Mökillä käydessä innostuin katsastamaan, mitä kirjoja hyllyssä oikeastaan onkaan. Ne yleensä vain ovat siellä, eikä niitä ole kukaan lukenut ties koska viimeksi.
Heti ensimmäisestä kirjasta ei ollutkaan kuvaa, vain sen sisälehdiltä. Liisan seikkailut Ihmemaassa ja Peilimaassa. Kirja on täyspunainen, kannesta kuvaton. Kirjan on kirjoittanut Lewis Carroll (Alice´s adventures in wonderland 1865 ja Through the looking glass 1872). Tämän kirjan on suomentanut Kirsi Kunnas ja Eeva-Liisa Manner. Kirja on julkaistu 1974. Tämä on minun lapsuudestani.
Alla oleva kirja ei ole vanha, mutta muuten mielenkiintoinen. Se on Suomen kansanlääkintäseura ry:n kulkaisema vuonna 2011. Sanna Monthan: Kansanlääkintää ja kotikonsteja.
Sisällä tarinaa mm. villan tervehdyttävästä voimasta.
Seuraava kirja oli minulle lapsuudessa mieluinen ja siksi varmaan niin kulunutkin. Se on Marjatta Kurenniemen kirjoittama Leenan sininen päivä vuodelta 1975.
Tätä kirjaa en muistanutkaan! Tove Jansson: Taikurin hattu vuodelta 1966 (Trollkarlens hatt, suomentanut Laila Järvinen).
Saariston lapset, kirjoittanut Astrid Lindgren. Kirja on julkaistu 1969 (Vi på saltkråkan, suomentanut Laila Järvi). Veikkaan tämän olevan 4 vuotta vanhemman tätini "perintöä".
Sukellusveneellä maapallon ympäri, Jules Verne, julkaistu vuonna 1970 ( Lieues sous les mers, suomennos Martta Tynni).
Nyt mennään jo vuoteen 1962, jolloin julkaistiin Tarua ja totta, uusi kansakoulun lukukirja 1, kirjoittajina Haavio, Tynni, Mäkelä.
Sisällä mm. amerikkalainen satu (Wanda Gas) Miljoonista kissoista.
Ja nämä sitten! Kiljusen Plättä 1963 ja Kiljusen herrasväen uudet seikkailut 1955. Kirjoittaja Jalmari Finne. Näissä on nimikirjoituksena äitini vanhempi sisar.
Joel Lehtosen Tarulinna vuodelta 1953.
Marketta tulee kouluun, Aili Konttinen 1948!
Tarzan oli lapsuudessa suuri suosikkini 😂😊 Tämä ensimmäinen osa (pokkari) on julkaistu 1964. Kirjoittanut Edgar Rice Burroughs. Olen kuunnellut tämän muistaakseni viime vuonna äänikirjana englanniksi. Koko Tarzan -sarjan olen lukenut jo ala-asteikäisenä. Muistan tarinoiden tulleen ihan leikkeihin asti. Olimme kaverin kanssa kovia kiipeilemään puissa ja kallioilla, jopa katoilla...
Pekka Töpöhäntä koulussa (1967)
Pekka Töpöhäntä ja Mauri Mäyräkoira (1952)
Pekka Töpöhännän uudet seikkailut (1953)
Kirjoittanut Gösta Knutsson, suomentanut Terttu Liukko.
Nämä on varmaan luettava tämän vuoden aikana mökkireissuilla uudelleen. Vuosikymmenten tauon jälkeen ne ovat taas kuin uusia!















Oi oi mitä ihanaa nostalgiaa. Monta tuttua kirjaa ja ihania muistoja tuli mieleen.
VastaaPoistaMukavaa sunnuntaita 🥰🥰🥰
Hämmästyin itsekin, miten vanhoja nuo kirjat oikein ovat. Historian havinoita suorastaan.
PoistaIhania kirjoja teidän mökin kirjahyllyssä!
VastaaPoistaVoisitko mitenkään perustaa sinne kesäkirjaston? 🤔🙏
Tosi vanhoja siihen nähden, mitä luulin. Kesällä avaan kirjaston. Tervetuloa! 😊
PoistaOi mitä kirja- aarteita. Nuo kannattaa visusti säilyttää jälkipolvien luettaviksi. 😊
VastaaPoistaSiinä ne hyllyssä odottelevan lukijoitaan 😊
PoistaKiva kooste! Eniten kiinnitti huomioni tuo keskimmäinen Pekka Töpöhäntä. Minulla lienee lähemmäs kymmenen saman sarjan kirjaa komerossa, jonne ei ole nyt pääsyä. Palannen asiaan. Rentoa sunnuntaita!
VastaaPoistaPekat tuli lapsena luettua kaikki kirjastosta ja varmaan näitäkin on luettu moneen kertaan.
PoistaMukavaa päivää sinullekin!
Upea kattaus hienoja kirjoja. Ehdottomasti kannattaa lukea ne kesällä. Kunnas ja Manner asui ennen vanhaan mieheni naapurissa, ehkä heidän yhteistyönsä on peruja niiltä ajoilta. Kivoja ohjeita villan käytöstä. Villaa taidettiin laittaa puhki hautuneiden varpaudenkin väliin.
VastaaPoistaLukumaraton kesällä tiedossa! Vaikuttaa todennäköiseltä tuo yhteistyökuvio.
PoistaMeillä kotihoidossa käytetään ihan yleisesti tuota lampaanvillaa varpaiden väleissä. Apteekista ostetaan kalliita pusseja. Veikkaan, että kalliita, koska paketissa ja apteekissa.
Ihania kirja-aarteita siellä! Kiitos mukavan nostalgisesta hyvänmielen postauksesta!
VastaaPoistaAjattelin, että näissä on ainakin joku tuttu muillekin lukijoille 😊
PoistaRakkaita kirjoja, ainakin niin luetun näköisiä. Töpöhäntäkirjat, sekä Tarzanit ja Kiljusen hberrasväki tuttua minullekin.
VastaaPoistaKotikonstilääkinnästä useaan kertaan kierretty villalanka raanteen ympärillä rauhoittaa ranteen jomotuksen. Myös kietaisen useaan kertaan punotun villalangan kaulan ympäri, kun kurkku tuntuu kipeältä, helpottaa, vaikkei luulisi.
Varmasti moneen kertaan luettuja. Villasta pitäisi tehdä kaulaliina ja kääriytyä villaiseen kaikin puolin, jos on kokovartalokivistys 😊
PoistaMiten ihania löytöjä! Osa oli minulle tuttuja mutta suurin osa tuntemattomia. Pekka Töpöhäntä. ❤️ Ihana kun kirjoissa näkyy myös ajan patina. Ei olisi ollenkaan sama asia lukea näitä esim. kirjastosta lainaamalla, kun kirjaston kirjoista tuskin tulisi autenttista nostalgiafiilistä. 😅
VastaaPoistaKyllä näistä tulikin heti monta vanhaa juttua ja tilannetta mieleen. Sain vain 4 vuotta vanhemmalta tädiltäni kaikenlaista, kuten kirjoja, nauhasoittimen ja muutamia nauhoja jne. Mihinkähän sekin soitin lopulta katosi? Varmaan lopulta kaatopaikalle. Sääli. Isällä ja äidillä oli iso nauhasoitin. Käsittämätöntä, miten vanha minäkin olen, että olen nähnyt tällaisia 😂
PoistaKivoja lastenkirjoja!
VastaaPoistaTuttuja monelle 😊
PoistaOnpa todella ihania kirjoja hyllyssäsi, erinomaista luettavaa ja nautin noiden vanhojen kirjojen hellivästi, kunnon suomenkielisestä tekstistä. Pidän myös vanhoista kirjoista, joiden teksti on todella vanhaa kuten Santeri Ivalon kirjoissa! Meillä mökillä on vanhoja kirjoja osa ja nuoriso on tuonut sinne tuoreempaakin kirjallisuutta - täytyy tutkia! Kaunis sininen hylly!
VastaaPoistaMinäkin tykkään tuosta hyllyköstä. Äiti on mitä luultavimmin maalannut sen joskus.
PoistaMökille tulee vietyä kaikkea ihmeellistä, mistä ei halua luopua, mutta joka on kotona turhaa.
Hienoa että nuo paljon luetut lastenkirjat ovat säilyneet mökin hyllyssä.
VastaaPoistaSaariston lapset oli minulle rakas ja siitähän oli tehty televisiosarjakin josta tuo kirjan kansi on peräisin. Ja nuorten toivekirjaston etukansi on kovin tutun oloinen.Tarinoita en varsinaisesti enää muista.
Kansanlääkintä lämmittää aina sydäntä ja varsinkin tuo villa-juttu vaikken ole hoksannut kokeilla villalangan kiertämistä mihinkään kehon osaa :-). Pistän korvan taakse tuon vinkin !
Mökillä ei ole moniin, moniin vuosiin käynyt ketään, joka olisi kirjoja lukenut. Muutama varttuneemman väen kirja on eksynyt joukkoon, mutta nekin ovat tainneet olla pääosin koskematta. Lehtiä enimmäkseen on selailtu.
PoistaTaidan muistaa tuon tv -sarjan. Siinä juoksenneltiin niiden harmaiden vajojen takana kallioilla.
Tuon villan kanssa saisi jämälangoille käyttöä? 😂
Onpa ihana kattaus klassikoita ja joku uudempikin! Voi, saariston lapset, meilläkin oli se, mutta se oli joku kuvakirjaversio, aivan ihania aurinkoisia kuvia saaristosta.
VastaaPoistaEipä ihme, että teille on kertynyt perheeseen paljon kissoja, kun on tuollainen kissasatu ollut esimerkkinä.
Oletko viettänyt lapsuudesta asti aikaa saaristossa? Kirja on sitten ihan sinulle kohdennettu 😊
PoistaOlisi pitänyt lukea tuo kissasatu jo kauan sitten, jos vaikka olisi lapsuudenkotiinikin ilmestynyt kissa lemmikiksi. Ei ilmestynyt.
Kylläpä olikin mukava kirjakatselmus 📕📚📗📙❤️
VastaaPoistaNämä kiinnostivat itseänikin, kun osuivat silmiini. En edes muistanut noiden kaikkien olemassaoloa hyllyssämme. Hylly oli ilmeisesti vain koriste ja tavaran säilytykseen tarkoitettu 😂 Mökille on vuosien saatossa viety paljon tavaraa. jota ei vaan ole raaskinut heittää poiskaan.
PoistaVoi miten monta kirja-aarretta jo ikänsä puolesta. Monta sellaista, joista en ole kuullutkaan. Tuo Lehtosen Tarulinna pitäisi etsiä, Joel kun asustellut pikkupoikana samoilla seutuvilla, jossa olen syntynyt. Ja Taikurin hatun kanssa ollaan samaa vuosikertaa :) Luin ääneen tuota sivua Miljoonasta kissasta ja mies jäi odottamaan jatkoa.... Kesäkirjasto kuulostaa houkuttelevalta Ü Meidän rantasaunalla taitaa olla vain muutama Tiina- ja Viisikko-kirja.
VastaaPoistaMeillä on kaksi tyynyä, joissa on villaa täytteenä. Jos kummankin tyynyn villat levittäisi sängylle ja kävisi päälle makaamaan, tervehtyisiköhän koko kroppa kerralla - pitääpä joskus kokeilla.
Vuosiluvut hämmästyttivät, kun aloin kirjoja selailemaan.
PoistaPahoittelut, että jätin miehesi epätietoiseksi kissasadun loppuhuipennuksesta! Kesällä on selvitettävä tuokin mysteeri. Ehkä sitten kerron, mitä lopulta tapahtui.
Nyt tulikin sitten mieleen kotoa löytyvä aarrelaatikko! Minulla on tosi monta Viisikkoa ja taitaa olla muutamia SOS -kirjojakin. Niitäkin voisi joskus plärätä. Kuuntelin äänikirjana ekan viisikon kerran. Oli kiva kokemus, kun oli joskus lapsena niitä itse lukenut.
Kannattaa ilman muuta kokeilla tuota villakonstia! Muut keinot on varmaan jo kokeiltu? 😂
olipas paljon hienoja vanhoja kirjoja.sääli että kirjat on kärsineet inflaation.
VastaaPoistaNiin ovat. Minulla on ollut tosi paljon kirjoja, aikuisille suunnattuja. Lopulta tajusin, että en tee niillä mitään, kun olen jo lukenutkin ne. Olen jaellut kaikille, joiden tiedän lukevan. Vielä riittää. Koko meidän suku on kerännyt kirjoja. Ehkä se on ollut geeneissä 😂 Näin vanhoja kirjoja ja etenkin lastenkirjoja on mukava säilyttää, ihan jo nostalgiasyistä.
PoistaHyllyhän on täynnä takuuvarmoja, iki-ihania klassikoita! Ei kun uudelle lukukierrokselle!
VastaaPoistaPekka Töpöhännät ovat edelleen elävinä muistoissani, Systeri (pikkusisareni) luki niitä ääneen minulle ja pikkuveljelleni.
Oma lapsuusaikainen suosikkini oli "Vimperin pihan Ilona" - googlasin äsken ja löysin Luettua elämää -blogista kirjailijan nimenkin, Kaija Pakkanen (Outi Pakkasen äiti). Muistan vieläkin ne orpokodin harmaat kankaat...
Kyllä nämä nyt täytyy lukea mökkeillessä! En edes ollut kiinnittänyt näihin sen kummempaa huomiota moniin vuosiin, jos ei ihan vuosikymmeniin. Siinä ne ovat olleet hyllykössä, jos joku olisi halunnut jotain ajanvietettä.
PoistaVimperin Ilona on minulle ihan tuntematon. Luetuista kirjoista on varmasti saanut valtavasti mielikuvitukseen aineksia. Jotkut jutut tosiaan muistaa vielä ikuisesti.
Ihania kirjoja lapsuudesta minäkin muistan lukeneeni näistä muutamia.
VastaaPoistaEnnen olivat kirjat paljon suuremmassa arvossa. Niitä oikein ahmittiin.
PoistaHistoriikkia! Tunnistettavia oli Pekka Töpöhäntä.
VastaaPoistaLapsuudessani ne olivat vain vanhoja. Nyt on vuosikymmenet taas hurahtaneet ja kirjat ovat todellakin jo historiikkia.
PoistaKivoja kirjalöytöjä! Kiljusen herrasväkeä on tullut katsottua TV:stä, samoin Tarzaneita, sen aikainen isäni lemppari. 😄
VastaaPoistaTarzanit tuli tosiaan myös telkusta, se aito ja oikea Tarzan 😁
Poista