Pupujen juhlasukat KAL

Viimeinen ohje Pupujen juhlasukista julkaistiin jo viikko sitten  (vai peräti 2 viikkoa?) Novitaknits sivulla. Vaan se päättely..... se vaan kesti ja kesti.
Kaikesta saamastani psyykkisestä ja fyysisestä tuesta huolimatta langanpäät eivät tahtoneet piiloutua...

Pupujen juhlasukat on Sisko Sälpäkiven suunnittelema malli. Ohje löytyy ilmaisena Novitaknitsin sivulta ainakin (myös Facessa).

Lanka on 7 -veljestä ja sitä kului 200g. Puikot kokoa 3½.  

Koko ja silmukat eivät mielestäni oikein vastanneet toisiaan sukan alussa, joten päädyin tekemään sukkaa koossa 36. Aluksi se oli ihan hyvä idea, mutta terä olisi sitten saanut olla hieman leveämpi. Kyllä nämä nyt minun kokoiseen jalkaan  (38) menevät, mutta silti.  Varresta tein pitemmän isomman sukan mukaisesti.  Värit ovatkin sitten taas ihan omavalintaiset...

Pupuille tehtiin päälipistelynä silmät ja korvat. Osa oli tarkoitus olla selin, mutta pupuja oli pariton määrä ja päädyin yksinkertaisuuden vuoksi tekemään kaikki kasvot ulospäin. 

Korien nk. pajunkissat tehtiin jäkikäteen linnunsilmäpistoilla. 

Terässäkin minulla oli vähän omat sävelet (musiikki-ihmisiä kun olen 😉). 

Ohje avautui aika hitaasti, viikon välein. Olisin välissä alkanut neulomaan erästä muuta mallia, mutta puikot olivatkin kiinni näissä.  Suunnitelmiin tuli siis muutos ja välimallisukat oli aloitettava ohuemmasta langasta. 

Tällä hetkellä yhteisneulonnassa Novitaknitsillä on äitienpäiväsukat. Niitäkin olen jo aloittanut. 

Myös Taimitarha -ryhmässä (Niina Laitisen Faceryhmä) on aloitettu äitienpäiväsukat. Päättyneet ovat Tähdet meren yllä -sukat. 

Facesta löytyy myös Kangasalan yhteisneulontasukat Oksalla ylimmällä. 

Vähän aikaa sitten kuulostelin yhteisneulontajuttujen perään ja nyt näitä on niin monta, että kaikkea ei ehdi millään!  

Merrillä riittää pääsiäisessä mietiskeltävää vielä pitkäksi aikaa....

...namien etsintä pääsiäiskoristeiden välistä....

...ja vieraiden kissojen vahtiminen ikkunasta...

Tälle sivupöydälle saa mennä katsomaan ikkunasta ulos, ruokapöydälle ei saa mennä. Hyvin on Merri sen muistanutkin. Kavereilla ei säännöt ole aina muistissa ja se saa joskus Merrinkin lipsumaan periaatteistaan. 

"...jos kerran nuo, niin miksi en minäkin...". 

Pääsiäisen kylmät ja räntäiset kelit pysäyttivät hiljalleen alkaneen haravointini. Se olikin hyvä juttu, sillä sain tietenkin migreenin moisesta lihasten käytöstä (vääränlaisia lihaksia aktivoitui, ei neulontalihaksia). 

Huhtikuu on jo pitkällä ja haravoinnin lisäksi pitäisi alkaa suunnittelemaan ikkunanpesua ja verhojen vaihtoa.  Ihanaa, kun saan taas olohuoneeseen kesäverhot! Tykkään niistä paljon enemmän, kuin noista talviverhoistamme. 

Huomenna koittaa kalenterin  mukaan arki. Tätä päivää lähden juhlistamaan töihin. Onko siis arki vai pyhä?  Ehkä molemmat 💪😊

Ystävänpäiväsukat

Osallistuin ensimmäistä kertaa elämässäni yhteisneulontaan. Facebookin Taimitarharyhmä, jota ylläpitää  sukkasuunnittelija Niina Laitinen.
Tämän yhteisneulonnan nimi oli Ystävänpäiväsukat. Ohje aukeni päivittäin hiukan. Aloitin pari päivää myöhässä, mutta sain toiset kiinni melko nopeasti. Päivittäin en ehtinyt neuloa, mutta toisina päivinä meni useampi mallikerta. Lopulta, kun enää kärki puuttui, meinasi innostus loppua. Miksi? Mahtoiko se johtua siitä, että ei tullut enää mitään uutta kirjoneulepätkää, vaan ihan tavallinen kärkikavennus 😅 Kirjoneulepätkiä oli kiva odotella ja jännityksellä avata, että mitähän nyt on keksitty.
Lopuksi tietysti päättely, joka ei ole lempilajini sekään, vaikka langanpätkiä oli tosi vähän, kun olin valinnut väreikseni vain kahta. En halunnut sukista niin kirjavaa värimaailmaa useilla eri väreillä.

Sukissa oli kolme kokovaihtoehtoa; kapea, normaali, leveä. Valitsin normaalin. Sukat ovat minulle oikeastaan ihan sopivat. Toisaalta en tehnyt niitä itselleni. En edes tiennyt/ tiedä kenelle ne päätyvät. Laitan ne valmiiden töiden pussukkaan odottamaan hetkeään. 

Sukissa löytyy ainakin karamellejä, sydämiä, tikkareita....

Tiedättekö ne irtokarkit, sydämenmuotoiset isot lämäreet, joissa on toinen puoli valkea? No ne ovat hyviä! 

Herkkutikkareista tulee mieleen kakkutikkarit. Niitä innostuin kerran itsekin tekemään. Iso työ oli, mutta hyviä olivat. 

Pakko oli kaivaa tämä kuva esiin, kun tuli mieleen! 

juttu vanhassa blogissani TÄÄLLÄ

Tuota alla olevaa kuvaa katsellessa olen yht´äkkiä näkevinäni  tekstin ...mmmmmmmmm... ! Onko se todella?? Pidin ihan neutraalina kuviona!  Jos on tuo, niin aika hyvä oivallus on!

Teräosan jäätelötötteröt eivät erotu kunnolla kaksivärisyyden takia. Muuten pidän värivalintojani oikein hyvinä. 

Sukan suulla on myös oma jipponsa. Tässä mustassa se ei hirveän hyvin näy, mutta ei ole ihan perussukansuu. 

Lanka on Nallea, puikot kokoa 3 ja langankulutus 150g. Sukat sopivat jalkaan 38-39.

Voisin osallistua tällaiseen yhteisneulontaan toistekin. Aikataulu oli kuitenkin oma, vaikka ohjeita aukeni päivittäin.

Onkohan jotain muita yhteisneulontoja olemassa, kyselee nimimerkki Tietämätön Ummikko
En tarkoita sellaisia, jossa on joku pakonomainen aikataulu.

Pitihän Merrinkin päästä kuvaan (kiintiökuva). Se on ihan väsynyt ja ihmettelee, mitä täällä taas puuhataan, kun ei kukaan lähde nukkumaan.  Sukat näyttävät Merrin vieressä ihan kutistuneilta varrestaan 😂

Makeaa elämää

Näiden sukkien valmistuminen on kestänyt ikuisuuden ja nyt tuntuu, kuin olisi tullut erävoitto!
 Vähän vaarallista kyllä käyttää noita urheilutermejä, kun ei ymmärrä urheilusta tuon taivaallista 😁

Olen tehnyt ennenkin kettukarkkisukkia ja saman toisto on aina puuduttavaa.  Sellainen ero näissä kuitenkin on, että tämä on ensimmäinen pari, joka on tehty ohuemmasta langasta.  Aiemmin käytin 7 -veljestä, nyt lankana Nalle, johtuen siitä, että sitä Nallea nyt vaan sattui kotoa löytymään. Pieni kuvio on Novitan ohjeella ja isomman olen siitä muokannut.
Sukille kertyi painoa 100g. Puikot kokoa 3. Silmukoita muistaakseni 14 puikollaan koko matkan.
Sopivat jalkaan 37-38 -kokoiselle.

 Minulla on jäänyt useasta mustasta lankamäärästä pieniä määriä, jotka ovat eri värjäyseristä, tai muuta hienoista eroa muihin mustiin.  Sain käytettyä tällaisen yhden jämäkerän noihin silmiin, jotka on tehty valmiiseen sukkaan jälkipistoin. Tein ne kuitenkin ennen terän sulkemista, niin oli helpompi käsitellä langanpäätkin.

Neuloessa tuli sellainen tunne, että ketuilla pitää ehdottomasti olla nenät. Aloinkin niitä sitten touhuamaan, mutta homma tyssäsi tähän ensimmäiseen... aika kummallisen näköinen viiksiniekka, ei ainakaan sukan kettujen henkeen sopiva 😂

En koskaan höyrytä tai kostuta valmiita sukkia.  Niistä tulee minusta jotenkin littanat sillä lailla.  Jalassahan nämä kuitenkin asettuvat sileiksi.  Eri asia olisi, jos minulla olisi sukat jossain näytillä (no tarkoitan jossain muualla, kuin täällä) ja niiden pitäisi näyttää edustavilta.
Siksipä nämä näyttävät kuvissakin aina vähän röpöpintaisilta. Silmukat hakevat vielä paikkaansa, kuten se Kalle Päätalon mainitsema keittiön liesi.

Asiasta kolmanteen: Oletko muuten lukenut Päätalon kirjoja? Tykkäätkö?  Minä olen lukenut muutaman, mutta lukusitkeydestä huolimatta en enää jaksa, kun ei oikein ole kirjoitustyyli mieleinen.

Palatakseni vielä näihin sukkiin, tein kantapään ristikkäisvahvistetulla neuleella, kun se tuntui sopivan sukan tyyliin.  Tarkoitan sitä, että neulotaan vahvistettu kantapää 4 kerroksen syklillä, vaihtaen oikean puolen kerroksilla nostettavan silmukan kohtaa. Muodostuu nk. ristikkopintaa.

Tässä vielä sukat eri värisellä taustalla.  Värit taitavat näkyä kirkkaammin. 

Kärjessä  nauhakavennus reunimmaisten silmukoiden sisäpuolella. 

Viime vuonna tuli käytyä tutustumassa tuohon Fazerin tehtaaseenkin. Siitä juttu TÄÄLLÄ. 

Taimitarhan Ystävänpäiväsukkien -20  -tilanne on nyt tällainen. Olen ajantasalla, jos nyt näin voi sanoa. Tarkoitan tietysti päivittäin avautuvia ohjeita.  (Tämä on kirjoitettu 2.2.)

Ylinnä on karamelleja, niiden alla on jotain, mitä en keksi nimetä ja sitten on sydämiä ja tikkareita. Näin ainakin minun silmään. 

Resori on hieman tavallisuudesta poikkeava, osittain pitsineuletta, niin näkyy noita harvoja kohtia. 

Aiemmin päätin, että teen itselleni jotkut sukat siitä dyyni -langasta, kun tykkään näistä väreistä.  Tuumasta olen ryhtynyt toimeen. 

Merri sitä vastoin ei voi käsittää, miksi ihmiset eivät voi olla hiljaa ja aloillaan, kun se haluaisi nukkua kauneusunensa.  Sohvan päästä alkaa silloin tuijotus. 

Huom!  Arvonta aiemmassa jutussa...

                   .....ja Stanstallakin näköjään ARVONTA....
                                                       ....käykäähän osallistumassa...........

Yhteisneulontaa

Taimitarhan Ystävänpäiväsukat  on yhteisneulontaprojekti, jossa aukeaa ohje päivittäin vähän kerrallaan. 

Sam ymmärsi heti sanan yhteisneulonta. 

Kyllä minä lupaan olla tässä vaan paikallaan ja katsella puikkojen heilumista. En koske mihinkään. En varmasti! 

No jos kuitenkin vähän vaan kokeilen...en haukkaa kuitenkaan...olen varovainen.
Huomasitko tuon yhden kohdan? Silmukka on jäänyt vähän löysälle.

Katsoppa ulos ikkunasta...haukkaan sillä aikaa vähäsen.

Yhteisneulonta on ihan mahtavaa! Ainakin Samin mielestä 😸😁

Valitsin aika ärjyt värit näihin Ystävänpäiväsukkiin.  Tässä ollaan nyt yksi päivä jäljessä. Tänään en ole ehtinyt ohjetta vielä edes vilkaista, enkä varmaan ehdikään. 

Työpäivät ovat venyneet tavallista pitempään ja kotona on silmät ihan ristissä.  Neulomisaikakin on lyhyempi. 

Merri on saanut Samin ja Maian taas yökylään pariksi päiväksi ja juoksutouhua on riittänyt.  Pojat painii välillä, Maia katselee.  Ulkona käydään viilentymässä.  Aamulla oli kissantassukaappikin siirtynyt paikaltaan! Tassupehmikkeet antavat ilmeisesti kaapillekin vauhtia! 

Onko jollain muulla sama yhteisneulonta meneillään?  Kaisun ja Hepsin tiedänkin 😊

Neulomisiin!  t: Sartsa

Käsityöjännitystä ja -lamaannusta

Yritin tuossa aiemmin väittää, että neulominen ei oikein luista, kun ei huvita.  Monta asiaa on kesken, mutta eilen piti vielä aloittaa uusi projekti, Taimitarhan Ystävänpäiväsukat 2020. Tähän sain inspiraation   Tau(v)onpaikan Kaisun yllytyksestä.  Ohjehan siis avautuu päivittäin lisää Facebookin Taimitarha -sivulla ja suunnittelijana on Niina Laitinen. 

En ole minäkään  ollut aiemmin missään yhteisneulonnassa mukana. Yhtenä syynä on ollut se, että en halua tehdä mitään missään määritellyssä ajassa. Tahdon tehdä  omassa tahdissa, on se sitten hidas tai nopea. 

Ainakaan en  taivu määriteltyihin väreihin, vaan valitsin ihan omat!  😏

Liityin mukaan hieman myöhässä, enkä ole ehtinyt  vielä tehdä neljää ohjeosiota. Vasta kaksi on valmiina. 

Tämä on yllättävän mukavaa, etenkin, kun tämä ei ole ainoa työ, että pitäisi odotella jatkoa. Välillä voi tehdä jotain ihan muuta. 

Sitä ihan muuta riittää kyllä...

Piti oikein hämmästellä, miten monta hommaa on keskeneräisenä.  

Reissukäsityönä on aina jotkut yksinkertaiset sukat, joissa ei tarvitse katsoa mitään mallia. 

Huom! Töissä en ole näitä tehnyt, vaikka rekvisiittaa näkyykin takana...😅

Polvipituista sukkaa taas tulossa. 

Silmättömät eläinsukat tekeytyvät.  Nyt on alkanut tuntua siltä, että ketut kaipaavat myös nenää, vaikka ohjeessa ei sitä olekaan.  Mitä enemmän katson, sitä enemmän siitä näyttää puuttuvan tuo nenä. 

Olisi kiva askarrella jotain, kun käsityöhuoneessa on jos jonkinlaista materiaalia. Vaan ei. Ei huvita.  Käyn välillä istumassa ja odottamassa inspiraatiota. Sitä odotellella voi virkata pipon. 

Voi myös hämmästellä, miksi ihmeessä tämä toisen pipon aloitus jäi aikanaan kesken??   En tiedä, onko minulla enää tätä lankaakaan! Kuviosta päätellen tätä on kuitenkin jonkin aikaa joutunut pyörittelemään, että on päästy tähän pisteeseen. 

"Vanha kissa", uudet lelut ja leikit.  Tässä voi nukkua, istua tai odottaa, että joku tajuaisi kantaa ympäri huushollia.