Ompelu

 Heleijaa! Mennään yläkertaan touhuamaan! Merri on heti mukana 😀 

En ole pitkään aikaan ommellut mitään.  Jostain syystä harmistuin kovasti, kun yksi homma oli aiemmin päättynyt huonosti, eikä huvittanut ommella enää mitään.  

Lempparihousuistani, vanhoista, kuin taivas, tai jotain sinne päin, hajosi vetoketju! Näitä housuja minulla on ollut useita eri väreissä. Mustat versiot repesivät persuuksista työpäivän aikana viime vuonna. Nämä vihreät olivat mieluisimmat.  Elättelin toivoa, että vaihtaisin vetoketjun....    jos ompelu ei muutenkaan suju, aloitetaan joku älytön ja epävarma projekti.  Ajattelin, että jos löydän sopivan vetoketjun varastostani, niin kokeilen vaihtaa.  Ei oikein ollut, mutta sitten muistin, että pitkästä vetoketjusta voi pätkäistä  tarvitsemansa pituuden ja ommella sen alalaidastaan kiinni.  Olen saanut ison kasan jotain mekkovetoketjuja mummolta kauan sitten. Enhän minä mitään mekkoja ole ommellut. 

Ratkoin vanhan vetoketjun pois ja kas! Sain kuin sainkin uuden vetoketjun paikoilleen!  

Tästä innostuneina päätettiin Merrin kanssa ommella jotain muutakin.  Aluksi levitimme kaikki sopivat kankaat pöydälle, sitten kaikki jo olemassa olevat sopivat (ja epäsopivat) kaavat. 

Halusin tehdä pienelle tytölle nk. mekkohelmaisen paidan, jollaisia olen tehnyt joskus aiemminkin tyttärelle. Kaavan olen juuri siksi säästänyt, kun se oli niin kiva.  Heppakangas oli heti suosikki, mutta sitä ei ollut riittävästi.  Mallailin ties mitä yläosaan, kunnes keksin käyttää mieheni pieneksi käynyttä kauluspaitaa. 

Aluksi ajattelin vain leikkaavani kankaasta tarvitsemani osat, mutta sitten sain kuningatarajatuksen ja hoksasin, että voin käyttää  myös valmista nappilistaa!  Tuumasta toimeen siis!  Mummon kauan sitten virkkaama neulatyyny on edelleen apunani. 

Merri on enemmän kuin ilahtunut yläkerrassa olemisesta. Se on niin iloinen, että tuppaa syliinkin vähän väliä.  Ompelu ei ole helppoa, mutta sylihetki on ilman muuta tärkeämpää. Hurinakin on niin kovaa, että siitä voi päätellä sylissä makaamisen ja tallustelun olevan mieluisaa. 

Tuunatusta uusiopaitamekosta tuli ihan kiva. Vaihdoin napit punaisiin.  Leikkasin vielä suikaleen, jonka ompelin pienen paidan alahelmaan. Se kokoaa tuon raidallisuuden kivasti. 

Tämä alla oleva  lapsenvaate se oli syyllinen siihen, että ompeluhalut katosivat.  En saanut helmaa millään ommeltua jousto-ompeleella, kuin muutaman sentin pätkissä. Lopulta luovuin ja heitin hanskat tiskiin.  Nyt kun olin tormistautunut tuon housuprojektin jäkeen, tartuin uudella sisulla tähänkin. Miksi se tikki ei katkennut kertaakaan???!!! Onko reilua? En tietenkään olisi halunnut, että se katkeaisi, vaan miksi se aiemmin katkesi koko ajan?  Saa ompelun vaikuttamaan satunnaisesti onnistuvalta hommalta, jossa karman laki säätelee ompelun sujuvuutta. 

Olen leikannut tuon alla olevan paidan reilunkokoisesta bodykaavasta, jonka katkaisin vyötärön kohdalta, leikkasin auki etuosan. Alahelmaan ompelin rimpsun. 

Pienikokoiset vaatteet ovat siitä mukavia, että samasta kankaasta riittää useampaan vaatteeseen. Tätä olen muistaakseni käyttänyt jo aiemminkin. Pään ja käsien aukot on minulle helpointa toteuttaa resorein.  Tässä liivimekossa on vatsan kohdalla tasku (jonka ompelu oli taas työn ja tuskan takana, kuten huomaatte). 

Alla olevan paitamekon piirsin uutena kaavana eräästä mallilehdestä (ehkä Ottobre).  En osaa kohdistaa kuvioita, kuten jälleen näkyy. En ole siitä kuitenkaan kovin huolissaan. Pääasia, että lopputulos näyttää vaatteelta 😀

Tässä on myös yllärinä taskut sivuissa.  Voi että miten vaikea oli ommella niitäkin!  Ei sitä aina arvaa, millaisia ongelmia voi ommellessa tulla vastaan, kun ei ole mitään koulutusta tähän ompeluhommaan.  Ompelin 3 kertaa toisen puolen taskun, ennen kuin sain kappaleet oikein päin.  Ei siinä vielä kaikki... ompelin toisen puolen taskun vielä kertaalleen väärin, ennen kuin sain sen kohdilleen. 

Lopputulos on vähän sellainen ja tällainen, mutta ainakin erittäin uniikki. Samanlaisia vaatteita ei kavereilla tule olemaan. 

Seuraavaksi on haaveena ommella itsellenikin paitoja, koska edelliset ovat olleet kohtuullisen käyttökelpoisia ja mieleisiä.  Epävarmuustekijänä on kuitenkin aina se, että homma joko onnistuu, tai sitten ei.  Keräilen vähän sisua ja sitten aloitan. 

Farkkuremonttia ja kissakavereita

 Merrillä on varmaan välillä aika tylsää, kun se on ainoa kissa talossa. Ihmiset ovat ihan jees, mutta onhan ne kyllä aikamoisia köntyksiä, jos kissojen leikeistä on kysymys. 

Onneksi Merri sai yllärivieraita! Maia ja Sam tulivat pitkästä aikaa kylään. Heti synkkaa yhteen, ei tarvitse yhtään kähistä tai pöyhistellä häntiä. Toisten kuulumiset on tietysti takapuolesta haisteltava... 

Maia ei ole paljonkaan kiinnostunut muiden tekemisistä. Se aloitti heti omat tutkimuksensa...ja päätyi nopeasti Merrin häkkiin tuulettumaan. Siellä se sitten katsella nillitteli ikkunasta sisään. 

Minnekäs ne pojat jäi?  

Pian löysi Samkin ulkolipalle. 

Merri vanavedessä.  Se ei oikein tiennyt kenen touhuja se seuraisi, kun oli yht´äkkiä kaksi kaveria talossa. Välillä se tarjosi kohteliaasti nappuloita vierailleen. Ehkä sillä oli taka-ajatuksena, että se saa silloin myös itsekin nappuloita. 

Kissat puuhailevat omia kissamaisuuksiaan, joten ihmisetkin voivat puuhailla omia ihmismäisyyksiään. 

Minut yllytettiin leventämään näiden farkkujen vyötäröä. Miten se muka tehdään siististi, kysyn vaan?  Siinä toisen ihmisen omia ompeluksia seuratessa päädyin sitten kuitenkin yltiöpäiseen farkkuremonttiin. 

Ratkoin irti vyölenkkien alaosan, vyötärökaitaleen lähes kokonaan (vain edestä annoin olla), sekä sivut ja takasauman noin 10cm:n matkalta. 

Leikkasin mustasta jämäfarkkupalasta lisäpalat taakse ja sivuille. Ajatuksena levittää V-mäisesti vyötäröä leveämmäksi. 

Sen jälkeen piti tietysti suurentaa myös vyötärökaitaletta. Leikkasin sen tyynesti poikki paikasta, jossa oli aiemmin tuo valkoinen merkki. Ompelin kaitaleeseen mustan lisäpalan ja sitten ompelin kaitaleen takaisin paikoilleen. Merkkikin päätyi takaisin paikalleen, mustan lisäosan päälle. Vähän jäi sivuista näkyviin mustaa, vaikka oli tarkoitus jäädä peittoon...   Lopuksi vielä vyölenkkien alaosien kiinnitys. 

Kyllähän se vyötärö siitä leveni jonkin verran. 

Olin aika ylpeä aikaansaannoksestani, vaikka ei siinä mitään järkeä ollut työmäärään nähden 😂 Tulipahan otettua vähän niinkuin haasteenomaisesti työ vastaan. 

Toisaalta kokonaisuutta katsoen ei vyötärön korjaaminen minun mielestäni ollut ollenkaan se akuutein korjauskohde.....

Huomasin vasta tänään, että tuo niin suloinen nillittäjä, Maia -kissa, oli taas ehtinyt vedellä napaansa kiinanruusun ylälehdet, jotka olin juuri edellisen jäystämisen jälkeen saanut kasvatettua!  Mikä vietävän villitys sillä on noihin kasveihin??? Merri ei koskaan pureskele kukkia.  Kiinanruusua ihmetellessäni en heti edes huomannut, että myös kahvipuusta oli ylälehti kadonnut.. 1 paprikantaimi sojotti pelkkänä vartena ja 3 oli jossain muualla kuin purkissa. Onneksi en ole mikään intohimoinen kasvattelija, joten suljen silmäni noilta tuhoilta ja jatkan jäljelle jääneiden kasvattelua. 😁

Mallikasta viikonloppua ja leppoisaa lauantaita! 

 Terveisin ihmiset ja kissat. 

Uutta etsimässä

Selailtiin lehtiä ja etsittiin sopivaa mallia. 

Maia on innokkaasti  mukana etsinnöissä. 

Sam on enemmänkin kiinnostunut Aku -lehdistä. 

Merri on jo lehtensä valinnut, siinä ei kauaa mennyt. Lopun aikaa voi ottaa nokosia. 

Haluaisin tehdä jonkin isomman neuleen, mutta langatkin on vielä valitsematta. Villaista en yksinkertaisesti voi pitää. Tänään kävin lankamyymälässä katsastelemassa vaihtoehtoja. Baby wool voisi olla ratkaisu?  Sopiva paksuuskin olisi. Nyt mietin, mitä väriä voisin pitää. Moniväriset nk.islantilaistyyppiset neuleet ovat kauniita, mutta tiedän oman makuni, enkä voisi niin kirjavassa kulkea.  Ehkä valkoinen ja harmaa? Tai valkoinen ja musta? Valkoinen ja punainenkin voisi mennä? Tai musta ja punainen? Itseni ja mustan makuni tuntien päädyn luultavasti vaalean mustaan ja tumman mustaan! 

Vaan eipäs hätäillä! tulikin erikoinen  ja uusi haaste/ toive sukkien malliksi. Niitä tässä sitten heti aloittelin. En tiedä osaanko, mutta aina pitää yrittää,  Lisäksi jokin uusi aina kiinnostaa, etenkin, kun ei varsinaisesti ole ohjetta. 

 Töissä olen surkutellut uudehkon reppuni sivupussukkaa, joka repesi melkein heti, kun reppu oli ostettu.  Sivutasku on juuri sopiva koko käsidesille, joka on hyvä aina olla lähellä.  Ehdin jo miettiä, missä alan käsidesiäni kuljettamaan, kun rattaat hitaasti pyörähtivät pääkopassa. No tottakai se täytyy korjata parsimalla! 

Tästä tuli minusta aika hyvä!  Ensin ajattelin, että pitäisikö virkata paikkalappu, mutta lopulta päädyin vaan ihan parsimaan ja hyvä tuli! Toimii ihan täydellisesti. Risa tasku harmitti niin vietävästi, että nyt tuntuu, kuin olisi isommankin homman tehnyt. 

Alkaa olla taas konsertin aika!  Kenraaliharjoitukset meinasivat mennä minulta ohi, kun iski pahemman luokan dementia juuri ennen H -hetkeä.. onneksi olin laittanut ajan puhelimen kalenteriin ja 10 minuuttia aiemmin se kilautti muistutuksen. No aika myöhäistähän sekin oli, kun ottaa huomioon, että istuin vielä yöpaidassa ja hiukset pystyssä aamupalapöydässä.  Onneksi on tuota vauhtia veressä niin en ihan hirveästi myöhästynyt. 

Normaalissa harjoitustilassa ei ole tuota piccolon telinettä ja soittimien vaihto kesken kappaletta on vähän hankalaa. Olen käyttänyt ylimääräistä tuolia käden ulottuvilla.  Konserttisalissa on telineet, joihin löytyi piccoloteline! Mahtavaa!  Nyt on homma hanskassa, eikä ainakaan ole telineen vika, jos tuutista puskee ulos vikaääniä. 

Mummolassa

...jos nyt ihmistä voi kissan mummoksi sanoa 😅

Merri käy välillä mummolassa, kun mummokin tykkää kissoista.  Merri ei vaan jouda siliteltäväksi niin paljon, kuin mumo haluaisi. Sillä on kiire tutkia, haistella, kuulostella.  Kerrostalossa kuuluu ääniä, joille se ei ymmärrä lähdettä. Onko joku tulossa? Pitääkö mennä piiloon? 

Mummon kukat on tutkittava tarkkaan. Tämähän taitaa olla se sama kukka, jota haistelin jo kotona ennen äitienpäivää...   Tuntuu olevan kunnossa! 

Parveke on erittäin jännittävä paikka. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Merri pääsi sinne olemaan. Aiemmalla vierailulla se ehti vasta ovelle, kun tuli äkkilähtö. Mummo muisti, että parvekkeella on hiirenloukku!   Nyt oli pääsy vapaa, mutta Merriä arvelutti koko paikka. Toisaalta siellä näkee ikkunasta ulos ja ihan eri näkymillä, kuin kotona! 

Koko ajan ei jaksa tutkia ja silloin on syytä mennä turvalliseen paikkaan lipaston alle.  Silmät ovat aika mustat, eli jännitystä riittää piilossakin. Niin paljon ei kuitenkaan jännitä, etteikö uskaltaisi tutkia paikkoja. 

Ainoa valmistunut "käsityö" on Merrin valjaiden korjaus.....  

Ne olivat jo vanhat ja napsahtivat poikki, kun Merri päätti loikata linnun perään. Lintu oli vikkelämpi. 

Ilma on sateinen ja harmaa. Kitupäivät töissä..... kesäloma alkaa 2 työpäivän jälkeen 😉

Päivätkin ovat vuorotyön takia taas sekaisin, joten ei varmaan haittaa, vaikka toivotan jo hyvää viikonloppua!! (Itse olen viettänyt sitä jo monta päivää). 

Paikkaa pahaan paikkaan

Sain korjaukseen farkut. Tai oikeastaan "sain" on ihan väärä sana. Inhoan korjausta.  Korjaan kyllä omia ja lähipiirin vaatteita, jos on tarvetta, mutta en ole mikään ompelija ja lopputulos on aina enemmän luova, kuin säännönmukainen. Lisäksi nuorisolle vaatteet eivät välttämättä ole aina kelvanneet päälle korjauksen jälkeen. Vaatteiden tuunaus uuteen uskoon on ihan eri asia. Korjaaminen on kuin purkaisi neuletta. Sekään ei ole mukavaa, vaikka onkin välillä välttämätöntä.
  Näissä joustofarkuissa olivat rispaantuneet takataskujen sivut, niin, että kankaan säikeet enää näkyivät kankaan venyessä. Vyötärökaitaleessakin oli reikä kahdessa kohtaa vyölenkin kohdalla.

Mitään ei siis kannata heittää pois, vai miten se menikään?  Vanhojen vaatteiden osia voi käyttää korjaukseen. Päädyin käyttämään vanhaa joustofarkun punttia uusiomateriaalina. Farkun joustaessa takapuolen liikkeen mukaan paikkakangaskin joustaa. Leikkasin pitkän suikaleen, jonka kiinnitin neuloilla nurjalle puolelle. 

Tämän jälkeen siksakkasin heikon kohdan molemmin puolin oikealta puolelta.  Nurjalta leikkasin sitten ylimääräisen kankaan pois, jättäen n 1cm varan.  En tiedä, painaako tämä paikka peppua jatkossa. Ehkä kuulen siitä myöhemmin. 😊

 

Vyötärökaitaleen reiät korjasin samalla tyylillä ja kiinnitin irronneet vyölenkit paikoilleen.  Korjaaminen ei ole mukavaa muutenkaan, ja nyt katkaisin tietysti kesken homman ompelukoneen neulan. Mikä on myös ärsyttävää? Alalanka loppuu kesken hankalan kohdan ompelun. 

Nykyajan farkut ovat muutenkin jo ihan rikki. Olisiko muutama reikä lisää enää haitannut? Laitoin näiden housujen käyttäjälle viestiä, että kaikki reiät on nyt paikattu, niinhän oli tarkoitus?  Sain hämmästyneen viestin, jossa muistutettiin, että vain ne pari kohtaa piti korjata!  Lupasin, että kyllä nyt tyttö yllättyy!!  😂

Vaatteiden rei´istä puheenollen, mistä ihmeestä tulee aina paitoihin pikkuisia reikiä??!! Tuleeko teidän vaatteisiin? Minulle tulee. En tiedä onko se pesukone, joka "syö" vaatteita. Usein reiät tulevat todella nopeasti.  

Kiitos kommenteista, joita on viime aikoina tullut mukava määrä. 😊