Puusta pitkään

Maalaaminen on mukavaa, on se sitten isompaa maalaamista, tai jotain pientä piperrystä. 

Mökillä päätin kokeilla toisenlaista koristeviritelmää. Viime kesänä tein vastaavanlaisen kissa-aiheella.  Pinterestissä näin kanaversion. Kopin alta löytyi ylijäämälautoja, jotka olivat jo valmiiksi valkoisia, luultavasti terassiremontin jäljiltä.  Sahasin 3 eri pituista pätkää ja naulasin ne kiinni yhteen, poikittain toisten takana kulkevaan lautaan. Jee! Minä osaan sahata ja naulata 😁 Ei se aina niin jämpti homma ole sekään 😜

Kotoa löytyi akryylivärejä ja suihkutettavaa lakkaa.  Alku näytti vähän suttuiselta ja ajattelin, että ei tästä nyt oikein hyvä taida tulla.  Keskeneräistä työtä ei kuitenkaan pitäisi koskaan arvioida liian tarkasti.   Kun muut osat oli maalattu, piti keksiä, miten saisin tehtyä pintakuvioita suttaamatta koko hommaa.  Kopista löytyi tuollainen musta kumiletkunpätkä, jolla sain rinkuloita. Mökistä löytyi korvatulpat ja puinen haarukka, jotka tekivät myös tehtävänsä.  

Oivallinen alusta muuten tuo kahvipussi!  Käytän niitä myös kotona, jos liimaan jotain ja pitää laittaa kirjojen alle painoon.  Kahvipussiin ei tartu kiinni, kuten pahviin. 

Lopputulos on alla.  Kanatarha puuttuu, mutta nämä saavat ollakin kissojen kanssa samassa häkissä (suojassa sateelta).  Maalauksen jälkeen olen vielä lakannut suihkelakalla koko jutun.   Nuo parin kanan otsalla olevat rinkulat ovat vähän kummallisen näköisiä 😂

Melkein tuntuu, että näillä pitäisi olla jotkut nimet.  Saa ehdotella! 

Merrikin tuli kyselemään, että mitäs täällä kotkotetaan! Vähän pienempää ääntä voisi pitää. Se selvitti kanoille järjestyssäännöt, jos kerran kissojen kanssa aikovat samaan ulkoiluhäkkiin.  Kotkotus loppuu äkkiä, jos se yltyy liialliseksi!  

Kanojen mielestä niillä on enemmän ryhmäpainetta, kun niitä on kolme ja kissoja vain kaksi.  Saa nähdä, miten homma etenee. 

Päätin aloittaa pitkän projektin koskien linnunpönttöjä.  Niitä on mökin tontilla ehkä 8, mikäli olen nähnyt kaikki.  Osa on jo aika vanhan näköisiä.  Näistä voisi yhden vaihtaa vuosittain uuteen.  Linnunpönttöjä voisi kai itsekin helposti tehdä, mutta halusin samalla kannattaa paikallista käsityötä ja ostin Verlan käsityömyymälästä linnunpöntön.  Pitänee odotella kylmempiä säitä, ennen kuin aloittaa vaihtoprojektin. 

Verlaan on tullut myös uusi putiikki, vanhan ruokakaupan viereen.  Se oli mukava pieni kauppa ihan tien varressa, vanha puurakennus, varmasti vanhoilta ajoilta peräisin.   Siellä oli paljon puutöitä ja vähän muutakin käsityötä. Ostin Jätkänshakin, joka on minulle jo lapsuudesta tuttu.  Oletko sinä pelannut Jätkänshakkia?   Peliä pelataan yksin. Tarkoituksena on hypätä aina yhden nappulan yli ja "syödä" se pois pelistä.  Paras tulos on se, kun nappuloita jää mahdollisimman vähän jäljelle. 

 

Saunaan teetätettiin uudet lauteet haavasta. Puut kaadettiin, kuivatettiin ja niistä valmistuivat nämä paksut, hirsisaunaan sopivat lauteet.  Kontrasti uuden ja vanhan puun välillä on vielä  suuri, mutta ajan myötä varmaan tasaantuu.   

Uusi kiuaskin on jo ostettu, mutta se "lämmittää" vielä toistaiseksi mökin terassilla. 

Aika hurjaa! Löysin ensimmäiset kanttarellit!   Keltainen ämpäri luo lisää runsauden tuntua 😂 Ja siis muutenkin... ämpäri!   Kannattaa lähteä hommaan isoin elkein. Eihän sitä tiedä kuinka paljon niitä sieniä löytyy.   Minä, joka olen vasta parina viime vuonna alkanut löytää kanttarelleja, vaikka olen tähyillyt niitä aiemminkin koko ikäni 🫣 Tällaiseen saaliiseen olen ERITTÄIN tyytyväinen. 

Mustikat ovat myös pihalla kypsyneet, joskin vähän epätasaisesti vielä. Keräsin hissukseen noita mukillisia ja sain 2 litraa kerättyä kahdessa päivässä.  Hiljaa hyvä tulee!   Vielä täytyy kyllä odotella, että kypsyisivät puskissa (vai pitäisikö sanoa varvuissa) paremmin. 

Kaikki loppuu aikanaan, niin myös kesäloma 🫣😒.  Tunnelma ei ole niin sanotusti katossa.   Iloinen asia on kuitenkin 35 -vuotishääpäivä, jota kumpikin meistä viettää töiden merkeissä. Tietenkin ristikkäisissä vuoroissa 😂 Ihan perusmeininkiä. 

Vilkasta viikon alkua juuri Sinulle! 

Rojupuu muutti muotoaan

 Reilun  viikon takaisia kuvia mökiltä.  Aurinko paistoi, poutapilvet kulkivat taivaan halki, tupsupäämäntyjen latvat hivottelivat korkeuksiin. 

Kissat oli pakattu kuljetuskoreihin. Ruoka maistui mökillä yhtä hyvin, kuin kotona.  Samin ruokapaikka on mielenkiintoisesti Merrin takapuolen vieressä, ainakin tässä tilanteessa. 

Aiemmin saunan ja varastokopin alusia tyhjennellessäni löytyi kaikenlaista rojupuuta. Näitä nk.aidannepätkiä löytyi muutama. En raaskinut hävittää, kun ovat jo valmiiksi kivan näköisiä.  Yhdestä laudanpätkästä maalasin tervetuloa -kyltin ja kiinnitin sen ketjuilla tuohon ritelikköön.  Sen verran voin varmuudella sanoa, että minusta ei olisi ikinä tullut puuseppää. Joka ikinen naula meni vinoon naulatessa. Ehkä tuuli oli niin kova?  

Löysin paikan tälle "teokselle" mökille tulevan pihatien varresta. Kivet ja alppiruusu tuovat sille kivan ympäristön.  Ei tätä kylttiä kyllä näe mökkitielle tultaessa, mutta tärkeintähän on, että naapuri näkee sen ja itsekin voi nähdä, jos kävelee sen luo, tai ohi ajaessaan sattuu vilkaisemaan sitä kohti. 

Nämä kissat olivat oikeastaan ensimmäinen tekoseni.  Mikäli muistatte, oli romulautakasa aika iso.  En kuitenkaan saanut sitä paljolti pienenemään näillä touhuillani. 

Sahasin 3 eri pituista lautaa ja niille lovet yläosaan. Taakse vielä yksi kokoava lauta, johon sitten hakkasin niitä linttaan meneviä nauloja lisää.  Ennen sitä maalasin laudat ja suhuttelin päälle vielä kilikililakkaa. Viiksiksi löysin mustaa narua, jonka kiinnitin tuolla valkoisella napikalla, jolla kiinnitetään yleensä sähköjohtoja seinään (eli mikä sen nimi sitten onkaan..).  

Frodo kertoi päivän tapahtumat uusille kissakavereille. 

Ovat ilmeisesti vähän ujoja, se ajatteli. 

Anopin asuntoa taannoin tyhjennettäessä  löytyi 3 keramiikkakalaa. Ne päätyivät varastokopin seinälle. Minä en niitä naulannut, näkee lopputuloksesta. Tarkkaan jos katsoo, niin nehän taitavatkin olla ruuveilla kiinni. 

Kiertelen välillä kopin sisällä katsomassa, mitä ihmeellistä sieltä löytyy. Mistä voisi taas tehdä "sitä jotain".  Nappasin seinänaulasta nuo kukkakorit ja katsoin sisään....    ehdin jo KOSKEAKIN naruihin, ennen kun tajusin, mitä siellä oli!  Kuollut lepakko! Yök! 

Isä oli henkilö, joka ei suotta heitellyt mitään pois. Siksipä mökiltä löytyy edelleen kaikenlaista tavaraa.  Tämän puunkantotelineen hän oli tehnyt koulupoikana. Se oli meistä tärkeä säilyttää. Keksimme sille paikan kopin seinustalle. Minä taas naulasin... 

Sille löytyi heti käyttöäkin, kuten mies hoksasi.   Voi laittaa tölkin telineelle tikanheiton ajaksi. Poika totesi, että ei kannata siinä seisoskella tölkkeinensä, kun toiset heittävät tikkaa. 

Tunnustan, että en ole heittänyt tikkaa moneen vuoteen, vaikka taulu on seinällä. Hahaa! Luulitte, että tunnustan jotain tuon tölkin suhteen 😂 Voin tunnustaa, että se ei ole minun. 

Muutama vuosi sitten tuli kiinnitettyä vanha kirves puuliiterin viereisellä seinälle. Sekin oli isäni kätköistä. Hänellä oli intohimona keräillä kirveitä ja kuorimaveitsiä.  

Maalia oli, lautaa oli. Syntyi opasteviitta kilpineen. Harmittaa vain tuo wc -osio. Eihän meidän mökillä mitään vesivessaa ole. Eikös tuo ole lyhenne sanoista water closet.  Olisi pitänyt kirjottaa reilusti suomeksi, että huussi.  Nyt kaikki kuitenkin tietävät, missä on vessa, eikä kukaan lähde esim. laiturille hortoilemaan sitä etsiessään. 

Opaste olisi saanut olla pitempi, mutta eiköhän tuokin pituus riitä kaatamaan opasteen tuulen mukana ensi kesään mennessä. 

Tein tyhjänpäiväisen kierroksen kattarellien perässä. Ei ollut yhtään. Joku aika sitten lensin metsässä vatsalleni, kun jalka ei noussutkaan kaatuneen puunrungon yli.  Metsässä ei tarvitse miettiä, näkikö kukaan.  Hieman myöhemmin kaaduin mökin pihalla selälleni näreikköön. Olin kai niin väsynyt. En edes päässyt itse ylös, joskin nauru vaikutti asiaan.  Mustelmilla ja naarmuilla selvisin.  Olen näköjään aika tapaturma-altis nykyään.  Pari päivää sitten kävin päivystyksessä poistattamassa punkin selän puolelta. Oli niin syvällä, että ei kotikonstein lähtenyt. 

Puolukat alkavat kypsyä. Mustikoita on mökin pihalla, mutta en ole paljoa kerännyt, kun viimevuotisiakin on vielä . Tuntuu ihan kamalalta katsoa niitä mustikoita, käyttämättä viimeisiä voimiaan niiden pakonomaiseen keräämiseen. Tässä taitaa olla yksi opetus, että asioita ei tarvitse tehdä, jos niitä ei edes tarvitse tehdä.  Ota tästä elämänfilosofiasta nyt sitten selvää! 

Kuviosaha on aika hauska vempain. Sillä sain ne kissojen korvatkin sahattua.  Tässä olen laudan lisäksi kaivellut pieniä kepuloita puuliiteristä.  Lopputulosta katsoessani mietin, että mitä tuo lauta oikein meinaa. Siitähän teinkin puukepulakalalle pään ja pyrstön.  Rautalangan pujotin kepuloiden läpi. 

Erikoinen puunkänkkärä kuulunee myös isäni löytöihin. Minäkään en raaskinut laittaa sitä pois.  Tämä "taideteos" hakee vielä paikkaansa. 

Aurinkoisena hetkenä vesi on tosi kirkasta ja näkyy pohjakin selvästi. Kalaparvi  uskaltautui uimaan ihan rannan tuntumassa.  Tästä tulikin mieleen yksi ilta, kun näin puolipimeissä, että 2 joutsenta uivat kuninkaallisen näköisinä ihan laiturin ohitse.  On ne vaan komeita lintuja! 

Illan pimetessä taivas on vielä aika vaalea. 

Makasin laiturilla ja katselin ylös päin.  Yhtään luvattua perseidiä ei näkynyt.  Oli kuitenkin erikoinen tunnelma maata siellä keskiyöllä. 

Tähtiä olen tuijotellut useana iltana. Tällä mökkireisulla perseidejä ei näkynyt, mutta muutama päivä myöhemmin omassa pihassa alkoi jo näkymään.   Niska könössä tuijottelin parina yönä ylös päin ja lopulta näin 10 perseidiä!  Alakuva on kuitenkin vielä mökiltä, kun kaikki taivaankappaleet olivat vielä  siellä, missä pitikin. 

Eilen oli kuulemma isoäidinneliöpäivä. Innostiko se sinua tarttumaan lankaan ja koukkuun? 

Oksankänkkyröitä

 Päivälämpötilat ovat olleet lämpimiä, mutta yön viilennys ja luonnon kosteus alkavat selvästi viitata syksyyn päin.  Uimassa tarkenee vielä mökillä käydä, etenkin hikisen sienikierroksen jälkeen.  

.

Aiemmalle  mökkireissulle olin jo varannut kaikenlaisia jämämaaleja kotoa. Oli kalkkimaalia, akryylimaalia, vanhoja lakkoja yms.   

Vajan vieressä on ollut kaikenlaista vuosikymmenten varrella kertynyttä puuta.  Yksi laatikko on pitänyt pintansa KAUAN. Siinä on ollut isän keräämiä oksankänkkyröitä. Vähän säälitti pilkkoa saunanuuniin noin hienoja känkkyröitä. Päätin tehdä niistä jotain. Alussa ei ollut ihan selvillä mitä, mutta kyllä se loppua kohti sitten alkoi selkiintyä.  

Aloitin maalaamalla ison määrän oksia kalkkimaalilla valkoiseksi. Aluksi käytin suihkutettavan maalin ja jatkoin sitten purkista.  Maalasin telineen täydeltä, koska PALJON ON PALJON!  😂 

Osa jäi vielä laatikkoon maalaamatta.....

Oksista on aiemmin tehty ovenkahvoja moneen oveen.  Vajassa, saunanovissa, jopa mökin ovessa on känkkyräkahva.  Mihinkähän isä oli noita loppuja suunnitellut?  Oliko ehkä aikeissa hankkia lisää ovia? 😀

Aloitin ruskealla, ajatuksena tehdä maanläheisiä kuvioita.  Kuvioista tuli niinkin monimutkaisia, kuin raitoja suurimmaksi osaksi 😂

Maanläheisyys katosi seuraavien olemassaolevien väripurkkien myötä.   Vähän harmittelin tuota laiskuuttani yksityiskohtaisempien kuvioiden tekoon. Maalattavaa oli niin paljon, että lamaannuin taiteellisen tuotannon suhteen. 

Joitain juttuja kuitenkin sain ohuella pensselillä maalattua. 

Vetelin vanhasta lakkapurkista lakan kepakoiden pintaan ja jätin yöksi kuivumaan. 

Arttu ja äiti olivat mukana mökillä.  Artun kanssa käytiin lenkillä joka päivä.  Artulla oli vähän erilaista ihmeteltävää, kuin kotopuolessaan.  Se kävi lenkkien päätteeksi "uimassa", eli kastautumassa vatsaa myöten.  

Tässä ihmetellään järvessä olevaa vaahtoa. Minäkin ihmettelin/ ihmettelen. 

Yöllä oli pakko ottaa kuva salamavalon kanssa. Arttu majoittautui minun sänkyyni, kun kerran Merriäkään ei ollut.  Arttu änkeytyi tuonne sängyn ja seinän väliin. Siellä onkin varmaan vähän viileämpää, kun tuo on muuriseinä. 

Seuraavana päivänä tuli takapakkia.  Katsoin jo lakatessani, että on aika sameaa tämä lakka, mutta ajattelin sen kirkastuvan kuivuessaan. Purkin kyljessä luki kuitenkin kirkas.  Hyvästi kaikki värit! 

Kyllä harmitti!    Mietin, että vedänkö uudelleen kalkkimaalin pintaan.  Kokeilin maalata uudelleen lakan päälle nuo kuviot ja ainakin ne tarttuivat.  Annoin kuivua ja vedin löytämästäni suihkutettavasta lakkapullosta uuden lakkapinnan.   Pinta kuivui aika hitaasti ja jätinkin kepulat kuivumaan seuraavaa mökkikertaa odottelemaan. 

Huomasin seuraavalla kerralla, pari päivää sitten, että oksat ovat kuivuneet!   Hämmästyttävää.  Tartuin projektiin, joka oli kehkeytynyt mielessäni. Porasin oksiin reikiä, joista rautalangan sai pujotettua läpi. 

Lopulta kaiken äheltämisen jälkeen minulla oli kasassa jonkinlainen mobile, tai tuulikello.  Vajasta löytyi vielä tuollainen valkoinen kettinki, jolla sain koko komeuden ripustettua vajan kulmaukseen.  Piti varttua aamuun, että sain kuvattua kunnon valossa. 

Kuvakulmat ovat hankalia. Aina on jotain muutakin kuvassa, kuten huussi, komposti ja vajan lamppu 😂

Koska PALJON ON PALJON, niin oksia jäi reilusti ylikin.  Teen näistä joku toinen kerta jotain muuta, tai sitten samantyyppisen jutun kotiin. 

Samaan aikaan toisaalla - sanonta muuttui Toiseen aikaan samassa paikassa -sanonnaksi!  Voi hyvänen aika, mitä näin juuri ennen kotiinlähtöä!!   Ihan tuossa samaisen vajan nurkalla luikerteli ihan hyvän kokoinen musta kyy!  Sinne se meni vajan alle!!  Voi itku!  En ole ennen nähnyt kyitä mökin tontilla. Olin sentään nytkin parin päivän aikana rämpinyt lähimetsässä ja mökin pihalla.   Pari rantakäärmettä olen tämän kesän aikana nähnyt.    

Nyt toivon, että kyy oli vain läpikulkumatkalla ja kulkee vain oikotietä vajan alitse suoraan naapurin tontille.....   

Heti tuli mieleen, että Merri on ollut monella mökkireisulla pihalla.  Se tietysti yrittäisi näyttää kärmekselle kilinkikkelit, mutta pelottava taistelupari tuo olisi ja huonosti voisi käydä.  Nyt on pidettävä silmät auki!  Olen kyllä tähänkin asti aika tarkkaan katsellut maahan kävellessäni.   

Onneksi on loppua kohti ihan kivakin kuva. Löysi kanttarelleja tälläkin mökkireissulla. Tavallisia sieniä ei ainakaan vielä näkynyt. Tatteja en edes yritä kerätä, kun en osaa.  Lehdessä luki, että tänä vuonna ei perussieniä oikein tulekaan. 

Milloin olet viimeksi nähnyt käärmeen luonnossa? 

Puiset linnut

 Irtopää löytyi irvokkaasti keskeltä nurmikkoa!  

Pysäyttävä näky vaati kiipeämään korkeuksiin ja noutamaan vartalonkin.  Tuulen, veden ja lumen armoilla ollut lintuparka oli nähnyt päiviensä pään. Vuosia se olikin kököttänyt vanhan tammen rungon päällä hämäämässä ohiajavia autoja. Se näytti etenkin kaukaa katsoen hyvinkin aidolta.  Ei tuo lokki sinänsä mikään vieras lintu täällä ole, kun on tuo jokikin aika lähellä. Harvoin ne silti pihapiiriin tulevat. 

Merri tarkasteli tilannetta aikansa ja totesi sitten, että tämä siipiveikko ja sen kuolema eivät ole minun tekosiani! 

Puumateriaali tuntui vielä yllättävän vahvalta, joten päätin hioa maalin pois ja maalata linnun uudelleen. Käytin ihan tavallisia akryylivärejä, jotka ovat kestäneet maalatuissa kivissäkin ulkona melko hyvin. Päälle suihkuttelin reilusti lakkaa.  

Tadaa! Lintu heräsi henkiin!  

Samanlaisen uudestisyntymän sai kokea aiemmin vanhan kirsikkapuun päältä pelastamani harakka.

Siinä se nyt katselee maailmaa hieman kieroilla silmillään. 

Olen ostanut näitä puisia lintuja käsityömyymälästä. Tunnen myös tekijän. Nämä ovat minusta kerrassaan upeita!  Alakerran ikkunan välissä seikkailee pingviiniperhe.  Röpölasin ansiosta näyttää, kuin perhe kulkisi jossain jäätiköllä. 

Merrin häkin reunassa keekoilee palokärki. Naapureihin osoittelevan kylttitangon päällä istuu pääskynen. 

Alakuvat ovat mökiltä; västäräkki ja lokki. 

2 työpäivää ennen lomaa.  Vihdoinkin lomailmat alkavat olla normaalit, eli ensin on hyvä ilma, mutta loman lähestyessä alkavat vesisateet ja viileämmät ilmat.  Loman ajalle ei vieläkään ole mitään erityisiä suunnitelmia, jos ei oteta mukaan isän uurnanlaskutilaisuutta.  Pieniä pyörähdyksiä voisi jossain tehdä. Tosin tämä koronatilanne alkaa olla taas huolestuttava. Alkaa jotenkin ärsyttää jo missään kulkeminen, kun aina vaan on maski ja korona ja maski ja korona.  Töissä maski on kasvanut jo kasvoihin niin kiinni, että ei huomaa mitään, vaikka istuu pitkäänkin yksin näpyttämässä tietokonetta jossain huoneessa, eikä ketään lähimaillakaan. Kyllä on turvallinen olo! 

Eilen kävin hierojalla pelastamassa, mitä pelastettavissa on.  Kroppa on taas kuin rautakanki ja kivistelee joka puolelta.  Jospa nyt taas saisi itsestään irti vähän venytellä ja voimistella, kun nekin ovat tässä helteessä jääneet tekemättä...  Selityksen makua oli tuossa äskeisessä lauseessa 😅

Ukkosta on ilmassa ja hautovaa, mutta vettä ei vaan meinaa tulla.  Ilma on jotenkin tunkkainen.  Ehkä se raikastuu taas pakkasten tullessa. 

Mukavaa loppuviikkoa Teille Hyvät Ystävät!