Innostaako siivous? Ei! Tiedänpä yhden asian joka näyttää innostavan...
Mökillä on puita, joita pitäisi kaataa ja lisää tuntuu kasvavan nopeammin, kuin ehtii kissaa sanoa. Viime vuonna kaadatettiin isoja mäntyjä. Tänä vuonna mies kaatoi pienempiä puita itse. Meillä nämä vapaat menevät aina ristiin, joten ensin toinen aloitti mökkeilyn, sitten toinen jatkoi. Tämä taitaa olla sellaista yksin tehtävää työtä ja lomailua. Minulla oli kaksi vapaata ja menin vuorostani mökille puuhommiin. Kevättalvella kaadetut puut menevät "helposti" palasiksi hieman jäisinä.
Lumityöt oli tehty, joten pihaan pääsi tuosta vaan. Tosin lumet sulavat kovaa kyytiä muutenkin.
Jäällä näkyi silti liikettä! Vielä ajeli moottorikelkka jäällä kovaa kyytiä!
5 tai 6 puuta oli nurin pätkittyinä. Pöllejä piti kantaa liiterin viereen, risuja raahata yhteen kasaan. 1 tai korkeintaan 2 pölliä jaksoin kerrallaan raahata. 2 täyttä työpäivää siihen meni.
Mies oli jo vähän aloittanut puiden pilkkomista. Minä jatkoin... ja jatkoin... ja jatkoin... niin kauan, että kaikki pöllit oli pilkottu.
Kaikki risut oli poltettu... Ilta jo pimeni ensimmäisenä päivänä ja homma piti keskeyttää, ennen kuin vesuri huiskii hämärissä väärään paikkaan. Toisena päivänä tein loput. Vähän kipulääkettä väliin, niin kroppa jaksoi taas käydä puuhommiin käsiksi. En vain pystynyt lopettamaan, ennen kuin kaikki oli tehty. Nuo katoksessa olevat puut ovat viimevuotisia, eli en minä noin paljon pilkkonut 👀.
Suurin kysymys on: miksi siivous ei suju samalla apinanraivolla???
Illalla olin niin sippi mökillä, että en jaksanut melkein neuloakaan. Vähän kuitenkin 😂 Sormet ovat vieläkin niin koppurassa, että ei meinaa puikot käsissä pysyä. Kyllä se niin taitaa olla, että ei terve ruumis työtä kaipaa 😜
Kotineulomisessa on nyt täyspysäys. Aloitin aiemman jutun BB -innoituksella neulomaan pientä villatakkia, tyyliin omasta päästä kuten linnunpönttö. Eilen illalla purkasin koko jutun. Kivan väristen lankakerien tuijottelu ei vienyt asiaa yhtään eteen päin. Muutenkaan en nyt tiedä, mitä neuloisin. Hirveä pattitilanne!
Eilen syntymäpäivävierailu, tänään tiedossa taas synttärikahveja ja iltavuoroon lähtö. Parina iltana on muuten ollut maanjäristys tässä lähellä!
Hyvää viikonloppua!
Niin ihanalta kuulostaa ja näyttää sinun puusavotta. Ihmettelinkin jo kroppasi kestävyyttä, ja sitten kerroitkin kipulääkkeestä. Tuttu juttu joskus, pakko ottaa, että kykenee liikkumaan edes vähän, ja että saa kolotukselta nukuttua 🤫. Miksikö siivous ei samalla tavalla innosta? No, siivous tapahtuu sisällä, ei ulkona raikkaassa ilmassa, mäntypuu tuoksuu hurmaavalle, jota mäntysuopa ei pysty jäljittelemään. Varmaan syitä on keksittävissä vaikka kuinka paljon.
VastaaPoistaSe on kumma, kun pitää vaan jatkaa, vaikka ei millään jaksaisi, ja joka paikkaan jo koskee 🫣 Toinen käsi on ollut vieläkin vähän hankala, selästä puhumattakaan.
PoistaSyitä löytyy aina!
Tehokasta hyötyliikuntaa! Olisikohan tuo siksikin mukavempaa kun siinä työn jäljen näkee heti? Joskus nuorena olin siivoojana sairaalassa. Vähän turruttavaa oli hinkata joka päivä samat, näennäisesti, puhtaat pinnat. Tiskaaminenkin on vähän innostavampaa, kun tiskipöytä on ensin täynnä, ja lopuksi tyhjä.
VastaaPoistaJotenkin niin tuo on nähtävä. Paljon mukavampaa, kuin kävelylenkki, joka tuntuu usein aika pakolliselta. Sehän se varmaan onkin, kun nämä puuhommat on valmiit sitten kun ne on valmiit ja siivous sen kun alkaa taas alusta. Pitäisi olla kerrasta selvä!
PoistaToivottavasti et heilu kirveen kanssa mökillä yksin ollessasi? Jos se puiden kantaminen ja oksien siivoaminen riittäisi.
VastaaPoistaYksin minä siellä olin ja kaikki puut on pilkottu. Tuo autonrengas puupölkyn päälle kiinnitettynä on hyvä. Puut pysyvät pystyssä halkoessa. Vesuri tuntui minusta paljon vaarallisemmalta vehkeeltä. Sen osumatarkkuus on jotenkin epämääräisempää.
PoistaTunnistan tuosta niin itseni :-) että pitää vain jatkaa vaikkei enää yhtään jaksaisikaan. Ja kun jo tietää senkin miten työlästä on nousta seuraavana päivänä sängystä ylös ; saatikka sitten jatkaa samaa hommaa kankeilla kipeillä lihaksilla.
VastaaPoistaMutta kyllä siitä hyvä mieli tulee kun on puita pilkottuna ja pinottuna. Minä tosin käytän halkomakonetta kun en uskalla kirveen kanssa heilua.
Pikkuisen ärsytän nyt sillä tiedolla, että minulla on kotona menossa juurikin sellainen kauhea siivoustouhuilu. Ja kokosin juuri kaksi jätesäkkiä vaatteita sun muuta pelastusarmeijalle. Tosin sain jonkin asteisen kipinän siihen kun luin jokin aika sitten siitä kässähuoneesi järjestelystä :-).
Hirveä juttu jos ei ole mitään käsityötä työn alla tai edes ajatuksissa. Huolestuttavaa :-))).
Toisena päivänä meni aamusta aika pitkään, että lähti käyntiin ja sain selän suoraksi 😜 Sitten taas jatkamaan, kun kerran hommaa oli vielä jäljellä. Suomalaisella sisulla! Meilläkin on halkomakone, mutta en kokenut sitä nyt tarvivani, kun oli niin helposti pilkkoutuvia puita tähän aikaan vuodesta.
PoistaSiivouksesta tulee mieleen tuo kässähuoneen siivous. En löydä enää mitään lankoja! Ennen ne oli muovipusseissa ja joka paikassa, kukin tietyssä paikassa. Äsken meinasi tulla paniikki, kun kaikki Venlat olivat kadonneet just, kun vähän väkinäisesti löysin jotain neulottavaa. Lähden kohta töihin ja sieltä tullessa ei enää viitsisi alkaa pähkäilemään aloitusta. Nyt on langat ja malli odottamassa, niin voin illalla sitten taas tikutella. Jätän nyt tuon BB:n suosiolla sivuun vähäksi aikaa.
Puutalkoot ovat raskaudestaan huolimatta mukavaa tekemistä. Työn edistyminen myös näkyy nopeasti.
VastaaPoistaTuttua tuo lankojen tuijottelu ideaa odotellessa. Turha aloittaa neuletta, joka ei jostain syystä miellytä. Se vasta pakkopullaa on.
Jospa nyt vähän lepäisit, jos ei ihan heti ole työvuoroon lähtemistä.
Puuhommissa näkee lopputuloksen, eikä puupölkkyjä ilmesty viikon ja kuukauden jälkeen uudestaan samoihin paikkoihin 😜
PoistaEdelleen olen neulomisen suhteen aloittamattomassa tilanteessa. Illalla olin niin sippi töiden jälkeen, että painuin melko pian pehkuihin. Vielä yksi ilta ja huomenna vapaa. Sillä tiedolla jaksaa taas iltaan asti .😊
Puusavotta on kivaa puuhaa ja siihen iskee himo - meilläkin isäntä haki minut pois häkin pinoamishommasta, kun pimeys yllätti - itselläni silmä oli jo tottunut hämärään. Kipulääkettä täytyy välillä ottaa ja kutominen hiukan hidastuu jäykillä käsillä. Maalauspäivinä en puusavottaan osallistu, siveltimen pito olisi silloin mahdotonta tai sitten jälki mitä sattuu, kun suoran viivan veto takkuaa muutenkin. Meillä isäntä aina halkoo sellaisella ruuvilla ja osan kirveellä, kahdeksan häkkiä pitää tehdä ainakin ja puolitoista on vasta valmiina.
VastaaPoistaJoskus kässyt tökkii, minulla Marja-paita on resooria vaille valmis ja tökkii. Pian sen tekisi valmiiksi, että saisi uuden työn puikoille.
Siivous ei ole oikein herkkua täälläkään, mutta asiaa helpottaa se, että isäntä ottaa puolet imuroinnista ja onkin aika taitava siinä, minä sitten jatkan ja pesen lattiat ja vessan. Voisin ulkoistaa sen homman, kivempaakin tekemistä olisi.
Siivouksen ulkoistaminen on käynyt monesti mielessä, mutta ei sitä ilkeä tehdä, kun oma hommakin on vain viitseliäisyydestä kiinni. Kerran sain 3 tunnin siivouslahjakortin ja olin ihan innoissani. Siivoussäännöt olivat jotenkin merkilliset, sillä homman hoiti 2 naista alle puolessatoista tunnissa pintapuolisesti. Ehkä tuo oli minulle vain hyvä opetus siitä, että homma on tehtävä ihan itse, vaikka kuinka laiskottaisi.
PoistaKaikki puut jotka on tänään hoidettu, ovat poissa huomiselta 😂 Käsikopelolta voi vielä puita heitellä, jos ei kirvestä uskalla käyttää. Voin kuvitella, että maalauksesta tulee aikamoista vibratoa, jos käsi ei ole vakaa.
Ohhoh, mitä, maanjäristyksiäkin! Olet pilkkonut klapeja niin apinan raivolla, että tannerkin tärisee...
VastaaPoistaMutta siis joo. Siivoaminen ei todellakaan suju ollenkaan tuollaisella raivolla tai innolla, miten sen ottaakin. Ulkona on aina jotenkin kivempi puuhailla. Täälläkin olen sahannut puista isoja oksia ja eilen niitä pienin ja lajittelin halottaviksi, haketettavaksi, aitamateriaaliksi... jälkikäsittelyyn kuluu moninkertainen aika, mutta onhan se mukavaa, kun on kevät ja linnut laulavat. Täällä kun ei edes ole lunta haittaamassa työntekoa.
Tsemppiä neulejumiin! Minulla oli eilen illalla lähes kriisin paikka, kun olin neulonut ihanan palmikkokuvioisen kaarrokkeen (neule ylhäältä alas) ja katsoin, että nyt tuli liian pieni. Vapaana kun ei ollut kuin yhdet pyöröpuikot, tosi ohuet, silloin kun työn aloitin. Käsialani on yleensä melko löyhää, joten en ajatellut sen haittaavan, mutta taisi tulla ohjetta pienempi koko. Vedin puikon pois ja sitten onneksi älysin sovittaa. Kaarroke onkin ok, onneksi villa joustaa, mutta riittävän pitkä se ei ole, niinpä jatkoin sitä sitten ja luulen, että neuleesta tulee sopiva. Ei väljä, vaan vähän napakampi, mutta se ei haittaa yhtään. Usein tulee liian isoa minun käsialallani.
Huh, kriisi selätetty! On aina kova paikka purkaa työtä, jota on tehnyt jo muutaman illan, varmaan ainakin kymmenen tunnin työ.
Jaa-a. Taidankin mennä jatkamaan moottorisahan ja kirveen kanssa, tästä jutustasi tuli himo saada klapit aikaan.
Moottorisahaa minä en ole käyttänyt. Yllättävän kauan meni aikaa oksien kanssa puljatessa, eikä niidenkään käsittely ole ihan kevyttä hommaa. Isommista oksista tehdään vielä poltettavia sarikoita, kuten isällä oli tapana sanoa. Hakettajaa meillä ei ole.
PoistaPyöröpuikkojen kanssa on muutenkin hankalaa aavistella kokoa, ainakin itse epäröin joka kerta, että mikä mahtaa olla lopputulos. Eilen illalla olisin vähän neulonut töiden jälkeen. Olin lopulta saanut häthätää päätettyä seuraavan mallin ja siihen langat (jotka olivat ensin täydellisesti kateissa siivouksen jäljiltä...) . Illalla olin kuitenkin niin sippi töiden jälkeen, että jaksoin vain istua ja tuijotella telkkua hetken ja syödä puuroa. Sänkyyn päästyä en kuullut edes torkkuajalle kytkettyä äänikirjanpätkää loppuun asti 😜 Ärsyttää,, kun näin kevään tullen Merri taas aktivoituu heräilemään liian aikaisin. Tänä aamunakin herätys tuli sen seitsemän kertaa ennen kuin lopulta suostuin nousemaan.
Täällä kotona päin on nyt ollut kolmena päivänä maanjäristys. Ensimmäistä seuraa kai aina pienempiä jälkijäristyksiä.
Selkeästi rajattu työmäärä, silminnähtävä edistyminen, kun pöllikasa hupenee, ja ryskähomman tietynlainen rentouttavuus. Ehkä siinä syy, miksi puuhommat ovat inspiroivampia kuin siivoaminen. T Saukkis
VastaaPoistaTotta! Puut eivät ilmesty enää uudelleen samoihin paikkoihin, kuten pöllypallot 😂
PoistaPuutalkoot on kyllä hyvää liikuntaa. Olet kyllä ollut huippuahkera.
VastaaPoistaMeillä ei ole enää menemistä Pieliselle. Vettä on satanut kaatamalla ja lumi ja jää sulaa vauhdilla.
Mukavaa viikonloppua
Onko teillä saaressa mökki? Sellainen on varmaan aika hankalaa, kun kulkemisesta tulee haasteellisempaa.
PoistaLaiska se töitään luettelee, mutta kyllä niiden ääneen sanominen tuo omanlaistaan tyytyväisyyttä 😁
Ootpas aika Nainen kun tuosta noin vaan pilkot puitakin..kuntoa vaatii se työ mutta onpas hauska hakkuupölökky...taidan näyttää tuota isännälle aamulla! 😂😂😂
VastaaPoistaMeillä on ollut tuo pölkkykeksintö jo pitkään käytössä. Siinä on helppo pilkkoa, kun puut pysyvät pölkyllä ja renkaan sisään mahtuu useampia puita kerralla.
PoistaAikamoinen urakka, joten hienosti suoriuduttu! Minä olen melkein kateellinen, koska tykkäisin itsekin pilkkoa puita. 😅
VastaaPoistaKyllä tämä kuntosalia vastaa ja on monipuolista! Toistoja, toistoja, toistoja.... 😜
PoistaVarsinainen metsuri - sisukas, voimakas ja sinnikäs... ja tietänet jo, ettei yhtään ihmetytä vertaus siivoamiseen...
VastaaPoistaSehän on ihan eri juttu... kaikki muu menee edelle... ja kun kroppa, mieli ja silmätkin on tarpeeksi väsyt... niin ei edes näe siivoamisen tarvetta samalla tapaa,... mieluummin kattelee pilkottuja puita ja ooh - varsinkin koivuja. Kyllä on puhtaan valkoiset varret komeassa koivussanne... Hieno toi pilkkojan "turvarengas" - miten kiinnitetty?
Harjoitus tekee metsurin! Sehän on tunnettu sanonta 😂 Rengas on kiinni pöllissä tuollaisilla raudoilla, joista yksi vähän näkyykin kuvassa, renkaan alla. Nyt en muista miten ne on renkaassa kiinni, mutta ilmeisesti samaan tyyliin. Pitää joskus tutkia tarkemmin. Hyvin on kuitenkin pysynyt jo vuosia.
PoistaMäntyjä on pihalla roppakaupalla, koivuja vain vähän. Tuo yksi oli kuitenkin aika hankalassa paikassa ja sai siksi lähteä.
Minulla lumien kolaaminen aiheuttaa vähän samanlaisen vimman. Vaikka alunperin ajattelen, että tästä vähän vaan kulkureittiä, niin jos vielä vähän lisää, vielä vähän lisää...kunnes yks kaks sitä kolasikin sitten koko pihan, vaikka se ei ollut edes tarkoitus. 😅
VastaaPoistaLumien kolaaminen ei herätä minussa minkäänlaisia intohimoja 🫣 Onneksi on auramönkkäri, jolla voi tehdä melkein kaiken. Rapuilta ja niiden edustalta on jo ihan tarpeeksi lapiointia. Iän myötä tulee kaikenlaisia vippaskonsteja mieleen. Voi kun joku keksisi myös siivoukseen jotain... imurirobotti on, mutta eihän se ota kaikkialta, eikä etenkään nurkista.
PoistaKlapihommat on vaan niin mukavia. Vaikka niissä väsyy, niin kirvestä heilutellassa mieli on hyvä ja voimaakin karttuu. Hyvä sinä. Minä sain olla pojan pihassa tekemässä noita hommia viime pyhänä. Siellä piti kaataa pihasta muutama puu.
VastaaPoistaPahaksi meni neulehommasi, kun aivan pattitilanteeseen asti! Olen pahoillani.
Siivouspuoli tökkii minullakin. Siihen en ole keksinyt ratkaisua. Saattaa olla, että kohta minun pitää ostaa siivoukset , jos tahdon siistissä kodissa olla.
Pattitilanne on nyt lopulta auennut, vaikka sellaista jippii -neuletta ei olekaan meneillään.
PoistaPuuhommissa tosiaan näkee tuloksen, joka pysyy, toisin kuin siivouksessa 😜