Taidetta välillä

 Äidin kanssa kävimme paikkakunnan museossa ja taidenäyttelyssä, Poikilossa. Edellisestä käynnistä olikin jo kulunut aikaa.  

Näyttelyn nimi on Kosketuksissa.  Taiteilijoina Tuuli Autio, Soile Hovila, Tiia Matikainen ja Melissa Sammalvaara.  Näyttelyn on tarkoitus avata mielen lukkoja ja parantaa keskittymistä rentoutumisen kautta.  Taide kutsuu ihmisiä läsnäoloon ja kosketuksiin tähän hetkeen, toisten ihmisten ja oman itsemme kanssa. Taiteilijaryhmä on käyttänyt materiaaleina puuta, tekstiilejä, keramiikkaa.

Alla yksi upeista raanuista, joita näyttelyssä on.  Miten näin tarkkaa kudontaa voi edes tehdä??  Kauempaa työt näyttivät maalatuilta tauluilta, mutta lähempi tarkastelu paljasti työt raanuiksi. 

Ihmettelin tämän keraamisen työn sisällä olevia pahkuroita.... 

Tietenkin ne ovat siellä, koska ulkopuolelle on muodostunut koloja kasveille!   Tässä on nyt ideaa teille puutarhaihmiset.  Ensi kesälle oman tyylisenne "kasvilokerikko" valitsemastanne materiaalista.  Meillä eivät kasvit niin hyvin kasva, että kannattaisi aloittaa rakentamista.  Olisihan se aika ikävää, kun ne kuolleet oksat ja lehdet peittäisivät rakennelmaa. 

Erilaisia ryijyjä oli useita. Tässä yksi, nimeltään Suopursu (Melissa Sammalvaara). Pahoittelut, että en hoksannut katsoa kaikkien teosten nimiä... 

Kuvatkin ovat vähän hämäriä, kun näyttelytila oli hämärä. Kohdevalot olivat töiden kohdalla.

Kaikella kunnioituksella taas teosta kohtaan, mutta tästä minulle tuli ihan heti mieleen tulevan UMK:n kappale Takatukka 😂

Katsoimme videon, joka oli tehty töiden valmistamisesta.  Näitä puutöitä oli työstetty mm. luistimilla, kirveellä, taltalla, kivillä....   

Äiti huomautti, että mökillä olisi aika paljon puuta. Siinä saattaisi olla ensi kesälle uusi projekti. Hokkarit jalkaan ja puiden päällä pomppimaan.  Naapuri jos ihmettelee, niin pitää vaan kertoa, että taidettahan tässä tehdään! 

Alla oleva ryijy on tehty pitemmistä langanpätkistä (olisiko tässä inspiraatiota uusiin jämälankaprojekteihin?).   Tummat osiot ovat jännästi kuin ulkonevia vaaleassa osassa.  Nämä ryijyt ovat käsittääkseni kaikki käsin solmittuja.  Ihan hirmuinen työ!  Vähän mietiskeltyäni  jää epäselväksi, voiko ryijyjä edes tehdä muutoin, kuin käsin solmimalla?

Miniryijy Hankiainen, sama tekijä, kuin tuolla aiemmassa.   Hauskoja yksityiskohtia. 

Alla oleva työ on todella laaja ja sitä on varmasti tehty todella pitkään.  Näyttävät riippukeinuilta. Minä laittaisin riippukeinun tuonne alle ja katselisin työtä alhaalta päin. 

Alla taas yksityiskohtia toisesta työstä: torvia, lieriöitä, hapsuja.... 

Luulin museossa olevan osittain sama näyttely, kuin aiemminkin.  Käynti oli kuitenkin iloisesti yllättävä, sillä aiheet olivat vaihtuneet.  Kaupunki on yhdistynyt 7 eri kunnasta/ kaupungista.   Kaikista oli historiaa kuvina ja teksteinä.  Katselimme pitkään mm. kuvia taloista, jotka on jo purettu.  Nykyään helposti puretaan ties mitä rakennuksia. On sitä näköjään tehty ennenkin.  Käsittämätöntä, että rakennuksia on purettu jopa parinkymmenen käyttövuoden jälkeen.   Kuvissa näkyi paljon mennyttä aikaa, josta osan olen itsekin elänyt. Äiti löysi myös paljon tuttuja maisemia kuvista. Vietimme taidenäyttelyssä ja museossa yli 2 tuntia!   

Talo, jossa nuo käyntikohteet ovat, on  myös monen muun toiminnan keskiö. Siellä sijaitsee mm. musiikkiopisto.  Voi miten tulikaan mieleen niitä kertoja, kun  kävin soittotunneilla. Opintoihin kuului myös esiintymisiä muutaman kerran vuodessa.  Minä olin aina kova jännittämään. En vieläkään käsitä, miksi loppuvuosina piti esittää kappaleet ulkomuistista.  Se oli lievästi sanottuna stressaavaa.  Kerran nappasin nuotit mukaan, kun tiesin, että opettajani ei ollut paikalla.  Kyllähän se sana kiiri heti hänelle ja sain nuhteita seuraavalla soittotunnilla. 

Kävimme äidin kanssa syömässä lounaan talon kahvilassa, jonka nimi on osuvasti Kolmisointu 🎼🎶

Mahtavat lumityöt olleet tänään!  Meille (ja monelle muulle) tuleva autotie on aina auraamatta tosi pitkään. Se on varmaan pudotettu tärkeysasteikolla alimmaiseksi.  Onneksi vielä pääsee.  Sohjoisilla ja uraisilla teillä on aina vaikeampaa, etenkin, jos joku vielä keksii parkkeerata auton tien varteen. 

Nyt olisi sitä luntakin, että pääsisi hiihtämään.  Huomasin tämän hetken esteenä olevan sen, että latuja ei ole tehty 😂

Rauhallista sunnuntai-iltaa ja alkavaa uutta viikkoa kaikille! 

Talvimökkeilyä

 Oli muutama vapaapäivä. Kävimme katsomassa mökillä, onko kaikki kunnossa. Sain päähäni, että laitetaan lämpöä päälle ja takkaan tulet.  Ajattelin mennä mökille yöksi seuraavana päivänä.  Kylmähän siellä oli, mutta silti. 

Lämpö näytti edellisenä päivänä 8,2 pakkasta sisätiloissa.   Seuraavana päivänä oli 13 astetta lämpöä, kun lämmitys oli vähän tehonnut.  Mökki oli silti kalsea ja  kostean oloinen.  Laitoin taas takkaan tulet. Iltaan mennessä lämpö oli noussut pariin kymppiin ja vähän päälle, mutta vaihteli  koko ajan lämpöpumpun mukaan.  Se oli aika kovilla, kun pakkanen nousi yöksi 22 asteeseen.  Lämpö ei oikein levinnyt makuusoppeen. Piti nukkua päivävaatteissa 2 peiton alla.  Aamulla oli taas aika kalseaa. Heti vaan uudet tulet takkaan.  Lopulta lämpö nousi niin paljon, että ei haluttanut enää lähteä edes kotiin, kun alkoi tareta paremmin.  

Ulkona en paljon viihtynyt, kun oli olevinaan niin kylmä.  Myrsky oli kaatanut pienen männyn viime kesänä rakennetun puukatoksen päälle. Onneksi oli vankkaa tekoa ja osui just tukipalkin kohdalle.  

Ei ketään vieläkään keinumassa.  Lunta ei ole kovin paljoa, kuten kuvasta näkyy.  Kovin oli hiljaista, eikä valoakaan näkynyt mistään järven ympäriltä. 

Merrin kanssa vietettiin laatuaikaa kahdestaan.  Se oli koko ajan lähellä kyöhnäämässä, tuli syliin ja nukkui tuossa vieressä, yöllä jaloissa.  Toisena päivänä se nukkui niin paljon, että ei enää yöllä tainnut saadakaan kovin sikeitä unia, vaan kävi tönimässä tavaraa alas pöydältä 😼 Minä taas nukuin niin sikeästi, että en kuullut edes ikkunanavaajan tippumista.  Ensimmäisenä yönä minä nukuin huonosti. Heräsin keskellä yötä ja ihmettelin, miksi ei olekaan niin pimeää.  Mielessä kävi jo ties mitä. Rohkenin kurkistaa verhon raosta ja näin, että kuu loistaa todella kirkkaana, jopa verhon läpi! 

Merri halusi  2 kertaa ulos. Sain laitettua valjaat ja laskin sen ovesta  rapuille, jossa se katseli korkeintaan 5 sekuntia ja kääntyi ympäri. Liian kylmää!  Tuolla ulkoilutilassa se ei käynyt ollenkaan, vaikka avasin sille hetkeksi ikkunan. 

Eipä siellä mökillä ihmeitä tekemisiä ollut.  Jämälankavaraston penkaamisen jälkeen aloitin näistä.  Äänikirjoja kuuntelin samalla. 

Vähän oudon väriset nilkkasukat sain aikaiseksi.  Vain tuota varpaissa olevaa vihreää jäi enää jäljelle. Langankulutus 59grammaa.  Puikot kokoa 3. Lanka ilmeisesti Nallea, ainakin nuo kirjavat.  Silmukoita 14s/puikko. Sukka kokoa 38. 

Välillä piti verrytellä neulontalihaksia ja leikkiä Merrin kanssa korkean paikan leiriä. 

Olisi ollut juuri aika, jolloin tähdenlentoja olisi ollut runsaasti.  Arvatkaapa, huvittiko jäädä tuonne pilkkopimeään katselemaan taivasta?? No ei. Vessareisu oli jo tarpeeksi jännittävä. Päivällä pimeä alkoi tulla jossain 15-16 välillä ja aamullakin oli vielä aika pimeää, kun kiiruhdin ulkohuussiin. 

Merri lekotteli lämpimän peiton päällä kirjaimellisesti vahtimassa, että pysyn siinä vieressä. Se nautti yhteisestä ajasta. Frodo piiloutuu aina johonkin mökin nurkkiin tai sohvan alle, jos sen tuo mökille. Merri halusi olla lähekkäin. 

Tämä taitaa nyt olla sitä kissajoogaa 😂 Tämän liikkeen nimi on ehkä täysvenytys pää alas päin. 

Ensimmäinen sängyssä iltaisin. 

Toisetkin nilkkasukat samoilla mitoilla, painoa 58 grammaa.  Aloituksessa oleva Nalle mustikka on mukana koko ajan. Resorin jälkeen neuloin vuorotellen sitä ja valkoista kerroksittain.  Tuo mustikka ei varmaan lopu ikinä. Se ei jostain syystä ole lempilankani.  Miksi sitä onkin tullut aikoinaan haalittua niin paljon??

Tässä meidän mökkiselfie. 

Alimmaisesta kuvasta aion tehdä ihan kokonaan oman juttunsa, liittyen kirjahyllyn sisältöön. Hämmästyin itsekin, kun aloin selailla, mitä sieltä löytyy.  Oikealla äidin maalaama taulu. 

Mukavaa päivää taas tänäänkin toivottelen!  Tietenkin juuri Sinulle! 😍

Tyynyliinat

Jokin aika sitten Sam -kissa oli meillä hoidossa. Sillä oli selvästi myös kädentaidollisia kiinnostuksia.  Yleensä vain Merri on mukana ompeluhommissa, mutta myös Sam oli ihan saman tien samoissa touhuissa.  Frodoa ei homma kiinnosta. 

Merri tykkää etenkin siitä vaiheesta, kun kangas levitetään suoraksi ja yritetään leikata haluttu osio. 

Ompelin kaksi tyynyliinaa.  Olen jo pitkään ajatellut, että ompelen reilunkokoisia tyynyliinoja vanhojen tylsännäköisten tilalle.  Aika hitaasti homma on nytkähtänyt käyntiin. Tässä on nyt ainakin kaksi uutta versiota.  Kangas on tosi kivan näköistä ja tyynylle on mukava kallistaa päänsä. Minulla on aika iso tyyny ja tavallisen kokoinen tyynyliina jättää tyynystä sellaisen pinkeän tuntuisen, mikä ei ole kiva. Miehelläni sitä vastoin on tosi pieni tyyny ja se melkein hukkuu tähän isompaan tyynyliinaan. 

Merri muisti heti paikan, jossa se tykkää ottaa päiväunet. Sinne on välillä vaikea päästä kaikkien tavaroiden takia, mutta se taitaa olla osa paikan viehättävyyttä. 

Mitä ommeltaisiin seuraavaksi?  Sam olisi valmis jatkamaan. Ompelija on sen sijaan laiska ja vain haaveilee kaikesta siitä, mitä haluaisi ommella.  Ajattelin ennen lomaa, että ompelen kaikenlaista lomalla, kun on aikaa. Oliko aikaa? Oli, mutta silti en edes käynyt ompelukoneen lähellä 😂

Alla olevasta kuvasta näkee, että Frodolla on ihan erilaiset kiinnostuksen kohteet 😅 Pikkutyttö kävi kylässä ja on tosi hienoa huomata, miten Frodo on senkin asian suhteen rohkaistunut. Ennen se juoksi pakoon alakertaan. Nyt katseli tytön touhuja silmät ymmyrkäisinä, sohvalla maaten. Paikan vapauduttua, se kävi kokeilemassa, miltä tuntuu olla leikkivä osapuoli. 

Minä olin leikkijän kanssa pihalla. Ilma oli kerrankin hyvä ulkoiluun!  Lumi oli kosteaa ja sain tehtyä lumiukon.  Kiva, kun on näennäisesti pieni kaveri mukana, niin aikuinenkin kehtaa alkaa lumiukkosille 😅 Tämä on kyllä kuulemma lumiukkotyttö. Se on ihan selvää, koska hiuksetkin ovat noin pitkät.  Pikkuihmisen mukaan kaikki ovat nyt tyttöjä. Leluistakin kaikki ovat tyttöjä. Merri ja Frodo ovat hämmentäviä, koska ovat poikia. Tytön kotona on tyttökissa.  Isä on kuitenkin poika, ei tyttö. Ukki sen sijaan ei ole poika- merkkinen. 

Kävin tallin yläkerrasta etsimässä jotain pihaleluja, pulkkaa tai jotain.  Löysin pulkan, mailoja ja potkukelkan.  Oli tosi hyvä potkuttelukeli! Kerrankin!  Yleensä kelkka ei kulje mihinkään kelistä, tai tien hiekoituksesta johtuen.   Mietin potkutellessa, että onko tässä nyt se uusi urheilulaji, jota olen suunnitellut tänä vuonna kokeilevani??

Ihmettelen sitäkin, miten 2 vuotias voi olla jo niin taitava. Omat lapset ovat jo aikuisia, eikä tuota 2 vuotiaan aikaa enää niin muista. Tämä tyttö on kova potkimaan palloa, on jo kokeillut sujuvasti hiihtämistä ja seisoi nyt potkukelkan jalaksillakin tukevasti! 

Pelivälineet eivät ole ihan yhteensopivia, mutta se ei haitannut menoa ollenkaan. Kaikki pallot ovat mieluisia. Tämäkin tuotiin sisältä. Sitä potkittiin, heiteltiin, liikuteltiin mailoilla ja vedettiin lopulta pulkassa.  Pieni paniikki meinasi nousta, kun pallo meni lumelle ja alkoi kerätä lunta, muuttuen lumipalloksi😃 

Tällaisen vapaapäivän jälkeen on taas voimia lähteä seuraavalla työrupeamalle. 

Toivotan Sinullekin hyvää päivän jatkoa! 

Talvipuuhia mökillä

 Lauantaina kävin muutaman muun soittajan kanssa hautajaisissa. Soitettiin kolme kappaletta  soittajakaverin muistoksi. Hän  siirtyi taivaalliseen soittokuntaan. On hyvä tietää, että siellä on taas orkesteri odottamassa, jos/kun itsekin sinne päätyy.  Hautajaiset ovat aina raskas tilaisuus. Olen tosi itkuherkkä ja onnittelin itseäni, että en itkenyt enempää, kuin vainajan lähiomaiset. Se olisi ollut noloa.  Olin ihan väsynyt, kun viimein pääsin kotiin ja vaihdoin kotivaatteet.  

Saman tien tuli mieheni kotiin ja sanoi, että nyt lähdetään mökille merkkaamaan kaadettavia puita.  Koska tarkoitus oli olla  yötä, piti kissatkin ottaa mukaan.   Lämmityshomma alkoi taas alusta, lähtölämpötila oli nolla.  Ulkona oli kireämpi pakkanen, kuin viimeksi ja lämpeneminen kävi hitaasti takan ja ilmalämpöpunpun avulla.  Frodo luimistelee yleensä vuodesohvien alalaatikoissa, mutta nyt siellä oli ilmeisesti aika kylmä.  Se hämmästytti meidät olemalla läsnä! 

Merrillä oli heti homma hallussa.  Viimeksi kissat olivat mökillä loppukesästä. 

Frodo tunki itsensä Merrin viereen lämmittelemään, eikä Merrikään lähtenyt pois.  Ehkä tilanne pysyi rauhallisena, koska Frodo ei ottanut käyttöön tunnettua niskalenkkiään 😂 Se alkaa aina nk. halauksella ja päättyy painiin. 

Merri kertoi mökkitontulle kuulumiset ja ihmetteli, miten se on tarennut olla mökillä koko talven. 

Ulkoilutilaankin olisi päässyt pälyilemään, mutta kumpikaan ei mennyt luukusta ulos.  

Kaapin päällä oleilu sen sijaan kiinnosti.  Oikealla äitini maalaama taulu. 

Frodo oli erityisen mielissään korkeuksiin pääsystä.  

Merri keksi alkaa piilosille! 

Se halusi lopulta myös ulkoilemaan ja kävelikin hyvän lenkin. Luuli kai lähtevänsä kävellen kotiin... 

Puita merkattiin ja aamulla tuli puidenkaataja niitä katsomaan.  Kaksi on niin lähellä rakennusta, että ei käy niitä kaatamaan. Jätetään ne ensi vuodelle ja toiselle kaatajalle.  Sen sijaan 4 muuta puuta tulee kaatumaan kevään aikana.   Tontilla kasvaa paljon puita ja lisää tulee koko ajan.   Metsäinen maasto on mukava pihanhoidon kannalta. Ei tarvitse juurikaan hoitaa mitään. Keväällä yleensä vähän haravoidaan, kun puista tippuu talven aikana lehtiä, neulasia ja oksia.  Yksi kukkapenkki on ja alppiruusuja siellä täällä. Ei siis mitään isompaa pihapuuhaa, jos ei lasketa loppukesän mustikka-, puolukka- ja sienisadon keräämistä. 

Tällä reisulla päästiin saunaan, kun mies teki avannon moottorisahalla. Jää oli paksuuntunut parin viikon aikana reilusti ja sahassa olisi pitänyt olla pitempi teräosa.  Ämpärin kokoinen aukko kuitenkin syntyi. 

Tunnelmallista oloa, vaikkakin pakkanen kiristyi koko ajan.  Enimmillään taisi käydä -17 asteessa.  Juuri sopiva keli käydä ulkovessassa. Mikä siinä onkin, että se pissahätä tulee niin usein, kun ei olisi niin väliksi lähteä pehvaa palelluttamaan 😂

Saimme toisena päivänä pienen vieraan kylään isänsä kanssa.  Mökin varastosta löytyi vielä vanha pulkka, josta riitti iloa pitkäksi aikaa.  Kävelimme jäältä myöten läheiselle venerannalle, jossa oli sopiva mäenlaskupaikka.  Kyllä nauratti laskettelijaa 💖

Lopulta kaikki muut lähtivät ja minä jäin Merrin kanssa vielä yhdeksi yöksi.  Jämälangoista valmistui 

(useamman mökkireissun jäljiltä) lasten kokoisia säärystimiä kaksi paria. 

Kyllä on mukavaa, kun pääsee marinoituneista jämälangoista eroon, eikä tarvitse kuitenkaan heittää niitä menemään.  Kukkasäärystimiin kului lankaa 88 grammaa ja raitasäärystimiin 97 grammaa. 

Loma on vietetty ja tänään on itse asiassa jo vapaa tulevan viikonlopun töistä. Huomenna siis jälleen sorvin ääreen.  Tällaisen yksin, tai pienessä porukassa vietetyn ajan jälkeen se tulee olemaan taas sosiaalinen hyökyaalto, jos näin voi sanoa. 

Kivaa viikon alkua Sinulle!