Satumaisia juttuja

 Toisen Satu -hupparin tekeminen alkoi suoraan kankaiden leikkaamisella, koska kaava oli tehty jo edellistä hupparia varten.  Kaavastahan saa siis ommeltua 6 erilaista paitaa.  Tähän kiinteään huppariin olin varannut tuon mustaharmaan paksumman trikoon/ collegen.  (Trikoo luki siinä kangaspalalaatikon kupeessa, josta tämän otin). 

Kankaiden leikkauksessa oli tietysti mukana Merri, joka ei voi vastustaa lattialle levitettyä kangasta. Se piti ensin testata kaikin puolin: onko kankaassa reikiä (oli yksi!),  onko tarpeeksi lämmin kangas, miten asettuu vartalon ympärille.  Alkuvalmistelujen jälkeen pääsi varsinainen kaavanosien leikkaus käyntiin.  Se sujui helpommin, kuin edellinen huppari, kun osat oli jo kerran sommiteltu ja pyöritelty käsissä. Lisäksi yksivärinen kangas  oli tietysti helpompi leikata, kun ei tarvinnut kohdistaa mitään kuvioita. 

Ompelu sujui samaan tapaan, kuin aiemmassakin paidassa. Hupun kanssa oli enemmän pyörittämistä, koska sen etuosa meni ristiin tuosta edestä, eikä ymmärrys heti herännyt asettelun suhteen.  Yhden kohdan jouduin välillä ratkomaan, mutta lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen!  Tässähän on kaikenlisäksi tuplahuppu, eli hupussa myös vuori, joten etuosassa oli ties kuinka monta kangaskerrosta ihmeteltäväksi.  Tässä, kuten aiemmassakin olisi pitänyt laittaa sirkkarengas tuohon nauhan sisäänmenoaukkoon.  Ensin piti aloittaa kuukeloimalla sirkkarengas.....  Sitten kaivoin esiin epämääräisten neppareideni laatikon, enkä löytänyt yhtään vastaavaa.  Mikä nyt neuvoksi?  Ompelin molempiin huppareihin napinläven tuohon hupun reunaan. Siitä sain narun sisään ja ulos. Ihan toimiva ratkaisu. 

Hupparista tuli ihan kivan näköinen, mutta tukevampi kangas ei antanutkaan siinä määrin periksi, kuin tuo aiempi. Tässä olisi saanut olla vähän leveämmin saumavaroja, jotta hupparista olisi tullut väljempi. 

Uudet kankaathan pitäisi aina pestä ensin, koska ne voivat kutistua. Sitäkään en ole tehnyt.... joten nähtäväksi jää, miten tälle käy. Mikäli tästä vielä pienenee, annan hupparin nuoremmalle ja kapeammalle sukupolvelle. 

Tässä mallissa on muuten aika kiva istuvuus.  Etu- ja takakappaleet koostuvat kolmesta eri osasta; keskiosa ja sivukappaleet.  Yleensä hupparissa on vain etu- ja takakappale. 

Pahoittelut jo etukäteen, jos kissakuvia tulee jatkossa liikaa...  Näitä kaveruksia on vaan niin mainio seurata. 

Merrin luonne oli jo aiemmin tiedossa, että on hyvin sosiaalinen ja hyväksyvä kissa. Kyllähän se tietysti ottaa vähän luonnolle, kun tulee joku jakamaan oman reviirin ja kaikki sen sisään mahtuvat asiat.  Merri ei kuitenkaan hirveästi ole siitä pahoittanut mieltään. Se on seurannut ennemminkin ällistyneen kiinnostuneena talon tapahtumia. 

Mikä huvittavinta, siitä on tullut Frodon idoli, kaiken kissapalvonnan keskittymä.  Frodo seuraa Merriä aina kun se näkee sen. Se alkaa kehräämään jo lähestyessään.  Ihailevat ääniefektit soivat Merrin korvissa päivästä ja tunnista toiseen.   "Hei upea Merri, olen täällä, olen täällä, näe minut, näe minut, näe minut...". 

Ahaa! Nyt täytyy asettua tähän asentoon, kun Merrikin on näin. 

Merri käy välillä jäähyllä lepuuttamassa korviaan ja hermojaan. Entinen elämä kutsuu ilman vinkuvia velvoitteita...

Käytiin eilen Frodon kanssa herättämässä Merri päiväunilta.  Frodo ei ole vielä käynyt alakerrassa aiemmin. Se on nukkunut mieheni kanssa olohuoneessa muutaman yön. 

Aika pelottavalta tuntui pienestä, kun ei tajunnut mihin sitä nyt viedään....vaan mikä siellä odotti??!! Merri!!  Ihanaa!  "Upea teltta Merri! laske minutkin sinne! Olet kiva kaveri, kehrään sinulle, huomaatko? Näe minut, näe minut, näe minut, maaaauuuuu!". 

Merri oli niin unenpöpperössä, että ei aluksi osannut laittaa rajojakaan, vaan ihmetteli itsekin Frodoa. Samaan telttaan se ei kuitenkaan halunnut Frodon kanssa jäädä.  

Illalla Frodoa pelotti lähteä alakertaan, vaikka sitä kutsuttiin. Se piti kantaa alas, mutta siitähän se riemu taas repesi, kun siellä oli Merri!  Se piti itsestään selvänä, että kissojen paikka on teltassa ja änkeytyi sinne Merrin kanssa. Merri kelasi selvästi elämäänsä eteen- ja taaksepäin ja poistui sängystä.  Tuli se kuitenkin yöllä takaisin minun jalkoihin, missä se aina nukkuu.  Frodo nukkui koko yön teltan edessä.  Aamulla se paineli muina kissoina Merrin hiekkalaatikolle aamupissalle.  Osasi sinne, vaikka ei ollut siellä aiemmin käynyt asioillaan.  Sitten vauhdilla Merrin perässä yläkertaan ja huutamaan nälkäkuoleman partaalla, kunnes sai ruokaa. Syömisen aikanakin piti ilmoittaa, että ei ole nälkä vielä lähtenyt. 

Tämä viikko enää lomaa jäljellä.  Minulla on ollut melkein koko viikon aivan massiivinen nuha.  Nyt alkaa olo helpottaa (tietysti, kun työt alkaa 😂).  Tuo hupparikin on tehty jo ennen nuhan alkua. Mies tämän nuhailun aloitti ja minä jatkoin, kun hän parani.  Mies teki koronatestinkin, negatiivisena.  Olen joka tapauksessa kököttänyt kotona. Mietin, että jos ei ala pikapuoliin nuha kadota, niin testi on minunkin tehtävä (tai käytävä) ennen töihin lähtöä.  Eilen oli kuitenkin jo selkeästi helpompi päivä ja tänään taas parempi. Vielä maanantaihin asti aikaa olla täydessä tikissä!  Kipeänä en ole jaksanut edes neulepuikkoja heilutella, kun vesi on valunut silmistä ihan noronaan.  Ehdin aloittaa jo seuraavankin paidan, mutta se on jäänyt roikkumaan keskeneräisenä ja odottelemaan parempia ompeluaikoja.  

Hyvää viikonloppua Teille taas ja hurjan paljon kiitoksia kaikista ihanista kommenteistanne! 

Merri ja Frodo

Minäpä kerron teille nyt yhden oudon jutun! Yhtenä päivänä meille tuli tuollainen rääpäle. Olin todella pöyristynyt sen tulosta, koosta ja äänestä. Meinasi mennä yöunet, mutta onneksi tuo rääpäle jäi yläkertaan ja me päästiin mamman kanssa rauhassa omaan sänkyyn nukkumaan.  Ärsytti se vinkuva maukuminen, joka kuului alas asti... 

 Sen nimi on kuulemma Frodo. Sopii kuulemma yksiin minun kanssani, vaikka en oikein vieläkään tajua, miksi sen pitäisi minun nimeeni sopia.  Se on ihan älyttömän pieni ja aluksi luulin sitä hiireksi. Se maukuu tosi paljon. Minä en mau´ u juuri koskaan!  Sillä on kuulemma ikävä. Voihan se niinkin olla, mutta vauhdista ja rohkeudesta päätellen se on oikea rohkelikko!

Minä vähän seurailen mitä se touhuaa. Nenät ja pehvat on jo haisteltu.  Vähän se arastelee minua, mutta juoksee  kuitenkin perässä. Ihmiset sanovat, että minä olen sen idoli... 

Kyllä minä olen sille murisemalla ja sähähtelyllä kertonut, kuka täällä on pomo. En tiedä puhuuko se edes samaa kissakieltä, kuin minä. 

Nappuloista olen aika tarkka. Niihin ei saa niin vaan koskea.  Toisaalta, jos niitä on reilusti, niin kai niistä voi muutaman tuolle kirpullekin antaa...   Uteliaana jään seurailemaan, tuleeko tuosta ripakintusta vielä oikea kissapoika. 

Märkäruuat on syötävä kahdessa kerroksessa. Rääpäle saa kuulemma jotain penturuokaa. Lisäksi se vetelee ruokansa heti kuin oikein aikakissat.  Se söisi varmaan minunkin ruokani, jos se olisi saatavilla. Toisaalta... kyllä minullekin saattaisi maistua tuo penturuoka, vaikka oma ei aina maistukaan. 

Yritän opastaa tuon Frodon kissojen tavoille. Aloitetaan tervehtimisestä.  Häntä pidetään nätisti pystyssä. 

Olen nukkunut jo monet päiväunet sen jälkeen, kun rääpäle tuli kylään.  Alkaa epäilyttää, että se aikoo jäädä taloksi!  Arveluttaa, mahtuuko tänne kahta kissaa.  

Katsokaa miten se irvistelee, kun käännän selkäni.  Ei vaan..kuvitelkaapa tähän kuvaan ääni, niin tiedätte, mitä minä joudun kuuntelemaan koko ajan! 

Katselen nyt tilannetta kaikessa rauhassa, kuten luonteeseeni sopii. Minähän tulen aina kaikkien kanssa toimeen, ehkä tämänkin. Saattaahan tästä olla jotain seuraakin, kun ollaan kaksin kotona.  Minä en kyllä ala sitä vahtimaan.  

Satu -paita

Marraskuussa jo uumoilin aloittavani ompelemisen "ihan tuota pikaa" ja tilasin nettimainoksen kautta paitakaavat Unelmalliselta. Kaavat näyttivät selkeiltä ja ajattelin niiden olevan jotenkin helpompia😀

Samasta hommasta piti aloittaa, kuin muidenkin kaavojen kanssa, eli kaavojen piirtäminen kaavapaperille ja leikkaaminen. Kaavojen hahmottaminen oli aluksi hidasta, kun ei ollut vähään aikaan ommellut. 

Valtavasta kangaskokoelmasta huolimatta minulla ei ollut yhtään sopivaa kangasta paitaa varten, joten piti käväistä kangaskaupassa.  Ostin palalaareista kolme sopivanväristä kangasta.  Pakalta en uskaltanut ostaa, kun ei koskaan tiedä, meneekö ne omat ompelukset ihan nappiin vai ei.   Kankaat ovat melko hillittyjä. Tykkään kyllä oravakankaista ja  kukkakuoseista, mutta en näe  itseäni verhoutuneena niihin 😂 Ei kannata ostaa sellaista, mitä ei sitten varmastikaan käytä, vaikka ompelu onnistuisikin. 

Kankaat ovat kaikki hieman eri paksuisia. Musta on eniten collegemainen ja sininen T-paitamainen.  Tuo yksi on siltä väliltä. 

En muistanutkaan, miten ärsyttävää on kaavojen piirtäminen....  Minulla on iso rulla paperiarkkeja ( ei mitään ohutta kaavapaperia), joita on aikanaan saanut tällä paperitehdaspaikkakunnalla työntekijät jotenkin vuosipalkkioina.  Niitä oli meillä kotona ja niitä taisi löytyä tämän talomme ullakoltakin edellisen omistajan lähdön jälkeen.  

Kaavoitus on tietysti paljon helpompaa, kun on  ammattikaavoittaja mukana 😁

Siinä se valmis kaavakasa nyt on!  Näissä paitakaavoissa on se hyvä puoli, että kerran piirrettyjä kaavoja voi käyttää kaikkien kuuden mallin  ompelussa.  On kolmea pituutta hihassa ja helmassa, resorilla tai ilman, kaarevaa helmaa, etuosaa vetoketjulla tai ilman, kahta lajia huppuakin. 

Ennen kaavojen piiirtämistä pitää vain valita oma koko taulukosta.  

Leikkaamiseen ja ompeluun tuli kaavojen mukana pitkä ohjeteksti.  Luetaanko ohjeet? No ei! 😅 Tässä mennään taas Sartsan omaa tyyliä, eli ensin hutkitaan ja sitten vasta tutkitaan, jos on tarvis.  Voin vakuuttaa, että tämän vaatteen ompelussa ei menty kaikkien ompelun sääntöjen mukaan, mutta eikös luontokin aja tikanpojan puuhun? 

Helppoahan tämä kankaan leikkaaminenkin oli, kun oli apuri! Merri ei todellakaan voi vastustaa kankaan levittämistä lattialle.  

On minulla aika hyvä pöytäkin, mihin kankaan olisi voinut levittää, mutta ei se olisi mahtunut siihen kumminkaan kokonaisuudessaan. Halusin levittää kankaan täysin  ja tutkia, mistä osat leikkaan, kun on palakangas kyseessä.  Silloin ei voi olla täysin varma siitäkään, riittääkö kangas edes...

Kaavat ovat selkeitä ja yhdistäminenkin sujui pienen harkinnan jälkeen ihan hyvin. Yksin ei tietysti tarvinnut sitäkään tehdä. 

Kyllä! Siitähän valmistui vetoketjullinen huppari! Ihan käyttökelpoinen ja oikean kokoinen. Pieneltä soveltamiselta ei tosin tässäkään selvitty.  Tähän olen ostanut vain tuon kaavan ja kankaan. Kaikki muu oheistuotteisto löytyi omista kätköistä, jopa vetoketju, joka tosin oli 5cm ohjetta lyhyempi.  Lyhensin helmaa ja laskin vetoketjua ylhäältä vähän alemmas, niin homma  eteni. 

Huppu on tässä mallissa yksinkertainen (tai ainakin tein siitä yksinkertaisen). Hihoihin ompelin resorit, mutta kaarevan helman jätin suoraksi. Taskuja en lähtenyt edes yrittämään, vaikka nekin olisivat malliin kuuluneet. 

Jännittävin osuuskin on suoritettu, eli sovittaminen. Usein käy niin, että tehdä tohottaa onnesta soikeana ja lopulta vaate tai neule ei edes ole sopiva ja homma tyrehtyy pitkäksi aikaa.  Kyllä tämän jälkeen uskalsin jatkaa seuraavaankin kankaaseen. 

Onnistumisen ilo kannustaa yrittämään lisää! 

Ihanaa viikon alkua teille kaikille!

Isoäitien perintöneliö

Isoäidin neliöitä tuli koukuteltua tuossa joulukuun aikana 30 kappaletta, muiden juttujen taukohetkinä.  Lanka on Muumi Huviretkeä, toiveen mukaan. Myös värit sain toiveena, kuin myös koko vauvan vaunupeittoprojektin. 

Langassa on 60% villaa ja 40% polyamidia. Puikkosuositus 4. Koukku taisi itselläni olla kokoa 3. 

Peitto on itse asiassa valmistunut jo viime vuoden lopulla, mutta oheistuotteiden keskeneräisyyden takia siirrän siitä langankulutuksen tämän vuoden piikkiin.  Lankaa kului 315g.  Ompelin palat yhteen käsin. Peiton reunaan tein vielä pylväsrivistön. 

Näitä ei pyydetty, mutta päätin ihan omaksi huviksi tehdä jäljelle jääneistä langoista junasukkia.  Neuloen käytin puikkokokoa 3, mikä oli ihan ok.   Tein sukista langan riittävyyden mukaan eri kokoisia, alkaen 8 silmukkaa puikolla, 9 silmukkaa, ja isoimmassa 10 silmukkaa puikollaan. Lankaa kului 30g, 35g ja 50g.

Sukat nätisti peiton sävyisinä 💘

Kahdessa pienemmässä koossa kantapää on sileä, mutta isoimpaan tein jo vahvistetun kantapään, oletuksella, että lapsi saattaa jo osata kävellä noiden ollessa jalassa. 

Onnea pikkuiselle tytölle, kera sukkapaketin ja toivotun vaunupeiton 💖

Nyt se on tehty!

 Viime syksystä asti on ollut tarve ommella, mutta sopiva tilaisuus ja sysäys on puuttunut. Televisiosta tuli Suuri ompelukisa (englantilainen)  -ohjelma, jota katsoin silmät kiiluen.  Tilasin ensimmäisen kerran tavallisesta poikkeavan joulukalenterin; ompelujoulukalenterin. Sitä oli kiva seurailla ja ensimmäinen päivä joulun jälkeen tuntui tyhjältä, kun videoita tai sähköpostia ei enää tullutkaan. 

Ompelun aloittaminen pitkän tauon jälkeen tuntui kuitenkin isolta hommalta ja lykkäsin sitä aina vaan "parempaan" ajankohtaan. Lomalla päätin ryhtyä toimeen! 

Minulla on sekä ompelukone, että saumuri. Ompelin paljonkin, kun lapset olivat pieniä. Tein vauvanvaatteita, juhlavaatteita, toppatakit, naamiaisasuja ja ties mitä. Välillä onnistui hyvin, välillä ei niinkään.   Ompelun kanssa on sama juttu, kun muissakin tekemisissä, että tekemällä oppii ja mitä enemmän tekee, sitä varmemmaksi homma käy. 

Halusin aloittaa pienestä ja totutella ompeluun.  Alalaatikosta löytyi vielä vauvanvaatteiden kaavoja eri koossa.  Hyväksi todettu kaava toimii vuosienkin päästä. Kaivelin kaikki kangaslaatikot etsien sopivia trikookankaita. Yhdessä pussissa oli pelkkiä resorikankaita, sopivasti koottuna yhteen.  Leikkasin 2 bodya.  Niitä kuulemma käytetään vauvoilla vieläkin (otin selvää).   Tein nuorimmaiselle paljon juuri noita bodeja, käyttäen erikoisia kankaita, vanhoja T-paitoja yms.  

Olen vähän sellainen "sunnuntaiompelija", että ensin hutkitaan, sitten tutkitaan.  Saumurin lankojen vaihto on ärsyttävää, eikä vähiten sen takia, että neulansilmät ovat kutistuneet...  Ompelin bodyn olkasauman ja totesin, että tikki on ihan kamala!  Alkoi ohjekirjan etsintä. Siinä vierähtikin ensimmäinen tunti, jonka jälkeen olin valmis ilmoittamaan laitteen netin roskalavalle..... 

Netistä löytyi ohjekirja, mutta puhelimessa se oli ihan minimaalisen kokoinen, enkä muutenkaan ymmärrä kunnolla noiden säätöjen päälle.  Ohjekirjan etsintä jatkui..... JA SE LÖYTYI!!!   Onnessani yritin etsiä mikä tikkiä vaivaa.  Testailin jos jonkinlaisia säätöjen muutoksia ja ompelin koetikkiä: aina sama ongelma!   Viittä vaille lopetus mielessä katsoin vielä netistä hauilla, mikä saumurin tikkiä vaivaa jne.  Kekittymiskykykin oli jo aika hutera, kunnes  silmiin osui teksti: laita langat uudelleen.  Ajattelin, että sillä naisten logiikalla sekin on kokeiltava (sehän on usein hyvin toimiva logiikka!).  TADAAA!  Tikki korjaantui!  Jokin siinä aiemmassa langoituksessa oli ollut pielessä, tai ei ihan uomissaan. 

Vihdoinkin ompelu pääsi alkamaan!  Ei se niin helppoa enää ollutkaan, näin pitkän tauon jälkeen. Luulin osaavani aiempaa näppärämmän ompelujärjestyksen.... (älä muuta hyväksi todettua!) ja kauluksesta tuli surkea lörppä.  Merrikin kävi toteamassa asian ja antoi neuvoksi purkaa etuosan ja tehdä uudelleen. 

Onneksi uskoin opastajaa! Sain kauluksen kuntoon ja lopputulos oli ihan hyvä.  Niin tiukka ei tietenkään saa olla, että vauvan pää olisi hankala pujottaa läpi. Noiden alaresorien kanssa oli myös pientä säätöä, kun ei ollut sitä tuntumaa, paljonko pitäisi venyttää ommellessa.  Pääasia on kuitenkin se, että jalkojen ympärille jäävä resori ei kiristä. 

Alaosan lyöntinepparitkin menivät paikoilleen mukisematta! Siitä onnittelin itseäni, sillä aina se ei mene niin kuin Strömsössä.  Kangas saattaa jopa revetä, kun neppari menee vinoon ja sitä pitää irrotella. 

Pöllökankaan olen ostanut joskus pipojen tekemistä varten. Pari pipoa taisin tehdäkin ja loppu jäi käyttämättä. Nyt sille löytyi kivaa käyttöä 💖

Toisen bodyn kangas on jäänyt ylimääräiseksi, kun olen ommellut itselleni paitaa.  Sain kuvion sovitettua tuohon rintakehän kohdalle. 

Bodyt ovat menossa kummitytölleni, joka saa vauvan piakkoin. En tiedä sukupuolta, mutta nämä olivat mielestäni ihan neutraaleita kankaita.  Itse en ainakaan ollut värien kanssa mitenkään sukupuolisidonnainen.  Saa nähdä, mikä on tulevan äidin kommentti näistä. 

Joulu alkaa olla paketissa ja tämä roikkuva joulupukkikoristekin saa vihdoin lähteä. Itse ajattellin pitää tämän paketissa koko joulun, mutta tytär oli sillä aikaa koristellut kuusta ja hakenut kellarista lisää koristeita, kun olin aattona vielä töissä.  Vuosikymmeniä ihastuttanut ja vihastuttanut pukki pääsi keittiöön.  Pukki alkaa liikkua ja laulaa vähänkään kovemmista äänistä, tai jos siihen joku osuu.  Saahan sen toki selässä olevasta nappulasta hiljaiseksi, mutta eihän siinä sitten mitään hupia olisikaan. Kukapa ei haluaisi kuulla joulupukin laulavan kovan aivastuksen päätteeksi, tai tiskikonetta tyhjentäessä?

Hyvää loppiaista!  Onko joulukoristeet jo poissa, kerätäänkö ne huomenna, vai jatkuuko joulu Nuutin -päivään asti?

Mennyt vuosi tiivistettynä

Pysyin nytkin "lupauksessani" olla lupaamatta mitään alkaneelle vuodelle 😉 Tavoitteita voi silti asettaa, vaikka ei pakonomaisesti niihin pyrkisikään. 

Katsotaanpa mitä kaikkea tuli touhuttua viime vuonna ja täyttyikö jokin tavoite vai ei. 

Aloitan liikunnasta, koska se on "pahin". Tiedättehän, ikäviin juttuihin on aina tartuttava heti ja sitten voi siirtyä hyvillä mielin mukavampaan suuntaan 😂

Olin viime vuonna ajtellut käveleväni 500 kilometriä, vaan miten kävikään??  Lenkkeilykilometrejä kertyi vain 424,6 kilometriä.  Tammikuussa ja huhtikuussa matkaa kertyi eniten, mutta vuoteen mahtui myös 3 nollakuukautta...   Lenkkeilyksi lasken vain kävelyt, jolloin oikeasti lähden kävelemään, en mitään kaupassa kävelyitä tms.  Matkaa tulee kertyä minimissään 1 kilometri. Sen alle meneviä ei lasketa. Nämä ovat itselleni asettamat "tiukat" rajat! 

Venyttelytkin ovat jääneet matkalla... niistä huolimatta selkä tuntui aina kipeältä, joten motivaatio katosi, selkäkipuilu jäi.

Olin ajatellut, että ajan edes kerran polkupyörällä. Aiempina vuosina sekin on jäänyt, vaikka ennen pyöräilin paljon. En  kuulkaas muista yhtään kertaa, että olisin ajanut viime vuonna polkupyörällä 😁 Toisaalta yhdellä lomareisulla vuokrattiin e-fat -biket, mutta lasketaanko sitä pyöräilyksi? Kyllä se minusta ihan polkupyörältä näytti ja pehva kipeytyi ihan samalla lailla!

Alla näkyy viime vuoden lukulistani. 

 Aarnio Anne: Lintukansan poika

Burroughs E.R.: Ajan unohtama manner

Bäckström Maija-Liisa: Fanni luukkonen, lottajohtaja

Cornwell Patricia:  Tomuksi ja tuhkaksi

Dahl Arne: Rajamaat

Green Sally: Puoliksi paha

Green Sally: Puoliksi villi

Green Sally: Puoliksi poissa

King Stephen: Tohtori Uni

Kuusenoksa Anu Aurinko itsessään

Larsson Åsa: Uhrilahja

Läckberg Camilla: Jääprinsessa

Läckberg Camilla: Kivenhakkaaja

Mustonen Enni: Sotaleski

Mustonen Enni: Pukija

Nesbo Jo: Torakat

Tiilikka Elina: Punainen mekko

Tommola Anna: Yöllinen elämämme

Mukavin oli tuo Lintukansan poika, koska se on jäänyt sieltä lapsuudesta mieleen erittäin hyvänä kirjana.  Se on seissyt mökin kirjahyllykössä kirjana, jota ei ole koskaan raaskinut hävittää.  Edellisestä lukukerrrasta oli niin kauan, että en ihan tarkkaan enää muistanut kirjan juonta.  Lisäksi asiat avautuivat varmasti eri näkökulmasta, kuin 10 ikävuoden kieppeillä.  Kirjan luettuani ymmärsin taas paremmin, miksi fantasia -kirjallisuus on lähellä sydäntäni. Kipinä on lähtenyt jo kaukaa lapsuudesta. 

Erikoista luettavaa oli myös Tarzan -kirjojen kirjoittajan Ajan unohtama manner.  Tarzanit olen aikoinaan lukenut kaikki. Tämä tuntui vähän omituiselta, vaikka kirjan ydin olikin erittäin mielikuvituksellinen. 

Mainittavaa on myös tuo Kuusenoksan Aurinko itsessään, joka jatkoi Auroran aloittamaa vampyyrisarjaa. 

Pääosin olen näyttänyt lukevan dekkareita ja fantasiaa. 

Yöllinen elämä pisti taas ajattelemaan uniasioita erilaisista näkökulmista.

Käsitöitä tuli tehtyä pääasiassa neuloen. Virkaten syntyi vain noita valokaapeliliinoja ja ommellen pari kauppakassia.  Askartelua tein vuoden mittaan jonkun verran, mutta niistä ei ole mitään listaa. 

Sain vihdoin tehtyä neuloen myös isompia töitä, kuten villapaidan, pari villatakkia, Revontulihuiveja, bolero ja pari slipoveria.

Sukkia syntyi 26 paria

lapasia 3 paria

säärystimiä 1 paria

pipoja 6

Lankaa näihin kaikkiin kului 7395g, eli vajaa 100grammaa vähemmän, kuin edellisenä vuonna! Ei siis tullut ennätystä😄 Minusta tuo ei ole mikään iso määrä, kun ottaa huomioon, kuinka paljon noita puikkoja tulee heiluteltua vuoden mittaan.  Ilmeisesti olen neulonut vain kevyitä asioita. 

Nämä kolme asiaa ovat sellaisia, joita olen halunnut vuosittain tarkastella lähemmin; liikunta, käsityöt, lukeminen.  Tykkään laskea ja seurata asioita, vaikka ne eivät johdakaan mihinkään.  Kirjojen listaamisen olen aloittanut jo 80 -luvulla. Niiden määrä on laskenut noista ajoista ja lukutahti hidastunut. Silti lukeminen on minulle rakas harrastus.  

Liikunta on tärkeää ja yritän potkia itseäni liikkeelle muutenkin, kuin työn merkeissä, joten asetan taas tuon 500 kilometrin kävelytavoitteen kuluvalle vuodelle.  Jotain muutakin olisi hyvä harrastaa vuoden mittaan, mutta jätän lajin avoimeksi ja toivon, että innostuisin... 

Mainittakoon tässä kohtaa, että sain joululahjaksi toivomani pienen askelmittarin, sellaisen taskuun mahtuvan. Puhelimessakin olisi ollut sovelluksia, mutta omaa puhelinta en halua enää työliivin taskuun laittaa muiden tavaroiden lisäksi ja ranneversiot ovat epähygienisiä työssäni.  

Sitä tulee itsekin välillä uskoneeksi, että töissä tulee niin paljon liikuttua, eikä varsinaista lenkkeilyä enää tarvita.  En silti uskonut, miten vähän voi tulla askelia työvuoron aikana!  Alla näkyy tuplavuoron askeleet!  Toisaalta mittari ei mittaa pieniä askeleita, ennen  kuin 4 sekuntia on kulunut, eli paljon pieniä askeleita puuttuu laskuista. Yhtenä päivänä kävin lenkillä ja lukema oli päivän päätteeksi jo heti suurempi.  Käsittääkseni 10 000 askelta olisi päivittäin hyvä määrä kunnon kannalta? 

Langankulutusta on myös kiva seurailla. Uusia sukkamalleja tms. on kiva kokeilla. Omituisia kokeiluja on kiva tehdä ja toteuttaa kummallisia toiveita.   Tänä vuonna aion vihdoinkin ommella jotain. Koko viime syksyn oli mielessä tuo ompelu,  mutta aikaa ja alkusysäystä ei tuntunut löytyvän.  Kangaslaatikoitani pengatessa alan ymmärtää, että minulla on taas aivan epäsopivia kankaita!  On siis mentävä kangasostoksille, vaikka olen suitsinut itseäni, että pysyisin pois sieltä...   Toisaalta haluaisin myös tuunailla jo olemassaolevia vaatteita. 

Merri aikoo alkaneena vuonna liikkua enemmän, mieluiten toisten kuljettamana.  Se on aloittanut uudelleen vanhan mattoralli -harrastuksensa. Juokse ihminen, juokse! 

Tervetuloa uusi vuosi ja uudet yritykset vanhoihin j a uusiin haasteisiin!

Viidakon jättiläinen lämmittelee ja lämmittää

 Tulipa höperö otsikko 😂 Norsu taitaa kuitenkin olla viidakon jättiläinen?  Vai asuuko se edes viidakossa?  Ehkä savannilla? Täältä katsottuna viidakko on kuitenkin paljon lähempänä sitä, kuin meitä 🙊

Tässä jutussa ei ole tämän vuoden ensimmäisiä sukkia, vaan viime vuoden viimeisiä.  Norsu -sukat olivat itse asiassa joululahja, joka valmistui vasta joulun jälkeen. 

Merrin mielestä kelpaavat kyllä toisen palvelijan jalkoihin, jonka koon mukaan ne on tehtykin. Siksi tuo sukka on Merrin tassulle liian iso, kun se sitä sukkaan mallailee. Näistä norsuista se ei perusta, kun eivät pidä mitään ääntä. Mikäli tapaisi oikean, voisi turkki tehdä pörrööntymisennätyksen ja kissa seisoisi köyryssä pelkillä kynsillään 😂

Sukkien ohje löytyy kirjasta Suuri suomalainen toivesukkakirja, miesten sukat.  Sukkien suunnittelija on Lumi Karmitsa. Tein pienemmän koon mukaan, puikoilla numero kolme ja päädyin isomman koon mittoihin, kuten arvelinkin.  Oikeastaan luulen, että olisin päätynyt joka tapauksessa liian isoihin mittoihin isomman koon mukaan, kun katsoin aloitussilmukoiden määrää. Pienemmissä ne vastasivat edes lähelle sitä, mitä määrää käytän yleensäkin sukan varressa tuohon kokoon.  Lankana käytin Nallea, jota kului 125g. 

Tässä levitettynä kuvio näkyy hyvin, mutta  näitä tehdessä tuli mieleen yksi heppamallikin, jonka tein joskus aiemmin: liian iso kuvio ei jalassa hahmotu enää ollenkaan.  Näistä on kysynyt jo useampi henkilö, että mitä kuva esittää...   Jatkossa siis pienempiin kuvioihin, jos vaan mallia valitessa enää muistaa moisen asian. 

Sen verran palaan jouluun, että pitää esitellä miehen tekemä jouluaaton ruokalaji.  Minähän olin töissä vielä aattona aamuvuorossa ja kaikki oli jo lähestulkoon valmista, kun palasin kotiin. Muutama muukin syöjä oli saapunut joulua viettämään, eli tästä riitti hyvin isommallekin porukalle muiden ruokien lisäksi.  Joulupäivänä oli tulossa lisää jälkipolvea ruokailemaan, joten päätimme, että aattona ei laiteta laatikoita ollenkaan, vaan ainoastaan tätä  rosolliröstiä, jota mies oli suunnitellut.  Vaihtaisin tämän välittömästi laatikoihin joka joulu, oli niin hyvää! 

Paahdettu rosolli/ uunirosolli ohje ainakin TÄÄLLÄ

Hieman mukaeltuna meidän ruoka oli tehty näin:

porkkanaa

punajuurta

perunaa

sipulia

hunajaa (siirapin tilalla)

suolaa

voita

tuoretta timjamia

Kastikettakin oli, kyseisen linkin ohjeen mukaisesti. 

Palat oli silputtu alakuvan mukaisesti. Kuva on otettu ennen uuniin menoa. 

Tämä oli ihan mahdottoman hyvää joulupöydässä! Suosittelen!  Voihan tätä tietysti tehdä muulloinkin ja vaihdella noita aineksia mielensä mukaan. 

Norsujen jälkeen valmistuivat myös nämä kauan sitten aloitetut nk. reissuneulesukat.  tykkään väreistä tosi paljon ja aion pitää nämä itse.  Lanka on 7 -veljestä ( en muista värisävyä, kun vyötteetkin olivat jo kadonneet...), jota kului 115g.  Puikot kokoa 3½ ja sukan koko 38.   Laitan näiden molempien sukkien langankulutuksen vielä viime vuoden puolelle. 

Vedin vielä eilen ns. työ-överit (överi -sana selvästi tarttunut rouva Kepposelta 😀) tuplavuorolla ja klo 22.00 pääsin aloittamaan loman!! Aivan mahtava tunne, kun suljin oven, hyppäsin (=kömmin) autoon ja ajoin selkä ja kintut kivistellen kotiin. Nyt  ei tarvitse hetkeen mennä töihin!

Viime vuoden koonti on vielä tulossa, mutta sen kirjoittamiseen ei ole ollut aikaa, joten tulossa on. 

Heisulivei!