Päiväretki kesäiseen Kotkaan

 Langinkoskella on kaunista aurinkoisena kesäpäivänä.  Siellä on joskus tullut käytyä ennenkin, mutta ei pitkään aikaan.  Jostain syystä emme myöskään ennen olleet käyneet tuon keisarillisen kalastusmajan sisällä.

Suomen suuriruhtinaskunta (kuulostaa oudolta, mutta näin siinä esitteessä lukee) rakensi aikanaan Aleksanteri III:lle kesähuvilan hyvien kalastusvesien äärelle. Keisari vietti paikassa aikaansa vuosina 1888-1894, muutamia päiviä kerrallaan. Sitä vastoin häntä seurannut Nikolai II kävi paikalla vain kerran, muutaman tunnin ajan, vuonna 1906. 

Alakuvassa Aleksanteri III ja puolisonsa Maria Feodorovna (syntyjään Tanskan prinsessa).

Paikalla ollut opas kertoili mielenkiintoisesti tuosta ajasta ja tapahtumista enemmänkin, mutta meidät ohjattiin korona-veitikan takia toiseen suuntaan, joten päädyimme keittiöön. 

Pienen infolehtisen tiedon mukaan keisariperhe teki itse ruokansa ja  kaikki oli muutenkin hyvin yksinkertaisesti järjestetty.  Ruokaa tehtiin siiasta ja lohesta, jota kalastettiin  viereisestä koskesta. 

Vaikka keisarillinen väki kävi harvakseltaan kalastusmajalla, piti henkilökunta silti koko ajan huolen paikan kunnosta. 

Näitä rautoja vähän ihmeteltiin, onko ne jotain vohvelirautoja vai mitä..?

Sisävessat olivat tietysti tärkeä osa keisarillista arkea. Niitä löytyy talosta jopa kaksi. Veikkaanpa, että eivät niin omatoimisia olleet, että olisivat ne itse tyhjentäneet. 

Yläkerrasta löytyy perheen lepotiloja, vaikka yöt perhe viettikin laivallaan. 

Moni kalusteista on Aleksanterin aikaisia, mutta esim. tekstiilit ovat huomattavasti uudemmalta ajalta. 

Alakerrassa on suurempi tila, sali, joka toimi esitteen mukaan seurustelu- ja ruokailutilana.  Matkaseurue oli usein noin parinkymmenen hengen suuruinen. 

Tätä huonetta käytettiin myöhemmin venäläisten sotilaiden toipilaskotina, vuosina 1915-1916, eli Krimin sodan jälkeen (?).  Yläkerrassa on edelleen kapeita sänkyjä tältä ajalta. 

Keisariperhe oli ortodokseja ja uskonnon tärkeys näkyy myös kalastusmajan läheisyyteen rakennettuna pienenä kappelina.

Sisällä uskonnollisia kuvia, joista meikäläisen heijastus näkyy keskimmäisessä... (huippukuvaaja liikenteessä 😂).

Tässä 1889 -vuoden seurueen kokoonpano. 

Vesistö aivan kalastusmajan vieressä on mieleenpainuva kuohuineen. Kuvat tietysti taas latistavat tunnelmaa, mutta virtaava vesi ja kalliot ovat aina jotenkin koskettavia. 

Yksinäinen puu kasvaa sitkeästi veden keskellä. Eipä ainakaan kuole kuivuuteen. 

Keisari lähetti vuosittain muutaman kalastajan kesäksi paikalle. Kalasaalista lähetettiin Pietarin hoviin asti.  Kalastajille oli rakennettu oma, vähän pienempi kalastusmaja huvilan läheisyyteen. 

Veneillä oli oma paikkansa.  

Tosin kalastus tapahtui harvinaisella kalastustyylillä, heittäen nuottaa veden äärelle rakennetuilta puu- ja kivirakenteilta. 

Langinkoski on rauhoittavaa katseltavaa. Alue on säilynyt kävijämäärästä huolimatta luonnon mukaisena. Polkuja ja kallioita, sekä puisia siltarakenteita myöten pääsee kulkemaan alueella.  On penkkejä ja pöytiä, joissa voi vaikka nauttia eväät. 

Alueella on kaksikin kahvilaa, joista toinen oli maanantai-päivänä suljettu. Toisessa oli myytävänä myös joitain käsitöitä ja muita tuotteita. 

Me jätimme kahvit väliin ja kävimme ostamassa kaupungilta eväät, jotka nautimme meren rannalla, Katariinan meripuistossa (siitä kirjoitin viime vuonna TÄÄLLÄ). 

Kaupungilla ajelimme ristiin rastiin jonkin aikaa. Mitään kaupoilla kiertelyä emme jaksaneet harrastaa. Sapokan satamassa kohtasimme paikallista väestöä ja kävimme lopulta Maretariumin kahvilassa kahvilla. 

Pakko kirjoittaa vielä viimeöisestä unesta: Heräsin aamulla ja olin myöhässä töistä. Siinä ihmetellessä tajusin, että minullahan on vesirokko! 😂 

Ei minulla ihan aikuisten oikeasti mitään vesirokkoa ole koskaan todella ollutkaan. Toivottavasti tämä ei ole enneuni 😆

Hyvää viikonloppua Teille Kaikille!

Kotka

Jälleen retki lähikaupunkiin ..l.

Tässä näkyy aiemmin arvonta -postauksessakin ehdoteltu meri.  Tarkemmin sanottuna Kotkan edustalla.  Meri tuo tullessaan omanlaisiaan tuoksuja ja näkymiä.  Kyseessä on entinen Ruotsinsalmen linnoituksesta nestesäilytyssatamaksi ja lopulta virkistysalueeksi muokattu Katariinan meripuisto.  (linkistä näkyy parempia kokonaiskuvia alueesta). Alue on täysin ilmaiseksi käytettävissä. 

Alueella sijaitsee myös suojeltu tervaleppälehto.  Lisäksi löytyy runsaasti erilaisia kukka- yms. istutuksia kauniissa muodoissa ja paikoissa.  

Meren läheisyys ja kaunis,aurinkoinen päivä ovat omiaan luomaan tunnelmaa.  Puistoon on tehty hyvät ja runsaat kävelyreitit, osittain kivetyt ja osittain hiekkaiset. 

Linnoitusten ajalta on  mm. tykki. Patsaat kuvaavat kypäräpäisiä sotilaita. 

Koko puisto on täynnä levähdyspaikkoja ja mahdollisuuksia esim. eväiden syöntiin ja grillaukseen. Kaikki on siistiä ja käytännöllistä. 

Alueella on ruoho-alueita, kallioita, rantoja. Kaikki paikat on käytetty hyväksi ja tehty oleskelu- ja istuskelupaikkoja. Kalliolammen rantaan on tehty nk.laituri, jossa pikkulapset vanhempineen kävivät istuskelemassa ja uittamassa varpaitaan. 

Lapsille puistossa on myös runsaasti tarjontaa.  On labyrinttiä, rumpusettiä, erilaisia jumppailu- ja roikkumistelineitä, jopa taustalla näkyvä Muumi-talo, joka olikin suuressa suosiossa. 

Telineet ja laitteet ovat tukevia ja sopivat osittain myös aikuiselle, kuten tuo soutulaite, jolla voi kuvitella soutavansa merelle...

Pienoiskoossa olevat majakat ovat kopioita Suomen majakoista. 

Skeittaajillekin on tehty hieno  alue sivummalle. 

Uimaankin voi mennä....tosin uimakoppeja vaatteiden vaihtoon en nähnyt. 

Maahan maalatusta kartasta voi katsoa vaikka seuraavan kohteen Kotkaan tutustumisessa. 

Meille se oli Sapokan puisto ja satama. 

Välikahvi pehmisjäätelöineen on aina hyväksi ihmiselle.  Samalla voi ihailla pienvenesataman elämää.

Auringossa onnistuin hankkimaan itselleni  ns. junttirusketuksen käsivarsiin. 😂 Muuten sillä ei olisi mitään väliä, mutta ostin samalla reisulla tuleviin hääjuhliin hihattoman mekon. Kyllä on taas hupaisan näköistä..  

Kotkassa asui tunnettu laulaja-sanoittaja Juha Vainio. Hänelle on suotu kunnia olla läheisen merenrannan pääesiintyjä sanoitusten muodossa.  Kiviin on painettu koko tien matkalta hänen laulujensa sanoituksia.  Merenrantatien sivussa kulkee kävelyreitti, jonka varrella on merelle päin antavia istuskelupaikkoja. 

Alemmassa kivessä näkyy kuvaajan taidonnäyte omine kuvajaisineen....

Sapokan vesipuistossa asuu pulskia karppeja. 

Kävelytie kiertää nk. lammen. Ympärillä on istuskelupaikkoja ja siltoja. Haikarapatsas katselee ohikulkijoita korkealta pesästään.  Patsaat ovat Hannele Kylänpään veistoksia, kuten tuo sorsakin. 

Lammen keskellä, veden ympäröimänä on esiintymislava. Esityksistä ei ole tietoa ainakaan tämän kesän osalta. Viime kesänä siinä taisi ainakin olla jotain tapahtumia.  Voin kuvitella, että hieno paikka kuunnella/ katsella esim. musiikkiesityksiä. 

Puisto on täynnä erilaista kasvustoa, joka mukaelee luonnon omaa puukantaa. Kaikki on hyvinhoidettua ja siistiä. Valaistus on varmaan hämärän aikaan upea.  Näin aurinkoisena päivänä siitä ei päässyt nauttimaan. 

N.20 metriä korkea vesiputous on hieno näky lammen toisella rannalla. Reitti kulkee senkin editse ja putouksen yläpuolellekin pääsee nousemaan rappuja pitkin.  Putouksen ympäristössä on useita eri kivilajeja esiteltävänä. 

Kaappasin Merrin paikan tässä kiintiökuvassa, kun kerrankin on meikäläisestä niin "edustavan" näköinen kuva 😀

On kuin olisi jossain etelänreissulla otettu. 

Sapokan alue ulottuu laajemmallekin, kuin tässä nähdyille osioille.  Maretarium  ja Merikeskus Wellamo jäivät tällä kertaa katselematta.  Kauempana Kotkansaarella on myös isompien laivojen satama. 

Alueella järjestetään myös vene/laivakuljetuksia lähialueille ja -vesille. 

 Monipuolista on siis tarjonta näinkin pienellä alueella.  Molemmat puistot ovat lisäksi aika lähellä toisiaan. 

(Jos nyt tuli jotain asiavirhettä tässä jutussa, niin korjailen).

Mukavaa keskiviikkoa teille kaikille!