torstai 28. kesäkuuta 2018

Karhu -sukat

Pyynnöstä tein vaihteeksi karhut. Ensin aattelin, että aika tylsää tehä taas samaa mallia, mutta nää olikin pitkästä aikaa ihan kiva tehä. 

Merri voi poseerata sukkien kera, koska sukat on menossa sen synnyinkotiin. 😊

Kuvassa siis karhut ja kissa sulassa sovussa.
Karhuilta puuttuu tässä kuvassa vielä suut. Huomasin vasta, kun olin ottanu kuvan.



Nalle -lankaa kulu 110g ja puikot kokoa 3. Alussa silmukoita 15/puikko kuvion kohalla lisäys 15 x 2 ja 16 x 2, joilla terään asti. Sukan koko 42.


Mukavalta tuntu saada jotain valmiiksi asti, kun on monta keskenerästä hommaa.

Kesäloma antaa vielä oottaa itteään, mut otetaan ilo irti muina vapaahetkinä. Onhan se kesä kiva työaikanakin. 😊

lauantai 23. kesäkuuta 2018

Juhannushissuttelua

Tänä vuonna juhannus menee ihan omia aikojaan. 2 henkilöä meiän perheestä on  työvuoroissa ja miä oon niistä se toinen. 😉 Vähän telkkua, neulomista, saunomista, kissanhoitoa, nukkumista mahtuu siihe väliin. Ennen juhannusta kävin vanhempieni mökillä siivoilemassa ja tuli yksi yökin siellä vietettyä. Meillä on asuntovaunu siinä pihassa, jossa voi olla omat  tavarat levällään.  Tänä vuonna ei mökkijuhannus kiinnostanu ketään, eikä vähiten sen takia, että tuuli on ollu ihan mahoton.

Kissoja on ollu joka lähtöön. Ensin oli Merrin seurana Pate.


Pate lähti ja samana iltana tuli Siv ja Knut.


Merri on ollu ihan onnessaan toteuttaessaan vaanimis- ja matkimistemppujaan jopa niin paljon, että toisilta kissoilta palaa ajoittain päreet.  Pate oli vähän arka, mutta pisti tassun tarvittaessa heilumaan, useimmin kuitenkin perääntyi.  Nämä kissasisarukset sen sijaan näyttävät Merrille kaapin paikan, jos niikseen tulee. Sänkyyn ei uskalla tulla kukaan yhtä aikaa Merrin kanssa, siitä se on pitäny huolen. 

Merri on oppinu kaikenlaisia uusia kujeita.




Neulomuksissa minulla on kolmet sukat kesken. Yhet, jotka on ns. reissukäsityönä, yhet kotikäsityönä ja sitten tuli pyyntö tehä yhet sukat nopeasti, joten jätin muut ja aloin tehä niitä.   Nyt on ollu taas niin viileää, että neulominen on tuntunu ihan järkevältäkin.  Toisaalta, voi sitä tehä silloinkin, kun se ei tunnu muiden mielestä järkevältä. 😊

Kukille on saanu kuivuuden takia kantaa vettä ihan kiitettävästi. Vesitynnyri ammottaa tyhjyyttään ja vesi on haettava sisältä tai letkusta. Nyt on onneksi tilanne muuttunu ja tynnyrikin täyttyny. 
Kallat alkaa hiljalleen kukkia. Ne on minusta tosi kauniita kukkia. 




Hyvää juhannuksen jatkoa kaikille! Nauttikaa Suomen kesästä!

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Lomanen

Täällä ei ole oikein kenelläkään yhtä aikaa lomaa. Jokainen pitää lomansa yksin. Vähän kurja juttu, mutta onneksi on edes pikkulomasia. Nekulla ja minulla oli viikonloppuvapaa. Päätettiin ottaa pieni irtiotto ja lähteä "kylille".
  Eilen aamusta ajettiin Lappeenrannan satamaan aamukahville. Sieltä jatkettiin Imatran ja Punkaharjun kautta Savonlinnaan. Oltiin yö hotellissa ja katseltiin kaupunkia oikein ajan kanssa. Savonlinna on jotenkin viehättävä kesäkaupunki. Mietin, miksi oikein miellän sen kesäkaupungiksi. Yhtälaillahan siellä ollaan talvellakin. Itse olen käynyt lomailemassa ja linnaa ihmettelemässä lukuisia kertoja lapsesta lähtien. Aina on ollut kesä. 😊

Pitää mainita vielä mukaansatempaavat räppäripojat, jotka esiintyivät torilla iltasella. Hyvin vedetty!

Minä oikein rakastan linnaseikkailuja, ja vihdoinkin sain houkuteltua jonkun seuraksi. Nekku lähti mukaan ihan suosiolla.  😊


Minusta on ihmeellistä, että jotkut ovat asuttaneet tätäkin linnaa. Elämä on ollut vähän toisenlaista, kuin nykyisin. Parempi väki on hallinnut linnaa. Osa asukkaista on ollut sotilaita, käsityöläisiä, keittiöhenkilökuntaa ja muuta palvelusväkeä.  Rappuja on saanut nousta ja laskea ylenmäärin. Vierailijaltakin menee reidet maitohapoille jo tunnissa. 😊 Mietittiin, millainen mahtaa olla linnaoppaan ensimmäinen työpäivä. Voi olla vähän jalat hellänä muutaman opastuskierroksen jälkeen. 

Yhtä asiaa olen miettinyt; miksi ihmeessä vihollisen piti vallata juuri linna ja sen väki, saadakseen maat haltuunsa?  Eivätkö he voineet mennä vain sivuitse ja jättää vihollisväen yksin saarelle piilottelemaan? Minusta sotastrategian olisi voinut laittaa uusiksi ihan helposti.

Kotimatkalla poikkesimme Kenkäverossa.


Odotin jotain isompaa juttua ja vähän petyin.  Olen käynyt paikan päällä ennenkin ja se oli jotenkin laajempi kokonaisuus, tai ehkä vaan muistan väärin.  

Ennen lähtöä sain valmiiksi yhdet polvisukat 7-veljestä langasta. Ne on aloitettu ihan reissauskäsityönä. Lopetus tapahtui kotona. Pientä hidastetta oli matkalla...


... mutta sukat kuitenkin valmistuivat. Silmukoita oli aluksi 15. Varsi on reilun pituinen ja jalan koko 38. Lankaa kului 200g. 


Olihan minulla Savonlinnassakin reissukäsityö mukana, mutta siitä sitten tuonnempana.

Jostain syystä kirjoitin poikkeuksellisesti kirjakielellä.  Mitä mieltä ovat lukijat? Kumpaa pitäisi kirjoittaa, vai onko ihan sama?

Mukavaa kesää kaikille! Muistakaa nauttia pienistäkin hetkistä. 😊

tiistai 5. kesäkuuta 2018

Enemmän valinnanvaraa

Aiemmin valmistui tämä Nurmilintu -huivi ja sille pariksi nämä sukat.  Kuten jo mainitsinkin, olen nykyään aika tarkka värien vastaavuudesta, vaikka sillä ei olis mitään merkitystä mihinkään suuntaan.  Näissä sukissa tää värien täydellinen erilaisuus kirveli vähän mieltä. Lankaa jäi vielä tarpeeksi yhteen sukkapariin, joten päätin sen myös tehä.


Uuden sukkaparin toinen sukka ehti valmistua ennen H -hetkeä, eli 90 -vuotisjuhlia. Sukan väri oli paljon yhteensopivampi vanhan sukkaparin toisen sukan kanssa, joten sain näistä sopivamman parin lahjaksi. 
Nyt, kun juhlat ovat ohi ja synttärisankari saanut lahjansa, voin ilolla kertoa, että oli mieluinen lahja.  Huivia hän jo heti sovitteli toisten hikoillessa hellesäässä vieressä. Sukat jäivät vielä testaamatta siinä hetkessä.  Sankari oli muutenkin mietteliäs ja hämmentynyt saavutettuaan korkean iän.  Kukapa sitä osaisi kuvitella elävänsä niinkin pitkän elämän, semminkin, kun kunto on edelleen kohtalainen. Pistää itelläkin miettimään, millainen maailma on ollu juhlijan alkutaipaleella. 


Jäljelle jäi vielä sukkapari, joka muodostui vanhasta ja uudesta parin puolikkaasta. Ei näissäkään tää väritys ole kovin eksakti, mut kyllä tää parinmuodostus oli molemmissa sukkapareissa parempi näin. Lankaa näihinkin kului 65g. Tällä pääsee avaamaan kesäkuun langankulutussaldon. 😆


Tänään olen taas painatellu tukka putkellaan töissä. Tapahtui kuitenkin monta kivaa juttua, joista pienin ei suinkaan ollu se, että sain kuulla elokuisen kesälomani pidentyvän yli viikolla!  Mahtavaa! Meillä ei normaalisti saa näin pitkää kesälomaa, mutta nytpä sainkin, kun oli kesäloma näin loppukesästä ja oli jääny rästilomapäiviä talvelta.  Välillä tuntuu, että kaikki työkaverit (totuuden nimessä ei kaikki) on itteäni nuorempia, mut jotain hyötyä on myös siitä, että ikää ja lomapäiviä on karttunu enemmän, kuin nuorempana. 😊
Nyt on siis vielä enemmän ootettavaa eessäpäin.   Vähän kyllä naurattaa se, että mietin jo etukäteen, miten sitä oikein saa niin pitkällä lomalla ajan kulumaan.  😅😅 Parasta on aina se, että ei tarvii aamulla herätä . Iltavuoroja en koe niinkään rasittaviksi just ton heräämisasian takia. 

Just kun olin lähössä tänään töistä kotiin, niin yksi asiakas soitti ja kertoi, että on vieraat kengät hänellä eteisessä, että millähän kengillä se hoitaja lähti menemään??  
Arvatkaapa minun tunnetta ja ilmettä, kun laskin katseen alaspäin jalkoihin, että kenen kengät minulla oikein on jalassa. 😅😅😅😅😅
Minulle näitä pikku unohduksia ja outoja tapauksia sattuu niin usein, että melkein uskoin jo väitteen olevan totta. ONNEKSI kuitenkin oli omat poposet jaloissa. 
Olis ihan oikeesti ollu jo lääkärikäynnin paikka, jos noin olisin sekoillu. 😁

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Ohi on, ohi on...

Kaikki on nyt ohi; juhlat, kiireet, lomat, kaikki.

Yhden loppu on kuulemma toisen alku. No. Tiiä häntä. On tai ei. Lomaa on vielä elokuussa oottelemassa.

Juhlat meni ihan hyvin, paitsi tarjottavaa oli taas ihan ylimitoitetusti, kuten minulle aina käy. ..

Ensimmäiset vieraat tulivat vastaanotetuiksi tässä asennossa.


Kakut olin tuttavalta tilannut. Olivat komeita kaikki. Yksi täykkäri jäi syömättä ja vietiin se Nekun kanssa töihin. Me ollaan nyt nimittäin paitsi samassa ammatissa, niin myöskin samassa työpaikassa. Ei kuitenkaan samassa ryhmässä. Siinä vois olla toisilla hermoissa pitelemistä. 


Suolanen pöytä kerettiin alottaa, ennen kun muistin kameran.  Suolasia sai helpommin pakastimeen juhlien päätyttyä. 


Valmistujaiskukat on aina upeita. Tää on tosi kaunis. 


Näitä satiinireunusruusujakin oli muutama.


Ite aattelin, että miksikäs sitä aina pitäis ostaa ruusu ja löysin vaihtoehdoksi tän ihanan liljan. Kuva ei nyt oikein anna sille oikeutta, mutta kyllä se noissa vaaseissa katseita kerää. 


Yhen ruusun olin varannu lauantai-illaksi ylioppilasjuhliin. No arvatkaapa muistinko hakea sen... enpä muistanut. Olin maksanukin sen. Onneks sain lainattua Nekulta ruusun ja hain sen sitte vasta seuraavana päivänä. Mies vielä lohdutti, että kyllä ne muutkin niitä unohtelee. Miä kun menin hakemaan, ei myyjä ees kyselly nimeä, vaan paineli suoraan sinne kukkakaapille hakemaan sitä min ainokaista unohtunutta ruusua. 
Tulis varmaan paksu eepos, jos tekisin Sartsan kootut kommellukset kirjan. 

Loma on juu ohi. Viime yönä jo nukuin vähä huonosti ja tänään heti vauhdikas päivä käyntiin.  Oli kyllä mukava päästä kotiin. 

Oli tämä söpöliini oottelemassa.


Nyt on vähä sellanen olo, ettei oikein tiiä mihin pitäis paneutua. Jospa pitäis vaikka ihan vaan lepoillan...neuleitakaan unohtamatta....