Prahan linna ja Vituksen katedraali

 Hieman sateisena päivänä  kävelimme tarkastelemaan Prahan linnaa ja Vituksen kirkkoa.  Näiden katsomiseen ei yksi päivä edes riitä, niin paljon oli nähtävää. 

Ensimmäinen kuva on Vituksen kirkon takaa.  Wikipediassa näin äsken aivan upean kuvan, joka oli otettu pimeällä. Varmasti vaikuttava ilmestys luonnossa tuohon aikaan. 

Pyhä Vitus on katolisen kirkon pyhimys. Hän syntyi Sisiliassa  ja kuoli n. vuonna 304. Hänet luetaan yhdeksi 14 hädässä olevien auttajaksi.  He auttoivat ihmisiä lähinnä tauteja vastaan. Ryhmä muotoutui 1300 -luvulla, mustansurman jälkeen. 

Pyhän Vituksen pakanallinen isä yritti saada poikaansa luopumaan uskonnollisuudestaan. Hän asetti poikansa erilaisiin koettelemuksiin, kuten sulkemalla viettelijättärien kanssa samaan huoneeseen. Enkelit kuitenkin suojelivat Vitusta, joka karkasi Roomaan. Siellä hän paransi keisarin pojan tanssitaudista.  Kiitokseksi keisari heitätytti Vituksen  kiehuvaan lyijypataan, josta Vitus nousi vahingoittumattomana pois.  Enkelit kuljettivat lopulta useiden tappamisyritysten jälkeen Vituksen muualle. Hän kuoli  rauhallisesti rukoillen. 

Vituksen seuraajat myöhempinä vuosisatoina kuljettivat hänen luitaan pyhäinjäännöksinä. Osa luista, mm. pääkallo, päätyivät Prahaan, jonne rakennettiin tämä kirkko.  (Wikipedia)

Prahan linna ympäröi aluetta, jolla kirkko sijaitsee. Alla kuva kirkon sivustalta. 

Koska Vitus oli parantanut tanssitautisen, häntä alettiin myöhempinä aikoina kutsua suojelemaan ja parantamaan tanssitautisia mm. saksalaisen kulttuurin alueilla.  Miehet ja naiset tanssivat piirissä niin rajusti, että kaatuivat lopulta uupuneina maahan, suu vaahtoa pursuten. Tällaista mielettömyyttä alettiin kutsua Vituksen tanssiksi ja tanssijoita alettiin parantaa karkottamalla heistä riivaajia Vitukselle pyhitetyissä kappeleissa. 

Myöhemmin Vituksen nimissä alettiin parantaa enemmän reumaattiseen tanssitautiin sairastuneita.  Elämänkertansa takia häntä pidettiin erityisesti näyttelijöiden ja taiteilijoiden suojelijana.  Häneltä pyydettiin suojelusta ja apua mm. koiran- ja käärmeenpuremissa, epilepsiassa, salamoita  ja myrskyä vastaan. Kansanuskomuksissa Vitusta alettiin pitää myös oikeaan aikaan herättäjänä. Tämä liittynee hänen muistopäiväänsä kesäkuussa, joka on kesäpäiväntasausaika. 

Kuva toiselta sivustalta.

Vituksen katedraali on maan suurin ja merkittävin kirkko. Se on myös hyvin säilynyt esimerkki goottilaisesta rakennustyylistä.  Ensimmäisen kirkon tälle paikalle rakennutti 925 Böömin hallitsija Venceslaus Pyhä.  Nykyisen katedraalin rakentaminen aloitettiin Kaarle IV käskystä 1344. Sen suunnittelivat ranskalainen Matthias Arrasialainen ja kukapa muukaan jälleen, kuin saksalainen Peter Parler, jolla on sormensa pelissä aiemmankin postauksen rakennelmissa. Ihmetellä täytyy, miten hän ehti kaiken!! 

Työt jatkuivat lähes kuusi vuosisataa vuoteen 1929 asti. 

Katedraalin kellotorni on 97 metriä korkea ja länsitornit 82 metriä. Katedraaliin ja sen alla olevaan Kryptaan on haudattu kuninkaita ja kirkonmiehiä. 

Alla hinnoittelulista. Samalla lipulla pääsee muutamaan muuhunkin paikkaan.  Hintojen kerrotaan olevan Prahassa maltilliset, mutta tässä, kuten monessa muussakin paikassa törmäsimme siihen, että jokainen paikka on kuitenkin erikseen hinnoiteltu, jolloin kaikenlaisten asioiden  näkemisestä saa lopulta pulittaa aika paljon.  Minä en vieläkään ole ihan jyvällä noiden korunahintojen arvosta 😂

Ikonografiassa Pyhä Vitus esitetään nuorena miehenä palmunlehvä kädessään, joskus myös kukon, koiran, korpin tai leijonan seurassa.  Marttyyrikuolemaansa liittyen hänet esitetään usein myös seisomassa suuressa padassa, jossa häntä korvennettiin hengiltä. Joskus hänet kuvattiin pienikokoisen padan kanssa, joka saattoi muistuttaa yöastiaa. Sen takia Vituksesta tuli kansanuskossa myös vuoteenkastelijoiden ja ripulitautisten parantaja. 

En osaa sanoa, mihin upeaan  lasimaalaukseen pitäisi kohdentaa tieto, että kuuluisa taiteilija Alfons Mucha (1860-1939) on tehnyt ainakin osan lasimaalauksista.  Muchan taidetta näkyy pitkin Prahaa runsaasti ja hänelle on omistettu oma museokin. 

Katedraalin taiteilijoiden joukkoon kuuluivat myös Max Svabinsky (1873-1962) ja Frantisek Bilek (1872 -1941).

Entisen Tsekkoslovakian vaakuna. 

Wau mitkä urut! 

Wikimedian mukaan tässä olisi Johannes Nepomukilaisen patsas.  Hän on Tsekin suojelupyhimys, joka syntyi  1300 -luvulla.  Kuningas kidutti häntä ja heitätytti jokeen, josta ruumis löytyi myöhemmin ja haudattiin Vituksen kirkkoon. 

Jos ripittäytyminen on kahdenvälistä, niin ainakaan se ei jää epäselväksi, kuka siellä rippituolissa istuu 😃 Verhot saisivat olla vähän pidemmät. 

Arkkienkeli Mikael on voiton puolella taistelussa pahuutta vastaan.

Huomatkaa pehmusteet! Eivät liene alkuperäisiä...

Saarnastuoli.

Lähellä on toinenkin kirkko, Pyhän Yrjön basilika. Se on Prahan vanhin säilynyt, uskonnollinen rakennus. Sen rakennutti v.920 Böömin herttua Vratislaus I ja Böömin ensimmäisen marttyyrin, herttuatar Ludmilan ruumis lepää siellä vuodesta 925.

1142 kirkko vaurioitui tulipalossa, mutta entisöitiin sen jälkeen. Korjaustöiden ja lisäysten myötä kirkko on saanut barokkisia rakennuspiirteitä. 

Kirkkoa käytetään toisinaan myös konserttisalina. Mozart ja Vivaldi soivat...

Kurkistus alttarin alla sijaitsevaan, portilla suljettuun tilaan... ei ketään. Mielikuvitus nostaa portin taakse entisaikojen henkilöitä kulkemaan pitkissä kaavuissaan. 

Prahan linna ei näytä perinteiseltä linnalta.  Koska olimme tehneet huonosti taustatutkiskelun ennen matkaa, meiltä meni jonkin aikaa tajuta  koko systeemi.  Linnaksi kutsutaan kaiken ympärillä olevia rakennuksia. Molemmat kirkot ovat tuon linna-alueen sisällä.  

Linnanpihalla vahdinvaihto tasatunnein.  En uskaltanut ottaa kuvaa lähempää.  Tuolla toisessa paikassa otin ja oli niin syyttäviä katseita poliiseilta ja sotilailta, että meni pupu pöksyyn 😂

Maa on märkä ja pilvet raskaita. Etsimme epätoivoisesti sisäänkäyntiä.....  ei löytynyt. Todella huonosti oli oven paikka merkitty. Meidän liputkaan eivät sitten käyneet jopa  paikkaan, vaikka niin luulimme.  Lähdimme kiertämään rakennuksia ja päädyimme nk. "takapihalle". 

Siellä  näimme, kun ihmiset jonottivat yhdestä ovesta sisään. Jonon perälle vaan. Jalat olivat jo aika väsyneet ja valtavan pitkässä jonossa seisoskelu reilun puoli tuntia tuntui ikuisuudelta. Ensin emme edes tienneet minne jonotimme ja kävivätkö lippumme sinne. Eräs nainen sanoi, että tuonne oli ilmainen pääsy. Ilmankos jonokin oli niin pitkä...   

Ylhäällä selvisi, mitä olimme niin uskollisesti jonotelleet katsomaan. Useamman aseistetun vartijan vartioimaa, turvajärjestelmin suojattua kuninkaallista kruunua. Hmmm. Noista vartijoista minä nappasin kuvan....  hui! Jono luikerteli kruunun ohi ja kaikki kuvasivat lasikopissa olevaa komeutta niin, että toisella puolella koppia ihmiset kulkivat jo taas toiseen suuntaan ja päätyivät kuvaan... mahtavaa! 😂 

Prahan linna on maailman suurin muinaislinna. Se on peräti 570m pitkä ja 128m leveä.  Pinta-alaa tulee 7,3 hehtaaria. Linnan perusti 800 -luvulla prinssi Borivoj. Tämän jälkeen se on rakennettu useita kertoja uudelleen valloitusten ja tulipalojen jälkeen. Linna on toiminut vuodesta 1918 lähtien myös presidentin virka-asuntona! Ilmankos oli niitä vartijoita ja vahdinvaihtoja... selvisi sekin näin mattimyöhään 😄 Aina pitäisi perehtyä käyntikohteisiin ennen matkaa...

Linnan reunustalla sijaitsee ns. kultakuja, jossa on näyttelyitä, pieniä myyntikojuja ja entisaikaisen näköisiksi sisustettuja taiteilijoiden ja käsityöläisten asuntoja. 

Viimeisin linnassa asunut keisari oli Ferdinand I Pyhä, joka päätyi linnaan saatuaan lähtöpassit Itävallan valtaistuimelta.  Hän ei juurikaan nostanut linnan mainetta tai laajuutta. Hänet tunnetaan kommentistaan: "Minä olen keisari ja minä haluan knöödeleitä."

Linnassa asusteli aikoinaan 300 valiohevosta. Niiden hoitamiseen tarvittiin paljon työntekijöitä ja tietysti ritareita ratsaille.  Turnajaisia pidettiin jopa linnan sisällä, Vladislauksen salissa. Hevoset kopistelivat sisään leveitä kierreportaita. 

Vessa ei varmasti ollut käyttöaikanaan näin rahakas. Näyttää ihan Roope Ankan vessalta. 

Kidutusvälineiden keksijät olivat kai jonkinlaisia taiteellisia neroja, niin outoja värkkejä nämäkin ovat. 

Alkemistin asunnossa/ työtilassa saattoi aikanaan näyttää tältä.  Tämä alkemisti saattoi olla myös musikaalinen, koska omisti soittimen.  

Alkemian tarkoitus oli luoda kultaa, valmistaa elämän eliksiiriä, tutkia terveyttä ja parantaa sairauksia.  Kyseessä oli kai äkkioletuksella lääkäreiden ammattikunnan alku?  Edelleenkin tutkitaan terveyttä ja parannetaan sairauksia. Kultaa ei kai osata tehdä, jos ei lasketa lääkäreiden suuria palkkoja. Mikä on elämän eliksiiri? Penisilliini, vai alkoholi, ehkä morfiini? 

Sepällä ja muilla käsityöläisillä sitä olikin hommaa!  Piti valmistaa valtavat määrät sapeleita, haarniskoita, hevosten hoitoon liittyviä asioita (huomaa, en tiedä hevosista mitään 😅), keittiötarvikkeita ja ties mitä muuta. 

Linnassa on tietysti myös linnan puutarha, joka näytti äkkikatsomalta hyvin hoideltulta hienoine aitamuodostelmineen ja suihkulähteineen.  Tässä vaiheessa jalat sanoivat itsensä irti, joten emme lähteneet enää puutarhaan samoilemaan.  Yksi merkittävä yksityiskohta piti kuitenkin kurkistuksen jälkeen kuvata: riikinkukko!  

Alla vielä Prahan linna ympäristöineen Kaarlen sillalta kuvattuna. Vähän pimeämpi olisi vielä pitänyt olla parhaan otoksen saamiseen, mutta tämäkin on jo hieno. 

Tiedot on napattu Wikipediasta, Trip advisorista ja muutamasta muusta matkailusivustosta.  Oli kiva itsekin nähdä lisää faktoja näin kuvien katsomisen kautta. Paikan päällä ei kaikki avautunut näin tarkasti.  Vielä aion tehdä jutun museoista, joissa kävimme.