Verhot keittiöön

 Kirpputorilla vanhat verhot vaativat päästä meille.  Lievän marinointivaiheen jälkeen ne pääsivät vihdoin käsittelyyn.  Kyseessä olivat sivuverhot, joissa oli tällainen ihastuttava kuviointi yläosissaan.  Eihän niistä sellaisinaan olisi meidän ikkunoihin ollut.  Keittiö on ainoa huone, jossa on vain kaksi ikkunaa, eli vaativat samanlaiset verhot.  Olohuoneen kolmeen ikkunaan näistä ei olisi riittänytkään. 

Toisaalta keittiössä ei voi olla sivuverhoja, kun toisen ikkunan alla on taso. Muutenkin olisi pitänyt laittaa yksi sivuverho toiseen, yksi toiseen ikkunaan. 

Vaihe 2: Otetaan sakset ja louskutetaan verhot palasiksi.  Leikkasin kapan korkuisen osion, joka käsitti kuvio-osuuden. Se ei kuitenkaan riittänyt leveydestään, joten leikkasin toisen  saman korkuisen, valkoisen kangaspalan, jonka leikkasin kahtia.  Kuviokankaan molempiin päihin tuli siis ommeltua jatkopalat.

Omasta verhokätkölaatikostani kaivoin nämä vihreät pitsikapat. Yhdistin nämä kaksi verhokappaversiota toisiinsa. 

Vihdoinkin tiedän, miksi luin 2 vuotta ranskaa lukiossa! (ahaa-elämys!). Tiedän, mitä tässä sanotaan! 

Ranskalaisen kodin kangastuote

Valmistettu kankaaksi ranskalaiseen kotiin.

No joo. Ei se niin helposti näköjään puhekieliseksi taitukaan ;D 

Joku selkeästi ranskantaitoisempi voi tämän kommentissa kääntää  ;D 

Joka tapauksessa tykkään näistä verhoista kovasti! Kannatti uskoa sitä hetkellistä tuntumaa siellä kirpputorikierroksella. 

Tästäpä päästäänkin aasinsiltana keittiön muihin tekeleisiin. 

Pink Lady -piirakka

Tavallinen omenapiirakka, jossa tuon merkkisiä omenoita lohkoina.  Omenapiirakkaa tulee yleensä tehtyä kotimaisista omenoista syksyaikaan.  Hetkellinen omenapiirakkaherätys koitti nyt ulkomaisten omenoiden kautta. Valmista tuli pikaisesti ja kotona olevista aineksista. 

Paikallislehdessä oli kerran ohje, jossa oli tavoiteltu Belem -leivoksia, joita söimme Lissabonin matkalla viime vuonna.  Ne olivat kerrassaan ihania! 

Tämän muiston takia en voinut välttyä kokeilemasta tätä ohjetta. 

Vaniljapiirakka

pohja: paketti murotaikinaa (pakaste)

täyte:

2dl kuohukermaa

1dl kevytmaitoa

2 rkl maizenaa (käytin perunajauhoja)

3/4 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

4 keltuaista (huoneenlämpöistä)

1 sitruunankuori raastettuna (käytin sitruunamehua)

1 rkl sitruunamehua

kanelia ja tomusokeria

Laita kerma,maito, maizena ja sokerit kattilaan. sekoita ja kuumenna kiehuvaksi. Pienennä liesi keskilämmölle ja lisää rikotut keltuaiset vatkaten kermaseokseen. Keitä sekoitellen noin 5min., kunnes täyte paksuuntuu. Älä anna kiehua. Mausta täyte sitruunalla. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Painele sulanut murotaikina piiirakkavuokan pohjalle Lisää vaniljatäyte ja paista 200 asteessa n30min. Siivilöi jäähtyneen piirakan päälle kanelia ja tomusokeria

Kyllä tällä makumuisteloihin  pääsi! Matkatarinaa löytyy TÄÄLTÄ

Meikäläinen taitaa olla nopeiden (ja laiskojen) leipomusten "mestari".  Tässä pyöräytettiin vieraita varten suolaista piirakkaa.  

Pohjana on nk.rahka-voitaikina (taisi löytyä Valio -ohjesivuilta)

täytteenä kinkkua

omenaa (tässä kokeiltu Stanstan oppeja)

kesäkurpitsaa (joka vielä lopuksi muistui mieleen jääkaapista)

juustoraastetta

Tässäkin lopputulos oikein hyvä! Kokeilen uudelleenkin omenaa ja kesäkurpitsaa täytteissä. 

"Lopetahan nyt mamma se leipominen! Meiltä jäi askartelut kesken!"

On ollut ihanaa, kun televisio on suoltanut jos jonkinlaista Euroviisu -ohjelmaa viime viikon, vaikka korona pilasikin tämän vuoden kisat.  Jännitin uudelleen Suomen voiton. Mies totesi riemunkiljahduksistani, että ihan kun näkisit tuon ensimmäistä kertaa. Kukahan mahtaa voittaa? 

Sitten  pääsi seuraamaan Suomessa järjestetyt kisat taas kertaalleen. 

Vielä tämän vuoden varjoviisuilua Shine a Light -teemalla.  Lisäksi Ylen omat viisuohjelmat Olohuone ja Euroviisaat. Mahtavaa! Kyllä näillä sai viisunälän taas vuodella siirrettyä! 

Mahtavaa päivänjatkoa teille kaikille blogiystäville! 

Kankaiden pyörittelyä

Meillä on oltu pitkään ilman verhoja keittiössä, mutta nyt on asia korjaantunut. Tilasin samaan aikaan olohuoneen verhojen kanssa joulukangasta, mutta silloin ei vielä tuntunut oikealta laittaa jouluverhoja ikkunaan. Nyt sen sijaan tuntuu! 😉
Ensin piti tietysti tarkastella mistä kohtaa pitää leikata. Merri ei yksinkertaisesti malttanut pysyä erossa tästä tehtävästä.

.
Isot kuviot antoivat oman haasteensa leikkauskohtaan, joka olikin yllättävän pitkä kuvien toistuvuusvälinä; 74cm, kun tarvitsin vain n30cm. Leveyteen tarvittiin kaksi kankaan leveyttä, joten ompelin keskelle sauman. Se ei kirjavassa kankaassa näy ollenkaan valmiissa verhossa.  Aloin nuukailemaan leikkuusuunnitelmissa, kun olisi tullut kankaan kuvioiden takia 20cm:n hukkapaloja useampi. Kappa on korkeudeltaan vain 30cm, eli puolet kuviomitasta. Näin sain 2 x 74cm palasta kahtia jaettuina kaksi kappaa. Kangasta jäi vielä muihin tarkoituksiin. Suora leikkuulinjahan syntyy helpoiten vetämällä yksi poikittainen säie pois tai edes rypylle, ja leikkaamalla sitä myöten.

Kangas on hieman tukevampaa puuvillaa, kuin olin tilatessani olettanut. Sitä ei oikein tuntunut järkevältä alkaa valmiina rypyttelemään mihinkään suuntaan.  Ompelin vain siksakilla reunat ja käänsin saumat siisteiksi suoralla ompeleella. Muistin, että minulla on vanhat virkatut kapat, jotka viime vuonna värjäsin punaisiksi. Jätin ne pohjalle ja päälle suora kaitale joulukangasta

Tänään on taas ollut laadunvalvonta käynnissä. Näiden kankaiden tarkistus on paljon väsyttävämpää hommaa. 

Saksetkin olisivat olleet Merrin kiinnostuksen kohteena, mutta eipä vaan annettu olla mukana siinäkään.  Merri ei muutenkaan pelkää meteliä, ei imurin, eikä ompelukoneen. Eilen olisi ompelukone kiinnostanut. Ei osaa katti varoa omaa nahkaansa.

 Näistä kankaista on leikattu iso pino sydänaihioita. 

Katsotaanpa mitä niistä sitten syntyy......

Verhojen vaihto

On aika vaihtaa talveksi toiset verhot. Olohuoneremontin jälkeen huoneessa onkin nyt 3 ikkunaa 2 sijasta. Verhojen hankkiminen on vaikeampaa. Ennen ostin kaikki verhot kirpputorilta ja käytin sellaisenaan, tai muokkasin niitä leikkaamalla ja ompelemalla haluamaani muotoon.  Usein käytin myös sellaista tapaa, että pitkä verho oli vain ikkunoiden toisessa sivussa ja ylhäällä kappa.  Näihin ikkunoihin sekään tyyli ei oikein istu. 
  Hankin jo kevättalvella nämä ruusuverhot verkkokaupasta, kun en löytänyt mieleistäni kangasta kaupasta. Ne ovat kuitenkin niin kesäisen näköiset, että halusin talveksi toiset. Selailin taas useita verkkokauppoja, kunnes löysin mieluisaa (ja kukkaronkestävää) kangasta. Se tulikin nopeasti postin kautta hassuna pakettina, rullana.

  Koska kangas oli rullassa ja siinä oli isoja kuvioita, meni vähän aikaa, ennen kuin rohkenin alkaa sitä leikkelemään.  Keksinkin ottaa vanhan verhon malliksi mittaukseen. Siinä hommassa kävikin sitten näin...    ilmeni suuria erimielisyyksiä siitä, mihin kankaita oikein on tarkoitus käyttää.  Tulihan tästä nyt kuitenkin söpöjä kuvia kissasta ruusupedillä. 😏
  Kissat piti lopulta häätää ulos, että pääsi edes jotain tekemään.

Uudessa kankaassa oli melko sopivasti kuviomitta vanhaan verrattuna. Vähän joutui leikkaamaan lisäsenttejä tasaukseen. Olin suunnitellut tekeväni yläosaan kiinnityksen lenkkeinä, mutta kankaan runsaus sai minut taas tekemään tämän saman tankokujaratkaisun.  Kankaassa oli livenä isompaa tuo kuvio, kuin nettikuva antoi ymmärtää.  Leveys voisi olla hieman vähäisempi, kun kangas on paksumpaa, kuin aiemmin. No. Kaikkea ei voi saada.  Ensi kerralla fiksumpi valinta  (niin varmaan...😏).

Halusin värejä, jotka toistavat huoneessa olevia värejä, mukaanlukien PUNAISEN sohvamme.  Se on ainoa väripilkku huoneessa, eikä suinkaan kaikkien talossa asuvien mieleinen. Minusta se on ihan paras. 😊  Siellä sohvannurkassa on syntynyt monta sukkaparia. 

Meillä on noita kissojen kiipeilypuita tuplana, kuten näette. Toinen on kuitenkin lähdössä Maia -kissan mukana uuteen kotiin.  Näillä verhoilla mennään nyt  ainakin jouluun asti. Luultavasti en silloinkaan ala niitä mihinkään vaihtelemaan. Eihän minulla ole niitä jouluverhojakaan, kuin kahteen ikkunaan.  

Sen sijaan ostin ihanaa joulukangasta tyynyjä varten. Nyt tarvitaan vielä ompeleva henkilö niiden tekijäksi.  Ehkä  sekin homma etenee ajan kanssa. 

Mahtavan lämmin syyssää kutsuu minua nyt ruohonleikkaukseen!