Ajankohtainen mustikka

 Helteestä huolimatta kissat ovat paljon pihalla. Sisällä olisi viileä, mutta ulkona on kivaa!  Frodokin, joka ei viileämmillä ilmoilla ulkoilusta välitä, on aamulla ensimmäisenä jonottamassa pihalle.  

Työkaveri pyysi tulevalle lapsenlapselleen mustikkapipoa. Lapsen odottelunimi on kuulemma Mustikka 💗.  Tein pipon Dropsin ohjeella, mutta jätin alaosan vihreät pilkut pois. Näkemissäni mustikoissa ei ole pilkkuja. Mitenkäs muualla Suomessa?   Minulla ei ollut kotona vauvalankaa oikeassa värissä. Tein pipon Venlasta. Vihreä taitaa olla Violaa. Sen vihreänkirjavuus sopii hyvin tuohon lehdykkään.  Lapsukainen syntyy vasta syssymmällä. Ajattelin, että tällaisen pipon alla on varmasti jonkinlainen pehmeä kypärämyssy, joten ei varmaan haittaa, vaikka pipo ei olekaan vauvamaisen pehmeää.   Kätköistäni löytyi myös Nalle Mustikka -lankaa.  Nimi inspiroi minut neulomaan siitä vielä junasukat ja lapasetkin.  Lankaa kului 22g, 34g ja 27g. 

Tänä vuonna näitä mustikoita syntyy aika paljon! 

Omassa pihassa pensasmustikoiden taimet ovat kasvaneet jo aika isoiksi ja niissäkin näyttää olevan paljon mustikoita tulossa. En ole vielä koskaan kerännyt näistä pakastimeen, vaan ne marjat on popsittu suoraan puskista parempiin suihin.  

Punaiset viinimarjatkin ovat melkein kypsiä. 

Ai että kun tykkään tästä pari vuotta sitten tekemästäni kärhöpenkistä!    Siinä on neljä erilaista kärhöä. Viides on jostain syystä kuollut, vaikka se oli jo aika iso.  

En muista yhtään näiden lajikkeita.  Kiva, kun on montaa eri väriä. Ehkä ostan sen kadonneen tilalle uuden. Se voisi olla vaikka valkoinen lumikärhö. Ainakin te kärhöihmiset olette sitä kehuneet. Se taitaa kukkiakin jo aiemmin kesällä?  Oliko se lumikärhö, vai alppikärhö?

Tämä yksi on ihan superkaunis! 

Viime vuonna istutin tuohon reunaan kaksi tarhasalkoruusua. Kovasti kasvoivat viime vuonnakin ja puskivat nuppua, mutta eivät kukkineet. Nyt on niin isoja nuppuja ja pitkää vartta, että tänä vuonna taitaa tulla kukkaakin.  Nehän kukkivat vain joka toinen vuosi?  Mitenkäs sitten, kuolevatko pois, vai ovatko monivuotisia?

Valkoreunaiset kuunliljat (?) ovat kauniita.

Pari-kolme vuotta sitten istutin tämän toiseen penkkiin riippahernepuun.  Aluksi se näytti aika kituvalta, mutta nyt se on rehevöitynyt helteestä ja kuivuudesta huolimatta. Toisessa päässä penkkiä häämöttää riipparaita ja keskelle jää pallotuijia.  Penkissä on myös pari alppiruusua ja useampaa maanpeittokasvia. Metsämansikka on myös levinnyt ja tuottaa paljon marjoja tänä vuonna.   Kukkapenkkien hoitamiseen en ole kovin innostunut, joten saatatte bongata myös rikkaruohoja 😉

Vakioistutuksiani keväällä on ruusupapu, jota sitten sirottelen sinne sun tänne.  Olen tutustunut siihen jo lapsena, kun kaverini isä istutti näitä aina heidän pihalleen. 

Tässä Leevi -laiskiainen vahtii kasvua. 

Nurmikko on  pitkää, kun en ole viitsinut/ jaksanut helteillä, työpäivien jälkeen sitä ajaa.  Tänä aamuna nurmi oli tosi kasteista kuivuudesta huolimatta.  Päätin, että tänään on nurmikonleikkauspäivä. Varustauduin aurinkorasvalla ja hatulla. Vaatteilla tietysti myös 😆.  Meillä menee nurmikon leikkaamiseen normaalisti noin tunti.  Nyt meni kauemmin, koska nurmi oli niin pitkää. Pidin vähän väliä juomataukoa.   Mietin samalla, että orapihlaja-aitakin pitäisi jo leikata.  Yht´äkkiä muistin, että eihän me leikattu sitä viime vuonnakaan, vaan tilasin leikkaajan.   Viestittelin hänen kanssaan nytkin, mutta ei kuulemma enää tee leikkaushommia. Etsin netistä toisen, joka tulee katsastamaan aidan määrän.  Varmaan järkyttyy ensin tuosta yhden sivun aidasta. Se on vaikka kuinka monta metriä korkea, mutta ei ole meidän puolella.  Emme myöskään ole päässeet uusien asukkaiden kanssa niin pitkälle puheväleissä, että aita olisi tullut puheeksi. Harmittaa, kun se roikkuu yläosastaan meidänkin puolella.  Olen joskus oksaleikkurilla napsinut poikki noita yli tulevia, mutta nyt nekin ovat jo niin korkealla, että en yletä.  Onneksi olemme kärsivällistä väkeä. Joku muu olisi varmaan jo avannut sanaisen arkkunsa.  Toisen uuden naapurin kanssa tarvitsi vain sopia, että kumpikin hoitaa oman puolensa, vaikka sekin aita on naapurin puolella. 

Tänään nautin tästä vapaapäivästä. Olikin aika ankea 6 päivän työputki tuolla helteessä. Viimeiset päivät huipentuivat vielä migreeniin. Siitäkin on hyvä mieli, että se on nyt poissa. 

 

Kesäpäivätoivotukset juuri Sinulle! 

Pöllösukat

 Jälleen yhdet sukat Jorid Linvikin lastenneulekirjasta.  Aloitin näiden useiden lastensukkien tekemisen siinä mielessä, että Tyttö tarvitsi villasukkia.   Jalka on vielä pieni, eikä malleista aina voi olla varma mitä niistä tulee.  Muutama onnistunut koko on jo saavutettu, joten seuraavilla ei oikeastaan ole väliä, vaikka olisivat isojakin.  Linvikin kirja on niin koukuttava, että siitä pitää vaan valita aina uusia ohjeita neulottaviksi.  Näiden sukkien lanka valikoitui sen perusteella, että ne olivat aiempien hirvisukkien jäljiltä ihan vieressä, ei tarvinut lähteä etsiskelemään 😅

Kuten odottaa saattaa, syntyy Nalle -vahvuudesta kolmosen puikoilla isommat sukat, kuin Venla -vahvuudesta.  Lisäksi tein ihan kirjan sukkaohjeella, enkä muokannut pienemmästä lapasiin tarkoitetusta kuviosta. Sukat ovat nyt suunnilleen kokoa 35-36.  Nämä ovat myös tavallaan jämälankasukat tuon punaisen langan osalta. Ensimmäinen raita on oikean kokoinen, mutta kahtia jaetusta lankamäärästä riitti toiseen raitaan enää yksi kerros 😉

Lankaa kului 70 grammaa. 

Pöllöt ovat aika mainion näköiset!  Hieman vihaiset tai touhukkaat. 

Viime vuonna tekemäni kärhöpenkki on voimissaan. Ensimmäinen kärhönkukka on puhjennut 💖

Kaikki kärhöt ovat heränneet talven jälkeen henkiin, myös yksi, jonka luulin luovuttaneen. Vasemmalla puistoatsaleat ovat kärsineet jänisten tai muun jäljiltä. Kaikissa oli/ on muutama kukka kuitenkin. 

Tuonne kärhöjen taakse, laattojen lähelle istutin vierekkäin kaksi salkoruusua. Saa nähdä mitä niille käy. 

Sataa ja paistaa vuorotellen. Tulisi nyt niin paljon vettä, että metsäpalovaroitukset voisi sammuttaa. Voisivat kokkojenpolttajat poltella juhannuksena kokkojaan. 

Kesäistä keskiviikkoa toivotellen, Sartsa, Merri ja Frodo.   

Kissat ja kärhöt

Alkuun ( ja loppuun...) taas muutama kissakuva 💓    Maia ja Sam olivat meillä yökyläilemässä.  Kaikki kissat viihtyvät niin hyvin yhdessä. Ainoa huonon käytöksen juttu on se, että Maia ainoana tyttökissana tapaa välillä sähistä pojille, jos se haluaa olla rauhassa. Frodo pieni, matkiva "apina" opetteli tietysti heti tuon uuden tavan.  Välillä se sähähteli Maialle ja Maia taas takaisin. Se ei näyttänyt kuitenkaan yhteiseloa haittaavan. 

Sam haluaa esittäytyä käsintehdyn tontun vierellä. Kumpikin on yhtä komea, omalla tavallaan.  

Tontun tarina on sellainen, että kävin anopin kanssa vuosia sitten käsityömarkkinoilla. Siellä näkyi tuollaisia tonttuja ja anoppi halusi ostaa itselleenkin sellaisen.  Yhtään ei ollut vapaana ja hän päätyi teettämään vastaavanlaisen.  

Tontun niskasta löytyikin lappu, jossa lukee tekijän nimi; Leena Sjöblom. 

Tonttu asustelee nykyisin meillä.  Ajattelin viedä sen mökille, jossa se on enemmän omassa ympäristössään. 

Varsinainen jutun ja pullistelun aiheeni on kuitenkin tämä uusi kukkapenkin laajennusosa! 

Kaikki alkoi siitä, kun kaivoin vuosia sitten tämän oikeanpuoleisen suoran kukkapenkiksi.  Piti saada siirrettyä tässä kuvan alaosassa aiemmin olleesta, "metsittyneestä" kukkapenkistä kärhöt ja liljat talteen, kun penkin keskiosassa ollut kirsikkapuu kuoli pystyyn.  

Viime vuonna jatkoin penkkiä tänne alas vasemmalle, koska halusin istuttaa lisää puistoatsaleoja, joita on suorassa linjassa peräkkäin 3 ja tässä alarivistössä 2.  

Viime vuonna tein myös suunnitelman, että haluaisin erillisen kärhöpenkin, teidän puutarhaihmisten  blogikuvien innoittamana.....   

Tästä syntyi idea jakaa laatoilla uusi ja vanha osio näin. 

Operaatio "ankkalampi" kesti noin kuukauden.  Aloitin kaivamalla savisen nurmikkomaan pois. Se kesti aika kauan, koska maa oli kivikovaa ja maata kasaantui kolmen peräkärrillisen verran. Välillä piti aina odotella, että kärrin tyhjentäjä tekee oman osuutensa. 

Naapuri ehti kysellä useampaankin otteeseen, mitä teen.  Ehdotelmina oli 

*nurmikon pienentäminen nurmikonleikkaamisen vähentämiseksi

*suihkulähde

*jonkinlainen ankkalampi

Alimmainen ehdotelma lähti siitä, kun kesken kaivuun tulivat ne rankat vesisateet. Maa ei imenyt tarpeeksi ja vettä kasaantui ihan kiitettävä määrä montun pohjalle. 

Mökille oli tilattu hiekkakuorma terassintekoa varten. Hiekka oli nyt väärässä paikassa kukkapenkin kannalta, joten täytin kaikki mökiltä löytyneet ämpärit, 13 kappaletta, ja siirsin ne kotiin. Montun pohjalla ne olivat, kuin pisara meressä, niin sanotusti. 

Tästä lähdin sitten tyhjentämään lukemattoman määrän multasäkkejä tulevaan kukkapenkkiin.  Jouduin käydä ostamassa alkupääoman lisäksi vielä pari autokuormallista (takapaksi ja takapenkit, yhteensä 15 säkkiä kerrallaan).   Joku nyt tietysti ihmettelee, miksi emme tilanneet multakuormaa pihaan. Siihen on kaksikin syytä. Mies kieltäytyi tilaamasta ja siihen liittyen toinen syy, että koskaan ei voi olla varma, että päähänpistoni oikeasti toteutuvat. 😅 Mikäli homma ei olisi toteutunut, mitä olisimme tehneet multakasalla pihaa koristamassa? 

Viimeistä työrupeamaa huhkiessani naapurikin jo oli hieman kunnioittavampi kommentoidessaan "hortonomin jatkaneen taas hommiaan".  

Siirsin kärhöt vanhasta penkistä uuteen. Kaksi on vuosia vanhoja, 3 ostin viime syksynä alesta, kun aloin haaveilla tästä penkistä. Nämä ylijäämäkärhöt olivat nyt sitten se lopullinen sysäys penkin tekemiseen, koska ne olivat väärässä paikassa tähän asti. 

2 telinettä minulla jo olikin, mutta 2 piti vielä ostaa lisää.  Vanhin kärhö oli projektin kuluessa ehtinyt jo niin suureksi, että sitä ei saa enää pujotettua yhtään mihinkään, joten jätin sen toistaiseksi köllöttelemään tuohon maan pinnalle.  Ehkä keksin viimeistään ensi kesäksi  jonkin ratkaisun myös sille. 

Kukat eivät malttaneet odotella penkin valmistumista. 

En osaa sanoa näiden kärhöjen oikeita nimiä. Alla on ehkä presidenttikärhö?  Tuo vanhin on kai samaa lajiketta. 

Yhdessä kärhössä oli vielä lappu tallella, se on viinikärhö. 

Ensi vuodelle ei ole vielä suunnitelmia.  Toivon, että jaksan myös hoitaa nämä kukkapenkit ja pitää hyvässä kunnossa.  Enemmän tämä homma oli minulle nimittäin jonkinlainen käsityöprojekti. 

Maia ja Sam pääsevät kotonaan vain parvekkeelle ulkoilemaan.  Meillä on tuo kissahäkki, jota kumpikin käytti ahkerasti. Pidin luukkua auki yötkin, kun en enää illalla myöhään saanut laskettua, montako kissaa on sisällä ja onko joku vielä ulkona.  Merri tuli siitä huolimatta meidän sänkyyn nukkumaan. Se on tottunut järjestykseen ja tapoihinsa 😊

Maia halusi ulos valjastelemaan, kuten Merri ja Frodokin.   Lopulta Samkin innostui tulemaan terassille. Se oli täysin tyytyväinen, kun sai lämmitellä terassilla auringossa. 

Maia osasi arvostaa myös rappujen viileää pintaa. Sillä onkin paksuin turkki, joten kuuma on varmasti.  Frodo kävi katsomassa, että Maialla on kaikki hyvin. 

Maia ja Sam ovat läheisiä toisilleen, samaa perhettä.

Merri oli aivan valtavan väsynyt kaikesta touhusta ja väen määrästä. Se jäi autuaasti nukkumaan sohvalle, kun Maia ja Sam lähtivät omaan kotiinsa. 

Hyvää viikonloppua!   Sadetta on tullut yllättävän vähän, vaikka on naistenviikko. 

Merri esittelee

 Ihan rauhassa oltiin yhtenä iltana nauttimassa kesäisestä lämmöstä (kerrankin näin lähekkäin..).  Yht´äkkiä pihaan tuli koira ja Frodo livahti sukkelasti sisätiloihin.  Kyllä se sitten myöhemmin ilmestyi ulkohäkkiin irvistelemään, kun tiesi olevansa siellä turvassa.  

Sehän oli tietenkin Ruut, joka on ollut meillä yökylässäkin. Kyllähän minä Ruutin kanssa (ja muidenkin) toimeen tulen. Pitää vaan heti aluksi näyttää, kuka täällä talossa on se varsinainen isäntä.  Osoitin sille, että meikäläinen voi vaikka näennäisesti torkkua kiikussa, vaikka Ruut on vieressä. Siinä  se sitten istui ja napitti, että eiköhän tehtäis jotain! 

Ajattelin, että mikäs siinä ja pomppasin vesipytyn päälle. Sanoin, että tule nyt sitten tänne. Näytä, pääsetkö?! 

No entäs tämä sitten??!  Ei taida onnistua? 

Lopulta lähdin esittelemään Ruutille meidän pihaa.  Enhän minä sitä tietystikään sille kutsuna esittänyt. Lähdinpähän vaan hiippailemaan pihaa ympäri. 

Vaihtelin välillä suuntaa, että se ei heti hoksaisi, mihin olen menossa (kun en tiennyt itsekään..).   Näytin, että kyllä meikäläinenkin osaa häntää pörhistää! Samaa luokkaa on, kuin Ruutillakin. Pistä nyt tuosta paremmaksi! 

Olihan se pakko myöntää, että on noilla koirilla jotain samojakin mielenkiinnon kohteita. Löydettiin roskiksen läheltä tosi mehevät ruohotuppaat pureskeltaviksi. 

Mammalle sanoin, että ota nyt jotain kuvia noista kukistakin, ennen kuin kuolevat. Tuolla ylhäällä vasemmalla on arovuokko, oikealla ylhäällä alkaa jo alppiruusu kukkia. 

Vasemmalla tietysti syreeni ja oikealla helmililjoja (ehkä..) ja niiden alla omenapuu. Mamma ei sitten osannut leikata sitä keväällä. Rehottaa joka suuntaan, mutta ompas vaan kukassa! 

Tässä minulla oli vielä viime kesänä se kiva riipparaita -maja, jonka alla tykkäsin makailla. Se kaatusi viime talvena, eikä sitä saanut enää pelastettua. Mamma kaivoi sen pois ja istutti minulle uuden tilalle.  Se laittoi samalla näitä kiviäkin vähän uusiksi tähän reunoille. Aika kauan voi mennä, että pääsen pitämään tätä puuta majana! 

Ruut oli meillä kolmena iltana peräkkäin. Frodo väitti, että se ei pelännyt ollenkaan ja esittelee, miten se muka otti rennosti terassilla!   Hohhoijaa, noita sen juttuja taas! 

Yritän tässä vaan sanoa, että ei kannata olla niin ennakkoluuloinen etukäteen.  Koiratkin saattaa jossain määrin ymmärtää meitä kissoja. 

terveisin Merri, nöyrin (😂😂😂😂) palvelijanne

Hatten och vatten

 Eikö tuo olekin hattvatti ruotsiksi? 😂 Nuo sanat ovat pyörineet päässä niin monta päivää, että pakkohan niiden on tarkoittaa jotain!  Siis jotain muuta kuin mitä virallinen käännös väittää. 

Nämä ovat nyt sen toisen kirjan ohjeesta neulotut Hattivatti -sukat. 

Onnelliset villasukat, Aakkosmatka Muumilaaksoon. Sukkien suunnittelija on Minttu Wikberg.  Sukat ovat ohjeessa Muumilangoista, mutta minä käytin Nallea, jota kului 105g. Sukat ovat kokoa 39-41.  Kärkeä voi pidentää mielensä mukaan. Puikot olivat kokoa 3. 

Ohjeen värit olivat hieman erikoiset ja halusin käyttää itsevalitsemiani värejä. Ohjeessa värit menevät kahden puikollisen jälkeen aina peilikuviksi, mutta minä neuloin tasaisesti  samoilla, joka aiheutti hienoista päänvaivaa ohjetta lukiessa ja toteuttaessa. 

Koska minulla on nyt Hattivattimaraton, ovat seuraavat hatit ja vatit jo puikoilla 😄

Merri on niiiin rakas kissa.  Se vaikuttaa ymmärtävän aina ihan täysin, mitä minä ajattelen 💕 Se loikoilee usein lähellä, jos olen askarteluhuoneessa, tai imuroin. Välillä oikein säikähdän, kun imuri huutaa ja satun vilkaisemaan sivulle; siinähän makaa kissa tuijottamassa!  Ei pelkää imuria yhtään. Haluaa olla tukena, kun teen ikäviä hommia. 

Tässä ollaan ihmettelemässä, mitä se mamma oikein pihalla touhottaa.  Ei kai vaan ole mennyt salaa hiirijahtiin ilman Merriä?? 

Muutama loppukesän, alkusyksyn kukkaotos vielä jatkeena.  Tämä leijonankita on kasvanut tosi upeasti. Ensin se oli sellainen kapea soiro, jossa oli muutama hassu kukka. Ihastuin siihen kuitenkin taimitarhalla ja ostin kukka-asetelmaan. Olen aina muistaessani napsinut siitä ne kukkineet pois, niin nyt tämä on levinnyt näin isoksi ja kukkii paljon runsaammin, kuin kesällä. 

Amppelikukista se vaaleanpunainen versio kuoli kuivuuteen lomareisun aikana. Tämä oli sitkeämpi. Tästäkin olen leikannut kukkineita pois. Sääli, että kohta se kuolee kylmyyteen.  Taustalla ruusupapua, jonka yläosien kätköissä vaaleanpunainen pelakuu. 

Syyshortensia kukassa. Istutin tämän vasta viime vuoden kesänä. Hyvin on kestänyt huolettoman puutarhurin hoidossa.  Juuri tällaisista kukista tykkään, jotka ovat omatoimisia, eivätkä säikähdä "pienestä" hoitamattomuudesta. 

Vielä on muutama kukka kärhössä. kukkapenkki näyttää aika täydeltä, koska ostin syysalesta lisää kärhöjä, eikä minulla ole niille vielä kunnon paikkaa. Aion tehdä niille jonkun oman penkin, jonne siirrän nämäkin kärhöt.  

Mikäs se tämä oikein onkaan?? Koko kesän suunnittelin edellisvuonna tekemääni kukkapenkkiin laajennusosaa. Ei jaksanut, ei viitsinyt, ei ollut aikaa.  Vielä ehti ennen talven tuloa kaivaa ylös nurmikon ja muokata penkkiin L -osion. Sinne istutin kaksi atsaleaa lisää. Alkuperäisessä penkissä on 3.  Jänösille taas vähän purtavaa talveksi!  Luulin keväällä, että atsaleat kuolevat, niin reippaasti oli  maistunut jäniksille. Ne kuitenkin kukkivat kaikki ja näyttivät oikein tykkäävän latvojen pureskeluista.  Kaikki laajenivat ja tekivät uutta versoa. 

Koko kesän suunnittelu toteutui eräänä iltana klo 18-21 välillä, osittain vesisateessa😅 Voi olla, että ensi kesänä tämä vielä jatkokehittyy, mutta nyt oli tärkeää vain saada nuo uudet atsaleat istutettua. 

Syysterveiset Merriltä, Frodolta ja Sartsalta!