Jäät lähtivät

 Alkutilanne maanantai-iltana. 

En ole koskaan osunut mökkeilemään silloin, kun järveä peittävä jääkansi katoaa.  Tässä on ranta jo sula ja sai koukattua vettä saunaan ja käsienpesuihin.  

Merri on jälleen reipas mökkikaveri. 

Viime mökkeilyreisulla aloittamani junasukkia myötäilevät sukat valmistuivat samoista jämälangoista, kuin edellisetkin jämäsukat.  Yllätys, yllätys! Mikään langoista ei vieläkään loppunut.  Vihreä ei tainnut ollakaan Nallea, vaan ehkä jotain muuta. Tuo pilkullinen on jotain vauvalankaa.  Lankaa kului 29 grammaa kolmosen puikoilla. Aloitus: silmukoita 12/ puikko. 

Tiistaina alkoi valtavan kova tuuli suoraan järveltä  rantaan päin. Jää alkoi sulaa kaukaa selältä alkaen.  Viime talven jääkansi ei ollut tavanomaisen paksuinen, eikä se kasaantunut lautoiksi ja keoiksi rannalle kuten kuulemma joskus on käynyt.  Nyt se suli tuolta ulapalta päin sohjoksi.  Ilma oli tosi kylmä. 

Puut huojuivat mökin ympärillä yötä-päivää. Väkisinkin tuli mieleen, josko jonkun runko pettää ja rojahtaa yöllä niskaan.  Taivas on kuvassa sininen kuin mikä.  Näyttää kovin aurinkoiselta ja lämpimältä, vaan totuus oli toinen.  Tuuli oli niin kova, että tuolit lähtivät kovalla rytinällä liikkelle avoimella, katetulla terassilla. Siinä riitti taas Merrillä ihmeteltävää. Se viihtyi vain hetken pihalla, eikä voinut käsittää, mitä tapahtuu, miksi ja mistä päin.  Sisällä oli turvallisempaa. 

Ulkona oli HURJA keli, jolla viittaan tietysti Repolaisen huhtikuun haasteeseen. 

Äkkimältään voisi luulla, että ei ollut oikein hyvä haravointikeli, vaan mitä vielä! Sehän oli ihan täydellinen. Tuuli tuli juuri oikeasta suunnasta ja vähän piti vaan haravalla avittaa 😜

Jään reuna lähestyi päivä kerrallaan, tunti tunnilta.  Ulkona oli todella kylmä, mutta välillä piti piipahtaa ulkona kuvaamassa jäätilannetta. 

Kerran luulin jo, että pitää ryhtyä hengenpelastajaksi, kun veden seassa liikkui jotain tummaa.  Jonkun laiturinpätkä se siinä  taisi keinahdella veden mukana.  

Niin kylmä oli, että piti tehdä seuraavaksi lapaset!  Kävin mökkitien yläpäässä kuvaamassa ne.  Tiellä oli heti lämpimämpää auringonpaisteessa, kuin tuulisessa rannassa.  Teddy -lankaa kului kolmosen puikoilla 113 grammaa. Ohjetta ei ollut. 

Keskiviikkona jää suli pitkän matkan. 

Illalla kaikki jäät olivat meidän rannasta poissa!  Wau! Tätä oli kiva seurata.  Jäät lähtivät siis ensin vastarannalta. Meidän mökki on pienessä niemekkeessä ja sen molemmin puolin on pienet lahdekkeet, joihin jäät valitettavasti vielä pakkautuivat.   Nyt varmaan lienevät sieltäkin jo sulaneet.  

Erittäin kylmä edelleen, yöllä pakkasta.  Ilman hattua ei ulos kannattanut mennä ollenkaan. Pipo syntyi 7 -veljeksen Suomi -kerästä, tai oikeastaan vain 61 grammasta. Luulin pääseväni kerästä eroon, vaan eipä se tietenkään kokonaan loppunut.  Puikot kokoa 3½, silmukoita alussa 100.  Loppu kehittyi omia aikojaan. 

Niin oli kuvatessakin kylmä, että horisonttikin on taas vinossa. 

Vielä ehdin kokeilla afrikantähtiä näistä virkkauslangoista. En ole ennen tehnyt. Ei oikein mennyt nappiin, luulisin. Ehkä vedin tuon väliin sijoittuvan pylvään liian tiukalle?  

Värit osuvat Kristiina K:n haasteeseen keltaista ja vihreää. 

Vapaat on taas vietetty ja työt kutsuivat putoamaan arkeen. 

Hyvää viikonloppua juuri Sinulle! 

BB

 Tyttö on alkanut leikkimään BB -nukella.  Merri taitaa olla vähän kateellinen, ilmeestä päätellen.  Baby Born -nuken nimi on hauskasti Emma, joka sattuu olemaan myös edesmenneen mummoni lempinimi. 

Muita vaatteita Emmalla on, mutta sukkia, lapasia ja pipoa ei ole.  Lelujen seasta, apinan jaloista, löytyi nopeasti pienet vaaleanpunaiset sukat. Olen oikeasti tehnyt ne ihan ihmislapselle, mutta ne olivat ihan naurettavan pienet. Mahtuivat lopulta vain pehmolelun tassuihin.  Emma sai siitä jo heti yhdet sukat. 

Päähän sopi aivan loistavasti vappuhattu, sekä koon, että värin puolesta.  Mummo neuloi uudet sukat käden käänteessä.  Ne ovat jotain nimetöntä lankaa,  hapsulanka on vanhaa Novitan Tangoa.  Sitä on kiva käyttää efektilankana eri juttuihin.   

Taidan tehdä ajan kanssa ihan oman sivun tuonne sivupalkkiin näistä BB -ohjeista, joita olen etsinyt kaikkialta.  Olin ainakin itse tyytyväinen, kun löysin mm. TÄÄLTÄ ( Kangaskorjaamolla -blogi) ohjeita. 

Pieniin sukkiin kului lankaa 18 grammaa.  En tehnyt vahvistettua kantapäätä 😂 Ei varmaan kovin paljon kävele vielä tämä Emma. 

Merri haluaisi kovasti tutustua Emmaan ja osallistua Tytön leikkeihin. 

Samaan settiin neuloin vielä lapaset 17 grammaa ja pipon 14 grammaa.  Lapasissa ei ole peukaloita. 

Onko vinkkiä BB -vaatteisiin ommellen tai neuloen?  Muutamia minulla onkin jo, mutta  otan vastaan uusia ideoita. 

Ajankohtainen mustikka

 Helteestä huolimatta kissat ovat paljon pihalla. Sisällä olisi viileä, mutta ulkona on kivaa!  Frodokin, joka ei viileämmillä ilmoilla ulkoilusta välitä, on aamulla ensimmäisenä jonottamassa pihalle.  

Työkaveri pyysi tulevalle lapsenlapselleen mustikkapipoa. Lapsen odottelunimi on kuulemma Mustikka 💗.  Tein pipon Dropsin ohjeella, mutta jätin alaosan vihreät pilkut pois. Näkemissäni mustikoissa ei ole pilkkuja. Mitenkäs muualla Suomessa?   Minulla ei ollut kotona vauvalankaa oikeassa värissä. Tein pipon Venlasta. Vihreä taitaa olla Violaa. Sen vihreänkirjavuus sopii hyvin tuohon lehdykkään.  Lapsukainen syntyy vasta syssymmällä. Ajattelin, että tällaisen pipon alla on varmasti jonkinlainen pehmeä kypärämyssy, joten ei varmaan haittaa, vaikka pipo ei olekaan vauvamaisen pehmeää.   Kätköistäni löytyi myös Nalle Mustikka -lankaa.  Nimi inspiroi minut neulomaan siitä vielä junasukat ja lapasetkin.  Lankaa kului 22g, 34g ja 27g. 

Tänä vuonna näitä mustikoita syntyy aika paljon! 

Omassa pihassa pensasmustikoiden taimet ovat kasvaneet jo aika isoiksi ja niissäkin näyttää olevan paljon mustikoita tulossa. En ole vielä koskaan kerännyt näistä pakastimeen, vaan ne marjat on popsittu suoraan puskista parempiin suihin.  

Punaiset viinimarjatkin ovat melkein kypsiä. 

Ai että kun tykkään tästä pari vuotta sitten tekemästäni kärhöpenkistä!    Siinä on neljä erilaista kärhöä. Viides on jostain syystä kuollut, vaikka se oli jo aika iso.  

En muista yhtään näiden lajikkeita.  Kiva, kun on montaa eri väriä. Ehkä ostan sen kadonneen tilalle uuden. Se voisi olla vaikka valkoinen lumikärhö. Ainakin te kärhöihmiset olette sitä kehuneet. Se taitaa kukkiakin jo aiemmin kesällä?  Oliko se lumikärhö, vai alppikärhö?

Tämä yksi on ihan superkaunis! 

Viime vuonna istutin tuohon reunaan kaksi tarhasalkoruusua. Kovasti kasvoivat viime vuonnakin ja puskivat nuppua, mutta eivät kukkineet. Nyt on niin isoja nuppuja ja pitkää vartta, että tänä vuonna taitaa tulla kukkaakin.  Nehän kukkivat vain joka toinen vuosi?  Mitenkäs sitten, kuolevatko pois, vai ovatko monivuotisia?

Valkoreunaiset kuunliljat (?) ovat kauniita.

Pari-kolme vuotta sitten istutin tämän toiseen penkkiin riippahernepuun.  Aluksi se näytti aika kituvalta, mutta nyt se on rehevöitynyt helteestä ja kuivuudesta huolimatta. Toisessa päässä penkkiä häämöttää riipparaita ja keskelle jää pallotuijia.  Penkissä on myös pari alppiruusua ja useampaa maanpeittokasvia. Metsämansikka on myös levinnyt ja tuottaa paljon marjoja tänä vuonna.   Kukkapenkkien hoitamiseen en ole kovin innostunut, joten saatatte bongata myös rikkaruohoja 😉

Vakioistutuksiani keväällä on ruusupapu, jota sitten sirottelen sinne sun tänne.  Olen tutustunut siihen jo lapsena, kun kaverini isä istutti näitä aina heidän pihalleen. 

Tässä Leevi -laiskiainen vahtii kasvua. 

Nurmikko on  pitkää, kun en ole viitsinut/ jaksanut helteillä, työpäivien jälkeen sitä ajaa.  Tänä aamuna nurmi oli tosi kasteista kuivuudesta huolimatta.  Päätin, että tänään on nurmikonleikkauspäivä. Varustauduin aurinkorasvalla ja hatulla. Vaatteilla tietysti myös 😆.  Meillä menee nurmikon leikkaamiseen normaalisti noin tunti.  Nyt meni kauemmin, koska nurmi oli niin pitkää. Pidin vähän väliä juomataukoa.   Mietin samalla, että orapihlaja-aitakin pitäisi jo leikata.  Yht´äkkiä muistin, että eihän me leikattu sitä viime vuonnakaan, vaan tilasin leikkaajan.   Viestittelin hänen kanssaan nytkin, mutta ei kuulemma enää tee leikkaushommia. Etsin netistä toisen, joka tulee katsastamaan aidan määrän.  Varmaan järkyttyy ensin tuosta yhden sivun aidasta. Se on vaikka kuinka monta metriä korkea, mutta ei ole meidän puolella.  Emme myöskään ole päässeet uusien asukkaiden kanssa niin pitkälle puheväleissä, että aita olisi tullut puheeksi. Harmittaa, kun se roikkuu yläosastaan meidänkin puolella.  Olen joskus oksaleikkurilla napsinut poikki noita yli tulevia, mutta nyt nekin ovat jo niin korkealla, että en yletä.  Onneksi olemme kärsivällistä väkeä. Joku muu olisi varmaan jo avannut sanaisen arkkunsa.  Toisen uuden naapurin kanssa tarvitsi vain sopia, että kumpikin hoitaa oman puolensa, vaikka sekin aita on naapurin puolella. 

Tänään nautin tästä vapaapäivästä. Olikin aika ankea 6 päivän työputki tuolla helteessä. Viimeiset päivät huipentuivat vielä migreeniin. Siitäkin on hyvä mieli, että se on nyt poissa. 

 

Kesäpäivätoivotukset juuri Sinulle! 

Kuvan perusteella

Merri pehmopallukka Kissanen uskaltaa olla putkessa piilossa, näkemättä mitä vastustaja suunnittelee sen pään menoksi 😸

Kohtaamisia.  Frodoa kiinnostaa Maisa, joka on oppinut hillitsemään sähinänsä. Maisa jopa vain lekottelee katsellen, mitä Frodo oikein aikoo.  Hetken päästä Frodo poistui paikalta hitain ja harkitsevin liikkein. 

 

Ohituksia. Osat ovat vaihtuneet, samoin, kuin osa kissoista.  Kulmauksen raapimispahvi tuntuu olevan suosikkipaikka.  Maisa katsoo, Merri vastaa katseeseen. 

Vihdoinkin voin laittaa tänne pipon, jonka tein jo muutama viikko sitten.  Kaikki lähti siitä, kun soittajakaverini kysyi, osaanko tehdä pipon hänen naisystävälleen.  Siinä sitten pähkäiltiin muutama viikko, että minkälaisesta  piposta voisi olla kyse. Tein jopa kokeeksi pari pipoa, ihan vain senkin takia, että saisin jonkinlaisen tuntuman pipon anatomiaan, kun en ole pitkään aikaan niitä tehnyt.   Alustavasti tuli puheeksi hirvet ja porot aiheena.  Nämä mallipipot eivät olleet oikeanlaisia, joten jäin edelleen odottelemaan.  

Selvisi, että tämä naisystävä asuukin Bulgariassa ja asian selvittämiseen meni siksi aikaa, että viestit risteilivät kahden ei-neulovan-henkilön välillä maasta toiseen.  Mikäli ei tiedä neulomisesta mitään, voi toivoa ihan mitä vaan 😂

Lopulta sain oikein kuvan!  Arvatkaa naurattiko?   Mainio piirustus kaikkine yksityiskohtineen! Eniten kiinnitti huomiota tuo yläosan kuusi- ja porotiheikkö.  Korvaläpät piti olla ja niissä 7 sydäntä. 

Kuten kaikki oudot jutut, alkoi tämäkin kierrellä mielessäni, vaikka aluksi nauratti.  Mietin, miten tällaista pipoa oikein pitäisi lähestyä.  Ainakin lanka pitäisi olla riittävän ohutta, jotta kuviot näkyisivät.  Päätin kokeilla! Tietenkin 😀 

Aluksi etsin pipomallin, jossa oli käytetty Nalle -lankaa.  Katsoin silmukkamääriä aloituksessa.   Päätin rohkeasti aloittaa sillä silmukkamäärällä. Sitten mietin tuota kuviointia. Alaosan sahalaita oli helppo toteuttaa.  Porojen ja kuusien sokkelo sen sijaan haasteellisempi.  Ajattelin, että vähän voi varmaan olla järjestystäkin tässä hässäkässä ja mallailin ruudukkoon rivistöt kuusia ja poroja.  

Pipon syvyys on aina vähän hankala osio, vaikka olihan minulle annettu senttimitat päänympärykseen ja niska-otsapituuteen...     Neulos venyy ja paukkuu, joten sentit eivät paljon lohduta.  Sain onneksi vahingossa hatun korkeuden joten kuten oikeaksi. 

Seuraavaksi päätin virkata kerroksen pylväitä tuohon reunaan. Siinä ei ollut lainkaan resoria, joten virkkaus veti kivasti kasaan löysyyden.  Neuloin tasona kaksi korvaläppää, joihin olin laskeskellut nuo sydämet kohdilleen, alaosaa kohti hieman pienentäen.  Ompelin neuleen pussiksi ja kiinnitin korvien paikkeille.  Oikeasti korvat jäävät tuonne pipon sisään ja nämä roikkuvat siinä alapuolella.  En näköjään osannut niitä korvien päälle sijoittaa, mutta ei taida haitata. 

Porot pomppivat ja kuuset kasvavat.  Pipossa haettiin yhteyttä Bulgarian ja Suomen välille. 

Virkattu reunus oli hyvä ratkaisu. 

Korvaläpät ovat kerta kaikkiaan omasta päästäni ja sen kyllä huomaa! 😂

Aloittaessani tupsuja, katsoin vielä tuota oivaa kuvaa "sillä silmällä".  Se oli hyvä silmäys, sillä olin huomaavinani tupsuissa myös valkoista!  Viestiä menemään taas ja tarkennus tulikin nopeasti. Laitetaan valkoista sekaan, jos vain onnistuu. No onnistuihan se. Ylös vähän isompi tupsu ja alas pienempiä tupsuja.  Värit näyttävät oudoilta sisävalossa. 

Valmis pipo, osa 1 ! 

Mielestäni pipo vastasi hämmästyttävän hyvin tuota alun piirustusta!  Meni monta viikkoa, ennen kuin pääsin tapaamaan tuota soittokaveria ja esittelemään tuotokseni. Olisiko pipo sittenkään mieleinen?

Kuva vielä edestäpäin.   Kuvia on monta, koska tämä oli niin hauskaa neulottavaa ja nyt oli homma paketissa. Ainakin luulin niin. 

Mainitsin aiemmin kahden maan kohtaamisen.   Aluksi näyttää siltä, että tämä on jouluinen poropipo. Värit tulevat kuitenkin Bulgarian lipun väreistä!   Saanen esitellä: Suomi-Bulgaria poropipo!  

Lopulta vein pipon innoissani pyytelijälle ja mietin mielessäni, millaisen vastaanoton se saisi.  Oikein hyvältä näytti, mutta.....     Mies laittoi piposta taas kuvan Bulgariaan ja tulikin lisätoive!   Niskaa aina palelee, joten pipoon pitäisi vielä saada pidempi niskaosio 😀

Pipon neulomisesta oli jo sen verran aikaa, että korjaaminen tuntui aika puisevalta hommalta. En meinannut heti löytää tuota lankaakaan kätköistäni.   Nopeastihan tuo takaosan läppä sitten syntyi, kun vaan sain sen alulle.  Keräsin pyöröpuikoille silmukat pipon takaosasta, puolivälistä korvaläppiä ja niiden välistä. Neuloin tuollaisen läpän kaksinkertaisena . Se ei ole kiinni korvaläpissä.  Täytyy sanoa, että näin erikoista pipoa toiveineen en ole kyllä koskaan tehnyt!   Nalle -lankaa kului 155g. Varsin kevyt siis  kuitenkin! 

Valmis pipo osa 2!

Pipo miellytti haasteen antajaa kaikkine läppineen ja tupsuineen, poroineen ja kuusineen 😃 Tuntuu aika kivalta, että minun tekemäni pipo matkaa jossain vaiheessa Bulgariaan!  Siellä sitten ihmetellään suomessa juoksevia poroja ja metsässä kasvavia kuusentaimia.  Mitä nuo tarkoin määrätyt sydämet sitten tarkoittavat? Se jää arvoitukseksi 😉

 Uusia haasteita odotellessa, mukavaa päivää juuri Sinulle! 

Pipoja

 Pipon neulomisesta tuli jokin aikaa sitten puhe ystävän kanssa. Tuli tunne, että se on tosi vaikeaa, kun en ole niitä pitkään aikaan neulonut. Asia jäi vaivaamaan ja päätin kokeilla. Mietin, miten saisin jonkun kuvan pipoon.  Otin yhdestä Novitan lehdestä silmukkamäärän (100silmukkaa), joka toimisi mahdollisesti 7 -veljestä langalle.  Neuloin pipot muuten ihan oman mielen mukaan. Aluksi neuloin resoria 30 kerrosta 2o, 2n puikoilla numero 3½. Sitten siirryin sileään neuleeseen numero 4 puikoilla.   Pupupipolle tuli painoa 103 grammaa. 

Pupu on pipossa 3 kertaa ympäriinsä.  Malli on Lumi Karmitsan Pupuset -lapasista, kirjasta Villit vanttuut ja vallattomat villasukat 2. 

Tupsu on irrotettava, jos ei tykkää tupsuista. Sikäli mikäli tämä joskus jonkun päähän päätyy 😄

Alempi hirvipipo on muokattu Hanne Piiraisen suunnittelemista Hirvi -sukista, joihin ostin taannoin ohjeen Lankajengistä.  Silloin tein sukat. 

Alakuva on otettu sisätiloissa. Siinä näkyy, miltä pipo näyttää sivulta. Hirvet ovat edessä ja takana.  Käytin tuota samaa silmukkamäärää (100), kuin pupupipossa. Tässä tein resoria vain 15 kerrosta ja vaihdoin sitten sileälle neuleelle. Tein myös yläosan kavennukset toisin, joten piposta tuli vähän pienempi. Tämä kavennustyyli oli kivempi, kuin tuo ensimmäinen versio. Pitää vaan tehdä korkeampi kuvio-osa, jos haluaa isomman pipon.  Tämä pipo painaa 93 grammaa. 

Viime yönä näin unta, että olin päätynyt asumaan lapsuuden kotiini.  Sinne oli perustettu eläintarha ja minun piti alkaa eläintenhoitajaksi. Ensimmäinen työtehtäväni olisi ollut pestä sarvikuono. Olin kauhuissani, koska pelotti. Sarvikuono oli jo tulossa ulko-ovesta sisään. Se oli poikanen, mutta silti pelottava. Näin, että se oli yltä päältä mudassa, eli pesu olisi tosiaan ollut tarpeen. Sain kuitenkin työnnettyä oven kiinni ja poikanen jäi pesemättä 😅

Aamulla heräsin hyvillä mielin töihin. Sain todeta, että työ voi olla paljon hankalampaakin, kuin mitä nykyinen työni 😉

Heippa taas ja hyvää viikonloppua jo etukäteen! 

Teidän Majesteettinne Pipo

 Idea kruunupiposta jäi vaivaamaan. Keltaista lankaa ei kuitenkaan ollut enempää. Äiti ehdotti, että tee yläosa toisella värillä. Aikani pähkäiltyäni päädyin punaiseen, jota sattui olemaan.  Aika kuninkaallinen väriyhdistelmä, vai mitä?

Merri pysytteli nyt erossa tästä kuvausprojektista. 

Pingviineillä ei ollut mitään poseerausta vastaan!  Nalle Puh -pallo on edelleen pään korvikkeena. 

Tämä on vähän keltaista pipoa suurempi. Lanka on edelleen 7 -veljestä, jota kului 117grammaa (kiitos uusi, tarkka vaakani!).   Aloitin tuon kruunuosion vähän alempaa, kuin aiemmin.  Alaosa on virkattu pylväillä alemman kerroksen pylväiden varsiin takakautta. Yläosassa vaihdoin alemman kerroksen pylväisiin etukautta. Pinta on vähän eri näköistä. 

Kävin äidin kanssa kangaskaupassa täsmäostoksilla (huom! ei mitään ylimääräistä) ja syömässä. Voi että tykkään maksakastikkeesta ja perunamuusista. Sitä saa harvassa ruokapaikassa.  Kotona en viitsi maksaa paistella. 

Käytiin myös kierrätyskauppa Fidassa.  Löysin aika kivan trikoohameen. 

Alkoi tuntua siltä, että tarvitsen tällaisiakin juttuja. Alla musta lokerikkokansio. Huomatkaa Centrum -merkki! Onko vähän vanhaa tuotantoa??   En minä kyllä merkin takia tätä ostanut. Ajattelin lajitella askartelujuttuja tähän.  Tuo sydämenmuotoinen muistikirja tuntui siltä, että siihen voisi liimata jotain.  Kohta varmaan Repolaiselta tulee jotain vinkkejä 😀

Päivänjatkoa jälleen juuri Sinulle!   🎶