Merri 8 vuotta!

 Minä olen jo aikuisen kissan iässä, 8 vuotta.  Aika on kulunut niin nopeasti.  Minä en tietenkään ole yhtään vanhentunut, mutta voitte kuvitella, miten nuo palvelijat ovat muuttuneet minun elinaikanani! Onneksi jaksavat vielä rapsutella ja kävellä ruokakaapille hakemaan minulle syömistä.  Kyllä ne välillä  ovat vähän reippaampiakin ja lähdetään yhdessä ulos.  Päivän paras hetki ruokailun jälkeen on kuitenkin se, että pääsee ulos pissalle tai kakalle.  Talvella on vähän vaikeaa, kun maata kaivaessa ei saa edes monttua aikaiseksi.   Lumen kaivaminen on aikamoista höttöä.

Tässä minä olen aika pienenä pentuna. Minulla on aina ollut hyvät unenlahjat.  Eipä olisi kukaan tuolloin arvannut, että minusta kasvaa niin iso kissa. Uni ja hyvä ruoka ovat varmaan kasvattaneet. 

Ollaan yhdessä ain, ollaan aina rinnakkain!  Tykkään olla ihmisten lähellä. Olen siinä mielessä tosi kärsivällinen kissa.  Frodolla ei sitä kärsivällisyyttä ole. 

Kylläpä nyt nukuttaa! Raitani näkyivät pienenä selvemmin, kuin nyt.   Olen monesti miettinyt, millainen isäni on.  Äiti kertoi vain käyneensä ulkona ja siitä  se sitten lähti.  Isä saattaa olla vaikka metsäkissa tai Kissalandian kuningas! 

Uni on niin vastustamaton asia. Tässä minulla on vielä kaikki kulmahampaat tallella. Nyttemmin olen joutunut  luopumaan yhdestä kulmahampaasta ja muutamasta muusta hampaasta sairastamani hammassyöpymän takia.  Pääasia, että nappuloita pystyy vielä syömään. Ehkä joskus joudun syömään ne imeskelemällä...

Väittävät, että Frodo on vaan niin kiintynyt minuun, että se haluaa olla lähellä.  Sen kiintymys osoittautuu usein painiskeluhaluksi ja minä väistän jo ennen kuin paini alkaa.  En jaksa turhaa kisailua, kun se muuttuu usein lopulta melkein todeksi. Unessa ollessani en tietenkään voi tietää, että Frodo on päässyt ryömimään noin lähelle...

Tällainen tämä minun elämäni on! Ihan hyvää elämää.  Sisällä olen rauhallinen ja sylinkipeäkin, mutta ulkona olen todellinen saalistaja! 

Huipulla tuulee!!   Sieltä näkee myös kauempana asuvien naapureiden pihalle! 

Jotain tuolla lätäkön takanakin lienee...    meillä kissoilla on hyvä tasapaino, vaikka horisonttikin olisi välillä vinossa. 

Nyt löytyi kiva leikkikaveri! Rauhallinen. Ei yritä painia. Tulee kyllä samalle ruokakupille...

Täytyy minun rehellisyyden nimissä tunnustaa olleeni itsekin aika riiviö pienenä.  Minulla vaan ei jäänyt se päälle, kuten Frodolla... 

Tässä olen päässyt hoitokissa Knutin lähelle makaamaan.  Knut oli suosikkini. Sen sisko Siv ei niinkään minua kiinnostanut. Meillä oli Knutin kanssa enemmän sellaisia poikien juttuja.  Kerran sain päihini että tömähti, kun en osannut pysyä Knutista erossa.   Ei sekään minua hidastanut...   Otin tuon liikkeen kuitenkin opikseni. Käytän sitä välillä Frodoon, kun se ei vaan tajua! 

Knut ja Siv olivat muuten aikalailla Frodon näköisiä, vain keltasilmäisiä. Frodolla on vihertävät silmät. 

Artun kanssa olen aina tullut toimeen, kunhan Arttu vaan tajuaa, että minulla on ohjat tassuissani. Jotkut koirat vähän pelkäävät minua. Ei tarvitse kuin katsoa niihin päin ja ne menevät ihan kipsiin. Usein asettaudunkin nukkumaan jonnekin, mistä näen nuo koirat koko ajan, vaikka ne luulevat, että nukun. Sitten, kun  ne alkavat tuijottaa  minua, katson niihin vain kerran ja ne heti kääntävät pään pois 😹

Frodo muutti meille kun olin 4 vuotias  Olin kuulemma vähän yksinäinen ja kaipasin seuraa... kyllä nuo ihmiset ovat yksinkertaista väkeä!   En ollut koskaan väittänyt tarvivani tänne muita kissoja asumaan.  No onhan tuosta Frodosta seuraakin, pakko myöntää.    Tässäkin se taas matkii minua.   Se jättää minulle usein pienen määrän ruokaa, jonka syön tietysti pois, kun saan oman kuppini tyhjäksi. 

Joskus me mahdutaan samaan sänkyynkin, vaikka yleensä se on minun valtakuntaani. Frodo haluaa aina juuri sen paikan, missä minä olen! Sitä en tajua. 

Nyt on massu täynnä ja pitää vähän sulatella sitä päiväunien verran.  

Kiitos ja hyvää viikonloppua  teille kaikille! t. Merri (pikku murunen, sulopallukkainen, pehmokisukka, ....)