sunnuntai 11. syyskuuta 2022

Mitä kello on?

Sisäinen roskisdyykkarini ei kestänyt katsoa, kun tiimihuoneen kello oli laitettu roskiin!   Kaivoin sen tietenkin turvaan, ajatellen, että teen siitä  sitä kuuluisaa JOTAIN 😂   Mielessä  käväisi mm. tarjotin tai osa jotain "taideteosta".  

Kotona irrottelin kellokoneiston ja viisarit.  Pohja on minusta kaunis. Olen tottunut katselemaan sitä työhuoneen seinällä vuosikausia, senkin jälkeen, kun kello  jo oli poistettu seinältä...   Kamalaa  olla huoneessa, jossa ei olekaan enää kelloa!  


Päätin käydä askartelukaupassa katsomassa, löytyisikö edullisesti uutta koneistoa ja löytyihän sieltä.  Hinta oli tuon 5,15 e, sisältäen viisarit ja taustaosan.  Pelkkiä viisareita olisi myös ollut myynnissä.  Kellon taustalevy on vaneria, eikä siis kovin paksu. Valitsin pienimmän syvyyden tuohon läpivientiosaan, 3mm. 


Tämän jälkeen kaikki menikin pieleen.  Vietin tunnin rassaten näitä yksinkertaisia osia paikoilleen! Viisarit roikkuivat tai putoilivat.  Olin keksivinäni ties minkälaisia ratkaisuja ja laitoin takaosan väliin ohuen väliosankin, kuten aiemmassakin oli ollut.  
Mikä voi mennä pieleen näin yksinkertaisessa ohjeessa??  Etsin jo netistäkin ratkaisua, mutta tätä samaa kuvaa pukkasi vaan esiin. Eikö missään ole rautalankaohjetta ymmärtämättömille, kun sitä tarvitaan???


Päätin luovuttaa ja pakkasin osat nätisti kaappiin, ettei niitä tarvitsisi etsiä kissojen jäljiltä.   Hetki Merrin rauhoittavassa seurassa riitti tasaamaan hermopaineen (vanha kuva).    Päätin varttua, että mies olisi kotona ja auttamassa. 


Lopputuloksena syntyi, mikäpä muu, kuin kello!   Myönnän että syntyi myös hienoista ärsyyntymistä siitä, että en ollut itse tajunnut, missä vika piili.   Ostamani koneisto oli sittenkin aavistuksen liian lyhyt, eikä varsinainen kierreosuus ylettänyt pyörimään. Mies kaiversi kellon takana reikää laajemmaksi, että läpivienti pääsisi lähemmäs pääliosan kiinnitysrengasta.  Hän jätti myös kokonaan pois nuo kaksi alimmaista rengasta (luulin, että minä olen se, joka ei paljon ohjeita tutkaile). Siitähän se sitten lähti sujumaan.  Kelloa on nyt testattu meidän keittiössä ja toimii edelleen.  Tässä on nyt sekuntiviisarikin, vanhassa ei ollut.  Arvaatteko mitä tapahtui vanhoille viisareille, että heitinkö roskiin vai en?

Ei minusta kelloseppää tullut, mutta näin loppujen lopuksi, miten kellon voi rakentaa jatkossa mihin tahansa alustaan.  Kotona on niin paljon kelloja, että tänne ei kannata alkaa rustailemaan uusia, mutta voisiko vaikka mökin vessan seinälle?  😂



 Mitä kello on?

1) puuta

2) luuta vaille nahkaa

3) yhtä paljon, kuin eilen tähän aikaan

4) viittä vaille

5) puoli

6) liikaa


Mitä sinä vastaisit?  😄

Loppuun on pakko laittaa ratkaisu suureen hoitajapulaan! 


Löysin varaston, jossa lojui niitä paljon kaivattuja "käsipareja" !!!!

perjantai 9. syyskuuta 2022

Kauas muistot karkaavat...

 Hetki ennen kuin pilvet putosivat pellolle.



Pelloista tulee aina lapsuus mieleen.  Ei niin, että olisin asunut maalla, mutta vierailut vaarin äidille, eli mammalle, olivat aina jännittäviä.  Peltojen tuoksu oli aisteja hivelevä ja pomppiminen heinäladossa lapsien mieleen.  Lehmiäkin oli vielä alkuaikoina ja navetan ylisille pääsi tutkimusmatkalle. Jossain vaiheessa hypittiin sieltä heinäluukusta alas heinien päälle.  Osa lehmistä oli pihan tuntumassa metsässä, aidan takana. Ne saattoi nähdä jo pihaan ajettaessa.  Ajotie kulki pihan poikki, mikä oli kai ennen aika yleistä?   Kissoja oli mammalla useampi.  
Välillä näen vielä unta, että olen mamman pihalla tai talossa sisällä.  Taisinkin joskus kertoa, että tuon talon naapurissa asuu tuttuni, joka järjesti minut kerran vierailulle nykyisten omistajien luo.  Tilanne oli tosi outo, kun vanhat muistot olivat niin vahvoina mielessä.  Talo oli sama, mutta kuitenkin eri. 

Heinät olivat ennen seipäillä, eikä rullalla .....

(Lisäys: nyt on pakko korjata virheeni, jonka Tytti oikaisi kommentissa:   Nämä eivät ole heinää, vaan olkea 😜. Meikäläisellä olivat vähän käsitteet hukassa...)


Nuo pellot eivät ole lähelläkään mamman vanhaa kotia, mutta niistä tuli muistoja mieleen. 
Oikeastaan kävin sienessä tuttavan kanssa.   Metsä oli edelleen niin kuiva, että edes myrkkysieniä ei ollut.  Tuttava tietysti löysi kanttarelleja, mutta minä en!   Sen sijaan ihmettelin suuresti valtavaa määrää kaatuneita puita!  En tiennytkään, että näin lähellä kotiani oli myrsky ollut näin raju.  Puita oli nurin juurineen pitkältä matkalta.  Sienimaatkin olivat pahasti puiden peitossa. 


Kiertelin, kaartelin, kuvailin....    
Lopulta sain vähän kanttarelleja, kun tuttava niitä minulle maassa osoitteli 😂
Ehkä tästä voisi vetää johtopäätöksen, että sienet ovat maassa, eivätkä puiden latvuksissa.  


Sienistä syntyi jauhelihan kanssa minunlaistani pitsaa, eli oikeammin kai jonkinlaista piirakkaa, kun en ole pitsaihmisiä.  Stanstalle tiedoksi, että tämä ei ollut suorastaan Aneemispitsa, koska muut söivät samaa tuotosta. 
Maia ja Sam tulivat kylään ja heidän palvelijansakin sai pitsaa. 

Frodo ilahtui ikihyviksi ja ripustautui Samin kaulaan oikein kunnolla, nuuhkien koko pään tarkasti. Sam istui kärsivän näköisenä tiukassa halauksessa...    Tästä seurasi taas pitkällinen takaa-ajo kaikkien kissojen kesken, jahtaajana aina Frodo.  Maiaa se ei jahtaa, sillä on tarpeeksi arvovaltaa pientä teinikissaa kohtaan.   Frodo ei kyllä ole enää juurikaan muita pienempi, kohta jo päinvastoin. Sen leikkisyys ja painihalukkuus eivät siis senkään puoleen ole toivottavia  muiden mielestä. 


Kissapatsaat hetki ennen jähistystä.  Ylimmäinen pysyi kukkulan kuninkaana. 


Aurinkoista syyspäivää Kaikille!

tiistai 6. syyskuuta 2022

Hatten och vatten

 Eikö tuo olekin hattvatti ruotsiksi? 😂 Nuo sanat ovat pyörineet päässä niin monta päivää, että pakkohan niiden on tarkoittaa jotain!  Siis jotain muuta kuin mitä virallinen käännös väittää. 

Nämä ovat nyt sen toisen kirjan ohjeesta neulotut Hattivatti -sukat. 

Onnelliset villasukat, Aakkosmatka Muumilaaksoon. Sukkien suunnittelija on Minttu Wikberg.  Sukat ovat ohjeessa Muumilangoista, mutta minä käytin Nallea, jota kului 105g. Sukat ovat kokoa 39-41.  Kärkeä voi pidentää mielensä mukaan. Puikot olivat kokoa 3. 



Ohjeen värit olivat hieman erikoiset ja halusin käyttää itsevalitsemiani värejä. Ohjeessa värit menevät kahden puikollisen jälkeen aina peilikuviksi, mutta minä neuloin tasaisesti  samoilla, joka aiheutti hienoista päänvaivaa ohjetta lukiessa ja toteuttaessa. 

Koska minulla on nyt Hattivattimaraton, ovat seuraavat hatit ja vatit jo puikoilla 😄


Merri on niiiin rakas kissa.  Se vaikuttaa ymmärtävän aina ihan täysin, mitä minä ajattelen 💕 Se loikoilee usein lähellä, jos olen askarteluhuoneessa, tai imuroin. Välillä oikein säikähdän, kun imuri huutaa ja satun vilkaisemaan sivulle; siinähän makaa kissa tuijottamassa!  Ei pelkää imuria yhtään. Haluaa olla tukena, kun teen ikäviä hommia. 
Tässä ollaan ihmettelemässä, mitä se mamma oikein pihalla touhottaa.  Ei kai vaan ole mennyt salaa hiirijahtiin ilman Merriä?? 


Muutama loppukesän, alkusyksyn kukkaotos vielä jatkeena.  Tämä leijonankita on kasvanut tosi upeasti. Ensin se oli sellainen kapea soiro, jossa oli muutama hassu kukka. Ihastuin siihen kuitenkin taimitarhalla ja ostin kukka-asetelmaan. Olen aina muistaessani napsinut siitä ne kukkineet pois, niin nyt tämä on levinnyt näin isoksi ja kukkii paljon runsaammin, kuin kesällä. 


Amppelikukista se vaaleanpunainen versio kuoli kuivuuteen lomareisun aikana. Tämä oli sitkeämpi. Tästäkin olen leikannut kukkineita pois. Sääli, että kohta se kuolee kylmyyteen.  Taustalla ruusupapua, jonka yläosien kätköissä vaaleanpunainen pelakuu. 


Syyshortensia kukassa. Istutin tämän vasta viime vuoden kesänä. Hyvin on kestänyt huolettoman puutarhurin hoidossa.  Juuri tällaisista kukista tykkään, jotka ovat omatoimisia, eivätkä säikähdä "pienestä" hoitamattomuudesta. 


Vielä on muutama kukka kärhössä. kukkapenkki näyttää aika täydeltä, koska ostin syysalesta lisää kärhöjä, eikä minulla ole niille vielä kunnon paikkaa. Aion tehdä niille jonkun oman penkin, jonne siirrän nämäkin kärhöt.  


Mikäs se tämä oikein onkaan?? Koko kesän suunnittelin edellisvuonna tekemääni kukkapenkkiin laajennusosaa. Ei jaksanut, ei viitsinyt, ei ollut aikaa.  Vielä ehti ennen talven tuloa kaivaa ylös nurmikon ja muokata penkkiin L -osion. Sinne istutin kaksi atsaleaa lisää. Alkuperäisessä penkissä on 3.  Jänösille taas vähän purtavaa talveksi!  Luulin keväällä, että atsaleat kuolevat, niin reippaasti oli  maistunut jäniksille. Ne kuitenkin kukkivat kaikki ja näyttivät oikein tykkäävän latvojen pureskeluista.  Kaikki laajenivat ja tekivät uutta versoa. 
Koko kesän suunnittelu toteutui eräänä iltana klo 18-21 välillä, osittain vesisateessa😅 Voi olla, että ensi kesänä tämä vielä jatkokehittyy, mutta nyt oli tärkeää vain saada nuo uudet atsaleat istutettua. 


Syysterveiset Merriltä, Frodolta ja Sartsalta!

lauantai 3. syyskuuta 2022

Vuoden kierto

 Alkukesäinen kuva Maia -kissasta mökin rannassa.  



Pari päivää sitten samainen ranta näytti tältä.  Tuuli puhalsi kylmästi ja lopulta satoikin.  
Laituri vetelee jo viimeisiään, mutta on pysynyt vielä tämänkin kesän jonkunlaisessa kuosissa.  Pian se on vedettävä taas rannalle.  Laiturin lasku ja nosto eivät ole niitä helpoimpia mökkihommia.  Huussin tyhjennyskin on helpompaa...

Minä muuten kävin vielä uimassa! Vesi oli käsittämättömän lämpimän tuntuista. Asteista ei ollut tietoa, mutta tuntuma oli mukava.  Luultavasti kylmän ilman ansiosta ero veden lämpötilaan ei ollut niin suuri.  Tuolla järvellä vesi on kylmää melkein aina. 
Saunaa ei viitsitty lämmittää. 


Varsinainen syy mökille menemiseen oli kukan istutus. Olimme päättäneet äitini kanssa jo keväällä, että istutamme mökille alppiruusun isän muistoksi.  Isähän nukkui pois vuosi sitten juhannuksena.  Väriltään tämän pitäisi olla tummanpunainen kukkiessaan.   


Alppiruusut sopivat hyvin mökkitontin metsäiseen maastoon. Niitä on siellä jo ennestään muutamia. 

Yhtenä vuonna tein tuon ison kiven päälle strutsin kaadettujen mäntyjen isoista oksista ja aitaverkon palasesta. 😊 Syksyn tullen se oli jo niin ruskistunut, että se piti purkaa pois. 


Kaikki aiemmin istutetut alppiruusut ovat kasvaneet enemmän tai vähemmän. Näiden muiden kukkavärejä en muista. En myöskään lajikkeita. 


Alkukesän arboretum -vierailut Mustilassa ovat ehdottomasti upea elämys. Koko metsä on yhtä kukkivaa alppiruusua ja atsaleaa.  Jospa meidänkin mökille voisi saada osan tuota loistoa 💖 


Äitihän näitä on tänne istutellut. Atsaleat ovat lähteneet vähän huonosti kasvamaan. 


Maia ja Sam nauttivat viime kesänä mökkeilystä usean päivän ajan.  Ensi kesänä olisi ehkä toiveissa saada jonkinlainen kissahäkkikin.....  Jos oikein kovasti toivotaan, niin tuo mieheni sen ehkä tekee. 
Merri ja Frodo eivät ole olleet mökillä koko kesänä. Frodo ei edelleenkään pysty olemaan Arttu -koiran kanssa samaa pataa. 


Sitten aivan muuhun. Jonkinlainen askarteluinspiraatio piti toteuttaa.  Alla on suunnitteluversio. Tein töihin meidän tiimin oven pieleen uuden nimikyltin. Tuohon tekstin yläpuolelle tuli tiimin nimi.  Ainakin tämä on persoonallisempi, kuin edellinen A4 -paperi. 


Fazer - Novita -sukkalehti rantautui suhteellisen nopeasti tännekin 😁 Yllätyin, miten paljon siinä on malleja!  Sivuja on 192 ja malleja 48.  Lehti on toteutettu kilpailuna, johon osallistui lähes 600 mallia! 
Ensi vuoden puolella on tulossa vielä suklaa- ja keksipitoinen sukkalehti. 
Jokaisesta lehdestä menee lehden mukaan 1e SOS lapsikylälle harrastustoimintojen tukemiseen. 


Lehdessä on tosi monta kivaa mallia, mutta minä se vaan neulon Hattivatteja 😏 Vähään aikaan ei siis vielä synny mitään tästä lehdestä.  Suosikit voivat muuttua selailun myötä montakin kertaa. Pikaisen selauksen jälkeen valitsin suosikeiksini nämä 6 mallia. 
Ylärivissä Katja Ronkaisen Vihreät kuulat
keskellä Sonja Nykäsen Turkinpippurisukat
oikealla Marianne Räsäsen Pihlaja -sukat (hieman erilainen malli Kettukarkkisukista)


Alhaalla vasemmalla Irene Pöytäsaaren Amerikan pastilli -sukat (Irkunhan me tunnemme täällä blogistaniassa Sairaasti sukkaa -blogista. Irkku on saanut toisenkin suunnittelemansa mallin lehteen.).
keskellä Marin Tuulemetsin suunnittelemat Islanti -sukat 
oikealla Taru Juholan Fazerin parhaat -sukat

Niin paljon malleja, että tulee suorastaan runsauden pula!   


Hyvää viikonloppua sitten vaan Teille Kaikille!  Nyt viimeistään kaivettava puikot ja langat esiin 😊


tiistai 30. elokuuta 2022

Inspiraatioita tänne, kiitos!

 Töiden alkamisen myötä jonkinlainen aktiivisuuskäyrän alentuminen on seurannut kotioloissa. En voi kehuskella olevani ylen aktiivinen muulloinkaan, mutta pääosin lepäillessä on nyt mennyt.  Kaipaisin jonkinlaista inspiraatiota käsitöiden suhteen, mutta sellaista ei tule, eikä näin ollen mitään ihmeempää synnykään. Neulonut olen kuitenkin joka päivä.  Se on  niin perushuttua, että kaipaisin jotain uutta luovaa inspiraatiota.  Sitä odotellessa neulon. 


Terassilla kahvittelu on jatkunut edelleen, vaikka ilmat ovatkin hieman viilenneet.  Peittoa voi ottaa lämmikkeeksi. Frodokin tykkään peitosta.  Minulla oli valtava kesäkurpitsasato, peräti 2 kappaletta.   Taimet ovat olleet aika epäsäännöllisellä hoidolla, eikä enempää taida tullakaan. 


Frodo päätti grillata kesäkurpitsat. 


Lekottelu alkaa Merrilläkin lisääntyä.  Parhaimpia asentoja ja nukkumapaikkoja haetaan entistä aktiivisemmin. 


Frodolla ei ole aina ihan samat uniajat, kuin Merrillä. Se vakoilee Merriä ja osaa välillä olla hyökkäämättäkin.  Välillä iskee kuitenkin hirveä riivaus ja kissa painaa edestakaisin päästellen muhkeita mrouuuhh!! -ääniä. Ei uskoisi pienestä kissasta tuollaisia edes kuuluvan 😂


Välillä lepoa, mutta mistä noin mairea ilme?.......


...ahaa! Merrin häntä heilahtelee kiinnostavasti.  Tuollaisesta tilanteesta heräteltäessä Merri meinaa saada hermoromahduksen, kuten kuka tahansa tuolloin saisi.  Öisin on kaikkein pahin, kun Frodo tuntee olevansa liian nuori nukkumaan koko yötä yhtä soittoa. 


Koko ajan ei jaksa väijyä, vaan pitää nukkua itsekin.  Merrillä on kieli vähän ulkona, näkee varmaan unta hiiristä. 



Oho! Kukas siellä nyt hivottelee?!   Vahingossa varmaan ja katuu jälkeenpäin herättämästään innostuksesta. 


Merri sai pari päivää sitten riiviökohtauksen ja juoksi edestakaisin kauhealla rytinällä, päätyen maton alle odottelemaan hierontahetkeä maton läpi. Frodo meni ihan jumiin tuota menoa ihmnetellessä.  Mikä Merriä vaivaa?? 


Näitä kissajuttuja kirjoitellessa tulee väkisinkin mieleen, että tämähän varsinainen käsityöblogi on!    
Sen verran on ollut käsitöitä tässä jutussa, että olen istunut olohuoneessa neulomassa ja kissat ovat koisineet sohvalla 😉

Sain vihdoin vietyä saumurin huoltoon.  Siihen vaihdetaan myös hiilet kuumenevaan polkimeen. Toivottavasti kone taas toimii moitteettomasti sen jälkeen.  Saumurillani ei ole koteloa, joten vein sen sellaisessa isossa muovipussissa, joita nykyään myydään kaupoissa. Sellainen vähän kantikas, saumallinen.  Siinä oli hyvä viedä, kun oli niin iso, eikä konetta tarvinnut ahtaa sisään.  Korjaaja kuitenkin varoitti, että ei pitäisi koskaan kantaa saumuria minkäänlaisessa pussissa, koska siitä katkeaa hyvin herkästi se langanohjain! Niitä on kuulemma hankala korjata, tai löytää.   Aina oppii jotain uutta! 

Eläkäähän ihmisiksi, tai minun puolestani voitte elää myös eläimiksi, etenkin, jos satutte olemaan eläimiä.  Pian sukelletaan syyskuuhun.....

keskiviikko 24. elokuuta 2022

Hattivatit

 Pitkällisen hauduttelun ja hitaan neulomisen jälkeen sain aikaiseksi sukat! 

Ohjeen löysin tästä lehdestä.



Hattivatit!  Neulominen tuntui tylsältä, kerroksissa ei ollut juurikaan vaihtelua.  Lopulta, kuten lähes aina, kaksi sukkaa vierekkäin viimeisteltyinä on kuitenkin ihan mukava lopputulos.  Silmät ja kädenhaitulat toivat varsinaista näköä valkoisiin pötkylöihin.  Niiden toteuttaminen ei ollut edelleenkään parhaita taitojani, mutta näillä mennään.  Silmukoinnissa on hiomista. 


Valkoisen ja mustan yhdistelmä on varsin epäkiitollista neulottavaa, etenkin, kun teräosa neulottiin pelkällä valkoisella.  Ainakin minun kirjoneuleessani vaalean langan läpi tuntuu tuo tumma paistavan ja terään verraten varsi näyttää ihan harmaalta.  Jos nyt tekisin toiset (kuten aion tehdä...), en tekisi enää terää valkoiseksi, vaan vähintäänkin raidoittaisin sen.  Aion kokeilla myös eri värisiä hatteja ja vatteja. Eivätkös ne hattivatit ole sähköistyessään keltaisia? 
Ohjeessa oli käytetty Muumi -lankaa, jota minulla ei ole. Vertailin alun silmukkamääriä ja totesin, että Nalle on ihan ok ja sitä löytyi varastostani. Puikot ovat kokoa 3 ja lankaa kului 90g.  Sukat ovat kokoa 38-39.  Ystävällä oli niin hassu toive, että koko perhe voisi kävellä hattivatti -sukissa, että näitä tullee nyt sitten lisää sen verran, kun viitsin neuloa. Saman toisto ei ole kovin mukavaa pitemmän päälle. 


Taisin jo tästä alemmasta kirjasta mainitakin aiemmin. Siinä on vähän toisenlaiset hattivatti -sukat. Aion kokeilla seuraavaksi niitä. Langan valitsen jälleen Nalleksi ja vaihdan värit. Kirjassa hatit ovat vähän kummallisen värisiä. 


Arttukin sai Italianmaalta hienot, uudet valjaat. Pienellä houkuttelulla se suostui niitä käyttämään.  Värit sopivat Artulle hyvin. Mikki Hiiri -kuviot ovat bonusta 😃


Arttu lähti meidän matkaamme myös mökille. Se väsähti puuhommista ja vedessä kahlailemisesta. 
Tein metsässä kanttarellikierroksen, jonka tiesin jo etukäteen turhaksi.  
a) oli liian kuivaa  b) minä harvemmin löydän kanttarelleja... 
En voi käsittää, miten toiset löytävät litratolkulla ihanan keltaisia sieniä ja esittelevät niiden kuvia. Vaikka kateus onkin perisynti, niin siitä asiasta minä olen kateellinen.  Minulle kanttarelli on hämmästyttävä ja harvinainen löytö!  Voisihan niitä ostaakin, mutta ei se tunnu samalta, kuin itse kerätyt 😂
Mustikoita oli mökin pihalla vaikka kuinka, mutta puushown jälkeen niille ei voinut suoda enää ajatustakaan.  Hyvä kun sai raahattua itsensä järveen ja kahvipöytään.  Puut ovat nyt kuitenkin puuvajassa! 


Loma on loppu ja työt alkaneet. Kaksi iltavuoroa on takana. Homma sujuu ihan hyvin, vaikka tekemättömät työt kaivelevatkin taas korvien välissä.  Tykkään iltavuoroista enemmän, kuin aamuvuoroista, koska olen iltaihminen. Monta aamua peräkkäin on ihan hirvittävää.  Alkuvuoden pitkä sairasloma pitää olon epävarmana. Mielessä kummittelee, voiko tilanne toistua.  Yritän pitää itseni ihmisenä ja hyväksyä puutteellisuudet jaksamisessani  ja työssäni.  Olen mielestäni oppinut vuosien myötä priorisoimaan töitäni ja elämään jatkuvasti muuttuvassa tilanteessa.  Informaatiotulva on kuitenkin selvästi rasittavaa työnkuvassa. Lisäksi empatia ja inhimillisyys jatkuvissa, vaihtuvissa asiakaskohtaamisissa kuluttaa. 

Nyt olen kuitenkin optimistisin ja positiivisin mielin taas työssä kiinni, mikä on tärkeintä. 

Toivotan Sinullekin mukavaa elokuuta! Nautitaan vielä lämmöistä, eivät ne kauaa voi kestää. 


lauantai 20. elokuuta 2022

Napolissa

 Kissoilla oli taas majoitustoimintaa, kun mammat matkustelivat.  Ruokailu jälleen kahdessa kerroksessa.  Kaikki sujui hyvin, eikä Merrin stressikynnyskään ylittynyt liikaa. 


Mammat olivat kolmessa sukupolvessa matkustelemassa. Äidin Arttu -koirakin oli ensimmäistä kertaa hoidossa.  
Meillä oli kaupunkiloma Napoliin, jossa oli, kuten säätiedotuskin oli jo kertonut, vielä vähän kuumempaa, kuin kotimaassa.  Moni varmaan miettii, että on hulluutta lähteä Suomen kesästä etelän lämpöihin, mutta lomat ja niiden yhteensopivuus ovat varmaan merkittävässä osassa näitä päätöksiä tehtäessä.  Napolissa on kuitenkin erilaiset näkymät, kuin Suomessa, jota kierrettiin miehen kanssa jo lomani aluksi.  Vietin sairaslomalla niin monta kuukautta kotona, ilman minkäänlaisia haluja edes lähteä kotoa mihinkään, että nyt päätin rohkaista itseni ja lähteä "isommille kylille".  En ole koskaan ollut kova matkustelemaan ulkomailla, koska olen pelännyt lentämistä ja laivamatkoja ja melkein mitä vaan kuvitella saattaa....   Ensimmäinen pidempi matkamme oli myös kaupunkiloma, muutamia vuosia sitten. Silloin kohteena oli Rooma ja mehän sitten myöhästyimme lentokoneesta Roomassa. Soppa oli lopulta sitä luokkaa, että matkustaminen ei ole edelleenkään ollut ensimmäisenä mielessäni. Toisaalta tuosta matkasta selviäminen on karaissut luontoa ja uskallusta. 

Napoliin saavuimme vasta illalla ja voitte varmaan kuvitella tuntemuksiamme, kun  hotellin edustalla katu näytti tältä...   Meillä oli tarkoitus mennä vielä illalla johonkin katuravintolaan syömään.  Meinasi mennä pupu pöksyyn ja ruuat syömättä, kun uloslähteminen alkoi siinä määrin hirvittää. 


Hotelli oli kyllä ihan siisti. Hillittömän naurukohtauksen saimme kuitenkin tästä suihkukopista!   Vessakin oli tuossa lähellä, siinä oli sentään savulasiseinämät 😂 Tytär sai oman osansa "kaksiosta" ja nukkui sohvalla. Myöhemmin illalla huomasimme, että minulla ja äidillä oli tuossa parisängyssä jopa yhteinen peitto! 


Naureskelun jälkeen keräsimme rohkeutemme ja lähdimme etsimään ruokaa.  Ilma huokui lämpöä vielä silloinkin.  Italiassa piti syödä pizzaa...   Äiti mietti ananasta ja minä hölmö kysyin tarjoilijalta.... hän meinasi saada sydänkohtauksen!  No hei! Sen verran pitää sanoa puolustuksekseni, että minähän en syö pizzaa juuri koskaan, enkä kyllä tiedä mistään suomalaisista ananaspitsa  -meemeistä.  Voin sanoa, että tämän reisun jälkeen pitsakiintiöni on tälle vuodelle täysi.  Onneksi tarjoilija oli tosi mukava, kun vihdoin selvisi, että hän ehkä sittenkin selviää kysymyksestäni. 😉 Ruokailun päätteeksi kiittelin pizzoista ja sanoin, että hyvää oli, vaikka ei ananasta ollutkaan... 
Alla olevasta kuvasta voi ehkä päätellä mikä oli minun pizzani? Sehän on tietenkin tuo kaikkein vaalein! 😂 Paikallinen "aneemispizza", joita harrastan kotonakin. 


Hotellimme oli aika pieni ja aamupalakaan ei ollut mikään ruuhkaisa tilaisuus.  Syötävää löytyi ihan yllin kyllin. Mieltäni hivelee vieläkin tuo hedelmäpalojen kulho.  Kahviautomaatin kanssa minulla oli taas vaihteeksi vähän erimielisyyksiä. 


Kirkkaammassa päivänvalossa ympäröivä kaupunkikaan ei enää näyttänyt niin surkealta. Roskia ja seinäkirjoituksia oli kuitenkin kaikkialla paljon.  Asunnottomia on kaupungissa varmasti todella paljon, kuten kaikkialla Italiassa pakolaisten myötä. 


Päätimme hypätä turstibussiin ja kierrellä vähän kauempanakin hotellista. Samalla totesimme, että kaikkialla ei ollut ihan samannäköistä, kuin meidän hotellimme ympäristössä.  Hotellin valinta ei aina ole kuvien ja faktojen perusteella niin helppoa.  


Tälläisiäkin näkymiä kaupungilla oli. Selkeästi siistimpää. Aamupäivän pilvisyys alkoi päivällä kadota ja aurinko alkoi paahtaa ihan tosissaan. Lämpötila oli varjossa ainakin 32 astetta, auringosta puhumattakaan. Hiki tuntui valuvan noroina selkää pitkin. Vaatteet näyttivät ulkoisesti yllättävän kuivilta, vaikka ne olivat kosteita vielä kotiin palattuakin 😎  En aio valittaa tuota kuumuutta, joka oli tiedossa jo ennen matkaa.  Kyllä se oli ihan siedettävyyden rajoissa ja vaihteli päivän mittaan jonkin verran.  Monissa kaupoissa ja ravintoloissa, sekä muissa tiloissa oli hyvä ilmastointi, myös hotellihuoneessamme. 


Hyppäsimme turistibussin kyydistä tällä upealla aukealla, jossa sijaitsi mm. alla oleva rakennus. 


Rakennus on eräänlainen galleria/ ostoskeskus, joka on rakennettu 1887-1890. Siinä on 4 eri suuntaan ulottuvaa käytävää  ja upea lasikatto!  


Seinämillä ja katonrajassa on korkokuvia ja koristekaiverruksia. osa yläkerroksista oli peitetty pressuin remontin takia. Kaupungissa oli monessa paikassa remonttia. Lisäksi monet rakennusten seinämät ja patsaat oli peitetty nk. verkoilla, jotta mitään ei putoaisi  ohikulkijoiden päälle. 


Rakennus on pienen videonpätkän arvoinen, vaikka se antaakin hyvin suppean kuvan kaikesta. 


Lattialla, keskikupolin alla on upeita mosaiikkikoristeluja. 


Galleriaa vastapäätä on Napolin nuorin linna, Castle nuovo. Sitä on alettu rakentaa 1279 ja sen on ollut määrä olla puolustuksen keskus, josta on ollut hyvät näkymät meren suuntaan. Meri on ollut tuolloin huomattavasti korkeammalla ja nyt kuivaksi jääneelle merenpohjan päälle on rakennettu huomattavan laaja alue asuintaloja ja muita rakennuksia. 
Linnan sisälle emme yrittäneetkään. Meillä oli vain 2 kokonaista päivää aikaa kiertää Napolissa, eikä silloin ehdi oikein tarkasti  katsoa kaikkea.  Hellekään ei edesauttanut ylimääräisiä kierroksia. 


Tässä vielä linna toiselta sivulta. Rakennustöitä senkin edustalla. 


Vanhan kaupungin kaduillakin ehdittiin vähän aikaa kierrellä.  Monissa pienissä liikkeissä myytiin koruja, huiveja, mukeja, kodin turvallisuuden ja onnen  takaavia "esineitä" (selviää myöhemmin) jne.  Kovin monissa liikkeissä emme käyneet, mutta mielenkiintoisen näköisissä pyörähdimme.  Yhdessä liikkeessä myytiin puuvilla- ja pellavavaatteita. Löysimme jokainen jotakin. Minä löysin vihreän tunikamekon, joka oli niin kiva, että laitoin sen seuraavana päivänä päälle (näkyy myöhemmin kuvassa). 
Luulin, että minulla olisi ollut kuva tekemistäni hatuista, mutta yhtään kuvaa ei ollutkaan siitä, jossa oli sininen nauha. Se kävi ihan täydellisesti tässä näkyvän sinisen tunikan kanssa.   Varjon osuessa kohdalle, oli pakko tuulettaa päätä ja ottaa aurinkolasit, sekä hattu hetkeksi pois.


Kävimme myös paikallisessa eläinkaupassa.  Se oli todella hyvin varusteltu.


Frodon pentuvaljaat ovat jo jonkin aikaa olleet siinä-ja-siinä -kokoa. Täältä lähti tuliaisiksi uudet.  Tarjolla oli kaikkea söpöä, mutta pääosin koirille. Merrin valjaathan taitavat olla koirien osastolta (älkää kertoko sille) ja ne ovat olleet oikein hyvät. Olisin ostanut Frodollekin samaa tyyliä, mutta kaikissa oli koiran kuva! Eikö se olisi ollut jo vähän liikaa?  


Frodo sai kuitenkin tyylikkäät vihreät valjaat suoraan Italianmaalta. Ihan tyytyväisenä se on niitä käyttänyt.  Vanhoihin verrattuna uutta on se, että pääosa on pujotettava, mikä ei Frodon mielestä ole mistään kotoisin. 



Hyppäsimme uudelleen turistibussiin, koska lippumme mahdollisti kaksi kyytiin nousua.  Pyörähdimme vanhan kaupungin Piazza del gesú -aukiolla. 
Ihmetyttää, miten monta kuvaa olen saanut otettua ilman ihmisiä, tai vähällä ihmismäärällä, kun kaikkialla oli valtavasti ihmisiä!



Kaupungin läheiset kukkulat näkyivät kävelyreiteillemme ja bussin kyydissä selvisikin, että siellä asuu parempituloista väkeä hienoissa taloissaan. Asunnon ostamiseen tarvittaisiin miljoona euroa.  Näkymät kukkuloilta satamaan olivat upeat. Taustalla näkyi myös jo seuraavan päivän matkakohteemme, Vesuvius. 


Illalla kävimme taas ruokailemassa ja minä halusin jälkiruokaa.... Tarjoilija ehdotti babaa, josta emme tajunneet yhtään mitään, kunnes hän kiikutti meidät vitriinille katsomaan.  Näyttää hyvältä, mutta maistuu hmmm... hieman erikoiselta.  Koko luomus on kostutettu kauttaaltaan jollain liköörillä tms.  
Koko matkan ajan oli huolehdittava reilusta nesteytyksestä. Silti tuntui, että oli lähes jatkuva nestehukka hikoilun takia, vaikka vessaan ei ollutkaan mitään asiaa. 


Olin varannut netistä löytämäni pienryhmäretken Pompeijille ja Vesuviukselle.  Löysimme helposti pikkubussille, joka vei meidät aluksi Pompejille, joka oli koko matkamme pääkohde. 
Meidän muutenkin pienessä ryhmässämme oli useita eri kielikuntia, joten saimme kulkea englanninkielisen oppaan kanssa vain 7 hengen ryhmässä kierroksen oppaan valitsemissa tärkeimmissä kohteissa.  Alue on valtavan laaja ja jatkuvasti arkeologit tekevät työtä kaupungin esiinkaivamisessa. 
Pompejin kaupunki on rakennettu aiemman tulivuoren purkauksen päälle jo n.800eaj. Roomalaiset valloittajat muuttivat kaupungin omannäköisekseen. 
Kaupungin loisto päättyi vuonna 79  Vesuviuksen purkautumiseen.  Tulivuoren laavat valuivat vuoren toiselle rinteelle, mutta Pompejille työntyi valtavalla voimalla hirvittävä kuuma ilmavirta ja tuhkamäärä, jotka tappoivat ihmiset niille sijoilleen.  Lopulta tuhka peitti kaiken pitkäksi aikaa, jopa syvimmät kohdat.  Tuhkaa ja maakerrostumia on alettu kaivaa vasta 1700 -luvulla. Kaikki kaivauksissa löydetyt esineet on viety Napoliin museoon, joten tuhoutuneessa kaupungissa vain kiviset osat ovat näkyvissä. Osa esiinkaivetusta historiasta on tuhoutunut myös toisen maailmansodan pommituksissa.  Jäljellä on silti hämmästyttävä määrä vanhaa kaupunkia.  Osa rakennelmista on entisöity, mutta täysin vanhaakin osaa on vielä nähtävissä. 

Oppaamme oli todella asiantunteva ja kertoi mielenkiintoisesti hyvin selväsanaisella englannilla (jota minäkin ymmärsin..) alueen historiasta.  Alla oleva alue on ollut nk. gladiaattoreiden taisteluareena.   
Opas kertoi taisteluiden olevan useimmiten vain harjoitusotteluita ja vasta arvovaltaisten vieraiden edessä taisteltiin elämästä ja kuolemasta. 
Tuhon sattumishetkellä he olivat olleet tavanomaisesti kahlehdittuina ja kuolivat siihen.



Amfiteatteri oli kulttuurin keskus.  Näytelmät olivat kaksiosaisia. Ensin esitettiin tragedia ja sitten komedia, jotta yleisö voi lähteä hyvillä mielin pois.  Arvokkaimmat katselijat saivat olla eturivin leveämmillä istuimilla ja vähempiosaiset siitä ylöspäin. Naisten piti olla ylhäällä, koska he puhuivat niin paljon, että häiritsivät esityksen seuraamista.  Myös tämä teatterimonttu (jossa oli aiemmin katos), oli täynnä tuhkaa ja on sittemmin kaivettu kokonaan esiin. 
Tytär käänsi tärkeimmät osiot äidilleni ja opas otti hyvin huomioon myös tähän kuluneen ajan. Hän tiesikin, että Suomessa kaikille aletaan opettaa englantia jo koulussa. 



Teatteriin johti käytävä, jossa edelleen on alkupeäisiä maalauksia seinillä. Haaleina näkyy vielä pohjakuvia teatterin istumapaikoista. Tästä voitiin etukäteen katsoa, mihin päin kukakin sijoittuisi. Minä tumpelo menin sitten nojaamaan seinään tuolla kuumuudessa ja ehdin juuri ajatella, että seinä on ihanan viileä.... sitten opas sanoi, että seiniin ei saa koskea ja alkoi selittää mitä niissä on 😳 Olen kai nolojen tilanteiden henkilö?


Portilta nousevan kadun varrella on ollut erilaisia kauppoja yms. Tämä tiedetään siitä, että kaivauksissa on löytynyt selkeitä esinejäämiä, jotka kertovat, mitä niillä on tehty. Esineet ovat nyt siis siellä museossa, jossa emme ehtineet käydä. 


Portilta nouseva katu on alkuperäinen ja suurin kivilaatoin päälystetty. 


Tietyn matkan päästä oli aina näitä kohokiviä, jotka ovat olleet nk. suojateitä, koska tie on ollut liejun yms. valtaama. Rattaat ovat kulkeneet kivien välisistä rakosista. Niissä näkyi vieläkin renkaiden uomia. 



Tässä rakennuksessa on ollut leipomo. Taustalla oli jonkinlainen avouuni. Noissa  pyöreissä pöntöissä on säilytetty myytäviä ruokia.   Suurin osa rakennuksista on ollut kaksikerroksisia, eli välikattoa on kannatellut paksuja puuparruja, jotka tietysti paloivat tuhossa. 


Alakuvaa katsellessa tulee hiki.... taivas aivan selkeä ja sininen. Kaupunkiin tulleelta kadulta lähtee valtavan pitkä pääkatu kaupungin keskusaukiolle. Tämän kadun varrella oli vähän parempiarvoisempia taloja. 
Kuvaa katsellessa alan vasta miettiä, miten ne rattaat tuosta on menneet?  Onko ne nostettu tuon kivetyksen päälle??


Elämä oli tuolloin kovin vaarallista ja kodit oli turvattu monin tavoin. Ikkunattomuus oli yksi turvaseikka, tuolloin kukaan ei päässyt niistä sisään.  Jokaisen talon seinämästä tuli lisäksi löytyä symboli turvallisuudesta ja onneatuottavasta muodosta. 


Noita muotojahan sitten myytiinkin kojuissa Pompejin alueella ja muuallakin Napolissa.   Museossa olisi ilmeisesti ollut jopa kuuluisa eroottisten esineiden kokoelma.  Itse en kokenut tarvitsevani tällaista onnentuojaa kotiinviemisiksi. 


Pompejin raunioissa saisi varmasti kulumaan aikaa monta päivää! Olisi todella mielenkiintoista päästä tutkimaan kaikkea vähän viileämmässä säässä ja rauhallisella aikataululla. 


Roomalaiset olivat rakentaneet tännekin omia vedenottopisteitään, akvedukteja. Vesi oli erittäin tärkeä aine ja sitä arvostettiin suuresti. Kukaan ei tuhlannut vettä.   Vesi pulppusi siis maasta noita torneja pitkin ja ihmiset kävivät hakemassa siitä astioihinsa tuota kallisarvoista nestettä. 


Monessa asunnossa on ollut tällaisia seinämaalauksia, mutta tämä on ilmeisesti selkeästi säilynein. Kyseessä on rikkaamman perheen oleskeluhuone, jossa myös vieraita otettiin vastaan. Seinän vierustoilla oli vuoteet, joissa levättiin syömisen jälkeen.  Rikkaammat pystyivät palkkaamaan kotinsa maalaajiksi taidemaalareita, mutta köyhempien piti tyytyä rakentajiin ja orjiin, jotka maalasivat mitä osasivat. Orjat saivat ruuan ja juoman, kuten kaupungin laeissa kehotettiin. Lisäksi jotkut saivat myös pientä palkkaa, jolla saattoivat jopa ostaa itsensä myöhemmin vapaaksi. 


Raunioille on jätetty muutama ruumis, jotka on löydetty raunioista. Ne ovat juuri niissä tiloissa ja asennoissa, joista ne on löydetty.  Kehot on päällystetty jonkinlaisella muovilla, jotta alkuperäinen keho ei vahingoitu ja siitä saadaan edelleen esim. näytteitä tutkimuksiin.  Tässä hierojalla ollut nuorukainen on suojannut kasvonsa valtavan kuumuusaallon syöksyttyä huoneeseen. 
Oli vähän kyseenalaista seistä tuijottelemassa ruumista ja ottaa siitä vielä kuviakin lasivitriinistä. Suurin osa löytyneistä ruumiista on viety museoon. 


Viereisessä kylpylaitoksessa on vielä jäljellä seinän koristeluita. 


Tässä on siis ollut kylpylaitos.  Jäin miettimään, miten sitä kallisarvoista vettä on riittänyt kylpemiseen, vai onko tämäkin ollut rikkaiden hupia. 


Päätie johti siis valtavan suurelle keskusaukiolle, jonka laidalla oli kunnioitettavan näköinen oikeustalo. Tuomarit istuivat tuolla pylväiden takana. 
En saanut aukiosta kunnolla kuvia, kun ihmisiä oli joka suunnassa niin valtavasti. 


Alla näkyy se vihreä tunika, jonka ostin vanhan kaupungin kaupasta. Tykkään siitä tosi paljon!  Nuoriso ottaa aina jonkinlaisia asentokuvia, joten minäkin kokeilin 😀
Puntitkin näyttävät ihan eri pituisilta.  Olisihan tuo käynyt mekostakin jonkun päällä...  Kuumuuden ja hikoilun takia ei mekossa ollut kovin miellyttävä kulkea, kun reidet alkoivat hangata toisiinsa.  Ei kovin mukavaa muutaman kilometrin jälkeen.  Näin äskettäin kaupassa jotain putkiloita, jotka voi vetää reisien suojaksi.. aina oppii jotain uutta! 😂


Raunioissa vietetyn miellyttävän hellehetken jälkeen suuntasimme pikkubussillamme Vesuviukselle. Puolessa välissä rinnettä pysähdyimme syömään pizzaa, joka kuului retken hintaan.   Sitten taas bussiin ja ylemmäs, ylemmäs, ylemmäs... tuota serpentiinitietä, kunnes oli jatkettava jalan. 


Loppurinteen alaosassa oli nainen, joka sanoi, että 20 minuuttia ylös ja toinen alas, sen verran  jokaiselle varattu aikaa. En kyllä tiedä, miten hän sitä aikaa mittasi.  Ei riittänyt ihan tuossa paahteessa se 20 minuuttia ylös. Jalat alkoivat hapottua, kuumuus vaivasi, sydän hakkasi ja ilma oheni.  En tiedä kuinka pitkä matka lopulta oli, mutta puhti meinasi loppua kesken ihan väkisin. 
Naamari jo vähän punoittaa ponnistuksesta ja helteestä.  Valtava määrä ihmisiä kulki ylös ja alas rinnettä. 
Siellä se kraateri on taka-alalla. 







Rinteen laskeutuminen oli nopeampaa, mutta kävi reisille ihan kiitettävästi.  Minulle on vanhemmiten tullut jonkinlainen korkeanpaikankammo ja ulkoreunan yli katselu teki huimaavan olon.  Mitenkähän sitä lapsena pystyi kiipeämään jos jonkinlaisilla kallioilla ja puissa. 



Bussi rytyytti melkoista vauhtia takaisin Vesuviuksen rinnettä ja Napolin linja-autoaseman viereen. 

Matka sujui hyvin ja kotiin oli taas kiva tulla. Minulle sopii tällaiset lyhyet matkat. En millään jaksaisi olla kahta viikkoa tai kuukautta jossain ulkomailla. 


Merrillä oli heti kotiinpaluunjälkeisenä päivänä eläinlääkäri sen poistettavan hampaan takia.  Hampaat kuvattiin ja onneksi poistettavaa ei ollut kuin se yksi hammas.  Merrillä meni koko ilta istuskellessa ja tuijotellessa tyhjyyteen. Onneksi sillä alkoi hiljalleen ruoka maittaa ja se sai syötyäkin. Nyt ei saa pariin viikkoon syödä muuta, kuin märkäruokaa!  Merri aloitti jo iltasella ruokakaapin oven nyhjäämisen, koska se haluaa NAPPULOITA! Miten ihmeessä sille saa selitettyä, että niitä ei nyt voi syödä.  Kipulääkettä sai mukaan viikoksi. Suu on selvästi kipeän näköinen. 

Frodo otti tilaisuudesta heti kiinni ja kömpi Merrin kotiuduttua kuljetuskoppaan. 


Aika pitkän tarinan tulin lopulta kirjoittaneeksi. Onnea ja kiitokset jos pääsit loppuun! 😃