Junailua

Tämän vuoden kuva meidän suuresta jasmikepuskasta. Oikeastaan puskia on 3 lähekkäin.  Ne ovat olleet pihalla jo edellisen omistajan ajan. Muutaman kerran ollaan leikattu ne ihan mataliksi, mutta sieltä ne ovat taas kasvaneet kohti korkeuksia. Sinivalkoinen taivas korostaa kukkapaljoutta. 

Jos joku pihatyö on ärsyttävää, niin orapihlaja-aidan leikkaus.  Tulin eräänä päivän puolikkaasta työpäivästäni kotiin ja naapuri oli täydessä touhussa meidän väliaidan kanssa.   Päältäkin oli lähtenyt sen verran reilusti, että meidän puolella olisi ollut pakko kerätä pudonneet piikkioksat. Pienen henkisen valmentautumisen jälkeen päätimme leikata oman aitamme (tontin kolmelta sivulta) samana päivänä.  Saatiin sitten kerralla kaatopaikkakuorma täyteen.   Keksin hikoilun  lomassa hakea kuulokkeet korviin ja kuunnella äänikirjaa 😀

Merri oli myös kovasti hengessä mukana ja oli mahdollisimman hyvissä tarkkailuasemissa kaiken aikaa.  Yhdessä vaiheessa huomasin Frodon kulkevan kaikessa rauhassa lähes tontin laidalla...  Se oli jo toisen kerran saanut valjaidensa narusta papukaijalukon rikki. (Onneksi Stansta on minulle lähettänyt lukkoja aiemmin 💖).  Kissa ei edes yrittänyt karkuun, kun hain sen pois. Merriä ei noin pienet papukaijalukot pidättelisi, mutta Frodolla ne vielä  menevät. Kohta pitää muutenkin ostaa isommat valjaat.  Pikkukissa painaa jo 3,5kg. 

Korjasin jälleen talutushihnan pään. Huvittaa vähän, kun nappasin edellisellä kerralla yhdestä nauhasta kiinnityspalasen, jossa lukee Puolustusvoimat 😂

Aidanleikkauspäivänä ei jaksanut enää lenkkeillä. Selkäkin tuli taas tosi ikävän tuntuiseksi. Seuraavana päivänä urhoollisesti taas kävelemään illemmalla. Tässä Repolaiselle todistusaineistoa, että roikuttukin on! 😁

Kierrettiin pururata, jossa ei näkynyt yhtään purua, nimestään huolimatta. Kiinnitin oikein huomiota tähän tärkeään yksityiskohtaan.  Mustikoita sen sijaan näkyi! Hyvä ihme, alkavatko ne jo olla näin kypsiä??  Eri paikoissa varmaan kypsyvät eri tahtiin. Mökiltä olen usein kerännyt ja siellä kypsyy aina vähän myöhemmin. 

Selkä tuli jo heti paljon kipeämmäksi, kun katselin näitä mustikoita ja muistin keräämisen "tuskan". 

Neulominen on edennyt kuin hidastetussa elokuvassa. Jotain on sentään syntynytkin. 

Pieniä junasukkia ja lapasia on aina hyvä olla varastossa "pahan päivän varalle".  Lanka on Novitan Ipana -lankaa. Silmukoita 10/ puikko. Puikkokoko 2,5.  Lapasissa ei ole peukaloita.  Pörrökerrokset on neulottu sillä tosi vanhalla, pehmeällä Tango -langalla. Minulla on sitä vielä hiukan varastossa. 

Kukaan ei ehtinyt tarkastaa työn tulosta, mutta  Frodo piti silmällä langankulutusta. Yhteensä painoa kertyi 25g, josta sukkien osuus on 15g. 

Enemmän on kissoissa aiheuttanut huolta pakastimen tilanne. Onko meiltä ruuat loppu! ?  

Huoli pakastimesta on ollut myös palvelijoilla, sillä pakastin näyttäisi irtisanoneen sopimuksensa.  Onneksi on alakerrassa pieni arkkupakastin, jonne sai ahdettua kaiken pakastetun ruuan.  Ja onneksi miehen korvaan pisti pakastimen outo ääni.  Nyt on lämpötila plussan puolella ja takuuaika ohi. 

Onko kukaan käynyt tällä viikolla Haminassa Tattoilemassa? Minun olisi tehnyt kovasti mieli mennä, mutta ei ole ollut vapaapäivää. Lauantaina aion mennä. Olen jopa varannut ensimmäistä kertaa liput marssishowhun!  Tällaiselle viime tipan varaajalle onneksi vielä löytyi.  

Hyvää viikonloppua!

Poksukarkkinostalgiaa

 Helteeet ovat vähän hellittäneet ja eilen satoi vettäkin kivasti.  Ulkona terassilla on silti tarennut hyvin syödä ja kahvitella.   Merri nauttii ulkoilusta, mutta ehtii nykyisin enää harvoin näin rentoihin fiiliksiin.  Yleensä se kyttää naapurin aidan vieressä, josko jotain saalista löytyisi. Yleensä ei löydy, mutta ei pidä luovuttaa, sillä juuri se kerta voi olla oleellinen. 

Karvaa on lähtenyt todella paljon. Merrillä on tosi paksu turkki, jossa on paksulti sekä aluskarvaa, että päälikarvaa.  Kammatessa ja silitellessä karvaa lähtee niin paljon, että luulisi kissan muistuttavan kohta jotain karvatonta rotua.  Eipä silti ole laikkuja ilmaantunut, onneksi.  

Hieman on erilainen tämä viime talven turkki. Merri näyttää tässä aivan täyteenpuhalletulta karvapallolta 😃

Ihan vielä ei olla näin kylmissä tunnelmissa, vaikka Suomen kesä onkin lyhyt.

 

Minä yllätin itseni ( ja pari työkaveriakin) lähtemällä mukaan porraskävelyyn. Kolme kertaa jaksoin ylös ja alas, sekä pienet jalkojen vetristelykierrokset ylä- ja alapäässä.  Kuva on otettu portaiden puolivälistä.  

Selkä on ollut kamalan kipeä, kuten jo useamman vuoden.  Nykyisin se on vain pahentunut.  Olen kuitenkin vakuuttunut, että istumalla se ei parane.  Pitäisi vaan jaksaa liikkua sellaisin muodoin, kun selkä kestää.  Kipu ei ihmeemmin tunnu liikkuessa, mutta kumarrellessa ja kyykistellessä, sekä selkää oikaistessa kylläkin.  Kukaan hierojakaan ei ole saanut selkää kuriin.  Tosin en usko itsekään, että se kohentuisi pelkästään yhdellä tavalla.  En ole mikään urheilun suurkuluttaja (edes penkkiurheilun), mutta liikkua vaan pitäisi.   Äänikirjojen kuuntelu on tietysti hyvä juttu kävellessä. 

Minulla oli Sinellin lahjakortti, jonka kävin "tuhlaamassa" pois.   Kiersin kaupan aika monta kertaa, kun se ei ole mikään suuren suuri..  Lopulta mukaan lähti punainen tussi (ainoa, jolle oli suoranainen tarve), 3 pakettia korttipohjia (joulukortteja varten), 5 ääriviivatarra-arkkia, askartelukuvioita kortteihin, akryylihelmiä ja askartelupaperivihko, keltaisia pitkiä nuppineuloja (monet omani ovat ihan taipuneita).Yli 30 euron ostoksesta sai kangaskassin kaupan päälle 😊

Olisin ostanut enemmänkin jouluun liittyviä korttikoristeita, mutta niitä ei ollut esillä.  

Viereisestä sitä-sun-tätä -kaupasta ostin näitä karkkipusseja 😂  Suussa poksahtelevaa karkkiraetta!  Olen varmaan joskus sanonut, että äidilläni oli vuosia sitten kioski, jossa itsekin olin kesä- ja viikonlopputöissä monet kerrat. Siellä oppi tuntemaan jos jonkinlaisia eri karkkilaatuja.  Tuolloin oli jotain vastaavaa poksukarkkia. Ihan nostalgiasyistä piti tämä ostos nyt tehdä.  Tuntuu hassulta, kun karkki poksuu ja ratisee suussa 😆

Onko sinulla muistissa jotain karkkeja, jotka olisivat jääneet mieleen, ja joita ei ole enää näkynyt?

Minulle tulee mieleen ainakin Kilt -jääsuklaapatukka. Jäätelöistä tulee montakin mieleen, jotka olivat mieleisiä. Pinkki -poksujäätelö on tosin tehnyt uuden tulemisen tänä keväänä 😍

Suloista ja seikkailuntäyteistä sunnuntaita kaikille!

Tulppaanisukat

Näin upea amppeli tuotiin meille, kun pidettiin hyvin pieniä kemuja lähipiirissä.  Laitoin sen tuohon puuvajan seinustalle roikkumaan. Siihen ei aurinko porota niin kovasti, kuin terassin kupeeseen.  Meillä ei ollutkaan ennestään kuin pari amppelia, molemmat hyvin pienestä istutettuja. Tämä on muhkea!

Tytär on maalannut lasille taulun, jonka aiheen varmaan kaikki tunnistavat.  Merri on oikeasti tuollainen pallopää 😍

Kuvat on maalattu valokuvasta lasin päälle ilmeisesti lasimaalein. 

Maia ja Sam olivat meillä yökylässä, hellettä paossa. Niillä on kotona kamalan kuuma.   Maia halusi ehdottomasti ulos valjaissa ja narussa.  Se näyttää iloitsevan tällä kertaa ihan tosissaan. Ainakaan sen ilme ei kuvassa ole se kaikkein myrtsein 😁

Merri sai olla kaikkein eniten ulkona, itseoikeutetusti. Se on niin stressaantunut Frodon tempauksista, että se kaipaa omaa rauhaa. Maian seura sentään kelpasi.  Maiahan asui meillä vähän aikaa pentuna, Merrin kaverina, ennen kuin se muutti omaan kotiin. 

Sam auttoi minua tämän mekon lyhentämisessä.  Se on ihan varma, että kissoja alkaa kiinnostaa, jos lattialle levittää jotain kankaaseen viittaavaa.  Leikkaa tuosta nyt sitten!  Sain tämän toimeksiannon niin lyhyeltä ihmiseltä, että helmasta joutui ottamaan pois melkein puoli metriä 😂 Yllättävän siististi sain ommeltua joustavan helman ensin saumurilla huolitellen ja sitten ompelukoneen joustotikkauksella.  Tuo viimeksimainittu on niin henkimaailman juttu, että koskaan ei tiedä, milloin menee pieleen ja milloin onnistuu. 

Frodo sai oman ulkoilunsa päätteeksi kurkistella ulkoiluhäkistä Merrin ja Maian ulkoilua. Se ei voinut käsittää, miksi se ei päässyt mukaan.  Se oli aivan täpinöissään muutenkin kavereiden vierailusta.  Se heräsi tietysti aamulla ensimmäisenä (kukonlaulun aikaan) ja aloitti virkistävän rallin ääniefektein ympäri taloa.  Merri oli aivan hermorauniona ja lopulta taas oksensi. Sitä on tapahtunut aina silloin tällöin aamuisin.  Hankin sille juuri vatsaystävällisempää ruokaa ja yritän antaa sen syödä enemmän omassa rauhassaan, vaikka ulkona. Frodo kyttää sen eväitä aina, kun se saa omansa hotkaistua. Merrilläkin on kiire hotkia omansa.  Ulkona maistuu heinäkin jatkuvasti.  Lisäksi paksua aluskarvaa lähtee näin kuumalla todella paljon ja menee varmaan pesun yhteydessä suun kautta vatsaan.  Oksentamiselle voi olla monta syytä.  Pitää seurata tilannetta ja mennä eläinlääkäriin, jos ei ala loppumaan. 

Helteellä voi siis lenkkeillä (kuten aiemmassa jutussa), tai neuloa villasukkia.  Ajatuksena oli tehdä nilkkasukat, ihan vaan jotain tehdäkseni.  Halusin kokeilla SatunTuulia -blogissa ollutta ohjetta tuohon mallikuvioon, eli Tulppaanisukat.   Kantapäähän tein tuon ristikkokuvion.  Minulla oli puikot kokoa 3½ ja 12s / puikko. 

Vaikea saada kunnon kuvaa, kun pitsineule menee kasaan, eikä pääse oikeuksiinsa.  Lanka on 7 -veljestä, jota kului 35grammaa. 

 

Työt ovat lähteneet melko hyvin käyntiin. Olo on ihan toisenlainen, kuin aiemmin.   Elokuisen loman ajaksi on myös tehty jo kaikenlaisia kivoja suunnitelmia 😎 

Helle on kuulemma piakkoin ohi ja vesisateet alkavat.  Luonto on niin kuivaa, että sade tekee hyvää. Kunhan ei sitten sada päivä- ja viikkokausia. 

Ilahduttavaa viikkoa Teille Kaikille!

Vastustamaton halu liikkua

 Kun mittari hivottelee yli 30, on joidenkin mielestä aika maata reporankana paikallaan ja seurustella esim. muiden pihan eläinten kanssa.  Frodo osaa ottaa rauhallisesti ja siirtyä tarvittaessa sisätiloihin.   En osaa edes kuvitella, miltä tuntuisi olo, jos olisi vielä turkki päällä. Hiki valuu jo muutenkin. 

Siitä huolimatta, tai juuri sen takia, tuli mieleen, että lähdetäänkös lenkille? Aluksi heitin ehdotukseni ihan vitsinä, mutta  lähtöhän siitä tuli, kun toinen suostui ehdotukseen.  Olin lukenut lehdestä, että paikallinen eläkejärjestön käsityökerho on koristellut kuntopolkua virkkauksin. 

Isoäidinneliöt jalossa muodossa!   Virkkauksia oli siellä sun täällä reitin varrella. 

Tämä reitti oli oikeastaan esteetön, jos pyörätuolilla liikkuja löytää riittävän vahvan työntäjän.  Jonkin verran oli korkeuseroa maastossa.  Merkillistä, miten omassa kaupungissa löytyy aina uusia paikkoja, joissa ei ole koskaan tullut käytyä. 

Kuntopolun varrella oli frisbeegolfrata. Aika moni muukin oli lähtenyt kuntoilumielessä liikkeelle, vaikka lämpömittari näytti punaista.  Itse olen kerran käynyt toisessa paikassa heittelemässä frisbeetä. Ei sekään pöllömpi laji ole.  Lapsena kyllä heitettiin sitä perinteistä frisbeetä paljonkin 😀

Öttiäinen kohtaa Liskon.  Tämän alueen ravinnossa on varmasti jotain outoa, jos eläimet näyttävät tältä 😂

Tässä on verkot pahasti sekaisin!  Mies sanoi, että ei kannata omaan pihaan tällaista alkaa rakennella...

Tässä on varmasti metsän valtias, vihainen lintu.  Se asuu kaikkein tyylikkäimmässä puussa, jossa ruokaa notkuu oksilla.  

Reitti oli aika lyhyt, joten keksittiin lähteä vielä toisellekin luontopolulle.  Sieltä on vain tämä yksi kuva.  Reitti oli paikoitellen lähes umpeenkasvanut ja piti väistellä sekä punkkeja, että hyttysiä. Matkan varrella oli lintutorni. Lintuja ei juurikaan näkynyt (maallikon silmin). Ei edes pingviinejä. Nuorimmainen, joka nytkin oli mukana, kysyi taannoin eräälle lintutornille  mennessä, että onko täällä pingviinejä ja siitähän se juttu sitten jäi elämään. 

Eipä aikaakaan, kun luulimme reitin jo kääntyvän takaisinpäin, saimme huomata olevamme eksyksissä... ainakin polun merkinnät päättyivät.  Päädyimme taajama-alueen sivutielle ja sieltä talsimme auringon porottaessa melko pitkän matkaa takaisin autolle.  Pääasia, että oli mukavaa! 😂

Nyt onkin puolivuotiskatsauksen paikka kävelytavoitteen suhteen.  Minulla on tavoite 500 kilometriä kävelyä tälle vuodelle. Lasken matkat puhelinsovelluksella ja mukaan kelpuutan vain lenkkeilyn, en esim. kaupassa haahoilua.   Yllätyksekseni pääsin puolessa vuodessa yli tavoitteen! 254,4 kilometriä vuoden alusta lähtien! Se on todella yllättävää, kun olen mielestäni kävellyt aika satunnaisesti, joinain kuukausina hyvinkin vähän.   

Voinkin nyt todeta, että minulla on potentiaalinen mahdollisuus päästä tuohon kokonaistavoitteeseen!

Ensimmäinen työpäivä, tai oikeammin puolikas sellainen, on takana. Tuntui ihan reippaalta tuo töihin lähtö ja siellä olo. Ei ollut enää  kuristavaa jännitystä, eikä jähmeää oloa.  Tämä ei tarkoita, etteikö olisi ollut perhosia vatsassa. Salasanat olivat tietysti kadonneet muistista ja niiden kanssa puljatessa piti hermoilla ja soitella moneen paikkaan. Töitä oli lisäksi jaettu liikaa ja lisää ropsahti matkan varrella. Sain onneksi 1 käynnin muualle, mutta silti meni hieman ylitöiksi.  Ylitunteja ei saisi nyt tulla, kun teen puolikasta päivää ja Kela maksaa osan palkasta.  En tiedä miten herkästi puuttuvat, tai huomaavatko.  Tai itsehän niistä kuuluu varmaan ilmoittaa. Ehkä ei puolituntisesta kuitenkaan.    Oli mukava nähdä työkavereita ja asiakkaita.  Ehkä tämä tästä vielä käyntiin lähtee. Työmäärä kyllä hirvittää, kun ei apua tunnu saavan kovin herkästi, jos ollenkaan.  Helletauot ovat tuntematon käsite.  Syömisestäkään ei tarvitse huolehtia, kun puolikkaaseen päivään ei kuulu ruokataukoa 😂  Oli minulla pieni eväs kassissa, mutta en muistanut syödä sitä, eikä ehtinyt tulla nälkäkään.  Huonompana juttuna pidän sitä, että minulla ei ole koskaan jano ja juomapullo ei kulu juuri lainkaan.  Pitäisikö laittaa puhelimeen hälytys puolen tunnin välein?

Pehmeä lasku jatkuu, sillä lauantai ja sunnuntai ovat vapaapäiviä. 

Leppoisaa viikonloppua Teille Kaikille!

Kis kis Kippurahäntä

 

Merri on nähnyt jo niin monta kesää, että sitä eivät paljon helteet heilauta. Aamusta pihalle ja hiirijahtiin. Riipparaidan alla on sen päivystyspaikka. Karvoja lähtee tosi paljon ja Merri tykkää kovasti siitä, kun sitä kammataan tai nypitään käsin. Se pyörii maassa ja kehrää, kun pölly käy.  Sen koko olemus on pienentynyt, kuten aina kesäisin. 

Onhan sillä tietysti kova homma, kun on vahdittava kaikenlaisia pihahommia. Välillä palvelijat kitkevät, leikkaavat nurmikkoa ja kantavat puita. Merri kannustaa ja hoputtaa, että kaikki puut tulee kannettua liiteeriin ilman turhia taukoja. 

Samoin ei ole tämän pikkukaverin laita.  Se on ollut pihalla ihan reporankana, puoliunessa ja odotellen kevyttä tuulenvirettä.  Öisin se  on nukkunut häkissä ulkona ja antanut Merrin vallata sängyn kokonaan.  Frodo on yleensä jo heti aamusta ovella jonottamassa, että pääsee ulos, mutta helle on tainnut viedä siltä ulkoiluhalut minimiin.  

Kippurahäntä

(suom. kansanlaulu)

Kis, kis, kis, kis kippurahäntä,
huomenna mennään Lappeenrantaan,
mitä sinne tekemään?
Kissanpoikia pesemään

Ilman mitään tuoteyhteistyötä minun on pakko vähän mainostaa tätä mainiota verkkokauppaa!  Tilasin nimittäin miehelleni nimpparilahjaksi sukat, joihin on painettu omien kisujen kuvat.  Taidan olla nettimainonnan uhri, mutta sieltähän tämäkin idea tuli vastaan.  Kaiffari on pieni kotimainen sukkatehdas, jonne voi lähettää haluamansa kuvan, jonka he sitten painavat valittuun sukkamalliin.  Tilaukseen voi valita useamman "nassun", jotka lisäävät perusmaksua ( jossa 1 nassu kuuluu hintaan) 1,5 eurolla. Postikuluineen 31.40, ei toimitusmaksua. Vähän tyyriit sukat, mutta oiva ja persoonallinen lahja, jos sellaista etsii. 

Naapurin mies täytti tasaisia ja meidätkin oli kutsuttu juhlimaan.  Siinäpä jälleen oiva hetki tehdä onnittelukortti hylsykirjan mallisena! Tällä kertaa jättikokoinen, eli talouspaperirullista koottu.  Jouduin vähän sensuroimaan näiden kuvien kanssa, kun osassa oli niin henkilökohtaisia asioita. Osan kuvista jätin siis pois ja osassa on lappu nimen kohdalla. 

Näin isoon hylsykirjaan piti jo oikein vaivata älynystyröitä, että sai kaiken tilan täytettyä.  Rullia on siis 3 ja niiden sisällä pitkä irtokortti. Kaikki pinnat on päälystetty askartelupaperilla, sekä kuvin ja tekstein. 

Näistä näyttämistäni sivuista tykkään eniten tuosta trumpettiaiheesta.  

Synttäreillä kuultiin trumpettia, kuten myös minun huiluani. Oli hyvää ruokaa, tanssia, laulua ja hyväntuulista juhlaväkeä vesisateesta huolimatta. 

Ahaa! Merrikin tunnistaa alla olevan kamunsa, Gizmon! 

Laitan loppuun vielä kuvan päivänsankarille valmistetusta upeasta kakusta, jossa sankari itse istuu kalastamassa. Kuva on vähän huono, kun oli vastavaloa. 

Minulla on huomenna kovin erilainen päivä. Olen nimittäin 4 kuukauden sairasloman jälkeen lähdössä töihin. Puolikasta päivää heinäkuun ajan.  Pitäkää peukkuja, että homma lähtee käyntiin...

Nyt villasukkaa jalkaan!

 Pieni vakooja työn touhussa!  Frodo ei voi vastustaa omaa, eikä etenkään Merrin valjaiden narua. Merri -parka ei pääse mihinkään, kun Frodo hyökkää naruun kiinni.  Kesken päiväunienkin pitää nousta katsomaan, mitä Merri tekee.  Onneksi Merrillä on isojen poikien touhut. Paistia tulee taas siihen malliin, että kohta laitan lehmänkellon sen kaulaan.  Pari hiirtäkin on tosin löytynyt, mikä on hyvä asia. 

Menin ulos aurinkoon kuvaamaan Nallesta tekemiäni nilkkasukkia. Langankulutus 50grammaa. Vakooja siellä kuvan sivussa taas...

Frodo joutui tarkistushommiin, kun kerran livahti salaa kuvaan.  

Nämä sukat aion pitää itse, koska väri on niin mieleinen. Ai onko näissä jotain väriä? 😂 Onhan siinä ne minun mieleiseni. 

Pidin muuten villasukkia viimeksi tänään, kun kävin tuolla yli 30 asteen helteessä leikkaamassa nurmikkoa. Teräkässaappaat hölskyvät muuten jaloissa. Oli aika kuumaa menoa ja piti tauottaa välillä. 

Juhannuksena oltiin parina päivänä päiväseltään mökillä. Siellä oli jo niin monta kissaa ja koirakin, että  omat kissat jätettiin kotiin viettämään vähän rauhallisempaa juhannusta.  Frodo ei vielä kertaakaan ole jäänyt yhdenkään koiran lähelle, jotta saisi edes vähän siedätyshoitoa.  Merri olisi pärjännyt Artun kanssa kyllä ihan hyvin. 

Maia on kiinnostunut kukista, on se sitten sisällä tai ulkona.  Nyt ei sentään rouskuttanut näitä parempiin suihinsa!

Samia naurattaa, kun Maia on aina niin "iloisen" näköinen. 

Nämä kissat pelkäsivät Arttua aiemmin, mutta nyt näyttää pyyhkivän oikein hyvin. Sam ottaa tässä tuijotuskisaa Artun kanssa. 

Me muut saunoimme ja uimme, paistoimme lettuja ja tikkupullia, sekä hikoilimme.   Minä olen lähipäivinä putsannut orapihlaja-aidan alusia kotona ja kädet ovat aivan naarmuilla, sekä mäkäräisen puremilla. Lisänsä toivat mökillä itikat.  Paras apu kutinaan on Aloe vera, mutta muitakin salvoja olen hölvännyt.  Viileään veteen pulahtaminen auttaa myös vähäksi aikaa.   

Juhannusaikaan kävin hoitamassa myös näitä kissoja, Mikoa ja Mallaa. Miko on tuo, jossa on enemmän valkoista.  Ne ovat vähän arkoja, mutta tulivat haistamaan ja pyörimään lähelle, kun laitoin ruokaa. 

Merristä vielä tällainen vanhempi kuva, jossa se on kiivennyt pihallamme olevaan tammen runkoon.  Kuiviin runkoihin on kiinnitetty puisia lintuja, liekö Merri niitä tavoitellut. 

Merri kävi eläinlääkärissä rokotuksessa. Se oli koko ajan täysin hiljaa ja paikoillaan.  Ilmeni, että Merrillä on molemmissa silmissä sarveiskalvolla jotain harmaata jälkeä. Niissä on joskus ehkä ollut joku haavauma, jota ei ole huomattu.  Merri on välillä siristänyt toista silmää, mutta ei sen kummempaa.  Kissa pyörii paljon puskissa ja ryntäilee ulkonakin, joten eihän se mikään ihme ole, jos osuu silmään.  Nyt ei tarvitse tehdä mitään, jos silmät eivät vaivaa sitä.  

Seuraavalla reisulla on putsattava hampaat. 

Kotona annoin vielä yhtenä päivänä matokuurin kummallekin kissalle, koska Merri näyttää syövän ulkona kaikenlaista. Frodokin jahtaa koppakuoriaisia ja kärpäsiä, jotka myös voivat olla pöpöjen kantajia. Tietysti molemmat kissat on muutenkin madotettava yhtäaikaa.  Frodo vetäisi oman annoksensa ruuan seassa, mutta Merri joutui ottamaan omansa ruiskusta suuhun pienen painin jälkeen. 

Juhannus on juhlittu ja joulua odotellaan.... 🎅

Minun piti kirjoitella ihan muita juttuja, kuin näitä kissoja taas, mutta näin siinä jälleen kävi...

Arboretum Mustila

 Alkuviikosta kävin  tutustumassa Mustilan Arboretumiin Elimäellä.  Alppiruusujen ja atsaleojen kukinta-aikana metsä kukkii upeasti! 

Atsalea -kuvilla lähdetään liikkeelle.  Tietäjät tietää vähän tarkempiakin faktoja kasveista, minä en aio yrittää. Ihailin vain kukkamerta.

Olimme liikkeellä kolmen sukupolven naisväen voimin. Arttu oli ainoa miespuolinen osallistuja. 

Annan kuvien puhua puolestaan.

Paikkapaikoin oli levähdyspenkkejä, tai ehkä penkkejä, joille voi istahtaa ihailemaan metsää ja kukkia. 

Riippukeinujakin löytyi! 

Alla pari kuvaa magnolioista. 

Kultasade täydessä kukassaan! Siinä taitaa olla aika lyhyt kukinta-aika ja oli hienoa, että nähtiin tämäkin. 

Arttu kävi venyttelemässä metsäkirkossa.  

Alppiruusualuetta alla.

Otin pienen videonpätkänkin alppiruusukomeudesta. 

Tälle koristepuulle en tiedä nimeä...

Näiden kuvien myötä toivotan kaikille hyvää juhannusta! 

Frodo ja Merrikin toivottavat hyvää juhannusta!