Messuista ja muusta

 Olen joskus vannonut, että en enää mene Tampereen Kässämessuille. Olin tuolloin kokenut niin valtavaa ryysistä joka paikassa, että hermo ei  meinannut kestää.  Niinpä vaan huomasin taas olevani messuilla viime viikonloppuna 😀 Muutamana viime vuonna reisusta on tullut myös lähipiirin yhteinen messupäivä ja yhdessäolohetki.  Tänä vuonna mukana oli äitini ja tyttäreni.  Nuorin ajoi mennen tullen, omasta halustaan. Samalla äidin auto sai "liikuntaa" vähän enemmän, kuin yleensä.  Minä sain istua repsikan paikalla ja yrittää pysytellä hereillä. Se ei tälläkään automatkalla sujunut hyvin 😆 Minua alkaa nukuttaa autossa aina ihan vietävästi. Välillä nukahdan ihan muutaman kilometrin matkallakin.  Ajaessa en tietenkään nukahda... 

Messuilta en kuvia ottanut. Tulee aina tunne, että myyjät eivät halua tuotteitaan kuvattavan, joten

 en sitten käynyt salakuvaamaankaan.  

Sunnuntai oli messupäiväksi erittäin hyvä valinta.  Suurin ryntäys oli ollut varmasti jo perjantaina ja lauantaina. Sunnuntaina pääsi kulkemaan ihan kivasti, eikä myyntipisteissäkään ollut puristavaa ahtauden tunnetta, joka latistaa tunnelmaa.  Rauhassa sai katsella. Joissain paikoissa oli vähän jonoa, mutta ei niin paljon, että ei olisi malttanut odotella. 

Paljon tavaraa, mutta vähän ostoksia.  Paljon ideoita, ehkä myös vähän toteutuksia niiden näkemisestä huolimatta 😂  Toisten tekemiä juttuja on kuitenkin kiva katsella ja hämmästellä tekijöiden luovuutta. 

Yhden kojun kohdalla oli pakko pysähtyä, kun näin tämän niskan taakse laitettavan kohdelampun. Ystävä kerran tilasi tällaisen jostain ja sanoi sen olevan hyvä.  Silloin minua nauratti, mutta nyt päädyin itse samaan ostokseen.  Varsi on joustava ja taivuteltava. Valoja voi himmentää tai kirkastaa.  Lamppuja ladataan johdon kanssa tarpeen mukaan. 

Myyjä sanoi esittelynsä yhteydessä sanan "mökki", jolloin minäkin tajusin, että juuri tällaista valoa olen tarvinnut! 😁

Autossa ei päässyt testaamaan, kun ei ollut käsityötä mukana. Minulle tulee helposti huono olo autossa, eikä nukkuessakaan ole järkevää käyttää kohdevalaistusta. Ehkä unista saisi lampulla selkounia, ken tietää?!  Silmälasit päässä nukkuminen on ainakin kirkastava kokemus. 

Kotona testasin lamppua. Pelkällä niskalampulla ei kyllä meikäläinen pärjää, ainakaan mustan langan kanssa.  Lisävalona tämä on kuitenkin ihan hyvä juuri sellaisessa paikassa (mökki), jossa ei ole niin hyvää valaistusta joka nurkassa. 

Kyläilevä Sam -kissa halusi kokeilla kohdevalossa makaamista.    Sam kotiutui muutaman päivän vierailullaan tosi hyvin. Se sulautui hyvin Merrin ja Frodon porukoihin, pääsi Merrin kanssa sänkyyn nukkumaan ja osallistui kilpajuoksuun ja painiin aktiivisesti.  Ehkä sillä kuitenkin oli myös vähän jo ikävä kotiin, kun se tässä kuvauksen yhteydessä viihtyi sylissä pitkän aikaa. 

Messuilta ostin muutaman jouluisen tiskirätin, tai tiskiliinan, miksi näitä vähän paksumpia pyyhkeitä nyt kutsuisikaan.  Olin jo ajatellutkin, että ostan, kun silmiin osuivat nämä kissa-aiheiset liinat. 

Kotiin tuliaisiksi maistiaisia Kuivalihakundilta, metrilakumyyjältä ja kalakukkomyyjältä.  Kukoissa on kyllä eroja, riippuen kuka ne on tehnyt, se on todettava. 

Niina Laitisen myyntikojusta jäi käteen tämä alla oleva sukkalehti. Neulomisessa tykkään eniten kirjoneuleista.  Tässä lehdessä oli monta tosi kivaa mallia. 

Lehden kannessa Lumi Karmitsan Rastopaalit. 

Alla Marjukka Vuorisalon Stahsbusterit.

Heini Perälän Rositat alla. 

Lumi Karmitsan Missikirrit. Näihin olin kiinnittänyt huomiota jo aiemmin netissä. 

Monta muutakin kivaa mallia lehdessä on, mutta nämä valikoituivat tämän hetken mielenkiintoisimmiksi valinnoikseni. 

Minulla on edelleen joululahjasukat keskeneräisinä.  Alkaa sama malli jo tympimään ja odotan innolla, että pääsen käsiksi johonkin ihan muuhun. 

Kaikenlaista tapahtumaa on viikon aikana ollut.  Olen tilannut erinäisiä asioita postin kautta  ja olen ollut hukkua "olemme lähettäneet paketin 1/3, 2/3, 3/3", "seuraa lähetystäsi", "pakettisi saapuu silloin ja silloin suunnilleen tähän aikaan",  "olemme saaneet pakettisi kuljetettavaksi".......  

"Olemme yrittäneet olla sinuun yhteydessä tuloksetta", paitsi että kukaan ei ole soittanut (eikä laulanut) puhelimeeni päivän aikana.  Yhdet paketit oli viety postiin ja niitäkin oli 2. Sekosin ilmoitusviestien tulvaan, enkä tajunnut hakea kuin toisen... että harmitti, kun pääsin kotiin.  Onneksi seuraavana päivänä tuli taas yksi lähetys, jolloin sain  edellispäivän paketin haettua samalla kertaa. (HPöllön paketin sain siinä samalla matkaan 😍). Lähes kaikki ilmoitukset ovat tulleet sekä sähköpostiin, että tekstiviestillä.... kili-kili-kili....     Sinne väliin vielä muutama tavallinenkin viesti.  

Äiti alkoi kyselemään, miten henkilökortti uusitaan. Kerroin, ja katsoin samalla oman korttini/ passini. Kumpikin oli vanhentunut elokuussa!   Kipaisin sitten valokuvaan ja tein hakemuksia netissä.  Sinun on käytävä poliisiasemalla tunnistautumassa!  Selvä. yritin varata ajan netistä. Ensimmäinen aika tammikuun puolivälissä...    Menin sitten suoraan töistä, ihan sulkemisajan kynnyksellä poliisiasemalle ja pääsin alle puolen tunnin jonotuksella ulos sieltä!   Hienosti meni!   Postilähetyshän siitäkin taas tulee, eikä tietenkään samaan paikkaan, kuin muut lähetykset ja ilmoitus tulee, juu, juu 😂

***

Orkesterin kanssa käytiin soittamassa joululauluja kauppakeskuksen joulunavauksessa. Oli mukava keikka siinä joulupukin ja Pikku Myyn puristuksessa 😄 

Tuosta keikasta tuli taas mieleen, miten ihmeellisissä paikoissa sitä on tullut käytyä soittamisen merkeissä. Monessa paikassa, johon ei muutoin olisi ollut mitään asiaa.   Mieleen tulee ainakin kuorma-auton lavalla, tehdashalleissa, teltoissa, kaupungintaloissa, pommisuojassa, Lieksan vaskiviikoilla, naapurimaassa,  Kille-kissan turkissa Titi-Nallea lämppäämässä,  satamassa, hiihtomajalla, häissä, hautajaisissa, syntymäpäivillä, Ahtisaaren puhetilaisuudessa, itsenäisyyspäiväjuhlissa, raveissa, koulussa, palvelutaloissa, palokuntatalolla, markkinalavalla, konserttisaleissa, kirkoissa, AA-kerhon tilaisuudessa, ....       

Soittaminen, mikä hauska syy tunkeutua erilaisiin kohteisiin 😂

                                                                                             ***

Kaikkialla tapahtuu nyt ihmeellisiä asioita, joita päivittäin seurataan aktiivisesti, ainakin minä seuraan.  En muista katsoneeni nettiuutisia aiemmin näin aktiivisesti.  Toivottavasti tilanne tasaantuu ja koneisto toimii, kuten kuuluukin. 

Työpaikalla on jatkuvia muutoksia, eikä niissäkään tahdo pysyä perässä.   Parhaiten selviää, jos pystyy pitämään pään kylmänä ja pysymään rauhallisena, sekä ennakoimaan kaikkea mahdollista.   Onneksi on tulossa vielä viikko lomaa ensi kuussa. Sitä odotellessa...

Muhkeaa ja makeaa marraskuuta juuri Sinulle!

Jalat ja rahapussi kiittävät

 Kuten matkakertomukset, myös messukertomukset ovat erilaisia. Jokainen kokee asioita omalla tavallaan. 

Me ajelimme Tampereelle neljän sukupolven voimin, auton täydeltä 😊 Matka oli sen verran pitkä, että paikan päällä ei oltu vielä ovien avaamiseen aikaan, vaan vasta lähempänä puolta päivää. 

Auton parkkeeraus oli selkeästi ohjattua toimintaa, mutta autoja oli liikenteessä niin paljon, että paikka löytyi parkkipaikan kaukaisimmasta nurkasta.  Lämpimästä autosta kylmään ulkoilmaan siirtyminen oli raakaa  peliä.  Miten yhden asteen pakkanen voikin tuntua niin kylmältä tähän vuodenaikaan.   Keväällä ollaan  noiden lukemien aikaan jo suorastaan kuumissaan.  Onneksi olin varautunut korvaläpillä ja sormikkailla, vaikka ne lähtöhetkellä naurattivatkin.  

Liput messuille maksoivat 14-16 euroa päivästä riippuen. 

Messut olivat levittäytyneet 4 hallitilaan, joista jokainen oli aivan täynnä ihmisiä.  Paikan päällä tarvittiin siis erityisen pitkää vieteriä, kun joutui matelemaan eteenpäin ja jonottelemaan, jos halusi jotain katsoa. Moni juttu jäi tarkemmin katsomattakin, kun myyntitiskin edessä oli ihmismuuri.  

Myyjiä oli laidasta laitaan: oli harrastelijoita, ammattilaisia,  yrityksiä, järjestöjä.....     Oli erilaisia työnäytöksiä, kuten kangaspuilla kudontaa,  nypläystä,  ompelua, brodeerausta jne, sekä se yksi juttu, joka on ihan jokaikisillä markkinoilla, missä tulee käytyä, eli vihannesleikkurin esittelyä 😂   Aina löytyy uudenlaisia leikkureita ja vihannessilppua.  Anteeksi, jos nauroin tärkeälle asialle. On minulla kotona itsellänikin vihannesleikkuri, ehkä vähän vanhaa mallia, mutta kuitenkin 😉

Ihastelin kauniita makrameetöitä ja tulin sanoneeksi ääneen, että olisi kiva joskus kokeilla.  Kanssakulkijoiden kannustuksesta huomasin, että eipä aikaakaan, kun pussista löytyi nämä kaksi rullaa...   Tunnustan, että en tiedä yhtään, mitä näistä syntyy, tai onko lankaa/ narua edes tarpeeksi, tai minkäkokoiseen juttuun nämä riittävät. Myöskään solmut eivät ole ollenkaan hallussa. Heräteostos siis!  Kotimatkalla tosin tajusin, että näistä voisi myös virkata esim. korin?    Toivottavasti en kuitenkaan liian kauaa näitä kaapissa ala marinoimaan. 

Vain harvakseltaan muistin kaivella kameraa esiin. Tuntuu muutenkin nololta kuvata, jos ei sitten osta mitään.  

 Näistä tontuista tykkään. Ostin viime vuonna yhden potkukelkkatontun.  Äiti osti nyt porolla/ hirvellä ratsastavan tontun. Toipilastonttua emme tunnistaneet 👀 Mistä se mahtoi olla toipumassa? 

Yhdellä seinustalla oli kierrätyspukunäyttely. 

Parhaana, tai ehkä silmiinpistävimpänä ihastuin Paula Malleuksen Mokka -pukuun.   Mallin hiuksetkin sointuvat puvun väreihin. 

Nähdäänkö kenties tämän vuoden linnanjuhlissa tällainen?   Olisipa hienoa, jos linnan pukukoodina olisi tänä vuonna kierrätys, tavalla tai toisella. 

Näihin "hatturasioihin" ihastuin.  Mökillä voisi olla tällaisia ja sopisivat nätisti mökkiteemaan.  Kannen reiästä voisi pudottaa säilöön tyhjiä pulloja, tai puuastiaan voisi sijoittaa esim. muovinkeräyspussin. 

Ideana mainio, mutta en lähtenyt kanniskelemaan mukanani.   Nappasin kuitenkin verkkokaupan (Vanerikko) osoitteen, jos satun innostumaan myöhemmin. 

Erilaisia lankamyyjiä oli vaikka kuinka monta. Oli erilaisia villalaatuja ja värjäysmenetelmiä. En silti ostanut yhtään lankaa! (vai lasketaanko tuo makramee?).   Ajattelin, että kotona on jo riittävästi ja niillä pitäisi pärjätä. 

Sen sijaan kävin hipelöimässä vaikka kuinka monessa kangasmyynnissä.  Eihän niitäkään olisi tarvinnut ostaa, mutta ei niitä voinut täysin vastustaakaan 😊

Oikeassa reunassa on puuvillakangaspaloja. 

Vasemmanpuoleiset ovat trikoota. Jonkinlaisia suunnitelmia on olemassa. 

Päivän aikana oli muotinäytös, jota katsomaan oli kerääntynyt valtavasti ihmisiä.   Me olimme tyytyväisiä siitä, että käytävillä oli tuolloin väljempää. 

Yksi ostos jääköön tuonnemmaksi.... näytän sen sitten, jos, ja kun siitä jotain kehkeytyy. 

Yhdessä hallissa oli nk. jouluteemana  kaikenlaisia syömisiä ja juomia. 

Maistiaisia oli monessa paikassa 😄

Mukaan lähti  karjalanpiirakoita, kuivalihaa, saaristolaisleipää, makuhunajaa ja metrilakua.  

Kotimatkalla piti vielä käydä syömässä huoltoasemalla.  Olin torkkunut jo kolmet unoset siihen mennessä.  Syödessä tajusin, että en ollut juonut kahvia, kuin aamulla! Ei mikään ihme, että nukutti. 

Merrillä oli jo ihan kamala ikävä kotona.  

Tästä on taas hyvä jatkaa eteenpäin. Mieli on jo vähän jouluisempi, kuin ennen messuja. 

Heikunkeikun ja uutta viikkoa kohti! 

Messumeininkiä

Kädentaitomessut on nyt nähty ja elämä voi taas jatkua tavalliseen tapaan, omassa rauhassa. Messuilla oli ihan valtavasti ihmisiä ja liikkuminen oli ajoittain vähän haasteellista.  Suuri kävijämäärä on tietysti vain positiivinen asia järjestäjien ja myyjien kannalta.

Käsityötä oli taas jos jonkinlaista!  3 valtavaa hallia täynnä myyjiä ja vielä yhdessä hallissa ruokapuolen erikoistaitajien käsityötä.
Loppua kohti olimme tyttären kanssa jo tosi väsyneitä kävelyyn ja ihmispaljouteen.

Minulle jäi ostoskassiin ihanaa kissakangasta Katrin tilkkukaupasta. Kissat näyttävät oikeilta. Monessa kankaassa oli enemmän sellaisia satukissoja.  Suunnitelma tälle kankaalle on, vaikka toteutumisen kanssa voi olla vähän hitaampaa.
  Ostin uuden käsilaukun Aanmaa -myymälästä. Näitä laukkuja tehdään Kemiön saarella.  Laukku on samanmuotoinen kuin entinenkin laukkuni, joka on ostettu joitain vuosia sitten Tampereelta, käsityömyymälästä, jonka nimeä en muista.
  Ääriviivatarralevyt olivat tosi halpoja joten ostin niitäkin muutaman.

Näitä ihania tonttuja piti taas ihastella, aiempien vuosien tyyliin.  Oi kun saisi nuo kaikki!  Useampi näyttää paljon kivemmalta, kuin yksittäinen. 

Paperinarua oli useammassakin paikassa myynnissä. Siitä oli tehty ihania valopylväitä yms. jouluisia koristeita. 

Kokemuksesta tiedän, että paperinaru on yllättävän kovaa ja käsiin käyvää työstettäessä. 

Lopputulos voi kuitenkin olla tosi kaunis. 

Kangasputiikissa törmäsin tällaiseen korkkikankaaseen. Siitä saisi erikoista pintaa johonkin käsityöhön. Ei tarttunut mukaan, kun en heti keksinyt, mihin sitä voisi käyttää. Kuvan otin miehelleni, että voiko tätä käyttää esim. auton sisustuksessa joissain kohdissa.  Ei herättänyt suurtakaan innostusta....

Kaivanneeko seuraava kuva selityksiä..... en uskaltanut ostaa.... voi tulla entistäkin suurempia mielitekoja.  😅

Messuilla oli huomioitu tekstiilien ja tavaroiden uusiokäyttö monessakin aiheessa. 

Sekaan mahtui taidettakin. 

Tällaisen kun virittää olohuoneeseen, ei varmasti ole kenelläkään muulla samanlaista! 

Tampereelle saakka kun ajaa, niin onhan siellä yö vietettävä.  Tampereella on aina niin eläväistä porukkaa. 

Joulumyynti on jo alkanut, mutta onneksi ei joulumusiikkia vielä soinut, kuin yhdessä kaupassa.  Jouluun pitää sukeltaa vähitellen..... 

Löysin tunnetusta merkkikaupasta uuden joulukuusentähden!  Nyt muistan aina kuusta katsoessani, mistä tähti on meille tullut 😀

Taide on tamperelaisilla verissä..vai pitäisikö sanoa perustuksissa. Ainakin huilunsoittaja on saanut oikein patsaan! 

Merrin täytyi tietysti tutustua noihin kissannaamoihin. Se yrittää samaa ilmettä, vähän huonoin tuloksin, ainakin toistaiseksi. 

Käsityöturismia

Käytiin Nekun kanssa Tampereella Kädentaito -messuilla. Oli mukava vähän irtautua rutiineista ja lähteä turistiksi Tampereelle. 😊
Messuilla oli valtavasti kaikkea ihanaa!  Joulu on jo täyttä häkää tulossa ja se näkyi. Tämä oli niin kaunis asetelma,  että oli pakko kuvata, kun oli oikein lupakyltti vieressä.

Vähän hankalaa oli muutoin tunnelman kuvaaminen, kun oli ihmisiä jokapuolella. Tulikin sellainen olo ajoittain, että tämän jälkeen pitäisi olla viikko yksin kotona, että tasaantuisi. 😂 Väenpaljous ei olekaan messujen houkuttelevin asia, vaikka se näytteilleasettajien mielestä varmaan onkin.

Ensimmäisen kerran messuilujen jälkeen, vuosia sitten, sain sellaisen mielikuvan, että syömiset kannattaa syödä ennen messuilua, koska jokaiseen ruokaputiikkiin oli niin valtavat jonot. Nyt tämä asia näyttäisi parantuneen ja syötävää löytyikin useammasta paikasta. Päädyimme kuitenkin glögille ja smoothielle joululeivonnaisten kera. 

Aika pienillä ostoilla pääsin ulos.  Arkartelukuviot teksteineen pääsevät heti käyttöön. Pienet valosarjat taas olivat niin halpoja, että piti ostaa kun halvalla sai. 😊

Lankoja oli ihanissa väreissä ja niitä hiplailinkin. En kuitenkaan ostanut, kun kotona on niin monta neulomatonta kerää. Ne kai pitäisi ensin saada kulutettua. Taltutin sisäisen hamsterini..... kunnes tuli niitä kankaita. Silloin en enää pystynyt. Mukaan lähti ihastuttavat mustikka- ja sudenkorentoaiheiset kankaat. En pystynyt irrottamaan otettani niistä enää.  Nekku löysi panda-aiheista kangasta. 

Joulupakettiinkin löytyi laitettavaa. Tämä suloinen tonttu, joka kovassa pakkasessa, parta huurussa potkuttelee jäätä pitkin naapuriin viemään pakettia pienelle Sanni -tytölle. ... Ainakin minusta tuntui siltä, että sen se tekee! 

Vasta edellisenä iltana syntyi päätös jäädä Tampereelle yöksi ja pyöriä kaupungilla seuraavana päivänä.  Hotelli Tammer oli siisti ja hieno, historian havinoita kaikkialla.  Sisustuskin oli tehty uusvanhaksi. 

Monesti olemme olleet eräässä toisessa hotellissa, mutta nyt vaihdoimme ihan vaihtelun vuoksi. Sänky oli aivan erityisen pehmeä ja hyvä.  Aamupalakin oli hyvä. 

Hotellihuoneen varustukseen kuului myytävä lukko, jos olisi halunnut käydä kiinnittämässä omansakin tähän joukkoon. Eipä ollut nyt tarvetta sellaiselle. Aika vaikuttava on kyllä tämä lukkojen määrä. 

Tämä oli paras. Tässä on vielä mahdollisuus perua sitoumus, kun pitää numeroyhdistelmän muistissa. 😂😂

Kaupoilla kävelimme, kunnes jalat eivät enää tahtoneet kantaa. Mukaan tarttui nämä kaksi ihanaa mukia; The Gamekeeper ja The Fruit Picker. 

Ennestään kotoa löytyy The Petrolman ja The Night Watchman. 

Meillä on kotona pieni mukikriisi. Mies haluaisi samanlaisia mukeja, kun vieraitakin tulee. Itse tykkään valita kaikki mukit ihan tarkoituksella erilaisia.  Valintaprosessi on monesti tarkka. Yksin juodessani valitsen mukin tuntuman, koon ja fiiliksen mukaan. Vieraillekin on kiva valita persoonalliset mukit. Hienommissa juhlissa käytetään tietysti kahvikuppeja, jotka ovat yhteneväisiä. 

Löysin töihin kengät. Minulla on samaa merkkiä ollut kesäkäytössäkin. Nyt on suuret odotukset näitä talvisempia versioita kohtaan. Reilussa lumimäärässä eivät taida toimia, kun on niin lyhyt varsi.  Muutoin vaikuttavat hyvältä jalassa, nopeat laittaa jalkaan ja riisua, vettä hylkivä pinta.  Töissä elämä on yhtä sisältä ulos ramppaamista ja kenkäsuojien asettelua. 

En ole koskaan ollut innostunut aamutakista, mutta nyt sain herätyksen ja ostin sellaisen. Se on käytössä tälläkin hetkellä. 😊

Neuletyö oli tietysti mukana reisussa. Sukkaahan sieltä taas pukkaa. 

Tampere tuntuu ainakin turistin mielestä jotenkin aktiivisemmalta ja energisemmältä kaupungilta, kun omani. Joka kulmalla on pieniä kauppoja ja eri teemaisia kahviloita.  Joulu on vallannut katukuvan valojenkin muodossa.  Voihan olla, että turistina minun kaupunkiini eksyvä, voisi pitää tästäkin. Kyse voi olla näkökulmasta. Onhan näillä tietysti kokoeroakin ja asukasmäärä on erilainen. 

Tampereella on hyvä henki, mutta kyllä siellä on vähän outojakin asukkaita. Juttelin tälle partaniekallekin pitkän aikaa, eikä hän edes kääntynyt katsomaan! 

Hänellä olisi varmaan ollut asiaa, kun on tuota asennettakin, mutta milläs puhut, kun ei ole suuta?? 

Jouluisiin tunnelmiin! Terveisin Sartsa