Toukokuulta asti olen ottanut kuvia niistä harvoista paikoista, joissa kesän aikana on tullut poikettua kahvilla tai muuten vaan. Ajatuksena oli, että laittaisin tänne kuvat. Ei ole tullut laitettua, kun on ollut aika hiljainen kesä kirjoittelun suhteen. Nyt tulevat sitten kaikki yhdellä kertaa.
Piika ja Renki on tainnut jo sulkea ovensakin kesän jäljiltä. On "ollut niin kiirettä", että ehdittiin käydä siellä kesän aikana vain kerran. Siellä on kahvila, jossa aina hyvät pullat ja paakelssit. Lisäksi on käsityömyymälä ja ylhäällä taidenäyttely.
Näyttelyssä valitsin mieluisimmat työt kuviin.
Merja Hämäläisen Kaarnalaivalla kaukomaille ja Kylläpä savuttaa. Hänen töitään olen nähnyt muuallakin ja tykännyt. Kuvissa on ehkä miljoona yksityiskohtaa.
Hilkka Jämsän Motor car kuiskit ja Hiiri -pelimannit.
Veikeät hiirihahmot ovat luonteikkaan näköisiä ja näyttävät oikeasti liikkuvan.
Tästä hypätään yhden kuvan verran Kausalan aseman kahvilaan. Se on satunnaisesti auki muulloinkin, kuin kesäaikaan. Kahvilan lisäksi löytyy lahjapuoti. Paikka on persoonallinen ja mikä parasta, siellä on maailman parhaat pullat! Nykyään muistan pulla-asioista aina Rouva Kepposen 😄
Anjalan makasiinikahvilassa saatiin hyvät päiväkahvit ja istuskeltiin auringonpaisteisella terassilla.
Yläkerrassa oli Pihojemme pikkuystävät -näyttely.
Nämä pikkkutarkat pikkuystävät olisi mukava tavata näin suurina versioina vaikka yön pimeydessä. Voisi kuvitella avaruuden hyönteisiksi.
Anjalan kartano on kahvilan vieressä. Se on 1600 -luvulla Ruotsin kuninkaalta Wreden suvulle lahjoittama tila Ankkapurhan alueella, Kymijoen rannassa. 1750 -luvulta n.50 vuotta eteen päin joki toimi Ruotsi ja Venäjän rajajokena.
Kustaa III -sodan jälkeinen rauhan liitto solmittiin kartanolla 1788. Sotiminen ei kuitenkaan loppunut ja vanha kartano tuhoutui tulipalossa. Nykyinen rakennus on 1800 -luvun alkupuolelta.
Vaikka kartano oli pitkään suvun omistuksessa, päätyi se aikojen kuluessa monellekin omistajalle, valtiollekin. Nykyään se on taas Wrede -suvun omistuksessa. Tilat ovat vuokralla nuorisosäätiölle.
Kartanoon on vapaa pääsy. Nyt siellä oli Kankurit kartanolla -näyttely.
Kauniita käsitöitä upeassa miljöössä.
Äidin kanssa pohdimme eri tiloissa, miltä elämä kartanolla on mahtanut tuntua.
Isäntäväen viettäessä aikaansa saleissa, on palvelusväki touhunnut täyttä vauhtia keittiössä valmistelemassa monen ruokalajin päivällistä, mahdollisesti useille vierailllekin. Takat on täytynyt sytyttää ja tulia ylläpitää. Lähes jokaisessa huoneessa oli valtava takka. Keittiön suuri uuni ei varmaan ole ollut niitä tasaisimpia ruuanlaittopaikkoja. Tulta on täytynyt säätää moneen otteeseen ja valvoa kattiloita ja patoja sekoittelemalla keitoksia. Lopulta kiikuttaa kaikki tarjoiltavat ruuat herrasväen pöytiin jonnekin kartanon saleista. Jalat ovat olleet koetuksella. Keittiöapulaiset ovat kantaneet kuumia ja painavia tarjottavia varoen läikyttämästä tai tiputtamasta niitä.
Mitä siellä ullakolla mahdettiin säilyttää...? Portaatkin olivat niin alaviistoiset, että henkensä kaupalla on rappuja kuljettu. Ehkä ne ovat ajan saatossa lasehtineet sellaisiksi. Siinä on taas piikoja ja renkejä juoksutettu hakemaan ullakolta tavaraa. Jossain romaanissa on kerrottu palvelusväen välillä jopa majoittuneen ullakkotiloihin. Kenpä tietää tämän luukun kulkijoista.
Kenenkähän olohuoneeseen nämä päätyvät, kun kartanon juhlasali siivotaan. Ehkä nämä jätetäänkin kartanon kummituksille?
Siinä on jo heti yksi kummitus... herrasväkeä hän ei ainakaan ole vaatetuksesta päätellen. Aika modernisti pukeutunut palvelijaksikin.
Seuraava käyntikohde oli Iitin rantamakasiini.
Kahvila on kivassa ympäristössä. Sisältä löytyy myös vanhan tavaran ja käsitöiden myymälä.
Tämä vedessä olevan kiven päälle "istutettu" pata on minusta tosi kaunis ja hieno idea. olisi kiva nähdä kasvien istutus ja hoito-operaatio.
Kahvin siemailu ulkoterassilla oli rauhallinen hetki. Pääskyset lentelivät ympärillä ja järvellä näkyi veneitä.
Iitin kirkonkylän kylätalossa on kaiken kesää vaihtuvia näyttelyitä.
Tällä kertaa Auli Steffen töitä. Yllä ruuanlaitto -aiheinen taulu ( en muistanut katsoa nimeä) ja alla Neulojan unelma.
Tästä siirrymme ITE -taiteeseen Jätkän Onnelaan.
Taiteilija Ensio Tuppurainen (1924-2014) tuli entiseen kauppakiinteistöön myymälänhoitajaksi ja osti myöhemmin rakennuksen asuinkäyttöönsä. Hän asui perheensä kanssa tuossa Vekaranjärven varuskunnan lähellä sijaitsevassa kodissaan, jossa syntyi suuri määrä hänen tekemäänsä taidetta.
Lukija voi itse päätellä mihin kyltit viittaavat. Monet vaikuttavat olevan kovin kantaa ottavia.
Eläinhahmot ovat hyvin oikean näköisiä.
Osa kylteistä näyttäisi olevan suunnattu varusmiehille, tien kunnossapitäjille, päättäjille, verottajalle.....
Muistan jo nuoruudestani, miten näitä patsaita ihmeteltiin ohi ajaessa.
Jätkän Onnela ei ole enää asuinkäytössä. Aluetta ylläpitää nykyään tukiyhdistys.
Sisälläkin olisi ilmeisesti ollut näyttely, mutta nyt se oli suljettu. Pääsimme kulkemaan vain piha-alueella.
Lopuksi vielä kukkataidetta syntymäpäiviltä, joille meidätkin oli kutsuttu.
Hyvää viikonloppua!
































Erilaiset kahvilat ja näyttelyt ovat mukavia pistäytymispaikkoja varsinkin keäsällä. T Saukkis
VastaaPoistaMonet ovatkin auki vain kesäisin. Talvisin on vaikeampi etsiä vastaavia kahviloita käyntikohteiksi.
PoistaPakko kirjoittaa ensinnäkin, että ei se pappi ole ainoa, joka sai kahvia juodakseen.....
VastaaPoistaKyllä olette kupposen jos toisenkin upeissa miljöissä kulauttaneet... hienosta posliinista maistuneet vieläkin paremmalta.
Kerran kesässä Piika&Renki on ollut tapana meilläkin, mutta taisi tosiaan käydä niin, että on kiinni viikon kuluttua, kun sinne käy "pakunnokka" (toivon mukaan kolmas kerta toden sanoo!)
Matonkuteista saisi tosiaan olohuoneeseen kivan "piilon" - vuori meillä on kerran ollut
https://repolainenreissaa.blogspot.com/2023/08/mt-mummola.html
- pitäisköhän syyslomalla yllättää lapsenlapset - kiitos ideasta.
Teille voisin kuvitella jonkun "farkkumajan"!
Olet kyllä löytänyt ja kuvannut niin kivoja ideoita - ihanaa kurkkia niitä blogeista, kun itseään on niin vaikea saada mihinkään sisätilaan.
Juu, ihan lankkuamalla on ryystetty , kuten meidän mummo olisi sanonut :)
PoistaKyllä tuo Piika ja Renki taisi mennä jo kesäksi kiinni. Mustilan kahvila on siinä vieressä, ehkä se on auki? Siellä on loppukuusta taas iltapimeillä valo- ja taidetapahtuma. Viime vuonna käytiin ekan kerran. Oli tulta ja musiikkia ja puupatsaita yms. Kannattaa mennä, jos aikataulu osuu kohdille.
Farkkumaja onkin vielä tekemättä ;)
Kiitos mahtavan mielenkiintoisesta... ja hauskasta postauksesta!
VastaaPoistaPuuaiheiset taulut ovat erityisen hienot.
Tuollaisen Neulojan unelmapuun voisi mieluusti johonkin ripustaa, jos vielä olisi seinillä tilaa.
PoistaAivan ihania paikkoja kaikki! Piian ja rengin ohi ajan aina, kun menen ystävälleni kylään (Korialle siis), mutta voitko uskoa, että en ole käynyt siellä koskaan. 🤭 Koskaan ei muka ehdi pysähtyä. Anjalan kartanossa sentään käytiin pari vuotta sitten.
VastaaPoistaNäitä kuvia katsellessa tuli hieman ikävä kesää.
Voin uskoa, koska minullakin meni vuosikymmeniä päästä sinne ;) Tuosta Jätkän Onnelasta kirjoittaessani ajattelin sinua, kun sinä etsit aina kummallisia paikkoja. Siinä olisi yksi. Sisällä olisi kyllä mielenkiintoista päästä käymään. En tiedä, onko auki vain kesäaikana, vai miten.
PoistaKesällä on niin moni paikka auki, mikä menee melko aikaisin syksyllä jo kiinni. Nyt minä haluaisin nähdä sen poron!
Onpas kivat kahvilat ja nayttelyt.
VastaaPoistaJa nuo ötökkä taiteet huikeen näkösiä.
Juuri tänä aamuna lapsenlapsen kanssa juteltiin jos hyttyset olisivat linnun kokosia, niin
miltähän ne näyttäisi.
Onpa taiteelliset kangaspuut, täälläkin on yhdet ja niillä aikoinaan on paljon
mattoja tehty. Kauniita mattoja myös kuvissa esillä.
Pata veden äärellä kiven päällä on ihana! kaunis kuva.
Kaikkea mukavaa silmäniloa teillä onkin ollut.
Mukavaa syyskuun alkua!
Tuollaisia karvajättiläisiä ne hyttysetkin varmaan olisi. Onneksi mittasuhteet ovat edelleen entisellään! Olisi aika ikävä mökilläkin yrittää nukkua, kun se ininä kuuluisi tuhatkertaisena ja sitten oikein sänky notkahtaisi, kun hyttynen laskeutuu jalan päälle.
PoistaMeilläkin oli ennen kangaspuut. Kädet eivät kestäneet sitä paukuttelua, joten möin ne lopulta pois.
Tuo pata oli hämmästyttävä, että miten sinne on päästy istuttamaan. Ehkä kahlaamalla, uimalla tai veneellä.
Olipa mielenkiintoinen postaus. Oli kiva päästä virtuaalisesti mukaan eri käyntikohteisiin.
VastaaPoistaAinakin netissä voi ihmetellä paikkoja, joissa ei pääse käymään.
PoistaOletkin ehtinyt käydä tosi monessa kivassa paikassa. Kaikki minulle entuudestaan tuntemattomia mutta näinhän ne tutuksi tulivat ! Kivat esittelyt ja tässä taas nähtiin sekin miten hienoja paikkoja on meillä Suomessakin vaikka kuinka kunhan saa vain aikaiseksi mennä tutustumaan. Osaamista ja ideointia vaikka muille jakaa....ja sinä jaoit ; KIITOS !
VastaaPoistaJa hyvät pullakahvit kruunaa aina jokaisen vierailun :-).
Pitkällä välillä näitä näkee, vaikka on ollut pitkiä välejä, että en ole käynyt missään. Mökillä kököttänyt 🤭
PoistaPullakahvit on aina ok, mutta kaikki versiot ei aina ole niin maistuvia.
Ihana postaus, oikea hyvänmielenkooste!!!
VastaaPoistaPitkän aikavälin hyvän mielen tuojia 😄
PoistaPaljon kivaa on sinun kesääsi mahtunut kahvitteluineen. Huomasin jossain kuvassa hienon kaffekupin tassineen. Olikohan ihan posliinia? Kartanohistoriikki oli kiinnostavaa luettavaa. näillä vanhoilla kartanoilla ja muillakin vanhoilla rakennuksilla on historiansa. Niihin tutustuminen on mielenkiintoista. Minulle nämä paikat ovat vieraita kaikki, mutta kiva tutustua.
VastaaPoistaKausalassa on hienot astiat, tosin montaa eri mallia. Kiva valita minkä ottaa.
PoistaAika vähän tuosta kartanosta kirjoitin kun muistelin sen joskus jo tehneeni. En vaan löytänyt enää. Historia on mielenkiintoista. Etenkin ihmisten elämä.
Välillä unohtuu, että ne itselle tuttuakin tutummat paikat ovat jollekin muulle ihan uusia juttuja.
Voi miten kivoissa paikoissa olet käynyt tutustumassa ja aivan ihana kahvikuppi! Niin monta mielenkiintoista paikkaa on Suomessakin - historian havinoita, kädentaitajien pajoja, luontokohteita ja vaikka mitä!
VastaaPoistaAika monessa pikkukahvilassa olen törmännyt noihin kahviastioihin tai eriparimukeihin.
PoistaPaljon olisi nähtävää.
Ihania kuvia ja näin pääsimme turistikierrokselle mukaan - kiva.
VastaaPoistaItselle tuttu on toiselle uusi 😺
PoistaKesä on monen pysähdyksen paikka, niin paljon kaikkea kaunista ja innostavaa.
VastaaPoistaNyt on Soiva metsäkin nähty, kiitos vinkistä! Näätämöä kohti...
Poista👌 kivaa reissua ja uusia kohteita.
PoistaIhania kahviloita ja näyttelyitä! Nuo olisivat juurikin minulle sopivia vierailukohteita kaikki. Etenkin se, jonka pullaa sai kehusi. Pitänee ensi kesänä harkita pullan perässä kulkemista vähän kauemmas. Minullahan on Verlakin kokonaan näkemättä.
VastaaPoistaVerlassa oli myös hyvät pullat. Joskus pitäisi ruokailla siellä Pytingissä. Se on niin lähellä, että ei saa mentyä 🤭
PoistaKun ei itse pääse matkustelemaan niin kiva laajentaa näkökulaa kun te toiset postaatte nähtävttksistä ja matkoista...terv.sohvan pohjalta.
VastaaPoistaSohvaperunan rooli ei ole pitemmän päälle mieltä ylentävä. Etenkään, jos ei ole vaihtoehtoa.
PoistaJopas olet ehtinyt kaikkea hienoa kesän aikana.
VastaaPoistaPitkällä aikavälillä ehtii näennäisesti paljonkin 🤭
PoistaOnpas monenlaisia ja historiallisia kahviloita teillä sielläpäin🥰Väkisinkin sitä alkaa miettimään, miten tuolla on eletty ja touhuttu.
VastaaPoistaVoi nuo portaat ullakolle! Ei sitten millään ylös, mutta alas sitäkin nopeammin😅🤭
Olisiko tässä historian ensimmäiset liukuportaat?
PoistaKiinnostavat käyntikohteet ! Rullasin kaiken nyt vasta ekaa kertaa ja eniten mieleen jäivät hiirihahmot 🐭
VastaaPoistaja bloggari kehyksissä - nyt otan uusiksi - hyvää viikonloppuaaaa . . .
Hiiret olivat symppiksiä. Kissakin saattaisi pitää niitä ystävinä 😺
PoistaKiirettä pitää, kun letukalla kurvaillaan ;) Missään noista en ole käynyt.
VastaaPoistaOnko vihje? 🤭
Poista