Pieniä asioita

 Jatkuva sisällä jumittaminen päättyi. Ainakin se katkesi hetkellisesti.  Päätin lähteä ulos.  Eikä mihin vain ulos, vaan suorastaan kävelylenkille 😂 Arttu pääsi pitkästä aikaa mukaan.  Oikeastaan se oli aika iso houkutin lähteä ulos. 

Kymijoki oli harmaa, maa lumeton.  Jokivarren kävelyreitti oli mahdollista kulkea liukastelematta. Puupinnoilta oli joku käynyt lakaisemassa lehdet, jotka olisivat voineet olla liukkaita.  Mikä parasta, ilma oli erityisen raikas (ainakin verrattuna meidän olohuoneen ilmaan). 

Arttu oli innoissaan lähdössä mukaan.  Äidin kanssa se kulkee toisenlaisia reittejä. Ei edes suostu lähtemään tänne poluille.  Nytkin se pari kertaa muisti, että ai niin, täällähän voi olla vaarallista! Puutkin heiluvat!  Hyvin kuitenkin matka maittoi. Erilaisia hajuja, kuin yleensä. 

Olin ottavinani hyvän kuvan Artusta, kun se malttoi hetken olla paikoillaan. Myöhemmin kuvaa katsoessa näin, että kasvojen edessä oli risuja. 

Arttu on tässä vaiheessa vielä ihan puhtaan näköinen. Paluun jälkeen se pääsi tassu- ja masupesulle. 

Pörröhäntä -sukkien jälkeen teki mieli neuloa jotain pieniä asioita.  Keltaisia sukkia on kaksi erikokoista paria (37g + 27g). Varteen laitoin yhtä efektilankaa, jota ei oikein voi yksiltään neuloa mihinkään. Säärystimistä tuli aika hauskan väriset kirjavasta langasta huolimatta. Tein 1o,1n -resoria vaihdellen 4 kerroksen välein ristikkona.  Lankaa kului 53g. 

Valkopunaisiin sukkiin kului 37g. 

Säärystimiä voisi käyttää näinkin 😃😉

Satu pohti, minne Wilhelmiina -piparit ovat kaupoista joutuneet.  Yhteishyvässä on ohje. Päätin kokeilla ja hyviä ovat. Suosittelen!  Paljon parempia, kuin joulupiparit. 

Wilhelmiinoista tulee aina ensimmäisenä mieleen äidin kioski takavuosilta. Siellä oli myös elintarvikkeita myynnissä. Wilhelmiinojakin. 

Toissapäivänä  paras työ, supersuoritus, oli kissojen hiekkalaatikoiden pesu.  Kesällä pesen ne letkun kanssa ulkona, mutta  nyt ei vesiletkua voi enää käyttää ennen kevättä.   Homma on tylsä ja sitä tulee lykättyä viimeiseen asti. Nyt se on kuitenkin tehty! Merri oli niin iloinen, että kävi jo ennen kannen asettamista paikoilleen testaamassa hiekan isommalla asiallaan.  Se oli niin iloinen, että roiski tassuineen osan hiekkaa jo heti laatikon edessä olevalle matolle. 😂😹

Joulusiivous kissojen lootille on siis tehty! 

Eilisen superhomma oli saunan pesu.  Ei siitä sen enempää. Laiskahan se töitään luettelee. Tänään supersuorituksena tulee olemaan töihin lähtö.  Supersuoritusten ulkopuolella voi sitten taas neuloa 😍

Hyvää viikonloppua juuri Sinulle! 

On pullaa ja sitten on pullaa

 Maisa on Merrin lailla hoksannut, että käsityöhuoneen pöydälle voi tulla notkumaan, kun olen huoneessa.  Se tulee seuraa pitämään ja nauttimaan yhteisestä ajasta! 

Mitä seuraavaksi?  Pitäisikö virkata tällaisia pieniä lappusia....   ne voi sitten päätellessä nipistää keskeltä ruseteiksi. 

Lautaselle sujahtaa rusettipastaa, joka myös  Farfallenakin tunnetaan.  10 kappaletta raakoja rusetteja painaa 4grammaa.  En muistanut punnita keittämisen jälkeen 😂

Kuka nyt pelkkää pastaa söisi?  Lautaselle voi nostella vaikka kaksi kevytgrillimakkaraa, yhteispainona vain 10 grammaa!  Tästä eivät kilot riehaannu!  Laittaisitko sinä tähän ketsuppia vai sinappia, vai söisitkö ilman niitä? 

Yllätys, yllätys! Seuraava otos on ihka oikea!  Minä, joka en ole mikään pullaleipuri, sain taas vuosittaisen herätykseni tehdä pullaa.  Pitkään ja hartaasti mietin, millaista pullaa ja mitä laittaisin väliin.  Ehkä tuo jämälankailu, jämäruokailu ja muukin jämäily on tehnyt tehtävänsä, sillä päädyin voitelemaan taikinapohjan margariinilla, päälle banaanit, joita kukaan ei ollut syönyt pöydältä. Kaappia penkoessa katse osui Corn Flakes -pakettiin, joten siinähän sitä täytettä sitten olikin! Pieni ripaus sokeria vielä ja sitten taikina rullalle.  

Voitelun ja raesokerin jälkeen paistoin pullat pystypäin silikonisessa muffinssivuokassa, osan teflonisessa.  Nyt oli se vuosi, kun pullat onnistuivat omasta mielestä hienosti!  

Eivät tietenkään ihan kaikki pullat. Osa jäi likilaskuisiksi ja hieman pieniksi. Jopa niin pieniksi korvapuusteiksi, että keksitkin ovat jättikokoisia niiden rinnalla.  Toisaalta kahta korvapuustia, jotka painavat yhteensä vain 13 grammaa, saa etsiä ihan suurennuslasin kanssa, jos kaupoista lähtee etsimään. 

Merri pomppasi pöydälle vakiopaikalleen, vetoketjupussukkaan. Maisa hieman säikähti ja sähisikin, kunnes tilanne tasaantui ja molemmille oli tilaa.  Vain Frodo ei ole kiinnostunut käsitöistä.  Pitäisi kokeilla, onko se enemmän puukäsityökissoja. 

Talviloman ensimmäinen päivä on alkanut samoissa merkeissä, kuin muutkin päivät. Se tarkoittaa sitä, että Maisa, Suuri Herättäjä,  aloittaa  herättämisen jo 5 aikoihin. Tällä kertaa Merrikin ehti kerran käydä kokeilemassa onneaan. Vaikka yrittäisi olla nukkuvinaan, niin kunnon unta ei enää tule ja lopulta on pakko nousta ylös.  Aamusta päivä alkaa!  Niinhän se on 😅

Hellurei ja hellät tunteet!  Mukavaa uutta viikkoa juuri Sinulle! 

Sydänlahja

 Yksi joululahja vaati vähän enemmän mietintää, kun sukat eivät tule kysymykseen.  Sitten muistin nämä neulotut sydämet. Omat, aiemmin neulotut ovat roikkuneet eteisen seinällä vuoden ympäri 😊

Lainasin kauan sitten kirjastosta tämän kirjan ja tein nuo sydämet.  Kirjassa on sydämistä neulottuja juttuja sekä kärjellään, että ylösalaisin mm. pingviineinä.   Sittemmin löysin kirpputorilta samaisen kirjan ja ostin itselleni. 

Neuloin Nalle -langasta yhden  kuviosydämen. Täytin sen ja laitoin riiputusnauhan. Alaosaan kiinnitin vielä pari helmeä ja kilikilikellon.  Langankulutukseen ruhtinaalliset 10 grammaa!  

Tätä voi nyt riiputtaa vaikka rollaattorin kahvassa 💖

Olipa vaikea kuvattava. Alla sydän roikkuu telineellä, jossa on tarkoitus pitää vaikka reseptikirjaa. Tästä aasinsillalla seuraaviin kuviin.... 

Kumpikaan alla olevista leipomuksista ei ole kovin kaunis näky, eikä asettelukaan herättäne intohimoja. 

Reseptit ovat kuitenkin kivat. Kokeilin niitä pitkästä aikaa ja haluan jakaa ne teidänkin kanssanne. Tehkää te kauniimpia tuotoksia 😋

Kultapallo -piparit

100g voita tms

3/4dl sokeria

1 kananmuna

1tl vaniljasokeria

1tl leivijauhetta

1,5dl vehnäjauhoja

1,5 dl maissihiutaleita 

Voi ja sokerit vaahdotetaan. Lisätään kananmuna hyvin vatkaten. Lisää jauhoihin sekoitettu leivinjauhe. Lopuksi lisätään maissihiutaleet varovasti nostellen, ei vatkaten, vaan niin, että maissihiutaleet pysyvät ehjinä (maissihiutaleet tai corn flakesit, miten vaan, ovat tämän reseptin juju!). 

Sitten nostellaan lusikoilla nököjä pellille tarpeeksi etäälle toisistaan. 

Paistetaan n.10 minuuttia 200 asteessa.

Seuraavaksi ohje, jonka sain aikanaan mieheni iäkkäältä kummitädiltä.  Silloin jo nauratti tuo nimi 😂

Pieksamäen veturimiesten naisten riisirieska

2dl riisiä ja ½ litraa vettä keitetään. Lisätään ½ litraa maitoa.

1prk kermaviiliä (laitoin vahingossa 2, ei haitannut...)

2dl kaurahiutaleita

runsas 1dl vehnäjauhoja

1,5tl suolaa

½ tl soodaa

½ tl leivinjauhetta

100-150g voita tai margariinia

2 kananmunaa

Paistetaan 30 minuuttia. Alussa 250 astetta, sitten lasketaan 220 asteeseen. Tarjotaan lämpiminä voin tai munavoin kera, unohtamatta hymyä (etenkin loppuosa on tärkeä!). 

Minulla on varmaan joku hahmotushäiriö, kun en hahmota, missä kohtaa se joulu oikein on tulossa. Kaikkea on ympärillä niin paljon, että keskittyminen ja hahmottaminen häiriintyy.  Työpäivän jälkeen on ihan parasta, kun pääsee kotiin kaikesta hälinästä.  Joulunajan työvuorotkin vielä antavat odotella itseään. Perjantaina ehkä saadaan uudet listat.   Harmittaa, kun toiset haluaisivat suunnitella joulun viettoaan, mutta minä en edes tiedä, olenko töissä vai kotona.  Lopulta on ihan sama, miten sen joulun järjestää, mutta olisi kiva jo tietää mahdollisuudet.  Onneksi ei ole tarvetta stressata joulusiivojen kanssa.  Ilman mitään pakottavaa tarvetta sain ennen lomaa ja lomalla siivottua ne "harvinaisemmat" kohteet, kuten kellarin, kässähuoneen, saunan ja vessan kaappeineen ja seinineen päivineen.  Nekään eivät olleet pakollisia ja siksi ehkä sainkin ne siivottua.  Hieno juttu!   Loput saavat olla ns. sattuman huomassa. 

Joulukortit tein itse ja lähetinkin ne jo, ennen kuin tajusin, että en ottanut yhtään kuvaa.   Aika kissa- ja koirapainotteisia olivat 😉. 

Kekseliästä keksiviikkoa juuri Sinulle! 

Ideoita kehiin!

 

Lauantaina oli jonkinlainen yleinen kirpputoripäivä. Käytiin äidin kanssa kahdella kirpputorilla. Oli mukavaa pitkästä aikaa kiertää kirpputorilla, jossa myyjät ovat itse paikalla. Tunnelma on vähän toisenlainen. Tulee juttua myyjien kanssa.  Hiplailin lankoja useammassa paikassa. Tuli mieleen mieheni sanonta, että ei pidä ostella mitään sellaista, mistä seuraa myöhemmin suvulle vain vaikeuksia 😂 Tuolloin ei ollut kyse langoista, mutta huomaan sen osuvan naulan kantaan myös lanka-asioissa. 

 Toisessa kirppispaikassa oli myös paljon käsityömyymälöitä.   Ostimme paikallisen kahvipaahtimon kahveja, jotka olivat tarjouksessa. Kahvin ostaja sai ottaa ilmaiseksi tällaisen kangaspussin. Äiti antoi omansa minulle.  Pusseilla on kokoa n.1m x 1,4m.  Tuli sellainen ajatus, että näistä  pitää tehdä jotain... 😉  eikä pelkästään sen takia, että olivat ilmaisia.  Nyt kyselenkin vinkkejä, mitä pusseista voisi tehdä.  Laittakaahan kommentteihin ideoita, kiitos! 

Nuo kaksi roikkuvaa lautaa kutsuivat minua. Maalaisiko ne? Mihin ne laittaisin? Ehkä mökille ?  50c kappale ei ollut paha, joten mukaan lähtivät. 

Punainen miellyttävän tuntuinen huivi lähti mukaan 4 eurolla.  On ihan minun väriseni. En tarkoita ihon väriä. Töissä tärkeämpää kuin takki, on huivi, kun kuljen ulkosalla paikasta toiseen. Autosta sisään ja takaisin autoon. Kaula tuntuu aina herkimmältä kylmälle.  Nyt voin heittää vanhat nyppyyntyneet huivit pois, kun löysin uuden tilalle. 

Tieteen kuvalehdet sai ottaa ilmaiseksi. Olisi saanut enemmänkin, mutta osasin olla vähempään tyytyväinen 😄 En luultavimmin aio lehtiä lukea, mutta kaipasin toisenlaisia lehtiä mahdollisia askartelujuttuja varten. Silppua syntyy ehkä taas joskus. 

Äiti voitti ympäristönsuojelun myyntipöydästä arvalla ei-muovisen hammasharjan. Minä sain sen. Äidillä on sähköhammasharja. 

Lentokoneessa saa aina ihan mielettömän hyvää mustikkamehua. En ole mistään löytänyt vastaavaa. Ajattelin testata tätä mehua, jonka löysin eräästä puodista. Näyttää olevan Mustilassa valmistettua. 

Merriä kiinnosti kahvipussien haju. Mistä kaukaa pussit ovat meidän olohuoneeseen kantautuneet?  

Merriä kiinnostivat myös eräät muut asiat...  prinsessamekot!  Merrikin haluaisi olla vähän kuninkaallinen 😻

Eräällä myyntipöydällä oli paljon pieniä mekkoja.  Ostin kaksi. Ne käyvät vaikka prinsessaleikkeihin. Eivät tosin minulle, vaan pikkutytölle. Vähän kyllä tekisi itsekin mieli pukeutua prinsessaksi. Vanha hääpukukin on tullut hävitettyä. En siihen olisi kyllä enää mahtunutkaan 😂

Lauantaina olin muutenkin reipas ja tuli hyvä mieli lopputuloksista. Vettä on satanut monta päivää ja vielä lauantain aamupäivälläkin. Sateen tauottua lähdin kokeilemaan, josko ruohonleikkaus onnistuisi.  Vielä viimeinen leikkaus ennen talvea, luulisin.  Minä olen meidän ruohonleikkaaja ja kun en enää jaksa, tulee kuulemma robotti.  Korvaan siis mahdollisen robotin toistaiseksi. 

Meillä on kaksikin konetta,  mutta käytän aina vanhaa, pientä konetta, koska se on helpoin työntää.   Mikä siinäkin on, että aina on polttoainesäiliökin tyhjänä, kun pitäisi aloittaa...   Kone lähti käyntiin hurjasti pärähtäen. Työntelin märällä, pitkällä nurmikolla konetta, joka meinasi vähän väliä tukehtua.  Kone kävi selvästi jonkinlaista kuolinkamppailua. Naapurikin kehotti vähän säätämään sitä, kun ääni on niin  kummallinen. Kysyi, eikö minulla mene hermo.  Sanoin, että ei vielä, kun kone kuitenkin leikkaa. Lopetan sitten, kun se kuolee käsiin.  Sitkeä  vempain se kuitenkin oli! Pääsin koko ison nurmikon loppuun asti!  Ehkä kone suri vain sitä, että se joutuu lomautetuksi koko pitkän talven ajaksi. Valitusvirsi siis. 

Yksi juttu, mikä aina ´venyy ja venyy: kissojen hiekka-astian pesu. Sekin tuli tehtyä!  

Sain neulottua pitkän pätkän yhtä sukkaa, hyvä sekin! 

Pakkasessa oli edelleen vanhempaa omenasosetta. Olin ottanut sen sulamaan ajatuksena tehdä siitä vaikka kakku. Tein sen!  Löysin kivan ohjeen TÄÄLTÄ. Laitan tähän kuvan ja linkin, jos joskus mietin, että mistä se ohje tuli otettua. Oli nimittäin tosi hyvää kakkua!  Kakku oli aika isokokoinen, vaikka tässä näyttääkin aika pieneltä ja syödyltä 😉

Loma on loppu ja työt jatkuvat. Mikäs siinä. Mennään päivä kerrallaan. 

Rauhallista ja mielekästä päivää juuri Sinulle! 

Kasvua kaikin puolin

Leikitään näädällä!  Kumpi aloittaa??  Selvitetään se tuijotuskilpailulla.

Artun ja Samin tuijotuskilpailu onkin pidempikestoista sorttia 😃

Frodohan sen keksi!  Vanhan jutun, joka oli Merriltä jo täysin unohtunut, tai sitten se ei ollut hoksannut uuden tilaisuuden tulleen. 

Meillä oli vuosia vanha riipparaita, joka lopulta tuli niin raskaaksi latvustostaan, että se kaatui, enkä saanut sitä enää tuettua pystyyn. Se sai lähteä.  Ostin pari vuotta sitten uuden, joka on hiljalleen alkanut rehevöityä.  Sen alla on oiva maja kissoille.  Frodo löysi majan ihan itse, ilman apua. 

Sitten Merrikin muisti, että ai niin!  Tämähän se vasta kiva juttu olikin! Ilme saattaa kertoa toista, mutta kyllä tämä on kiva! 

Vanha puu oli Merrin suosikkipaikka. Se makasi puun alla tuntikausia kaikkina vuodenaikoina.  Merri ei ollut kai huomannut, että tilalle on tullut samanlainen ja sekin alkaa olla jo majakunnossa. Onneksi Frodo vinkkasi! 

Parhaimpia juttuja pihalla olemisessa on hiekassa pyöriminen.  Hiekka tarjoaa luultavasti erilaisen tuntuman karvaiselle vartalolle. 

Nyt saa rapsuttaa!  Vatsa on näkyvillä! 

Minulle tuli uusi vuosirengas ja vieraita oli tupa täynnä!   Kiva että oli läheiset kylässä, vaikka olikin vain välivuosirengas. 

Sain hienon kettu -keittiöpyyhkeen ja uuden vaakan.  Vanhassa joutuikin jo käyttämään voimaa, että sen sai edes päälle 😂 Tämä vaaka mittaa gramman tarkkuudella, kun vanha mittasi 5 g tarkkuudella.   Nyt uskallan ehkä jo luottaa siihen, että kaksi samanpainoista langanjämää riittää sukkaparin kumpaankin sukkaan.  Olen huvin vuoksi punninnut jo useamman vuoden ajan kaikki langoista tekemäni käsityöt. Vuoden lopussa on kiva katsoa, paljonko sitä lankaa kului.  

Sain myös kukkia (huono kuva ikkunan takia). 

En ole pitkään aikaan leiponut, mutta nyt tuli jonkinlainen inspiraatio.  Minulle puskee Faceen  jatkuvasti Smarrig tv:n videoita. Ne ovat välillä tosi mielenkiintoisia, välillä outoja.  Tartuin muutamaan ohjeeseen kokeilumielessä.  Sain miehenkin avuksi leipomiseen, jopa siinä määrin, että vieraille hän kertoi leiponeensa kaiken 😃 

Vähän tuli taas kuvattua, mutta alla olevat  voitaikinapäälysteiset omenakiekot  pääsivät kuvaan.  Omenat leikattiin kiekoiksi, keskelle reikä. Kiekot pyöritettiin sokeri-kaneli -seoksessa.  Voitaikinasta leikattiin pitkiä suikaleita, jotka sitten pyöritettiin omenan ympärille niin, että ne kulkivat reiän kautta ympäriinsä.  voitelu kananmunalla ja päälle vielä ripottelu sokeri-kaneli -seosta.  Näitä voi syödä näin, tai laittaa päälle vaniljakastiketta. 

Tehtiin myös isosta lehtitaikinalevystä täytetty, rullattu pötkö, josta leikattiin siivuja, jotka paistettiin kiekkoina. Ne eivät olleet kuvauksellisia, mutta maistuivat hyvälle. 

Kokeilin myös tehdä tuorejuustokakun niin, että leivoin ensin tavallisen kakkupohjan, jonka väleihin laiton marmeladia ja tuorejuustokakun täytettä. Siitä tuli ihan hyvä, mutta liputan silti ihan pelkälle tuorejuustokakulle enemmän. 

Vielä muutama kitupäivä töissä ennen kesälomaa. 

Hassunhauskaa päivää juuri Sinulle! 

Ristiäiset

 

Viime viikon pääteemana oli siivoaminen, järjesteleminen, leipominen......   

Merri ja Frodo saivat oikein puuhamaan, kun  haettiin ristiäisiä varten naapurista Gizmo -koiran hajuiset tuolit lainaan.  Kyllä karvasedillä oli selvä aikomus jättää omat haju- ja  karvajälkensä näihin tuoliin viemisiksi 😂

Merri osallistui aktiivisesti myös siivoustöihin. Se oli aina samassa tilassa henkisenä tukena ja työnjohtajana.  Se tietää, että mamma ei ole oikein siivousihmisiä...   

Merri on kai aika hämmästyttävä kissa, kun se ei pelkää imuria lainkaan.   Ehkä sen voisi jopa imuroida irtokarvoista, kuten olen jossain ohjelmassa nähnyt tehtävän. En kuitenkaan halua kiusata toista turhan päiten. Merri on kuitenkin enemmän kampaamisen ystävä.   

Frodolle riittää, kun imuria aletaan laittaa esille, eikä johtokaan ole vielä seinässä. Silloin lähtee kissa toiseen kerrokseen. 

Testasin gluteenitonta mokkapala-ohjetta, joka olikin mainio!   Suosittelen tosiaan!  Sain vinkin ystävältä.  Ohje löytyy TÄÄLTÄ.    Tein ohjeen puolitoistakertaisena.  Meidän uuni on sen verran leveämpi, kuin vanha, että monet peltileivonnaiset jäävät liian ohuiksi ja kuivuvat helposti. 

Päälisen levittäminen oli jännittävää. Minulle on hyvin usein käynyt niin, että kuorrute jämähtää ennen aikojaan.  Tässä ohjeessa kuorrute asettui tasaisesti, kuin sametti!  

Alla olevat piparit ovat varmoja leivottavia.  Aina onnistuu.  Olen saanut ohjeen kotitalousneuvojalta joskus, kun lapset olivat pieniä ja kananmunaa piti välttää. 

SOKERILEIVÄT 

250g margariinia

1,5dl sokeria

1,5 tl leivinjauhetta

1 tl vanilliinisokeria

5dl vehnäjauhoja

Taikinasta pyöritellään palloja, jotka pyöräytetään toiselta puolelta sokerissa. Minä pyöritin tällä kertaa nonparelleissa.  

Paistetaan 200 asteessa 12-15 minuuttia. 

Gluteenittomiin pipareihin löysin ohjeen netistä ( en tullut laittaneeksi muistiin mistä sieltä).  Ainekset ovat aika lähelle samoja, kuin aiemmissa, mutta jauhoina oli gluteenitonta jauhoseosta. 

HERKKUKAKKU  on aina varma valinta kuivakakuksi.  

250 g margariinia

4dl sokeria

4 kananmunaa

2dl kermaa

400g jauhoja

2tl vanilliinisokeria

2tl leivinjauhetta

Kostutin kakkua  vielä valmiina, vuokassa ollessaan, appelsiinimehulla. 

Alakuva on napattu paiston jälkeen.  Ristiäispöytään kakku sai tomusokerista väriä ja silotusta. 

 

Tarjolla oli myös voileipäkakkua ( liha- ja kasvis-gluteeniton), juustokakkua, cocktailpiirakoita ja munavoita.  Minä en itse päässyt/ ehtinyt kuvailemaan mitään ja siksi minulla ei ole nyt yhtään kunnon kuvaa kahvipöydästä.   Näytettävät kuvat ovat muutenkin aika vähäiset. 

Kahvipöytään löytyi muutama vuosi sitten ostamani valkoinen pöytäliina, jonka olin ostanut metritavarana pakalta.  Pakko oli laittaa pöytään jatke, kun liina oli todellakin PITKÄ 😃

Kastepöydäksi haettiin ulkoa pieni puutarhapöytä. Siihen löytyi anopin upeasti maalaama liina, johon oli vuosia sitten holahtanut kahvitahroja, jotka olin laiskuuttani jättänyt kunnolla poistamatta 😠

Tuhrasin tahranpoistoaineella ja pesin useamman kerran koneessa. Lopputuloksena sain tahrat melko hyvin laimenemaan.   

Kävin ostamassa kastemekkoon vaaleanpunaiset rusetit. Nauha oli punainen jo ennestään, tyttäremme jäljiltä. Hänen käytössään rusetit olivat olleet sinivalkoisia, veljiensä jäljiltä. Tällä uudella tulokkaalla ei veljiä ole, joten alkakoon hän täysin  punaisilla koristeilla. 

Kynttilänjalkaa ei meinannut löytyä mistään, kunnes muistin, että joku hopeinen pitäisi jossain olla.  en ensin edes tajunnut, että tuo vasemmassa kuvassa oleva kynttilänjalka oli juuri se, jota etsin....     Puhdistusaine teki ihmeitä!  

Pappi kaivoi kassistaan kynttilän, joka (kas kummaa...) ei sitten mahtunutkaan kynttilänjalkaan 😂

Uusi tulokas sai seurakunnalta myös sukat. 

Naispastori oli erittäin miellyttävä ja  toimitti asiansa jouhevasti ja ystävällisesti.  

Pikkuinen tyttö oli hereillä koko toimituksen ajan, välillä kummin sylissä, välillä papin.  Kasteen aikana tyttö oli niin hämmästynyt, että oli ihan hiljaa, vaikka muissa väleissä huutelikin 💖

Vanhemmat olivat valinneet lapselle mieleisensä  kauniit nimet, perinteitäkin kunnioittaen. 

Vettä jäi vähän jäljelle, mikä oli hyvä, sillä olimme tajunneet, että Merriä ja Frodoa ei olekaan muistettu kastaa!    Kyllähän karvasedätkin kasteen tarvitsevat!   Frodo päätti pysyä tietymättömissä ja Merrikin livahti niin liukkaasti ohi, että kastaminen jäi vain suunnitelman tasolle.   

Tästä tulikin mieleen, että pappi oli kuulemma allerginen kissoille. Onneksi vain lievästi. Nämä kissat eivät ole muutenkaan kovin seurallisia vieraiden suhteen, ja pysyivät omissa oloissaan.    Olisi ollut ikävää, jos papilta olisi mennyt ääni ennen kuin tilaisuus olisi ollut ohi 😄

Lumi sulaa kovaa kyytiä, vaikka keli onkin tällä hetkellä harmaa. Kävin kurkistamassa etelänpuoleiselta seinämältä, joko lumi on väistynyt. Olihan se ja krookukset jo nousseet alulle! 

Makujen maailma

 Eräs tuttu suositteli minulle myskikurpitsakeittoa hyvänä ja maukkaana  reseptinä.  Minulla meni joitain aikoja etsiessä moista kurpitsaa, mutta löytyihän se lopulta vähän isommasta kaupasta (lähikaupastakin löytyi tämän jälkeen).  

Ohjetta seuraten aloitin halkaisemalla myskikurpitsan. Se ei ollut mikään helppo homma, vaikka työkalukin oli näin jykevää laatua!  Miekka kivessä tai puukko kurpitsassa, vain valittu henkilö saa teräaseen irti 😄

Sanoisinko, että kauniin värinen sisus!   

Välillä hyppäsin koneelta katsomaan, miten se ohje menikään.  Kaiva  siemenet pois.  Lusikalla lähti oikein hyvin.  Yllättävän vähän tässä olikin siemeniä, vaikka on näin iso kurpitsa. 

  Koko komeus kellistettiin uunipellille, leikkauspinta alaspäin.  Haarukalla iskin reikiä kuoreen ja valuttelin sitten öljyä päälle.  Kurpitsa uuniin pehmenemään 200 asteeseen 45 minuutiksi. 

Samaan aikaan toisaalla:  

Kattilaan kuorin ja paloittelin pari porkkanaa, pari perunaa, ison sipulin ja kasvislientä sekaan.  Hieman jäähtyneen myskikurpitsan kaavin kattilaan antamaan makua jo keittovaiheessa.  Kuorenkin olisi voinut laittaa, mutta sitä minä en arvannut tehdä...   Ei ollut vielä aloittaessa tietoa, onko keitto edes syötävää, joten en uskaltanut tehdä liian epäilyttävää temppua laittamalla kuorta joukkoon.  Sekin kyllä pehmeni uunissa aika hyvin. 

Keitoksen kypsyttyä soseutin sen sauvasekoittimella. Lisäsin joukkoon ruokakermaa ja kiehautin vielä hetken. 

Ihan oikea ohje on ainakin TÄÄLLÄ. 

Mies maistoi sitä kerran ja kyseli sitten, että onko meillä mitään RUOKAA?   Minä sain siis syödä kattilallisen myskikurpitsakeittoa yksin. Se oli oikein hyvää, mutta useamman päivän lusikointi sai lopulta vatsani niin sekaisin, että en hetkeen tee uudelleen 😂   Sen verran voin avata tunnelmia, että oli aika ankea päivä töissä...

Isänpäiväksi tein mokkapaloja pitkästä aikaa.  Minulla on huonoja kokemuksia päällisen levittämisestä ja siksi kai on tullut tätä niin harvoin tehtyä.  Montako pellillistä olenkaan paistanut niin, että päällinen jämähtää ennen aikojaan kakkulevyn päälle..  Ei mikään kiva näky. 

Lasten asuessa vielä kotona, innostui toinen pojista välillä tekemään mokkapaloja.  Kerran oikein pyysin, että tekisi, kun oli seuraavana päivänä jotkut kekkerit tiedossa.  Kakkulevy vietiin terassille jäähtymään, liinalla peitettynä.  Eipä aikaakaan, kun satuin vilkaisemaan ikkunasta, kuinka varis veteli vielä lämmintä herkkua napaansa!   Poika joutui tekemään uuden mokkapalalevyn. 

Keittiöremontin jälkeen uunimme on hieman edellistä leveämpi ja kaikki pellin kokoiset leivonnaiset tuntuvat jäävän liian ohuiksi.  Olenkin alkanut tehdä kaiken 1,5 -kertaisena.  Niin syntyi tämäkin mokkapalapellillinen.  En oikein tykkää tummasta kaakaosta ja käytin vaaleampaa, siksi pintakin jäi näin vaaleaksi. 

Tulisempia makuja tarjoilee Turkinpippuri, joskin vain sukkien muodossa. 

Ohje sukkiin löytyy Fazer x Novita sukkalehdestä. Sonja Nykäsen suunnittelemat Tyrkisk peber.  Lankana käytin ohjeen Muumitalosta poiketen Nallea, jota kului 105 grammaa kolmosen puikoilla.  Ohjeessa toinen sukka oli tehty vastaväreillä, mutta minun värisilmääni tuo ei passannut. 

Liekit nuolevat jalkaterää, jonka koko on n. 39. 

Tykkään myös tuosta takaosan raidoituksesta.   Tämä malli oli nopea neuloa. 

Merrin salainen haave: voisipa aina syödä nappuloita.....

Frodo on jo hiljalleen päässyt eroon tavastaan ryöstää Merrin ruuat. Se on oppinut, että Merrin lopetettua se voi sitten mennä nuolemaan tyhjän kupin, oliko maku sama, kuin omassa kupissa. 

Odotellessa voi käydä huonosti. Voi jäädä ilman nappuloita.  Frodo ei jostain syystä arvaa tulla oma-aloitteisesti tämän ns. aktivaattoritornin  luokse syömään, jos Merri on siinä.  

Lopulta, valvovan silmän alla, Frodokin saa syödä nappuloita. 

Ei kuitenkaan kaikkea. 

Yhteinen mielenkiinnon kohde katkaisee syömisen täysin.   Ulkoa kuuluu ääniä!!   Tuleeko joku??  

Ei tule. Jatketaan syömistä. 

Makuja on monia. Jokainen valitkoon omansa 😉