LIIKUNTA 2025 ja uudet tavoitteet

Tykkään tehdä kaikenlaisia listoja. Vuoden alussa on hyvä vähän purkaa asioita edelliseltä vuodelta.    Aloitan heti hankalimmasta, eli liikuntatavoitteista ja niiden täyttymisestä/ täyttymättömyydestä. 

2025 ajatuksia: 

1. kävely/ lenkkeily 50 kilometriä ja aina sen saavutettuani, nostan tavoitetta samalla määrällä. 

2. hankin kuntosalille 10 -kortin, niin en kituuta enää rahojen kanssa samaan malliin, jos en jaksakaan käydä.  Otan vuositavoitteekseni alkuun 30 ja sen saavutettuani nostan aina 10 kerralla. 

3. kierrän ainakin 5 luontopolkua vuoden aikana. 

4. kaivan sukset esiin edes yhden kerran (ei lasketa, jos vain katselen niitä)

5. kaivan vielä jostain yhden bonuslajin, jota kokeilen (joku vanhakin käy, jos en ole pitkään aikaan kokeillut). 

(luontopolku toukokuussa)

Olen laskeskellut puolitosissani noita kävelykilometrejäni tuonne blogin sivupalkkiin.  Tuo 50 kilometriä ja siitä aina nosto samalla määrä, jos aiempi määrä toteutuu, oli hyvin aseteltu tavoite.  Laskin juuri nuo vuoden kilometrit ja pääsin kuin pääsinkin yli 150 kilometriä!  Matkaa kertyi vuoden mittaan 152,5 kilometriä. Se on vuotta kohden naurettavan vähän, mutta se on kuitenkin se matka, johon pystyin.   Pelkäsin, että en pääse edes sataan.  Pari kuukautta olivat ihan nollilla ja muutama muukin tosi vähäisiä. Syyskuussa oli suurimmat lukemat, johtuen siitä, että Arttu kuljetti minua pitkin maita ja  mantuja, ollessani äidin sijaisena kävelyttäjänä. 

Haaveilin hankkivani kuntosalille kymppikortteja vuoden mittaan.  Kuvittelin jopa käyväni minimissään 30 kertaa ja siitä vielä nostavani aina kymmenellä....    Nyt meni aika pahasti vinoon tämä tavoite.  Viimeisestä kuntosalikäynnistä on niin kauan, että luulin sen olleen aiempana vuonna.  Hämmmästyksekseni huomaan kuitenkin käyneeni 8 kertaa alkuvuodesta. Sitten käynnit loppuivat kokonaan.  Tuli pitkä pätkä, että olin vähän väliä kipeä.  Nilkat alkoivat myös kenkkuilla, kesä painoi päälle jne.  En enää saanut mentyä takaisin.   Nyt tuosta tuntuu olevan jo valovuosia ja kynnys mennä uudelleen on todella korkea. 

(Luontopolkuja syyskuussa)

Yhdessä asiassa voin sanoa onnistuneeni. Tavoite oli realistinen: kierrän ainakin 5 luontopolkua.  Jotkut polut kiersin useita kertoja mm. Artun kanssa.  Hienoin ja pisin reissu oli Pyhä Nattasella käyminen loppukesästä. 

(syyskuu)

Neljäs tavoite oli kaivaa sukset esiin ainakin kerran.   Alkuvuodesta se jäi tekemättä ja jäin odottelemaan lopputalven lumia. Niitä ei tullut.  

(lokakuu)

Viimeinen tavoitteeni oli kaivaa jostain esiin vielä joku bonusliikuntamuoto, jota vuoden aikana ainakin kokeilisin.  Se saattoi olla myös joku vanha, jota en ollut aikoihin tehnyt.    Vähän kuivaksi meinasi jäädä tämäkin tavoite. Onneksi olen koko vuoden ylläpitänyt tätä postausta ja laittanut muistiin kaikkea, mikä liittyy olemattomaan liikkumiseeni. Tuoltahan löytyi maininta lumitöistä ja yhtenä päivänä potkukelkkailusta! Kyllä nämä hyväksytään? Totta kai hyväksytään, koska minä olen laatinut säännöt 😂 Noista lumitöistä tulee kyllä mielleyhtymä siihen, että lunta oli alkuvuodesta, mutta en kaivanut niitä suksia esiin... 

Alla oleva kuva on otettu ihan nostalgiasyistä. Lenkkeilin tuon kallion ohi ja  muistin ne lapsuuteni vuodet, kun kiipeilimme kallioilla. Tämä ei ollut se korkein kallio. Tätä jatkuu aika pitkälle molempiin suuntiin, eli kiipeilypaikkoja oli paljon. Näin jälkikäteen ajatellen heitän kiitokset yläilmoihin, että meille ei sattunut mitään!  Kivaa kuitenkin oli 😊

(lenkkeilyä marraskuussa)

Muistutan vielä muitakin you tubesta löytyvästä neuloosijumpasta, josta muistaakseni Puikoillanikin vinkkasi.  Minä kokeilin sitäkin. 

 (joulukuussa)

Hääppöiset eivät olleet vuoden liikuntasaavutukset, kuten eivät tavoitteetkaan.  Tarkemmin katsoen ne kuitenkin olivat ihan realistisia ?   Kuntosalikin, vaikka se jäi vähäiseksi. Edellisenä vuonna olin  käynyt melko säännöllisesti salilla, joten mahdollisuuksia olisi ollut... ellei... mutkun... 

Liikunta on tärkeä juttu ja yritän korostaa sitä töissäkin asiakkaille. Miksi sitten en itse yrittäisi edes vähäsen?  

Laitan alkaneelle vuodelle uudet tavoitteet: 

1.Luontopolkutavoite oli hyvä, joten jatkan sitä. Kävelen vähintään 5 luontopolkua vuoden aikana.

2.Kävelytavoite toimii myös:  Kävelytavoite 50km ja kun se on tavoitettu, nostan 50 kilometrillä.

3.Kaivan ne sukset esiin... taas 😂

4. Kaivoin vanhan kahvakuulani esille (kaikenlaista rekvisiittaa pitää olla, vaikka ei käyttäisikään). Yritän heilutella sitä vuoden mittaan edes silloin tällöin. 

5.Pyöräilyä  (en ole pyöräillyt ainakaan pariin vuoteen...). En laita mitään matkamääriä. Riittää, kun kaivan pyörän taas esille. Ehkä se siitä sitten taas lähtee. 

                                           (lenkkeilyä joulukuussa ohuilla lumilla)

Huh! Tulipa sormilihakset kipeiksi tästä näpyttelystä!  Pitää varmaan verrytellä niitä neuloen.  Saukkiksen vinkkaamaa kissajoogaakaan ei pidä unohtaa. 

Hyvää liikuntavuotta toivotan teille kaikille! Liikutellaan edes pikkusormia ja silmäluomia, jos ei muuta! Liike on lääke! 

Pieniä asioita

 Jatkuva sisällä jumittaminen päättyi. Ainakin se katkesi hetkellisesti.  Päätin lähteä ulos.  Eikä mihin vain ulos, vaan suorastaan kävelylenkille 😂 Arttu pääsi pitkästä aikaa mukaan.  Oikeastaan se oli aika iso houkutin lähteä ulos. 

Kymijoki oli harmaa, maa lumeton.  Jokivarren kävelyreitti oli mahdollista kulkea liukastelematta. Puupinnoilta oli joku käynyt lakaisemassa lehdet, jotka olisivat voineet olla liukkaita.  Mikä parasta, ilma oli erityisen raikas (ainakin verrattuna meidän olohuoneen ilmaan). 

Arttu oli innoissaan lähdössä mukaan.  Äidin kanssa se kulkee toisenlaisia reittejä. Ei edes suostu lähtemään tänne poluille.  Nytkin se pari kertaa muisti, että ai niin, täällähän voi olla vaarallista! Puutkin heiluvat!  Hyvin kuitenkin matka maittoi. Erilaisia hajuja, kuin yleensä. 

Olin ottavinani hyvän kuvan Artusta, kun se malttoi hetken olla paikoillaan. Myöhemmin kuvaa katsoessa näin, että kasvojen edessä oli risuja. 

Arttu on tässä vaiheessa vielä ihan puhtaan näköinen. Paluun jälkeen se pääsi tassu- ja masupesulle. 

Pörröhäntä -sukkien jälkeen teki mieli neuloa jotain pieniä asioita.  Keltaisia sukkia on kaksi erikokoista paria (37g + 27g). Varteen laitoin yhtä efektilankaa, jota ei oikein voi yksiltään neuloa mihinkään. Säärystimistä tuli aika hauskan väriset kirjavasta langasta huolimatta. Tein 1o,1n -resoria vaihdellen 4 kerroksen välein ristikkona.  Lankaa kului 53g. 

Valkopunaisiin sukkiin kului 37g. 

Säärystimiä voisi käyttää näinkin 😃😉

Satu pohti, minne Wilhelmiina -piparit ovat kaupoista joutuneet.  Yhteishyvässä on ohje. Päätin kokeilla ja hyviä ovat. Suosittelen!  Paljon parempia, kuin joulupiparit. 

Wilhelmiinoista tulee aina ensimmäisenä mieleen äidin kioski takavuosilta. Siellä oli myös elintarvikkeita myynnissä. Wilhelmiinojakin. 

Toissapäivänä  paras työ, supersuoritus, oli kissojen hiekkalaatikoiden pesu.  Kesällä pesen ne letkun kanssa ulkona, mutta  nyt ei vesiletkua voi enää käyttää ennen kevättä.   Homma on tylsä ja sitä tulee lykättyä viimeiseen asti. Nyt se on kuitenkin tehty! Merri oli niin iloinen, että kävi jo ennen kannen asettamista paikoilleen testaamassa hiekan isommalla asiallaan.  Se oli niin iloinen, että roiski tassuineen osan hiekkaa jo heti laatikon edessä olevalle matolle. 😂😹

Joulusiivous kissojen lootille on siis tehty! 

Eilisen superhomma oli saunan pesu.  Ei siitä sen enempää. Laiskahan se töitään luettelee. Tänään supersuorituksena tulee olemaan töihin lähtö.  Supersuoritusten ulkopuolella voi sitten taas neuloa 😍

Hyvää viikonloppua juuri Sinulle! 

Koiraelämää

 Viime kuussa vietettiin Artun kanssa yhteistä aikaa vähän tavallista enemmän.  Äidillä oli pientä toimenpidettä, eikä koiran kanssa lenkkeily ollut oikein suotavaa.  Arttu oli aluksi aika hämmentynyt tilanteesta.  Yhteistyömme loputtua se kuulemma odotteli edelleen ovenpielessä, jos vaikka tulisin lenkkikaveriksi. 

Lähellä on kivoja polkuja, joita kiersimme useampana päivänä. 

Artulle reitti on tuttu.  Yritimme silti löytää vähän erilaisia reittejä, kuin sen tavanomaiset reitit. Teimme myös aika pitkiä lenkkejä ...ööö minun mittapuuni mukaan eli max 6km 😅 Ilmeisesti kuitenkin vähän pitempiä, kuin ne päivittäiset lenkit, joihin se on tottunut. 

Tuolloin oli vielä kauniita ja lämpimiä ilmojakin. Aurinko paistoi komeasti Kymijoen pintaan.  

Mitähän seikkailuja täältä polulta löytyy...? 

Arttu oli välillä vähän epätietoinen, voiko kyseiseen suuntaan mennä, vai ei.  Kerran valittiin sellainen reitti, että joka ikisessä talossa oli koiria pihalla. Minäkin välillä säikähdin, kun oli niin möreitä haukkuja.  Siinä me sitten Artun kanssa kiiruhdettiin eteen päin ja ajateltiin, että haukkukaa te vaan, me jatketaan matkaa! 

Yhden reitin varrelta löytyi hieno hyönteishotelli! Oikein isoille hyönteisille kai. 

Sähkökaappeja bongattiin useampi. Tässä komea riikinkukkomaalaus.

Uusia polkuja, uusia reittejä..... 

"Vanhoja" ennenkin blogissa näytettyjä muraaleja tehtaan taideruukin alueelta. 

Joka kerta yhtä komeita katsella! 

Artun olisi kovasti tehnyt mieli uimaan. En kuitenkaan uskaltanut laskea, kun sen iho välillä kutisee jokiveden jäljiltä. 

Vanhaa UPM:n tehdasaluettakin kiersimme useamman kerran.  

Kaukana häämöttää keskustaan vievä silta ja sen vieressä oleva suihkulähde.  Tuo siltakin tuli ylitettyä useita kertoja lenkkeillessä. 

Vielä uusi polkulöydös! 

Tämä ranta taitaa olla vanhan lossin pysähdyspaikka joen tällä  puolella.  

Kun koira ei ole oma, on oltava paljon tarkempi siitä, mitä tehdään ja mitä ei uskalleta tehdä. Kaikenlaisia uhkakuvia  tulee taluttajan mieleen.  Olin juuri ajatellut, että mitä tekisin, jos Arttu hyppäisi tuosta uimaan. Kiristin narua, että ei pääsisi ihan reunalle ja silloin se hävisi! Ai hitsin hitsi kun säikähdin!  Sieltä Arttu pomppasi katsomaan, että mikä minulla on hätänä. Tuossa reunan takana oli vielä yksi kivetysrappunen!  

Ai kun tulee ikävä noita syyskuun aurinkoisia ja lämpimiä ilmoja.   Nyt on jo niin viileää ja märkää ja ties mitä.  Ankiokin paistelee vain harvoin.  

Välillä voi käydä koiralenkillä, mutta olen silti tyytyväinen siitä, että meillä ei ole kotona koiraa. Tuollainen kävely ei ole minulle tervettä 😂 Mitenkäs se laulu menikään... " kun sitä ulkoiluttaa täytyy, on raitis ilma tärkeää!" .  Tyttöystävälläin koira on jne. Olisiko ollut Jussi Raittisen laulama ralli?

Arttu auttoi minua kuitenkin nostattamaan lopahtanutta liikuntaintoani tälle vuodelle. Saan edes jotain tavoitetta saavutettua. 

Äiti on jo taas kunnossa ja Arttu pääsee nyt esittelemään hänelle uusia, oppimiaan reittejä. 

Pyhä-Nattanen

 Nattaset, eli Nattastunturit on Sodankylän kunnassa sijaitseva tunturiryhmä. Se koostuu 6 tunturista, jotka sijaitsevat 1956 perustetun Sompion luonnonpuiston alueelta. Huiput ovat nimeltään Pyhä-Nattanen, Seinätunturi, Serrikainen, Terävä-Nattanen, Lupukainen ja Suku-Nattanen. (Wikipedia) 

Me kävimme Pyhä-Nattasella. Sen korkeus on 544m merenpinnasta.

Minä en ollut sattuneista syistä yhtään katsonut etukäteen, mihin olimme menossa. Mies oli järjestänyt koko retken.  Olimme yötä Vuotson leirintäalueen päärakennuksen huoneissa.  Paikka oli ihan siisti. Meillä oli oma keittiö ja wc.  Keitimme retkievääksi kahvia termospulloon ja pakkasimme eväät reppuun. Ei ollut oikein varma, miten kylmää siellä ylhäällä on. Minä pakkasin mukaan myös lisävaatetta.  Pärjäsin kuitenkin ihan fleecetakissa, vaikka huipulla olikin tuulista.  En enää muista säätilaa, mutta veikkaan sen olleen noin 15 astetta lämmintä. 

Reittejä Sompion luonnonpuistossa on useita. Pyhä-Nattasen huipulle pääsi kahta eri reittiä.   Alussa polku oli ihan tavallista metsäpolkua. Hyttysiä oli vain vähän.  Ihailimme luontoa ympärillämme. Olisin niiiin toivonut, että olisimme nähneet poroja metsässä, vaan ei.   Joku iso lintu lehahti lentoon aika lähellä, jolloin kumpikin hätkähdimme. 

Sieniä kasvoi siellä täällä. 

Pohjoisen luonto on niin eri näköistä, kuin 1000 kilometriä etelämpänä. 

Reitin pituudeksi määriteltiin 7,5 kilometriä.  Laavu oli kuitenkin jo 2 kilometrin päässä lähtöpisteeltä.   Emme me siihen halunneet pysähtyä eväitä syömään, vaikka puitakin olisi ollut tarjolla nuotiota varten.  Meidän eväät eivät muutenkaan tulia kaivanneet 😅

Olimme jo ehtineet ihmetellä, miten polkua pitkin pääsee tunturin huipulle, kun ei kuljettu lainkaan ylös päin.  Pienoinen nousu alkoi vasta nuotiopaikan jälkeen. Tuosta huussin ohi lähti polku yläviistoon. 

Melko tasainen metsäpolku muuttui pikku hiljaa kivisemmäksi. 

Kivet suurenivat ja piti tarkkaan katsoa jalkoihin, että ei nyrjäyttäisi nilkkojaan. 

Olimme lähteneet liikkeelle heti aamupalan jälkeen.  Emme nähneet ylös mennessä kuin yhden ihmisen. Hän tuli samaa reittiä alas päin. 

Polku alkoi hiljalleen hiipua ja edessä oli julmettu määrä kiviä!   Onneksi en uskonut ohjeistuksia, enkä laittanut maastokenkiä, kuten oli suositeltu. Minulla oli lenkkarit.  En olisi ikinä selvinnyt tästä noususta kömpelömmissä jalkineissa.  Sää oli onneksi kuiva. Sateella kivat ovat varmasti vaarallisia.  

Alussa olin tosi hämmästynyt tuosta kivien määrästä. Polkua ei ollut ollenkaan, vaan pompimme kiviltä kiville. Minun kuntoni oli tuolloin(kin) tosi huono ja jouduin vähän väliä pysähtymään ja tasaamaan hengitystä ja sykettä.  Se suomalainen sisu kuitenkin puski sisuksista lähtemään taas liikkeelle. 

Kiviä, kiviä, kiviä....

Näin ylhäällä oli jo maaruskaakin siellä täällä nähtävissä. 

Tässä kohtaa, kun huippua ei edes näkynyt, olin jo useamman kerran ajatellut, että  alkaa olla ylipääsemätön juttu. Minä se tässä vaan paarustan, mutta Repolaiset varmaan menisivät huipulle pyöräillen! 😂

Huilatessa oli aikaa kuvata kivien pintaa. 

Ylempänä kivet alkoivat muuttua levymäisemmiksi. 

Lähituntureiden kiviaines on granuliittia, mutta Nattaset koostuvat poikkeuksellisesti graniitista.  Pyhä-Nattasella kiviaines on muodostanut rapistuessaan tooreja. Kivikasat näyttävät siltä, kuin joku olisi asetellut niitä muureiksi.  Ne ovat kuitenkin muodostuneet itsestään aikojen saatossa. Ne ovat olleet aikoinaan saamelaisten pyhiä palvontapaikkoja, seitoja (wikipedia jälleen...). Niille on voitu uhrata mm. luonnontuotteita, lihaa, kalaa yms. Niiden on toivottu antavan uhraajalle esim. onnea elinkeinossa. 

On tämä kotimaa kyllä monimuotoinen! Kaikenlaisia ihmeellisyyksiä täältä löytyykin! 

Siinä meikäläinen seisoskelee tyytyväisenä siitä, että selvisin hengissä kiipeämisestä 😂 Näin käsittämättömiä kivimuodostelmia kannatti todella kiivetä katsomaan, maisemista puhumattakaan. 

Huipulla on pieni päivätupa, jos haluaa levähtää. Mietin, millaisissa tunnelmissa laella oltaisiin, jos yht´äkkiä olisi vaikka puhjennyt rajuilma. 

Tuvan pöydällä oli täyteen kirjoitettu vieraskirja.  Tuvassa olivat käyneet ainakin Elastinen, Uniikki & kumppanit. Ihan vähän rohkenen epäillä noiden allekirjoitusten aitoutta, mutta mistäpä sen tietää 😉 

Laella on jatkosodan aikainen saksalaisten tähystysasema.  Millaista on mahtanut olla päivystäminen tuolla korkeuksissa?

Roskiksen päällä on näköjään kiviä. Voin kuvitella, miten tuo iso pönttö lentelisi holtittomasti kovan tuulen aikana. Pysyykö noiden kivienkään pitämänä, ei ehkä. 

Alhaalla näkyy Sompiojärvi ja Lokan tekoallas. En ole nyt varma, onko se tuo "lätäkkö", vai se yksi toinen, joka näkyi toisessa suunnassa.  

Koska en tosiaan ollut yhtään tutustunut paikkaan etukäteen, luulin tässä vaiheessa, että joudun hyppimään tuon saman kivikon alas päin! 

Alussa näin pitikin tehdä, mutta sitten alkoi tuo helpompi reitti, jota pitkin oli helppo kävellä alas. No eihän se helppoa ollut 😂 Kaikki, jotka ovat  joutuneet kiipeämään ja laskeutumaan, tietävät, että laskeutuminen onkin reisille tuskallisempaa.  Tällä polulla tuli vastaan jo reilustikin porukkaa. Alhaalla odotteli linja-auto.  Onneksi me olimme lähteneet ajoissa liikenteeseen. Saimme olla huipulla kahdestaan. 

Joku on joutunut rahtaamaan hiekkaa tänne ylös ja polulle ihan urakalla.  Mönkijällä varmaan?  Hommassa on ollut paljon työtä. 

Oli hieno reissu!  Me emme ole kumpikaan mitään urheiluintoisia, joten haastetta tässä riitti enemmän, kuin tarpeeksi.  Selvisimme silti huipulle!  Sadesäällä kivikoissa hyppely olisi varmaan ollut hengenvaarallista. Meille osui sopiva päivä retkeilyyn. 

Tämä oli siis meidän lomareissun pääkohde. Kaikki muu oli etukäteen suunnittelematonta.  

En ole kiivennyt muille tuntureille, enkä siis tiedä, millaista muualla on. Nämä toorit ovat kai kuitenkin Nattasen erikoisuus.  Niitä poroja jäin kuitenkin kaipaamaan....