Mökillä käydessä innostuin katsastamaan, mitä kirjoja hyllyssä oikeastaan onkaan. Ne yleensä vain ovat siellä, eikä niitä ole kukaan lukenut ties koska viimeksi.
Silmukka soikoon
sunnuntai 18. tammikuuta 2026
Mökin kirjoja
torstai 15. tammikuuta 2026
Nekku virkkaa
Tytär, jota kutsuttiin pienestä asti Nekuksi (nykyään myös Nekku -tädiksi!), on jälleen innostunut virkkaamaan. Lopputulemasta päätellen koukkukärpänen on puraissut ihan kunnolla. Pyysin häntä kirjoittamaan valmiista töistään vieraskynäkirjoituksen tänne blogiin, mutta hän ei halunnut. Sain kuitenkin luvan laittaa töistä kuvat tänne.
Joulun aikaan syntyi afrikankukista muotoutunut kassi pitkällä hihnalla. Kassi on minusta tosi kaunis ja siististi toteutettu. Kassin sulkee käsin kiinni ommeltu vetoketju. Pitkä hihna on virkattu napakasti. Kassiin kuuluu vielä pikkupussukka pienille tavaroille. Kassi on ilman ohjetta koottu afrikankukista, lankana 7 veljestä.
Lohikäärme näyttää pehmeältä ja lempeältä. Ei ole mikään norjalainen röpelöniska, vaan söpöliini. Siinä on yhdistelty erilaisia lankoja. Selkärankaa myöten kulkeva harjas ja siipien reunukset ovat näköjään tuollaista pehmeää lankaa. Otuksella on korvat! Silmät ovat "oikeita silmiä", kiinni ommeltavia. Dino on virkattu viitteellisesti muokaten Sleek Gracen ohjeella nimeltä Heart dragon. Dinolla ei valitettavasti ole sydäntä, kuten ei elokuvan meduusallakaan. Kai sitä pärjää ilmankin.
tiistai 13. tammikuuta 2026
Setti 2
Mitä tekee mummo, kun toinen mummo on pulassa? Kauppaleikeistä puuttuvat ruuat ja myytävät tuotteet, vaikka toisen mummon lapsenlapsella sellaiset on. Harmin paikkaamiseksi tämä mummo lupasi tehdä toisellekin mummolle leikkiruokaa.
Kahvin kanssa pitää olla kerroskeksejä ja lenttapullaa. Pitko jäi vähän lyhyeksi, mutta voihan tämän mallinen olla yksittäispullakin.
lauantai 10. tammikuuta 2026
Käsityöt 2025
Viime vuoden käsitöihin teen sellaisen katsauksen, että nostan esille erilaisia juttuja, mitä tuli tehtyä. Mitään määriä en viitsi alkaa laskeskelemaan, kun se ei ole mitenkään oleellista. Tärkeintä on se, että olen saanut neuloa ja toteuttaa itseäni. Enemmänkin haluaisin tehdä kokeiluja etenkin kankaiden kanssa, mutta ne ovat minulle aina vähän hankalampaa materiaalia. Olisi tosi mukavaa, jos osaisi ihan suvereenisti ommella mitä huvittaisi, mutta ompelu on minulle aina sellaista kokeilujen selviytymistarinaa. Lopputuloksesta ei voi koskaan olla täysin varma. Mitään käsityökoulutustahan minulla ei ole. Mietin, että viimeisin oppitunti on ollut 7 luokalla koulussa, mutta sitten muistin, että ammattikoulussa oli pieni kurssi käsitöitä. Minun ongelmani oli aina se, että olin kova kokeilemaan ompelujutuissa, mutta opettaja näytti usein jotenkin tuskastuneelta lopputulokseen 😂
Peruskoulussa minulta lopulta kiellettiin virkkaaminen, että lankaa jäisi muillekin.
Tuolloin en vielä osannut tehdä sukkia ilman opettajan neuvovaa kättä. Homma oli hankalaa. Äiti ja mummo neuloivat sukkia, eikä niiden neulomiseen ollut minulla tarvetta/ halua.
Sen sijaan tein villapaitoja ties kenelle, joka sitä vaan keksi pyytää. Mitään ohjetta niihin minulla ei ollut. Ihan peruspaitoja lähinnä venekauluksella.
Alle kouluikäisenä muistan äidin opettaneen minulle patalapun virkkaamista. Mummolla oli tulossa syntymäpäivät. Äiti lähti töihin, mummolle oli tarkoitus mennä illalla. Patalappu oli kesken. Keksin, että teenkin sellaisen ohuen suikaleen, jonka päähän ompelen kulkusen! Erittäin hyvä idea, jota äiti hämmästeli jälkeen päin. Mummo asui ihan lähellä, joten minä olin kipaissut jo viemään lahjani sinne, ennen kuin äiti ehti hätiin.
Tuleepahan mieleen vielä toinen muisto neulomisen opettelusta. Sekin taisi olla ennen kouluikää, tai ihan niillä näppylöillä. Neuloin pitkillä puikoilla jotain aina-oikein -neuletta. Olin neulonut jo pitkän pätkän, kun satuin äidille sanomaan, että hyvin menee, mutta takaisin päin neulominen on aina vaikeampaa. Äiti katsoi ja hämmästyi, kun neuloin vasemmalla kädellä kerrosta takaisin päin. En siis kääntänyt työtä ollenkaan.
Koska olen aina yrittänyt omin päin kaikenlaista, on minulle edelleen mieluisaa kokeilla ja miettiä, miten homman voisi tehdä. Jonkun pyytämä juttu, mahdollisimman outo, johon ei ole selvää ohjetta, tai toteutusmallia, on minusta ihan mainio. Jutun hauduttelu pääkopassa ennen aloittamista on puolet hupia. Aina ei ihan mene kuin toivoisi, mutta jotain kuitenkin syntyy joka kerta.
Olen innokas laskemaan mitä ihmeellisempiä asioita. Langankulutuksen seuranta on yksi hupi. Viime vuonna lankaa kului 7681grammaa. Suurin osa töistäni on pienikokoisia, eikä niille keräänny painoa juurikaan. Tämä on silti viimeisen 3 vuoden suurin lankamäärä (koska tietenkin haluan vertailla tulosta lähivuosiin 😂). Hämmästyttävää oli, että kesäkuussa lankaa kului 0g! Tämä oli aika lamaannuttavaa aikaa kaikin puolin. Yksi iso virkkaustyö (joka ei ole vieläkään valmis) ei onnistunut, kuten olisin halunnut. Ehkä tänä vuonna korjailen sen jonkinlaiseksi, että ei roikkuisi keskeneräisenä.
torstai 8. tammikuuta 2026
Talvimökkeilyä
Oli muutama vapaapäivä. Kävimme katsomassa mökillä, onko kaikki kunnossa. Sain päähäni, että laitetaan lämpöä päälle ja takkaan tulet. Ajattelin mennä mökille yöksi seuraavana päivänä. Kylmähän siellä oli, mutta silti.





























































