Nyt se on tehty!

 Viime syksystä asti on ollut tarve ommella, mutta sopiva tilaisuus ja sysäys on puuttunut. Televisiosta tuli Suuri ompelukisa (englantilainen)  -ohjelma, jota katsoin silmät kiiluen.  Tilasin ensimmäisen kerran tavallisesta poikkeavan joulukalenterin; ompelujoulukalenterin. Sitä oli kiva seurailla ja ensimmäinen päivä joulun jälkeen tuntui tyhjältä, kun videoita tai sähköpostia ei enää tullutkaan. 

Ompelun aloittaminen pitkän tauon jälkeen tuntui kuitenkin isolta hommalta ja lykkäsin sitä aina vaan "parempaan" ajankohtaan. Lomalla päätin ryhtyä toimeen! 

Minulla on sekä ompelukone, että saumuri. Ompelin paljonkin, kun lapset olivat pieniä. Tein vauvanvaatteita, juhlavaatteita, toppatakit, naamiaisasuja ja ties mitä. Välillä onnistui hyvin, välillä ei niinkään.   Ompelun kanssa on sama juttu, kun muissakin tekemisissä, että tekemällä oppii ja mitä enemmän tekee, sitä varmemmaksi homma käy. 

Halusin aloittaa pienestä ja totutella ompeluun.  Alalaatikosta löytyi vielä vauvanvaatteiden kaavoja eri koossa.  Hyväksi todettu kaava toimii vuosienkin päästä. Kaivelin kaikki kangaslaatikot etsien sopivia trikookankaita. Yhdessä pussissa oli pelkkiä resorikankaita, sopivasti koottuna yhteen.  Leikkasin 2 bodya.  Niitä kuulemma käytetään vauvoilla vieläkin (otin selvää).   Tein nuorimmaiselle paljon juuri noita bodeja, käyttäen erikoisia kankaita, vanhoja T-paitoja yms.  

Olen vähän sellainen "sunnuntaiompelija", että ensin hutkitaan, sitten tutkitaan.  Saumurin lankojen vaihto on ärsyttävää, eikä vähiten sen takia, että neulansilmät ovat kutistuneet...  Ompelin bodyn olkasauman ja totesin, että tikki on ihan kamala!  Alkoi ohjekirjan etsintä. Siinä vierähtikin ensimmäinen tunti, jonka jälkeen olin valmis ilmoittamaan laitteen netin roskalavalle..... 

Netistä löytyi ohjekirja, mutta puhelimessa se oli ihan minimaalisen kokoinen, enkä muutenkaan ymmärrä kunnolla noiden säätöjen päälle.  Ohjekirjan etsintä jatkui..... JA SE LÖYTYI!!!   Onnessani yritin etsiä mikä tikkiä vaivaa.  Testailin jos jonkinlaisia säätöjen muutoksia ja ompelin koetikkiä: aina sama ongelma!   Viittä vaille lopetus mielessä katsoin vielä netistä hauilla, mikä saumurin tikkiä vaivaa jne.  Kekittymiskykykin oli jo aika hutera, kunnes  silmiin osui teksti: laita langat uudelleen.  Ajattelin, että sillä naisten logiikalla sekin on kokeiltava (sehän on usein hyvin toimiva logiikka!).  TADAAA!  Tikki korjaantui!  Jokin siinä aiemmassa langoituksessa oli ollut pielessä, tai ei ihan uomissaan. 

Vihdoinkin ompelu pääsi alkamaan!  Ei se niin helppoa enää ollutkaan, näin pitkän tauon jälkeen. Luulin osaavani aiempaa näppärämmän ompelujärjestyksen.... (älä muuta hyväksi todettua!) ja kauluksesta tuli surkea lörppä.  Merrikin kävi toteamassa asian ja antoi neuvoksi purkaa etuosan ja tehdä uudelleen. 

Onneksi uskoin opastajaa! Sain kauluksen kuntoon ja lopputulos oli ihan hyvä.  Niin tiukka ei tietenkään saa olla, että vauvan pää olisi hankala pujottaa läpi. Noiden alaresorien kanssa oli myös pientä säätöä, kun ei ollut sitä tuntumaa, paljonko pitäisi venyttää ommellessa.  Pääasia on kuitenkin se, että jalkojen ympärille jäävä resori ei kiristä. 

Alaosan lyöntinepparitkin menivät paikoilleen mukisematta! Siitä onnittelin itseäni, sillä aina se ei mene niin kuin Strömsössä.  Kangas saattaa jopa revetä, kun neppari menee vinoon ja sitä pitää irrotella. 

Pöllökankaan olen ostanut joskus pipojen tekemistä varten. Pari pipoa taisin tehdäkin ja loppu jäi käyttämättä. Nyt sille löytyi kivaa käyttöä 💖

Toisen bodyn kangas on jäänyt ylimääräiseksi, kun olen ommellut itselleni paitaa.  Sain kuvion sovitettua tuohon rintakehän kohdalle. 

Bodyt ovat menossa kummitytölleni, joka saa vauvan piakkoin. En tiedä sukupuolta, mutta nämä olivat mielestäni ihan neutraaleita kankaita.  Itse en ainakaan ollut värien kanssa mitenkään sukupuolisidonnainen.  Saa nähdä, mikä on tulevan äidin kommentti näistä. 

Joulu alkaa olla paketissa ja tämä roikkuva joulupukkikoristekin saa vihdoin lähteä. Itse ajattellin pitää tämän paketissa koko joulun, mutta tytär oli sillä aikaa koristellut kuusta ja hakenut kellarista lisää koristeita, kun olin aattona vielä töissä.  Vuosikymmeniä ihastuttanut ja vihastuttanut pukki pääsi keittiöön.  Pukki alkaa liikkua ja laulaa vähänkään kovemmista äänistä, tai jos siihen joku osuu.  Saahan sen toki selässä olevasta nappulasta hiljaiseksi, mutta eihän siinä sitten mitään hupia olisikaan. Kukapa ei haluaisi kuulla joulupukin laulavan kovan aivastuksen päätteeksi, tai tiskikonetta tyhjentäessä?

Hyvää loppiaista!  Onko joulukoristeet jo poissa, kerätäänkö ne huomenna, vai jatkuuko joulu Nuutin -päivään asti?

Pannumyssy (farkku osa 14)

Tähän työhön oli selkeä tarve. Olen jo pari vuotta haaveillut tekeväni pannumyssyn.  Ulkona terassilla kahvia juotaessa ei kukaan viitsi juosta kuuman kahvipannun kanssa edestakaisin, vaan pannu on pöydässä koko ajan, sillä seurauksella, että kahvi tietysti jäähtyy.  

Muistan, että pannumyssyjä oli enemmänkin, kun olin lapsi. Nykyään niitä näkee aika harvoin. 

Otin kahvipannun "mitaksi" ja leikkasin  niistä keskeneräisiksi jääneistä farkkuhousuista palasen.  En halunnut sivuista pelkistetyn näköisiä, vaan jotain koristeeksikin.  Irrottelin yksistä farkuista taskut. 

sommittelin paperille nk.kahvikupin ja asetin (suunnitelma oli vasta kehkeytymässä). 

Pannumyssyssä täytyy tietysti olla paksuutta, että kahvi oikeasti pysyy lämpimänä. 

Tätä tarkoitusta varten  huuteli eräs tietty, pitkä, keskeneräiseksi jäänyt takki(jota aiemmin näytin), että täällä on pehmustettua vuorikangasta ja vielä oikeassa värissäkin. Leikkasin vuorin kaksinkertaisena ja ompelin pussiksi. 

Nuo irtonaiset taskut piti ensin ommella farkkuun kiinni ja sitten asetella molemmat pussit sisäkkäin. Farkkupussukka oli tarkoituksella vähän isompi, niin sain käännettyä siitä sauman sisään ja ommeltua reunan siistiksi.  Pussi on nyt siis 3 - kertainen  kangaspaksuudeltaan. 

Tummemmista farkuista leikkasin tuon paperimallin mukaisen kahvikupposen, jonka kiinnitin kuumaliimalla kankaaseen. 

Kahvikupissahan pitäisi olla aina jotain koristekuviointia..... 

Pitkään pähkäilin, mitä voisin laittaa. Etenkin asetin muoto oli haasteellinen.  Olisin halunnut rajata kupin ja asetin jotenkin toisistaan. Testailin kaikenlaista; helmiä, nauhoja, ties mitä käteen sattuvaa. Ei toiminua. 

Kupin yläreuna oli selkeä. Siihen laitoin pitsinauhaa. 

Käytätkö muuten sanaa tassi vai asetti? Itse käytän molempia. 

Halusin silti vielä lisää jotain. Yht´äkkiä lankakeriä pyöritellessäni tajusin, että tästähän minä teenkin koristepistoilla lisää kuviointia.  En  oikein osaa mitään oikeita pistoja. Googlettelin kaikenlaisia pistoja ja lopulta päädyin tähän mututuntumalta tehtyyn ratkaisuun. 

kuppi olisi ehkä kaivannut vielä korvaa, mutta sen jätin suosiolla tekemättä, kun ei oikein lähtenyt käyntiin sen muotoilu. 

Alakuvassa näkyy tuo alareunan saumakin. 

Keskelle  pannumyssyä  jäi  myös nk. sauma, koska farkku on leikattu puntista, sivusauman kohdalta. 

Uskollinen askarteluystäväni Merri. Haluaa olla lähellä, vaikka nukkuukin. Tämä on yksi sen lempipaikoista. 

Tältä näyttää toinen puoli.... 

....ja tältä toinen puoli. Taskuissa voi säilyttää mitä mieleen juolahtaa, esim. makeutusainetta, servettejä, tai tarvittavia ruokailuvälineitä. 

Tällä kertaa kuvat on otettu rekvisiitan kera, mutta pannumyssy toimii ihan oikeassakin tilanteessa. 

Kaikenlaista hömppää tulee tehtyä ihan tekemisen ilosta, mutta tällä kertaa valmistunut työ oli tosiaan tarpeellinen! 

Uskokaa tai älkää, sain itseni suomittua toimintaan vapaapävinä. Siivosin lähes kaikki huoneet. Kävin ostamassa kesäkukkia ja jopa istutinkin ne!  

Se huilu on vielä kaapissa koskemattomana....mutta vielä taitaa olla sitä luvattua viikkoa jäljellä  joitain päiviä... ehkä vielä soi  lähipäivinä :)

Kysyin tsemppauskeinoja aiemmin.  Yksi paras tsemppari on tietysti se, että vihdoin saa itseään sen verran liikkeelle, että tulee jotain valmistakin näkyviin.  Nyt on kyllä tosi ihana, kun on siivottu! 

En tykkää siivoamisesta, mutta en tykkää kyllä ylenmääräisestä siivottomuudestakaan.  

Tänään sitten taas riennetään jatkamaan maskitalkoita töihin ;D  

Farkkuinen kissakassi, osa 11

Otetaan kangasta ja levitetään se lattialle, näin. 

Yritetään mitata tarvittavan kokoista palasta. 

Tavoitellaan saksia ja työnnetään kissaa kauemmas. Suoristetaan kangas. 

Otetaan taas sakset ja aloitetaan leikkaus, varoen häntää ja tassuja. 

Päädytään lopuksi laittamaan kissa pakettiin, kun se kerran oli niin mieluisa kangas. 

Kissan lopulta luovutettua, levitetään kangas uudelleen ja leikataan sopivan kokoiset 2 palaa kassin vuoriksi, sekä toiseen niistä 2 palaa, joista ommellaan koneella kassin sisätaskut (lähes suoraa saumaa). 

Alkuperäinen mittahan oli siis tässä. 2 farkkupaidan palaa, jotka oli jo muinaisuudessa leikattu kassin  muotoon (löytyivät kankaita pengatessa). Mitään kaavaa ei tässä ole, vain oma, paperille sommiteltu malli. 

Kassin vuori leikattiin näiden mukaisiksi.

Käydään välillä painamassa silitysraudalla silityskuvioita kassin farkkuosioihin. 

Mallaillaan, onko kuvio luonnollisen näköinen, verrattuna oikeaan kissaan. 

Varotaan, että oikea kissa ei tee ylimääräisiä tassunjälkiä maalattuihin osioihin...

Farkkupaidan etumuksessa ollut povitasku on käytetty kassin ulkotaskuna. 

Kuivatellaan maalit kunnolla. 

Silitetään kangasmaalit värien kiinnittämiseksi. Käytetään apuna leivinpareria. 

Silitetään myös kaapista löytyneet paksummat tukikangaspalat ulkokankaan sisäpintaan, ryhdittämään kassin ulkomuotoa.

Tässä vaiheessa jätetään ompeluvaihe selvittämättä (ei kukaan kuitenkaan ymmärtäisi siitä mitään...). 

Vetoketjun ompeluvaiheen voi käydä katsomassa esim. TÄÄLTÄ. 

Mikäli tiedät jossain selkeämmän vetoketjun ompeleuohjeen, niin  linkitän senkin tähän. 

Nyt ollaan sitten vaan innoissaan, kun vetoketjun ompelu onnistui ihan täydellisesti!  Se ei ole koskaan taattu juttu, itse asiassa aika harvinaista allekirjoittaneella. 

Olkahihna sukeutui vanhasta vyöstä näppärästi. 

Vyössä on hieno solki. Lisää kiinnityslenkkejä saatiin vanhan repun hihnoista, jotka taipuvat hyvin kiinnitykseen ja ompelukoneenkin alle. 

Lopuksi iloitaan siitä, että kassi on reilun kokoinen, tavallista käsilaukkua suurempi. Sinne saadaan mahtumaan esim. käsityöt kunnolla, kun lähdetään esim. neuletapaamiseen. 

Vielä muistutetaan, että arvonta on voimassa 20.5.asti TÄÄLLÄ

Lopuksi kiitetään uusia lukijoita kiinnostuksesta!  Ollaan tosi iloisia päätöksestänne!

Farkut osa 10: Lasinaluset

Vaihdetaanpa välillä kuumaliima ompelukoneeseen.  

Lasin- /mukinalusia farkusta.  Mietin, mitä laittaisin koristeeksi. Sommittelin kaikenlaisia pitsejä ja nauhojakin.  Mietin, josko maalaisi kangasväreillä jotain, mutta mitä? 

Muistin ottaneeni talteen vanhoista Käsityölehdistä noita silityskuvioita, joilla olin muinoin painanut ne tyynyliinojenkin kuviot. Pienen mietinnän  jälkeen lähdin tarkistamaan askartelukaapista, jos tulisi muistikuva, onko niitä vielä jossain. Mikä ilon ja onnen päivä! Minullahan oli lokerikko, jossa kansio, jossa kaikki talteenotetut silityskuvat! Niitä olikin ihan valtavasti.

Tässä vain murto-osa näytille. 

Aiottu kuvio kannattaa leikata paperista ennen silitystä, etteivät vieressä olevat kuviot siirry mukana... olen senkin joskus kokeillut  ;D

Olen käyttänyt näitä myös kirjepaperin koristeluun. 

Keksitkö, mihin muuhun näitä voisi käyttää? 

Valitsin näihin pienen kukkakuvion, jonka maalasin kangasväreillä, pienellä sudilla. Reunat kaipasivat täsmennystä, joten kävin  ne läpi cocktailtikun kanssa. 

Silitin taas leivinpaperin läpi maalatut kohdat, värin kiinnittämiseksi.  Väri hieman muuttui kiinnityksen aikana.  Purkissa väri on ihan ruusun punaista ja siksi valitsin taustakankaankin tuollaisen. 

Pohjakangas löytyi "yllättäin" kangaskasastani, ja sitähän kului tähän hommaan ihan ruhtinaallisesti  ;D 

Leikkasin kankaasta vähän isommat neliöt. 

Ensin oli ajatuksena laittaa vinonauhaa reunoihin, mutta siitä on vähän suttuisia kokemuksia (=taidon puute).  Käänsin toisen kankaan reunat nätisti päälipuolelle ja kuinka ollakaan, sain ne ommeltua siististi, ainakin oman mittapuun mukaan!

Kyllä näistä varmaan kelpaa juoda kahvia!, tuumaa Sam. 

Ai noita kangaspalojako tässä pitikin katsoa...?

Älä häiritse! Vahdin pihaliikennettä!

Ai kysyitkö minunkin mielipidettäni...kiinnostaako se ketään...minähän olen vain minä... tuumaa Maia -söpöliini. 

Lokerikosta löytyi muitakin aarteita, kuten tällainen nimikoimiskirja. 

Ei taida olla ihan uutta tuotantoa.  Ei varmaan kukaan enää nimikoi pyyhkeitä ja lakanoita, eikä tee kapioitakaan? 

Entäs nämä?! 

Olen saanut oikein raittiuslautakunnan ryhtipalkinnon vuonna 1982. Muistan siihen kuuluneen myös 60markkaa rahaa, joilla ostin harmaat samettihousut.  Tämä myönnettiin jollekin soittokunnan jäsenelle, jonka soittajat valitsivat keskuudestaan.  Minut valittiin siksi, että olin reilusti alaikäinen, joten myös ansaitsin raittiuspalkinnon.  Ketään muuta ei voinut valita ;D 

Kävin useamman kerran Tampereen Ylöjärvellä, Voionmaan opistolla järjestetyllä soittoleirillä. Siellä oli aina mukavaa ja tapasi samanhenkisiä nuoria. 2 viikon aikana tuli soitettua todella paljon.   Hauskaa oli joka kerta ja myös täydellistä hulluttelua.  Leirin ohjelmaan kuului soittotunti ja teoriatunti päivittäin, sekä orkesteriharjoitukset.  Orkestereita oli eri tasoisia; A, B, C. Näihin soittajat valittiin alkutesteissä. Muistan olleeni aluksi B -orkesterissa ja muilla kerroilla A-orkesterissa.  

Soitosta ja teoriasta sai myös todistuksen, jos halusi suorittaa kursseja. Kävin kaikilla tunneilla, vaikka varsinaiset todistukset peruskurssien suorittamisesta sainkin musiikkiopistosta, lukuvuosiopiskeluna. 

Noita musiikkisanastoja on tullut päntättyä aika paljonkin...

Olen mennyt orkesteriin 9 -vuotiaana ja kaikenlaisia esiintymisiä ja orkestereiden yhteisiä isoja juhlia oli usein. Nykyään niitä ikävä kyllä on huomattavasti vähemmän. 

Maa on jaettu piireihin, jotka järjestivät aina isot laulu- ja soittojuhlat vuosittain.  Oli hienoa soittaa valtavan joukon mukana.  Juhlat sisälsivät myös suuren paraatisoiton.  Kaikilla soittokunnilla oli/ on omanlaisensa soittokunnan juhlapuvut. Eri soittajien tunnistikin kuuluvan samaan joukkoon noista puvuista.  Täytyy sanoa, että ei sielläkään mitään raittiuspalkintoja olisi päässyt paljon jakamaan...joukossahan asiat aina tuppaavat tiivistymään ;D 

Olipa nostalgista löytää tuo lokerikko ja kaikki paperit!   Kaikkea ei kannata hävittää... tai ei oikeastaan mitään ;D 

Mahtavaa viikonloppua teille kaikille!

Vyölaukku, farkut osa 9

Jonkinlainen vyölaukku teki tuloaan.

Lähtökohtana farkkujen takatasku, kangasta, vanhasta repusta talteenotettu hihna lukkoineen. 

Taustakankaan  liimasin kuumaliimalla siististi taskuun.  Hihnat on ommeltu koneella.  Hihnaan jäi vielä säätövaraa pituudelle. 

Vyölaukkua voi käyttää näin, tai sitten minkä vaatteen kanssa tahansa, vyölenkeillä tai ilman. 

Lisäuskottavuutta löytyi kangasmerkkilootastani. Tämä tuli ostettua viime syksynä Karnaluksista. 

Ompa kuvassa rötjöiset farkut....taitavatkin päätyä pian saksien ääreen....

Tällaisista vyölaukuista voi olla montaa mieltä...

Merri päätti eilen ottaa "takin" (valjaat) pois ulkona, kun se oli jäänyt jumiin. Kumpikaan meistä ei hetkeen ollut katsonut, miten kissalla menee. Ehkä se oli ollut jumissa jo jonkin aikaa. Takki kuitenkin jäi ja kissa lähti, mutta mihin? 

Tallin nurkille oli tullut tuttava koiransa kanssa juttelemaan. Koira katsoa nillitti pihalle päin ja ajattelin kissan olevan jossain katsomassa takaisin. Olihan se!  Tavanomaisessa paikassaan. Takkia ei kuitenkaan ollut päällä. Merri oli kaikessa rauhassa katsellut koiraa. Minut nähtyään se naukaisi ja tuli syliin! 

Kyllä meitä nauratti, kun pohdittiin, mitä se oli oikein miettinyt ja kuinka kauan oli ollut jo vapaana.  Kissan luulisi lähtevän livohkaan heti, kun naru irtoaa. Merri on kai niin tottunut pihapiiriin ja naruun, että sitä ei huvittanut lähteä, kun koirakaan ei lähtenyt.

Mitä minä sitten olin tekemässä tekemässä? 

Loma ja lepäily lähtivät hyvin käyntiin.  Olin aiemmin heittänyt vitsiä, että eiköhän osteta oksasilppuri, niin saadaan puusilppua pensaiden juurille. Silloin se oli pelkkä huvittava ehdotus. Tuossa yhtenä päivänä meille sitten olikin ilmestynyt oksasilppuri! Naapuri oli myynyt omansa pois. 

Vaan eipä ollut oksia! Mikä avuksi?

Vähän aikaa patsastelin pihalla ja heiluttelin oksasaksia. 

3 jasmiinipensasta päätyi siistimisvimman kouriin.  Hämmästelin oksia katkoessani ja pois kantaessani, että miksi en ole aiemmin tajunnut karsia, kun nurmikon leikkaaminenkin on ollut hankalaa roikkuvien oksien takia.  Nämä kaikki puskat on joskus leikattu ihan maan tasalle, mutta ovat kovia kasvamaan.  Risuja tuli valtavasti, isojakin oksia. 

Seuraavaksi oksasaksikäsittelyyn pääsi hevoskastanja. Se on tavallaan kiva puu, mutta roskaa tulee syksyisin ihan valtavasti. Yritimme joskus jo "tappaa" sitä leikkaamalla sen karskisti poikki. Sepä sitten hullaantuikin kasvamaan ja leviämään oikein kunnolla! Niinpä en nytkään kuvittele, että se tuosta kärsisi, vaikka sekään ei haittaisi... 

Seuraavana päivänä viimeistelin homman sahan kanssa, kun ei ollut enää autoa edessä.  Latvus oli todella korkea ja oli paksuja oksia.  Samanaikaisesti naapurissa lauloi moottorisaha. Sanonpahan vaan, että tosinaiset ne sahaa ihan käsipelillä vaan! 

Mikäli asuu omakotitalossa, on kesälomalla aina tapana tehdä polttopuita, vai mitä? Napsin oksasaksilla ja sahalla 2 kottikärrillistä poltettavia kalikoita. Huomatkaa komea, uusittu rengas kottareissa! Ei tarvinnut enää lutoilla kumeilla työnnellä, kuten kompostin tyhjennyksen aikaan. 

Näistä kaikista koitoksista syntyi valtava määrä risua ja oksaa. 

Vihdoinkin pääsin kokeilemaan oksasilppuria! Se oli kuulkaas mahtavaa! En olisi ikinä uskonut, että tällaisella vempeleellä voi oikeasti silputa jotain ilman jumituksia ja oksien pienimistä. Isotkin oksat menivät aukosta sisään, kun leveämpää latvusta puristi kasaan! Metelikään ei ollut niin kova, kuin olin kuvitellut. 

Vaikka en edelleenkään päätyisi kauppaan ostamaan silppuria, niin tähän vempaimeen olen oikesti tosi tyytyväinen! 

Varastossa on Merrin mielestä paljon parempaakin katseltavaa, kuin joku silppuri...

Mukavaa PikkuLauantaita kaikille!

Maskit

Pitihän näitä nyt muutama tehdä jälkipolville muistoksi. 

Parhaan suojan tästä saa hengitystään pidättävä korona-koala.  Kangasmaskihan ei suojaa käyttäjäänsä mahdolliselta virustartunnalta, korkeintaan saattaa estää käyttäjää tartuttamasta tautia muihin.  Maskin käytössä ja käsittelyssä on noudatettava myös erityistä huolellisuutta . 

Maski on pestävä  tai keitettävä 90 asteisessa vedessä joka käytön jälkeen.  Lapsille ja hengityssairaille maskia ei suositella ollenkaan, tukehtumisvaaran vuoksi. 

Tarkempaa ohjeistusta kangasmaskien käytöstä löytyy THL:n sivulta TÄÄLTÄ. 

Aloitin leikkaamalla kangaspalat jotka sai vielä taitettua kaksinkerroin. Nämä maskit on tehty kaksinkertaisesta puuvillakankaasta. 

Tässähän sitä sai taas kangasvarastoa hieman madallettua. 

Paitsi kankaita, varastostani löytyy myös paljon muuta kummallista, kuten laatikollinen erityyppisiä kuminauhoja. 

Vasemmalla näkyy, miten olen vekittänyt reunat, kukin reuna kolmelle vekille.  

Oikealla näkyy  kuminauhan kiinnitys sauman taitteeseen. 

Silitin lopuksi maskit, että vekit litistyivät ja asettuivat maskimaisesti limittäin. 

Varmaan luulitte, että tein maskeja farkkukankaasta.... vaan enpä tehnytkään 😂

Tässä maskeja musiikin ystäville. 

Maskeja kissojen ystäville!

Alimmainen jäikin näköjään ylösalaisin. 

Tulihan nyt tämäkin hassutus kokeiltua. Voin sanoa, että en aio lähteä kauppaan näissä(kään) maskeissa 😂

Kertakäyttökäsineitä olen käyttänyt kauppareisulla, vaikka niistäkin on kaikenlaisia mielipiteitä. 

Tämän enempää, tai tarkemmin en aio tästä aiheesta kirjoittaa. 

Turvallista ja mukavaa päivää kaikille!