Liru laru lorupussi

 Kauan sitten, opiskeluaikoina, piti tehdä yhden kurssin aikana lapsille suunnattu lorupussi.  Harmittaa vieläkin, kun ompelin sen pussin niin huolimattomasti, enkä korjannut yhteen sivuun jäänyttä sauman kuprua.....    Olisin saanut pussista hyvän arvosanan, mutta tuo typerä kupru pudotti numeroa pykälän alaspäin.  No joo, asiaan!   Pussiin tehtiin kortteja, joiden taakse kirjoitettiin loruja.  En muista enää yhtään, mitä tuli kirjoitettua, tai minkälaisia kortit oikeasti olivat.  Sen kuitenkin muistan, mihin pussi päätyi: annoin sen yhden työharjoittelupaikan lapsille. Pussi oli keltainen ja siinä oli pitsi reunassa (ja kupru..). 

Myöhemmin elämässä sain oman perheen ja lapsia. Silloin muistui taas mieleen tuo lorupussijuttu. Tein uuden pussin ja paaaaljon kortteja. Osassa korteista on loruja, osassa lauluja.  Toinen lorupussitekoseni löytyy vieläkin jostain säilytettyjen lelujen joukosta. 

Pussin ulkopuolella roikkuva kortti ilmaisee, mitä sisällä on.   Ensin pussi on aivan supussa ja sitä heilutetaan. Samalla lausutaan, tai lauletaan kortin mukainen loru.  

                                                              Liru laru lorupussi

                                                                     meidän lasten juttupussi

                                                              tarinapussi, porinapussi

                                                                         ihan täpötäynnä on!   

Tällaisia pusseja  on monenlaisia ja loruja myös.  Minä valitsin tuon saman, kuin siinä ensimmäisessä tekemässäni pussissa. Olen siinä määrin tapauskollinen 😏

Mummon pikkuinen typykkä täytti jo 1 vuotta!  Aika on mennyt valtavan nopeasti!   Kirjat ja pienemmät esineetkin kuvineen ovat jo alkaneet kiinnostaa.  Vanhemmat ehdottivat lorukirjaa lahjaksi, jolloin muistin tämän lorupussiasian. 

Kotoa löytyi niin suloinen pala kissakangasta, että ei paremmasta väliä.  Siitä syntyi korteille pussukka. Voin vakuuttaa, että saumoihin ei nyt jäänyt kupruja! Se oli ihan kunnia-asia. 😂

Kortit tein kierrättämällä vanhoja postikortteja, joita en tietenkään ole raaskinut heittää pois. Kaikkihan pitää säästää, eikö niin?  Korteissa oli muutama tuollainen kolmiulotteinenkin (nuo neliskanttiset).  Sattuneista syistä meille on tullut aina paljon kissakortteja. Lisäksi lahjan saajan kotonakin on kissa. Maisa -kissa on joskus kauan sitten ollut meilläkin hoidossa.  Maisa taitaa olla nyt n.10 vuotta (kuva on vanha).  Maisa on aina ollut hyvin itsetietoinen ja itsenäinen kissa. Se on silti ottanut hyvin uuden perheenjäsenensä vastaan.  Eläimet ovat ihmeellisiä, kun ne vaistoavat, että vastassa on lapsi. 

Loruja ja lauluja löytyi omasta kolmannen luokan laulukirjasta, tyttären vanhasta Aapisesta ja netistä. 

Vanhojen korttien takaosa oli tietenkin kirjoituksia ja merkkejä täynnä, joten jouduin päälystämään lorukorttien takaosan askartelupaperilla ja muulla vastaavalla. Sen päälle liimasin tietokoneella kirjoittamani lorut ja peitin takaosan kokonaan kontaktimuovilla. 

Frodo ei osaa vielä lukea ja siksi sitä ei oikein kiinnostanut koko juttu. 

Merri sen sijaan luki hyvin tarkkaan jokaisen kortin ja katsoi, että ei ollut kirjoitusvirheitä.  Kissoja käsittelevät aiheet olivat sen mielestä parhaita. 

Tässä kohtaa muistin, että en ole vieläkään näyttänyt vuosi sitten tehtyjä koristeita, joita oli tarkoitus käyttää kyseisen 1 -vuotiaan neidin babyshowereissa.  Neiti oli hätäinen ja syntyi pari päivää ennen kutsuja, jotka sitten jätettiin kokonaan väliin. 

Järjestettiin äitini ja tyttäreni kanssa koristelu- ja askarteluilta.  Alla oleva mainio aukkotaulu olisi ollut leikkiin, jossa jokainen olisi kurkistanut pahvin takaa vauvana.  Kuva on niin hieno, että en ole raaskinut heittää sitä poiskaan. 

Tuttien kanssakin olisi syntynyt hauskoja kuvia. 

Koristeita syntyi  Pinterestistä löytyneiden kuvien innostamina.  Nyt tarvittaisiin jälleen vauva, jota juhlittaisiin vielä masuasukkina 😃

Kelit ovat taas mitä parhaimmat!  Pakkanen vaihtui nollakeliin ja lunta tuprutteli eilen ihan kiitettävästi. Meidän tiellä ei vieläkään ole käynyt lumiaura ja omalla autolla oli aika haasteellista päästä etenemään syviä uria myöten.   Ei tullut siltikään vielä sellaista ajatusta, että olisi käynyt raivoamaan aurakuskille, kuten meidän alueen sanomalehdessä sanottiin käyneen. Huh huh!  Oli jopa heitetty lumikönteillä auraa!   En tiedä sitten auttoiko tuo toimenpide, vai ei.... 

Minulla on monta juttua mielessä, mistä kirjoittaisin, mutta jostain syystä homma ei meinaa lähteä liikkeelle millään.  Tässä nyt kuitenkin yksi niistä, olkaa hyvät!    

Kiittelen myös kommenteista, joita jaksatte laitella runsaasti joka juttuuni 😍💖

Heikunkeikun taas täältä  päin! 

Jämäily jatkuu

 

Jälleen on mökin lankavarastoa pengottu ja valittu sopiva lankayhdistelmä seuraaviin jämäsukkiin. 

Ajattelin tekeväni lastensukat ja nehän siitä sitten syntyivät.  Lankaa kului 43g. Tarkka lukema tulee vastaanottajan vaakasta, meillä näkyy vain 5 gramman tarkkuudella 😆  Lanka on Nallea ja puikot kokoa 3. Silmukoita taisi olla aluksi 12/puikko ja siitä sitten kaventaen nilkkaa kohti 10 silmukkaan. Varressa ei ollut vielä selvää, miten pitkät sukista tulee, langan määrä ratkaisi.  

Yritin ihan tosissani saada identtiset sukat myös tuon kirjavan langan osalta, mutta langan pätkäisyyden vuoksi luovutin.  Hämmästyttävän yhteneväiset niistä kuitenkin tuli!  Luulen tuon kirjavan langan olevan Nalle kevät-sävy (?). 

Etsin mökiltä jotain vihreää, jonka äärellä olisin voinut kuvata sukat. Löytyi kaikenlaista, kuten kastelukannun nokkaosa, kottikärrit jne.  Tämä kaikki etsintä vei aikaa jonkin verran!   Lopulta hyväksyin tuon maanpeitekasvin ja ruusupavun. , jotka eivät ole ihan samaa vihreän sävyä. 

Aloitus yläpuolella ja lopetus alapuolella. Valkoinen loppui, mutta vihertävää jäi. 

Sukille löytyi käyttäjä nopeasti.  Aika selvää on myös se, että tuleva käsityöharrastaja on jo nyt kiinnostunut langoista 💖 (kuva on vähän sumea, kun suurensin ositettuna isommasta kuvasta). 

Tästä onkin helppo hypätä alakuvaan. Sain töissä yhdeltä asiakkaalta nukenvaatteita.  Hän oli iloinen, kun saa ne jonnekin käyttöön, koska hänellä ei ole enää nukkea, eikä nukeilla leikkijöitä.  Vaatteet näyttävät minusta ihan käyttämättömiltä, jonkun itse tekemiltä.  Eivätköhän nämäkin pääse käyttöön, kunhan mummon murukka vähän kasvaa.  Siihen asti mummo voi tietysti itse leikkiä näillä. Miltähän ne näyttäisivät Merrin päällä.....

Frodo on pukeutunut valjaisiinsa.  Voitte vapaasti arvuutella, mikä vaihtoehto näistä on nyt kyseessä: 

a) välikuolema

b) valekuolema

c) elämisen riemua hiekalla

Ristiäiset

 

Viime viikon pääteemana oli siivoaminen, järjesteleminen, leipominen......   

Merri ja Frodo saivat oikein puuhamaan, kun  haettiin ristiäisiä varten naapurista Gizmo -koiran hajuiset tuolit lainaan.  Kyllä karvasedillä oli selvä aikomus jättää omat haju- ja  karvajälkensä näihin tuoliin viemisiksi 😂

Merri osallistui aktiivisesti myös siivoustöihin. Se oli aina samassa tilassa henkisenä tukena ja työnjohtajana.  Se tietää, että mamma ei ole oikein siivousihmisiä...   

Merri on kai aika hämmästyttävä kissa, kun se ei pelkää imuria lainkaan.   Ehkä sen voisi jopa imuroida irtokarvoista, kuten olen jossain ohjelmassa nähnyt tehtävän. En kuitenkaan halua kiusata toista turhan päiten. Merri on kuitenkin enemmän kampaamisen ystävä.   

Frodolle riittää, kun imuria aletaan laittaa esille, eikä johtokaan ole vielä seinässä. Silloin lähtee kissa toiseen kerrokseen. 

Testasin gluteenitonta mokkapala-ohjetta, joka olikin mainio!   Suosittelen tosiaan!  Sain vinkin ystävältä.  Ohje löytyy TÄÄLTÄ.    Tein ohjeen puolitoistakertaisena.  Meidän uuni on sen verran leveämpi, kuin vanha, että monet peltileivonnaiset jäävät liian ohuiksi ja kuivuvat helposti. 

Päälisen levittäminen oli jännittävää. Minulle on hyvin usein käynyt niin, että kuorrute jämähtää ennen aikojaan.  Tässä ohjeessa kuorrute asettui tasaisesti, kuin sametti!  

Alla olevat piparit ovat varmoja leivottavia.  Aina onnistuu.  Olen saanut ohjeen kotitalousneuvojalta joskus, kun lapset olivat pieniä ja kananmunaa piti välttää. 

SOKERILEIVÄT 

250g margariinia

1,5dl sokeria

1,5 tl leivinjauhetta

1 tl vanilliinisokeria

5dl vehnäjauhoja

Taikinasta pyöritellään palloja, jotka pyöräytetään toiselta puolelta sokerissa. Minä pyöritin tällä kertaa nonparelleissa.  

Paistetaan 200 asteessa 12-15 minuuttia. 

Gluteenittomiin pipareihin löysin ohjeen netistä ( en tullut laittaneeksi muistiin mistä sieltä).  Ainekset ovat aika lähelle samoja, kuin aiemmissa, mutta jauhoina oli gluteenitonta jauhoseosta. 

HERKKUKAKKU  on aina varma valinta kuivakakuksi.  

250 g margariinia

4dl sokeria

4 kananmunaa

2dl kermaa

400g jauhoja

2tl vanilliinisokeria

2tl leivinjauhetta

Kostutin kakkua  vielä valmiina, vuokassa ollessaan, appelsiinimehulla. 

Alakuva on napattu paiston jälkeen.  Ristiäispöytään kakku sai tomusokerista väriä ja silotusta. 

 

Tarjolla oli myös voileipäkakkua ( liha- ja kasvis-gluteeniton), juustokakkua, cocktailpiirakoita ja munavoita.  Minä en itse päässyt/ ehtinyt kuvailemaan mitään ja siksi minulla ei ole nyt yhtään kunnon kuvaa kahvipöydästä.   Näytettävät kuvat ovat muutenkin aika vähäiset. 

Kahvipöytään löytyi muutama vuosi sitten ostamani valkoinen pöytäliina, jonka olin ostanut metritavarana pakalta.  Pakko oli laittaa pöytään jatke, kun liina oli todellakin PITKÄ 😃

Kastepöydäksi haettiin ulkoa pieni puutarhapöytä. Siihen löytyi anopin upeasti maalaama liina, johon oli vuosia sitten holahtanut kahvitahroja, jotka olin laiskuuttani jättänyt kunnolla poistamatta 😠

Tuhrasin tahranpoistoaineella ja pesin useamman kerran koneessa. Lopputuloksena sain tahrat melko hyvin laimenemaan.   

Kävin ostamassa kastemekkoon vaaleanpunaiset rusetit. Nauha oli punainen jo ennestään, tyttäremme jäljiltä. Hänen käytössään rusetit olivat olleet sinivalkoisia, veljiensä jäljiltä. Tällä uudella tulokkaalla ei veljiä ole, joten alkakoon hän täysin  punaisilla koristeilla. 

Kynttilänjalkaa ei meinannut löytyä mistään, kunnes muistin, että joku hopeinen pitäisi jossain olla.  en ensin edes tajunnut, että tuo vasemmassa kuvassa oleva kynttilänjalka oli juuri se, jota etsin....     Puhdistusaine teki ihmeitä!  

Pappi kaivoi kassistaan kynttilän, joka (kas kummaa...) ei sitten mahtunutkaan kynttilänjalkaan 😂

Uusi tulokas sai seurakunnalta myös sukat. 

Naispastori oli erittäin miellyttävä ja  toimitti asiansa jouhevasti ja ystävällisesti.  

Pikkuinen tyttö oli hereillä koko toimituksen ajan, välillä kummin sylissä, välillä papin.  Kasteen aikana tyttö oli niin hämmästynyt, että oli ihan hiljaa, vaikka muissa väleissä huutelikin 💖

Vanhemmat olivat valinneet lapselle mieleisensä  kauniit nimet, perinteitäkin kunnioittaen. 

Vettä jäi vähän jäljelle, mikä oli hyvä, sillä olimme tajunneet, että Merriä ja Frodoa ei olekaan muistettu kastaa!    Kyllähän karvasedätkin kasteen tarvitsevat!   Frodo päätti pysyä tietymättömissä ja Merrikin livahti niin liukkaasti ohi, että kastaminen jäi vain suunnitelman tasolle.   

Tästä tulikin mieleen, että pappi oli kuulemma allerginen kissoille. Onneksi vain lievästi. Nämä kissat eivät ole muutenkaan kovin seurallisia vieraiden suhteen, ja pysyivät omissa oloissaan.    Olisi ollut ikävää, jos papilta olisi mennyt ääni ennen kuin tilaisuus olisi ollut ohi 😄

Lumi sulaa kovaa kyytiä, vaikka keli onkin tällä hetkellä harmaa. Kävin kurkistamassa etelänpuoleiselta seinämältä, joko lumi on väistynyt. Olihan se ja krookukset jo nousseet alulle! 

Pikkuihmiselle

 Pikkuisen sain ommeltua, kun löysin lehdestä pikkuihmisen trikoomekon kaavan.  Se oli nopeasti piirretty ja siihen tarvittiin vain vähän kangasta.  Tein aiemmin näistä kankaista bodeja, mutta en halunnut tehdä niitä lisää, koska pikkuihmisellä on varmasti jo aivan liikaakin vaatteita. Jotain teki kuitenkin mieli ommella, joten sarjatyönä syntyi tällä kertaa mekkoja.  Hihansuu on sen kokoinen, että mekkoa voi luultavimmin käyttää myöhemmin esim. tunikapaitana. 

Ei tarvitse kauaa olla ompelematta, kun huomaa unohtaneensa ompelukoneen säädöt.....    Muistin silti, että saumurissakin oli joku rypytyssäätö. Löytyihän se: differentiaalisyöttö!  Muistin lopulta nappuloiden säädötkin, mutta en luottanut itseeni, ennen kuin olin tarkistanut ohjekirjasta.  Tuolla ompeleella saumuri tekee rypytyksen samalla, kun se siistii kankaan reunan.  Sitten vaan tavallisella syötöllä rypytetty kangas kiinni toiseen osioon. 

Ei ollut mitään ajatusta tuon kankaan kuvien kohdistamisen suhteen ja siksi se menikin noiden isojen kuvien kanssa aika typerästi pieleen. vieläpä justiin tuossa etupuolessa. Huomasin ketun pään lytistymisen vasta valmiissa työssä.  Etsin kankaista leikattaviksi aina sellaisia kohtia, joilla kangasta kuluisi mahdollisimman säästeliäästi ja tämä oli lopputulos.  Tämä on juuri sitä, että intoa on enemmän, kuin taitoa.   

Kokonaisuutena olen tähän sarjaan kuitenkin ihan tyytyväinen. 

Meiltä löytyi vielä noin söpöjä henkareita, joissa oli kiva kuvata. 

Tässä on meidän tavanomainen tilanteemme: 

Merri on tulossa ulkohäkistä sisään. Frodo vaanii piilossa kulman takana. Sieltä se hyökkää Merrin kimppuun heti, kun Merri työntyy sisään heiluriluukusta. Sitten taas juostaan peräkkäin ympäri huushollia.   Yhteen aikaan Frodo päivysti aivan ikkunan takana ja heti, kun Merri yritti avata luukkua, Frodo läppäsi luukkua sisäpuolelta takaisinpäin.  

Nykyisin Merri on alkanut jekuttamaan läpsyttämällä luukkua itse ulkopuolelta, ilman minkäänlaista yritystäkään tulla sisään.  Luultavasti siksi Frodo on päätynyt nurkan taakse vaanimaan. 

Pienoinen loppukevennys jälleen: 

 

Kävin leipomon tehtaanmyymälässä pitkästä aikaa.  Paikka on suosittu ja nytkin oli pikkuisessa myymälässä useampi ihminen.  Kassajonossa edelläni ollut nainen kyseli, onko niitä rikkoutuneita donitseja, joita myydään pusseissa sopivaan hintaan.  Myyjä sanoi, että nyt ei ole, mutta ovat odottaneet itsekin, koska niitä taas tulee. 

Asiakas harmitteli ja sanoi leikkimielisesti, että laittakaa nyt heti maanantaista alkaen joku tunari taas töihin, niin ei tule pelkkää priimaa 😂

Kommentti oli niin älytön, vaikkakin leikkimielinen, että jäin miettimään, miksi meidän alalla (kotihoito), kukaan asiakas ei toivo, että tulisi taas joku tunari tekemään työt?   Ehkä joku voi olla oikeasti sitä mieltä, että tunareita on ollut, mutta ei sitä varmaan kukaan erityisesti toivo 😏

Millä muulla, kuin leipomoalalla voisi olla asiakkaalle hyötyä tunareista?    

Vaunupeitto

 Sopiva mallikuvio toi hienon säväyksen vaunupeittoon.   Minä näen rusetteja, mitä sinä näet? 

Kuvio löytyi jälleen tästä oivasta käsikirjasta!   Olen käyttänyt todella moniin neuleisiin tämän kirjan palmikko- tai pitsineulekuvioita.  Kirjan löysin alunperin kirpputorilta, eli hieno saalis! 

Yritin saada oikeaa värisävyä sisällä ja ulkona kuvaten.  Mikään ei ole ihan oikea. Jopa ulkona kuvatut kuvat ovat erisävyisiä keskenään. Yläkuva ja tämä alla oleva kuva ovat molemmat ulkona, lumihangella kuvattuja. 

Halusin neuloa jotain muuta, kuin sukkia ja löydettyäni 4 kerää mukavan väristä lankaa, oli päätös valmis.  Mitään muuta ohjetta minulla ei ollut, kuin tuo mallineulekuvio.  Lopuksi virkkasin vielä pylväskerroksen kaikkiin reunoihin. 

Kastelin peiton ja venyttelin  käsin tasoitellen pyyhkeen päälle lattialle. 

Peiton kriittiset mitat ovat 72cm x 75cm.  

Ensin ajattelin, että seuraavaa, sisällä kuvattua kuvaa ei voi julkaista. Ei ole kovin kivan näköistä, että kissa istuu vauvanpeiton päällä.....   Toisaalta kuvan julkaisematta jättäminen ei vie pois sitä tosiseikkaa, että Merri ehti, kuin ehtikin käydä tarkistamassa lopputuloksen 😂

Kuten sanottu, löysin varastostani nuo neljä lankakerää.  Yhdessäkään ei ollut vyötettä. Kuvittelin langan olevan Novitan Kimalle -nimistä lankaa, mutta kuukeloimalla en nyt löydä sellaista poistuneistakaan langoista. Peiton painoksi muodostui 365grammaa. 

Pyöröpuikot olivat kokoa 5 tai 6. En muista, olen suurpiirteinen😏  

(LISÄYS: Langan nimi on Hile)

Kimallus ei näy juuri missään kuvassa.  Alakuvassa on käytetty salamaa, jolloin pientä kimalletta on nähtävissä, jos oikein tarkasti katsoo..    Luonnossa peitto on selkeästi kimalteinen. 

Merri on ollut vähän ihmeissään, kun mitään ompeluksia ei ole syntynyt.  

Eikös meillä ollut puhetta, että näistä kankaista ommellaan jotain kivaa??? Pieni muistutuksen maukaisu tässä vaan sinulle ihminen, että et unohtaisi! 

Loppukevennys:   Tiskiainepainotteinen vesikään ei ole pahaa, jos on oikein jano 😂 

Soitin huiluharjoituksia ja kesken kaiken tuli tarve ottaa lasillinen vettä. Puolessa välissä tajusin, että vesi maistuu puhtaalle lasille....eli tiskiaine alkoi maistua suussa, kunnes ymmärsin purskauttaa loput vedet pois.  Tiskiainepullo oli tiputellut pöydällä olleeseen vesilasiini, enkä huomannut.  Tarvitseeko tässä nyt enää suuvesiä käyttääkään, tai hampaita pestä erikseen?   

 Kyselee nimimerkki : Epätietoinen hörpöttelijä. 

Kissoja, pupuja, kettuja

 Merri oli heti valmiina, kun alettiin ompeluhommiin!  Piti oikein tosissaan varoa, että ei häntä jäisi väliin kangasta leikatessa, kun se tunki koko ajan niin liki. 

Kässämessuilta ja paikallisesta kangaskaupasta löytyneistä kankaista oli vihdoinkin aika tehdä jotain oleellista.  Merkillisesti nuo kankaiden kuva-aiheet ovat kissa- ja eläinpainotteisia 😍

Kaivoin jälleen esiin kaavan, jota niin monta kertaa olen jo käyttänyt.  Olen piirtänyt sen luultavimmin jostain Ottobre -lehden kaavasta, kun ompelin omille, jo aikuiseksi ehtineille lapsilleni.  Viime vuonna käytin kaavaa kummilapsenlapselle ommellessani.  Taas on aika kaivaa tämä luottokaava esiin.  Näitä on itse asiassa useammassa eri koossa, tämä on 74cm ilman saumavaroja leikattuna, eli n.70cm.  

Ommellessa on helppo tehdä saman tien useampi, koska leikkausvaihe on aina se eniten aikaa ja tilaa vievä osio.  Saumat on sitten helppo ommella kaikista sarjatyönä.  

Tällä kertaa ei saumurini ollut ihan samoilla linjoilla kanssani ja sain muokata säätöjä moneen kertaan, ennen kuin olin edes lähelle tyytyväinen.  Koneiden säädöt voivat viedä kärsivällisyyden, tai oikeastaan kärsimättömyyden, ihan uusille ulottuvuuksille.....

Valkoinen resorikangas oli tosi pehmeää ja joustavaa, erityisen sopivaa tähän hommaan. 

Olen joskus löytänyt mielestäni täydellisiä, muovisia ja kevyitä lyöntineppareita lastenvaatteita ajatellen.  En sitten kuitenkaan osannut niitä käyttää (alakuva).  Viimeksi kangaskaupassa käydessäni näin niitä taas myynnissä ja kysyin myyjältä, miten ne oikein kuuluu kiinnittää. Hän ei tiennyt, mutta kutsui toisen myyjän.  Vähän epäselvää oli hänenkin opastuksensa, mutta se tuntui olevan selvää, että tarvitsen joka tapauksessa alakuvassa näkyvät nk. pihdit.  Päätin sitten sijoittaa niihin, jos muovinepparit niillä saisi paikkoilleen...   

Vaan kuinkas kävikään! Taas kärsivällisyyttäni koeteltiin oikein kunnolla. Kokeilin onneksi ensin ylijäämäpalaan nepparin kiinnitystä.  Homma meni ihan penkin alle, eivätkä nepparit kestäneet irtoamatta, kuin hetken.  Niitä ei voinut edes käyttää enää uudelleen, kun tuo muovinen piikki painui lyttyyn kiinnityksen aikana, mikä oli tietysti tarkoituskin.  

(alakuvan pihtien alaleuan metallinen lisäosa on nyt väärä, olen ottanut kuvan näköjään väärällä hetkellä). 

Tutkailin netistä opasvideota pihtien käytöstä. Vaikuttavat monipuolisilta esim. jonkin paksumman materiaalin yhteydessä.  Pihdeissä on pieniä lisäosia kiinnitettäväksi leukoihin (en keksi muuta sanaa...). Joillain saa tehtyä esim nahkaan reiän ja siihen sitten toisilla osilla painettua esim. metallisen sirkkarenkaan.  Myös farkkujen metallinappeja voi kiinnittää.  

Pakkauksen kuvista saa kyllä sellaisen käsityksen, että ihan pieniäkin nk. lyöntineppareita voi kiinnittää.  

Noita muovisia en kyllä enää osta ja nämä pihditkin tuntuvat nyt pettymykseltä.  Onko joku käyttänyt näitä ja meniköhän minulta nyt joku juttu vähän ohi näiden kanssa? 

Päädyin laittamaan bodyn alaosan nepparikiinnityksen sillä samalla, tutuksi käyneellä tyylillä, eli vasaralla ja välikappaleilla.  Minulla oli säilössä metallisia neppareita ja pelkkiä rengaspäälisiä metallineppareita, kuten tuossa ensimmäisessä kuvassa näkyy. 

Alakuvan kangas on kaikkein söpöin 💖

Sen takia kuvasinkin  vaatteen molemmilta puolilta. 

Kaikkia kankaita jäi vielä isot palat, joten pistän mietintään, mitä niistä voisi tehdä. 

Eläimellistä loppiaista juuri Sinulle!