Ahdasta, tilavaa ja sopivaa

 Pikkuisten joulujen isot (ja pikkuinen) paketit.  Kässäklubin luultavasti vuoden viimeinen tapaaminen käsitöiden ja kahvittelun merkeissä, unohtamatta sitä parasta, eli hyvää seuraa! 

Minulla oli kaikkein pienin paketti, joka herätti jostain syystä jonkinlaista epäuskoa. Etenkin lähempää tarkasteltuna 😅   Pari päivää aiemmin olin palaamassa töistä kotiin ja vilkuttelin portilla naapurille ja naapurin pikkupojalle.  Pysäköin auton ja keräilin tavarani autosta. Hämmästyin, kun joku oli tuonut pienen paketin portaille. Katselin sitä ihmetyksen vallassa ja mielessä ehti jo pyöriä vaikka mitä selityksiä asialle.  Päädyin siihen, että tuo naapurin poika olikin keksinyt tuoda pikkuisen lahjapaketin yllätykseksi meille.  Otin paketin käteen ja ihmettelin sen köykäistä painoa ja mietin, mikä voi olla niin pientä ja kevyttä.   Silmäily paljasti, että kädessäni oli styroxkuutio, joka oli kääritty harsokankaaseen 😂 Nostin katseeni ylöspäin ja hoksasin oven vieressä edellisenä päivänä ulkoistamani jouluisen kranssin. Siinä oli muutama täsmälleen samanlainen paketti koristeena 😄 Yksi oli tippunut otolliseen paikkaan joko itsekseen, tai sitten lintujen auttamana. 

Pistin sitten tämän pikkuisen paketin kiertoon Kässäklubissa! Paketit arvottiin ja vasta sitten nostin ko. paketin saaneelle sen oikean paketin pöydän alta.  

Lopputuloksena voin sanoa, että nauru pidentää ikää 😂 

Minun paketissani oli suklaan ja jouluisten servettien lisäksi tällainen pieni joulutähti, samettimaisella pintatuntumalla. 

Laitoin siitä kuvat siksi, että tuo kiinnitys oli minusta aika nerokas, vai mitä? En olisi odottanut näkeväni tuollaista nk. hupparinnauhankiristyshelmeä (maratonsana, ehdottomasti hirsipuukäyttöön!) tällaisessa käytössä, mutta mikä ettei!  Askartelu- ja ompelumateriaaleja voisi muutenkin käyttää ristiin paljon enemmän. 

Joulu se tulla jollottaa!  Meidän kuusennauhamme ja latvatähti ovat olleet ihan omaa  luokkaansa jo usean vuoden ajan, joten tajusin viimein panostaa asiaan kauppareisulla.  Yleensä vajavaisuus on tullut esiin vasta kuusta koristellessa, kun kukaan ei enää ole menossa kauppaan. 

Frodoa kiinnosti kovasti tuo nauha ja miltä se maistuu.  Aika pikaisesti piti ostokset laittaa jemmaan, koska ne ilmeisimmin maistuivat erittäin hyvälle. 

Frodo on muutenkin niin vilkas, että kuusen laittaminen olohuoneeseen on hieman arveluttavaa.  Merriä ei ole koskaan kiinnostanut, kuin alimpien oksien koristeet.  Sille onkin laitettu ihan omia, särkymättömiä koristeita sinne juuri siksi.  Frodo saattaa kuitenkin olla toista maata, joten särkyvät koristeet lienee paras jättää ihan suosiolla varastoon. 

Laitan vielä  muutaman otoksen itsenäisyyspäiväjuhlatunnelmista.  Vieraille oli varattu kahvi- ja kakkutarjoilu.  Esiintyjät saivat  yllättäen myös lounaan!    

Tilaisuus striimattiin kaupungin omalle kanavalle.  Ennen juhlan alkua ääni- ja kuvahenkilöt asentelivat paikoilleen kameroita, mikrofoneja ja valaistusta. Mikrofoniin soittaminen on aina vähän kyseenalaista, kun siinä kuuluu sitten ne kaikki virheetkin. Ei sen  puoleen, että niitä edes tulisi 😜!  Pois se minusta! 

Kotona oli itsenäisyyspäivän vietto täydessä käynnissä.  Kissoilla oli omat yksiönsä. Merri mahtui jopa makaamaan omaansa! 

Frodo: Tässä ollaan kuin sillit suolassa!'

Merri: Jos sinä edes näkisit sillin, niin varmaan ymmärtäisit, että se olisi ruokaa. 

Merri: Vie se haiseva häntäsi kauemmas nenästäni!

Frodo: Ei pidä paikkaansa! Ei se haise, se on juuri puhdistettu!

Vielä on pari soittokeikkaa Kauneimmissa joululauluissa, kahdessa eri kirkossa.  Sen jälkeen alkaa joululoma silläkin saralla.  

Yritän lomalla muistaa/ ehtiä soittamaan kotona. Puhallinsoittimissa on  aina tuo äänentuotto vähän ontuvaa, jos on ollut pitkään soittoväliä.  Ei ole kiva mennä alkuvuodesta harkkoihin, jos joutuu pinnistelemään äänen kanssa.   Ainahan sieltä tietysti ääni tulee, mutta äänen laatu ei ole hyvä, jos ei harjoittele. 

Lisäksi olen tehnyt jo etukäteen uudenvuodenpäätöksen, että hankin uudet esiintymisvaatteet ja lopetan niiden liian pienten kanssa tiristelyn. Lienevät vuosien myötä pesuissa kutistuneet 😅.  Minulla on yksi virallinen orkesteripuku, mutta muiden orkestereiden tapahtumissa on koodina aina musta puku tms. (jos ei lasketa sitä dirndl -mekkoa, joka oli äskettäin päälläni..). 

Kerran oli tilanne niin  paha, että jouduin hätäpäissäni ostamaan isommat housut yhden keikan lähestyessä.  Oli todella epämukava olo, kun persus roikkui ties missä ja puntit olivat vähintään metrin levyiset.  Se oli sillä kertaa niin traumaattinen kokemus, että seuraavalle keikalle sain taas vanhat housut mahtumaan  päälle. 

Pieniä murheita ja isoja iloja.  Onneksi elämä ei ole liian tasapaksua. 

Olkoon torstai toivoa täynnä Sinullekin! 

Hyvää itsenäisyyspäivää historian havinoin

(Kuva Suomen kansallismaisemaa omasta blogiarkistosta, Verla)

 Sattuipa television Yle Teemalta mielenkiintoinen ohjelma: Itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto vuodelta 1968.  Suomen 51. syntymäpäivä. 

Tunnelma linnassa näytti olevan juhlava, vaikka kuva olikin mustavalkoista. Presidenttipari odotti kättelyä ensimmäiseltä ovelta.  Presidentti Kekkosella oli juhlava puku runsaine kunniamerkkeineen.  Hän vaikutti olevan mittava ja raamikas siron ja pienikokoisen rouva Sylvi Kekkosen vierellä. Sylvi ei ollut tuolloin enää niin reippaan oloinen, vaan tuki itseään toisella kädellä viereen asetetun tuolin selkänojaa vasten.  Rouvalla oli päällään harmaamusta luonnonsilkkinen mekko, valkeat kengät ja valkea silkkilaukku.   Sisääntulo-ovea vaihdettaessa oli jonkin verran odottelua. Rouva Kekkonen käytti sen istumiseen, kun taas presidentti itse seisoskeli käsi taskussaan rauhattoman näköisenä. 

Paikalle oli kutsuttu 2270 juhlavierasta, jotka muodostivat läpileikkauksen Suomesta.  Mukana oli  saamelaisia ja ensimmäisen kerran myös romanien edustajia.  Paikalle saapuu valtava määrä erilaisin tittelein varustettuja henkilöitä: kansanedustajia, vuorineuvoksia, pääjohtajia, päätoimittajia, hallitusneuvoksia, talousneuvoksia, ylikirjastonhoitajia, kaupunginjohtajia, maistereita, professoreita, korkeakoulun rehtoreita, agronomeja, oikeusneuvoksia, puoluesihteereitä, kirkkoneuvoksia, ylipormestareita, apulaispoliisimestareita, everstejä, valtakunnansovittelijoita, piispoja, arkkipiispoja, maaherroja, kenraaliluutnantteja, kenraalimajureita, kenraaleita, vuorineuvoksia,  pankinjohtajia... 

Vaikka vieraat vaikuttivat olevan enemmän ns. parempaa väkeä, mahtui läpileikkaukseen  myös joitain näyttelijöitä, joista mainittakoon mm. Joel Rinne, Birgitta Ulfsson, Lasse Pöysti (teatterinjohtaja), Tea Ista ja Eeva Kaarina Volanen.

Kirjailijoita, kuten Eeva Joenpelto, Väinö Linna, Eila Pennanen, Paavo Haavikko.

Lisäksi mukana oli urheilijoita, tanssijoita, oopperanjohtajia, taiteilijoita. Mainittakoon myös kapellimestari Jorma Panula ja elokuvaohjaaja Edwin Laine. 

Hallituksen mukana sisään astuivat mm. pääministeri Mauno Koivisto rouvansa Tellervon kanssa, Ahti Karjalainen, Kyllikki Virolainen, jonka puoliso oli ulkomaanmatkalla. 

Lopulta sisään pääsivät myös arvovieraat, eli diplomaattikunta. Hyvä ihme, mikä määrä eri maita oli lähettänyt suurlähettiläänsä edustamaan maamme itsenäisyyspäiväjuhlaan!  Lisäksi helposti kättelyjonosta tunnistettava " 1 mustakin suurlähettiläs", kuten selostajat kertovat.  Ei menisi nykypäivänä ehkä läpi tuo kommentti...

Suomalaisista kättelijöistä, etenkin moni naisista,  niiaa ja kättelee jotenkin alamaisen oloisesti. Tulee mieleen vanhat suomalaiset elokuvat, jossa kylän naisväki tervehtii herrasväkeä. 

Vastaanottosalin seinustoilla seisoivat suorissa riveissä kadetit.  Etualalla myös runsas valokuvaajien määrä. Lehterillä kurkistelivat toimittajat. 

 Runsas vierasmäärä johdatettiin viereiseen peilisaliin nauttimaan virvokkeita.  Linnassa oli 900 litraa boolia, jonka kerrottiin kuluvan viimeiseen pisaraan.  Kahvikuppeja oli aseteltu paikoilleen 3000 kappaletta ja niihin kaadettaisiin jatkuvasti lisää kahvia. 

Linna oli koristeltu Kultarannasta tuoduilla kukilla, kuten krysanteemeilla ja kieloilla. 

Kättelyn  jälkeen presidenttipari vetäytyi Keltaiseen saliin korkea-arvoisimpien vieraiden kanssa.  

Linnasta oli käytössä juhlien aikaan 1. ja 2. kerros, sekä 3. kerroksesta, presidentin yksityistiloista osa. 

Juhlaväki oli selostajien mukaan pukeutunut mustaan, valkoiseen, hopeaan, kultaan, turkoosinsiniseen ja punaiseen.  Kansallispukuja oli muutama.  Hämmentäviä housupukujakin löytyi pari.  Paljon näkyi hihattomia kotelomekkoja, huiveja, stoolia, pukuja yhdellä olkaimella. Yksi printtikuviollinen mekko erottui nykyaikaisin vivahtein joukosta.  Puvuissa oli yksityiskohtina liehukkeita, halkioita, uurrettuja selkiä.  Niin syviä kaula-aukkoja ei näy, kuin nykyisin.  On kapeita, tyköistuvia mekkoja ja yllättävän paljon myös nk. tunika- tai takkimallisia asuja.  Shifonkia oli käytetty sekä housuissa, takeissa, että hihoissa. Ajan henkeen kuuluivat ilmeisesti myös irtohihat ja hansikkaat.  

Hiukset olivat naisväellä upeasti laitettuja. Löytyy loivasti aseteltua kiharaa, korkeita nutturoita, jopa tötteröitä.  Paljon on lakkaa kulunut! 

Juhlan taustamusiikista vastasi upeasti Helsingin varuskuntasoittokunta Arvo Kuikan johdolla. Juhlassa kuultiin mm. Suomalaisen ratsuväen marssi 30 -vuotisessa sodassa, Sillanpään marssilaulu, Kotimaani ompi Suomi, Aamulla varhain, Partiomarssi ja monta muuta nykyisinkin linnan juhlissa kuultua, kotimaista sävelmää. 

Ensimmäisenä tanssina oli luvassa Kultaa ja hopeaa (joka on kylläkin Franz Léharin sävellys).  Tanssia ei kuitenkaan televisiolähetyksessä enää näytetty.  Selostajien mukaan tiedossa oli kuitenkin vielä valssia, tangoa ja foxtrottiakin. 

 Televisiolähetyksen selostajat Liisa Laine, Juhani Lehtola ja Seppo Tikka hämmensivät valtavalla nimitietoudellaan! Ei tuolloin ollut käytössä nimitietoja internetyhteyksineen!  Kuinka kauan on täytynyt opetella ja pitää nimi-/ kuvasulkeisia, jotta pystyi tunnistamaan noin monta vierasta?  Kaikkia nimniä ei mainittu, mutta suuri määrä kuitenkin.  Välillä samaa arvonimeä kantavat vieraat saapuivat peräkkäin, kuin heidät olisi aseteltu näin jonoon. Ehkä olikin?  Tuolloin olisi ollut "helppo" tehdä tunnistus. 

 Selostajat käyttivät lopuksi Jörn Donnerin sanontaa: Juhla alkaa tuntua väsähtäneeltä klo 10 maissa, laimenee kello 11 ja päättyy lopullisesti klo 01. Sen jälkeen juhlijat valloittavat lähialueen yöravintolat. 

 Itse aion osallistua kaupungin itsenäisyyspäiväjuhlan musiikkiosuuteen orkesterin mukana.  Esitämme Koiviston polskan, Maasalon Juhlamarssin ja Maamme -laulun (yhteislaulun säestyksenä). Ohjelmassa on monia muitakin esittäjiä.  Juhla striimataan ilmeisesti kaupungin omalle kanavalle. 

Tämän myötä toivotan Teille Kaikille tasapuolisesti hyvää itsenäisyyspäivää 2022! 105. syntymäpäivä! 54 vuotta myöhemmin, kuin tuo alun tapahtuma. 

(kuva omasta blogiarkistosta)

Hyvää syntymäpäivää Suomi!

 Oi Suomi, katso, Sinun päiväs koittaa

Yön uhka karkoitettu on jo pois
Ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa
Kuin itse taivahan kansi sois
Yön vallat aamun valkeus jo voittaa
Sun päiväs koittaa, oi synnyinmaa

Oi nouse, Suomi, nosta korkealle
Pääs seppälöimä suurten muistojen
Oi nouse, Suomi, näytit maailmalle
Sä että karkoitit orjuuden
Ja ettet taipunut sä sorron alle
On aamus alkanut, synnyinmaa

   FINLANDIA SÄVELTEOS

Finlandia on Jean Sibeliuksen 1899 -1900 säveltämä, alunperin orkesterille tarkoitettu sävelruno. Se on osa teosta Historiallisia kuvia. Tästä säveltäjä muokkasi myöhemmin  kuoroteoksen, johon V.A. Koskenniemi teki yli 40 vuotta alkuperäisen sävellyksen jälkeen nykyiset sanat. 

  Tämän Wikipediasta luetun taustatiedon mukaan sävellystä on käytetty useissa elokuvissa, joista tunnetuin lienee Edwin Laineen Tuntematon sotilas.  Lisäksi sitä on käytetty pitkin maailmaa mitä ihmeellisimmissä muodoissa. 

Hyvää itsenäisyyspäivää sinulle Suomi!