Netissä mainostettiin Arboretum Mustilan taidetapahtumaa. Se on järjestetty jo aiemminkin muutamana vuonna, mutta jostain syystä on mennyt ohi tutkani. Tapahtuma järjestettiin illalla ja pimeässä, mikä oli minusta erikoista, verrattuna moniin muihin tapahtumiin. Kierrokset alkoivat jo klo 18, mutta me menimme paikalle vasta klo 19 jälkeen. Tapahtuma päättyi klo 21. Aluksi oli liian valoisaa ja aloitimme munkkikahveilla. Monet kuvistani ovat silti liian vaaleita verraten siihen, millainen pimeys oikeasti oli, eli kamera valehtelee.
Lippujen ostamisen jälkeen kävelimme kahvila-alueen pihalle. Ihmisiä oli tullut paikalle todella paljon. Taidepolkua sai kävellä omaan tahtiinsa. Taskulamppua oli suositeltu mukaan otettavaksi.
Kaunista tunnelmaa jo pihalta alkaen, joskin oikeasti jo hämärämmissä olosuhteissa.
Pimeys laskeutui nopeasti. Moottorisahalla veistetyt patsaat näyttivät pimeydessä aavemaisilta. Olen kuvannut niitä päivänvalossa TÄÄLLÄ, ja TÄÄLLÄ jos haluat käydä katsomassa.
Tulta erilaisissa muodoissa oli kaikkialla; jätkänkynttilöitä ja aurinkokennovaloja, kynttilöitä yms.
Tässä joku luulee olevansa yhtä näkymättömissä, kuin nuo aiemmat peikot 😂 Olin lähtenyt toppatakissa, kun illat ovat jo niin viileitä. Oli sopiva valinta sen puoleen, että ei ollut kylmä, eikä kuuma. Savun haju kyllä tarttui aika kivasti vaatteisiin.
Vihreä katto alppiruusu ja rhodo -alueella (tämä oli tietysti sama asia, vai miten? 😅).
Alla kulki upea "tunneli". Joku tuttu mieskin siellä taskulampun kanssa hiippailee, eikä tiedä olleensa salakuvauksen kohteena 😂
Reitti oli aika pitkä, vaikka sitä olikin lyhennetty kesäisestä luonto- ja kasvustokierroksesta. Yllättävistä paikoista tuli esiin aina uusia asioita, kuten tämä valaistunut tanssija hulmuavine vaatetuksineen.
Musiikki kiiri pitkin pimeää metsää. Harmonikka ja huilu soivat kauniin mystisesti houkutellen ihmisiä ympärilleen kuuntelemaan ja katselemaan. Pienetkin katsojat jaksoivat olla aivan paikoillaan. Huilukeiju sai houkuteltua yhden pikkutytön tanssiinkin kanssaan.
Sellomusiikkia hämärässä tulen kajossa.
Valaistuneet runonlausujat.
Tämä runonlausuja näytti aika pelottavalta. Kuva on vähän epäselvä, mutta niin hänen ulkomuotonsa oli muutenkin. Varmasti joku metsän harvinainen hahmo lähtenyt salaisesta piilopaikastaan ihmisten nähtäville.
Kesällä tämä keinuja ei näyttänyt näin pelottavalta.
Useamman kerran kuului, kuinka vanhemmat kyselivät mukana olleilta lapsiltaan, onko liian pelottavaa. Aina kuului vastaus, että ei ole. Yksi sanoi, että taskulampun jos sammutan, on pelottavaa. Lapsia oli paljon. Kokemus oli heille varmaan erityisen jännittävä. Sai hiippailla turvallisessa seurassa, pimeässä metsässä taskulamppujen kanssa.
Yksinäinen viulu soi pimeässä. Reitti oli niin pitkä, että seuraavaa esiintyjää ei nähnyt etukäteen missään vaiheessa.
Tässä yksi syy, joka houkutteli minut paikalle 😀 Soittokaverit hämärähommissa!
Mustilassa on metsäkirkko. Sen alttarille sai käydä laittamassa kynttilän. Näin pimeässä paikka oli aivan erilainen, kuin päivänvalossa. Tunnelma oli jotenkin hartaamman oloinen.
Kaikenlaisia tulia oli kaikkialla metsässä. Ihmettelin, miten ei koko metsä roihahda palamaan. Vieressä oli tulivahteja ja vesisäiliöitä ja metsäkin taisi olla aika märkää.
Jätkänkynttilöihin oli tehty mielenkiintoisia aukkoja ja kuvioita. Ei mitään tavallisia jätkänkynttilöitä. Pitääkö tässä nyt ajatella, että tällainen puiden polttaminen ja hiillos muokkaavat maaperän ekosysteemiä positiivisesti?
Kahvila -rakennus näyttää pimeässä valaistuna hienolta.
Tämä oli niin erikoinen ja mieleenpainuva tapahtuma, että mennään varmasti ensi vuonnakin, jos vaan osuu mainos ajoissa silmiin.
