Porvoo

Päivän retket lähikaupunkeihin ovat kesän ja loma-ajan juttuja.  Porvoossa on tullut käytyä usein ennenkin, mutta Vanhan kaupungin putiikit ja tunnelma ovat aina kiinnostavia. 

Sateinen päivä sattui tällä kertaa kohdalle. Siitä ei meno ainakaan parane, joskaan ei myöskään pahene. Jos ei anna pahentua 😊😉 Pieni tihkusade ei haitannut. Ehkä olisimme istuskelleet penkeillä ulkosalla, jos ne olisivat olleet kuivat, mutta ilman niitäkin pärjäsi hyvin. 

Sade toi mukulakivikatuihin ihan uudenlaista eloa. Jokainen kivi oli oman värisensä. 

Yksi sydämellinenkin osui kohdalle. 

Tarkkana sai olla kävellessä, että ei astunut nilkkaa nurin. 

Kovin paljoa en tunnelmallista miljöötä kuvannut, kun olen niitä kuvia jo aiemminkin tänne blogiin laittanut. Tällä kertaa löysimme kuitenkin myös ihan uusia reittejä ja kuvakulmia. 

Aiempia juttujani TÄÄLLÄ  ja TÄÄLLÄ. 

Pieniä yksityiskohtia löytyi sekä vanhasta, että uudesta kaupungista.  Tässä Stanstalle taas vinkkiä neulegraffitista...

Näinkin reteitä renttuja löytyi viettämästä aikaa vaatekaupoilla.  Tuoli olisi kutsunut kuvaukseen herrojen väliin, mutta oli niin hurjan näköisiä kavereita, että jäi kuvaus tekemättä. 

Pienten putiikkien kiertoa ja tavarapaljouden ihastelua.  Ehkä vähän askarteluvinkkiäkin...  vaatii vain sen yhden, joka niitä toteuttaisi... 

Elämänohjeita voi löytää yllättävistä paikoista. 

Kotiin kannoin tämän nk. metallisen amppelin. Ajattelin, että voisin yhden kukkasen sinne hankkia. Ei olisi vierailevien kissojen haukattavana.  Nyt olisi vain ostettava se kukkanen, ehkä joku roikkuva...vai saako siitä sitten taas haukattua?  Merri ei syö kukkia, mutta eräs muu "karvaturri" kylläkin 😼

Voiko käsilaukkuja olla koskaan liikaa?  Onneksi en harrasta niitä kalleimpia merkkejä 😂

Kuka voisi vastustaa kissapussukkaa?!  Sinne mahtuu kännykkä ja rahapussi ja ehkä jotain muutakin. 

Kissamagneetin sain lahjaksi. Se on keramiikkaa ja näyttää ihan Merriltä. 

Merristä puheenollen...

Ei ollut tarkoitus tähän juttuun edes Merriä ujuttaa, mutta se halusi tulla kertomaan, että sen valjaisiin on kiinnitetty aikamoisen kilisevä kulkunen. 

Nämä ovat muuten lemmikkikaupasta ostetut pikkukoiran valjaat.. ei kerrota sitä Merrille.  Ne ovat tukevammat ja  tiukemmat, kuin Merrin alkuperäiset valjaat, eikä niitä ole käytetty useinkaan.  Nyt on kuitenkin toiset jääneet hoitopaikkaan.  Merriä ei näytä näidenkään valjaiden pitäminen haittaavan. Yhtälailla se saattaa nukkua päiväunetkin nämä päällä. Sisällä ei tietenkään normaalisti valjaita tarvitse pitää. 

Mitä mieltä lintuja saalistava, valjaissa ja narussa ulkoileva kissa sitten on kilikilikulkusesta? 

No ei mitään!  

Merrille käy aina kaikki uudet asiat. 

Noh, noh! Se haluaa muistuttaa, että ei se tykkää kerrostaloelämästä, jos se jätetään päiväkausiksi sinne hoitoon... 

Haista mamma kukkanen!, se tuumaa 😻

Retki Porvoon vanhaan kaupunkiin

Vanha Porvoo on mielenkiintoinen käyntikohde, jouluisena vielä hieman erilaisempi.  Pimeä tuli jo aikaisin ja valaistus kaduilla oli tunnelmallinen. Lunta ei ollut, mutta ei onneksi vettäkään.

Parkkeeraus on aina hieman haasteellista. Tällä kertaa piti ladata parkkisovellus, hinta taisi olla jotain 4.80/ 2 tuntia. Minulla on vähän huonojakin kokemuksia parkkisovelluksista, mutta tämä osoittautui lopulta ihan käteväksi.

Ihmisiä oli liikenteessä huomattavasti vähemmän, kuin kesällä, jolloin turisteja on yleensä busseittain.  Olihan heitä nytkin, mutta vähemmän.  Joulun alla on varmaan jotain tapahtumia, jotka keräävät enemmän ihmisiä.

Talot ovat vanhoja ja rakenteeltaan sokkeloisia. Ovet kapeita. Ennen ihmiset olivat laihempia?

Kaupoissa on aivan ihania juttuja. Lelukauppa on varmaan lapsista oikea aarreaitta; on pehmoleluja, autoja, nukkekoteja ja niiden kalusteita, nukkeja, roolivaatteita, miekkoja, ihan mitä vaan! 

Kaikissa kaupoissa näkyi joulu tavalla tai toisella.  Sisustustavaroita, käsitöitä, herkkuja. 

Olen käynyt Vanhassa Porvoossa useita kertoja, enkä voi käsittää, miten olen voinut aiemmin ohittaa tämän ihanan kahvilan!! 

Pyörivä kakkutarjotinkaappi!  Katsokaa noita marenkeja!

Tämä hovimestari on palvellut asiakkaita jo aika kauan.

Hieman jäi jännittämään, että mitä on tapahtunut tälle rouvalle?? Huonot häät?

Taidenäyttelyssä on tullut aina käytyä, mutta ei koskaan näissä museoissa.  Nyt on korjattu tuokin sivistyneisyyden puute.  (huomasin juuri, että museot eivät ole kovin pitkään auki, olen käynyt varmaan aina suljettuna aikana paikalla). 

Tässä kauppias Holmin talo, joka on rakennettu 1763. Kauppias oli varakasta väkeä ja rakennutti itselleen tämän kivitalon aiemman, suuren tulipalon jälkeen. Talo on suoraan torin ylälaidalla. 

Alakerta on ollut kauppahuoneistona ja nyt museokäytössä lasten puuhapajana. 

Yläkerrassa on kauppiaan perheen asuintilat; sali, salonki, herrainhuone, makuuhuone ja keittiökamari.  Tällä hetkellä tilat on laitettu joulun henkeen.  Pöydille on laitettu jouluateria, joulupaketteja löytyy herrainhuoneen kätköstä (oliko ehkä lapsilta kielletty huone?), kynttilät ikkunoilla.  Osa esineistä on perheen omia, osa samaa aikakautta, muualta tuotuja.

Tässä ehkä talon herrasväki? 

Olivat hyviä ihmisiä, kun heillä viihtyi kissakin. 

Joku selvästikin rakasti musiikkia, koska seurustelusalongin puolelta löytyi useita soittimia, mm. tämä klavikordi. 

Jouluherkut esillä....

Vieressä raatihuoneen talo. Molempiin museoihin pääsi yhteensä 8 eurolla.

Alakerrassa esiteltiin jääkauden katoamista ja asutuksen syntyä.

Keskikerroksessa mm. valtiopäiväsali.  Seinillä taidenäyttelyä.  Ylimmässä kerroksessa eri aihein koottuja museoesineitä.

Miniatyyristä löytyy ainakin Albert Edelfelt maalaustelineineen.

Paljon ovat nämäkin rakannukset nähneet ja kokeneet. Torin laidalla hienostotalot, torilla kauppiaat, hevoskärrit jne.

Suoraan kirkolle johtavan tien päässä.  Kirkossa ei tällä kertaa käyty.  

Kesäisempiä kuvia löytyy TÄÄLTÄ. 

Aika vähin ostoin tällä kertaa.  Edellisellä reisulla ahdoin auton takapaksiin sen meidän lasivitriinin.....

Mukaan lähti nyt tällainen tonttupiiri, jonka keskellä voi polttaa kynttilää.  Katsokaa noiden tonttujen ilmeitä; kaikilla on erilaiset!

...ja suklaapuodin tuliaisia...

Lopuksi vielä Merri eilisessä itsenäisyyspäivävastaanoton asussaan. 

Näihin kuviin... näihin tunnelmiin....

Porvoossa pyörimässä

Voitteko kuvitella! Minulla on vieläkin 5 päivää lomaa! Tämä on ollut mahtavan pituinen loma. Pitempi, kuin moneen vuoteen. Yhtäperään tarkoitan.
Lomalla olen tehnyt monenlaisia juttuja. Käynyt monessa paikassa, vaikkakaan en kovin kaukana kotoa.
Olen käynyt kansanoopperassa, kuuntelemassa puhallinmusiikkia, elokuvissa,  museoissa, kahviloissa, Mill jazzissa, taiteiden yössä, Verlassa, kirpputoreilla, ...
Kyläillyt.  Aloittanut taas soittoharjoitukset syyskaudelle. Käynyt jopa seniorikaraokessa ! (No siellä laulettiin kyllä vain yhteislauluja.😅) Auttanut muutossa. Hoitanut kissoja. NEULONUT. Tehnyt huonekaluoston.  Hoitanut pihaa (no en paljoa 😉). Mökkeillyt. En edes muista enää kaikkea, mitä olen tehnyt. Joka tapauksessa on ollut ihana rauha, kun ei ole tarvinnut lähteä töihin, eikä ole ollut sitovaa aikataulua.

Viimeksi kävin ystävän kanssa Vanhassa Porvoossa. Matka päättyikin yllättävän mukavasti.

Olen käynyt tuolla useasti, mutta aina se on jotenkin uudenlainen. Viimeksi oltiin puolison kanssa oikein hotellissa vanhankaupungin puolella. Se oli myös erikoinen elämys.   Tällä kertaa kierreltiin ystävän kanssa kaikissa putiikeissa, ja nautittiin vanhanajan tunnelmasta.  Kadut olivat ennen tosi kapeita ja mukulakivipäälyksellä ei varmaan ollut kovin mielekästä kulkea, ainakaan mitään rattaita kuljettamalla. Toisaalta vaihtoehto olisi ehkä ollut pölisevä tai liejuinen maa.

Näkyvillä on vielä upeaa, vanhaa rakennusperimää.  Porvoo on Suomen vanhimpia kaupunkeja. Ensimmäisiä kaupunkimerkintöjä on löytynyt jo 1300 -luvulta , mutta nykyään nähtävillä olevat rakennukset ovat 1700-1800 -lukujen ajalta (tunnustan lukeneeni tämän Wikipediasta..)

Minulla alkaa aina mielikuvitus juoksemaan, kun mietin, ketä kaikkia näissäkin pihapiireissä on kulkenut ja miksi. Tämä taisi olla kauppiaan talon pihapiiriä. Porvoo on ollut varmaan vilkas kaupunki, kun vieressä kulkee Porvoonjoki, joka on mahdollistanut kulkemisen ja kuljettamisen. 

Nykyisin Vanhassa Porvoossa sekoittuu vanha ja uusi.  Mukulakivikatu on pääosin kävelykäytössä, mutta pihaanajot ja muut kuljetukset on kuitenkin hoidettava. Pihalle pääsy kapealta kadulta ja vielä kapeammasta portista näytti olevan haastavaa. 

Talot on hyvin lähelle toisiaan rakennettu. Mietin, miten vaikea rakentajalla on ollut, kun on ollut melkein selkä toisessa seinässä kiinni. 😅

Löysimme myös vaikuttavan taidenäyttelyn.  Alla Paula Salmelan Mummoni kasvaa koiranputkea. Kuva ei nyt anna sille kunnon oikeutta. 

Näyttely oli kaikin puolin ajatuksia herättävä videoinstallaatioineen. Todella henkeäsalpaavan kaunis luontovideo .

Tässäkin hieno oivallus. 

Olen kuvannut Porvoon Tuomiokirkkoa useita kertoja, joten tällä kertaa kuvaan pääsi vain upea kattovalaisin. Kirkko on rakennettu ensimmäisen kerran jo 1400 -luvulla, mutta on tuhoutunut tulipaloissa useita kertoja. Viimeisen kerran 2006, jolloin tuhoa sai aikaan tuhopooltto 

Nykyään kirkko näyttää olevan hyvässä kunnossa ja ilmeisesti aktiivisessa käytössäkin. 

Mekin jouduimme ajelemaan autolla ympäri vanhan kaupungin, kun tein tälläisen ostoksen. 

Tämä on aivan ihana!  Voin tehdä tähän oman kotimuseon.. tai laittaa muuten vaan pienet jutut lasin alle turvaan.  Ei ollut tarkoitus mitään kaappia ostaa, mutta kävi Sulo Vileenit ja tämä löytyi halvalla. 😉

Olin kyllä jo aiemmin katsellut yhtä samantyylistä, mutta tämä oli kyllä paljon parempi. Kaappi mahtui autoon, joten olihan se otettava mukaan!!

Lämmintä viikkoa vielä luvassa. Nautitaan vielä loppukesän lämmöstä ennen pitkää syksyä.