Torni

 Pienen pieni kesäloma-ajelu vei meidät mökiltä Elvingin tornille.  Sen kerrotaan olevan näköalapaikka etelä-Suomen erämaaluontoon.  Olen käynyt siellä  joskus ennenkin, vuosia sitten. 

Pääsymaksu on 3 euroa/ aikuinen. Paikalla oli reipas nuori kesätyöntekijä ohjaamassa kävijät ovesta sisään. Kiikarit matkaan ja raput ylös.  Vaikka kateus on perisynti, niin taas minulle tuli mieleen, miten vääränlaisen ammatinvalinnan olenkaan tehnyt!  😂 Niinhän sitä silti sanotaan, että elämä on valintoja.  Taitaa pitää paikkaansa. 

En käsitä, miten minä, joka lapsena kiipeilin vaikka minne, olen nykyään niin epäileväinen jopa tällaisten rappujen suhteen. Ihan kuin ne olisivat huojuneet!  Kuntokin tuntui olevan surkeimmasta päästä. 

Ilma oli kaunis ja puuskutuksen tasaannuttua pääsin katselemaan maisemia ensin pelkillä silmälaseilla ja sitten kiikareilla.  Kaikkialla näkyi metsää ja vesistöjä.  Kaukana järvellä näkyi veneitä.  Muistelin lapsena olleeni yhdellä mökillä tuolla päin, mutta en enää osannut hahmottaa, missä päin järveä se olisi ollut. 

Tornin rakennutti vuorineuvos Rudolf Bernhard  Elving, (1849-1927). Hän perusti mm. Voikkaan tehtaat ja johti myhöhemmin myös Kymin Osakeyhtiötä, toimi useiden valtion hallinnon ja yritysten johdossa ja omisti laajoja maa-alueita. 

Rudolf  perusti mailleen Kirjokiven kartanon (siellä olen joskus lapsena ollut musiikkiopiston leirillä).  Se oli Elvingin perheen kesänviettopaikka. Talvet he asuivat Helsingissä. 

Kartanon mailla sijaitseva torni on yli 20 metriä korkea käsin valetuista sementtitiilistä muurattu kahdensankulmainen tornirakennelma, jonka rakennustekniikka on erikoislaatuinen. Kerrotaan Elvingin tuoneen menetelmän Saksasta. Toteuttaja oli rakennusmestari Kaarle Malmgren.

Torni on alun perin rakennettu palovartiointia ja luvattoman  kalastuksen ja metsästyksen valvontaa varten.  Sotien aikana torni oli tehokkaasti käytössä, sillä se toimi lottien miehittämänä ilmavalvontapaikkana.  

Alkuperäiset sisäportaat tuhoutuivat tulipalossa 50 -luvulla. Torni oli pitkään tyhjillään, mutta se kunnostettiin 1990 -luvulla ja toimii nyt matkailunähtävyytenä. 

Taisimmekin tulla paikalle pikkuautolla, vaikka se vaikutti tullessamme aika isolta autolta 😂

Tarkoitus oli matkalla käydä yhdellä uudella luontopolulla, mutta emme löytäneet sen alkupäätä.  Lopulta Verlaan palattuamme päätimme käydä kiertämässä siellä olevan n.2 kilometriä  pitkän luontopolun.  On todella mahtavaa, että hyttysiä ei ole juuri lainkaan! 😊 Punkeista varoiteltiin oikein kyltillä.  Ehkä se on joillekin matkailijoille  uusi juttu, vaikka itselle ihan normaali tieto tuollaisissa paikoissa kulkiessa.  Otin alkukesästä puutiaisaivokuumerokotteet.  Olisi mahtavaa, jos punkkirokote olisi sellainen, kuin kissojen punkkilääkekin, eli hylkisi mahdollisia kiinni käyviä punkkeja pois iholta 🤔 Olisiko tässä kehittelyn paikka lääketeollisuudelle?   Kohta alkaa marja- ja sieniaika. Saa nähdä selviänkö tänä vuonna ilman punkkeja. Jostain syystä ne ovat viime vuosina tykästyneet minuun. Yksikin on liikaa! 

Oletteko huomanneet, että blogin esikatselussa ei näy korjattu versio, vaan se näyttää päivittämisestä huolimatta kirjoitusvirheet?  

Kesä jatkuu.......    🌷❤️  nautitaan siitä nyt kun vielä voidaan. Aika menee niin nopeasti ja syksy kolkuttelee  salakavalasti nurkan takana. 

Mukavaa päivää juuri Sinulle!