perjantai 14. kesäkuuta 2024

Arttu Mustilassa

Päätin lähteä katsomaan Mustilan arboretumin kukkaloistoa, kun hyttysetkin olivat jo väistyneet vähemmäksi.  Kukat olivat vielä monessa paikassa upeita, vaikka osa olikin jo ehtinyt kukintansa lopettaa. 
Päätin heti alkajaisiksi kuvauttaa itseni tässä puistoatsaleojen edessä.  Melko ryhdikäs kuva, vai mitä?!


Ihmiset yrittivät väittää, että tämä on oikea kissa, mutta minusta se oli oikein puujalkavitsi. 


Pyysin ihmisiä ottamaan kuvia atsaleoista, joita oli pitkin metsää runsain mitoin. Tässä niitä nyt on. 


Näitä portaita pääsin kulkemaan metsäseikkailun aikana.  Askelmat olivat minulle sopivalla korkeudella ja riittävän leveitä. 


Tässä näette erilaisia havukasveja/ -puita. 


Päätin kuvauttaa itseni Sartsan kanssa tässä levähdyspenkillä, ihan vaan tasapuolisuuden vuoksi. 


Näitä pysähdyttiin katsomaan ja minä haistoinkin vähäsen. 


Tässä oli ilmeisesti itse puutarhuri.  Aika puisevaa porukkaa tämäkin. 



Tämä oli mielenkiintoinen! En uskaltautunut lähemmäs. Ehdotin, että näitä voisi tehdä mökille koristeeksi. 



Olihan siellä minun oma ihmisenikin, Sartsan äiti. Näiden tietojen perusteella minä olen siis Sartsan velipuoli.  Äiti ihmettelee ja esittelee alppiruusujen korkeutta.  Tämä kuva ei ole manipuloitu, vaikka ihmiseni onkin aika lyhyt. 


Näitä Douglasinpuita voisi istuttaa vaikka  omaan pihaan.  Ajattelin tässä Merriä, että voisi sitten vaikka kiipeillä tuolla puussa. 



Epäilyttävää porukkaa, etenkin tuo nuijamies! 


Tässä peikkometsässä ei uskaltaisi kiikutella, vaikka kiikku olisi ollut kuivakin. En olisi edes malttanut odottaa, että ihmiset olisivat testanneet tätä. 


Kaunis kukka. Joku kellokas. 


Tässä kohtaa minäkin hetkeksi hiljennyin, koska oltiin metsäkirkossa. 


Sartsa meinasi tallata tämän jättietanan päälle!  Minusta se olisi ollut murha. 


Etana oli varmaan tämän isomman etanan poikanen. 


Ihan mahtava reisu. Sain juosta ja kiipeillä oikein kunnolla. Kotona joutaa sitten nukkumaan. 


Metsässä oli outoja hahmoja joka puolella. Ne olivat kuulemma moottorisahaveistäjien käsialaa. 


Tätä loksunokkaa me pelästyttiin. 


Tämä toinen, joku velociraptor, oli loksauttanut leukansa, eikä saanut niitä enää kiinni! Hah!  Ei me pelätty sitä ollenkaan. 


Jahas, tämä hammaskeijujen unelma-asiakas ei kyllä jaksa pelottaa. 


Oho! Jotain kiinnostavaa! Hirvi!  Kunnon lapiosarvet! 


Metsän väkikin oli kokoontunut paikalle.  Osa oli kuin haudasta nousseita. 

Huhuu! Onko siellä ketään kotosalla??


Puuporukkaa jälleen.  Nuo saappaat olisivat varmasti sopineet Sartsan jalkoihin. Ei huolinut. 


Tässä kaikkien aikojen suurin hyönteishotelli.  Hotellin piccolona ja portieerina toimi metso.


Hei nyt sitten Rekku.  Nähdään joku toinen kerta uudelleen ja jutellaan vähän enemmän. 


 
Ihmiset joivat kahvia ja Sartsa päätti viedä tuliaiksikseen punkin kylkeensä. 

30 kommenttia:

  1. Olipa paljon katselemista tuolla; ei tavallinen metsälenkki 😸

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva reitti, eikä kukaan meistä kompastunut matkalla 🐕

      Poista
  2. Kiitos Arttu loistokierroksesta.... ja siitä, että nappasit Sartsankin kuvaan!
    Kyllä harmittaa, että viime kesänä ollaan ajeltu noin upean paikan ohi - tietämättä mitä "metsään kätkeytyykään"
    Ja sen sanon, olet todellakin ryhdikkäämpi kuin se "Puujalkavitsi!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sartsa meinasi laittaa äitinsä kuvan, mutta tajusi sitten, että pitäähän hänestäkin sitten olla kuva. Linssiludet.
      Meitäkin kyllä hämmästytti (ei minua kylläkään..), että patsaita oli noin paljon. Viime vuonna ei kyllä noin paljon nähty.
      Te olette kuulemma kovia polkemaan, joten reitti on nyt selvä uudelle reissulle. T. Arttu

      Poista
  3. Ja tätäkin postausta lukiessani hihittelen niin että kyynelet valuvat silmistä...
    Ihania kasveja ja hienosti veistettyjä puujuttuja.
    Kiitos mainiosta postauksesta, Arttu, Sartsa ja Sartsan äiti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan sinullekin🐕 Hymystä kasvaa nauru ja naurusta iloinen päivä ❤️

      Poista
  4. Taidetta, kekseliäisyyttä ja luontoa.
    Söpö Arttu 💚
    Kerrassaan hieno kuvasarja.
    Olin kuullut Mustilasta, kiva nähdä näin paljon kaikkea sieltä. 🌿

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näköjään siellä oli meillekin näkemättömiä paikkoja. En muista nähneeni kaikkia noita patsaita ennen.

      Poista
  5. Kivannäköinen paikka, varsinkin noista patsaista tykkäsin, hienoja! Ja Artullakin näkyi olleen mukavaa. :)

    Minultakin löytyi toissa sunnuntaina punkki kyljestä. Huomasin sen sattumalta peilin kautta ja ihmettelin, mikä näppylä minulle on ilmestynyt, mutta paljastuikin punkiksi. Onneksi ei ollut pullukaksi ehtinyt itseään imeä, vaan ilmeisesti aika hiljan tarrautunut kiinni, kun oli ihan lituska vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vahingossa minäkin tämän rohkelikon löysin. Pelkään aina kissojen kantavan punkkeja turkeissaan sisälle, vaikka niillä itsellään onkin punkkilääkitys.
      Huomaa, että en ole aktiivinen puutarhuri, kun kaikesta muusta kuin kasveista oli enemmän kuvia 🙃

      Poista
  6. Onpa hienoa kukkaloistoa! Upean kokoinen tuo hyönteishotelli, olikohan täyteen buukattu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varauksia oli kuulemma tullut jo viime syksyltä asti ja kaikki huoneet olivat täynnä 🐕

      Poista
  7. Upeaa!
    Olen käynyt Mustilassa... no varmaan 15 vuotta sitten, ihan opastuksen kera, eikä siellä silloin kyllä noita puuveistoksia ollut. Pitääpä ottaa kyyti sinne.
    Kiitos tästä matkasta Arttu ja Sartsa, tämä oli hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Patsaita oli vuosilukuja 2019 ja 2020.
      Ensin ajattelin että en mene sinne hyttysten syötäväksi, mutta rohkaistuin kuitenkin. Vain lehtipuualueella oli jonkin verran hyttysiä.

      Poista
  8. Hieno retki, Arttu! Onpa siellä taidokkaita veistoksia. Punkki, äh! Niiltä on vähän vaikea välttyä. Keräsitkö sinä punkkeja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut. Vain Sartsalla oli. Miten moottorisahalla edes saa tuollaisia aikaan. Rekkukin näytti ihan oikealta 🐕

      Poista
  9. Artulle riitti ihmeteltävää ja muisteltavaa koko kesäkuuksi. Kiva, että näytit metsän otuksia meillekin. Punkki olisi saanut jäädä puupökkelöiden pariin metsään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Artulla oli varmasti mukava reissu vähän erilaisissa maisemissa. Se pärjäsi automatkatkin ihan hyvin. Palatessa oli ihan väsy.

      Poista
  10. Mustila onkin näköjään kiva paikka. No, nimi on ehkä vähän outo, Arttula voisi sopia paremmin. Luulen, että siistijät pärjäisivät Mustilassa, he kun ovat tottuneet puunaamaan, minulle se on vähän vierasta ja voisin ehkä vähän jopa pelätä. Toista se on Arttu sinun laitasi, näytät tosi rohkealta. Vähän ihmettelen Sartsaa, aika ronkeli, kun ei hyvät saappaat kelvanneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 🤣 no nyt heitit hyvän vitsin!
      Sartsa sanoi, että sen turvasaappaat on vielä ihan ehjät.
      Taidan ehdottaa paikalle nimenmuutosta. Hyvä dea! 🐕

      Poista
  11. Arttu oli niiiiiiiiiiiiin riemastuttava ja pätevän oloinen opas, että heti piti googlettaa että missä tuo Mustila oikein onkaan ja laitoinpahan sen korvan taakse muistiin ; taas yksi paikka jossa olisi kiva käydä kun sille tielle ja sille päälle sattuu.
    Todella taitavasti tehtyjä puupatsaita paljon.Pitäisi kai hankkia tuollainen iso hirviöetana pihaan pelottelemaan pikkukotiloita :-)).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mutta tuossahan on ideaa! Jättiläisetana ja dinosaurus pihalle vahtiin! Ja Arttu sitten vielä niitä vahtimaan :)
      Mustilassa on myös laajalti taimi- ja kasvimyyntiä, viinipuoti ja Piika ja Renki -kahvila/antiikkiliike (vielä toistaiseksi).

      Poista
  12. Ai että oli hyvää reissutarinaa luettavaksi!👍😁Mielettömät alppiruusut ja ihania dinoja👍👍

    VastaaPoista
  13. Ihana uljas Arttu ja upea postaus Upeita veistoksia ja kaikkea ihanaa olette nähnyt

    VastaaPoista
  14. Mielenkiintoisen näköinen paikka! Lähtisin sinne heti, jos saisin Artun oppaaksi.

    Olipa ikävä reissumuisto se punkki. Toivottavasti ei tullut mitään jälkiseuraamuksia siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin lähteä, jos saadaan sovittua yhteinen retkipäivä! t: Arttu
      Ei jäänyt ainakaan näkyvää.

      Poista
  15. Hieno reissu sinulla. Mutta jo oli outoa väkeä siellä, puuduttavia vai onko se puututtavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika puuduttavaa oli niiden kanssa keskustella, kun eivät vastanneet t. Arttu

      Poista

Kiitos kommentoinnista! Iloa päivääsi!