3 kuvaa lokakuulta

Kristiina K:n haaste 3 kuvaa kuluvalta kuukaudelta, aihe alkaen kuukauden ensimmäisellä kirjaimella.  Kuvia on tullut otettua kaiken maailman, mutta sopivia ei millään ole meinannut löytyä. Lopulta päädyin näihin, kun kuukausikin alkaa jo loppumaan. 

LÖYTÖ  

Etsin lankaa kässähuoneestani, kun käsiin osui keskeneräisenä tämä tiskirätti Ameriikan malliin, tai tiskikukka, miten vaan.  Se oli kyllä neulottu, mutta sauma yhdistämättä ja päättelemättä.   Keskiö vedetään umpeen ja ommellaan alkua ja loppua yhdistävät sivut yhteen. Ohje löytyy TÄÄLTÄ. 

Langankulutukseen merkitsen  12 grammaa. Näihin saa upotettua bambu- tai puuvillalanganjämiä. 

LÄHENTÄJÄ

Istuin pitkästä aikaa kuntosalin laitteessa, kun tuli tämä haaste jälleen mieleen.  Mistä sitä voisi ottaa kuvan, joka voi alkaa L -kirjaimella???   Siinä hetkessä silmäni osuivat edessä olevan laitteen nimeen 😃  En harrasta kuntosaliselfieitä, enkä juuri muitakaan  omakuvia, mutta tätä varten oli pakko kaivaa kamera esiin. Puhelimen kamera tietenkin. Eihän minulla mitään kameraa siellä ole mukana....  Kuuntelen äänikirjaa, tai jotain musiikkia. Viimeisin innostuksen aiheeni on klassinen musiikki.  Naurattaa, että mitä toiset ajattelisivat, jos tietäisivät minun kuuntelevan Toccata ja fuuga d-mollia 😂

Kolmas kuva-aihe on kaksiosainen. 

LAISKUUDEN LOPPU

Minun käsityöhuoneeni!!!  Sain sen siivottua ihan itsellenikin yllätyksenä. Olin ihan sekaisin päivien kulusta  ja työvuoroista.  Heräsin aikaisin ja katsoin puhelimesta, että taas on töissä vajausta. Mietin, että lähtisinkö iltavuoroon, vaikka en yleensä ylimääräisiä vuoroja teekään.  Onneksi mies kysyi, että etkö olekaan menossa naapurin rouvan kanssa konserttiin illalla? No totta kai olen!  Miten olin sen päässyt unohtamaan?  Nuppi sekoaa näistä vaihtuvista vuoroista. 

Oli kuin olisin saanut ylimääräisen vapaan, kun en luvannutkaan lähteä ylitöihin 😅

Sain käsittämättömän idean, että taidan sitten tarttua näihin kahteen yläkerran huoneeseen. Ne ovatkin hiertäneet mieltä jo pitempään, kun etenkin tämä kässähuone  tuntuu aina ihan mahdottomalta tehtävältä. Se on siivottava pienissä osissa, että saa taas tavarat paikoilleen.  Kaappien ja laatikoiden sisuksia en käynyt läpi, tai homma olisi levinnyt liikaa. Löysin silti melko paljon pois laitettavaa.  Näin isossa hommassa  on pidettävä useita taukoja ja huomasinkin yhdellä tauolla, että tänään on tavaroidenvaihtopäivä järjestetty keskustaan.  Siivouksen jälkeen kaappasin ison kasan tavaraa autoon ja kiikutin ne saman tien vaihtoon.  Mukaan lähti vaihdossa onneksi vain yksi pieni ovikoriste 😉

LEKOTTELIJA

Merri on maailman paras siivouskaveri. Se on aina kiinnostunut työstä ja tuloksesta.  Se tykkäsi silmin nähden siitä, että kuormattuna ollut pöytä olikin taas tyhjä. 

Kerron vielä lopuksi ihan toisenlaisen jutun, nimittäin päiväuneni. Se oli niin hauska, että tuntuu mukavalta muistella sitä toistuvasti.  Olin ihan väsynyt työpäivän  jälkeen ja kävin sohvalle makaamaan. Nukahdin heti. Jossain vaiheessa ajattelin, että pitäisi jo nousta, mutta nukahdin uudelleen. 

Näin unta, että olen meidän pihalla. Oli syksy, vaikka olikin kesä. Lehtiä oli pihalla paljon, mutta oli kuitenkin kesäisen lämmin. Kävelin nurmikolla ja minun oli vaikea pysyä pystyssä. Kaaduin useamman kerran ja nousin ylös. Lopulta kaaduin, enkä päässyt enää ylös. Ajattelin rauhallisesti, että olen sitten tässä,  kun on ihan hyvä maata tässä nurmikolla.  Unessa kuulin, kuinka Merri hyppäsi terassin keinusta ja tuli katsomaan, miksi en nouse ylös. Se tuli ihan kasvojeni viereen haistelemaan.   

Kas kummaa! Heräsin ja Merri olikin siinä ihan oikeasti. Se oli kävellyt päälläni ja tullut haistelemaan kasvoja. Sillä oli nälkä ja se ihmetteli, miksi täällä aina vaan nukutaan keskellä päivää 😂

Näistä haasteista tuli sellainenkin mieleen, että Kävelyllä -haaste voisi olla myös Unissakävelyllä.  Minä harrastan sitäkin joskus, nykyään kuitenkin huomattavasti vähemmän, kuin nuorempana. 

 

Palvelukseen halutaan: unien tulkitsija

Nyt tarvittaisiin taas unien tulkitsijaa. Näin ihan kummallisen unen;

Menin ensimmäistä päivää työharjoitteluun sairaalaan. Siinä sitten päivän aikana kaikenlaista hoitotointa tehtiin. Ruokatauolla söin evääksi jäätelötötterön, jota toiset ihmettelivät. No tietysti se pallo-osa putosi lattialle ja jäi pelkkä tötterö käteen.
Iltapäivällä meille tuli sellainen työkeikka, että lähdettiin 4 hengen porukalla jonnekin läheiseen saareen hoitamaan jotain potilasryhmää, joka asui siellä saaressa.  Meitä oli 3 naista ja yksi mies.  Miettivät ensin, että millähän me sinne saareen päästään. Yksi naisista muisteli, että osastollahan on soutuvene rannassa.  Lähdettiin siis kävellen rantaan, joka oli aika täynnä turisteja.  Vene löytyikin. Se oli ihan  merilevän peitossa. Yksi naisista kuitenkin hyppäsi veneeseen ja lähti soutamaan kauemmas rannasta. 2 muuta ottivat sellaiset leveät puiset levyt ja minulle jäi sellainen yhden polven kokoinen pieni puupala, jolla nopeasti lähdin toisten perään.  Vene täyttyi hiljalleen vedestä ja puulevytkin pysyivät kiikun kaakun  pinnalla.  Meillä oli mukana iso nippu vuodesuojia ja sellainen vanhanaikainen, iso ja musta lääkärinsalkku. Eihän ne tainneet kuivina pysyä. 
Koska kyseessä oli satama-alue, polskuttelimme tietysti myös muutaman laivan sivuitse.  Saari oli sellainen hyvin pieni kalliosaari, jossa ei ollut yhtään  mitään. Sitä sitten siinä ihmettelin, kun toiset avasivat sellaisen luukun maassa ja kertoivat, että siitä pitää laskeutua alas ja kulkea käytävää pitkin ovelle. Sen takana on valoisa tila, jossa potilaita hoidettiin.  Sanoin, että en varmasti mene, kun on varmaan joku pila, kun olen ensimmäistä päivää töissä.  Siinä sitten tuhisivat ja yksi naisista laskeutui aukkoon. Näin, että kaukana aukeni ovi ja käytävä valaistui. Hetken päästä nainen tuli juosten takaisin. Häntä jahtasi joku vieras nainen työkalu kädessään. Perässä tuli myös yksi mies. Molemmat kielsivät meitä menemästä pidemmälle.  He puhuivat vain englantia.  Yritimme kysyä heiltä englanniksi, mitä maan alla oikein tapahtuu ja onko potilaiden tarkoitus kuolla sinne. Siitä pariskunta hermostui ja jahtasi meitä rantaan. Hyppäsimme taas aiemmille menopeleillemme ja polskutimme niiden laivojen ohi rantaan.  Rannalla meitä odottivat pienet, vyötärönkorkuiset, suloiset kirahvit, jotka olivat ystävällisiä ja nuolivat käsiämme, kun nousimme vedestä.

Omituista höpinää

Naapurin pihalla kasvaa komea kuusi, joka on tehnyt valtavasti käpyjä. Alkukesästä ne olivat upean violetteja, nyt ne pursuavat pihkaa.
Huomasin  kuvia siirtäessäni, että ompa hienoa vihreyttä luonnossa.

Toisin kuin meitä ihmisiä, Merriä kiinnostaa, mitä puun ALTA löytyy.  Piilopaikka  ja hyviä hajuja, koska puun alla on pyörinyt monta muutakin eläintä haistelemassa. Voi olla vaikka hiiriäkin....

Meidän pihalle on kasvanut ihme! Hevoskastanja on kasvanut paikallaan jo 30 vuotta sitten, kun muutimme taloon. Anoppi on kysynyt vuosien ajan, että eikö se koskaan kuki?  Ilmeisesti se on tänä vuonna kukkinut, koska tuloksena on pompuloita!  Nämä kolme ja korkealla 2 muuta. Ei yhtään enempää. Voisi sanoa jopa, että haravoijan onneksi 😏
Aluksi puu oli salkomainen. Sen lehdet eivät maadu millään, vaan ovat kovia ja jätettä tulee hirveästi. Päätimme vuosia sitten, että nyt pistetään julmasti puolentoista metrin korkeudelta poikki koko puu ja odotetaan, että se kuolee pystyyn. Mitä vielä!  Sehän on kasvanut ihan valtavaksi pensaspuuksi!! NYT niitä lehtiä vasta onkin!  Ja vielä pompuloitakin!  Pitää miettiä jatkosuunnitelmaa...

Ainoa hyvin menestynyt pienempi kasvi pihallamme taitaa olla ruusupapu. Se on kasvanut kolmessa paikassa runsain mitoin.  Muistan, kun lapsuudessani kaverin isä kasvatti aina näitä. 

Vanha patjakin on saanut täyttymyksensä. 

"Patjan" vieressä on terassilla keinu. Merrikin käy siellä joskus torkkumassa. 

Merri kiinnostuu myös joskus siitä, kun menen ulos neulomaan. Se asettautuu toiseen tuoliin mukavasti. 

Viime yönä näin kerrassaan kummallista unta. Kävelin yksin Muumimaassa, jossa olen käynyt viimeksi, kun lapset ovat olleet pieniä. Otin kuvia Viljonkasta lapsineen. Lapset naksuttelivat hampaitaan ja muistinkin, että kirjassahan sanotaan, että Viljonkan lapset naksuttelevat hampaitaan. Yht`äkkiä ovesta astui ulos nainen, jolla oli jalka kipsissä ja kyynärsauvat. Hän kulki erittäin ketterästi sauvoilla. Tunnistin (mukamas) tulijan TeSaksi! Jäin odottamaan, tuleeko sieltä hänen miehensä perässä.  ( en ole siis ikinä nähnyt heitä livenä, enkä ole käynyt edes TeSan blogissa hetkeen, en myöskään näe mitään enneunia, enkä toivottavasti jalan suhteen nytkään).
Olin juuri menossa tervehtimään heitä, kun olinkin omalla pihallani. Postilaatikko roikkui enää toisen kiinnikkeen varassa. Posti oli laittanut postinsa maahan.  Vieressä oli myös mieheni kasaamia pahvinkeräysjätteitä. Huomasin niiden joukossa laatikoita, joissa oli jotain vanhoja lasten tavaroita. Avasin yhden laatikon ja kas; siellä oli sellaista solumuovia, jossa oli kauniita jouluisia kuvia, joiden päälle oli painettu palapelikuviointia. Niistä oli ollut tarkoitus tehdä omia palapelejä, mutta olivat jääneet tekemättä. Ajattelin, että näitä voinkin vielä käyttää korttien tekemiseen ja otin laatikot itselleni.
Tässä kohtaa heräsin.

Voisiko joku nyt tulkita tämän uneni, vai onko se merkki ylivilkkaasta mielikuvituksesta? 😂