Rahapulan ratkaisu

 Nykyään kaikkialla tarvitaan rahaa, useimmiten näkymättömässä muodossa, kuten puhelimella, tai kortilla.  Näkyvääkin rahaa vielä on käytössä, mutta kuinka kauan? 

Jos rahat ovat vähissä, tai niitä ei ole ollenkaan, kannattaa välittömästi alkaa tehdä lisää, tavalla tai toisella. Mieluummin laillisin keinoin kuitenkin.  

Minä päätin painaa nappikaupalla rahaa!   Etsin kaksi eri kokoista nappia ja piirsin löytämiini pahveihin rinkuloita. Liimasin pahvit ennen leikkaamista koristeelliselle askartelupaperille, jolloin taustaan tuli kivempaa "vesileimaa".  En muistanut kuvata  kolikoita takapuolelta. 

Leikkaaminen oli aika hankalaa, kun pahvit olivat niin kovia.  Lopulta sain peukalooni oireen, joka ei ole vielä parin viikon kuluttuakaan kadonnut: sakset varmaan hiersivät johonkin hermoon ja peukalo on nk puutunut  koko ajan. Soittaessa ja neuloessa tuntuma on aika kummallinen.  Ehkä peukalo vielä tokenee. Ainakin ennen seuraavaa rahantekoa 😂

Tarkoitus oli tehdä kahdenlaisia kolikoita: yhden ja kahden (euron vai minkä?) arvoisia.  Ajattelin painaa leimasimella nuo numerot, mutta jouduin toteamaan, että leimasimissani on vain kirjaimia.  Etsinkin kaupasta numeroleimasimia, mutta eihän niitä löytynyt. Lopulta ratkaisin asian leikkaamalla lehdestä ykkösiä ja kakkosia ja liimasin ne kolikoihin. 

Näillä voi nyt leikkiä vaikka kauppaa esim. niiden aiemmin tekemieni hedelmien  ja muiden ruokien kanssa.  Rahan puute tuli esiin yhdessä kommentissa jo aiemmin. Nyt on rahaa, mutta seuraavaksi törmäsinkin kommenttiin, jossa mainittiin kassakone!  Sitä ei nyt ole, mutta en ole huolissani asiasta.  Vielä.... 😅

Merri oli tietysti mukana rahahommissa, mutta Frodolla on ihan omia juttuja. 

Alla oleva kuva on minusta niin hassu otos Frodosta 😍

UMK lähestyy. Oletko jo kuullut kaikki ehdokkaat?  Minä vielä vähän aikaa kertailen kuulemaani, ennen kuin sanon mitään.   UMK on varmasti hyvä ponnahdus uusille kappaleille, mutta moniko niistä on Euroviisuja ajatellen sopiva? 

Farkkupurkki

 Vapailla on aikaa viihtyä Merrin kanssa askarteluhuoneessa.  Merri nauttii siitä, että touhutaan yhdessä. Sen touhu on useimmiten nukkumista pöydällä vieressäni.  Lopputulosta voi silti aina käydä vilkaisemassa, kun pyydetään. 

Vielä löytyi yksi iso kurkkupurkki, vaikka tein kesällä jo aika monesta niitä aurinkokennolyhtyjä mökille.  Minulla on ollut jo pitkään ajatus tehdä taas jotain vanhoista farkuista.  Kaikenlaisia ideoita on, mutta mikä niistä on oikeasti toteutettavissa, onkin sitten jo ihan eri juttu. 

Leikkasin yhdestä jämäkangaspalasta pohjan kokoisen ympyrän ja siihen ompelukoneella ompelin purkin reunojen levyisen palan. 

Sitten leikkasin farkkumateriaalilootastani punttien saumoja. Liimasin niitä kuumaliimalla alenevasti purkin kupeeseen. Jätin aina sauman alapuolelle ohuen suikaleen kangasta, jotta purkin pinta ei vilkkuisi kaitaleiden välistä. 

Lopputulos oli vähän pettymys.  Purkista tuli vähän kummallisen näköinen.  Sovittelin sen pintaan farkuntaskujakin, mutta ne eivät olleet kivan näköisiä. Olivat liian suuriakin. 

Merkkien liimaaminen sinne sun tänne toi heti uutta näköä.  Lopputulokseen olen nyt ihan tyytyväinen.  Ainakin olen saanut purettua tämän idean pois päästäni 😊

Farkkujutut ovat kiinnostaneet  nyt vähän enemmänkin, jopa isommassa mittakaavassa.  Nämä suunnitelmat johtivat siihen, että farkut loppuivat kesken, tai niistä oli jo leikattu kaikki isommat osat.  Päädyin eilen kiertämään kirpputoria farkunkiilto silmissäni.  Sain koriini 5 kpl farkkuhousuja hintaan 10.90 euroa. Ei paha!   Mitä näistä on tulossa? En kerro, kun ei ole vielä mitään valmista.  Etukäteen kertomisella on vähän huonoja vaikutuksia lopputulokseen 😉

Näytän hankinnan kuitenkin tässä, koska osallistun sillä Kristiina K:n haasteeseen: tammikuun hankinta.

Asiasta aivan muuhun. Merri on taas pakkasten laskettua halunnut pieniksi hetkiksi ihan ulos asti.  Ulkoiluhäkkihän meillä on käytössä monta kertaa päivässä. Kumpikin kissa käy siellä kurkistelemassa, mutta Merri on ainoa, joka haluaa välillä ihan tassuttelemaan pihalle.  Pitää käydä haistelemassa reviiriä.  Naapurin kissa kulkee pihalla silloin tällöin.   Jänisten jälkiäkin  näkyy lumella. 

Muutaman talon päässä  käynyt tapahtuma pistää katselemaan pihalla olevia jälkiä ihan uudessa valossa.  3 kaurista on käynyt pihoilla pyörimässä (ei meidän, enkä ole nähnyt).  Seuraava näkymä olikin sitten se, että jokin oli tappanut yhden ja vienyt pään mennessään!  Oliko se ilves, vai mikä voi viedä pään mukanaan??  Heti perään ilmestyi apajille kettu.  Vaikea uskoa, että kettu olisi pureskellut pään ja raahannut sen jonnekin. 

Etenkin kissojen takia pistää vähän hirvittämään, josko meidänkin pihaan eksyisi noita kauriintappajia. 

Alla olevia jälkiä katsoin tarkkaan.  Taitavat olla kuitenkin naapurin uuden koiran, jonka näin ainakin kertaalleen toisella puolella pihaamme haistelemassa.  Näytti pennulta. 

Pitäisikö pihaan nyt varustautua rummuin ja torvin, että saa murhanhimoiset kulkijat säikäytettyä muualle??  Saattaisihan siinä päästä ainakin uutisten loppukevennykseen 😂

Siinäpä taas tämän hetken mietteitä.  Iloista päivää juuri Sinulle! 

Joulukortit

Joulukorttiaskartelu lähti hitaasti käyntiin, mutta kortit syntyivät silti useammassa erässä, riittävä määrä. Merri ilahtui, kun oli taas yhteistä tekemistä käsityöhuoneessa.  Pöytä on kuin lastattu laiva, mutta Merrin mielestä sinne mahtuu yksi kissa ihan heittämällä.  Ensin se tassutteli tavaroiden seassa ja heittäytyi sitten niiden päälle makaamaan.  

Se halusi osallistua materiaalien valintaan.  Joitain valintoja se läppäsi tassulla lähemmäs minua.  

Välillä piti vähän tuumailla, miten jatketaan.  Liiman kanssa oli  tarkempaa syyniä, että tassut eivät osuneet siihen materiaalietsinnän aikana. 

Kortteja valmistui lopulta liki 30.  Mitään selkeää suunnitelmaa ei korttien teossa ollut.  Halusin käyttää kotoa löytyviä materiaaleja, joita on kertynyt (niitäkin!) tosi runsaasti.  Anopin  asuntoa tyhjentäessä lähes kaikki askartelumateriaali siirtyi meidän katon alle. Hän oli aktiivinen askartelija ja näköjään vähän hamstraajan vikaa hänessäkin 😀

Käytin söpöjä siiliservettejä  useammassa kortissa, kun vauhtiin pääsin.  Tässä on vain osa korteista. Monet näyttävät niin saman tyylisiltä, että en laittanut kaikkia kuvaan. 

Kortit ovat kaksipuoleisia, sisällä  ihan mitä sattui löytymään. Osassa myös joululaulujen sanoja. 

Tarroja käytin ahkerasti.   Tarra-arkkeja on ihan jäätävä määrä. Huvittavinta on se, että minä olen jämäilijä, tässä kohtaa mitä ilmeisimmin myös  jämätarrailija, enkä raaskinut laittaa pois mitään arkkeja, mihin jäi vielä jotain 😂 Yrityksistä huolimatta en saanut montaakaan arkkia tyhjäksi. Onhan taas mitä lapsille jättää perinnöksi! 

Joo, ihan hyvä tuli, jatka samaan malliin! 

Kortit on nyt kirjoitettu ja postitettu.  Osan aion lähettää, osan vien käteen tai postilaatikkoon itse.  

Seuraava askel olisi tyhjentää tuo notkuva pöytä, koska tarvitsen sen pian ihan johonkin muuhun tarkoitukseen. 

Ja hei!!  Minä sain jouluksi 2 päivää vapaata!  Toissapäivänä tuli työvuorolista. 

Iloista päivää juuri Sinulle! 

Vähän outo juttu

 Viime vuoden syksynä mietin, mitä mökin jämälangoista voisi tehdä.  Keksin jotain vähän kummallista ...

Jämäistäkin jämäisemmät langanpätkät pääsivät "lämmittämään" muovisia kertakäyttömukeja. Virkkasin niille huput ja reunaan nirkon.   Langankulutukseen laitan 10g/purkki 😅

Viime vuoden puukepukkamobilesta jäi reilusti ylijäämäkepuloita.  Yksi niistä pääsi tähän Outoon Mobileen.  Anopin jäämistöstä löytyy yhä edelleen kaikenlaista käyttökelpoista, kuten nämä ohuet rautalankasiimarullat. 

Porasin oikein reiät rautalangoille.  Purkkien sisään kiinnitin rautalangalla kiven painoksi.   Homma tyssäsi melkein vuodeksi, kunnes vihdoin keksin, mihin voisin tämän oudon jutun ripustaa.  Tässä oli ennen seinävaate. Otin sen pois, mutta en sitten ikinä keksinyt, mitä sen tilalle laittaisin.  Nyt siinä on ainakin vähän aikaa tämä viritelmä. 

Kotona naapurikyttääjät ovat taas vauhdissa!  Vauhti on ehkä väärä sana, koska Merrikin saattaa istua tässä toista tuntia melkein samassa asennossa. 

Toinenkin naapuri tarvitsee kyttääjän ja sen hoitaa Frodo.  Se ei aina tyydy pelkkään kyttäämiseen, vaan heittää valjaat pois ja menee paikan päälle katsomaan vähän lähempää 😅

Olen taas töissä, mutta teen muutaman kuukauden vähän pienempää tuntimäärää, eli saan 3 viikon listalla 1 vapaapäivän enemmän viikkoa kohti.  Ikuisesti ei tällaista voi tehdä, mutta ehkä sillä pääsee taas "käyntiin" uupumisen jälkeen. Työhön paluu ei ole ollut helppoa, koska olosuhteet eivät ole muuttuneet mihinkään.  Päätin kohtuullistaa omaa toimintaani niin paljon, kuin sielu sietää (se ei siedä kovin paljoa riman alittamista), vaikka se aiheuttaakin  tunnontuskia useita kertoja päivän aikana. Jokainen työajan puitteissa suoritettu päivä on voitto! 

En ole ehtinyt paljoa blogeissa pyöriä, kun en tunnu koskaan ehtivän läppärille. Postauksen kirjoittaminenkin näyttää vievän päiväkausia.  Vapaiden aamujen aamukahvit olen joutunut juomaan ulkona (ilman läppäriä), koska Frodoa pitää pitää silmällä sen ulkoillessa. Kumpikin kissa on heti aamupalan jälkeen menossa ulos.  Eiköhän nuo ilmat kohta viilene niin paljon, että Frodoa ei taas ulkoilu kiinnosta.  Merri osaa olla ulkona ilman jatkuvaa vahtimistakin.  Kylminä vuodenaikoina valjastelu on muutenkin vähäisempää. 

Nyt on lähdettävä nukkumaan. Hyvää yötä Sinullekin! 

Kurkkupurkit

Näin isot kurkkupurkit eivät tyhjene hetkessä, etenkään kun minä en syö näitä kurkkuja. Yhdellä ihmisellä purkki tyhjenee aika hitaasti. Olen kerännyt näitä pitemmän aikaa, odotellen  Sitä Suurta Inspiraatiota!    Lopulta se sitten tulikin .  

Ajattelin sillä kuuluisalla naisten logiikalla, että etiketit lähtevät pois, kun ne kostuvat tarpeeksi. Upotin 4 purkkia mökin vesisaaviin yöksi.  Sain aamulla todeta, että ei ollut tapahtunut mitään. Etiketit olivat nimittäin enemmänkin tarroja, jotka lähtivät ihan vetämällä pois. Olisi ehkä kannattanut kokeilla sitä heti...

Mies leikkasi purkkeihin tuon ison reiän pohjaan.  

Porasin purkkeihin reikiä ensin pienellä terällä, sitten keskisuurella, ja sitten isolla terällä, eli suurensin reikiä vähitellen. 

Ostin heti pari pulloa kilikalimaalia (spraymaalia), vaikka lopulta käytin vain toisesta osan.  Enemmän on enemmän, vai mitä?! 

Suhauttelin purkit kahteen kertaan mustalla maalilla. En tiedä, mistä alun perin keksin tuon mustan värin. Vihreäkin olisi varmaan käynyt. Halusin purkkien jollain lailla maastoutuvan metsämaisemaan, eli ei mikään kirkas väri tullut kyseeseen. 

Vaihdoin kesken kaiken nuo aurinkokennolamput vähän toisenlaisiin ja reiät jäivät tietenkin suuriksi.  Löysin kotoa keinonahkaa, jota laitoin purkkien sisäpuolelle  ja pienensin samalla tuota reikää, josta lampun kanta tulee ulos.  Kiinnitin nahan hienosti ilmastointiteipillä.  Se ei näy ulos päin. 

Sitten vaan etsimään kurkkupurkeille sopivia paikkoja. 

Kyttäsin illalla pimeyttä, että pääsisin kuvaamaan valojen syttymisen. En millään meinannut jaksaa valvoa, eikä pimeäkään tuntunut tulevan. Sitten, kun pimeys vihdoin alkoi tulla ja otin kuvat, olivat ne kuitenkin valokuvina ihan vaaleita. Jouduin vähän muokkaamaan kuvien valoisuutta.  

Nuo pienet värilliset timantit ovat tosi vanhoja, kellarista löytyneitä kennovaloja. Ne ovat aika söpöjä. Yksi ei enää ole herännyt henkiin reilun 10 vuoden kellarimajoituksen jälkeen. 

Yksi lamppu parikeinun kaiteeseen. 

Sieltä se valo väikkyy oranssin värisenä. 

Tästä tykkään eniten. Kurkkupurkkilamppu jää kivasti riipparaidan suojiin.  Purkit ovat kevyitä, eivätkä vahingoita oksia. 

Ehkä sitten, kun olen kesälomalla, eli kuukauden päästä, saattaa ilta olla jo niin pimeä, että lamput näyttävät selkeämmiltä. 

Yksi lamppu terassille.. Sinne oli vaikea sijoittaa, että kukaan ei löisi päätään, eikä purkki heiluessaan laukaisisi vähän väliä ulkovalojen tutkaa. 

Ehkä purkit vielä vaihtelevat paikkaa, jos löytyy parempia paikkoja. 

Nämä valot olin alun perin suunnitellut laittavani, mutta ne näyttivät niin kivoilta tässä viritelmässä, että ostin uusia. 

Ostin näköjään aika paljon uusia, koska enemmän on edelleenkin enemmän! 😂

Nämä neljä pollukkaa ovat vähän huonossa paikassa, eivät saa päivällä tarpeeksi aurinkoa.  

Tämä taisi olla tämän kesän The Mökkiprojekti. Viime vuonna tein sen maalatun puukepukkamobilen. 

Kohti uusia ideoita!  Kivaa päivää juuri Sinulle! 

Onnittelukortti

 Tuli äkillinen tarve onnittelukortille. Voiko äkilliseksi arvioida tilanteen, jossa tarve on tiedossa jo hyvin pitkään, mutta tuumaan tartutaan vasta edellisenä päivänä?  Näinhän tässä kävi, vaan sainpahan tehtyä! 

Vaatteista riisutut hintalaput ovat käteviä askartelussa.  Ne voi päälystää jollain ja tuosta reiästä voi laittaa vaikka jotain roikkumaan. Minä laitoin pienen nauhan. 

Katselen aina Pinterestistä näitä upeita kissa-aiheita. Nyt muistin ne oikealla hetkellä ja tulostin yhden söpöläisen.  Synttärisankarillakin on kissa kotona.  Kortin toiselle puolelle tuli tuo ensimmäinen kuva ja toiselle puolelle tämä kuva. 

Se ei ollut kuitenkaan itse kortti, vaan kortin osanen.  Kartongille liimasin yhdestä paidasta ratkomani taskun (tämänkin idean olen nähnyt Pinterestissä).   Tarkoitus oli antaa rahalahja, mutta halusin antaa sen hauskassa muodossa.  Nyt on taskussa taskurahaa ja lisäksi pieni kortti. 

Toiselle puolelle kyhäsin idean vanhenemismittarista, eli oldometer, kuten nappaamassani ideassa luki.  Vuodet ovat juuri vaihtumassa vanhasta uuteen.   Numerot löytyivät lehden tarjoussivuilta. 

Kuvan kissa on aivan järkyttynyt tuollaisista lukemista 😅 

Vanhin kissa, jonka olen kuullut, on ollut 28 vuotias.  Minkä ikäisiä kissoja te olette kuulleet/ tavanneet?

Soittoharjoituksista poistuessani huomasin kulttuuritalon takapihalla  näin upean valoilmiön (tuolloin ei ollut vielä lunta, jos ihmettelette ympäristön viherrystä).  Tuossa vähän matkaa lasivitriinin takana on Kymijoki. 

Myöhemmin näin lehdestä, että kyseessä on Leila Kososen sekatekniikalla luotuja valohahmoja -teos. 

Päiväkausien väsymys ja muutaman päivän takainen influenssarokotus tekaisivat minulle migreenin. Hyvä puoli tässä on se, että on vapaa, eikä tarvi raahautua töihin. Piakkoin olen varmaan taas työkuntoinen 😏   Arvatkaas muuten mitä?! Meikäläisellä on talviloma ensi viikon töiden jälkeen.  Viikko menee varmaan ihan jo sen tiedon varassa vaikka seipään nokassa kökötellen. 

Pirteää pakkaspäivää juuri Sinulle! 

Oksankänkkyröitä

 Päivälämpötilat ovat olleet lämpimiä, mutta yön viilennys ja luonnon kosteus alkavat selvästi viitata syksyyn päin.  Uimassa tarkenee vielä mökillä käydä, etenkin hikisen sienikierroksen jälkeen.  

.

Aiemmalle  mökkireissulle olin jo varannut kaikenlaisia jämämaaleja kotoa. Oli kalkkimaalia, akryylimaalia, vanhoja lakkoja yms.   

Vajan vieressä on ollut kaikenlaista vuosikymmenten varrella kertynyttä puuta.  Yksi laatikko on pitänyt pintansa KAUAN. Siinä on ollut isän keräämiä oksankänkkyröitä. Vähän säälitti pilkkoa saunanuuniin noin hienoja känkkyröitä. Päätin tehdä niistä jotain. Alussa ei ollut ihan selvillä mitä, mutta kyllä se loppua kohti sitten alkoi selkiintyä.  

Aloitin maalaamalla ison määrän oksia kalkkimaalilla valkoiseksi. Aluksi käytin suihkutettavan maalin ja jatkoin sitten purkista.  Maalasin telineen täydeltä, koska PALJON ON PALJON!  😂 

Osa jäi vielä laatikkoon maalaamatta.....

Oksista on aiemmin tehty ovenkahvoja moneen oveen.  Vajassa, saunanovissa, jopa mökin ovessa on känkkyräkahva.  Mihinkähän isä oli noita loppuja suunnitellut?  Oliko ehkä aikeissa hankkia lisää ovia? 😀

Aloitin ruskealla, ajatuksena tehdä maanläheisiä kuvioita.  Kuvioista tuli niinkin monimutkaisia, kuin raitoja suurimmaksi osaksi 😂

Maanläheisyys katosi seuraavien olemassaolevien väripurkkien myötä.   Vähän harmittelin tuota laiskuuttani yksityiskohtaisempien kuvioiden tekoon. Maalattavaa oli niin paljon, että lamaannuin taiteellisen tuotannon suhteen. 

Joitain juttuja kuitenkin sain ohuella pensselillä maalattua. 

Vetelin vanhasta lakkapurkista lakan kepakoiden pintaan ja jätin yöksi kuivumaan. 

Arttu ja äiti olivat mukana mökillä.  Artun kanssa käytiin lenkillä joka päivä.  Artulla oli vähän erilaista ihmeteltävää, kuin kotopuolessaan.  Se kävi lenkkien päätteeksi "uimassa", eli kastautumassa vatsaa myöten.  

Tässä ihmetellään järvessä olevaa vaahtoa. Minäkin ihmettelin/ ihmettelen. 

Yöllä oli pakko ottaa kuva salamavalon kanssa. Arttu majoittautui minun sänkyyni, kun kerran Merriäkään ei ollut.  Arttu änkeytyi tuonne sängyn ja seinän väliin. Siellä onkin varmaan vähän viileämpää, kun tuo on muuriseinä. 

Seuraavana päivänä tuli takapakkia.  Katsoin jo lakatessani, että on aika sameaa tämä lakka, mutta ajattelin sen kirkastuvan kuivuessaan. Purkin kyljessä luki kuitenkin kirkas.  Hyvästi kaikki värit! 

Kyllä harmitti!    Mietin, että vedänkö uudelleen kalkkimaalin pintaan.  Kokeilin maalata uudelleen lakan päälle nuo kuviot ja ainakin ne tarttuivat.  Annoin kuivua ja vedin löytämästäni suihkutettavasta lakkapullosta uuden lakkapinnan.   Pinta kuivui aika hitaasti ja jätinkin kepulat kuivumaan seuraavaa mökkikertaa odottelemaan. 

Huomasin seuraavalla kerralla, pari päivää sitten, että oksat ovat kuivuneet!   Hämmästyttävää.  Tartuin projektiin, joka oli kehkeytynyt mielessäni. Porasin oksiin reikiä, joista rautalangan sai pujotettua läpi. 

Lopulta kaiken äheltämisen jälkeen minulla oli kasassa jonkinlainen mobile, tai tuulikello.  Vajasta löytyi vielä tuollainen valkoinen kettinki, jolla sain koko komeuden ripustettua vajan kulmaukseen.  Piti varttua aamuun, että sain kuvattua kunnon valossa. 

Kuvakulmat ovat hankalia. Aina on jotain muutakin kuvassa, kuten huussi, komposti ja vajan lamppu 😂

Koska PALJON ON PALJON, niin oksia jäi reilusti ylikin.  Teen näistä joku toinen kerta jotain muuta, tai sitten samantyyppisen jutun kotiin. 

Samaan aikaan toisaalla - sanonta muuttui Toiseen aikaan samassa paikassa -sanonnaksi!  Voi hyvänen aika, mitä näin juuri ennen kotiinlähtöä!!   Ihan tuossa samaisen vajan nurkalla luikerteli ihan hyvän kokoinen musta kyy!  Sinne se meni vajan alle!!  Voi itku!  En ole ennen nähnyt kyitä mökin tontilla. Olin sentään nytkin parin päivän aikana rämpinyt lähimetsässä ja mökin pihalla.   Pari rantakäärmettä olen tämän kesän aikana nähnyt.    

Nyt toivon, että kyy oli vain läpikulkumatkalla ja kulkee vain oikotietä vajan alitse suoraan naapurin tontille.....   

Heti tuli mieleen, että Merri on ollut monella mökkireisulla pihalla.  Se tietysti yrittäisi näyttää kärmekselle kilinkikkelit, mutta pelottava taistelupari tuo olisi ja huonosti voisi käydä.  Nyt on pidettävä silmät auki!  Olen kyllä tähänkin asti aika tarkkaan katsellut maahan kävellessäni.   

Onneksi on loppua kohti ihan kivakin kuva. Löysi kanttarelleja tälläkin mökkireissulla. Tavallisia sieniä ei ainakaan vielä näkynyt. Tatteja en edes yritä kerätä, kun en osaa.  Lehdessä luki, että tänä vuonna ei perussieniä oikein tulekaan. 

Milloin olet viimeksi nähnyt käärmeen luonnossa?