Uimiset on uitu

Syksyllä on aika nostaa laituri kuivalle maalle.  Lämpötila oli 3 asteen paikkeilla, eikä kellään varmaan tullut kuuma. Tutulla porukalla homma sujui jo totutusti ja laituri olikin melko nopeasti kuivilla.

Merri ei nyt päässyt mökille, joten Arttu saa edustaa 😊

Se juoksi riemuissaan edestakaisin. Oli tilaa juosta ja tuttuja oli ympärillä tavallista enemmän samanaikaisesti.

Osaset eivät ole kovin kevyitä. Puuosatkin olivat vedessä lilluessaan ehtineet kerätä painoa itseensä enemmän, kuin tarpeeksi. 

Uimaan ei tarennut kukaan, jos tuo nyt edes vakavissaan olisi mieleen tullutkaan. 

Ohhoh! Meinasi tulla väärää tietoa! Arttuhan kävi uimassa! Kesällä ei kiinnostanut, mutta Arttu varttuikin varmaan kylmempiä vesiä 😊

Tuli lämmitti ja makkara maistui. 

Kotona  oli Merrillä ihan muuta puuhaa. 

Kankaan leikkaaminen on aina Merrin lempipuuhaa! 

Mitä!? Et voinut löytää minua näin nopeasti! Olin piilossa!

Keittiön tuolit saivat uudet päälysteet. Niistäpä lisää myöhemmin...

Hahmotusvaikeuksia?

Mikä ei kuulu joukkoon????

Sehän on tietysti NÄÄTÄ!  Se ei ole kissa ollenkaan, kuten muut 😅

Teen jämälangasta vauvan tossuja. Otin ohjeen netistä. Aloitusvaiheessa ei oikein aina hahmota mistä päästä työ alkaa ja mihin se päättyy. Pitää vaan seurata ohjetta ja katsoa  mitä tulee. 

Siinä vaiheessa, kun ohjeessa sanottiin, että päättele loput silmukat, tuli minulle hätä: varvasosa on aivan liian lyhyt, vaikka vauvan jalka onkin  pieni. Silti! Ei voi mahtua! 

Tein tossut aavistuksen pienemmillä puikoilla kuin ohjeessa ja ajattelin, että tässä sitä nyt ollaan.  Mietin, montako lisäkerrosta pitää tehdä, että tulee sopiva. 

Siinä sitä sitten pyörittelin tekelettä käsissäni...... kunnes..... hahaa! Sehän olikin väärin päin käsissä! Huh huh, kun helpotti  😉   

Kaikkea sitä tulee puoliunessa tehtyä. 

Joku hoksasi, että mummolla mukana ollut ruokapussi oli jäänyt kuljetusrepun sivutaskuun, vetoketjun taakse. 

Kyllä kai nyt kissa osaa vetoketjun avata!!! Ja muutenkin haistaa vaikka kuinka syvältä, että syötävää on!!

Kauppareisun jälkeen oli eteisen lattialla tämä näky. 

Ei pidä minigrip -pussi tuoksuja sisällään, eikä edes sisältöä  😏

Merrillä oli varmaan niin NÄLKÄ kun ei anneta ruokaa. Onneksi ei ollut niin nälkä, että olisi vedellyt napaansa koko satsin.

Tänään on laiturinnostopäivä. Palelee jo  pelkkä ajatus. Onneksi ei sada vettä kuitenkaan. 

Uimaan tuskin kukaan enää menee....

Hyvää viikonloppua kaikille!

Mummon mussu ja taaton tassu ja mamman marakatti

Merri tykkää käydä mummolassa ja mummo tykkää, kun Merri menee kylään.  Automatkasta Merri ei oikein pidä, mutta useimmiten kestää sen ihan nätisti kantorepussaan.

Kotona täytyy toki käydä vessassa ennen lähtöä, mutta matkavessa on silti aina mukana.  

Mummolla on erityinen juomakuppi Merrille. Nappuloita on myös vähän mukana, jotta Merri voi nauttia eväänsä samalla, kuin ihmiset juovat kahvia. 

Mummo (joka on saavuttanut jo yli 90 vuoden kunnioitettavan iän), voi antaa Merrille vielä yksittäin lisää ruokanappuloita käynnin aikana. Merri on nappuloille niin perso, että kuulee heti nappulan rapsahduksen penkille. Se käy nätisti hakemassa mummon antaman nappulan ja odottaa jopa lisää. Välillä täytyy mennä lepuuttelemaan ja nuoleskelemaan huulia lattialle. Kaikki kolot on tietysti tutkittava parveketta myöten, onko kaikki paikallaan, kuten ennen.  

Kotiin palattua voi ottaa vaikka pienet ruokalevot  käsityöhuoneessa, ja katsella, kun mamma tekee joulukortteja.

Olen aina haaveillut, että saisin joulukortit tehtyä ja myös kirjoitettua ajoissa.
Tässä on nyt hyvä alku.
Tein 5 taitettavaa korttia. Ensin sommittelin kaikki valmiiksi ja sitten vaan  sarjaliimasin osat paikoilleen.

Tässä vielä kortit sisäaukeaman puolelta. Tuohon soikeaan/ neliskanttiseen luukkuun on tarkoitus kirjoittaa, keneltä kortti on. 

Ei tässä nyt mitään joulufiilistä silti vielä ole!  

Uutta viikkoa alkamaan ja huomenna jo lokakuukin!  Sieltä se joulukin vielä hiipii.....

Ruskaisin syksytoivotuksin, Sartsa

Nähdäillään! (selvää suomenkieltä, eikö?)

Peitto lastenvaunuihin olisi tekeillä. En ole varsinaisesti isoäidinneliöiden ystävä, mutta nyt on pakko myöntää, että värit tekevät näistä aika kivan näköisiä.
Käytössä on Novitan Baby wool kaksinkertaisena. Lankaa kuluukin siten yllättävän paljon. Yksinkertaisena virkattu neliö oli jotenkin kesyn näköinen, ei ollenkaan muhkea.
Yllättävää, miten näinkin vähäinen virkkaaminen käy heti käsivarteen, kun taas neulomista saa tehdä ihan kivuttomasti vaikka kuinka pitkään. Liekö eri lihakset käytössä? 😉
Yritin sitoa langanpäitä virkatessani työhön, mutta ei se oikein siististi onnistunut. Piakkoin on siis luvassa aikamoinen langanpäättelyoperaatio!

Älä niitä lappuja katso! Katso minua! 

Katselu sujuu muutenkin nyt paremmin uusilla näkimillä.  Etualan vanhat lasit palvelivat 5 vuotta mallikkaasti, mutta näkö huononi lopulta ja oli pakko vaihtaa uusiin. Taka-alalla uudet  "hengettömät" .Näyttävät erehdyttävästi samanlaisilta, kuin ne, joita käytin ennen noita aiempia 😊

Onhan se tietysti kiva, että pysyy tyylilleen uskollisena. Ei sitä kyllä silmälaseja valitessaan uskoisi. Valikoima on suuri ja päätös pitäisi tehdä. Aina tunne, että onko jossain vielä joku sovittamaton vaihtoehto. 

Olin ajatellut, että voisin ottaa vaihteeksi hieman näyttävämmät lasit, mutta päässä ne näyttivät ihan älyttömiltä. Silmä on varmaan tottunut noihin kehyksettömiin. 

Nämäkin tuntuvat aluksi hieman tarkentumattomilta, kun vahvuuksia on vaihdeltu, mutta silmä tottunee lähipäivinä. Täydellistä comboa ei liene olemassakaan. Ainakin olen ollut siitä asti sitä mieltä, kun sain ensimmäiset monitehot. Näkö ei enää ikinä palaa nuoruuden tasolle. 

Näissäkin nyt haasteena, että pitäisi nähdä lähelle, kauas ja sille välille (nuotit). Mikäli eivät soittaessa toimi, niin aion ostaa ensimmäiset, vain soittamista varten olevat silmälasit. 

Tässä on Hopeapuumetsän talo, jossa asuu Tonttu -Tomera.

Tonttu on ollut aika yksinäinen viime aikoina...

...vaikka sen ympärillä oleilee useita enkeleitä sitä suojelemassa. 

Nyt se on iloinen, kun se sai uuden ystävän:  Mirri -kissan!  

Mirri on lasitettu kissa, jonka sain ystävältä tuliaisiksi. Tonttu -Tomera on luvannut huolehtia siitä, eikä se ole enää yksinäinen. 💕

Hieman aikuisemman Merri -kissan kynsihuoltotapahtumat ovat vaan niin hauskan näköisiä, että ei voi kun nauraa 😄

Tässä nypitään kynsiä oikein antaumuksella. 

Mikäli joku haluaa nähdä Merriä enemmän, niin Silmukka soikoon on myös Facebookissa haulla Silmukka soikoon tai suoraan @Silmukkasoikoon. Siellä näkyy silloin tällöin pieniä videopätkiä.

Instagramissa silmukkasoikoon.

Saalista ja satoa

Aika uskomatonta, että sain patistettua itseni sienimetsälle ja että siihen oikeasti löytyi aika (no ehkä vähän laiskanpuoleista yrittämistäkin on ollut). Aamuvuoron jälkeen on niin väsynyt, että pitää heti saada kahvia ja rauhallinen hetki. Sen jälkeen alkaa metsässä jo hämärtää. Tänään on vapaapäivä ja sopiva aika käyttää vihdoinkin sienestämiseen.
  Vaikka liikkuminen on muuten jäänyt todella vähiin nykyisin, niin sienimetsälle on jossain vaiheessa ainakin kerran pakko päästä. Olen lapsena saanut sienestysoppia aikuisilta ja syönyt sienisalaattia, joka maistui hyvältä. Ei sitä voi syödä, jos ei ole sieniä, joten mars metsään!

Ensimmäinen vakiosienipaikkani osoittautui pettymykseksi. Sitä se oli myös siksi, että olin saattanut ehkä vähän unohtaa, missä se paras kanttarellipaikkani olikaan....  Pitäisikö jo huolestua? En meinannut millään itsekään uskoa, että en muista. Metsäkin näytti oudolta, kun oli tehty metsätöitä ja puita kaadettu sitten viime näkemän. Minulla on kokemusta myös eksymisestä (tästä aina huomautellaan), joten pysyttelen aina tunnistettavan matkan päässä autosta 😊

Löysin kuitenkin käpyjä! Niitä oli tosi paljon, enkä voinut ohittaa niitä keräämättä.

Toisessa sienipaikassani löytyi se etsimäni kantarellipaikka, tosin tyhjä. Muutama kantarelli kuitenkin löytyi muualta metsästä. Lisäksi ämpärillinen rouskuja yms. suolasieniksi. 

Onhan tämä alla oleva sienikin ihan kaunis, vaikka jäikin metsään. 

Metsästä kotiin, suihkuun ja kampaajalle. Johan lähti karvalakkia muistuttava hiuspehkoni! Lisäksi löytyi yllättäen kirjoja kirpputorihintaan. En tietenkään päässyt niistä ohitse, vaan valitsin parhaimmat matkaan. Onko joku lukenut? 

Karhut olivat taas hereillä.....

...Merri kesytti ne kuitenkin saman tien, ennen suurempia vahinkoja. 

Kaksi ihmettä kerralla

Mikä ilon ja onnen päivä, tuumasi Merri, kun löysi kodinhoitohuoneesta korin, jossa se ennen tykkäsi maata.
  Se kuljetettiin tietysti heti olohuoneeseen Merrin istuessa kyydissä ylpeästi löydöstään nauttien ja kehräten.

Heräsi tietysti hienoinen epäilys siitä, mahtuuko talven varalle rasvakudosta kasvattanut 1.5 vuotias kissapoika koriin makaamaan. 

Kyllä siellä pystyy  vaikka nukkumaan, vaikka selkäranka on ihan kaksinkerroin. 😊

Toinen ihme on se, että minä olen leiponut! En edes muista koska viimeksi, kun tuntuu, että ruokaakin tulee tehtyä tosi harvoin. 

Tarun Taikakakut -blogista löytyi kerrassaan houkuttava ohje. Tarvikkeiden ostokin sujui viikossa ja harkinta-ajan jälkeen aloin toimia. 

Tämä on Supermehevä ja Maukas Kesäkurpitsapiirakka.  Käykää ihmeessä hakemassa ohje ja kokeilkaa! Tämä vie kielen mennessään! 

Jätin keräkurpitsaraasteen tosi isoksi, kuten ohjeessa mainittiin. Kurpitsanpalat ovat uponneet piirakkaan lähes täysin ja mehevöittäneet sen!  Noh, enhän minä voita käyttänyt, vaan kevyempiä rasvoja, mutta kukin tehköön oman maun mukaan. 😊

Veikkaisin kuitenkin, että poikani mielestä piirakka maistuu diabetekselle (tämä tarkoittaa sitä, että leivoksessa on yllin kyllin kuitenkin sokeria, 4dl ja vielä tomusokerit päälle) 😅

Liibalaabaa

Vielä jaksaa kukkia pihalla vaikka kelit kylmenevät päivä päivältä. Viime yönä oli jo pakkasen puolella
Viimeinen kalloista helottaa kauniin punaisena.

Vaula on jaksanut kukkia ihan koko kesän.Se on sitkeä, eikä pienistä kuivuuskausista hermostu. Sen sijaan sillä on huono tapa tiputella kukkia alapuolelleen runsaasti, eli ei mikään siisti kukka. 

Tämä kukka lähes kuoli melkein heti, kun olin sen ostanut. Se ei halunnut meillä olla. Näköjään se on muuttanut mielensä!  Viime hetken uuskukinto! 

Tämä kukka oli tosiaankin yllätys! Mustasilmäsusannaa kasvattelin toissakesänä. Nyt laitoin samaan kasvuastiaan uutta kukkaa ja vaihdoin mullan melkein kokonaan. Mikä sieltä salakavalasti lähtikään luikertamaan ylöspäin!  Sitkeä on, ei voi muuta sanoa. 

Tämäkin kukka jaksoi kukkia koko kesän. Taisi olla ihan ensimmäisiä kukkia, joita keväällä ostin ja istutin. Se sulkeutuu yöksi ja avatutuu päiväksi. 

Jiihaa!! Vihdoinkin on niin kylmää, että voin kaivaa taas rakkaat turvakenkäni esiin!  Nämä ovat NIIIIIN  mukavat jalassa. Oikein ilo lompsotella joka paikkaan 😀

Merri on vähentänyt ulkoilua valjaissa melko paljon. Se ei oikein viihdy märällä nurmikolla, vaan halajaa sisälle lämpimään. Toisaalta se menee aamulla ensimmäisenä omaan ulkohäkkiinsä, vaikka muut palelevat. 

Nyt on syytä lähteä sen kameran kanssa muualle, tai näytän sinulle takapuolta!