Syksyn sävelet

 Syksy saapuu hiljalleen. Ei sittenkään! Sehän on jo täällä! 😀 Aika menee niin nopeasti, että sen kulua ei oikein edes huomaa.  

Merri on käynyt palvelijan kanssa ulkoilemassa joinain päivinä. Läheisen joenrannan laiturilla voi ihmetellä vaikka isoja paistilintuja, joutseneksikin nimettyjä. Liian pitkä uimamatka, Merri lie ajatellut. 

Täällä on pyörinyt ilves/ ilveksiä muutaman kilometrin päässä.  Siitä on napattu kuvia, joissa se istuu esim. tramboliinin alla keskellä päivää.  Onneksi kylmenevät ilmat ja vesisateet ovat selvästi laskeneet kissojen ulkoiluhaluja.  Merri on silti halukas aina lähtemään lenkille, jos siihen on mahdollisuus. Se lähtee pihasta häntä ja naru suorana ja vetää, kuin Arttu-koira konsanaan.  Voimaa on kuin pienessä kylässä!

Minä olin viime viikonloppuna taas juhlistamassa palokunnan olemassaoloa marssisoiton merkeissä.  Soittajat kiipeävät tikkaita pitkin kuorma-auton lavalle. Meitä olikin nyt aika paljon ja tilaa ei jäänyt yhtään yli. Jokaisella oli varusteena soittimen lisäksi nuottiteline (jalallinen, tai marssiteline), nuotit, kokoontaitettava tuoli ja lämmin vaatetus.  Onneksi sattui sateeton ilta.  Alkuvaiheessa valoa on aina riittämiin, mutta marssin loppua kohti alkaa olla jo aika hämärää.   Minulta unohtui nuottivalo kotiin, mutta näin takana istuvan otsalampun valossa ihan hyvin puhallella piccololla suht´koht oikeita ääniä 😅

Alla vielä pari kuvaa, jotka otin viime vuonna.   Marssin alkupäässä kulkee palopäällikön auto, jota sitten seuraavat soittajat autolla. Palomiehet kävelevät soihtuineen.  Vanhaakin kalustoa on liikenteessä. Tarkoitan tietenkin autoja ja muuta elotonta 😄

Tämä tapahtuma on ennen kuljettu jalan.  Marssi kestää liki tunnin. Reitti on melko pitkä.  Käveleminen ja puhaltaminen on aika raskasta hommaa. Lisäksi puhallinorkestereihin on vaikea saada  uutta nuorisoa mukaan, etenkään ns. paksuihin torviin, kuten tuubaan, pasuunaan, baritoniin jne.  Kuka lie keksinyt tämän kuorma-autovaihtoehdon.  Siellä sitä sitten istutaan. Kuljettaja ajoi varovasti montuissa ja suojatiekorotuksissa. 

Kirjoittelu on nyt jäänyt vähemmälle, ihan ajanpuutteen vuoksi.  Onnistuin viikonloppuna aiheuttamaan kunnon savut meidän olkkariin ja koko taloon, kun ulkona oli niin kova matalapaine, eikä takka vetänytkään.   Kyllä riitti taas naapureilla ihmettelemistä tässä metelöinnissä 😂

Sauhu hälveni, mutta jätti jälkeensä ikävän hajun.  Olen töistä päästyä siivonnut joka päivä yhden huoneen perusteellisesti ja kantanut kaiken irtoavan pihalle tuulettumaan. Ikkunat ja verhot pesty jne.  Ainoa hyvä puoli on ollut se, että olin jo pantannut siivousta ihan riittämiin.  Olisi harmittanut ihan tosissaan, jos olisin juuri siivonnut ja sitten haisutellut. 

Hoitajien lakkouhat saatiin viimein sopimukselliseen tilaan.  Saa nähdä, mitä tämä tuo tullessaan. Itse ainakin odotan nyt enimmäkseen sitä hoitajien tulvaa, jonka korotettu palkka tuo tullessaan.   Epäilen, että tilanne ei muutu vielä vähään aikaan mihinkään (jos ollenkaan). Pessimisti ei pety, vai miten se menikään...     Toisaalla on hyvinvointialueiden tarve elää nuukasti. Otetaanko niitä sijaisia ja uusia työntekijöitä, vaikka niitä olisi?  Tämä jää nähtäväksi.   Siihen asti juostaan kilpaa ajan kanssa.  On siinä se hyvä puoli, että  painokin alkaa hiljalleen tippua kesäisen "makaamisen" jäljiltä 😀

Tänään aion mennä tutustumaan kuntosalille, jonne minut on luvannut yksi ystävä viedä.   Kokeilen, josko siitä olisi apua selkävaivoille. Aloitus on tietenkin oltava hyvin loiva. Etenkin tänään, kun pitäisi vielä mennä iltavuoroon sen  jälkeen.  😏  Saattaa olla silkkaa itsemurhaa, mutta se ei pelaa, joka pelkää!

Syksyisin sävelin teitä tervehtii Sartsa ja kisut 💖

Valoa kansalle

Kaupungin puistossa oli hieno valotaideteos -kokoelma.

Kyseessä on Alexander Reichsteinin kiertävä kokoelma: He olivat täällä.
Paikallisen historian hahmoja ja haamuja valoveistoksina.
Ajatuksena on ollut herättää henkiin entisaikojen ihmisiä, jotka ovat asuneet alueellla tai sen lähistöllä eri aikakausina.Taustalla soiva klassinen musiikki luo hienon tunnelman hämärtyneeseen puistoon.

Mikä ei kuulu joukkoon?

Tämä kiinnosti eniten paikalle tulleita lapsia. Teoksiin ei saanut koskea, mutta joku siellä aina ehti vähän tönäistä puussa riippuvaa keinua ja aavelasten leikki näytti todemmalta. 

Tausta ei ole oikein hieno, kun oli vaikea saada sellaista kuvakulmaa, jossa ei olisi eläviä ihmisiä. 

Kuvat puhukoon puolestaan.  Älkää antako taustaromppeiden häiritä...

Itse lisäsin valoa pimeyteen, laittamalla elämän puuhuni valaistuksen. 

Messumeininkiä

Kädentaitomessut on nyt nähty ja elämä voi taas jatkua tavalliseen tapaan, omassa rauhassa. Messuilla oli ihan valtavasti ihmisiä ja liikkuminen oli ajoittain vähän haasteellista.  Suuri kävijämäärä on tietysti vain positiivinen asia järjestäjien ja myyjien kannalta.

Käsityötä oli taas jos jonkinlaista!  3 valtavaa hallia täynnä myyjiä ja vielä yhdessä hallissa ruokapuolen erikoistaitajien käsityötä.
Loppua kohti olimme tyttären kanssa jo tosi väsyneitä kävelyyn ja ihmispaljouteen.

Minulle jäi ostoskassiin ihanaa kissakangasta Katrin tilkkukaupasta. Kissat näyttävät oikeilta. Monessa kankaassa oli enemmän sellaisia satukissoja.  Suunnitelma tälle kankaalle on, vaikka toteutumisen kanssa voi olla vähän hitaampaa.
  Ostin uuden käsilaukun Aanmaa -myymälästä. Näitä laukkuja tehdään Kemiön saarella.  Laukku on samanmuotoinen kuin entinenkin laukkuni, joka on ostettu joitain vuosia sitten Tampereelta, käsityömyymälästä, jonka nimeä en muista.
  Ääriviivatarralevyt olivat tosi halpoja joten ostin niitäkin muutaman.

Näitä ihania tonttuja piti taas ihastella, aiempien vuosien tyyliin.  Oi kun saisi nuo kaikki!  Useampi näyttää paljon kivemmalta, kuin yksittäinen. 

Paperinarua oli useammassakin paikassa myynnissä. Siitä oli tehty ihania valopylväitä yms. jouluisia koristeita. 

Kokemuksesta tiedän, että paperinaru on yllättävän kovaa ja käsiin käyvää työstettäessä. 

Lopputulos voi kuitenkin olla tosi kaunis. 

Kangasputiikissa törmäsin tällaiseen korkkikankaaseen. Siitä saisi erikoista pintaa johonkin käsityöhön. Ei tarttunut mukaan, kun en heti keksinyt, mihin sitä voisi käyttää. Kuvan otin miehelleni, että voiko tätä käyttää esim. auton sisustuksessa joissain kohdissa.  Ei herättänyt suurtakaan innostusta....

Kaivanneeko seuraava kuva selityksiä..... en uskaltanut ostaa.... voi tulla entistäkin suurempia mielitekoja.  😅

Messuilla oli huomioitu tekstiilien ja tavaroiden uusiokäyttö monessakin aiheessa. 

Sekaan mahtui taidettakin. 

Tällaisen kun virittää olohuoneeseen, ei varmasti ole kenelläkään muulla samanlaista! 

Tampereelle saakka kun ajaa, niin onhan siellä yö vietettävä.  Tampereella on aina niin eläväistä porukkaa. 

Joulumyynti on jo alkanut, mutta onneksi ei joulumusiikkia vielä soinut, kuin yhdessä kaupassa.  Jouluun pitää sukeltaa vähitellen..... 

Löysin tunnetusta merkkikaupasta uuden joulukuusentähden!  Nyt muistan aina kuusta katsoessani, mistä tähti on meille tullut 😀

Taide on tamperelaisilla verissä..vai pitäisikö sanoa perustuksissa. Ainakin huilunsoittaja on saanut oikein patsaan! 

Merrin täytyi tietysti tutustua noihin kissannaamoihin. Se yrittää samaa ilmettä, vähän huonoin tuloksin, ainakin toistaiseksi. 

Taidepläjäys

Yksinäinen , rohkea orvokki kasvaa sitkeästi hiekkapihalla.  Saakoon siitä palkinnoksi ensimmäisenä kuvana esiintymisen.

               Taide on kuin mansikka kakussa,

               viimeinen silaus.

               Se keikkuu niin kuin sulka hatussa,

               jos sille on tilaus.

               Kaikkien aistien myötä

               sieluusi hiipii,

               hentona tekee työtä

               tai suurena sisintä riipii.

              Anna korviesi aueta

               silmiin, iholle  päästä,

              huolten kauas raueta

               sydän sulata jäästä.

                       Sartsa -19

Kävin Taiteiden yön tapahtumassa Ruukinportilla. Bongasin näin ihastuttavan, ison taulun! Taulun nimi on osuvasti Satulintu ja taiteilija A-M Laaksonen. 

Voi kumpa sille olisi meillä tilaa, voisin kerrankin oikein ostaa taulun. Se ei kuitenkaan sovi mihinkään 😕

Tämä vanha tehdasrakennus on täynnä taidenäyttelyitä. Kerrassaan sopiva paikka Taiteiden yön tapahtumapaikaksi. 

Yllä puutaidetta. Jos tuo olisi minun, en voisi välttyä maalaamasta sitä eri väreillä 😂

Auki olivat myös monet pikku myymälät, joissa jokaisessa omat erikoisuutensa myynnissä. 

Minulla ei varmaan riittäisi sisu näiden kassien kanteluun. 

Nämä hienoudet sen sijaan pistivät positiivisesti silmään.  Kyseessä siis aterimille pikku tasku kattaukseen.  Tätä voisi varmaan käyttää kahvipöydässäkin; pikkulusikka ja servetti.  Kiva idea ja luomuvärit.

Tällaisia taideasukokonaisuuksia nähtävillä.  Tuli mieleen, että olenko tällä planeetalla ollenkaan 😉

Huhuu! Onko siellä naamarin takana joku...?

Taiteiden parista taas elämän oleellisuuksiin,  eli neulontaan! 

Ystävän parvekkeelta on ihanat näkymät, joten oli pakko ottaa yksi tällainen "taidekuva". 

Missä sitä taidetta oikein on??? Ei näy mitään! Voisiko joku nyt kertoa, että missä?...ja mikä se edes on??

Markkinahumua

Wiipurintien markkinat kiinnosti tänäkin vuonna.  Ilma oli vähän koleanpuoleinen, lämpimästä pukeutumisesta huolimatta. Markkinat järjestettiin Kouvolan Kasarminmäellä, kuten jo useana vuonna. Aiempi paikka oli Verlassa, mutta se jouduttiin sieltä siirtämään pois, kun Verlan tehdasalueesta tuli Unescon maailmanperintökohde.
Nykyisestä paikasta on varuskunta lähtenyt jo 1990 -luvun alkupuolella ja tilalle on tullut yritystoimintakeskus ja Kymenlaakson ammattikorkeakoulun kampus. Alueella on monta tapahtumakenttää markkinoille.
Yhtä kenttää hallitsi Rohan tallin esittämä Juhana III:n turnajaisnäytös. Tässä ritarit esittäytyvät.

Turnajaisia selosti tämännäköinen ratsastaja, jolla oli selvästi vipinää viimeisenä saapuvan ritarin kanssa. 

Rekvisiitat olivat kohdillaan, eikä tultakaan säästelty.

Turnajaisten päätteeksi nähtiin vielä yllättäen kaksintaistelu, kun toisen ritarin sisko olikin ihastunut yhteen vihollisritariin. Suuri hanska läpsäisi ritaria poskelle kaksintaisteluhaasteen merkiksi. 

Onneton, rakastunut ritari jäi kuitenkin nopeasti alakynteen ja joutui puolustautumaan jalkaisin. Hovineitonen kyykistelee sivummalla, peloissaan molempien miesten puolesta. Takana näkyy myös toisen ritarin hellyyttävän suloinen aseenkantaja. 

Ritarit saivat lopulta selvitettyä ikuisen kaunansa ja molemmat jäivät henkiin. Onneksi, sillä seuraava näytös oli taas muutaman tunnin kuluttua. 

Nurmikentällä oli tapahtumanelävöittäjiä, eli aiheenmukaisesti pukeutunutta väkeä, joka vietti aikaa markkina-aiheen hengessä. Osa jäi paikalle myös yöksi. 

Myyntikojuista löytyi kaikenlaista. Tästä sai hankkia itselleen kunnon kolpakon, tai juomapullon. 

Rahastakaan ei tarvinnut välittää, sillä maksutapoja oli monia.

Musiikista huolehti useampikin kokoonpano. Tässä Dark River. 

Seppä takoi metallia.

Ritarit tarvitsevat varusteita, joten niitäkin oli mahdollista hankkia.

Vanhalla varuskunta-alueella kun oltiin, niin sivummalta löytyi myös aiheeseen sopivat messut. Tuuli oli pohjoisenpuoleinen, joten tästä pääsi valitsemaan hattua korville. 

Sirkuskoulu Bravuuri esitti hienon tulishown. Taitavia ja pelottomia neitosia. Tulta monessa muodossa. 

Paikalle oli saapunut myös Hepokönkään Höppänätonttu, joka nähtiin ennen joulua TV:n joulukalenterissa. Höppänä pyöritteli korikarusellia lasten iloksi.

Kaksi keijuneitoakin oli lennähtänyt paikalle lennättelemään upeita saippuakuplataideteoksia lempeän musiikin soidessa taustalla. 

Merri odotti nätisti kotona. 

Mitä sinä enää niistä mukamas upeista hevosista ja niiden kavioista jauhat! Katsohan tätä takareittä ja pohjetta! Eikös vaan olekin upea! ?

Asuntomessuilla

Tämän vuoden asuntomessut järjestetään parast´aikaa Kouvolassa. Messut on rakennettu vanhalle pioneeripataljoonan alueelle Korialle. Se sijaitsee Kymijoen rannalla. Kasarmeja on alettu rakentaa 1911 ja viimeinen pioneerikompanja on muuttanut sieltä pois 1994.
Alueelta on purettu paljon rakennuksia, mutta osa on vielä jäljellä ja niitä on hyödynnetty myös messuasuntoina.

 En muista ikinä käyneeni asuntomessuilla aiemmin ja yllätyin positiivisesti. Katsottavaa oli vaikka kuinka paljon.  Moneen kohteeseen oli kuitenkin valtavat jonot, eikä niihin jaksanut näin kärsimätön jonottaja odotella sisäänpääsyä.
Kohteita oli yli 30. Niiden joukkoon mahtui monia eri asumismalleja; omakotitaloja eri materiaaleista, päiväkoti, kerrostaloasuntoa taiteilijatyyliin, paritaloja, rivitaloja, yksiötä, kaksiota ja vaikka minkä kokoista, saunoja, ulkorakennuksia jne.

Jostain syystä kuvasin paljon erilaisia lamppuja. Taitaa olla lampun tarve tässä taloudessa. Monta kivaa lamppua löysin,  mutta ei niistä mikään käy meidän olohuoneeseen.
Tämä lamppu on vähän tällainen jatkojohtotyylinen, mutta silti yllättävän hyvännäköinen.

Tämä oli hieno! Narulla päälystetty lamppu. 

Näistä härpäkelampuista tykkään kovasti, mutta ne roikkuvat niin alhaalla, että en voi meille sellaista hankkia. 

Yksi kohde oli soluasuntokompleksi kauemmin elämää nähneille. Asuntoihin on kuulemma jo haku päällä. 

Tämä taloryhmittymä piti sisällään useita 4 soluasunnon taloja. Niiden lisäksi tähän pieneen "kylään" kuului yhteistalo. 

Jokaisessa talossa oli yhteinen pieni olohuone. Eikö ole ihanaa jättikuviollista tapettia?!

Joka talossa neljä soluasuntoa, joissa jokaisessa oma keittiösoppi.

Jokaisella oma wc ja pesutilat.

Oma terassi lasituksilla.  Näitä lasituksia oli muutenkin paljon monessa talossa. Mieleen tuli, että aika hikiset paikat on istuskella tuollaisessa, jos aurinko paistaa. Katotkin olivat monesti lasia. 

Toisaalta lasitukset tuovat lisäaikaa terassilla istuskeluun  kesän molemmin puolin. 

Kaikkiin asuntoihin oli tehty erilainen sisustus. 

Apuvälineitä oli jo ajateltu etukäteenkin.  

Yhteistalossa oli iso terassi...

...ja nk.ruokailutila, joissa voi pitää vaikka juhlat. 

Tässä taas hieno isojen kuvien tapetti. 

Monessa paikassa oli myös tee-se-itse -koristeita. 

Ruumishuonekin oli huomioitu 😂

(no tämä oli kyllä tiilienvalmistuksen historiaa esittelevä tila).

Väriä elämään!

Alue oli kaikin puolin siisti ja ruokailuteltassa hyvä noutopöytä. 

Autojen parkkeeraus maksoi 10euroa ja sisäänpääsy messualueelle  26euroa yli 16 -vuotiailta, perhelippu 52 euroa ja erityisryhmälippu 17 e. Messuilla on erilaista ohjelmaa eri päivinä, mm. konsertteja. 

(Tämähän alkoi vaikuttaa jo ihan mainostukselta, vaikka ei ollut kyllä tarkoitus 😂)

Asuntomessut Kouvolassa ajalla 12.7.11.8.2019
Ensi vuonna messut järjestetään Tuusulassa