Joulu on taas?

Laitan kuvia äidin suurprojektista. Hän virkkasi punaisesta langasta verhokapan, pylväitä käyttäen. Tarkemmin kuvaa katsoen näyttää, että siellä taitaa olla ainakin yksi ketjusilmukka välissä? En muistanut äidiltä kysyä tarkempia faktoja. 

 

Olen aiemminkin näyttänyt äidin ristipisto- yms. kirjontatöitä.  Tämä tonttumalli on versioitu yhdestä kirjontatyöstä ja siirretty virkatulle pohjalle.  Tonttupari on kappaverhossa 4 kertaa, eli täysikokoiseen ikkunaan riittävä kappa!  Tuo hius- ja partatyyli on minusta mainiosti keksitty!  Jouluna tällainen verho on ikkunassa upea ❤️

Äiti antoi aiemmin kaikki neulelankansa minulle, kun ei enää jaksa neuloa.  Virkkaus ja kirjonta kuitenkin edelleen luistavat.  Äiti myös harrastaa posliininmaalausta. Aiemmin on syntynyt useita taulujakin (ei posliini). 

Samaan syssyyn laitan kuvan Nekku -tyttären virkkaamasta avaimenperä-amigurumista, jonka sain synttärilahjaksi.  Kuvakulmaa on vaikea saada hyväksi. Pöllöllä on myös siivet, jotka eivät kuvassa oikein näy. 

Tähän sopivat  terveiset Maialta ja Samilta, jotka nyt asuvat uudessa kodissaan. 

Merriltä ja Frodolta "perinnöksi" saatu kuivaruoka-automaatti on käytössä. Maialla on intohimo väkertää nappulat pienistäkin koloista. Sen hajuaisti on todella hyvä. Voi olla, että se vain jakaa intohimon nappuloihin, kuten Merrikin. Meiltähän tämä laitos piti kadottaa, kun Merrillä on aina nälkä, etenkin nappulanälkä.  Laitteen tarkoitus on, että voi käydä syömässä silloin tällöin.  Merrikään ei lopettanut, ennen kuin torni oli tyhjä.   Sam katselee vierestä ja syö Maian tiputtamia nappuloita.  Antaa toisen tehdä työt! 

Maialla ja Samilla on uusi, hieno kiipeilypuu!  Tämähän on kuin taideteos, mukaan lukien kuvaan asettautunut Maia.  Sillä oli (ja on kai edelleen) vaikeuksia päästä puuhun.  Yritys on kuitenkin kova ja onnistumisiakin on ollut. 

Parvekekin on nyt kissojen käytössä, kun uudessa kodissa on parvekelasit.  Vanha kiipeilypuu on parvekkeella.  Puu oli hetken meillä vielä muutama kuukausi sitten. Frodo ihastui siihen ikihyviksi ja käveli aluksi tyhjäksi jääneessä paikassa haikean näköisenä.   Ainakin se jätti Maialle ja Samille kunnolla omia hajujaan 😻

Suunnitelmissani oli lähteä mökille keräämään mustikoita, tai kanttarelleja, mutta  vettä sataa. Ei huvita märkä metsikkö.  Ehkä se vielä iltapäivään mennessä kuivahtaa... 

Merriä ei vesisade kotona haitannut. Se halusi ulos heti syötyään aamupalansa.  Se paineli tuhatta ja sataa juosten  lehtimajaansa ja vietti siellä yli tunnin.  Lopulta se tuli sisään turkki aivan märkänä.  Huvinsa kullakin 😊  Alakuva on otettu toukokuussa, kun riipparaita ei ollut vielä ihan täysin lehdissään. 

Netti kertoo, että jouluun on vielä/ enää 170 päivää ja noin 7 tuntia 😂 Pitäisikö alkaa valmistautumaan ja miten??

Joulun jälkeen

Syksyllä jouluasioista puhellessa tuli idea, että ei sukkia tänä vuonna. Ehdotettiin kämmekkäitä.  Tein sitten niitä. Mitään kuningasideaa en näistä saanut, joten ovat ihan perusmallia kaikki.   Alkusyksystä jo sain nämä valmiiksi. 

Lanka on Novitan Isoveljeä (kiva, että sain sitäkin kulutettua). Sitä kului  yhteensä 552g.  Puikot kokoa 4.  Pientä kokoeroa noissa on, mutta  muuten samanlaisia keskenään. 

Alakuva on muistona siitä, että kävin syksyllä yhdessä neuletapaamisessa Ruukinportilla.   Tapaamiset jatkuvat kuulemma kevätpuolellakin. Minä ehdin niihin vaan niin harvakseltaan, kun työvuorot eivät osu kohdilleen, vai pitäisikö sanoa vapaat. 

Jatkoin projektiani ommella vähän erilaisia tyynyliinoja ja vähän isommassa koossa, kuin ne peruskokoiset tyynyliinat. 

Päätinkin sitten ommella kaikille pukinkonttiin tyynyliinat.  Tyttönen sai vielä aluslakanankin, kun kangaspala oli niin suuri. 

Aikuiset saivat kämmekkäät, mutta tytölle neuloin pienet sukat ja lapaset.  Ei ollut mitään ohjetta. Tein valepalmikkoa ensin sukanvarsiin. Näytti niin kivalta, että käytin sitä sitten muuallakin.  

Alakuvan joulupukki on nyt  ikuistettu kuvaan. Vähän tämän jälkeen se putosi naulastaan ja meni rikki.  Harmi, sillä siitä oli jo kehkeytynyt sellainen perinteinen joulukoristeemme. 

Lapaset 27g, sukat 35g. Nyt en meinaakaan muistaa, mitä lankaa tämä oli... luultavasti Venlaa tai Violaa. Puikot kokoa 2½. 

Merri oli tietysti hommassa mukana!  Se kiittää kaikkia onnitteluista ❤️

Vielä  haluaisin yhden sukkaparin mahduttaa tämän vuoden langankulutukseen.  Muut aloitetut jutut siirrän suosiolla ensi vuoden piikkiin. 

Jouluisia tunnelmia

 Joulu on jo niin lähellä, että  ei meinaa uskoakaan.  Oikeastaan tulee mieleen, että kohta se on jo ohi. 

Äitini ja tyttäreni kanssa kävimme vielä viime hetken myyjäiskierroksella.  

Iitin kylätalon joulumyyjäisistä lähti mukaan kissanpeti. Olen ajatellut jo muutaman vuoden ajan, että teen tällaisen itse. Ei ole ilmestynyt, joten ostin, kun halvalla sain.  Myyjä sanoi, että kissat eivät ehkä heti ota tätä omakseen...   

Merri tutustui petiin heti ja kävi siihen makaamaan. Se oli merkki Frodolle, että Merri on jahdattava heti pois ja otettava peti haltuun. 

Kävimme myös Kausalan asemalla. Se on muutettu tosi kivaksi kahvilaksi, jossa on myös pieni myymäläosio.   Tytär otti riisipuuroa, me äidin kanssa makoisat pullakahvit. 

Tunnelma tihentyi, kun juna ajoi ihan vierestä täyttä vauhtia ohi. 

Mopo ansaitsi päästä ihan omaan kuvaan.  Se on Solifer export luultavasti 60 -luvulta. 

Kausalan keskustassa oli käsityömyyntiliike, sellainen popup -myymälä.   Sen kierrettyämme kävimme Iitin maatilatorilla ja lopuksi vielä Ravilinnan joulumarkkinoilla.  Kovasti oli arvanmyyjiä. Saimme kaikki jotain kotiin viemisiksi. Meille tuli jouluinen tyyny, jota Merri tutkii lähempää. 

Olin unohtanut kuvata tämän betonikomistuksen, joka lähti mukaan Kuusankoskitalon käsitöiden myynti- ja näyttelytilasta jo loppuviikosta.  Meillä on orkesterin kanssa samassa talossa harjoitustila. Olin katsellut näitä käsiä jo pariin otteeseen ohi kulkiessani.  Lopulta ostin ne.   Näistä voi vaikka opetella tulkitsemaan noita käsien elämänviivoja. 

Olen kerran itsekin tehnyt betonikäden. Siitä irtosivat kaikki muut sormet, paitsi keskisormi.  Mies vei sen talliin koristeeksi 😂

Sukuun on tullut uusi kissapoika!   Kiri on niin suloinen jo pelkässä kuvassa.  Nimi tarkoittaa usvaa tai japanissa onnea tuottavaa puuta.  Toivottavasti päästään pian myös näkemään Kiri ihan oikeasti. 😍

Arttukin lähetti meille vielä söpöilyselfien.  Odottaakohan sekin jo kovasti joulua?

Kuusi on jo paikoillaan, tai oikeastaan pihta.  Meillä  oli sellainen yhtenä vuonna. Se ei karistellut mitään ja oli sääli heittää se lopulta pois. Tämä alkoi jo heti vähän karistella. Ehkä se vain järkyttyi huoneen lämpötilasta ulkoilmaan nähden.  Nyt ei ole enää ollut tiputtelua.  Vain yksi lammas putosi puusta. Frodo huomasi sen heti ja lennätti lammasta ympäri olohuoneen lattiaa 😂

Tällä erää en enää ennen joulua kirjoittele, joten hyvää joulua juuri Sinulle! 

Joulukortit

Joulukorttiaskartelu lähti hitaasti käyntiin, mutta kortit syntyivät silti useammassa erässä, riittävä määrä. Merri ilahtui, kun oli taas yhteistä tekemistä käsityöhuoneessa.  Pöytä on kuin lastattu laiva, mutta Merrin mielestä sinne mahtuu yksi kissa ihan heittämällä.  Ensin se tassutteli tavaroiden seassa ja heittäytyi sitten niiden päälle makaamaan.  

Se halusi osallistua materiaalien valintaan.  Joitain valintoja se läppäsi tassulla lähemmäs minua.  

Välillä piti vähän tuumailla, miten jatketaan.  Liiman kanssa oli  tarkempaa syyniä, että tassut eivät osuneet siihen materiaalietsinnän aikana. 

Kortteja valmistui lopulta liki 30.  Mitään selkeää suunnitelmaa ei korttien teossa ollut.  Halusin käyttää kotoa löytyviä materiaaleja, joita on kertynyt (niitäkin!) tosi runsaasti.  Anopin  asuntoa tyhjentäessä lähes kaikki askartelumateriaali siirtyi meidän katon alle. Hän oli aktiivinen askartelija ja näköjään vähän hamstraajan vikaa hänessäkin 😀

Käytin söpöjä siiliservettejä  useammassa kortissa, kun vauhtiin pääsin.  Tässä on vain osa korteista. Monet näyttävät niin saman tyylisiltä, että en laittanut kaikkia kuvaan. 

Kortit ovat kaksipuoleisia, sisällä  ihan mitä sattui löytymään. Osassa myös joululaulujen sanoja. 

Tarroja käytin ahkerasti.   Tarra-arkkeja on ihan jäätävä määrä. Huvittavinta on se, että minä olen jämäilijä, tässä kohtaa mitä ilmeisimmin myös  jämätarrailija, enkä raaskinut laittaa pois mitään arkkeja, mihin jäi vielä jotain 😂 Yrityksistä huolimatta en saanut montaakaan arkkia tyhjäksi. Onhan taas mitä lapsille jättää perinnöksi! 

Joo, ihan hyvä tuli, jatka samaan malliin! 

Kortit on nyt kirjoitettu ja postitettu.  Osan aion lähettää, osan vien käteen tai postilaatikkoon itse.  

Seuraava askel olisi tyhjentää tuo notkuva pöytä, koska tarvitsen sen pian ihan johonkin muuhun tarkoitukseen. 

Ja hei!!  Minä sain jouluksi 2 päivää vapaata!  Toissapäivänä tuli työvuorolista. 

Iloista päivää juuri Sinulle! 

Hyppy jouluisiin tunnelmiin

Viime viikonloppuna kävin äitini ja tyttäreni kanssa Verlan joulutapahtumassa.  Tehdas on näköjään edelleen telineiden ympäröimä.   Tuollaisen rakennuksen entisöinti on varmaan haastavaa.  

Katsokaapa mikä sieltä loistaa!!  Aurinko! Olipa hieno päivä, vaikka vesisadetta taisi olla luvassa. 

Osa myyntipöydistä oli tehtaan sisällä, osa muissa alueen rakennuksissa tai pihalla.  Osuimme kerrankin paikalle ajoissa, jolloin ei suurta ruuhkaa ollut vielä ehtinyt syntyä. Lähteissä oli sitten autoja joka puolella ihan valtavasti. 

Minun ostokseni olivat maltilliset.  Lähdin kuitenkin liikenteeseen toivoen näkeväni henkilön, joka tekee näitä hiuskiinnikkeitä.  Yhdellä oli kaikenlaista käsityötä ja muutama hiusdonitsikin. Minulla oli yksi tällainen päässäni ja kysyin, onko näitä.. löytyihän niitä sieltä kassista! Mahtavaa! Tykkään näistä tosi paljon. Minulla on näitä eri väreissä.  Hiukseni eivät ole kovin pitkät ja ovat vähän liukkaatkin. Nämä karvanapsukkaat (keksaisin juuri näille ihan oman nimen 😀) pysyvät hyvin. Yksi hajosi kerran päähäni, kun löin pään auton kattoon,  pomppasin niin vauhdilla ulos. 

Tuo musta on erityisen hyvä löytö, koska se käy nyt mustien soittokamppeideni kanssa. 

Lisäys: löysinkin äsken näiden tekijän. Hänellä näyttää olevan verkkokauppa, joten linkitän sen tähän

HeiniCrafts

Samalla reisulla kävimme mökillä katsomassa, onko kaikki hyvin.  Syksy on niin surullista, kun kaikki värit katoavat ja ilmasta katoaa lämpö. 

Keinujat olivat harvalukuisia.

Tervaleppä on vihdoinkin tiputtanut lehtensä. Se piti niitä paljon pitempään, kuin muut puut. 

Vesi on matalalla.  Viime vuonna joulukuun alussa olimme äidin kanssa mökillä viettämässä pikkujouluja. Lämmitimme myös saunan. Oli tunnelmallista.  Kävin itsellenikin yllätykseksi vielä uimassa. Pari päivää sen jälkeen tulivat jäät.  Vettä oli vaikea saada saunaan, kun pumppu oli jo talveksi otettu pois ja vesi oli niin matalalla.  Piti kiertää kauemmas, että pääsi koukkaamaan ämpäriin vettä. 

Minulla taitaa olla nyt ihan tosissaan joku maanistuotannollinen neuloosi.  Jotain muutakin pitäisi kai kotona tehdä, kuin neuloa?   On kuitenkin niin MUKAVA neuloa, että vähän väliä löytää itsensä heiluttelemasta puikkoja. Edellisen valmistuttua pitää olla jo selvillä, mihin tarttuu seuraavaksi.  Eihän tässä ole mitään järkeä, mutta missä sitä sitten olisi, kysyn vaan??    Vein jo aiemmin muuutamia sukkapareja ikäihmisten päivätoimintaan bingovoitoiksi. Lahjuksiakin olen jaellut.  Ehkä pitää taas jossain vaiheessa viedä johonkin keräykseen.  Kauneimmista malleista en raaski luopua, vaan hipelöin niitä välillä laatikostani 😂

Neulominen on minulle tärkeä reuntoutumismuoto ja keino toteuttaa luovuutta (vaikka neulonkin usein muiden suunnittelemia malleja).  Silloin, kun ei ehdi neuloa, tulee ihan hankala olo. 

Päivän pähkinä: Aiotko poistaa maskin, vai vetäistä elämäsi biisin?

Farkkutontut

 Siniset tontut ovat jouluisten punaisten tonttujen sukulaisia ja niitä voidaan nähdä jo paljon ennen joulua.  Ne kurkistelevat hatun reunan alta ja haistelevat tunnelmia punaisella nenällään.  Parta kasvaa ihan silmissä ja  kulkusen kilinän voi kuulla yön hiljaisina tunteina. 

Kävin Merrin kanssa suunnittelemassa, mitä voisi tehdä vanhoista farkuista.  Merrillä on tuumausilme. 

Siitä se sitten lähti kehittymään. Punttia poikki nyt ainakin alkajaisiksi.  Puntin suuhun kiinnitettävää pyörylää sai leikata useamman, ennen kuin löytyi sopiva koko. 

Käytä mamma näitä saksia, ne ovat terävämmät! 

Punttipussiin päätyi vielä pahvinen ympyrä pohjalle ja vähän riisiä painoksi täytteen alle.   Tuntui kyllä pahalta käyttää ruokaa tällaiseen, mutta siellähän se sitten on varastossa, jos tulee äkkinäinen nälänhätä.

Ompelukoneella surautin punttiin pohjakankaan. Sisäpuolelle laitoin sen pahvipyörylän. 

Homma seis! Nyt on sylittelyaika!  Kaikki muu on nyt keskeytettävä. Täältä tullaan!

Paksusta jämälangasta tein nippuja, jotka kiinnitin tuonne ylosaan riviin.  Letitin langat  valmiille tontulle.  

Pyöreä kangaspala muuttui täytetyksi nenäksi. 

Mietin, miten saan tonttuhatun pysymään paikoillaan. Ompelin sen valkoisella virkkauslangalla käsin alareunastaan kiinni päähän (aika julmaa?). Ompelujälki tuo samalla koristeellisen kuvion reunaan.  Kuumaliimalla liimailin pieniä koristeita hattuun.  

Ensin syntyi kaksi tonttua aika nopealla aikavälillä. Kolmannen tontun kohdalla olin unohtanut partalankojen määrän ja se sai toisia tuuheamman parran.  Näistä partamateriaaleista en laske langan kulutusta, vaikka jämälankoja menikin ihan kivasti. 

Tontut viettävät aikaa ikkunalaudalla, odotellen, josko niiden punanuttuiset sukulaiset jossain vaiheessa tulisivat päästämään ne vapaalle. 

Koiruuksia

 Jouluiset eläinkuvat ovat jääneet laittamatta!  Asia on korjattava, koska sain niin monta kivaa kuvaa tallennettua.  Samaan aikaan meillä oli omat 2 kissaa ja vierailevat 3 koiraa.  Frodo tietenkin livahti omiin oloihinsa, joissa se tosin kyllästyi lopulta olemaan ja lähti tulemaan rohkein elkein eteiseen ja siitä yläkerran rappusiin.   Koirat vain ilahtuivat tästä, koska olivat jo odotelleet Frodoa.  Niillä on kotonakin kaksi kissaa, joiden kanssa pelehtivät päivittäin.  Frodo kyllä näytti siltä, että jos et väistä, niin täältä pesee!  Sieltä se yläkerran rapuista sitten kurkisteli, riittävän etäisyyden päästä. 

Arttu oli saanut kaulaansa jouluisen rusetin.  Artullakin meinasi mennä pupu pöksyyn, kun se tuli intopinkeänä  ovesta sisään ja kaksi koiraa oli yhtä innoissaan vastaanottamassa. Arttu joutui hieman kokoamaan itseään, mutta lopulta kaikki sujui hyvin ja kaveruutta löytyi. 

Tässä Unna kuiskuttelee jotain Artun korvaan...

Merri oli tietysti homman päällikkö. Se tarkkaili koirien toimintaa kiinteästi, kunnes totesi, että homma on ihan ok, ja nukkui lopun aikaa. 

Unna tulee katsomaan, oliko Merrillä jotain hyvää syötävää kenties.  Tilanne oli kuin hidastetusta elokuvasta. Unna, joka on yleensä kovin innokas, oli aivan rauhallinen ja Merri lähti häntää pörhistelemättä takaisin nukkumapaikalleen, liikkuen, kuin hidastetussa elokuvassa. 

Ruut oli ainoa, joka oli kuvauksissa mukana heti, kun pyydettiin.  Se on porukan vanhin ja viisain. 

Unna toistaa saman asennon, kun Ruut ensin näytti, mitä tarkoitettiin. Ruut ei enää viitsi toistaa poseeraustaan. 

Mitäs nyt keksittäisiin?  Kierretäänkö kämppä ja etsitään niitä kissoja?  Vai käydäänkö välillä juomassa? 

Joulu on taas, joulu on taas, talo on täynnä porukkaa!  Joulutunnelmia kuusen edessä.  Ruut näyttää siltä, että se haluaisi keskustella illan kulusta hieman henkevämmin. Unna taas vain innoissaan hetken hurmasta. 

Arttu kävi vähän henkäisemässä touhujen välillä. Se valitsi lepopaikakseen kissojen peiton sohvan nurkkauksessa. Vähän hajuja ainakin on jätettävä, kun ette kerran viitsi meidän kanssa leikkiä! 

Frodoa eivät illan päätteeksi  hajut haitanneet. Se oli vain iloinen, kun oli rauhallista ja koirat kadonneet.  Se pääsi testaamaan joululahjaa, jolla kissankarvat lähtevät hyvin pois.   Hanska ei tainnut toimia, koska kissalle jäi vielä paljon karvoja paijaamisen jälkeen.