Joulukukka Amaryllis

 Syksy etenee, säät viilenevät ja syysväsymys iskee itse kullekin.  Merri nauttii ulkoilusta, mutta vetäytyy mielellään myös päivälevoille.  Takajalan venytys tässä meneillään.

Kannen sukkamalli houkutteli ostamaan lehden, vaikka omat hyllyt jo notkuvat lehtiä ennestään. 

Sukkien nimi käy ilmi ulkoasusta, vaikka ei lehdestä sitä lukisikaan. Selkeä Amarylliksen kuva muotoutuu varren etuosaan neuleen edetessä.  Mallin on suunnitellut Sonja Nykänen. Lankaohjeistus koski Kaupunkilankaa, mutta minä painelin yläkertaan ja kaivelin lankalaatikoitani.  Löysin oikeat väriyhdistelmät Nallesta, joka vastasi ohjeen puikkosuositusta. Sukista tuli kokoa 38-39.  Lankaa kului 157 grammaa puikoilla nro 3. 

Resori on tosi nätti ja kuviot myös takana  jouluisen kauniit. 

Kantapäässä oli vähän erikoinen pintakuviointi. Huomasin jossain vaiheessa, että pieleen meni sittenkin.....   purin koko kantalapun ja aloitin alusta. 

Kantapäät ovat minun mielestäni muutenkin neuleen "heikko kohta", jos näin voi sanoa.   Jos tekisin toiset, neuloisin jotain muuta pintaneuletta. 

Malli on tosi kaunis!  Kyllä näiden takia kannatti lehti ostaa.  Sitten vaan käänsin sivua ja jatkoin seuraavaan malliin.... :) 

Frodolla on meneillään etutassun venytys. Kissat ovatkin paljon notkeampia, kuin neuloja itse, mikä ei liene kenellekään yllätys. 

Tuttava lähetti vanhan kuvan jostain 90 -luvun alkupuolelta.  Siinä meidän Misu -kissa seikkailee pihalla.  Tähän liittyy myös sellainen tarina, että tämä tuttavapariskunta oli lähtenyt keski-Suomesta kesälomareissulle ja päätyi meille keskellä yötä. He eivät raaskineet meitä herättää (tai sitten emme heränneet ovikelloon), vaan pistivät teltan  pystyyn meidän pihalle.  Misu oli tietenkin ollut hommassa mukana, halusi tutustua telttaan ja tikkasi siihen muutaman puumerkin, kun ovi ei auennutkaan heti.  Jotain ääniä kuitenkin kuului sisälle ja menimme ovelle ihmettelemään, mitä meidän pihalla oikein tapahtuu. Kyllähän siinä jo auto tunnistettiin, mutta mieheni ehti lohkaista, että ei tämä mikään leirintäalue ole!  Kyllähän siitä riitti naurua pitkäksi aikaa 😂

Misua on kyllä ikävä. Se oli vahva ja itsenäinen kissaneiti.  Teki selväksi tiellä kulkeville isoille koirillekin, että tämä on minun tieni.  Surullista kyllä, jouduimme etsimään Misulle uuden kodin, kun kumpikin lapsistamme oli pahasti allerginen, eikä selkeää syytä tuntunut löytyvän.  

Aivan  uskomatonta, miten aika rientää! Nyt aletaan taas olla viikonlopussa, vaikka edellinen vasta oli.  Ei sen puoleen, että sillä olisi mitään vaikutusta muihinkaan päiviin, tai arkeen, mutta siitä näkee ajan kulumisen helposti. Väsymys on sitä luokkaa, että päiväunet on otettava joka päivä.  Näinkin hauskan meemin, jossa pohdittiin, montako minuuttia aamuheräämisen jälkeen voi alkaa suunnitella päiväunia.   Se on myönnettävä, vaikka en syksystä oikein pidäkään, että ilma on mukavan raikas hengitellä näin viileänä. 

Toivottelen taas hyvää viikonloppua juuri Sinulle!