Keritään kun ehditään

 Ostin pussillisen lankoja. Värejä ei voinut niin kovin valita, mutta  suurin osa miellytti silmää.  Nämä langat ovat kepeitä, ohuita, kutsuvia.  Aion yhdistää niihin virkkuukoukun, kunhan ehdin. 

Vyyhdit piti ensin keriä. Minulla on äidiltä saatu kerimälaite. Hän neuloi ennen ahkerasti kutomakoneilla ja hänellä oli apulaitteena tämä kerimälaite. Se on sittemmin jäänyt tarpeettomaksi ja on nyt minulla. Välillä sille on käyttöä. 

Näin nättejä keriä sillä saa aikaan.  Värit ovat kerällä kauniita. Vielä mietityttää, ovatko värit todella minun näköisiäni?  Se jää nähtäväksi.  Alustava suunnitelma on jo olemassa. Ehkä suuruudenhullu, mutta suunnitelma kuitenkin.  Tavoitteita on hyvä olla, vaikka niihin ei aina pääsisikään. Innostus syntyy juuri siitä, että onnistumisen ja epäonnistumisen raja on epäselvä. On mahdollisuus kumpaan tahansa. 

Kirpputorilta olen joskus ostanut vyyhdinpuut. Niille on aina silloin tällöin käyttöä.  Olisin voinut tehdä tämän homman mökilläkin, mutta vyyhdinpuut jäivät kotiin.  Kotipihalla, terassilla sitten kerin näitä vyyhtejä.  

Ylemmässä kuvassa näkyy autoni, joka on hybridi ja kuvan ottohetkellä latauksessa.  Siitäpä syntyikin hyvät naurut, kun mieheni laittoi  oman autonsa "lataukseen". Auto on Imperial Le Baron, vuosimallia 1970, museorekisterissä.   Ovathan nuo kaksi autoa  jo kokoeronsa puolestakin hassun näköisiä.  Molemmat vierekkäin "latauksessa" on vielä hauskempi näky 😅

Kävin äidin kanssa Fida lähetyskirpputorilla. Se on siististi järjestelty. Vaatteet ovat värien ja aiheidensa mukaan rekeissä. Tykkään.   Löysin kivan paidan ja raitapöksyt.  Inhoan paitapuseroita, mutta tällainen osittainen napitus on ihan ok.   Jostain syystä olen alkanut tähyilemään kuminauhavyötäröisiä housuja 😂.  "Massakuurini" on onnistunut ja monet vaatteet, etenkin housut puristavat. Kyllähän niissä kauppaan yms. voi vielä mennä, mutta töissä on yhä vaikeampaa kumarrella, kyykistellä (sukellella sängyn alta hakemaan tavaroita) .  Kuminauhavyötäröissä on kuitenkin pari ongelmaa: useimmiten tällaisissa housuissa ei ole kunnollisia taskuja ja kuminauha ei ole riittävän pitävä tai on liian tiukka.  Ihan mitä tahansa pöksyjä en töihin suostu laittamaan, mutta nämä ovat kokeilemisen arvoiset.  Jonkun pitäisi vaan kääntää pari senttiä puntin suusta, kukahan sen tekisi?  Miksi korjaaminen on aina niin vastenmielistä??!  

On meillä töissä työhousujakin, mutta ne ovat sellaisia hulmupuntteja ja lökäpöksyjä, että ei niitä käytä kukaan. Yläosassa on vaihtoehtona liivi tai tunika. Käytän tunikaa.  Viikonloppuna keksin ottaa käyttöön pari numeroa liian ison tunikan. Ei ole niin kuuma, kun on väljempää ja tuuletusvaraa 😄

Äiti osti kangaskaupasta uudet verhot.  Minulle on tosi vaikeaa olla kangaskaupassa ostamatta mitään....   Mukaani lähti kaksi oikeanpuolimmaista puuvillakangasta. Suunnitelma on tehdä lisää persoonallisia tyynyliinoja.  Nyt vain odotellaan, kuka ne tekisi.... 

Äidiltä sain vanhan kangaspäälisen vahakankaan. Ompelin siitä kaksi uutta istuintyynyn päällistä mökin ulkotuoleihin.  Aiemmin tein jo muutaman.  Näistä vahakankaista saa kivan värikkäitä versioita.  Materiaalikin on sellaista, että ei tarvitse aina viedä tyynyjä käytön jälkeen sisätiloihin. 

Näiden raskaiden aiheiden jälkeen laitan loppuun vielä kevennyskuvan Merristä, joka valtasi isännän sohvapaikan, kun isäntä ei ollut kotona. 

Tänään yksittäinen vapaapäivä. Olen mökillä ja kissat ovat pitkästä aikaa mukana. Ihmettelyä on riittänyt.  Kuviakin on otettu, mutta laitan niitä joskus myöhemmin. 

Mukavaa uutta viikkoa! 

Ideoita kehiin!

 

Lauantaina oli jonkinlainen yleinen kirpputoripäivä. Käytiin äidin kanssa kahdella kirpputorilla. Oli mukavaa pitkästä aikaa kiertää kirpputorilla, jossa myyjät ovat itse paikalla. Tunnelma on vähän toisenlainen. Tulee juttua myyjien kanssa.  Hiplailin lankoja useammassa paikassa. Tuli mieleen mieheni sanonta, että ei pidä ostella mitään sellaista, mistä seuraa myöhemmin suvulle vain vaikeuksia 😂 Tuolloin ei ollut kyse langoista, mutta huomaan sen osuvan naulan kantaan myös lanka-asioissa. 

 Toisessa kirppispaikassa oli myös paljon käsityömyymälöitä.   Ostimme paikallisen kahvipaahtimon kahveja, jotka olivat tarjouksessa. Kahvin ostaja sai ottaa ilmaiseksi tällaisen kangaspussin. Äiti antoi omansa minulle.  Pusseilla on kokoa n.1m x 1,4m.  Tuli sellainen ajatus, että näistä  pitää tehdä jotain... 😉  eikä pelkästään sen takia, että olivat ilmaisia.  Nyt kyselenkin vinkkejä, mitä pusseista voisi tehdä.  Laittakaahan kommentteihin ideoita, kiitos! 

Nuo kaksi roikkuvaa lautaa kutsuivat minua. Maalaisiko ne? Mihin ne laittaisin? Ehkä mökille ?  50c kappale ei ollut paha, joten mukaan lähtivät. 

Punainen miellyttävän tuntuinen huivi lähti mukaan 4 eurolla.  On ihan minun väriseni. En tarkoita ihon väriä. Töissä tärkeämpää kuin takki, on huivi, kun kuljen ulkosalla paikasta toiseen. Autosta sisään ja takaisin autoon. Kaula tuntuu aina herkimmältä kylmälle.  Nyt voin heittää vanhat nyppyyntyneet huivit pois, kun löysin uuden tilalle. 

Tieteen kuvalehdet sai ottaa ilmaiseksi. Olisi saanut enemmänkin, mutta osasin olla vähempään tyytyväinen 😄 En luultavimmin aio lehtiä lukea, mutta kaipasin toisenlaisia lehtiä mahdollisia askartelujuttuja varten. Silppua syntyy ehkä taas joskus. 

Äiti voitti ympäristönsuojelun myyntipöydästä arvalla ei-muovisen hammasharjan. Minä sain sen. Äidillä on sähköhammasharja. 

Lentokoneessa saa aina ihan mielettömän hyvää mustikkamehua. En ole mistään löytänyt vastaavaa. Ajattelin testata tätä mehua, jonka löysin eräästä puodista. Näyttää olevan Mustilassa valmistettua. 

Merriä kiinnosti kahvipussien haju. Mistä kaukaa pussit ovat meidän olohuoneeseen kantautuneet?  

Merriä kiinnostivat myös eräät muut asiat...  prinsessamekot!  Merrikin haluaisi olla vähän kuninkaallinen 😻

Eräällä myyntipöydällä oli paljon pieniä mekkoja.  Ostin kaksi. Ne käyvät vaikka prinsessaleikkeihin. Eivät tosin minulle, vaan pikkutytölle. Vähän kyllä tekisi itsekin mieli pukeutua prinsessaksi. Vanha hääpukukin on tullut hävitettyä. En siihen olisi kyllä enää mahtunutkaan 😂

Lauantaina olin muutenkin reipas ja tuli hyvä mieli lopputuloksista. Vettä on satanut monta päivää ja vielä lauantain aamupäivälläkin. Sateen tauottua lähdin kokeilemaan, josko ruohonleikkaus onnistuisi.  Vielä viimeinen leikkaus ennen talvea, luulisin.  Minä olen meidän ruohonleikkaaja ja kun en enää jaksa, tulee kuulemma robotti.  Korvaan siis mahdollisen robotin toistaiseksi. 

Meillä on kaksikin konetta,  mutta käytän aina vanhaa, pientä konetta, koska se on helpoin työntää.   Mikä siinäkin on, että aina on polttoainesäiliökin tyhjänä, kun pitäisi aloittaa...   Kone lähti käyntiin hurjasti pärähtäen. Työntelin märällä, pitkällä nurmikolla konetta, joka meinasi vähän väliä tukehtua.  Kone kävi selvästi jonkinlaista kuolinkamppailua. Naapurikin kehotti vähän säätämään sitä, kun ääni on niin  kummallinen. Kysyi, eikö minulla mene hermo.  Sanoin, että ei vielä, kun kone kuitenkin leikkaa. Lopetan sitten, kun se kuolee käsiin.  Sitkeä  vempain se kuitenkin oli! Pääsin koko ison nurmikon loppuun asti!  Ehkä kone suri vain sitä, että se joutuu lomautetuksi koko pitkän talven ajaksi. Valitusvirsi siis. 

Yksi juttu, mikä aina ´venyy ja venyy: kissojen hiekka-astian pesu. Sekin tuli tehtyä!  

Sain neulottua pitkän pätkän yhtä sukkaa, hyvä sekin! 

Pakkasessa oli edelleen vanhempaa omenasosetta. Olin ottanut sen sulamaan ajatuksena tehdä siitä vaikka kakku. Tein sen!  Löysin kivan ohjeen TÄÄLTÄ. Laitan tähän kuvan ja linkin, jos joskus mietin, että mistä se ohje tuli otettua. Oli nimittäin tosi hyvää kakkua!  Kakku oli aika isokokoinen, vaikka tässä näyttääkin aika pieneltä ja syödyltä 😉

Loma on loppu ja työt jatkuvat. Mikäs siinä. Mennään päivä kerrallaan. 

Rauhallista ja mielekästä päivää juuri Sinulle! 

Teidän Majesteettinne Pipo

 Idea kruunupiposta jäi vaivaamaan. Keltaista lankaa ei kuitenkaan ollut enempää. Äiti ehdotti, että tee yläosa toisella värillä. Aikani pähkäiltyäni päädyin punaiseen, jota sattui olemaan.  Aika kuninkaallinen väriyhdistelmä, vai mitä?

Merri pysytteli nyt erossa tästä kuvausprojektista. 

Pingviineillä ei ollut mitään poseerausta vastaan!  Nalle Puh -pallo on edelleen pään korvikkeena. 

Tämä on vähän keltaista pipoa suurempi. Lanka on edelleen 7 -veljestä, jota kului 117grammaa (kiitos uusi, tarkka vaakani!).   Aloitin tuon kruunuosion vähän alempaa, kuin aiemmin.  Alaosa on virkattu pylväillä alemman kerroksen pylväiden varsiin takakautta. Yläosassa vaihdoin alemman kerroksen pylväisiin etukautta. Pinta on vähän eri näköistä. 

Kävin äidin kanssa kangaskaupassa täsmäostoksilla (huom! ei mitään ylimääräistä) ja syömässä. Voi että tykkään maksakastikkeesta ja perunamuusista. Sitä saa harvassa ruokapaikassa.  Kotona en viitsi maksaa paistella. 

Käytiin myös kierrätyskauppa Fidassa.  Löysin aika kivan trikoohameen. 

Alkoi tuntua siltä, että tarvitsen tällaisiakin juttuja. Alla musta lokerikkokansio. Huomatkaa Centrum -merkki! Onko vähän vanhaa tuotantoa??   En minä kyllä merkin takia tätä ostanut. Ajattelin lajitella askartelujuttuja tähän.  Tuo sydämenmuotoinen muistikirja tuntui siltä, että siihen voisi liimata jotain.  Kohta varmaan Repolaiselta tulee jotain vinkkejä 😀

Päivänjatkoa jälleen juuri Sinulle!   🎶

Kirpparihankintoja yms.

 Frodo esittelee äitienpäiväkukan ja on ihan yhtä kaunis, kuin kukkakin 💖

Jokin aika sitten käytiin äidin kanssa kirpputorilla.  Kirppareilla kiertely on siitä ihmeellistä, että välillä ei löydy yhtään mitään ja välillä taas joutuu kantamaan tavaraa kyytiin kaksin käsin.  En ollut käynyt paikallisella kirpparilla ainakaan vuoteen, jos ei pitempäänkin aikaan.  Näky tuollaisissa paikoissa on aina yhtä hämmentävä: halli täynnä tarpeetonta tavaraa. Suurin osa siitä on sellaista jota yhtään kukaan ei tarvitse.  Maailma hukkuu tavaraan! 

Onneksi joukkoon mahtuu myös toisille tarpeellista tavaraa, eikä kaikki mene hukkaan.  Minä löysin lokerikon, johon aion laittaa neuleohjeita. Tulostetut irtopaperit olisi kiva saada jonkinlaiseen järjestykseen.  Tässä lokerikossa on potentiaalia toteuttaa tuollainen idea. 

Seuraava setti on ostettu eräitä häitä varten.  Ruskeita pulloja ja silitysrauta.   Tästä aiheesta en taida kertoa tämän enempää.  Ainakaan tässä vaiheessa 😀 Sen verran voin avata, että minä en ole menossa vihille, uudelleen,  enää tässä elämässä. 

Tätä kaappia en sentään raahannut kotiin, vaikka se maagisesti veti minua puoleensa.  Se on kuin pieni puhelinkoppi 😁  Hyllytilaa olisi ollut runsaasti ja olisin kyllä osannut täyttää tilan  hyödyllisesti.  Vaikka kuinka mietin, en keksinyt, mihin saisin tämän mahtumaan, tai minkä  jo olemassa olevan jutun  vaihtaisin tähän.  Sinne jäi, nyyh... 

Vajaa makrameelankarulla lähti mukaan värinsä takia.  Ostin aikoja sitten valkoisia keriä käsityömessuilta...  ei ole toteutunut mihinkään muotoon.   Keksin tässä joku aika sitten, että virkkaisin vessaan uuden maton siitä valkoisesta ja tämä ruskea antaisi siihen kivan säväyksen. Suunnitelma siis on... 

Kukapa ei haluaisi tällaista menopeliä??  On rattia, säilytystilaa, pyörivät renkaat, kippaamisenesto, kaasutusääniä, tööttää ja vaikka minkälaista musiikkia matkan taitteeksi. 

Autonkuljettaja oli hämmentynyt ja tyytyväinen.  Jalkoihin vielä vähän pituutta, niin menopeli kulkee omin voimin.  Ääniefektit toimivat  moitteettomasti. 

Tänään on vihonviimeinen lomapäiväni. Oikeastaan tämän nimi ei ole enää lomapäivä, vaan tämä on jo vapaapäivä tulevan viikonlopun töistä.  Miten mukavaa onkaan ollut olla 2 viikkoa pois töistä ja elellä melkein kokonaan ilman aikatauluja.  Aika paljon olen lopulta tehnytkin, vaikka paljon olen myös ollut tekemättä.  Sain myös katsoa rauhassa Euroviisut ilman työpaineita, mikä oli minulle  tärkeä juttu. Tästä taas tarpomaan uutta lomaa kohti 😉

Viikon tapahtumia

 Viime viikonloppuna kaveriporukka oli taas koossa. Vasemmalla ylhäällä Maia, vieressä Frodo. Alhaalla vasemmalla Merri ja vieressä Sam. 

Yhtenä päivänä kävi hassu juttu, kun me ihmiset kävimme lenkillä. Palatessamme neulomistuolini oli vallattu. Maia ja Sam viettivät rauhassa aikaa tuolilla. Maian vatsan ympärillä oli jotain...

Maia oli käynyt kaapilla ja löytänyt pienen "käsilaukkuni".  Voi vain kuvitella minkälaista menoa on ollut sen jälkeen, kun nauhat ovat jääneet kissan ympärille jumiin 😂  Merri jäi kerran kiinni muovipussiin ja juoksi ympäri huushollia tuhatta ja sataa.  Maia on toisaalta niin rauhallinen viilipytty, että se on saattanut vain käydä makuulle odottelemaan, että joku ottaa laukun pois. 

Ystävän yllyttämänä laitoin muutama viikko sitten Merrin kuvan paikallislehden viikkokuvasivulle.  En ole koskaan ennen laittanut sinne mitään.  Matkamme aikana luin nettilehdestä, että kuva olikin valittu viikon parhaaksi, eli palkintoa oli tiedossa! 

Matkan  jälkeen kävin lehden toimituksesta hakemassa palkinnon. 

Viime perjantaina ehdittiin ystävien kanssa pitää taas Kässäklubia pitkästä aikaa.  Kahvin juonnin lisäksi käsityöt etenivät, joskaan valmista ei tullut, kuten kuvasta näkyy 😉

Äidin kanssa kävimme Ruukinportin taidenäyttelyissä ja myymälöissä. Kaikkea upeaa tuli taas nähtyä.  Alla kaksi mielikuvituksellista esiintymispukua, joista vasen on kohdennettu Ellinooralle ja oikean puoleinen Maija Vilkkumaalle.  Puvut ovat PL -Stylestä, Taiteilija Jaana Kokon käsialaa. 

Alla puun ja kangasmateriaalin kohtaaminen.  Työn nimi on Inner Softness, taiteilija Annika Salmen luomus.  

Vanha tehdasrakennus luo kauniin taustan taiteelle. 

Existence ( ei ollutkaan taiteilijan nimi tallentunut kuviini). 

Nyyrikkiä harmittaa, taiteilija Riitta Kolari

Alla aivan hykerryttävän ihana kolmikko!  Taiteilija Aino Eronheimo

Vasen : Kalanruotobasisti

Keskellä: Laulusaukko

Oikealla: Järvisimpukan soittaja

Iida Hållmanin Äidin Rakkaus

Patoklubin PatoAreenalla on aika vilkasta, ainakin tulevista konserteista päätellen. 

Kirpputorilta löytyi 3 euron kangaspala, joka huuteli, että ota minut mukaan. Mitään suunnitelmaa sille ei vielä ole.  Pari Suomen kuvalehteä on aina jees, kun ottaa huomioon, miten paljon olen viime aikoina silpunnut lehdistä kuvia ja kirjaimia 😂

Mukaan tarttui myös kalkkimaalipurkki sekoituskeppeineen. Tämä maali jättää viimeistellyn pinnan. Olen joskus kokeillut kalkkimaalia ja petyin,  kun pinnasta jäi jotenkin huokoinen, eikä se kestä yhtään pyyhkimistä.  Kohta alkaa tavaraa muuttua valkoiseksi! 

Maaliskuu on jo niin pitkällä, että kevät on auttamattomasti täällä!   

Ihastuttavaa päivää juuri Sinulle! 

Hampaat säilyivät suurimmaksi osaksi

  Merri alkoi nuoleskella suuta ja suupieliä niin oudosti, että päätin viedä sen lääkäriin. Muistissa oli vielä viime kesäinen hammassyöpymä ja halusin varmistaa, että nyt ei ole kyse sellaisesta. 

Merri aavisti taas lähdön hetkellä, että nyt on jotain epämieluista tulossa, mutta sain sen silti kuljetuskoppaan ilman isompia ihovaurioita.  Koppa on muutenkin aina esillä ja luukku auki. Kumpikin kissa käy siellä makailemassa ihan muuten vaan. Kissoilla on merkillinen aavistus siitä, että tämä kerta ei olekaan ihan tavallinen.  

Merri oli aivan hiljaa koko meno- ja tulomatkan, sekä ilmeisesti koko hoidon ja tutkimuksen ajan.  Ihan varmasti ainakin nukutuksen ajan 😂  Neljä tuntia kestivät hoidot. Lopuksi olivat vielä pesaisseet turkkia joistain kohdista, kun oli ilmeisesti jotain eritteitä tms. suttaantunut.  Kehuivat, että Merriä oli niin helppo käsitellä. Oli hermostunut vain, kun yrittivät föönata sen turkkia kuivaksi. Sitä en kyllä ihmettele yhtään!! 

Kotiin oli taas niin ihanaa palata ja olotilakin helpottui nopeasti. Tassusta vielä tippaletkun kiinnityssidos pois ja kissa alkoi taas kehräillä.  Ruokakin maistui melkein heti.  

Syöpymää ei ollut, eikä löytynyt syytä nuoleskeluun. Hampaat tuli samalla putsattua. Hammaslääkäri sanoi napanneensa kulmahampaiden takana olleet pienet hampaat samalla pois. Sitä jäin miettimään, että miksi...? En hoksannut kysyä. Oletin, että ovat jatkossa kaikkein alttiimpia syöpymille. 

Merriä odotellessa kävin kahvilla, kaupassa ja kirpputorilla.  

Viimeksi mainitusta löytyi kaikenlaista.  Hämmentävin oli tämä kassi, joka oli täynnä tavaraa. Kurkkasin sisään ja näin kaikenlaisia rautalankoja, värillisiä ja perusvärisiä, sekä askarteluun tarkoitettuja hienouksia.  Syvemmälle kassiin en paikan päällä käynyt penkomaan. Kassi sisältöineen maksoi 2 euroa! Tuollaisia hintoja ei voi ohittaa, vaikka ei juuri tällä hetkellä rautalankoja tarvisikaan!  

Merri halusi heti poseerata kassin vieressä. 

Kahvipusseista tehty napakka kassi on todella siistiä tekoa ja on jo itsessään enemmän, kuin kahden euron arvoinen.  Itse en ole koskaan kahvipusseista tehnyt mitään, mutta olen kuullut, että tällaisen kassin tekemiseen uppoaa valtavat määrät kahvipusseja. 

Sisältä löytyi jos jonkinlaisia rautalankoja. Osa oli jo pyöritelty erilaisiin muotoihin.   Mukana oli vielä pakkauksissakin olevia tuotteita! 

Kassissa oli myös suoraan roskiin menevää tavaraa, mutta talteen otin nämä pohjalta löytyneet jutut. Löytyi helmiä, paljetteja, värikynä, kumi, hilettä, muutama yksittäinen sukkapuikko ja kahdet pyöröpuikot.  

Kassin sisältö ja hinta olivat minusta melko hämmentävä yhdistelmä!   Tuli ihan mieleen, että jossain on nyt tehty loppusiivousta sellaisen henkilön jäljiltä, joka on lopettanut vähintäänkin askartelun ja ehkä jopa hengittämisen.   Kassiin on lapikoitu kaikki pieni sälä.   Jälleen jää mietityttämään, mitä ihmisestä jää, kun täältä lähdetään.   Mikäli tässä ovat tosiaan päivät päättyneet, on taivaallinen askartelija varmasti iloinen, että tavarat päätyivät toiselle askartelijalle, eivätkä roskiin. 

Löysin myös kivan paidan. Tämä on ihan minun näköiseni. Frodo tarkasti, onko reikiä. Ei ollut, eikä nytkään tullut. 

Hame on niin ihastuttavaa kangasta! Niin minun näköiseni 😍

Muutama kirjakin lähti mukaan.  Äänikirjat eivät ole ainoita kuluttamiani kirjoja. Myös fyysisesti koskettavia kirjoja tarvitaan.  

Noissa mukiherkkukirjoissa oli jotain kiinnostavaa, vaikka ne ovatkin mikrotuotteita.  Aion ainakin kokeilla jotain ohjetta.  Makeissa löytyy ainakin tällaisia juttuja: 

Suolaisia mukiherkkuja:  

Mikäli näistä mukisyömisistä on mainittavaksi asti, voisi tällaisia tarjota esim. äkkinäisille vieraille. 

Tänään ollaan helmikuun suhteen jo kevään paremmalla puolella!   Lämmintä kevättä on luvattu ainakin ennusteissa. 

Mieluisaa ja maistuvaa päivää juuri Sinulle!