Vuoden pituinen homma

 Jossain täällä sen täytyy olla....   

Merrin tehdessä etsintöjään, tapahtui viereisessä puuliiterissä kummia.   Oikeastaan niitä kummia alkoi tapahtua jo vuosi sitten, mutta tekemisen äänet hiljenivät vuodeksi. 

Sahasin heinäseipään yläpäästä poikki. 

Kukahan mahtaa olla tehnyt tämän seipään aikoinaan ja missä kaikkialla se on jo ehtinyt täyttää tehtäväänsä? 😶

Tuo yläkuvassa oleva lauta oli tarkoitus laittaa tuohon väliin, mutta se ehti kadota talven aikana. Joku on varmaan heittänyt sen takkapuiksi.  Penkasin puuliiterin epämääräistä lautavarastoa, enkä löytänyt mitään sopivaa tilalle.  Askarteluhuoneesta löytyi sitten pari kirpputorilta ostettua leikkuulautaa, joista pienempi oli sopiva.  Olin aikonut käyttää leikkuulautoja joskus askarteluun, mutta siinäkin suunnitelmassa näyttää kuluneen erinäisiä vuosia.  Hyviä juttuja pitää näköjään haudutella mahdollisimman kauan, että niistä saa haluamansalaisia. 😄

Mies osallistui tuon kokonaisuuden kiinnittämiseen poraamalla reiät ja kiinnittämällä pitkän kaksipäisen ruuvin paikoilleen.  Minä sitten osallistuin palojen paikoilleen kierittämiseen 😓

Leikkuulauta on vaaleampi, kuin alkuperäinen lauta olisi ollut, mutta kelpaa, kun ei ollut mitään muutakaan vaihtoehtoa.  Ehkä se siitä ajan myötä jopa tummuu. 

Merri osallistui uuden laudanpätkän etsintään ja mittasi samalla talven puuvarastoa.  Se oli sitä mieltä, että enemmänkin voisi olla...    Miten mukavaa onkaan sitten talvella köllötellä matolla takan edessä lämmittelemässä. 

Kävin iskemässä heinäseipään uusimpaan kukkapenkkiin, koska siellä ei ollut vielä niin  täyttä, kuin muualla 😏

Vieressä kärköt ovat alkaneet kukkimaan!  Tai ainakin toinen niistä. Toisessa taitaakin olla keltaisia kukkia. 

Mietin, mitä laittaisin tuohon pikkuiselle hyllylle. Kellarista ja varastosta löytyivät nämä kannut. En muistanut yhtään, että olin tehnyt näitä kaksi!  Toinen on ehkä palautunut anopilta kukkaruukkujen mukana. 

Näiden kiinnitykseen käytin tuota lasten rikkoutuneista leijoista jäänyttä siimaa. Luulen, että olen käyttänyt sitä myös noiden kannujen helmiosioihin. 

Olisin linkittänyt tähän jutun kannun tekemisestä, mutta siinä jutussa ei ollut muuta kuin lopputulos. Noista nokan sihdin rei´istä on siis pujotettu siima, joka on sisäpuolelta topattu helmellä. Ulospäin suuntautuvaan siimaan on pujoteltu helmiä jonoon, ei sen kummempaa. 

Kirpputorilta löytyi taannoin myös muovipussillinen muovisia ja styroksisia  hedelmiä.  Muovi olisi ollut tässä parempi vaihtoehto, kuin tämä styroksi, joka luultavasti kelpaa myös lintujen nokittavaksi.  Muovisia hedelmiä löytyi varastostani kuitenkin vain vesimelonilohkoina ja ne olisivat olleet liian höpsön näköisiä tässä tarkoituksessa.  

Kuumensin kuumaliimapistoolin ja juoksutin sen pikaisesti pihalle ennen jäähtymistä. En tiedä, kestävätkö omenat kuumaliimalla pihalla, ehkä eivät.  Jotain pikkuisia patsaita oli oikeastaan tarkoitus tuohon laittaa, mutta en löytänyt kotoa mitään mieleistä.  Jos sinne laittaa painavan sammakkopatsaan, niin se putoaa tietysti puskiani syövien pupujussien päähän....

Kukkapenkki sai "ikuisen kastelun" tuon kannun myötä. 

Toisellekin kannulle piti löytää paikka, kun se kerran oli löytynyt.  Virittelin sen luumupuuhun.  On ihan kevyt, niin ei haitanne puuta. 

Merrillä piti olla eilen eläinlääkärissä hammashuolto.  Siellä selvisi kuitenkin, että varattu aika ei ollutkaan tallentunut järjestelmään, eikä aikaa ollut enää olemassakaan.  Eihän siinä auttanut kuin palata kotiin uuden ajan kanssa. Merriä ei näyttänyt haittaavan. Se istui taas hipihiljaa kantorepussa koko matkan ajan.   Olisin kysynyt eläinlääkäriltä myös Merrin oksentelusta, mutta se näyttääkin menneen jo ohi. Pariin viikkoon ei ole ollut oksentelua. Ehkä se suurin syy oli sittenkin se valtava karvojen lähteminen ja karvojen joutuminen vatsaan. Heinät sitten ajoivat niitä ulos.  Sekä karvanlähtö, että heiniensyönti on nyt vähentynyt.  

Toivotan isoja tai pieniä iloja päivääsi! 

Hamahelmet käyttöön

 Ulkona on 10 astetta  pakkasta, mutta Merrin täytyy päästä joka aamu haistelemaan ulkotuulia, edes hetkeksi. Jotain hajuja siellä on lumenkin keskellä. Lisäksi siipiveikot lentävät jossain yläpuolella. .. jospa kuitenkin erehtyisivät hetkellisesti koukkaamaan tähän hyppyetäisyydelle...  Kannattaa olla jo kyyryssä varttumassa, että on sitten valmiina ponkaisemaan. 

Ulkoilmasta sisään lämmittelemään. Päivät kuluvat pääosin päiväunia nukkuessa. 

Jaa, mutta eihän nyt sentään! Tässä tehdään suunnitelmaa päivän kulusta. Ehkä juuri ruokalista suunnitteilla... koemaistaminen kieltä lipoen. 

Välillä tietysti voimistelua ja venyttelyä. Reisilihakset ovat kovilla ponkaisuista ja juoksupyrähdyksistä. Pitkät selkälihakset ja vinot vatsalihakset kaipaavat huoltoa. Tiedättehän. 

Voiko kissa tehdä kahta asiaa yhtäaikaa?  Siis nukkua ja voimistella... ehkä tässä onkin juuri sellainen pysytään venytyksessä -vaihe. 

Lopuksi vielä täydellinen rentoutuminen (ja pehmeän vatsaturkin esittely 💖). 

Neuleasioissa ei mitään näytettävää, valmista.  Päivät kuluvat hitaasti.  

Pinterestistä osui silmiin hamahelmijuttuja. Niitä piti sitten selailla lisääkin ja yht´äkkiä piti lähteä etsimään omia hamakätköjä.  Helmiä jäi runsaasti lasten kanssa touhuiluista. Sen koommin niihin ei olekaan koskettu.  Hamailu ei ole minusta koskaan ollut kovin innostavaa touhua. Nyt löytyi kuitenkin hauskoja aiheita, joita piti kokeilla.  Helmiä oli monessa eri astiassa; pulloissa ja pusseissa väreittäin, sekä isompi aski sekavärisiä helmiä. Tarvitsin ruskeita ja piti tietysti selata se koko sekaväristen astia läpi.  Saumurin pinsetit olivat hyvänä apuna nyppimisessä ja asettelussa. 

En tiedä kumpi oli viihdyttävämpää, kuvion muodostuminen vai värien riittävyyden jännittäminen.  Tuli mieleen, että homma on kuin sanaristikoiden täyttämistä. Valmis osio etenee hiljalleen ja etsitään oikeita asioita oikeisiin kohtiin. Ruudukkokuviot käyvät varmasti neulontaankin, enkä tiedä olivatko ne alunperin suunniteltu hamoille vai jollekin muulle. 

Aloin tekemään kahta samanlaista yhtäaikaa ja ilmeni, että jouduin lopuksi yhdistelemään niitä värien takia. Lisäksi päivänvalossa touhu oli ihan ok, mutta illlemmalla jatkaessani valo tekikin tepposet, enkä nähnytkään kunnolla! Tässä tuli kai taas esiin se värisokeus, jolle perhe on naureskellut aina, vaikka en itse ole sitä huomannut.  Tuossa ylimmässä on selvästi violettia mukana! Kuva ei valehtele, vaikka silmät valehteli. 

Helmipetikin sai käyttöä, vaikka oikeita helmitöitä ei ole tullut tehtyä pitään aikaan. 

Piikkipohjia oli jos jonkinlaisia.  Osan reunojen piikeistä oli silittäessä litistynyt, eikä niihin saanut helmiä. 

Silittäminen olikin sitten kärsivällisyyttä vaativa juttu. Käytin raudan ja helmien välissä leivinpaperia. Muovi suli epätasaisesti ja paikkailin moneen kertaan.  Piikkilevystä irrottaminen oli myös hankalaa, kun osa oli tosiaan niitä sulahtaneita piikkejä ja hamat niissä jäykemmin kiinni. 

Loppu hyvin, kaikki hyvin. 

Kyseessä ei ole kakka -emoji, vaan lajitteluhattu Harry Potterin velhomailmasta. Vasemmalla Harryn pöllö Hedwig. 

Onnea kaikille, joilla on tänään syntymäpäivä! 

Farkkujen uusiokäyttöä

Netistä löytyy montakin toteutusta  siepparityyppisestä mobilesta.   Siitä se ajatus sitten lähti!
Turhaan en ole jemmaillut esim. vanhoja farkkuja.  Päädyin farkkuun, koska se on melko tukevaa ja pintaväritykseltäänkin mieleistä.

Ensin suunnittelin, miten toteutan oman versioni. Tarvitsin 10 roikkuvaa nauhaa ja mitä niihin sitten tulisi?  Päädyin pyöreisiin muotoihin.  Etsin pari erikokoista pyöreää mallia, joiden avulla piirsin lyijykynällä farkkukankaan pintaan pyörylöitä.  Isoja tarvitsin 40 ja pieniä 60.

Käytin varastosta löytynyttä lankaa, jolle ei ole ollut mitään käyttöä esim. sukkien neulomisessa. Lanka oli pehmeää, mutta helposti liimattavaa. Puisilla helmillä sain  lankarimpsuihin painoa.  Puuhelmet olen purkanut joskus kahdesta puukuulaistuimesta (tuli muuten aika reippaasti!) ja käyttänyt niitä monen monessa projektissa. 

Liimaamiseen käytin kuumaliimaa. Ehkä Erikeeper -tyylinen liimakin olisi käynyt, mutta olin kärsimätön...sitä olisi pitänyt välillä kuivatella.  Pienet pyörylät jäivät nauhoihin sellaisenaan, aina kaksi vastakkain. Isoihin liimasin vielä muovisia kukkakuvioita, jotka muuten ovat erittäin riittoisia olleet nekin 😃

Unohdin ottaa näistä naruista pelkän lähikuvan liimaillessa.  

Pyörylöiden leikkauksesta jääneestä silpusta leikkasin vielä ohuita nauhanpätkiä, jotka kieritin kahden renkaan ympärille. Toinen rengas on hankittu askartelukaupasta, toinen on ilmestynyt jostain romuista.

Nyt alkoi pienemmän renkaan nauhojen valmistus. Leikkasin niitä varten farkunpalasia.  Sauman kohdalta sai valmiiksi ommeltua, jota pääsi saksimaan. Osan jouduin ommella ompelukoneella keskeltä. 

Sulka-aihioita muotoilin vielä ennen saksimista vähän sulan muotoisemmiksi. 

Taas siihen samaan lankaan pujotin helmiä ja liimasin kiinni näitä sulkia, 2 kuhunkin lankaan. Kiinnitin ne kuumaliimalla niin, että leikkasin minipalat nurjalle puolelle kiinnittämään langan kankaiden väliin. 

Näin isommassa erässä alkaa olla jo aika mukavan näköistä. 

Tältä näyttävät mobilen alaosassa roikkuessaan.  Laitoin tämän  alimman/pienemmän renkaan nauhat roikkumaan epätasaisesti. Lankoja oli kuitenkin se sama 10, kuten ylemmässäkin renkaassa. 

Tässä vielä tämä renkaiden asettelu ylhäältä kuvattuna.   Lankaa meni lopulta jonkin verran. Taidan laittaa langankulutukseen tästä 30g.  Varastossa on kummallisia lankoja ja kaikenlaisia jämiä. Kiva, kun niitä saa käytettyä pois jollain tavalla. 

Tässä vielä koko komeus.  

Touhutessa menikin aika kauan. Merri istui välillä ulkona päivystämässä, välillä se tuli katsomaan, mitä tapahtuu.
Illalla laitoin alakerrassa valmiin mobilen roikkumaan.  Virhe! Sepä olikin kissasta kiva juttu! Onneksi huomasin heti. Tarkoitus olikin viedä tämä mobile ulos, isoon vitriinikaappiini. Laitan siitä sitten kuvan, kun löytää paikkansa.

Elämän puu

Pari vuotta sitten suunnittelin  tekeväni isomman seinätaideteoksen olohuoneeseen. Ennen valmistumista ehti kuitenkin alkaa olohuoneremontti, joka romutti koko suunnitelman. Olin tehnyt tämän Elämän puu -renkaan aloitusosana (TÄÄLLÄ),  ja reunusvirkannut sen tummansinisellä. Nyt ei sininen enää käy olohuoneeseen. Ajattelin pitkään, että korjaan reunat valkoisiksi. Sain jopa vanhat reunat raksittua pois. Yht´äkkiä tajusin, että voin laittaa tämän ikkunaan, eikä se kaipaa enää mitään ympärilleen.

Tarvikkeet olivat nämä, eli iso rengas, pehmeää rautalankaa (kulta), ohutta rautalankaa, johon pujotin akryylihelmet ja kiersin sen puun oksien ympärille. 

Alkuperäistä isompaa "taideteosta" suunnittelin paperilla tähän malliin. Tarkoitus oli tehdä renkaisiin eri aiheita, kuten aurinkoa ja kuuta, sekä vielä jotain muuta, mitä lie ollutkaan mielessä. 

Elämän puu - nimi löytyy kaikkialta maailmasta, hieman eri taustoin. Skandinaviassa sitä on kutsuttu mm. Kalevalan Iso Tammi -nimellä. Sitä kuvataan ikuisen elämän ja onnellisuuden puuksi, Kalevalassa myös ikuisen lemmen.  Puu on ollut eri kansallisuuksien mytologiassa välillä palmu, välillä tammi. Viimeksimainittu on  innoittanut myös useita valtioita käyttämään sitä nk kansallispuunaan. Nämä tiedot löytyivät netistä. 

Ikkunassa helmien kirkkaus tulee kivasti esille auringonpaisteella. 

Ja tässä sitä taas mennään! Miten joku voi rakastaa tätä maton sisällä kantamista. Asennollakaan ei ole mitään väliä, kunhan on maton sisällä ja matto liikkuu.  Tätä kissaurheilua saisi harrastaa vaikka kuinka paljon, jos vaan jaksaisi. 

Merri saikin taas kavereita yökyläilemään muutamaksi päiväksi. 

Saa nähdä miltä Merrin ilme illalla näyttää, kun nämä vintiöt valtaavat sen nukkumapaikan, eli palvelijoidensa sängyn jalkopään. Viimeksi se yritti puolustaa reviiriään, mutta nämä eivät katsoneetkaan siihen, vaan hyppäsivät sänkyyn ja samantien pitkälleen.  Muiden kissavieraiden kanssa tämä reviirinvartiointi on onnistunut hyvin.  Nyt ei ehkä auktoriteetti riitäkään.