Anelmaiset

 Kaikenlaisia jemmoja sitä onkin! Nämäkin mökillä pöydän alla piilossa! 

Näistä pitäisi kuulemma valita oikeita värejä polvisukkiin....  katsotaanpas...... kaikki taitavat olla tämän vyötteenkin perusteella sitä 7-veikkaa.  

Ihan tähän välihuomautuksena sanon, että minullakin on veikka, Frodo. Onneksi niitä ei ole seitsemää!  Tuon yhden vielä jotenkin kestää. 

Jep! Merri valitsi hiljalleen värejä ja minä neuloin niistä Anelma Kervisen suunnittelemat Anelmaiset.    Jämälankojen hävitys sai ihan uutta potkua, kun älysin käyttää ohjeita, enkä tee enää pelkästään raitasukkia. Eihän niissäkään mitään vikaa ole, mutta aika monet tuli jo tehtyä. Otin muutaman mallilehden mukaan mökille. Yksi oli Novitan Sukkalehti vuodelta 2015. Luulen kyllä nähneeni tämän ohjeen jossain toisessakin lehdessä.    Olen muutamat Anelmaiset vuosia sitten tehnyt.  Nyt tuli yht´äkkiä ahaa -elämys: jämälankoja voi käyttää näinkin!  

Ensin käytin kaikkea, mikä näytti sopivan parhaiten yhteen.  Kompromisseja piti tehdä sekä lankojen, että kuvioiden suhteen, jos jotain lankaa ei ollutkaan tarpeeksi.  Kärjenkin taisin päätellä omaan tyyliin.  Sukkiin kului jämälankoja 210 grammaa (päätelty versio). Puikot kokoa 3½.  Sukat ovat kokoa 38. Tuo kukkaraita nilkassa on vaan edelleen niin kaunis ❤️

Lankoja jäi vielä, mutta värimaailma oli aika sekava.  Päätin silti aloittaa toiset sukat.  Näihin oli todella mukava upottaa näitä jämiä. Mielenkiintoisempaa, kuin raita.  Nämä ovat oikein sirkussukat kaikissa väreissään.  Yritin säästellä samoja värejä vähän useampaan paikkaan sukassa, mikä näköjään vähän  selkiyttää kokonaisuutta.  Sukkien langankulutus ja muutkin tiedot ovat aivan samat, kuin edellä.  Yläkuva on otettu auringonpaisteessa ja alakuva sateessa! Ei uskoisi! 

Vähiin kävi tuokin lankamäärä!   

Kaurapuurolautanenkin on näköjään päässyt kuvaan 😂 Meikäläisen perusruokaa nykyään, kun lääkäri uhkasi kolesterolilääkkeellä.   En ole vielä käynyt uusintaverikokeessa.  Kesäloma tuntuu vähän väärältä ajankohdalta.   Katsotaan sitten uudelleen, kun olen taas aloittanut töissä juoksemisen. 

En minä pelkästään neulonut ole mökillä. Sukat on tehty useamman mökkireissun aikana.  Äskettäin mm. putsasin mökin huopakaton sammalista.   Puolet oli siistiä, ei sammalia, mutta puolessa oli pientä kasvustoa.    Taisin juuri sanoa, että  minusta on nykyään kamalaa olla korkealla ja nyt kipusin katolle!   Jos joku homma on tehtävä, on se tehtävä, vaikka pää kainalossa.  Suomalaisella sisulla tämäkin homma tuli tehtyä. Voin silti sanoa, että äiti otti alakuvan todisteeksi siitä, että en meinannut millään päästä alas.  Reuna tuntui liian hankalalta ylittää.  Myöhemmin tajusin, että tikkaat täytyy laittaa paljon loivempaan kulmaan, niin laskeutuminen helpottuu.  

Minulle sanottiin, että millään terävällä ei saa raaputtaa, koska katosta menee pinta...  naisten logiikka käyttöön ja keittiöön kaivelemaan paistinlastoja 😂 Pari lastaa sain aika typistettyyn kuntoon. 

Seuraavaksi katolle on tarkoitus levittää sammalsyöppöä, eli jotain ainetta, joka estää sammalia kasvamasta katolle.   Piimäkin kuulemma kävisi. Toivon, että  sitä ei kuitenkaan päädy katolle haisemaan 🫣 

Seuraavalla mökkireisulla pääsee taas kaivelemaan pöydän alta löytyviä jämälankoja ja suunnittelemaan uutta projektia.  Ehkä kotoakin voisi pussittaa lisää jämiä mukaan...    Parasta olisi, jos keksisin sellaisille ei- sukkalangoille jotain käyttöä.  Ne tuppaavat aina hautumaan vuodesta toiseen. 

Lähdin mökiltä kissojen kanssa. Taakse jäi sateinen maisema.  

Selkä alkoi tuon kattohomman jälkeen nikotella oikein kunnolla. Pitäisikö könytä uudelleen katolle? Sitähän sanotaan, että vaivat lähtevät sillä, millä ovat tulleetkin. 

Ehkä syynä on vain uusi vuosirengas, jonka sain tänään.  Nykyisin ajattelen niin, että jälleen vuosi lähempänä eläkettä 😂

Mukavaa viikonloppua juuri Sinulle! 

Torni

 Pienen pieni kesäloma-ajelu vei meidät mökiltä Elvingin tornille.  Sen kerrotaan olevan näköalapaikka etelä-Suomen erämaaluontoon.  Olen käynyt siellä  joskus ennenkin, vuosia sitten. 

Pääsymaksu on 3 euroa/ aikuinen. Paikalla oli reipas nuori kesätyöntekijä ohjaamassa kävijät ovesta sisään. Kiikarit matkaan ja raput ylös.  Vaikka kateus on perisynti, niin taas minulle tuli mieleen, miten vääränlaisen ammatinvalinnan olenkaan tehnyt!  😂 Niinhän sitä silti sanotaan, että elämä on valintoja.  Taitaa pitää paikkaansa. 

En käsitä, miten minä, joka lapsena kiipeilin vaikka minne, olen nykyään niin epäileväinen jopa tällaisten rappujen suhteen. Ihan kuin ne olisivat huojuneet!  Kuntokin tuntui olevan surkeimmasta päästä. 

Ilma oli kaunis ja puuskutuksen tasaannuttua pääsin katselemaan maisemia ensin pelkillä silmälaseilla ja sitten kiikareilla.  Kaikkialla näkyi metsää ja vesistöjä.  Kaukana järvellä näkyi veneitä.  Muistelin lapsena olleeni yhdellä mökillä tuolla päin, mutta en enää osannut hahmottaa, missä päin järveä se olisi ollut. 

Tornin rakennutti vuorineuvos Rudolf Bernhard  Elving, (1849-1927). Hän perusti mm. Voikkaan tehtaat ja johti myhöhemmin myös Kymin Osakeyhtiötä, toimi useiden valtion hallinnon ja yritysten johdossa ja omisti laajoja maa-alueita. 

Rudolf  perusti mailleen Kirjokiven kartanon (siellä olen joskus lapsena ollut musiikkiopiston leirillä).  Se oli Elvingin perheen kesänviettopaikka. Talvet he asuivat Helsingissä. 

Kartanon mailla sijaitseva torni on yli 20 metriä korkea käsin valetuista sementtitiilistä muurattu kahdensankulmainen tornirakennelma, jonka rakennustekniikka on erikoislaatuinen. Kerrotaan Elvingin tuoneen menetelmän Saksasta. Toteuttaja oli rakennusmestari Kaarle Malmgren.

Torni on alun perin rakennettu palovartiointia ja luvattoman  kalastuksen ja metsästyksen valvontaa varten.  Sotien aikana torni oli tehokkaasti käytössä, sillä se toimi lottien miehittämänä ilmavalvontapaikkana.  

Alkuperäiset sisäportaat tuhoutuivat tulipalossa 50 -luvulla. Torni oli pitkään tyhjillään, mutta se kunnostettiin 1990 -luvulla ja toimii nyt matkailunähtävyytenä. 

Taisimmekin tulla paikalle pikkuautolla, vaikka se vaikutti tullessamme aika isolta autolta 😂

Tarkoitus oli matkalla käydä yhdellä uudella luontopolulla, mutta emme löytäneet sen alkupäätä.  Lopulta Verlaan palattuamme päätimme käydä kiertämässä siellä olevan n.2 kilometriä  pitkän luontopolun.  On todella mahtavaa, että hyttysiä ei ole juuri lainkaan! 😊 Punkeista varoiteltiin oikein kyltillä.  Ehkä se on joillekin matkailijoille  uusi juttu, vaikka itselle ihan normaali tieto tuollaisissa paikoissa kulkiessa.  Otin alkukesästä puutiaisaivokuumerokotteet.  Olisi mahtavaa, jos punkkirokote olisi sellainen, kuin kissojen punkkilääkekin, eli hylkisi mahdollisia kiinni käyviä punkkeja pois iholta 🤔 Olisiko tässä kehittelyn paikka lääketeollisuudelle?   Kohta alkaa marja- ja sieniaika. Saa nähdä selviänkö tänä vuonna ilman punkkeja. Jostain syystä ne ovat viime vuosina tykästyneet minuun. Yksikin on liikaa! 

Oletteko huomanneet, että blogin esikatselussa ei näy korjattu versio, vaan se näyttää päivittämisestä huolimatta kirjoitusvirheet?  

Kesä jatkuu.......    🌷❤️  nautitaan siitä nyt kun vielä voidaan. Aika menee niin nopeasti ja syksy kolkuttelee  salakavalasti nurkan takana. 

Mukavaa päivää juuri Sinulle! 

Lomaterveiset

Lomalla, kuten tietysti muulloinkin, täytyy aina neuloa 😂

Mökkisukkien kuvio on otettu TÄÄLTÄ. Se on ollut alunperin osa Metsänväki -sukkia (Susanna Mertsalmi), mutta muotoutui omaksi mökki -kuviokseen ja sai suuren suosion. Mökillä käytän vain marinoituneita lankoja ja jämälankoja.  Vaaleampi lanka on alunperin purkulankaa ja siksi vähän epätasaista.  Nämä sukat saivat alkunsa, kun kyllästyin tekemään mökillä vain raitasukkia yms.  Ohjeen löysin netistä. Olen tehnyt tämän mallin joskus aiemminkin.  Lanka on Nalle -vahvuista.  ja puikot nro 3.  Lankaa kului 75 grammaa. Sukat ovat kokoa 37-38 ja lähtivätkin heti tyttären matkaan. 

Mökiltä löytyneestä lehdestä löytyi joulupatalappu. Jemmasta löytyi sopivat langat ja puikot.  lankaa tähän kaksinkertaiseen patalappuun kului 77 grammaa.  Neuloin patalapun pyörönä sukkapuikoilla (joiden kokoa en nyt muistakaan, ehkä kolmoset).  Reunukset on virkattu. Kuvissa patalappu näyttää ihan vinoon neulotulta, mutta se johtuu tuosta keinun selkämyksestä, joka ei ole ihan suora.  

Lehti on tämän näköinen. Valitettavasti en muistanut katsoa, kuka mallin oli suunnitellut.  Lehti jäi mökille. 

Olin mökillä 2 viikkoa melkein yhtä perää. Kävin puolessa välissä kotona leikkaamassa nurmikon ja ottamassa punkkirokotuksen toisen osion (ehkä tämä tuli jo kerrottua aiemmin...). 

Yhtenä iltana vessareisulla näin polulla melkoisen jötikän. Ilmeisesti ukkoetana.  Ensimmäisellä viikolla mökillä satoi useampana päivänä. 

Merri oli paljon ulkona, mutta se osasi myös ottaa rennosti mökin sisällä 😁

Maia testasi riippukeinua. Se oli Samin kanssa juhannuksenvietossa. 

Tyttönenkin kävi parina päivänä.  Keräsimme käpyjä, työnsimme lelukuorma-autoa, saimme vesiratalelun käyttökuntoon, saunoimme, söimme, katselimme mummon ja ukin kukkapenkit (moneen kertaan), pelasimme pelejä. Virtaa riitti, vaikka Tyttö oli kuulemma herännyt jo viiden aikaan odottamaan mökillelähtöä 🫣  Yritin saada neidin ottamaan pienet päiväunet, tai ainakin lepäämään vähän aikaa. Kovalla pulinalla hän luki pari Akun taskukirjaa ja sitten loppui huilaamisinto. 

Sam sai huilailla kaikessa rauhassa. 

Frodokin rohkaistui käymään ulkona rauhallisena hetkenä, vaikka viettikin paljon aikaa sohvalaatikossa. Ainakin, jos oli porukkaa enemmän. 

Arttu kävi useampana päivänä äitini kanssa.  He eivät ole innostuneet olemaan enää yötä. Mökkihän on äidin ja isän rakennuttama. Äiti kuitenkin ajelee päiväseltään mökkeilemään.  Samalla Arttu pääsee  uimaan ja nuuskimaan erilaisia hajuja.   Merrin kanssa se tulee juttuun, mutta Frodo on itsepäisempi ja piilottelee sohvan alla.  Viimeisimmällä kerralla se yllätti ja tuli ulkoiluhäkkiin!   Se alkoi ymmärtää, että se on koirilta kielletty 😻

Yhtenä päivänä kaivelin sohvien aluslaatikoista kaikki peitot ja tyynyt, kun totesin niiden vähän tuoksahtavan ummehtuneelta, vaikka olivat pesun jäljiltä säilytyspusseissa. (Käytän pusseja, kun Frodo makailee aluslaatikossa ja kaikki karvaantuu).  Aurinkoinen ja tuulinen päivä teki tehtävänsä. Säilytyspussit pesin saunalla. 

Merri nautti ulkoilusta.  Kerran se näki jäniksenkin mökkitiellä.   Hiiriä  ja sisiliskoja se nappasi pihalta muutaman kerran. Aina pelottaa, että jossain on käärme, vaikka niitä onkin ollut mökillä todella harvoin.  Punkkilääkitys sen sijaan on varmasti aiheellinen mustikanvarpujen seassa piilotellessa.  Mustikat alkavat hissukseen saamaan väriä, mutta vielä ovat liian raakoja. 

Parina viimeisenä päivänä Frodo yllätti ja halusi Merrin kanssa ulos!   Se oli tavallista rohkeamman oloinen. Seurasi jopa Merriä rantaan!   Kuten näette, ei meillä tänä kesänä ole laituria.  Se on niin painava ja kunnoltaan raihnainen, että päätimme jättää sen maalle. Ehkä joskus vielä saadaan hommattua uusi laituri.  Siitä tulikin mieleen, että tämän kesän projekti oli saunaan uudet lauteet.  Nyt joudun toteamaan, että minulla ei ole yhtään kuvaa niistä!    Täytyy korjata tilanne seuraavalla mökkireissulla.  Oikeaa paikkaansa odottelee myös uusi kiuas. Lauteiden käsittely on kuitenkin vielä kesken ja ilmeisesti jonkinlainen selkänojakin on tulossa. 

Frodo seurasi Merriä koko ajan ja Merriltä meni lopulta hermo. Se läppäsi Frodoa päin näköä.  Frodo ei kuitenkaan sellaisesta välittänyt.  Sen otteet Merriä kohtaan ovat usein paljon rajumpia jahtausleikeissä.   

Mökillä Frodo kyttäsi ja kyttäsi, mutta ei saanut kiinni mitään otusta.  Se halusi selvästi näyttää olevansa yhtä suuri saalistaja, kuin Merrikin.  

Tänään palasimme kotiin. Kissat olivat ehkä jo luulleet, että olemme muuttaneet lopullisesti mökille 🤔 Vastalauseista päätelleen kotiin ei olisi halunnut kumpikaan.  Ehkä se johtui siitä, että matkaan piti lähteä autolla. 

Laskin kummatkin pihalle kotona ja kas kummaa!  Frodo sai naapurin aidan alta napattua hiiren!    Se oli niin hämmentyneen näköinen, että oikein nauratti. Tuossa vaiheessa minä aina syöksähdän paikalle herkkutikun kanssa  ja yritän tehdä Merrin kanssa vaihtokaupat.  Frodo ei selvästikään yrittänyt syödä hiirtä, vaan näytti miettivän, että miten tässä nyt näin kävi??     Herkkutikku maistui sille heti. 

Tänään on ollut vähän outo olotila, kun on ollut 2 viikkoa mökillä ja tullut takaisin kotiin.  Tutuu heti siltä, kuin olisi askeleen lähempänä töihin lähtöä, vaikka lomaa on vielä yli viikko jäljellä.  

Huilu on ollut kotona. En ole halunnut mökillä soittaa, kun kissat ovat mukana. Mökki on sen verran pieni, että kissojen korvat tarvitsisivat tulpat.  Huilutreenit piti sitten heti vetäistä kotona. 

Kävin lisäksi yksillä nimipäivillä.  Kävin myös katsomassa Arttua ja vein sen lenkille. Pitkään ei meistä jaksanut kumpikaan.   

Äidin kanssa kerättiin likaiset matot lattioilta.  Illemmalla kävinkin sitten jo pesemässä ne. Omat matot täytyy pestä  myöhemmin, että saan ne johonkin kuivumaan. Eihän meillä paljon mattoja olekaan käytössä. 

Nyt on lähdettävä nukkumaan, sillä olen sopinut ystävän kanssa kahvitreffit aamuksi 😊

Mukavia kesäpäiviä toivotellen! t: Sartsa

Kesäterveiset, kesäterveiset, kesäterveiset!

 Frodo on lähtenyt pitkästä aikaa mökille.  Se ei ole sen lempijuttu.   Se ei kuitenkaan sukeltanut päätä pahkaa sohvan alle viettämään laatuaikaa, vaan liikkui muuallakin. Ruoka-aikana tietysti skarppina paikalla!  

Se keksi linnoittautua sohvan PÄÄLLE, peiton alle. 

Merrillä riitti puuhaa ulkona.  Uusia kiviä, joihin se ei ollut vielä tutustunut.  Se kävi myös kurkistamassa veden syvyyksiin, jos siellä olisi vaikka silakoita... Sheba -merkkisiä 😂 

Yhden jo edesmenneen hiiren se kyllä kohtasi.  Tuo itsemurhahiiri tuli suoraan kohti... 

Toinenkin alppiruusu on jo kukassa. 

Frodo rohkeni jopa useamman kerran käydä ulkoiluhäkissä!   ... ja mistä tämä kuva on otettu?  ... minä tietenkin otin sen luukun kautta 😁

Frodon ollessa "paketissa", saattoi Merrikin käydä moikkaamassa sitä.  Frodon energia on Merrille usein vähän liikaa.  

Alla vähän harmaa kuva reissukäsityöstä, jota olen tehnyt jo useamman kuukauden. Kässäklubissakin hämmästeltiin, miksi teen aina samoja säärystimiä. Mukana kuljetettava käsityö on hyvä olla riittävän simppeli, että ei tarvitse liikaa mietiskellä neuloessa.  

Lanka on 7-veikkaa, joku jouluväri varmaan kimalluksesta päätellen. Neuloin sitä kerä/ säärystin. 15s/ puikko, 3 oikein, 1 nurin. Pituutta säärystimille tuli 55cm ja langankulutus 192 grammaa. 

Jos ei sadetta lasketa, niin kesä on kauneimmillaan, loma parhaimmillaan ja juhannus ihan nurkan takana.  Mökillä on ollut tosi hiljaista, ei naapureita kuulu olevan missään.  Ehkä tilanne muuttuu viikonloppuun mennessä. 

Taidan toivottaa juhannusterveiset jo nyt!   Nauttikaa Suomen suvesta, satoi tai paistoi 😁, toivottavat Sartsa, Merri ja Frodo

(Kuka muistaa, mistä sketsisarjasta tuo otsikko olikaan?)

Viikonloppulomanen

 Hei sinä siellä ruudun takana! Kerronpa, mitä teimme viikonloppuna! 

Poikkeuksellisesti meillä oli kaikilla (myös Merrillä ja Frodolla) vapaa viikonloppu. Auto pakattiin jo perjantaina työpäiväni jälkeen. Pakkaaminen kesti Merrin makuun liian kauan ja se päätti sanoa valjaille hyvästit...   Ajattelimme heti, että nyt se ei varmasti näyttäydy ennen iltaa.  Siellä se kuitenkin piilotteli puuvajan alla ja tuli esiin, kun heiluttelin herkkutikkua sen nenän edessä.  Siinä se sitten joutui kokemaan pettymyksen, kun se joutui Frodon kanssa kuljetuskopassa autoon.  Kummallakin on oma koppansa. Merri saattaisi muuten saada Frodon takia hermoromahduksen 😂

Mökillä huomattiin nopeasti, että vanhan puuvaraston vieressä on jotain outoa. Naapurista oli kaatunut koivu aiempien tuulten aikana, ja tietysti suoraan sähköjohdon päälle.  Ilmoitus sähköyhtiölle, joka ei tietenkään ole töissä viikonloppuna. Ehkä ne nyt viikolla käyvät  pudottamassa puun ja tsekkaamassa, että johdot ovat edelleen kunnolla.    Viime vuoden aikana sähköyhtiö teki isoja remontteja mökkiteiden vieruksilla.  He upottivat ilmassa roikkuneet sähköjohdot maan alle.   Näitä mökeille johtavia johtoja ei kuitenkaan ole upotettu. 

Päivä oli kaunis, mutta tuuli oli napakka. Niitä kuuluisia "aaltopäitäkin" näkyi 😃

Merri ei noin aallokkoisena päivänä halunnut ihan rantaan asti, mutta muina päivinä se kävi tekemässä tavanomaisen rantakierroksensa. 

Laatalla, rannan tuntumassa näin vaskitsan. Ennen en ole niitä tontilla nähnyt.  Viime vuonna niitä näkyi useita tien varressa, kun kävin lenkillä.  Ehkä tämä tuli kyselemään, miksi en enää käy lenkillä...

Mökin pihatien päässä Merri käy tarkistamassa, missä olisi koti. Ehkä se olisi linnun tietä tuossa suunnassa. Autolla täytyy tulla oikean kautta. 

Ruusupapu on kasvanut kivasti tähän viritelmään.  Terassin riteliköiden vieressä olevat ovat selvästi kituliaampia. Niihin ei sadevesi niin hyvin pääse.  Ovat varmaan kärsineet kuivuudesta. 

Frodo etsi aluksi loikoilupaikkoja sohvien ja sänkyjen päältä. Loppuajan se sitten viettikin taas sohvalaatikossa.  Punainen peite on anopin jäämistöä. On mukava nähdä sen jatkaneen eloaan jossain muualla. 

Frodo uskaltautui välillä jopa ulkoilutilaan. Tässä se vasta harkitsee, meneekö se ulos, vai pysyykö sisällä. 

Nyt ollaan jo ulkopuolella.  Vielä hiomassa lopullista suunnitelmaa...

...miten valloittaa Merrin nukkumapaikka. Eihän siinä sitten kauaa taas mennytkään. 

Olen pessyt yksittäisiä mattoja saunassa.  Näillä ilmoilla ne kuivuvat hyvin. 

Seuraavassa kuva, jossa näkyy ylpeyttä aiheuttava lopputulos. Sain tyhjennettyä saunan alustan kymmenien vuosien täytön jäljiltä.  Isällä oli tapana säästää vähän kaikenlaista.  Alla oli paljon irtolautoja, vanhoja kattohuopia yms. Olen aina ajatellut, että alla voi olla käärmeitä, kun sinne ei kunnolla näe. Nyt näkee. Ei myöskään tullut yhtään vastaan tyhjentäessä 😱

 

Äiti kävi Artun kanssa yhtenä päivänä. Arttu innostui kahlailemaan viilentävässä vedessä.  Ilma alkoi nimittäin tässä vaiheessa lämmitä ihan tosissaan.   Arttu ei koskaan mene uimasille, vaan tyytyy kahlailemaan. 

Aikamoisen punnerruksen jälkeen ilmaisin iloni saunan alusen tyhjentymisestä. Mies totesi, että varastokopin alunenkin pitäisi tyhjentää....   Mitäpä ei suomalaisella sisulla saisi aikaan!   Voin sanoa, että edelleen kaikki lihakset ovat todella arat. Ei terve ruumis työtä kaipaa! 😉

Vaan katsokaapa nyt tarkkaan!  Minäkin olen katsonut monta kertaa päivässä, kun olen niin ylpeä lopputuloksesta. 

Rakennusten alta löytyi historiallisia todisteita vuosikymmenten takaisesta oleskelusta mökillä.  Limsapulloissa oli nuo sivulle vedettävät avaushärpäkkeet. Sitten tuli hetki, jolloin härpäkkeet vedettiinkin korkin ylitse, kuten tuo  Frisco -korkki. 

Tässä onkin osa niistä laudoista, jotka kaivelin esiin rakennusten alta.  Osa menee pätkiksi ja saunan uuniin. 

Osa menee tähän miehen rakentamaan halkosuojaan.  Kiva, että vanhoja lautoja voi käyttää hyödyksi. Vajasta löytyi myös vanhoja nauloja, jotka tulivat käyttöön. Mies taisi nimetä tämän rakoliiteriksi. Etuosa jää avonaiseksi. 

Kropan kivistyksestä huolimatta käytin Arttua lenkillä sillä aikaa, kun äiti kävi saunassa ja uimassa. Arttu on niin hänen peräänsä, että ei pystynyt keskittymään mihinkään muuhun. Lenkkeily oli kuitenkin sille mieleen. 

Mustikat ovat jo kypsiä! Ja niitä on paljon!  Siis onko nyt jo niin syksy, että marjatkin alkavat jo olla kypsiä (joo, tiedän, että mustikat kypsyvät aikaisin), mutta minä en vaan pääse vielä edes kesälomalle?!   Kyllä kynsii tämä odottelu! 

Entäs nämä sitten!? En ole milloinkaan nähnyt näin aikaisin kanttarelleja, enkä etenkään näin paljon kerrallaan!   Tiedän, että monissa paikoissa on paljon enemmänkin, mutta minä en ole sellaiseen törmännyt.  Arvatkaapa tuliko hiki metsää kierrellessä? Piti olla tietenkin pitkäpunttista, hattua ja takkia, etteivät kaikki öttiäiset käy kimppuun.  Tuntui aivan mahtavalta upottautua järveen tämän homman jälkeen! 

Päätin paistella koko saaliin pihalla muurikkapannun päällä.  Ei tullut mökin sisälle liian kuuma ja kostea. 

Merriä kiinnosti saunan kaiteella taiteilu.  

Yläilmoista pääsi kyttäämään mahdollisia saaliita mustikkapöheikössä. 

Anopilta meille päätynyt vellikello löysi mökiltä paikkansa.  Muistan tämän elävästi niiltä ajoilta, kun alettiin mieheni kanssa seurustella ja vietettiin öitäkin yhdessä. Aamulla nukuttiin puolille päiville. Anoppi miehensä kanssa kalisteli kovaäänistä vellikelloa, että heräisimme 😂

Laitoin pehmikettä tuohon kilkattavan pompulan päälle, että kello ei kilkattelisi omia aikojaan tuulen mukana.  

Yläpuolella on äidin-äidin-äitini vanha tuulikello.  Oli tarkoitus ottaa vähän selkeämpi kuva tuosta tekstistä, mutta unohdin. Tästä ei meinaa millään saada selvää.  Jotain tällaista ehkä: 

Ei ole ennen

tuota kuultu 

tuota soittoa suloista

kanteleen iki iloa.

Tämä päivä menee vähän ankeammissa merkeissä. Kissoilla on taas jokavuotinen hammashoitopäivä.  Frodo selvisi vain hammaskiven poistolla ja puhdistuksella.  Viimeksihän siltä poistettiin pari hammasta  pahan ientulehduksen takia.  Se on silti nyt aivan seisahtunut nukutuksen jäljiltä. Sai sentään vähän nuoleskeltua kosteaa ruokaa. Ennen toimenpidettä ei saanut syödä mitään. 

Merrin elämä on huomattavasti ankeampaa. Se ei ole saanut syötyä mitään ja kulkee rauhattomana paikasta toiseen. Suusta valuu limaa.   Sehän sairastaa hammassyöpymää ja taas lähti yksi hammas, tällä kertaa kulmahammas.  Ikenessä on tikkejä.  Kipulääkettä ja antibioottikuuri ja mikä pahinta, kovan ruuan syönti kielletty parin viikon ajan! Se on Merrin mielestä kuin rangaistus. 

Onneksi homma on nyt kuitenkin ohi ja toipuminen voi alkaa.  En ole uskaltanut laskea näitä horjujia edes ulkohäkkiin vielä, että eivät tippuisi ylähyllyltä alas.  Sisällä onkin viileämpää ja ehkä helpompi olla. 

Olen saanut vihdoinkin tehtyä jotain käsityöjuttua. Siitä ensi kerralla.   Vihje: ei liity lankoihin  😀

Lämpimiä hetkiä sinulle, joka nautit helteestä ja riittävää viilennystä sinulle, jolle tämä lämpötila on jo liikaa.