... tolla tuuballa ei kannata soitella, kun se vähän fuskaa. 😄

Kaulaliinan ptuudeksi tuli 153cm, kun kaikki varastosta löytyneet Miamit oli käytetty. Huivin paino ja langankulutus on 295g.


Tällä työllä osallistun myös Enkulin musiikkihaasteeseen. Meiän orkesterilla on tulossa konsertti tässä kuussa ja siellä esitetään myös Myrskyluodon Maija. Kyllä tuuba kuuluu oleellisesti kappaleen toteutukseen. 😊

tiistai 26. syyskuuta 2017

Kun mies saa toivoa sukkia

Pitkin syksyä olen kuullut jos jonkinlaisia sukkatoiveita. Lopulta tuli hetki, jolloin oli tartuttava toimeen. " No minkälaiset sukat nyt sitte tehään?"  "Haluaisin Mopar -sukat."
Jahas. No sehän on helppoa, edellyttäen, että ensin otetaan selvää mikä on Mopar ja miten siitä sukat tehtäisiin.  Logo löytyi. Mopar on Chrysler -autojen yhteisnimittäjä. Tavaramerkki, joka tuottaa, huoltaa ja varmaan paljo muutakin toimintaa. Se pitää sisällään automerkkejä, kuten Dodge, Chrysler, Imperial jne.
   Tein logosta ensin ruutupaperille mallin ja siitähän se sitte lähti etenemään. Kuviot piti tehä päälipistelemällä, kun eivät oikein ois muuten onnistuneet järkevästi.  Neuloin ensin sukat niin pitkälle, että kärjet jäi auki. Näin oli helpompi pistellä jalan päälle tulevat kuviot.  
  Kuviot piti toistaa 6 kertaa, joten meinas alkaa jo vähän pitkästyttämään moinen homma, kun en oo mikään huippupistelijäkään.
  Tälläset niistä nyt sitte tuli. Ei nyt mitkään täydelliset, mut erittäin hyvät kuitenkin. 😃
Sukat on tehty Nalle langasta. Langankulutus 115g ja puikot nro 3. Sukat sopii jalkaan, jonka koko on noin 40-41.

perjantai 22. syyskuuta 2017

Halpaa ja ilmaistakin

Kirppiskierros tuotti aarteita. Noita metallirannerenkaita olen aiemmin käyttäny joulukoristeissa, mut noin paksuja mulla ei oo ollu. Mielessä ois yks projekti, johon voisin tollasta käyttää. Renkaat on usein kirpparilla useiden kappaleiden könttihinnalla. Koruista voi irrotella osia, jotka sellaisenaan esim. askiskaupasta ostettuina on jo kalliimpia. Viinirypäleitä en meinannu ostaa, mut olivatkin vielä kirpparihinnasta -50%, joten lähtivät mukaan. Niistä vois tehä vaikka kranssia. Ehkä kuitenkin vasta kesällä? Eivät ehkä sovi talvikranssiin?
 
Yks ilta lenkiltä palatessa oli terassin pöydällä pussi, jossa oli nää kirjat! Päällä luki, että lukemista kiertoon, terveisin naapuri. Olipa mukava yllätys! Nää on muutenkin aika min tyyppisiä kirjoja, enkä ollu lukenu niistä vielä yhtäkään.  Lukemistoon siis ja sitten kiertoon. 

Neulehommissa on jostain syystä taas sukkaa tulossa...   Sukat on jo melkein valmiit, mut niihin tulee päälipistelyä, jota on helpompi tehä, kun sukkien kärki on vielä aukinaisena puikoilla. Kuvio on kummassakin sukassa 3 kertaa, joten se on pisteltävä yhteensä 6 kertaa. On kyllä vähän rasittavaa hommaa, eikä ees luista ihan toivomallani tavalla.  Vaan kaippa ne siitä hissukseen valmistuu nekin. 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

maanantai 18. syyskuuta 2017

Kirja-arvostelu


Kirjan tiedot

Prinssi jolla ei ollut sydäntä
Kirjailija: Anu Kuusenoksa
Kustantaja: Scarabe Kustannus
ISBN: 978-952-7133-11-8
Tuotemuoto: Pehmeäkantinen
Sivumäärä: 544
Koko: 12 x 19
Kieli: Suomi
Julkaisuajankohta: 4.8.2017

Fantasiakirjojen ystävänä odotin mielenkiinnolla tuttavan kirjoittaman kirjan julkaisua. Yllätyksekseni  kuulin julkistamistilaisuudessa kirjoja olevan tulossa vielä useampiakin, eli tarinasta oli tulossa sarjamuotoinen.  Minusta on aivan upeaa, että joku saa aikaiseksi kirjan, etenkin, jos ei ole aikaisempaa kirjailijataustaa.  Lisäksi haluan aina kannustaa tuttaviani, jotka luovat jotain, ihan mitä tahansa.  Luovuus on aina mahtava juttu!
Aloitin kirjan lukemisen tavalliseen tapaani, eli lähinnä iltaisin ennen nukkumaanmenoa.  Tämä ei ole paras tapa päästä kiinni juoneen, kun lukuaika on kerrallaan niin lyhyt.  Juoni katkeaa useasti ja uudelleen mukaan pääseminen kestää hetken.   Minua vaivasi myös pitkään se, että kirjoittaja oli tuntemani henkilö ja tarina nivoutui jotenkin vääjäämättä tähän henkilöön, vaikka hänellä ei ollut käsittääkseni  itse tarinaan mitään yhteyttä.  Mietin, että mitähän se henkilö on tässä kohtaa ajatellut ja miltähän on tuntunut kirjoittaa juuri tätä kohtaa. Loppua kohti pääsin irti tästä ja itse tarina vei mukanaan.
  Tarina kertoo Aurora nimisen tytön kasvusta nuoresta aikuisuuteen.  Alku on omalla tavallaan jotenkin mieleenpainuva ja menee hetki tajuta sanan ”hirviö” tarkoitus.  Sana onkin moniselitteinen. Kertomuksen edetessä  löytyy selitys sekä tarinasta, että lukijan omasta mielikuvituksesta.  Sijainnin kuvaus tuntuu todelta, oman kotimaan paikalta.  Sen sijaan  suomalaistytön ja vampyyrin rinnakkaiselämä tuntuu jotenkin epätodennäköiseltä. Tässä kohtaa olisin kaivannut muutenkin laajempaa kuvausta Auroran lapsuuden tapahtumista ja kasvuvuosista uudessa elämäntilanteessaan. Aikuisuus tuli jotenkin liian nopeasti.
  Auroran kulkeutuessa maailmalle vampyyrien liittyminen tarinaan tuntuu todemmalta ja syy lähtöönkin on selkeä. Matkaa olisi ehkä voinut kuvailla laajemminkin, samoin muiden vampyyreiden kohtaamista.
  Tarinan päähenkilön todellisuus tuntuu vaikealta käsittää. Syynä voi olla se, että aiemmin lukemieni tarinoiden henkilöt ovat aina sijoittuneet joko muualle maailmaan, tai kuvitteelliseen maailmaan.  Onko Suomessa vampyyreita?  Vaikea uskoa. Toisaalta jossain päin maailmankaikkeutta voi olla, vai mitä?
Kertomus tuo tullessaan vampyyrien maailman sääntöjä ja tapoja, jotka vakiintuvat tarinan edetessä.  Vampyyreissa on ”pahiksia” ja ”hyviksiä”, vaikka vampyyreiden jo itsessään katsotaan olevan ”pahiksia”. Nämä verilinjat eivät mässäile ihmisverellä loputtomiin, vaan syövät sivistyneesti vain tarpeeseen.   Vampyyrin kuulo on ihan omaa luokkaansa, yritetään kohteliaisuudesta  olla kuuntelematta toisten elämää, vaikka asutaan lähekkäin. Verilinjojen  ja jälkeläisten ”hoitaminen”   tapahtuu mielenhallinnalla hyvinkin tarkasti.  Totteleminen ylempää kohtaan on ehdotonta, vaikka käskyt olisivatkin epämieluisia. Vampyyrillakin on tunteet. Toisen lajitoverin kuolema  tuottaa surua, kun taas elämän hyvät asiat ilahduttavat; voi esim. leikitellä uusilla vaatteilla ja kengillä.
  Päänvaivaa yhteisössä tuottaa  Judas –niminen vampyyri, jolla ei ole mitään verisiteitä. Kukaan ei voi ohjailla häntä, vaan hän päättää itse tekemisistään. Hänen voimansakin tuntuvat olevan erittäin suuret. Toiset eivät oikein tiedä miten suhtautua häneen.  Judas itse harhailee mielensä syövereissä yrittäen päästä selvyyteen omasta minäkuvastaan.  Kirjan lopussa asiaan saadaan selitys.  Judaksen elämä ja sen käänteet alkavat loksahdella paikoilleen, mukaan lukien Judaksen kiintymys Auroraan.
 Kirjan henkilöitä kuvataan tarinan ulkopuolelta yksittäisinä henkilöhahmoina. Näin kirjailija on saanut kertomukseen laajuutta ja hahmoja on helpompi ymmärtää.  Vuosisatoja vanha vampyyri on nähnyt jos jonkinlaista elämää. Oman ihmishahmon historia kummittelee tavoissa ja ajatusmaailmassa, vaikka nyky-yhteiskunta onkin aivan erilainen. Yksi sivuhahmoista jäi jostain syystä itselleni mieleen, Manolo,  uhrautuvainen, tottelevainen ja jopa empaattinen vampyyrimies.

Suosittelen kirjaa muillekin, jotka etsivät aina uudenlaisia fantasiakertomuksia.  Jään mielenkiinnolla odottamaan tarinaan jatkoa. 

perjantai 15. syyskuuta 2017

Pinkelmäiset

Aiemmin oli vihreät Vihermäiset ja nyt on vaaleenpunaset pinkelmäiset.  Nää olen tehny osin Anelmaisohjeesta, osin kuvasta ja osin päästäni. 
 
Nää on taasen 7 -veikkaa, jota kulu 295g nelosen puikoilla. Alotussilmukoita oli 17/ puikko.
Resorin jälkeen lisäsin joka puikolla 2 silmukkaa.  Näitä lisäsilmukoita sitte kaventelin nilkkaa kohti niin, että ennen kukkaraitaa oli 15s/ puikko ja sen jälkeen 14/puikko. Jalkaterässä ohjeenmukasesti 13/puikko.  Näihinkin on tehty nauhakuja valmiiksi. 
Tykkään tosta kantapääkuvioinnista ja käytän sitä usein muissakin sukissa.  Kantapäätä teen harvemmin just niinku ohjeessa. Kerään silmukoita kantapään jälkeen niin paljo kun näyttää tarvivan ja säädän kiilakavennukset ja värinvaihdot sitte sen mukaan. 
Sukka on tehty jalkaan, jonka koko on 40. Pituus on aika reilu.  Kukkien keskelle kiinitin taas akryylihelmen, joka kimaltelee kivasti valossa.  

Voi että on aina kiva nähä, mitä puikoilta putoaa! :) Ei sitä aina itekään tiiä, kun alottaa. :)

lauantai 9. syyskuuta 2017

Sälää

Viilenevät ilmat saa minussa aikaan sen, että käsityöt keskittyy taas pääosin neulontaan. Keskenerästen neuleiden esittely ei tuo hyvää onnea, olen huomannu. Olen monesti joutunu purkamaan tekeleet, kun eivät ookkaan hyvät. Joten ei neuleita tällä kertaa. 😊

Kirppiksellä tuli käytyä pitkästä aikaa. Mukaan tarttui jotain pientä juttua. Iso kuppi hamsteri Pörrölle tuli heti käyttöön. Tykkää kiipeillä kuppiin kaivelemaan hiekkaa. Yöpöydälle oottelemaan löyty lukemista. Yleensä ostelen kirpparilta kirjoja ja laitan ne sitte taas kiertoon.  Enkeli oli niin erilainen, kun muut kotiin kertyneet enkelit, että sekin päätyi mukaan. Noihin puisiin juttuihin olen vaan aina niin heikkona, että piti ottaa toi pieni mökkikin matkaan. En vielä tiiä, miten aion sitä käyttää. 
Anopilta sain lootan. Se on jo sinällään hyvä erilaisten juttujen säilytykseen, mut on sen sisältökin mukava. 

Kaikenlaista pientä sälää sisällä. Vähän harmittaa välillä, kun tulee hamstrattua kaikenlaista, mut toisaalta on kivaa, kun alkaa tehä jotain, niin on mistä ottaa.  Asioita voi käyttää niin monella tavalla muutenkin, kun mitä oikeesti olis tarkotus. Anoppi teki aikanaan niitä sukkahousukukkia ja nää jäi jälelle. Nyt ei oikein enää jaksa näperrellä. 

 
Nyt on jo niin syksynen keli, että oli ihan pakko jo siistiä terassilta kesäsempiä juttuja pois. Syksy on minusta aina jotenkin ankeaa aikaa, kun luonto hiipuu. Toki luonnon antimet on mukavia; puolukat, sienet jne.  Toisaalta syksy tuo mukanaan monia kesätauolla oleita juttuja, jotka on mukavia; orkesteriharjotukset alkoi, työporukan kässäklubi kokoontuu jälleen ja telkusta alkaa monta hyvää musaohjelmaa, joiden parissa neulominen sujuu sutjakasti. 😉

tiistai 5. syyskuuta 2017

Vihermäiset

No ei kun Anelmaiset. 
Mutta vihreäsävyiset sellaiset. En tykkää kauhean kirjavista sukista, eikä näissäkään oo niin montaa väriä, kuin ohjeessa. Parasta ois, jos vois mennä vaan kahella värillä. Täs mallissa on kuitenkin mukavinta se, että aina on yllätys millaset sukat tulee, kun väriä vaihtelee. Siksi näitä on kiva tehä ihan kokeiluluontosesti. 
Lanka on 7 -veljestä, jota kulu 280g, puikot nro 4. Varteen lisäsin muutaman kerroksen, ehkä jonkun 8 ylimäärästä. Sukan suuhun on tulossa vielä nauha. Mul on kotona iso lootallinen kaikenlaisia nauhoja, mut eipä ollu tietysti taas tähän sopivaa. Töihin mennessä kävin sen kuitenkin kässäkaupasta ostamassa ja järkytyin hintaa. Jos on lanka kallista, niin on kyllä tilpehööritkin. 1,5m pitsinauhaa makso 4.80e.
Sukan koko on 40. Terään lisäsin vain yhen lisäkerroksen. 
Tein toisenlaisiakin kukkia, mut ne ei oikein näyttäny kivalta näiden kanssa, joten tein sitte vaan yhenlaisia, vaikkakin erivärisiä. Kukkien keskiöksi ompelin akryylihelmen. 

Langankulutus täl langal on ihan eri luokkaa, kun ohuemmalla.  Tarkotan painoa. Kesällä tuntu, että lankaa ei kulu juur ollenkaan, kun lopputulos oli aina niin kevyttä.  Ohuempien puikkojen ja lankojen jälkeen tää oli myös tosi nopeeta neuloa. Oli ihan hassua, kun oli niin paksuntuntuset puikot käsissä ja sukan pituus koheni silmissä.

Näillä aion vielä osallistua Enkulin musiikkihaasteeseen.  Sinne voi osallistua minkälaisella työllä tahansa, kun joku yhtymäkohta musiikkiin löytyy.  Kaikki mukaan!

torstai 31. elokuuta 2017

Sieniä eri muodossa yms. (ei tosikoille)

Täs kuvas ei oo mitään ihmeellistä. Paitsi minulle. Oli pakko ottaa todiste. Min suurin kanttarellisaalis ikinä! Eli koko elämässäni! Eli koko sienestysurani aikana!  😍
Vuodesta toiseen nään tuttujen ja tuntemattomien ottamia kuvia niiden valtavista kanttarellisaaliista. Joka vuosi olen itekin lähteny innoissani ettimään, että missä niitä on??!!  Viime vuonna tuli toiseksi paras saalis, eli 10 sientä...  Kyllä vetää mielen matalaksi, kun toiset kehuu niillä ämpärillisillä, joita vain kantavat metästä kotiin. Mutta nyt! Tässä on puoli muovipussillista, mut se on mulle ihan mahoton määrä. Voi sitä tunnetta, kun lopulta löysin näinkin paljon. En tiiä pitääkö taas varttua kymmeniä vuosia, että löytyy  seuraava ennätysmäärä. 
Betonikuran vääntäminen se ei ota loppuakseen. Nää on tehty vaiheittain. Lakit on tehty muiden kertojen ylijäämäkurasta muutama kerrallaan, ennen kun ees tiesin, mitä niistä tulee. Mallina on ollu Jättis -jätskin muovikupuli.  Sienien varret on tehty vessapaperirulliin. Maalattu irtonaisina spray -maalilla ja kiinnitetty betonilla. 

Vielä on pitäny tehä pari pyyhebetonipurkkiakin.  Olen vieny niitä lahjoiksi, niin tein lisää. 

Tästä piti tulla nk  kukka-astia, eli oli tarkotus laittaa ämpäri tohon keskelle, jolloin reunoille ois vielä laitettu betonia. Kurat kuitenkin loppu kesken, enkä viittiny tehä lisää. Päädyin tekemään nk. koristelaatan painamalla lasisia ja muitakin koristekiviä pintaan. Pari "kultahippuakin" löyty. 

Ekoilla betoninkäyttökerroilla yritin tehä kumihanskojen kanssa käsiä. Laitoin ne vatiin pyyhkeen päälle vaakatasossa kämmenet ylöspäin. Ei oikein onnistunu, kun ei ollu vielä sitä liimalaastia mukana, kuten myöhemmissä  annoksissa. Valoksesta tuli niin heikko, että sormet katkeili ihan järestään hanskaa irrottaessa. Toisesta kädestä meni kaikki sormet ja toiseen jäi vain tää keskari. Meinasin heittää koko sotkun pois, mut mies sattu näkemään ja ihastu tähän käsitorsoon Toivoi sitä maalattuna autotalliin.  No. Tein sille sitte vielä jalustan ennen maalaamista, eihän se muuten ois pysyny pystyssä.  Maalia pintaan ja valmista tuli. Sinne se on nyt viety tallin hyllylle. 

Tässä vielä todiste, että chi hua hua sukkia tuli tehtyä kahet. Toiset näyttää nyt vähän harmahtavilta, kun niiden valkonen on luonnonvalkosta, kun toisissa  on ihan valkosta.  Nyt saan langankulutukseen vielä toisetkin 110g.



keskiviikko 23. elokuuta 2017

Koiruuksia sukkiin

No niin. Välillä neulontaa taas esillä.  Suomi 100v -hengessä syntyi Chi hua hua -sukat. Malli jälleen Lumi Karmitsan kirjasta.  Näitä pitäis tehä toinenkin pari, niin ois äidille ja tyttärelle.
Nää on tehty ohjeen mukasesti Nalle -langalla ja nro 3 puikoilla. Lankaa kului 110g.  Tein ennen kärkikavennuksia 8 lisäkerrosta, niin sain sukan nro 39 kokoseen jalkaan sopivaksi. Malli oli tehty 38 -jalalle.  Toi sivussa kulkeva nk nauhakuvio on minusta kivan näkönen.
Tässä pelkkä etunäkymä.   Yläreuna ei näy, mut sinne tuli nirkkoreuna, joka neulottiin yhellä kerroksella paikoilleen. Aiemmin olen tehny nirkkoreunan niin, että olen jälkeenpäin ommellu sen paikoilleen. 

Näissä sukissa ei oo ollenkaan kiilakavennuksia kantapäissä. Muutenkin kantapäät oli tosi helppo neuloa ohjekuvion mukasesti. Tässä kantapää varren  jatkeena.

Tässä kantapohja kokonaisuudessaan. 

Aluksi tein sinivalkosukkia muutamat ihan huvikseen. Nyt olen tehny ihan Suomi 100v -ajatuksella. Nää sukatkin kestää toivon mukaan vuosia. Joskus voi muistella, että se oli silloin 2017, kun nää sukat on tehty ja se oli se Suomi 100 v- juhlavuosi. :) 

Voisko joku viisaampi valaista tota lukijat -juttua.... En oikein tajua, mikä siinä on hyötynä...  Mulla on kuitenkin seuraamani blogit tossa sivupalkissa. .. toki kiva jos on lukijoita, mut  pikku lisävalaistusta asiasta kaipaisin.  Nolottaa ihan kysyä, kun on näin tietämätön..

lauantai 19. elokuuta 2017

Väriä pintaan

Nyt olen tussannut jo ihan kyllästymiseen asti ton betonin kanssa. Pyyhebetoniruukut  maalasin spray -maalilla, kuten muutkin tekemäni jutut.  Tästä punasesta tykkään eniten.
Tää on valkonen.

Metallinhohtosininen.

Kultaa käytin eniten. Päälystin betonilla mm.tän pullon ja lasten vanhoja muovileluja.

Yks auto sai sinisen värin ja vielä yks pyyhekin tuola. 

Pari uutta raparperilehteä. Suhautin maalia vielä vanhojenkin päälle lisää. Ne on hyvin kestäny vuosia ulkona läpi vuoden. Nää ei oo sellasia, että niiden päällä vois kävellä. Ne on vaan koristeita. 

Maalauksen alkuun pääsin miehen autotallivarastoista löytyneillä spray -maaleilla, mut lopulta piti mennä kauppaan ostamaan muutama pullo lisää.  Hanskojen käyttökin jäi aluksi, mut sit jouduin putsaamaan käsiä niin monta kertaa kynslakalla, että alko toi hanskahommakin muistumaan mieleen. 
Muutama juttu on vielä keskeneränen. Niistä varmaan joskus myöhemmin. 

Lopuksi vielä kaikille tiedoksi, että Enkuli on asettanu pitkästä aikaa musiikkihaasteen! Mukavaa!  Nyt pitää vaan keksiä, mikä liittyy kappaleeseen. Ehin noi rumpusukatkin jo tehä aiemmin.  Käykäähän muutkin kattomassa!

perjantai 11. elokuuta 2017

Sukat perkussionistille

Neulominen on kivaa. Vielä kivempaa on myös suunnitella miten neuloo jos on annettu vain aihe.  Vähän sama juttu, kun niiden unisieppareiden kanssa. Mitä ihmeellisempi aihe, sitä mukavampaa. Suunnitteluvaiheessa mieleen tulee kaikenlaisia kuvia ja vaihtoehtoja. Lopputulos sitten muokkautuu vielä  tehdessä.  Etin kovasti rumpaliaiheisia, helposti neuloen toteutettavia malleja netistä. Lopulta päädyin yhdistelemään ja muokkailemaan nää, jotka toteutin.
Olen kovin harjaantumaton noiden päälipistelyjen kanssa, mutta alan uskoa, että siihenkin voi harjaantua. Loppua kohti parani selvästi. Varsissa nk marssirummut, joista osa päälipistelty. Jalkaterissä kokonaan päälipistelty virvelirumpu kapuloineen. 
Sukat on kokoa 46 ja Nalle -lankaa kului kolmosen puikoilla 155g. 

lauantai 5. elokuuta 2017

Puuta ja betonia

Vihdoin sain tän maalaamani lootan lakattua. Loppusilaus jäi aiemmin jotenkin isona hommana toteuttamatta. Tarkotus oli lakata pensselillä, mut nyt suihkutin lootan lakalla, kun se suihkupullo on ollu muutenkin käytössä kivien yms. takia. Loota on ostettu kirpparilta. Maalasin sen pohjavärillä ja käytin sabloonaa pöllöjen maalaamiseen.  Tässä voi joskus viedä lahjan jollekulle. Loota on ihan normaalikokoisen, esim. viinipullon kokonen. Ehkä se on alkujaankin jonkun juomaliikkeen tuote. :) Voihan tähän laittaa esim. glögipullon jouluna.  Värit ei kyl oo mitenkään jouluset. 

Lisää kuraa ja lisää ihmeteltävää. Nää on jatkojalostusta vaille. Yritän saada inspiraation, miten toteuttaisin näiden sijoittelun ja missä se sitten lopullisesti sijaitsisi, kun pihalla on tota asettelutilaa jotenkin vähänlaisesti, vaikka tilaa oliskin. Eihän niitä voi nurkan taakse viiä. Kuka niitä siellä kattelisi. Ei toisaalta sellaseenkaan paikkaan, jossa ovat tiellä. Varmaan maalaan ainakin osan näistä. Noiden saappaiden kohalla kihoaa vähän hiki ottalle, että kuinka saan noi pullot tuolta pois. Saappaat varmaan saan, mut pullot?? Toivottavasti en painanu niitä liian syvälle. Pinnat on kyllä öljytty. Vielä pitäis tehä lisää kuraa muutamaan juttuun, mut se tuntuu jotenkin vaivalloiselta. Nimittäin se alottaminen. Muutenhan homma on suhteellisen helppoa. 

Noi pienet pyöreet on tehty Jättis -jätskien muovikupuihin. Muutama juttu on päälystettyjä muovileluja. Pari raparperinlehteä käytetty myös muottina. Niihinkään en laittanu mitään raudotuksia, kun tarkotus oli tehä vaan koristelehtiä. Iso koiranmuotonen kukkaruukku on päälystetty, pari pyyhettä on taas upotettu betoniin ja sit on noi saappaat. Vähä huonosti näkyy tos vasemmalla myös toi lasipullo, joka on päälystetty. Siitä tuli itse asiassa aika kiva. 

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Ompelua ja tuunausta

Minul on yks lempparipaita, jonka mukaan olen vapaalla kädellä leikannu jo 2 uutta paitaa. Tässä on niistä toinen.  (eka vanhassa blogissa).Vähä kirjava, mut menettelee. Kangas löyty omien varastojen kätköstä. 
Ostin jo uuetkin crocsit, mut sit kaivoin nää taas kehiin, kun löysin linkin tuunattuihin sandaaleihin ja kenkiin. Mieheltä löyty tallista kullanväristä kilikilimaalia. Eikös kulta oo nyt muotivärikin. Vanha väri on saanu vuosien varrella vähä maalikosketuksia remonttien yhteydessä. :)

Kattokaas, miten komeet ne nyt on! Wau, sanon miä. Sitä en viel tiiä, miten ne käytössä toimii, muuttuuko esim. jalkapohja kultaseksi. 

Toisessa maalipullossa riitti kultamaalia tähän aiemmin betonista valettuun lippikseen. 

Kerroin vissiin, että sain lahjaksi valmisbetonia ja liimalaastia. Tänään turasin niiden kanssa tossa pihalla. Ainakin kura tarttu nyt paremmin, kun pelkällä valmisbetoniseoksella. Pitää kattoo, kun ne on  kuivunu ainakin huomiseen, että pitääkö tehä vielä vahvistuskuraa esineiden päälle. Paikkasin vielä kertaalleen sen pyyhkeestä aiemmin tekemäni betoniruukun, että sain reunoja vahvemmiksi. 

Meillä on taas kissa hoidossa. Maisa testailee ystävällisesti tota min väsäämää raapimistelinettä. Tosin matotkin näyttää raapimiseen kelpaavan. 


torstai 27. heinäkuuta 2017

Leikitäänpä betonilla

Pussinpohjallinen valmisbetonia löyty tallista ja tein siitä kuraa. Kokeilin erilaisia juttuja, joista kaikki ei tosiaankaan onnistunu...   
Tässä lippalakki, joka ei enää ole käytössä.  

Tää pyyhejuttu on tavallaan aika hauska. Ensin tuli vaan vähä liian pehmonen, mutta tein muutaman päivän päästä lisää kuraa, jota suttasin ulkopintaan. Nyt on ihan jäpäkän tuntunen. En tiiä, pitäiskö vielä maalata jollain, vai jätänkö näin.
Sain lahjaksi nyt uuen valmisbetonisäkin ja siihen kaveriksi kiinnityslaastisäkin, jotta on parempi tarttuvuus. Pitää varmaan kokeilla uuelleen niihin epäonnisiin tuotoksiin. 

Tänään löysin viimeinkin itteni mattopyykiltä! Miten se homma on lykkääntyny näin pitkälle, vaikka matonpesu on tosi hauskaa hommaa. Matonpesualtaissa puljaaminen on helppoa. Tosin siinä aina kastuu vaatteet. Olen kyl näköjään kehittyny, kun nyt kastu vaan lähinnä paian helma. :)

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Majakka

Min versio majakasta on tässä. Näitä on nyt näkyny vähän siellä sun täällä. 
Miä laitoin muovisia kukkapurkkeja liimalla yhteen ja maalasin. Pelastusrengas ja "hälyvalon" pohjatuki on verhorenkaita. "Valo" on isosta pääsiäismunasta sisuspallero. Päälle suhautin taas lakkaa, jotta kestää ulkona. 
Naistenviikko loppu, mut sade ei. Missä vika?? 😊

Olen lukemassa Wallanderia, vaikka olen nähny kaikki elokuvat. Kirjahan on toki aina parempi, mut yllättävää on, miten kirjasta löytyy ikään kuin toisenlainen henki koko tarinaan. Jotenkin todellisemman tuntunen.   Olen varannu itelleni myös tuttavan kirjottaman uutuuskirjan, jonka saan omistuskirjotuksella heti, kun se vaan ilmestyy. Se on fantasiaa ja ootan innolla, että saan sen luettavaksi. Nykysin tulee luettua paljon vähemmän kun ennen. Ehkä käsityöt on vieny sen ajan. Lukeminen on kuitenkin paras keino rauhottua ennen nukahtamista.

Huomenna meillä taas vähän kahvitellaan, joten tää ilta on menny leipomisen puolelle. Tuotoksista laitan juttua myöhemmin, jos vaan ehin ottaa kuvia ennen syömistä. Aina tuppaa unohtumaan. Ei vajaista kakuista viiti kuvaa ottaa. 😉

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Pihajuttuja

Sammakkokokoelmaan lisää väkeä. Mulla onkin kaiken maailman sammakkopatsaat kerääntyny vuosien varrella. Toi keskimmäinen oli ennen betoninvärinen,  mut maalasin sen nyt vihreeksi. Vasemman puoleinen on maalattu kivi. Se oli vaan kokeilu ja saa jäädä yhteen.  Oikeanpuoleisen löysin kahella eurolla markkinoilta. Oli betonin värinen ja kruunusta oli vähän sakaran päät murtunu. Sekin sai pintaan maalin ja sakaroihin liimasin akryylihelmet.  Kaikissa suihkutettavaa lakkaa päällä. 
Joku on muuttanu tänne, mut mitään liikettä ei oo näkyny. Ovikin on lukossa, eikä ikkunoista näe tirkistellä sisään. :)
Pieni, muovinen kukkaruukku sai pintaansa pikkukiviä. Liimasin ne kuumaliimalla. Ovi on pieni puupala.

Paikkansa pieni asumus löysi tästä kaatsikuormasta pelastetusta vanhasta pesuvadista. 

Nää patjanjouset kaivelin esiin kaatsille menevistä patjoista. Näitä on 2. Ne vielä hakee paikkaansa ja oon sovitellu niitä eri paikkoihin.  Sekin on auki, että miten niitä koristelen, vai annanko olla noin. Onko jollaan ideoita?

Mummon vanha painekattilakin on käytössä. :)

Lisää sammakoita. Mulla on 2 pataa; iso ja pieni. En muista mistä ne on tullu. 

Halusin kokeilla tehä kakkuvuokasta amppelin. Vuoka löytyi kirpparilta. Valitsin väärät lobeliat, ne ei roiku ollenkaan. No. Olen pitäny tätä tossa lecaharkkopylväiden päässä kuitenkin. 

Tänä kesänä olen tehny useamman sekaistutusruukun. Tässä hopeaputous, lobelia ja samettiruusu. 

Isompi pata kököttää tässä. Siinä on veljen tekemä metallipylväs, jossa kiemurtelee ruusupapua. Istutin ne niin aikasin, että latvat pääs paleltumaan ja kasvu on ollu tosi hidasta. Latvat haarautu myös. 2 ruusupapua laitoin amppeliin ja ne roikkuu tyngäksi leikatussa kirsikkapuussa ja kasvaa ylöspäin. 

Myös miehellä täytyy olla käsitöitä. Työn alla Pontiac vm -80.