Mökkeilyn kääntöpuolia

Työvuorojen mukaan sitä on elämää elettävä. Vapaan tullen voi suunnitella muuta ohjelmaa.  Aamuvuoron ja soittoharkkojen jälkeen pakkasin tavarat ja ajelin mökille. Hiljaista oli. Ei edelleenkään juuri ketään missään. Ei ainakaan naapureissa. Autoa tyhjentäessä huomasin, että hyttysiä on ihan kiitettävästi.  Siitä se tuska sitten lähti 😡

Illalla istuskelin jonkin aikaa sisällä (ulos ei rohjennut juurikaan mennä). Tapoin hyttysiä aina kun näin, tai kuulin.  Yön vietin jonkinlaisessa horroksessa. Seinälampussa oli pakko olla koko ajan valo pään yläpuolella, koska ininä alkoi heti pimeydessä.  Pimeässä ei voi nähdä, missä inisijä lentää, joten valo oli laitettava. Sohin siinä sitten ilmaa koko yön. Pää oli niin painava herättyä, että päivä ei tahtonut millään lähteä käyntiin.  Pakko oli nousta jo ennen kuutta, kun sitä ininää ei enää kestänyt.   Aamupalan jälkeen oli pakko ottaa kaikissa pukeissa päiväunet.  Siitä herättyäni näin, että naapuriinkin oli tullut auto. 

Päätin lähteä käymään Verlassa ensimmäistä kertaa tänä kesänä.  Alla näkymä kalliomaalauksista, tai ainakin kallioista, joissa ne ovat olleet. Taustalla näkyy Verlan silta, jonka alta vesi virtaa voimalaan. 

Pytinki, eli tehtaanjohtajan asunto on edelleen remontissa.  Tehdashan on siis museona ja Verlan vanha  pahvitehdasalue on Unescon maailmanperintökohde. 

Pytingin kukkaloistostakaan ei saanut oikein mitään kuvaa, kun paikka oli aidattu remontin takia. 

Nämä puodit on aina kierrettävä!  Niistä löytyy jos jonkinlaista käsityötä esim.  kankaista, saippuoista, langoista, puusta ja metallista.  Aamupäiväaika oli vähän rauhallisempaa, kun paikka oli ollut vasta vähän aikaa auki. Tosin paikalle saapuessani lähti parkkipaikalta kaksi linja-autoa pois.  

Hyttystilannekin oli HIEMAN parempi, kuin mökillä. 

Olin napannut mökille mukaan ihan mitä sattuu vaatteita kotoa ja ihmisten ilmoille lähteminen tuotti hieman ongelmia.  Oli vähän sellainen tunne, kuin olisi ollut metsästä reväisty. Hiuksetkin oli uimisen jäljiltä päätä myöten 😂 En olisi asiaan kiinnittänyt sen kummempaa huomiota, mutta tämä on sellainen paikka, jossa näkee usein ihmisten pukeutuneen hienoihin kesähepeniin retkipäivänsä kunniaksi. Minä kuulun sarjaan "mökkiläiset piipahtaa kylillä". 

Join kahvilan antimista kahvin ja söin korvapuustin.   Myymälöistä lähti mukaani sytykelastuja, säilykkeitä ja pikkuinen hattu. Hatussa on toisella puolella resori. Hattu on kivanmuotoinen ja  -värinen. 

Lastuja olen ollut itsekin tekemässä, mutta aina se on vaan jäänyt. Ainakin niiden tekeminen mökillä vaatisi hyttysettömän ilmapiirin! 

Parkkipaikan vieressä kuljin mennen tullen tämän pensaan ohi. Haju oli aika tyrmäävä! Mikähän tämä hajupesä on? Olisi hyvä tietää, että en ostaisi sellaista vahingossa kotiin 😂 Haju levisi pitkän matkan päähän. Ei ollut ainakaan minun hajuaistilleni sopiva. 

Arvatkaa mikä alakuvassa...?

Se on alakuvan varjo vedenpinnalla.  Aamulla kuuden korvilla napattu. 

Hyttysyöstä tokkuraisena hoipuin rantaan katsomaan onko järvi paikoillaan. Hyttyset tietysti seurasivat mukana. Ulkonahan niitä oli todella paljon. 

Vesi loiskahti lähellä. Luulin, että pikkukala hyppäsi, mutta kyseessä olikin vähän isompi otus, eikä kala ollenkaan. Rantakäärme!  Ei mikään miellyttävä tuttavuus, mutta ei myöskään vaarallinen.  Luulen niiden välttelevän ihmisten kulkureittejä, jos on enemmän liikettä ja meteliä. Nyt oli rauhallinen hetki uiskennella.  Minäkin mahduin sitten päivällä uimaan tuohon lähelle. Ei näkynyt seuralaista. 

Valkeat laikut näkyivät selvästi päässä.  

Vanhempani ovat omistaneet tämän mökin jo kymmeniä vuosia ja minkäänlaisia käärmeitä ei ole juurikaan näkynyt.  Minä olen kolunnut tontin maita mustikoiden, puolukoiden ja sienienkin perässä, eikä ole näkynyt luikertelijoita. 

Mökillä oli aika yksinäistä, kun ei ollut kissojakaan mukana.  Miehen kanssa työvuorot menevät koko ajan ristiin.  Päätin ensimmäisen yön jälkeen, että lähden kotiin illalla, mutta en sitten jaksanutkaan pakata. Toisena yönä itikoita oli vähemmän, koska olin tappanut niitä jo parin päivän ajan raivokkaasti.  Aloin jopa puhua niille, kun ei muitakaan ollut: Siitäs sait ja miltäs nyt tuntuu ja jokos lakkasit inisemästä! 

Päivällä keräsin rohkeutta, puin päälle pitkäpunttista, fleecetakki ja huppu päässä.  Vauhdilla ja hikoillen sain istutettua ostamiani kukkia, öljyttyä toisen keinun istuinosat ja jotain muutakin pientä. Välillä oli käytävä sisällä rohkaistumassa ja vilvoittelemassa.  Ei tarvinnut edes harkita, meneekö ulos päiväkahville, vai ei.  Otin myös vuoden ensimmäisen allergialääkkeen helpottaakseni oloa kaikkien pistojen jälkeen.  Ulkona hyttyset hyökkäsivät oikein pataljoonina kimppuuni, iskien housujenkin läpi! 

Alppiruusu alkaa mökilläkin avata nuppujaan.  Muutama muu alppiruusu vielä harkitsee kannattaako, vai ei. Tämä on rohkein. 

Kotiin palattuani on edelleen sellainen olo, että pään vieressä inisee ja lentelee jotain pieniä mustia juttuja 😂 Tänä vuonna Lapissa on kuulemma helpompi hyttysvuosi? Ehkä tämä on vain tasapuolista kohtelua. Me etelänvetelät ollaan kai vain heikompia luonteeltamme. 

Töissä on ollut vaihteeksi iltavuoroja. Olen aivan järkyttynyt siitä, miten kuuma voi olla monenkin vanhuksen asunnossa!  Ihme on, jos ei mitään fyysisiä oireita tule ja henki säilyy syksyyn.  Monet asuvat kerrostaloissa, joiden ulkoseinät kuumenevat ja säilyttävät lämmön ties miten pitkään.  Ikkunoita ei uskalleta syystä tai toisesta avata. Jotkut ovat jopa teipanneet ikkunoita, että niitä ei edes pysty avaamaan. Joillain on tuulettimia, jotka eivät suorastaan viilennä, mutta helpottavat edes vähän.  Muutamalla on ilmalämpöpumppu tai muu  viileää puhaltava laite.  Päälle on laitettava yövaatteet sukkia myöten, koska on aina laitettu!  Pari ihmistä sain luopumaan sukista ja vaihtamaan pitkähihaisen yöpaidan lyhythihaiseen.  Itsellä nousi hiki otsalle jo pelkästä seisoskelusta, saati, jos pitäisi olla päiväkausia tuollaisessa lämmössä. Hirveää. 

Mieluisia kesäpäiviä alkavalle uudelle viikolle!