Arvonnan voittaja

Näin perusteellinen oli Merrin arvonta tällä kertaa. Lopuksi kori kaatui ja lappuja putosi maahan Niistä ensimmäisenä putosi Liisa, joten hän olkoon voittaja. Onnea! Lähetätkö yhteystiedot sähköpostiini       sartsa.piccolo@gmail.com

Liisan lempijoululaulu on Hyasintin aikaan ja myöskin Jarkko Aholan tulkinnat joululauluista. Keräsin tähän teidän suosikkejanne. Monet niistä mainittiin useamman kerran. Muutama oli minulle vieras, mutta osan niistäkin muistin kuulleeni, kun kuuntelin ne netistä.

Sylvian joululaulu
Hiljaisin Helsinki
Sydämeeni joulun teen
Joulumaa
Himlen i min famn
Tulkoon joulu
Tonttu
Pohjolan joulu
Aasi ja timpurin rouva
Varpunen jouluaamuna
Tuikkikaa oi joulun tähtöset
Hei mummo
Hyasintin aikaan
Lehmän joulu
Mielenrauhaa
On ilta, ulkona tuuli käy

Joulu lähestyy ja muutama sukkapari on vielä tekemättä... migreeni ei oikein helpota valmistumista...pysyn kuitenkin joulufiiliksissä ja katson rauhassa miten joulukuu etenee.

Mukavaa joulunodotusta myös Merriltä ja onnea vielä Liisalle!

Sydän, sydän, sydän...

Merri tahtoo olla aina mukana askartelujutuissa.  Se on enemmän, kuin valmis tarttumaan hommaan. Ensin valitaan tavarat ja laitetaan ne pöydälle esille.  Aina ei ehdi mukaan alkuvalintoihin, mutta sekaan voi hypätä myöhemminkin. Tosin se saattaa tarkoittaa sitä, että toisella puolella pöytää tavarat tippuvat lattialle.  Hyvin on silti yhdessä pärjätty. Eihän tätä sulostuttajaa voi askarteluista poiskaan jättää!!??!!

Aloitetaan leikkaamalla  piirtämäni paperimuotin avulla sydämiä erilaisista kankaista. Kaikenlaiset mahdolliset nauhat, napit, paperiset kuvat, pitsinpalat, irtomerkit, helmet yms. otetaan esille. Sitten alkaa valinta ja sommittelu. Se on ihan parasta.  Testaillaan, miltä mikäkin sydänpari näyttää yhdessä ja mitä muuta sydämeen voi liittää. Nauhat ovat Merrin mieleen. Sille sopivat myös napit ja helmet. Neulomisvaiheessa se tahtoo maata sylissä ja varmistaa työn jäljen. 

Oho! Yksi kuva ilman kissaakin! 😂

2 sydäntä vastakkain, koristeltuina. Sisälle vanua ja ommeltu käsin sivut yhteen. Jokaisessa roikkuu alhaalla joku helmi tms. Mikäli haluaa sydämen roikkumaan, voi siihen vielä laittaa langan myöhemminkin.  Ostin joskus kirpputorilta rannekorun, joka suorastaan pursusi erilaisia helmiä, joissa on pieni lenkki. Naps poikki ja helmet muuhun käyttöön. Koru oli erittäin halpa verrattuna irrallaan ostettujen helmien hintaan. 

Alhaalla samat sydämet, samassa järjestyksessä, käännettynä toisin päin.  Jokainen on uniikki ja molemmin puolin erilainen (vasen ylälaita  on näköjään poikkeus). 

Olen tehnyt sydämen silloin, toisen tällöin. Aion antaa niitä ennen joulua.

 Lisää tulee...

No niin! Valmista tuli tällä kertaa! 

Huom! Arvonta vielä voimassa täällä, sekä Face bookin puolella 6.12 asti. 

"Syvällistä" pohdintaa...

Hiiohoi! Kangas paljastui tyynyliinoiksi!  Kädentaitomessuilta ostetut mustikka- ja sudenkorentokankaat eivät sellaisenaan riittäneet tyynyliinoiksi, joten pengottuani kaikki kangasvarastoni, jouduin menemään kangskauppaan. Ostin tuota tummansinistä puuvillakangasta, josta tein taustakankaat kaikkiin 4 tyynyliinaan. Mustikkaiset ovat jo testauksessa, sudenkorennot myöhemmin. 😃
Katsastelin kaupassa pussilakanoiden hintoja ja laskeskelin, tulisiko halvemmaksi tehdä itse. No ei tule! Aika uskomatonta. Metrihinta on sellainen, että useamman metrin ostosta kertyy isompi hinta, kuin kaupan hienosta ja kalliinakin pidetystä valmiista pussilakanasta.

Posti toi paketteja, jotka jaoimme Merrin kanssa tasan. Ensin se piiloutui papereiden sekaan, mutta pelkkä pahvilaatikkokin on kiinnostava. Merri on aina pitänyt siitä, että sitä kannetaan esim. pyykkikorissa tai muussa, mihin se mahtuu. Nytkin se menee silloin tällöin istumaan tuohon laatikkoon ja odottaa, että sitä kannetaan ympäriinsä. 😁

Merri kävi eilen ilahduttamassa 90-vuotiasta sukulaista.  Kaikkien eläinrakkaiden ihmisten pitäisi saada vähän tassuterapiaa silloin tällöin!

Toinen puoli on sitten ne ikäihmiset, joilla on eläimiä, mutta eivät enää jaksa niitä hoitaa. Yleensä eläimetkin ovat jo tässä tilanteessa iäkkäitä ja tilanne laukeaa itsestään.  Harvalla on sellaisia apukäsiä, jotka voisivat ulkoiluttaa koiraa, tai tyhjentää kissanhiekkoja, vaikka eläin olisi muuten iloa tuottava ja rakas. Tässä tarkoitan nyt kotona asuvia ikäihmisiä. Nykyisin näkee välillä juttuja, joissa osastoilla on vieraillut eläimiä, joita on saanut katsella ja silitelläkin. Hienoa, että kaikenkieltävät hygieniamääräykset eivät ole tätä tyrmänneet. 

Posti toi myös heräteostoni mustalta perjantailta. 

Joku saattaa muistaa Auroran tarina -vampyyrisaagan, josta olen kirjoittanut aiemmin?  Tämä on saman kirjailijan perustaman kustannusyhtiön, Varjo kustannuksen julkaisema kirja. Kustantamolla oli tarjous, johon uskaltauduin tarttumaan. 

Kirjan kerrotaan olevan hyvän ja pahan taistelusta kertova teos, jossa tavalliset asiat muuttuvat synkiksi ja mielettömiksi. Demoneitakin kirjassa löytyy. 

Olen nykyään niin hidas lukemaan, että voi mennä vähän aikaa, ennen kuin tämä on luettu (edellinenkin vielä kesken...). Kerron sitten myöhemmin, mikä kirja oli oikein tekstejään. 

Aiemmin vilautellut perusnilkkasukatkin valmistuivat, painoa 85g. Edelleen tikuttelen siinä sivussa pitsipolvisukkia pukinkonttiin. Seuraavatkin suunnitelmat ovat jo kehkeytymässä.  Samalla mietin, mitä ehdin vielä ennen joulua neuloa.  Tänä vuonna olin aloittavinani ajoissa, mutta taas on monta sukkaparia vielä tekemättä, jos aion tehdä kaikille, kenelle haluaisin.  

Mietin, että miksi ei oikeasti voi aloittaa jo vuoden alusta?  Olen miettinyt tätä aiemminkin ja löytänyt jopa vastauksia

a)joulun jälkeen tekee mieli tehdä jotain ihan muuta, kenties jopa jotain suurempaa

b)parhaat neulekeksinnöt eivät tule heti joulun jälkeen! Niitä tulee vasta pitkin vuotta, ja kun ne tulevat, niitä tulee tehtyä useampia. Ensimmäiset ovat aina kokeiluja, joita tekee sitten mieli kehitellä eteenpäin ja lahjoittaa lähimmäisillekin. 

c)joskus vaan kaikki ideat katoavat

d)jalat voivat kasvaa vuoden aikana... tai lahjansaajat kadota....

e)oma mieli voi muuttua ja tehty lahja jääkin seisomaan. Ainahan ne johonkin menevät, mutta juuri se lahjansaaja, jolle lahja oli tarkoitettu tuntuukin epäsopivalta ko lahjaan. 

Keksiikö joku vielä uusia, epäoleellisia syitä, miksi esim. neuleita ei voi aloittaa tekemään jo vuoden alusta, vaan ne tulee aina jätettyä viimeiselle vuosiviidennekselle?

Arvonta

Pistetäänpäs vielä jouluarvonta käyntiin.

Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen.  Voit vaikka kertoa mikä on mielestäsi tämän joulun paras joululaulusuosikkisi. Itse olen nyt ihastunut Carolan Himlen i min famn -kappaleeseen. Siitä on suomenkielinenkin versio, mutta pidän tästä enemmän.
Voittaja saa omakseen nämä 38 -numeroiset joulusukat.

Bonusarvontaan voi osallistua olemalla blogin Facebook -seuraaja ja kommentoimalla sinne.   Pääset sinne klikkaamalla tämän blogin oikeassa ylälaidassa olevaa Facebook -täppää tai hakemalla blogin Facebookissa suoraan Silmukka soikoon -nimellä.  Tämän arvonnan palkinto on vielä  salainen 😊

Viimeinen osallistumispäivä on 6.12. ja paketit postitan vain Suomeen.Virallisena valvojana toimii tietysti Merri.

Aina se nukkuu, kun pitäisi tehdä jotain!  Vaan annas olla, kun otan kankaat esiin.....

Onnea arvontaan jokaiselle osallistujalle!

Konsertti lähestyy

Aiemmin olen jo kertonut soittoharrastuksestani.  Olen aloittanut huilun soiton 9 vuotiaana, tätini jalanjäljissä. Liityin paikalliseen työväen orkesteriin, joita ennen oli lähes joka paikkakunnalla. Nyttemmin ovat monet muuttaneet nimeään tai tyyliään, syystä tai toisesta.
Kävin vuoden verran soittotunnilla orkesterin huilistilla ja sitten pääsin musiikkiopistoon. Siellä kului seuraavat 8 vuotta ja suoritin musiikin perustutkinnot teoriassa ja soitossa.  Koko tämän ajan kävin myös orkesterin harjoituksissa ja esityksissä. Aluksi soitin mm. vappumarsseilla marssirumpua, kun ei huilunsoittotaito ollut riittävä.  Kaikki kunnia silti oikeille rumpaleille, jotka lyövät rummuistaan ulos taidokkaita rytmejä.
Taidot karttuivat hiljalleen ja harrastus jäi olemaan, vaikka musiikkiopiston opinnot loppuivatkin.
Löysin miehen ja saimme lapsia, mutta musiikkiharrastus pysyi. Mukaan tuli jossain vaiheessa piccolo huilun rinnalle. Nuorimman lapsen myötä innostuin myös pianonsoitosta. Kävin pianotunneilla useamman vuoden ja soitimme tosi vaikeitakin kappaleita (ainakin minun mielestäni).  Pianon kanssa en kuitenkaan ikinä tullut aivan sinuiksi ja oma vaatimustasoni teki minulle lopulta tepposet.  En kestänyt sitä, että kaiken harjoittelun jälkeenkään ei soitto käynyt yhtä helposti, kuin huilulla. Vaadin itseltäni aivan liikaa ja tuskastuin lopulta.  Piano löytyy meiltä edelleen, mutta opinnot olen lopettanut.
 Viimeisen 5 vuoden aikana olen 2 kertaa ollut niin stressaantunut ja uupunut, että musiikki alkoi tuntua aivan turhalta. Tässä kohtaa jäi myös tuo pianonsoitto. Tila oli oikeastaan aika pelottava, koska musiikki on minussa, enkä koskaan ole ajatellut, että tulisi aika, jolloin se suorastaan ärsyttäisi. En kuunnellut edes radiosta musiikkia. Tunsin jopa syyllisyyttä siitä, että en käynyt orkesterissa, vai tiesin, että siellä odotetaan. Näin monta kertaa unta, että menin harjoituksiin, mutta siellä ei ollut minulle enää paikkaa, eikä nuotteja.
Tutun soittajan houkuttelu toiseen orkesteriin sai pitkällä viiveellä aikaan uuden soittokipinän.  Menin lopulta harjoituksiin ja päädyin soittamaan ensisijaisesti piccoloa ja tarpeen tullen myös huilua.  Sisäinen tarve musiikin harrastamiseen ja kuunteluun ja kaikenlaiseen musiikista nauttimiseen löytyi jälleen. Palasin myös alkuperäiseen orkesteriini. Nämä ryhmät soittavat keskenään erilaista musiikkia, jolloin saan myös vaihtelua. Tykkään haasteista. Niitä pitää olla myös soittamisessa. Lapset ovat aikuisia ja minulla on aikaa käydä kahdessa orkesterissa.

Ensi lauantaina on toisen orkesterin järjestämä konsertti. Olemme aloittaneet kappaleiden harjoittelun jo kauan sitten. Kyseessä on harrastelijaporukka ja kaikki eivät pääse kaikkiin harjoituksiin työ- ja muiden esteidensä takia.  Tämän konsertin aiheena ovat ulkolaiset sävelet, kuten Bohemian rapsody, Indiana Jones, Cats, Entry of Bojares jne.

Kenraaliharjoitukset on pidetty ja huomenna "pärähtää" .  Konserttitilanne luo usein lisäjännityksen soittamiseen. Toisaalta se on myös tila, jonka vuoksi harjoitellaan. Tavoite.  

Ennen joulua on vielä Kauneimmat joululaulut kirkossa, jossa myös soitetaan molempien orkesterien vuorolla, eri viikoilla.  

Viime vuonna kävimme myös ystävän kanssa soittamassa 3 palvelutalokeikkaa ihan vaan omaksi ja muiden huviksi.  Olisi mukava tehdä niin tänäkin vuonna, jos aika ja inspiraatio kohtaavat. 

Mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä uusia nuotteja ja tuulahduksia tuleva vuosi tuo tullessaan. 

Kankaiden pyörittelyä

Meillä on oltu pitkään ilman verhoja keittiössä, mutta nyt on asia korjaantunut. Tilasin samaan aikaan olohuoneen verhojen kanssa joulukangasta, mutta silloin ei vielä tuntunut oikealta laittaa jouluverhoja ikkunaan. Nyt sen sijaan tuntuu! 😉
Ensin piti tietysti tarkastella mistä kohtaa pitää leikata. Merri ei yksinkertaisesti malttanut pysyä erossa tästä tehtävästä.

.
Isot kuviot antoivat oman haasteensa leikkauskohtaan, joka olikin yllättävän pitkä kuvien toistuvuusvälinä; 74cm, kun tarvitsin vain n30cm. Leveyteen tarvittiin kaksi kankaan leveyttä, joten ompelin keskelle sauman. Se ei kirjavassa kankaassa näy ollenkaan valmiissa verhossa.  Aloin nuukailemaan leikkuusuunnitelmissa, kun olisi tullut kankaan kuvioiden takia 20cm:n hukkapaloja useampi. Kappa on korkeudeltaan vain 30cm, eli puolet kuviomitasta. Näin sain 2 x 74cm palasta kahtia jaettuina kaksi kappaa. Kangasta jäi vielä muihin tarkoituksiin. Suora leikkuulinjahan syntyy helpoiten vetämällä yksi poikittainen säie pois tai edes rypylle, ja leikkaamalla sitä myöten.

Kangas on hieman tukevampaa puuvillaa, kuin olin tilatessani olettanut. Sitä ei oikein tuntunut järkevältä alkaa valmiina rypyttelemään mihinkään suuntaan.  Ompelin vain siksakilla reunat ja käänsin saumat siisteiksi suoralla ompeleella. Muistin, että minulla on vanhat virkatut kapat, jotka viime vuonna värjäsin punaisiksi. Jätin ne pohjalle ja päälle suora kaitale joulukangasta

Tänään on taas ollut laadunvalvonta käynnissä. Näiden kankaiden tarkistus on paljon väsyttävämpää hommaa. 

Saksetkin olisivat olleet Merrin kiinnostuksen kohteena, mutta eipä vaan annettu olla mukana siinäkään.  Merri ei muutenkaan pelkää meteliä, ei imurin, eikä ompelukoneen. Eilen olisi ompelukone kiinnostanut. Ei osaa katti varoa omaa nahkaansa.

 Näistä kankaista on leikattu iso pino sydänaihioita. 

Katsotaanpa mitä niistä sitten syntyy......

Käsityöturismia

Käytiin Nekun kanssa Tampereella Kädentaito -messuilla. Oli mukava vähän irtautua rutiineista ja lähteä turistiksi Tampereelle. 😊
Messuilla oli valtavasti kaikkea ihanaa!  Joulu on jo täyttä häkää tulossa ja se näkyi. Tämä oli niin kaunis asetelma,  että oli pakko kuvata, kun oli oikein lupakyltti vieressä.

Vähän hankalaa oli muutoin tunnelman kuvaaminen, kun oli ihmisiä jokapuolella. Tulikin sellainen olo ajoittain, että tämän jälkeen pitäisi olla viikko yksin kotona, että tasaantuisi. 😂 Väenpaljous ei olekaan messujen houkuttelevin asia, vaikka se näytteilleasettajien mielestä varmaan onkin.

Ensimmäisen kerran messuilujen jälkeen, vuosia sitten, sain sellaisen mielikuvan, että syömiset kannattaa syödä ennen messuilua, koska jokaiseen ruokaputiikkiin oli niin valtavat jonot. Nyt tämä asia näyttäisi parantuneen ja syötävää löytyikin useammasta paikasta. Päädyimme kuitenkin glögille ja smoothielle joululeivonnaisten kera. 

Aika pienillä ostoilla pääsin ulos.  Arkartelukuviot teksteineen pääsevät heti käyttöön. Pienet valosarjat taas olivat niin halpoja, että piti ostaa kun halvalla sai. 😊

Lankoja oli ihanissa väreissä ja niitä hiplailinkin. En kuitenkaan ostanut, kun kotona on niin monta neulomatonta kerää. Ne kai pitäisi ensin saada kulutettua. Taltutin sisäisen hamsterini..... kunnes tuli niitä kankaita. Silloin en enää pystynyt. Mukaan lähti ihastuttavat mustikka- ja sudenkorentoaiheiset kankaat. En pystynyt irrottamaan otettani niistä enää.  Nekku löysi panda-aiheista kangasta. 

Joulupakettiinkin löytyi laitettavaa. Tämä suloinen tonttu, joka kovassa pakkasessa, parta huurussa potkuttelee jäätä pitkin naapuriin viemään pakettia pienelle Sanni -tytölle. ... Ainakin minusta tuntui siltä, että sen se tekee! 

Vasta edellisenä iltana syntyi päätös jäädä Tampereelle yöksi ja pyöriä kaupungilla seuraavana päivänä.  Hotelli Tammer oli siisti ja hieno, historian havinoita kaikkialla.  Sisustuskin oli tehty uusvanhaksi. 

Monesti olemme olleet eräässä toisessa hotellissa, mutta nyt vaihdoimme ihan vaihtelun vuoksi. Sänky oli aivan erityisen pehmeä ja hyvä.  Aamupalakin oli hyvä. 

Hotellihuoneen varustukseen kuului myytävä lukko, jos olisi halunnut käydä kiinnittämässä omansakin tähän joukkoon. Eipä ollut nyt tarvetta sellaiselle. Aika vaikuttava on kyllä tämä lukkojen määrä. 

Tämä oli paras. Tässä on vielä mahdollisuus perua sitoumus, kun pitää numeroyhdistelmän muistissa. 😂😂

Kaupoilla kävelimme, kunnes jalat eivät enää tahtoneet kantaa. Mukaan tarttui nämä kaksi ihanaa mukia; The Gamekeeper ja The Fruit Picker. 

Ennestään kotoa löytyy The Petrolman ja The Night Watchman. 

Meillä on kotona pieni mukikriisi. Mies haluaisi samanlaisia mukeja, kun vieraitakin tulee. Itse tykkään valita kaikki mukit ihan tarkoituksella erilaisia.  Valintaprosessi on monesti tarkka. Yksin juodessani valitsen mukin tuntuman, koon ja fiiliksen mukaan. Vieraillekin on kiva valita persoonalliset mukit. Hienommissa juhlissa käytetään tietysti kahvikuppeja, jotka ovat yhteneväisiä. 

Löysin töihin kengät. Minulla on samaa merkkiä ollut kesäkäytössäkin. Nyt on suuret odotukset näitä talvisempia versioita kohtaan. Reilussa lumimäärässä eivät taida toimia, kun on niin lyhyt varsi.  Muutoin vaikuttavat hyvältä jalassa, nopeat laittaa jalkaan ja riisua, vettä hylkivä pinta.  Töissä elämä on yhtä sisältä ulos ramppaamista ja kenkäsuojien asettelua. 

En ole koskaan ollut innostunut aamutakista, mutta nyt sain herätyksen ja ostin sellaisen. Se on käytössä tälläkin hetkellä. 😊

Neuletyö oli tietysti mukana reisussa. Sukkaahan sieltä taas pukkaa. 

Tampere tuntuu ainakin turistin mielestä jotenkin aktiivisemmalta ja energisemmältä kaupungilta, kun omani. Joka kulmalla on pieniä kauppoja ja eri teemaisia kahviloita.  Joulu on vallannut katukuvan valojenkin muodossa.  Voihan olla, että turistina minun kaupunkiini eksyvä, voisi pitää tästäkin. Kyse voi olla näkökulmasta. Onhan näillä tietysti kokoeroakin ja asukasmäärä on erilainen. 

Tampereella on hyvä henki, mutta kyllä siellä on vähän outojakin asukkaita. Juttelin tälle partaniekallekin pitkän aikaa, eikä hän edes kääntynyt katsomaan! 

Hänellä olisi varmaan ollut asiaa, kun on tuota asennettakin, mutta milläs puhut, kun ei ole suuta?? 

Jouluisiin tunnelmiin! Terveisin Sartsa