Kasvikysymys

 Aloitetaan siitä, että meidän pihalle olen istuttanut tämän riippahernepuun.  Alkuvuosina se oli aika kitukasvuinen, mutta nyttemmin jo rehottaa ihan hyvän näköisenä. 

Entä  alla olevan kuvan kasvi ?  Älkää välittäkö rikkaruohoista siinä ympärillä.   Luulin tätäkin rikkaruohoksi, mutta sepä ei lähtenytkään mihinkään. Sille on kasvanut todella tiukat juuret.  Mistä se mahtaa olla tullut ja mikä se edes on? Liittyykö se jotenkin tuohon aiempaan puuhun? 

Parista pensaasta keräsin punaiset viinimarjat pois ja riivin mukaan kituuttavan näköisiä mustia viinimarjojakin mauksi.  En ole ehkä kymmeneen vuoteen keittänyt mehua. Nyt tuli mieleen, josko taas kokeilisi. Meillä on mehun menekki ollut olematonta, mutta nyttemmin vähän lisääntynyt.  

Ongelmaksi muodostui se, että keittiössämme on nykyisin induktioliesi, johon tämä oiva mehunkeitin ei enää sovikaan.  Ajattelin viedä keitokseni mökille, mutta sitten tuli mieleen ostaa ihan yksittäinen irtolevy, jota voi käyttää vaikka pihalla.  Hyvin toimii!  

Se vanha (häälahjarahoilla ostettu) rikkoutunut pakastin piti kiikuttaa kaatopaikalle.  Nykyinen aktiivisessa käytössä oleva pakastimemme on myös nikotellut jo jonkin aikaa. Alkoi pelottaa, että se sylkee vettä pitkin keittiön lattiaa.  Ostimme keittiöön uuden ja kannoimme sen vanhan alakertaan, jossa on viileämpää ja tila on avoin.  Tuo malli ei tainnut tykätä nk. kaapin sisällä olemisesta.   Ei sinne mitään tarvitse laittaa, jos kaikki mahtuu uuteen pakastimeen, mutta onhan varalla. 

Tämä tarina siis liittyi siihen, että saimme keittolevyn edullisesti pakastinkaupan yhteydessä. 

Minulla on tapana lisätä sokeri vasta valutettuun mehuun.  Valmista mehua tuli n.3 liltraa. Laitoin sen muovipulloissa pakastimeen, kun meidän kellarin viileys on välillä aika epävarmaa. 

Mökillä kävin yöpymässä työpäivän jälkeen.  Jotenkin sinne meno saa työpaineista kiehuvan pääkopan aina hiljentymään. Pari tuntia metsässä sienikierroksella sai viimeistään hermot tasaantumaan. 

Sitä vaan ihmettelen, että tapahtuuko tämä oikeasti minulle?? Ämpärillinen kanttarelleja!!!    Olen löytänyt ihan kivasti jo aiemminkin, mutta nyt: ÄMPÄRILLINEN! En ole ikinä löytänyt näin paljon kanttarelleja kerrallaan. En meinaa vielä näin jälkikäteenkään tajuta, miten tämä voi olla mahdollista. Olen erityisen kiitollinen tästä saaliista!  

Sain kerättyä myös 2 litraa mustikoita. Nyt on saldona  11 litraa. Pikkuhiljaa hyvä tulee! 

Kissoja on ehkä ollut tavallista vähemmän viime aikoina?  

Merri löysi hyvän paikan ja asennon. 

Frodo huomasi Merrin tyytyväisyyden ja tuli heti juonikkaaksi.  Kuvan ottamisen jälkeen Merri oli jo muualla ja Frodo makasi Merrin tilalla. Merri on aivan liian kiltti. Toisaalta Frodo on äärettömän sitkeä. 

Olisin halunnut laittaa kuvia tämän päivän Hamina Tattoo  näkymistä, mutta kuvat eivät oikein ota siirtyäkseen.   Laitan sitten myöhemmin.  Oli tosi upea päivä.  En voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, mikä tulee  soittokuntien ja orkestereiden näkemisestä ja kuulemisesta. Olen niin kasvanut tuollaiseen musiikkiin itsekin, että kunnioitus on suurta tuota tapahtumaa kohtaan.  Menee monin verroin ohi Euroviisujenkin, jos olet sattunut lukemaan siitä, miten paljon ne minua ilahduttavat 😍

Jos tuohon kasvikysymykseen joku osaa vastata, niin olisin kiinnostunut kuulemaan. Jään odottelemaan...   

Farkkua, puuta ja muuta

 Uutisissa on aina loppukevennys. Täällä on alkukevennys. 

Äiti ehti napata kuvan rivitaloasuntonsa keittiön ikkunasta.  Joutsenperhe oli lähtenyt kävelylle!   Tuosta on n.100 metriä joelle.  Mitähän ihmettä linnuilla on mielessä??   Onneksi Arttu ei ollut ulkona, eikä nähnyt pesuetta ikkunastakaan.  Autoja, pyöriä, tai koiranulkoiluttajia saattoi silti tulla vastaan tällä kävelyretkellä. 

Meidän pihalla kukkii kaksikin erilaista kärhöä. Tykkään niistä tosi paljon ❤️ 3 muuta kärhöä on vielä nupuilla tai mietiskelee, että mitähän tekisi seuraavaksi.    En ole ollenkaan reipas puutarhanlaittaja, mutta joskus tulee noita yksittäisiä ideoita ja niiden toteutuksia. Muutama vuosi sitten kaivoin näille kärhöille ihan ikioman penkin. Siinä ne nyt sitten tukipilareineen ovat, vaikka kitkijä onkin aika laiska. 

Terassilta löytyy tuulettumassa oleva, uusi kissankuljetuskoppa.  Se haiskahti vähän "tehtaalle" ja jäi ulos tuulettumaan oston jälkeen.  Hämmästyttävää kyllä Merri päätti käydä testaamassa sitä! Yleensä nämä vempaimet kierretään kaukaa, koska ne tarkoittavat aina autoilua.  Frodo kyllä viettää pitkiäkin aikoja kopassa, mutta silloin koppa on jonkun toisen kissan ja Frodo on valloittanut kopan.   Vanha hankalan muotoinen koppa päätyi netin roskalavalle ja poistui jonkun muun käyttöön.  

Meillä on myös musta tällainen. Välillä tarvitaan kahta, jos mennään vaikka mökille. Ei tule kuuloonkaan, että näitä kissoja laittaisi samaan koppaan. Merri saisi varmaan hermoromahduksen siinä ahtaudessa. 

Sain alkuvuodesta yläkerran käsityöhuoneeni siivottua ja järjesteltyä aika hyvin. Sitten tytär muutti meille vähäksi aikaa ja typistin tavarani yhteen huoneeseen, miten vaan onnistuin ne sinne tunkemaan.   Nyt on toinen huonekin ollut taas vapaana ja pitäisi tehdä sama järjestely ja siivous uudelleen.   Päätin tehdä aiemmasta jotain poikkeavaa ja lajitella lankavarastoni 🫣 Siitä ei todellakaan ole tulossa kuvia....   Joitain merkillisimpiä keriä voin jossain vaiheessa näyttää, jos vaikka keksisitte, mitä niistä voisi tehdä. 

Langat ovat olleet vähän kaikkialla. Pääosin kuitenkin entisen vaatehuoneen (nykyisen sekaisen askarteluhuoneen) lattialla. Joskus niissä oli joku järjestyskin.  Lankoja on siis myös ..no... ihan kaikkialla.  Nyt ne on kaikki jollain lailla lajiteltuina siellä tyttären tyhjäksi jättämässä huoneessa.  Minulla on nyt siis kirjaimellisesti lankahuone!   Ette ehkä usko, mutta muutama outous päätyi  roskiinkin 🫣 Lisäksi tein ison muovipussillisen vietäväksi kierrätyskeskukseen, jonkun muun iloksi/ harmiksi. 

Seuraavaksi pitäisi siivota nuo askartelutavaroita täynnä olevat hyllyt järjestykseen.  Niihin en edellisessä siivouksessa arvannut koskea lainkaan (lue: liian iso projekti!). 

No. Varsinainen asiahan oli se, että Nekku -tytär oli minun kanssani yhtenä päivänä ihmettelemässä tuota lankalajittelua. Samalla häneltä syntyi kivoja juttuja omaan kotiinsa.  

Vanhasta valokuvakehyksestä tuli seinälle säilytystasku. Farkkua tietenkin! ❤️ Pieni kuivakukka, lokerikosta löytynyt pinssi ja vanha puuhelmi -kaulakoru. 

Nekun kotona taulu päätyi seinälle sillä ajatuksella, että siitä löytyvät esim. aurinkolasit. 

Olisiko ollut viime kesänä, kun olimme mökillä ja Nekku kaiveli koppivarastosta vanhan, puisen kynttilänjalan. Remontista oli jäänyt petsimaalia ja puun värinen kynttilänjalka muutti näköä.   

Nyt löytyneet puuhelmet päätyivät tuon kynttilänjalan koristeeksi.  Aika tyylikästä!   Kynttilä on ledi. 

Töitä on saanut painaa oikein urakalla, kuitenkin ilman urakkapalkkaa.   En ole ehtinyt tänne blogiinkaan hetkeen kirjoitella.  Nyt tuli pieni rako ennen iltavuoroon lähtöä.   Pitää alkaa varmaan koota hermoja ennen töihin lähtöä, joten heipat sitten taas! 

Outoja touhuja taas

Mökillä alppiruusut kukkivat kivasti metsämaisemassa.

Aamuvuoron jälkeen tein nopean lähdön mökille viemään ruusupavun taimia, joita olen kotona istuttanut reilusti. Näen, mikä papu lähtee kasvamaan ja taimet on helppo kuljettaa mökille.  Laitoin niitä saunan terassin molemmin puolin parvekeruukkuihin, josta ne kasvavat ritelikköihin näkösuojaksi.   Taimia oli aika reilusti, joten ripottelin niitä vähän sinne sun tänne.  Pari pataa oli vielä vailla kasveja.  Viime vuonna värkkäilemäni oksankänkkärä saa toimia tukena. Tosin nämä varmasti kasvavat paljon pitemmiksi. 

Toiseen pataan ei löytynyt mitään tukea, joten tökkäsin siihen vajasta löytyneen vanhan suksisauvan 😂 Siihenhän voi halutessaan viritellä naruja noista lenkeistä. 

Tarkoitus oli myös tehdä sytykesipsejä, tai vastaavia sytykkeitä. Alkuperäinen suunnitelmani oli kuitenkin niin hidas, että otin mukaan myös tämän vuosia sitten paperi-/pahvimassasta tekemäni levyn, jolle en olekaan keksinyt mitään käyttöä askarteluissa.  Leikkelin massalevyn  pieniksi palasiksi. 

Olen vuosia säästellyt kynttilöitä tähän tarkoitukseen. Toteutus on antanut odottaa itseään 😊

Mietin, missä näitä voisi sulattaa. Löysin Tokmannilta tällaisia peltisiä kukkaruukun suojuksia. Siksi näitä ainakin luulen. Kai näillä voi tehdä mitä vaan?  Isompaan kiehuvaa vettä ja pienempi sen sisään. Sinne kynttilöitä sulamaan.  Ei mitään nopeaa toimintaa, sanoisinko!  Yllättävän monta tuntia sain illalla tuohon hommaan menemään. Kynttilät sulivat aika hitaasti.  Ne olisi varmaan kannattanut esim. raastaa tai muuten pilkkoa pienemmiksi.   Ei sitä ihminen silti usko mitään järkevää, vaan pitää toimia kantapään kautta.  Halvat grillipihdit saivat toimia sytykkeiden poimimisessa. 

Kyllä tuli karmean näköisiä 😂 En ole kokeillut, enkä tiedä toimivatko.  Etenkin saunan kiukaan alle on minulla vaikeuksia saada tulet syttymään.  

Tuota pyöreää, tiivispohjaista sihtiä käytin uuden massan tekemisessä.  

Ämpäriin laitoin vettä ja revin muutamia kymmeniä huuhtoutuvia wc -paperirullia.  Ne massautuivat nopeasti. 

Massaa tuli aika paljon, eikä minulla ollut kuin tuo yksi sihti...  meni siis koko päivä tähän hommaan. Jätin "rieskat" vieläkin kuivumaan  mökin saunaan.  Ehkä tämän olisi voinut tehdä niinkin, että olisi käsissään puristanut massaa ja muotoillut siitä paperin päälle jonkinlaisen levyn. Pyöreä muoto ei ole edukseen palasia leikellessä.  

Rullia repiessä tuli mieleen, että miksi en upottanut rullanpalasia sinne steariiniin.. no, se olisi tietysti ollut aivan liian helppoa! 

Jatkossa voisin kerätä käpyjäkin kuivumaan ja pyörittää ne steariinissa.   Kotona olen todennut sytykkeet hyviksi talven aikana, kun takkaa pitää lämmittää alvariinsa. 

Illalla sytykkeiden teko kävi niin niskoille, että  nukuin yönkin  huonosti. Pää ja niska olivat aika jumissa.  Näin mitä oudoimpia unia. Ei mitään kivoja. Aamulla heräsin aikaisin ja join aamukahvit ulkona. Ilma oli sentään vähän raikastunut.   Hetken haahoiltuani päätin ottaa päiväunet ennen kotiin lähtöä.  Ulkona oli niin raikas ilma, että päätin ensimmäistä kertaa kasata viime vuonna ostamani riippukeinun terassille.  

Siinä se nyt on!  Ei muuta kuin hyppää kyytiin!  Ei kovin lyhytjalkaisille tarkoitettu vempele. 

 

Joustihan se sittenkin, eikä edes pehva osunut maahan, kuten viime kesänä vanhassa riippukeinussa, joka räjähti atomeiksi, kun luulin käyväni päiväunille. 

Hetken aikaa kuuntelin äänikirjaa Ukkosenjumalan poika.  Naapureita ei taaskaan missään, eli sen puoleen hiljaista.  Linnut liversivät ja käet kukkuivat. Reilu tunti meni nukkuessa.  Ylös noustessa ei ollut silti kovinkaan pirteä olo edelleenkään.  Ei mikään mahtava makuualusta ollut tämäkään, vaikka pysyikin yhtenä kappaleena.   Ehkä tässä nyt kuitenkin jaksaa iltavuoroon taas lähteä näiden kokemusten jälkeen. 

Mukavaa viikonloppua  kaikille! 

Muutoksen tuulia

 Minä olen se Maia, jos ette muista. Olen niiiin söpö. Eikö se riitäkin meriitiksi?

Minä olen Sam. Vanha tuttu, hoidossa täällä Merrillä ja Frodolla. Nyt ollaan tultu vähän pitemmäksi aikaa. 

Frodo ei oikein vielä tiedä miten pitäisi suhtautua. Pääosin ihan hyvin. Tyttökissa on vaan vähän outo kapistus.  Salainen paheeni on syödä Maian karvatupsuja  lattialta... älkää kertoko kenellekään.  Joku meistä oli yöllä oksentanut lattialle. Maiaa tietysti heti syytettiin, mutta oli minullakin vähän ikävä olo niistä lisäkarvoista vatsan sisäpuolella. 

Ehkä tänne sopii, kun toivat hyvän lelun tullessaan.  Tästä tuli heti Frodon suosikki! 

Merrille käy aina kaikki eläväiset, jotka tulevat taloon.  On aina bonusta, jos osaavat jättää vielä jämät ruuasta. Sitä sopii vähän odotellakin, jos saa jotain hyvää syömistä. Maialla on oma erikoisruokavalio. 

Maia ja Sam toivat ihmisensä mukanaan, Nekku-tädin.  Hänellä taas oli mukana jotain, josta en ilahtunut, huonekasveja!  En ole pitkään aikaan pitänyt mitään huonekasveja, kun pelkään kissojen pureskelevan niitä. Toisaalta en ole myöskään kovin innokas kukkien hoitaja.  Tässä on vain murto-osa kasveista. 

Jos tuo kasveja, täytyy osallistua talon töihin.  Alkajaisiksi kävimme hakemassa mökiltä puita.   Lumet ovat sulaneet tosi paljon ja jääkin tuntui aika hauraalta ainakin rannasta. 

Aamupäivällä, kun muut olivat töissä, minä ehdin käydä Kässäklubissa. Tässä voi nyt todeta, että alku aina hankalaa jne.  Kaikki klubimme jäsenet eivät päässeet paikalle ja heille täytyy aina lähettää todistusaineistoa tapahtumista.  

Kaikki muuttuu, mutta käsityöt pysyvät. Olisiko tässä motto myös Kristiina K:n maaliskuun haasteeseen.   Voi olla, että tämä on vain oma hajatelmani.  Monta hyvää ajatelmaa tai sanontaa on tullut vastaan töissä, mutta kaikki ovat saman tien kadonneet muistista, kun en ole hoksannut kirjoittaa ylös. 

Viikonloppuna muutetaan sillä lailla järjestystä, että minä menen töihin ja muut ovat vapaalla.  Ota tästä nyt sitten selvää! 

Ajankohtainen mustikka

 Helteestä huolimatta kissat ovat paljon pihalla. Sisällä olisi viileä, mutta ulkona on kivaa!  Frodokin, joka ei viileämmillä ilmoilla ulkoilusta välitä, on aamulla ensimmäisenä jonottamassa pihalle.  

Työkaveri pyysi tulevalle lapsenlapselleen mustikkapipoa. Lapsen odottelunimi on kuulemma Mustikka 💗.  Tein pipon Dropsin ohjeella, mutta jätin alaosan vihreät pilkut pois. Näkemissäni mustikoissa ei ole pilkkuja. Mitenkäs muualla Suomessa?   Minulla ei ollut kotona vauvalankaa oikeassa värissä. Tein pipon Venlasta. Vihreä taitaa olla Violaa. Sen vihreänkirjavuus sopii hyvin tuohon lehdykkään.  Lapsukainen syntyy vasta syssymmällä. Ajattelin, että tällaisen pipon alla on varmasti jonkinlainen pehmeä kypärämyssy, joten ei varmaan haittaa, vaikka pipo ei olekaan vauvamaisen pehmeää.   Kätköistäni löytyi myös Nalle Mustikka -lankaa.  Nimi inspiroi minut neulomaan siitä vielä junasukat ja lapasetkin.  Lankaa kului 22g, 34g ja 27g. 

Tänä vuonna näitä mustikoita syntyy aika paljon! 

Omassa pihassa pensasmustikoiden taimet ovat kasvaneet jo aika isoiksi ja niissäkin näyttää olevan paljon mustikoita tulossa. En ole vielä koskaan kerännyt näistä pakastimeen, vaan ne marjat on popsittu suoraan puskista parempiin suihin.  

Punaiset viinimarjatkin ovat melkein kypsiä. 

Ai että kun tykkään tästä pari vuotta sitten tekemästäni kärhöpenkistä!    Siinä on neljä erilaista kärhöä. Viides on jostain syystä kuollut, vaikka se oli jo aika iso.  

En muista yhtään näiden lajikkeita.  Kiva, kun on montaa eri väriä. Ehkä ostan sen kadonneen tilalle uuden. Se voisi olla vaikka valkoinen lumikärhö. Ainakin te kärhöihmiset olette sitä kehuneet. Se taitaa kukkiakin jo aiemmin kesällä?  Oliko se lumikärhö, vai alppikärhö?

Tämä yksi on ihan superkaunis! 

Viime vuonna istutin tuohon reunaan kaksi tarhasalkoruusua. Kovasti kasvoivat viime vuonnakin ja puskivat nuppua, mutta eivät kukkineet. Nyt on niin isoja nuppuja ja pitkää vartta, että tänä vuonna taitaa tulla kukkaakin.  Nehän kukkivat vain joka toinen vuosi?  Mitenkäs sitten, kuolevatko pois, vai ovatko monivuotisia?

Valkoreunaiset kuunliljat (?) ovat kauniita.

Pari-kolme vuotta sitten istutin tämän toiseen penkkiin riippahernepuun.  Aluksi se näytti aika kituvalta, mutta nyt se on rehevöitynyt helteestä ja kuivuudesta huolimatta. Toisessa päässä penkkiä häämöttää riipparaita ja keskelle jää pallotuijia.  Penkissä on myös pari alppiruusua ja useampaa maanpeittokasvia. Metsämansikka on myös levinnyt ja tuottaa paljon marjoja tänä vuonna.   Kukkapenkkien hoitamiseen en ole kovin innostunut, joten saatatte bongata myös rikkaruohoja 😉

Vakioistutuksiani keväällä on ruusupapu, jota sitten sirottelen sinne sun tänne.  Olen tutustunut siihen jo lapsena, kun kaverini isä istutti näitä aina heidän pihalleen. 

Tässä Leevi -laiskiainen vahtii kasvua. 

Nurmikko on  pitkää, kun en ole viitsinut/ jaksanut helteillä, työpäivien jälkeen sitä ajaa.  Tänä aamuna nurmi oli tosi kasteista kuivuudesta huolimatta.  Päätin, että tänään on nurmikonleikkauspäivä. Varustauduin aurinkorasvalla ja hatulla. Vaatteilla tietysti myös 😆.  Meillä menee nurmikon leikkaamiseen normaalisti noin tunti.  Nyt meni kauemmin, koska nurmi oli niin pitkää. Pidin vähän väliä juomataukoa.   Mietin samalla, että orapihlaja-aitakin pitäisi jo leikata.  Yht´äkkiä muistin, että eihän me leikattu sitä viime vuonnakaan, vaan tilasin leikkaajan.   Viestittelin hänen kanssaan nytkin, mutta ei kuulemma enää tee leikkaushommia. Etsin netistä toisen, joka tulee katsastamaan aidan määrän.  Varmaan järkyttyy ensin tuosta yhden sivun aidasta. Se on vaikka kuinka monta metriä korkea, mutta ei ole meidän puolella.  Emme myöskään ole päässeet uusien asukkaiden kanssa niin pitkälle puheväleissä, että aita olisi tullut puheeksi. Harmittaa, kun se roikkuu yläosastaan meidänkin puolella.  Olen joskus oksaleikkurilla napsinut poikki noita yli tulevia, mutta nyt nekin ovat jo niin korkealla, että en yletä.  Onneksi olemme kärsivällistä väkeä. Joku muu olisi varmaan jo avannut sanaisen arkkunsa.  Toisen uuden naapurin kanssa tarvitsi vain sopia, että kumpikin hoitaa oman puolensa, vaikka sekin aita on naapurin puolella. 

Tänään nautin tästä vapaapäivästä. Olikin aika ankea 6 päivän työputki tuolla helteessä. Viimeiset päivät huipentuivat vielä migreeniin. Siitäkin on hyvä mieli, että se on nyt poissa. 

 

Kesäpäivätoivotukset juuri Sinulle! 

Königsplatz

 Nämä jutut näyttävät varmaan siltä, kuin olisin koko ajan mökillä ja lomalla 😂  En ole.  Saatan lähteä työpäivän jälkeen ja olla yötä, kotiutua aamupäivällä ja mennä illaksi töihin. Pienikin katkos perusarkeen helpottaa työstä palautumiseen. Matka on onneksi kohtuullisen lyhyt. 

Arttu kävi äitini kanssa viihdyttämässä minua mökillä. Ei tarvinnut olla yksikseen koko ajan 😍Eihän siinä omassa seurassakaan mitään vikaa ole, mutta vaihtelu virkistää 😂

Artulle päivä oli erilainen, kuin kotona. Se pääsi uimaan "puhtaaseen" veteen. Ei se kyllä ui, mutta kahlailee kuitenkin.  Se pääsi kaivelemaan hiekkaa, makaamaan aurinkoisessa ja tuulisessa säässä. Se kuunteli lintujen laulua, haisteli metsäisiä tuoksuja ja rentoutui niin, että oli lopulta aivan väsynyt ja valmis lähtemään kotiin 😉

Sain jo aikaa sitten valmiiksi tämän sukkaparin, mutta kuvaaminen ei vaan ottanut onnistuakseen. Nappasin sukat mukaan mökille ja johan löytyi kuvauspaikka!  

Hilauduin taas tuonne kivikkoisemmalle rannalle. Vedessä kelluu siitepölyä tähän aikaan kesästä.  Se ei ole niin nättiä, mutta vesi on silti aika kirkasta. 

Sukkien kuvaaminen takaa päin oli aika haastavaa 😄 Mietin, jos joku katselee minun touhujani jostain rannalta, niin varmaan miettii, että mitä hemmettiä se oikein puuhaa. 

Sukkien neulominen käynnistyi ihan vaan niin, että istuin neulontanojatuolissani ja katselin, mitä ympäriltä löytyy. En jaksanut nostaa pehvaa ylös penkistä 😂 Viereiseen hyllykköön oli jäänyt selailun jäljiltä Novitan kesä 2025 -lehti ja Venla -lankaa (ohjeessa mainitaan Viola, mutta on käsittääkseni sama lanka). 

Tuumasta toimeen. Laitoin puikoille Kristin Joélin suunnittelemat Königsplatz -sukat.  Lankaa kului 66 grammaa puikolla 2,5. Sukat ovat kokoa 38-39. Kantapään tein ohjeesta poiketen vahvistettuna.  Kärjenkin "typistin" nopeammassa tahdissa, kuin ohjeessa. 

Tykkään eniten kirjoneuleista, mutta voihan sitä välillä poiketa kaavasta.  Näistä tuli minusta ihan nätit. 

Lehdessä esitelty Kristin Joél on saksalainen suunnittelija, joka ei pystyisi viettämään päivääkään ilman neulomista. Hänen lempipaikkansa neulomiseen on mikä tahansa mukava paikka. Mottonaan hän pitää "neulomista sielulle, kun ajatukset rauhoittuvat ja luovuus puhkeaa kukkaan". 

Mökillä on useampi paikka, jossa on kukkia.  Tuntuu siltä, että niihin on aina jotain laitettava, vaikka ei sitten mitään hienouksia laittaisikaan. Samettiruusut olivat könttitarjouksessa keväällä ja istutin niitä vähän joka paikkaan. 

Äiti on istuttanut mökille vuosia sitten erilaisia pensaita, jotka kasvavat tosi hitaasti, mutta eivät myöskään kuole. Tässä on yksi esimerkki pienestä kaunokaisesta, joka kukkii sitkeästi   keväisin. 

Alppiruusuja on useampia. Se aiemmin näyttämäni ei taida tehdä kuin sen yhden kukan, mutta tässä on useita nuppuja, jotka punoittavat jo lupaavasti. 

Maisa -kissa ehti olla meillä 2 kuukautta hoidossa.  Nyt on talo aika hiljainen, kun se lähti omaan kotiinsa eilen.  Se oli näistä kolmesta kovaäänisin.  Frodon leijonankarjaisut ovat vain yksittäisiä iltavillejä, mutta Maisalla oli asiaa pitkin päivää.  Hei sitten Maisa! Toit meille tyttöenergiaa suurella sydämellä! 💓 

Mukavaa kesäpäivää taas toivottelen ennen töihin lähtöä.