Frodo 3 vuotta

 Minulla on tänään syntymäpäivä! Täytän jo 3 vuotta!  Sen kunniaksi sain luvan laittaa tänne kuvia pentuajaltani. En muistanut enää itsekään, että olen ollut noin pieni. Ihan tikkujalka.  En muista syntymästäni mitään. 

  Olen kuulemma syntynyt jossain Turun lähellä. Sieltä toinen palvelijoistani ja hänen ystävänsä hakivat minut ihan pienenä. Tuosta ystävästä tuli minulle kummi.  Kakkasin  kotimatkalla sen päälle 😹 Ehkä se oli eräänlainen kummikaste. 

Tikkujalkojen lisäksi kaikki ihmettelivät suuria korviani. Olivathan ne isot, mutta miksi ei? Jos on vaihtoehtona pienet tai isot korvat, kissa tarvitsee ehdottomasti isoja, jotta voi kuulla paremmin! 

Sain samantyylisen nimen, kuin Merri, jonka nimi on jostain elokuvasta.   Merri oli valtavan kokoinen. Se ei ensin oikein tykännyt minusta, mutta kun en lähtenyt pois, se alkoi hiljalleen siedättyä. 

Minä rakastuin uuteen isovelikissaan heti!   Merri ei oikein tykännyt, kun seurailin sitä.  Nukkuessa se ei kuitenkaan huomannut että hiivin sen selän taakse makaamaan. Siinä oli niin ihanaa, turvallista ja lämmintä.  

Minä pyysin, että Merri opettaisi minut painimaan.  Pompin koko ajan sen kimpussa.  Välillä se yrittikin opettaa minulle tapoja.  Ei se koskaan tosissaan tehnyt minulle mitään, vaikka se olikin niin paljon isompi, kuin minä. 

Välillä ujuttauduin Merrin viereen ilmalämpöpumpun alle. Minusta kissojen kuuluu pitää yhtä!  Jos ei nyt ihan koko ajan, niin ainakin melkein koko ajan. Silloin ei voi pitää yhtä, jos toinen menee karkuun,  tai piiloon. Heti kun toinen on taas löytynyt, niin voi pitää yhtä. 

Merri on opettanut muutakin, kuin painin alkeita.  Se mm. näytti minulle tassusta pitäen,  miten tarkastetaan palvelijan tekemiä käsitöitä. Virheistä pitää sanoa, mutta ei koskaan liian ankarasti. Joskus voi jopa katsoa jotain kohtaa vähän läpi tassuvarpaiden. 

Minä olin  niin pieni ja Merri niin iso, että opettelin roikkumaan Merrin niskassa.  Siinä sitten roikuin, eikä Merri päässyt karkuun. Teen sitä vieläkin.....   

Tässä me ollaan viettämässä aikaa palvelijan kässähuoneessa.  Kissojen paikka on tietenkin pöydällä tavaroita vartioimassa. 

Valjaiden käyttäminen ja ulkoilu olivat minusta aluksi aika outoja, mutta niihinkin totuin nopeasti, kun Merri näytti esimerkkiä.  Ulkona voi ottaa ihan rennosti. 

Merri tykkäsi usein leikkiä piiloa. Se meni aina itse piiloon, mutta minä löysin sen melkein joka kerta. Kokeilin heti, millainen se piilo oli. Hyvin mahduttiin molemmat. 

Merrillä oli kivoja kavereita. Minäkin sain niistä kavereita.  En pelännyt kovin paljoa.  Maia on meistä ainoa tyttökissa. 

Sam on vekkuli. Sen kanssa päivystettiin monesti ulkona. Niillä ei niihin aikoihin ollut omaa ulkoilutilaa. 

Merrin mielestä tärkein opetus on se, että aina syödään kuppi tyhjäksi. Ainakin, jos siinä on nappuloita.  Minä en aina jaksa.  Merrin mielestä kuitenkin kaveri voi auttaa, jos toinen ei jaksa. Merri on siitä kiva kissaveli. Se auttaa, jos on vaikeaa.  

Voin salaa paljastaa teille, että tuota nappulatornia meillä ei enää ole. Se ei ollut Merrille oikein hyvä juttu.  Sille iski niin sanotusti riippuvuus. Ainakin kuulin palvelijoiden sanovan näin.  Annettiin torni sitten Maialle ja Samille, kun niillä ei vielä ollut sitä riippuvuutta. 

Tässä minä nyt olen, Frodo ja kolme vuotta!  Valitsin tämän keittiön puusohvan jo pentuna omaksi paikakseni ja tässä minä torkun usein vieläkin. 

Kivaa päivää teille ja kiva, kun poikkesitte minun synttäreille! t: Frodo