Käsityöjuttuja siivoillessa vastaan tuli keskeneräinen kaulahuivi. Puolet oli virkattu. Päätin siinä siivouksen lomassa (lue: lipaston kasausta odotellessa) virkata huivin loppuun. Siitä olisi tullut huomattavasti lyhyempi, ellen olisi päättänyt käyttää koko lankakerää pois. Virkkasin huivin lopulta lenkiksi, joka menee 3 kertaa kaulani ympäri. Tämä soittajapoika esittelee huivia myös mielellään.
Ulkona oli märkää ja terassin pöytäkin oli kostea. Halusin kuitenkin ulkovalossa otetun kuvan huivista. Lanka on Novitan vanhaa Varpu -lankaa, jota kului 89 grammaa. Koukku ei ole niin justiinsa, kun virkkaa salomoninsolmuja.
Solmut ovat läheltä tämän näköisiä. Mikäli et ole kokeillut niitä tehdä ja haluaisit, niin ohjetta löytyy ainakin TÄÄLTÄ (linkki you tube -videoon).
Viikonloppuna oli aika ponimaista ohjelmaa. Poneille piti keksiä uudet nimet, nimikkolaulut ja katsoa, ketkä ovat kavereita keskenään. Ponien piti kääntyä aina eri suuntiin, riippuen siitä, missä oli eniten katsottavaa. Tässä balettinäytös meneillään.
Ulkona syntyi hehkeä lumineito. Sen debyytti oli päivällä, illalla se jo rojahti ja häipyi lumiukkojen taivaaseen.
Lumihevonen on kestänyt vielä tähänkin päivään asti. En ole käynyt testaamassa, vieläkö se jaksaa kantaa ratsastajaa. Hevosen nimi on Uljas Valkoinen.
Nimi tulee alla olevasta teemasta, Uljas Musta. Varastosta löytyi tuo musta hevonen, jonka selässä ilmenikin olevan joku hyppyytysnappula. Siinä piti kokeilla, mikä lelu lentää parhaiten korkeuksiin. Sammakko vain väpisi, mutta Muumimamma lähti kuin raketti!
Muistin, että meillä pitäisi olla minun vanha kirjani Uljas Musta. Löytyi 1975 painettu kuvitettu versio.
Näin sitä porhalletaan taas uuteen kuukauteen ja kevätaurinkoon...
