Jäät lähtivät

 Alkutilanne maanantai-iltana. 

En ole koskaan osunut mökkeilemään silloin, kun järveä peittävä jääkansi katoaa.  Tässä on ranta jo sula ja sai koukattua vettä saunaan ja käsienpesuihin.  

Merri on jälleen reipas mökkikaveri. 

Viime mökkeilyreisulla aloittamani junasukkia myötäilevät sukat valmistuivat samoista jämälangoista, kuin edellisetkin jämäsukat.  Yllätys, yllätys! Mikään langoista ei vieläkään loppunut.  Vihreä ei tainnut ollakaan Nallea, vaan ehkä jotain muuta. Tuo pilkullinen on jotain vauvalankaa.  Lankaa kului 29 grammaa kolmosen puikoilla. Aloitus: silmukoita 12/ puikko. 

Tiistaina alkoi valtavan kova tuuli suoraan järveltä  rantaan päin. Jää alkoi sulaa kaukaa selältä alkaen.  Viime talven jääkansi ei ollut tavanomaisen paksuinen, eikä se kasaantunut lautoiksi ja keoiksi rannalle kuten kuulemma joskus on käynyt.  Nyt se suli tuolta ulapalta päin sohjoksi.  Ilma oli tosi kylmä. 

Puut huojuivat mökin ympärillä yötä-päivää. Väkisinkin tuli mieleen, josko jonkun runko pettää ja rojahtaa yöllä niskaan.  Taivas on kuvassa sininen kuin mikä.  Näyttää kovin aurinkoiselta ja lämpimältä, vaan totuus oli toinen.  Tuuli oli niin kova, että tuolit lähtivät kovalla rytinällä liikkelle avoimella, katetulla terassilla. Siinä riitti taas Merrillä ihmeteltävää. Se viihtyi vain hetken pihalla, eikä voinut käsittää, mitä tapahtuu, miksi ja mistä päin.  Sisällä oli turvallisempaa. 

Ulkona oli HURJA keli, jolla viittaan tietysti Repolaisen huhtikuun haasteeseen. 

Äkkimältään voisi luulla, että ei ollut oikein hyvä haravointikeli, vaan mitä vielä! Sehän oli ihan täydellinen. Tuuli tuli juuri oikeasta suunnasta ja vähän piti vaan haravalla avittaa 😜

Jään reuna lähestyi päivä kerrallaan, tunti tunnilta.  Ulkona oli todella kylmä, mutta välillä piti piipahtaa ulkona kuvaamassa jäätilannetta. 

Kerran luulin jo, että pitää ryhtyä hengenpelastajaksi, kun veden seassa liikkui jotain tummaa.  Jonkun laiturinpätkä se siinä  taisi keinahdella veden mukana.  

Niin kylmä oli, että piti tehdä seuraavaksi lapaset!  Kävin mökkitien yläpäässä kuvaamassa ne.  Tiellä oli heti lämpimämpää auringonpaisteessa, kuin tuulisessa rannassa.  Teddy -lankaa kului kolmosen puikoilla 113 grammaa. Ohjetta ei ollut. 

Keskiviikkona jää suli pitkän matkan. 

Illalla kaikki jäät olivat meidän rannasta poissa!  Wau! Tätä oli kiva seurata.  Jäät lähtivät siis ensin vastarannalta. Meidän mökki on pienessä niemekkeessä ja sen molemmin puolin on pienet lahdekkeet, joihin jäät valitettavasti vielä pakkautuivat.   Nyt varmaan lienevät sieltäkin jo sulaneet.  

Erittäin kylmä edelleen, yöllä pakkasta.  Ilman hattua ei ulos kannattanut mennä ollenkaan. Pipo syntyi 7 -veljeksen Suomi -kerästä, tai oikeastaan vain 61 grammasta. Luulin pääseväni kerästä eroon, vaan eipä se tietenkään kokonaan loppunut.  Puikot kokoa 3½, silmukoita alussa 100.  Loppu kehittyi omia aikojaan. 

Niin oli kuvatessakin kylmä, että horisonttikin on taas vinossa. 

Vielä ehdin kokeilla afrikantähtiä näistä virkkauslangoista. En ole ennen tehnyt. Ei oikein mennyt nappiin, luulisin. Ehkä vedin tuon väliin sijoittuvan pylvään liian tiukalle?  

Värit osuvat Kristiina K:n haasteeseen keltaista ja vihreää. 

Vapaat on taas vietetty ja työt kutsuivat putoamaan arkeen. 

Hyvää viikonloppua juuri Sinulle! 

Miltä maistuu maaliskuu

Kuukausi alkaa loppumaan ja on aika vastata Repolaisen kuukausihaasteeseen, "Maaliskuun makuja". Satavuotiaan sylissä -blogista sain idean tehdä vastauksen aakkosissa, joista tiedän Repolaisenkin tykkäävän 😁 Jotkut kirjaimet olivat vähän haastavia, mutta oikealla lähestymistavalla löysin niihinkin vastauksen 😜

A  Alentaja -margariini

B Banaani, Bari durumvehnäleipä

C Conference päärynät, Cookie sandwich

D D -vitamiini, Donitsi

E  Elovena, eli kaurapuuro

F Fun Light -mehu, Fusillipasta 

G "Gallen" mätitahna 😂

H  Hernis herneproteiini

I Ihastuttava Brita -kakku

J  Juusto

K  Kahvi, Kanttarellit, Kuha

L  Leipä, Linssisipsit

M  Mustikat, Mustamakkara (tätä söin sen kunniaksi, että viimeinen  komisario Koskinen tuli kuunneltua)

N  Navel eli appelsiinit

O OOoo! Mikä herkkutikku! (Merri ja Frodo ja Sam ja Maia) 

P  Pink Lady, eli omenat, Perfect fit -nappulat (vastaajana Merri ja Frodo)

Q  Quka söi viimeisen siemenruisleipäpalan??

R  Ruohosipuli

S Salaatti, Sheba (vastaajana Merri ja Frodo)

T  Tang Gold eli mandariini

U Uusi linssisipsipussillinen 🫣

V  Vaniljajäätelö

W Wiener 

Y Ystävän tarjoama kahvikupposellinen

Z Zuffela -kahvilassa jäi käymättä tässä kuussa (gluteeniton kahvila, tosi hyvä!)

Å Ålands potatos jäi syömättä...

Ä Ässäkeksit 😁

Ö Ötökkä (vastaajana Frodo)

Pääsiäinen voi alkaa! Vanhat tipuliinit on kaivettu esille 😂 Näitä lättätipuja ei voi heittää pois, koska ne ovat jo meillä ihan legenda. 

Toivotan kaikille makurikasta maaliskuun loppua! 

Ei niin vakavaa

Olisiko nyt sopiva päivä ottaa osaa Kristiina K:n haasteeseen, jossa kysellään kuukauden mokaa? Perjantai 13. päivä on tunnettu epäonnen päivä.  Kuukausikin on vielä puolessa välissä, joten kaikenlaista mokaa voi vielä loppukuustakin tulla vastaan.   Mitään suurta mokaa ei ole ehtinyt tulla, eikä toivottavasti tulekaan.  Pieniä mokia käy silti ihan päivittäin.   Välillä mietin, että nyt olisi piilokameralla taas kuvattavaa, kun seurailisi minun touhujani. 

Puhelin täytyy välillä laittaa lataukseen. Johto vaan kiinni ja töpseli seinään. Vaan kuinka päin johto tulee??  Turha ahtaa pistokkeeseen menevää päätä puhelimeen. Ei se mahdu! 

Kaupasta ostettu salaatti ei ollutkaan sitä lajia, jota olin aiemmin syönyt.  Väärä ostos osoittautui ihan hirveän makuiseksi.  Olihan se syötävä, kun olin ostanut... 

Töissä tapahtuu usein ihan pöhköjä juttuja. Niistä suurin osa ei näy ulos päin ollenkaan. Olen siis kotihoidossa töissä.  Muuttuvia tilanteita ja jatkuvia ihmiskontakteja.      

*Menen  "Mairelle", mutta yht´äkkiä en muistakaan hänen etunimeään, kun olen käynyt jo vaikka kuinka monessa paikassa.  Mieleen tulee vain "Helvi".   Maire ei ehkä reagoi, jos kutsun häntä Helviksi.  Mikäli tajuan jo ennen sanomistani, että en muistakaan etunimeä, tai olen epävarma nimestä, niin kutsun häntä jo turvatoimena ihan vaan rouvaksi tai neidiksi. 

*Olen menossa tiettyyn suuntaan ja siinä ajellessa mietin jo seuraavia paikkoja, missä järjestyksessä kulkisin.  Hetken päästä huomaan kääntyneeni väärälle tielle.  Sama juttu käy, jos mietin jotain kotijuttua työajojen aikana. Helposti sitä kääntyykin kotia kohti ❤️ Töistä kotiin lähtiessä sen sijaan olen useasti mennytkin väärään suuntaan, koska olen päivän  mittaan mennyt sinne jo useita kertoja työn merkeissä. 

*Entä sitten käyntien kirjaaminen hoitokertomukselle?  Käynnit kirjataan puhelimen sovelluksella. Kaikkihan tietävät, miten puhelimen kirjoitusosio korjaa sanoja mielestään  oikeiksi.   Puhelimella nopeasti kirjaaminen tuottaa paljon kirjoitusvirheitä.  Automaattikorjaus on usein avuksi, mutta se on  välillä liiankin avulias.  Asiakkaalla ei useimmiten ole pilvikipua, eikä muutakaan höpöhöpöä.  Tarkistan jokaisen kirjaukseni ennen tallentamista. Virheitä saattaa silti jäädä huomaamatta. 

Käsitöitä tehdessä tapahtuu jos jonkinlaisia mokia.  Joistain saattaa jopa oppia jotain.  En muista pitkään aikaan ommelleeni hihaa nurin päin puseroon.  Ristipistoihin en ole edes koskenut vuosiin, koska en koskaan näe sitä ruudukkoa oikein ja pistelen siitä vierestä jotain omiani.   Haltija -sukissa neuloin kantapään vähän väärään paikkaan, mutta sain korjattua sen pienellä säädöllä, eikä kukaan tiedä mitään.... 

Puikko katkesi liiasta väännöstä neuloessa. 

Voiko unessa mokata? Näin unta, että olinkin poliisi.  Tein muiden kanssa  hälytyskäyntejä rikospaikoille, mutta tehtäväni oli myös koko ajan vahtia netissä eri kaupunkien poliisihuutokauppoja.  Mikäli siellä oli myynnissä jotain tosi arvokasta, minun piti huutaa se meidän omalle poliisiasemallemme.  Oli koko ajan jotenkin ahdistunut olo. Ei sen takia, että olin poliisi, vaan sen takia, että pelkäsin, että en huomaa sitä tärkeintä myytävää tavaraa ja saan sapiskaa töistäni. 

Näitä miettiessä soi koko ajan päässä Pauli Hanhiniemen MUUTKIN MOKAA 

Näisä tunnelmisa jatketaan tätä pirjantai 13 pävää.  Moikut, moikut! 

Kamut -lapaset

 Mitähän tässä tapahtuu?  Piilossa vai tahattomasti asettautuneena?  Oven alta voi tarvittaessa tassulla härnätä toista. 

Nyt hommiin! Lattialla on tarkisteltavaa!  Frodo on enemmän kiinnostunut siitä, näkyykö sen kasvokuva selkeästi kamerassa. 

Lattialla pötköttää Irkun (Sairaasti sukkaa -blogista) suunnittelemat lapaset. Niiden ohje on tämän helmikuun ajan ilmaiseksi tarjolla Lankajengissä.   Irkulla on siellä monta muutakin kivaa ohjetta.  Muutaman olen ostanut ja Miesten joulusukat myös toteuttanut näiden lapasten lisäksi.  Nämä liittyvät myös Sweets & Socks -blogin lapasboxi -haasteeseen, jossa haastesanoina näin ystävänpäiväkuukautena ovat läheisyys, ystävyys, rakkaus. 

Merrin tarkastushomma on paljon tarkempaa. Se huomaa heti, että värit eivät ole ohjeen mukaiset, eikä kuvio näin ollen näy niin hyvin.  Peukaloihinkin on näköjään lisätty vielä 3 silmukkaa ohjeesta poiketen.    Muuten ovat ok. Saako nyt lisää nameja? 

Valitsin langat "summamutikassa" , lähinnä sellaisia, joita sitten saisin myös käytettyä pois.  Kyllähän nämä yhteen sopivat, mutta kuvio ei tosiaan näy niin hyvin.  Tuo oranssi on 7 veljestä Kuuraa, jossa on kimalletta mukana.  Lankaa kulutin 3,5 puikoilla 93 grammaa. 

Ystävänpäivä ei ole vielä, mutta yhtä hyvin se voi olla ihan joka päivä, vai mitä? 

Farkkupurkki

 Vapailla on aikaa viihtyä Merrin kanssa askarteluhuoneessa.  Merri nauttii siitä, että touhutaan yhdessä. Sen touhu on useimmiten nukkumista pöydällä vieressäni.  Lopputulosta voi silti aina käydä vilkaisemassa, kun pyydetään. 

Vielä löytyi yksi iso kurkkupurkki, vaikka tein kesällä jo aika monesta niitä aurinkokennolyhtyjä mökille.  Minulla on ollut jo pitkään ajatus tehdä taas jotain vanhoista farkuista.  Kaikenlaisia ideoita on, mutta mikä niistä on oikeasti toteutettavissa, onkin sitten jo ihan eri juttu. 

Leikkasin yhdestä jämäkangaspalasta pohjan kokoisen ympyrän ja siihen ompelukoneella ompelin purkin reunojen levyisen palan. 

Sitten leikkasin farkkumateriaalilootastani punttien saumoja. Liimasin niitä kuumaliimalla alenevasti purkin kupeeseen. Jätin aina sauman alapuolelle ohuen suikaleen kangasta, jotta purkin pinta ei vilkkuisi kaitaleiden välistä. 

Lopputulos oli vähän pettymys.  Purkista tuli vähän kummallisen näköinen.  Sovittelin sen pintaan farkuntaskujakin, mutta ne eivät olleet kivan näköisiä. Olivat liian suuriakin. 

Merkkien liimaaminen sinne sun tänne toi heti uutta näköä.  Lopputulokseen olen nyt ihan tyytyväinen.  Ainakin olen saanut purettua tämän idean pois päästäni 😊

Farkkujutut ovat kiinnostaneet  nyt vähän enemmänkin, jopa isommassa mittakaavassa.  Nämä suunnitelmat johtivat siihen, että farkut loppuivat kesken, tai niistä oli jo leikattu kaikki isommat osat.  Päädyin eilen kiertämään kirpputoria farkunkiilto silmissäni.  Sain koriini 5 kpl farkkuhousuja hintaan 10.90 euroa. Ei paha!   Mitä näistä on tulossa? En kerro, kun ei ole vielä mitään valmista.  Etukäteen kertomisella on vähän huonoja vaikutuksia lopputulokseen 😉

Näytän hankinnan kuitenkin tässä, koska osallistun sillä Kristiina K:n haasteeseen: tammikuun hankinta.

Asiasta aivan muuhun. Merri on taas pakkasten laskettua halunnut pieniksi hetkiksi ihan ulos asti.  Ulkoiluhäkkihän meillä on käytössä monta kertaa päivässä. Kumpikin kissa käy siellä kurkistelemassa, mutta Merri on ainoa, joka haluaa välillä ihan tassuttelemaan pihalle.  Pitää käydä haistelemassa reviiriä.  Naapurin kissa kulkee pihalla silloin tällöin.   Jänisten jälkiäkin  näkyy lumella. 

Muutaman talon päässä  käynyt tapahtuma pistää katselemaan pihalla olevia jälkiä ihan uudessa valossa.  3 kaurista on käynyt pihoilla pyörimässä (ei meidän, enkä ole nähnyt).  Seuraava näkymä olikin sitten se, että jokin oli tappanut yhden ja vienyt pään mennessään!  Oliko se ilves, vai mikä voi viedä pään mukanaan??  Heti perään ilmestyi apajille kettu.  Vaikea uskoa, että kettu olisi pureskellut pään ja raahannut sen jonnekin. 

Etenkin kissojen takia pistää vähän hirvittämään, josko meidänkin pihaan eksyisi noita kauriintappajia. 

Alla olevia jälkiä katsoin tarkkaan.  Taitavat olla kuitenkin naapurin uuden koiran, jonka näin ainakin kertaalleen toisella puolella pihaamme haistelemassa.  Näytti pennulta. 

Pitäisikö pihaan nyt varustautua rummuin ja torvin, että saa murhanhimoiset kulkijat säikäytettyä muualle??  Saattaisihan siinä päästä ainakin uutisten loppukevennykseen 😂

Siinäpä taas tämän hetken mietteitä.  Iloista päivää juuri Sinulle! 

Frodo hypnotisoi sinut

Tervehdys palvelijat ja muut kaksijalkaiset kulkijat.  Tämä juttu on minun, eli Frodon.  Haluaisin kertoa teille päivästäni ja osallistun tässä samalla  jouluhaasteeseen. 

Tähän juttuun pitää nyt oikein keskittyä, joten keskittymisilme naamalle! 

Katso syvälle silmiini..... oikein syvälle... laske samalla kymmeneen hyvin hitaasti....  olen nyt hypnotisoinut sinut!  Jos sinulla on kotona kissa, niin ala välittömästi rapsuttaa sitä korvan takaa.  Silitä sen selkää.  Jos aioit ottaa sen syliin, niin lopeta se heti!  Kaikki kissat eivät tykkää siitä, en minäkään. Vain jos osaat samalla tanssia, niin sitten voit vähän aikaa pitää kissaasi sylissä. 

Sain kamultani Samilta tosi oudon viestin. Se kertoi, että sen palvelija, joka on alkanut kovasti virkkaamaan ja värkkäämään, oli tehnyt jotain isoäidinneliöitä.  Miksi ne eivät voi olla nimeltään kissaemon neliöitä?? 

Sam oli siinä sitten seurannut virkkuukoukun liikkeitä puoliunessa. Yht´äkkiä se sai huomata joutuneensa hattumalliksi!   Se lähetti minulle kuvansa ikään kuin varoitukseksi. Oikeasti minä salaa nauran Samille...  kysyin siltä, aikooko se käyttää tuota hattua jouluna 😼

 

Maatuska,  Selätön puutarhuri -blogista keksi jouluhaasteen, johon minäkin aion osallistua.  En minä ihan kaikkia kysymyksiä ymmärrä, mutta sen ymmärrän, että Maatuska kehui meitä kissoja komeiksi!  Olet hieno ihminen! Ja muista, että jos luet tätä, olet myös hypnotisoitu!  

Frodon vastaukset: 

 1. Mikä joulukukka on sinulle tärkein / rakkain, jonka hankit joka jouluksi?

Minä en ostaisi kukkia. Heinätupsukat olisivat kivoja. Ne ovat ulkonakin parhaimpia.  Palvelija yrittää tuossa vieressä kuiskia, että ostaisi hyasintin, jos jotain ostaisi. Sovittiin, että käyttää senkin rahan herkkutikkujen ostoon. 

2. Mistä jouluperinteistä pidät kiinni?

    Minä syön jouluruuan.  Sellaisen, jota mainostetaan telkkarissa. Se kissa siellä on hypnotisoinut sen palvelijansa antamaan sille Shebaa. Merri odottaa kovasti joulua, koska silloin voi yölläkin syödä, kuulemma. 

Merri muistuttaa joulukorttien tekemisestä. Se osallistui palvelijan kanssa niiden tekemiseen. Kuusenpallot ovat tärkeitä. Niitä voi läpsiä ohi mennessä.  Jos ne saa putoamaan, voi viilettää pitkin lattiaa niiden perässä. Kovat pallot ovat muutenkin kivoja. Niillä voi leikkiä erityisesti  yöllä, kun toiset nukkuvat. 

3. Osaatko mennä siitä missä aita on matalin esim. joulusiivouksen suhteen?

    Minä ainakin lähden toiseen kerrokseen, jos täällä aletaan siivota.  Merri huolehtii siivouksen toteutumisesta. Se katselee aina, kun palvelija siivoaa.  Se ei ole liian usein, kuulemma. 

Jos aidoista puhutaan, tykkään kyllä vakoilla aidan alta, mitä naapurissa tapahtuu. 

4. Käytkö joulusaunassa aattona?

    Minähän en saunaan mene!  Ihmiset menkööt, jos haluavat. Miespalvelija ainakin menee, muista en niin tiedä. 

5. Teetkö itse joululahjoja?

   Minä lahjon ihmisiä joka päivä kehräämällä, kiehnäämällä, hautaamalla yllätyksiä hiekan alle. Irrottelen myös karvojani muiden iloksi.  Merrille jätän joululahjaksi (kuten aina muulloinkin) kaikista ruoka-annoksistani pienen osan.  Palvelija on tehnyt jotain joululahjoja Merrin kanssa. 

6. Mieluisin syötävä joulupöydässä?

    KANA isoilla kirjaimilla. Muukin ruoka kelpaa. Minulla ei kyllä koskaan ole niin nälkä, kuin Merrillä. 

7. Rakkain joululaulusi?

    Laulan sen itse!   Yleensä iltaisin, kun toiset ovat jo menneet nukkumaan. Se on varma, että siitä palvelijan huilun äänestä en tykkää! 

8. Onko sinulla aito vai tekokuusi?

    Oikea kuusi meillä oli ainakin viime vuonna.  Sitä on kiva ihmetellä ja haistella. Onko ulkoa tuotu puu sisälle?  Yritän olla merkkaamatta sitä omilla merkeilläni. 

9.  Vanhin joulukoristeesi?

    Tämä on vaikea... onhan minulla tietysti se jouluinen kravatti ja rusetti.  

10. Torttu, pipari vai kuivakakku?

    Tykkäisin pasteijoista KANAtäytteellä. Ei ole näkynyt. Pitää varmaan leipasta sellaisia itse... 

Merri ihmettelee, mitä minä täällä höpisen.  Se odottelee ruokaa ja näyttää siltä, että se ei ole viikkoon saanut mitään.  Se näyttelee aina tuollaista, kun se luulee sen vaikuttavan palvelijoiden ruokintaintoon.  Minä olen tajunnut, että ruoka ei ole maailmankaikkeuden keskipiste. 

Nyt lasken kymmenestä alas päin hyvin hitaasti. Samalla kun heräät hypnoosistasi, huomaat, että kissasi tarvitsee herkkuja. Menet heti kaapille hakemaan niitä! Kuuluuko??  Heti! Ota sieltä takaa sitä  tahnaherkkua, jos on. Jos ei ole, mene ostamaan. 

Hyvää joulun odottelua juuri Sinulle karvakamu!  Myös Sinulle ihmispalvelija! 

Näkymä ikkunasta

 En ole vuoden mittaan osallistunut Kristiina K:n haasteisiin joka kuukausi, mutta nyt vuoden loppuessa tuli pakottava tarve ottaa osaa vielä tähän viimeiseen kuitenkin.  Ongelmana oli se, että meidän kodin ikkunoista ei näy mitään järkevää.  Lopulta päätin etsiä vanhoista kuvista jotain ikkunakuvia. Onhan se mökkikin tavallaan koti?   

Alla on syksyinen kuva mökin ikkunasta. Pimeys on käsin kosketeltavaa ulkovalojen  kajastuksen ulkopuolella.  Aivan säkkipimeää. 

Toisesta mökin ikkunasta näkyykin toinen vuodenaika, kesä.  Merriä kiinnostaa pihan asiat. Ne ovat ihan erilaisia, kuin kotona.  Iso lätäkkökin siellä kauempana häämöttää. 

Frodo on taas varmaan sohvan alla piilottelemassa, turvapaikassaan. 

Kodin ikkunasta näkyy vivahdus talvea. Tämän enempää ei täällä kuvanottohetkellä lunta ole.  Viime yönä tuli kuitenkin ohut lumikerros kaikkialle. Meillä on joka puolella naapureita, enkä viitsinyt kuvata heidän pihoilleen päin, joten keittiön ikkunan edessä olevalla kattolipalla olevat tonttu ja lintu pääsivät yhteiskuvaan. Kävin ottamassa useammasta ikkunasta kuvan, mutta kaikki muut olivat ihan surkeita.  

Kiitos Kristiina K, kun järjestit meille taas vuoden aikana useamman aivojumpan 😀 Vieläköhän ensi vuonna tulee uusia haasteita?

Viimeisin lukemani kirja

 Kristiina  K:n lokakuun  haaste, viimeisin lukemani kirja. 

Näin jossain vinkin tästä kirjasta ja nappasin sen kuuntelulistalleni.  Se on julkaistu tämän vuoden huhtikuussa. 

Tykkään kuunnella monenlaisia kirjoja ja siksi tällaiset yllätysvinkkaukset ovat ihan kivoja. Välillä on huonoja kirjoja, välillä keskinkertaisia ja sitten tällaisia, jotka ilmenevätkin olevan ihan napakymppejä. 

Alku oli vähän pitkäpiimäinen, mutta sitten pääsin jyvälle jutun juonesta.  Pertti Koivula luki kirjaa melkein 20 tuntia, mikä ei tuntunut yhtään liian pitkältä. Oikein odotin aina, että kohta jatkuu, kun oli pakko pitää paussia. 

 Kirja on historiallinen suurromaani lappilaispoikien kohtaloista talvisodasta nykypäivään ja osittain jopa ennen tuota.  Poikia kuoli hämmästyttävän paljon. Oli ihmeellistä, että jotkut sentään selvisivät aikuisiksi ja ikääntyivät. 

Pieni Lapinkylä (ymmärtääkseni keksitty nimi) oli sotien aikaan suurin kärsijä. Saksalaisten jättämät miinat ja niiden raivaus veivät monta poikaa ennenaikaiseen kuolemaan.  Kaamoksen pimeys tuotti runsain mitoin särkyneitä mieliä ja raskaita ajatuksia.  Korkeat pakkaslukemat jäädyttivät nuoria, jos vanhojakin pitkille taipaleille. 

Uskontojen monimuotoisuus oli omiaan järkyttämään herkkiä mieliä. 

Koko pohjois-Suomi tuntui olevan ajoittain eteläisen Suomen vietävissä. Kukaan ei oikein tiennyt, missä mennään ja kuka lopulta päättää. 

Kirja on kirjoitettu monin paikoin Lapin murteella, joka kuulostaa hauskalta Koivulan lukemana.  Traagisissakin kohtaloissa on aina jonkinlainen surullinen huumorinpilke, joka yllättää kuulijan. 

Kirjailija Tuikka on kirjoittanut 2 muutakin kirjaa, jotka pääsivät heti tämän kirjan myötä kuuntelulistalle: Kekkosen salaiset päiväkirjat ja Vitutuksen voima - suomalaisen katkeruuden voima.

Pehmeää

 Kristiina K:n syyskuun haasteena on PEHMEÄ. 

Kaikki kuvat ovat vanhoja, ja tämä Merrin kuva taitaa olla kaikkein vanhin, kun se näyttää  niin nuorelta. 

Sam rentoutuu mökillä.

Frodo loppukesän auringossa terassilla.

Maia on silkkaa karvapalleroa koko kissa. 

Kuningatar Maisan vatsan pehmoisuuksia ei katsella! (käy itse selällesi, niin otan kuvan!).   On se silti muutenkin pehmeä. 

Lempeitä tuulia, kasvoja pehmeästi hiveleviä juuri Sinulle! 

Kesäkuun bingo

Viime kuun aikaan ja kelloihin liittyvä bingo aiheutti minulle bingoahdistuksen ja jouduin jättämään sen väliin. Yritin suurimman osan kuukautta miettiä, mitä siihen laittaisin ja lopulta tajusin, että en halua puhua ajasta ja kelloista lainkaan. Töissä elämä on yhtä kellon perässä juoksemista, jopa ruokatauko on kellotettu ja asiakasajat alkavat olla joltain osin jo luokkaa 7 minuuttia, tai 12 minuuttia.   Työn ulkopuolella en siis halua ajatellakaan aikaa, muilta, kuin pakollisilta osin.  

Tämän kuun bingo on huomattavasti helpompi aiheeltaan.  Tässä tulee minun kesäkuun bingoni täytettynä. 

IHAN PIHALLA

Seuraavat kaksi kuvaa on napattu mökin pihalla. Ylempi kuva on päivällä auringonpaisteessa ja alempi kuva on illalla auringon viime säteissä. 

Tarkkasilmäisimmät huomaavatkin, että perinteinen kuvaussuuntani on vaihtunut 😄

UUNI

 Mökin pihalta löytyy vuosia sitten muurattu savustusuuni.   Siinä näkyy oman käden jälki kaikin puolin 😊

AJANKOHTAISTA

Kotona kukkivat arovuokot täyttä häkää!  Ne ovat levinneet niin paljon, että nappasin tästä jonkin verran mukaan mökillekin. Ovat sitkeitä ja leviävät helposti.  Kukkivat myöhään syksyllä vielä uudelleen joiltain osin. 

JOTAIN UUTTA

Mökin pihalla on monta alppiruusua. Osassa on paljon kukkanuppuja, tässä vain yksi. Kasvi on keskittynyt kasvattamaan uusia latvuksia.  Ehkä se kukkii taas ensi vuonna paremmin.  Tykkään tästä alppiruusun paikasta näiden kivien vieressä.  Äiti on sen siihen istuttanut. Kivien päällä kukkii myös kivikkokasvia (en muista nimeä). 

SOPPA 

Tämä oli ruudukon vaikein. Mistä saada soppaa bingon keskiöön??  Hetken mietinnän jälkeen menin mökin kuiva-ainekaapille ihmettelemään. Siellähän se soppa piileskeli kaverinsa hernekeiton kanssa! 😃

KUUMA 

No okei, eihän tällaisilla asteilla tule kuuma....  muutama tunti sitten mökin saunassa oli ihan oikeasti kuuma, mutta ei ollut kameraa mukana ja äippä  olisi varmaan vähän ihmetellyt, jos olisin käynyt saunassa kuvaamaan 😂  Tämä mittari on lapsuuskodistani päätynyt lopulta tänne mökin saunaan. 

JÄMÄT/ HÄVIKKI

Käytän mieluummin sanaa jämät, koska tästä voi vielä jotain syntyä. 

EVÄÄT 

Tässä on juuri työnnetty uuniin Euroviisufinaalin katsomoon tarkoitetut eväät.  Täytetyt kesäkurpitsat ovat vaan niin hyviä! Tein yleisön toiveesta myös täytettyjä paprikoita ja lettuja. 

HEDELMÄ (jos toinenkin....)

Otin vielä yhteiskuvan näistä virkkaamistani ja neulomistani hedelmistä, kasviksista, marjoista, jäätelöistä, leipomuksista, kananmunista, nakeista, kalasta, sienistä, pastasta...    

Näitä oli todella kiva tehdä!  Nyt on homma paketissa ja ruoat päätyneet tyttöselle kauppa- tai muihin leikkeihin. 

Tämän bingon mahdollisti minulle ja teille Repolainen!  Kiitos hänelle 💜