Värihaaste harmaa

 Repolaisen värihaaste HARMAA. 

Harmaa Merri -kissa esittelee kiipeilypuutaan ja vielä minun huiviani.  Merri on vähän hämmentynyt tilanteesta, eikä malta istua kunnolla 😸

Harmaa keittiön lattia kohtaa harmaan olohuoneen lattian.  Eteisen lattiakin on harmaa, mutta se ei arvattavasti mahdu samaan kuvaan näiden kahden kanssa. 

Keittiön tapetti.  Joskus tekisi mieli värittää noita kuvia..  Tapetti näytti aluksi kivalta, mutta nyt se näyttää aika harmaalta. Onneksi väriä saa verhoilla, tyynyillä  ja tuolien päälysteillä. 

Jälleen ollaan keittiössä. Osa kaappien ja laatikoiden ovista on vaaleanharmaata. 

Lamppu olikin sitten vaikeampi kuvattava, kun joka kuvassa näkyi kaikenlaista rompetta taustalla 😂 Tästä kulmasta ehkä vähiten. Minun nuottitelineeni kököttää jatkuvasti keittiön seinustalla. 

Harmaa lattialyhty.  Tästä tulee aina mieleen Maia, viilipyttymäinen tyttökissa.  Se sai kerran jonkun säkärin ja juoksi ulkohäkistä rytisten luukun läpi ja suoraan vauhdilla olohuoneeseen, jossa sen vauhti jatkui liukumalla suoraan päin tätä lyhtyä ja yhden seinustan lasi rikkoutui.  Vähän aikaa meni, ennen kuin kukaan ymmärsi, mitä oikein tapahtui. 

Meikäläisen neulomistuoli. Tällä kertaa harmaiden lelujen valtaamana.  Taustalla näkyy harmaa takka. 

Joidenkin esineiden kohdalla aika korostuu. Harmaa kissa on  yli 30 vuotta vanha.  Vanhin lapsistamme oli korkeintaan kaksi kertaa tämän kissan pituinen ja jaksoi juuri ja juuri kantaa kissaa kaulasta tiukasti puristaen. Sitten se putosi...   ja liimattiin 😅

Meillä on yllättävän paljon harmaata, johon ei kiinnitä juurikaan huomiota. Muut värit jotenkin korostuvat tuon harmauden lähellä. Ehkä se on juuri valittukin tasaamaan kokonaisuutta. 

Kirkasta ja seesteistä päivää harmauden keskelle sinne ruudun toiselle puolelle! 

Peuraliivi

 Kesällä tein mökillä kaikenlaisia jämälankaprojekteja. Välillä virkkasin, välillä neuloin. Tuli mieleen, että olisi kiva yhdistää isoäidinneliötä neulekuvioon.  Lankojen väri oli kiva ja sopi lapsen vaatteeseen. Niinpä päädyin ensin neulomaan tuon pienen poron tai peuran, johon löytyi ruudutus Pinterestistä.  Sen jälkeen virkkasi samankokoisen palan isoäidinneliöksi.  Tässä etu- ja takakappaleen osaset, joihin lähdin jatkamaan ympärille. 

Virkkasin suoraan neulottuun palaan laajenevia kerroksia.  Vaihtelin jämälankakeriä sen mukaan, miten värejä oli jäljellä. 

Ensin ajattelin vähän lyhempää liiviä, mutta sitten tuli mieleen, että helmahörhötys olisi kiva. 

Selkäpuolelle jäi siis tuo alkuperäinen neliö, jota laajensin samaan tapaan, kuin etukappaletta. 

Muistatteko tämän limittäisen rinkulakuvion?

Se oli tästä kirjasta, jota kerran esittelin. 

Mietin, että nyt olisi aika käyttää tuota ketjutusta johonkin.  Virkkasin siis ensin pitkän pötkön limittäisiä renkaita. Niihin virkkasin vielä alareunaan muutamia kerroksia pylväitä, ketjusilmukoita ja taas pylväitä.  Oli aika vaikea saada renkaat asettumaan kiinnitysvaiheessa niin, että kaikki olivat samoin päin, kun renkaat liikkuivat mikä mihinkin suuntaan. 

Toin työn lähes valmiina kotiin päättelyä ja höyrytystä varten.   Tuo viimeistely kestikin sitten viikkokausia, tietenkin 😀

Liiviin kului jämäkeriä 142 gramman verran. En tiedä mitä lankaa tuo on. En muista enää puikko- ja koukkukokoakaan. 

Naapurin rouvan kanssa kävin katsomassa Divet Drag Shown. Se koostui Marko Vainion humoristisesta esiintymisestä eri julkisuuden henkilöinä, pääasiassa laulajina.  Mukana oli 2  loistavaa tanssijaa, jotka shown edetessä osoittautuivat myös loistaviksi esiintyjiksi. Showssa nähtiin noin 70 eri julkisuuden henkilöä. Käsittämätöntä, miten hyvin peruukit ja vaatteet muuttivat esiintyjien ulkonäköä. 

The Juttu oli se, että alussa jopa vähän haukottelin ja odottelin väliaikatarjoilua (kahvi ja Brita -kakku). Tuon jälkeen homma etenikin huimaavaa vauhtia kohti loppuhuipennusta, joka nosti meikäläiseltä ihon kananlihalle ja vedet silmiin. 10 viimeistä minuuttia silkkaa Euroviisua!!!!   TÄMÄ  oli todellinen yllätys, jota olisin katsonut vaikka koko shown läpi!  Aluksi en viitsinyt edes ottaa mitään kuvia. Havahduin shokeeraavan lopun jälkeen siihen, että minulla ei ollut kuvan kuvaa tuosta viisukolmikosta. Vielä ehdin!  😄

Keskellä Ukrainan Verka Serduchka ja reunoilla tanssijat esittämässä Suomen viime vuoden esiintyjiä. Ihan paras hetki oli, kun Itävallan viisuvoittajaa Conchita Wurstia näytellyt Marko esitti Rise like a Phoenixin. Wau! 

Tästä se taas lähtee uusi viikko etenemään. "Huikea" alku oli ainakin tämän päivän työrupeama, jonka jälkeen olen vain iloinen, että selvisin "hengissä" ( toivon mukaan myös asiakkaat...).  Huomenna uusiin koitoksiin uusin voimin 😅

Mahtiskaa maanantaita juuri Sinulle! 

3 kuvaa lokakuulta

Kristiina K:n haaste 3 kuvaa kuluvalta kuukaudelta, aihe alkaen kuukauden ensimmäisellä kirjaimella.  Kuvia on tullut otettua kaiken maailman, mutta sopivia ei millään ole meinannut löytyä. Lopulta päädyin näihin, kun kuukausikin alkaa jo loppumaan. 

LÖYTÖ  

Etsin lankaa kässähuoneestani, kun käsiin osui keskeneräisenä tämä tiskirätti Ameriikan malliin, tai tiskikukka, miten vaan.  Se oli kyllä neulottu, mutta sauma yhdistämättä ja päättelemättä.   Keskiö vedetään umpeen ja ommellaan alkua ja loppua yhdistävät sivut yhteen. Ohje löytyy TÄÄLTÄ. 

Langankulutukseen merkitsen  12 grammaa. Näihin saa upotettua bambu- tai puuvillalanganjämiä. 

LÄHENTÄJÄ

Istuin pitkästä aikaa kuntosalin laitteessa, kun tuli tämä haaste jälleen mieleen.  Mistä sitä voisi ottaa kuvan, joka voi alkaa L -kirjaimella???   Siinä hetkessä silmäni osuivat edessä olevan laitteen nimeen 😃  En harrasta kuntosaliselfieitä, enkä juuri muitakaan  omakuvia, mutta tätä varten oli pakko kaivaa kamera esiin. Puhelimen kamera tietenkin. Eihän minulla mitään kameraa siellä ole mukana....  Kuuntelen äänikirjaa, tai jotain musiikkia. Viimeisin innostuksen aiheeni on klassinen musiikki.  Naurattaa, että mitä toiset ajattelisivat, jos tietäisivät minun kuuntelevan Toccata ja fuuga d-mollia 😂

Kolmas kuva-aihe on kaksiosainen. 

LAISKUUDEN LOPPU

Minun käsityöhuoneeni!!!  Sain sen siivottua ihan itsellenikin yllätyksenä. Olin ihan sekaisin päivien kulusta  ja työvuoroista.  Heräsin aikaisin ja katsoin puhelimesta, että taas on töissä vajausta. Mietin, että lähtisinkö iltavuoroon, vaikka en yleensä ylimääräisiä vuoroja teekään.  Onneksi mies kysyi, että etkö olekaan menossa naapurin rouvan kanssa konserttiin illalla? No totta kai olen!  Miten olin sen päässyt unohtamaan?  Nuppi sekoaa näistä vaihtuvista vuoroista. 

Oli kuin olisin saanut ylimääräisen vapaan, kun en luvannutkaan lähteä ylitöihin 😅

Sain käsittämättömän idean, että taidan sitten tarttua näihin kahteen yläkerran huoneeseen. Ne ovatkin hiertäneet mieltä jo pitempään, kun etenkin tämä kässähuone  tuntuu aina ihan mahdottomalta tehtävältä. Se on siivottava pienissä osissa, että saa taas tavarat paikoilleen.  Kaappien ja laatikoiden sisuksia en käynyt läpi, tai homma olisi levinnyt liikaa. Löysin silti melko paljon pois laitettavaa.  Näin isossa hommassa  on pidettävä useita taukoja ja huomasinkin yhdellä tauolla, että tänään on tavaroidenvaihtopäivä järjestetty keskustaan.  Siivouksen jälkeen kaappasin ison kasan tavaraa autoon ja kiikutin ne saman tien vaihtoon.  Mukaan lähti vaihdossa onneksi vain yksi pieni ovikoriste 😉

LEKOTTELIJA

Merri on maailman paras siivouskaveri. Se on aina kiinnostunut työstä ja tuloksesta.  Se tykkäsi silmin nähden siitä, että kuormattuna ollut pöytä olikin taas tyhjä. 

Kerron vielä lopuksi ihan toisenlaisen jutun, nimittäin päiväuneni. Se oli niin hauska, että tuntuu mukavalta muistella sitä toistuvasti.  Olin ihan väsynyt työpäivän  jälkeen ja kävin sohvalle makaamaan. Nukahdin heti. Jossain vaiheessa ajattelin, että pitäisi jo nousta, mutta nukahdin uudelleen. 

Näin unta, että olen meidän pihalla. Oli syksy, vaikka olikin kesä. Lehtiä oli pihalla paljon, mutta oli kuitenkin kesäisen lämmin. Kävelin nurmikolla ja minun oli vaikea pysyä pystyssä. Kaaduin useamman kerran ja nousin ylös. Lopulta kaaduin, enkä päässyt enää ylös. Ajattelin rauhallisesti, että olen sitten tässä,  kun on ihan hyvä maata tässä nurmikolla.  Unessa kuulin, kuinka Merri hyppäsi terassin keinusta ja tuli katsomaan, miksi en nouse ylös. Se tuli ihan kasvojeni viereen haistelemaan.   

Kas kummaa! Heräsin ja Merri olikin siinä ihan oikeasti. Se oli kävellyt päälläni ja tullut haistelemaan kasvoja. Sillä oli nälkä ja se ihmetteli, miksi täällä aina vaan nukutaan keskellä päivää 😂

Näistä haasteista tuli sellainenkin mieleen, että Kävelyllä -haaste voisi olla myös Unissakävelyllä.  Minä harrastan sitäkin joskus, nykyään kuitenkin huomattavasti vähemmän, kuin nuorempana. 

 

Frodo 3 vuotta

 Minulla on tänään syntymäpäivä! Täytän jo 3 vuotta!  Sen kunniaksi sain luvan laittaa tänne kuvia pentuajaltani. En muistanut enää itsekään, että olen ollut noin pieni. Ihan tikkujalka.  En muista syntymästäni mitään. 

  Olen kuulemma syntynyt jossain Turun lähellä. Sieltä toinen palvelijoistani ja hänen ystävänsä hakivat minut ihan pienenä. Tuosta ystävästä tuli minulle kummi.  Kakkasin  kotimatkalla sen päälle 😹 Ehkä se oli eräänlainen kummikaste. 

Tikkujalkojen lisäksi kaikki ihmettelivät suuria korviani. Olivathan ne isot, mutta miksi ei? Jos on vaihtoehtona pienet tai isot korvat, kissa tarvitsee ehdottomasti isoja, jotta voi kuulla paremmin! 

Sain samantyylisen nimen, kuin Merri, jonka nimi on jostain elokuvasta.   Merri oli valtavan kokoinen. Se ei ensin oikein tykännyt minusta, mutta kun en lähtenyt pois, se alkoi hiljalleen siedättyä. 

Minä rakastuin uuteen isovelikissaan heti!   Merri ei oikein tykännyt, kun seurailin sitä.  Nukkuessa se ei kuitenkaan huomannut että hiivin sen selän taakse makaamaan. Siinä oli niin ihanaa, turvallista ja lämmintä.  

Minä pyysin, että Merri opettaisi minut painimaan.  Pompin koko ajan sen kimpussa.  Välillä se yrittikin opettaa minulle tapoja.  Ei se koskaan tosissaan tehnyt minulle mitään, vaikka se olikin niin paljon isompi, kuin minä. 

Välillä ujuttauduin Merrin viereen ilmalämpöpumpun alle. Minusta kissojen kuuluu pitää yhtä!  Jos ei nyt ihan koko ajan, niin ainakin melkein koko ajan. Silloin ei voi pitää yhtä, jos toinen menee karkuun,  tai piiloon. Heti kun toinen on taas löytynyt, niin voi pitää yhtä. 

Merri on opettanut muutakin, kuin painin alkeita.  Se mm. näytti minulle tassusta pitäen,  miten tarkastetaan palvelijan tekemiä käsitöitä. Virheistä pitää sanoa, mutta ei koskaan liian ankarasti. Joskus voi jopa katsoa jotain kohtaa vähän läpi tassuvarpaiden. 

Minä olin  niin pieni ja Merri niin iso, että opettelin roikkumaan Merrin niskassa.  Siinä sitten roikuin, eikä Merri päässyt karkuun. Teen sitä vieläkin.....   

Tässä me ollaan viettämässä aikaa palvelijan kässähuoneessa.  Kissojen paikka on tietenkin pöydällä tavaroita vartioimassa. 

Valjaiden käyttäminen ja ulkoilu olivat minusta aluksi aika outoja, mutta niihinkin totuin nopeasti, kun Merri näytti esimerkkiä.  Ulkona voi ottaa ihan rennosti. 

Merri tykkäsi usein leikkiä piiloa. Se meni aina itse piiloon, mutta minä löysin sen melkein joka kerta. Kokeilin heti, millainen se piilo oli. Hyvin mahduttiin molemmat. 

Merrillä oli kivoja kavereita. Minäkin sain niistä kavereita.  En pelännyt kovin paljoa.  Maia on meistä ainoa tyttökissa. 

Sam on vekkuli. Sen kanssa päivystettiin monesti ulkona. Niillä ei niihin aikoihin ollut omaa ulkoilutilaa. 

Merrin mielestä tärkein opetus on se, että aina syödään kuppi tyhjäksi. Ainakin, jos siinä on nappuloita.  Minä en aina jaksa.  Merrin mielestä kuitenkin kaveri voi auttaa, jos toinen ei jaksa. Merri on siitä kiva kissaveli. Se auttaa, jos on vaikeaa.  

Voin salaa paljastaa teille, että tuota nappulatornia meillä ei enää ole. Se ei ollut Merrille oikein hyvä juttu.  Sille iski niin sanotusti riippuvuus. Ainakin kuulin palvelijoiden sanovan näin.  Annettiin torni sitten Maialle ja Samille, kun niillä ei vielä ollut sitä riippuvuutta. 

Tässä minä nyt olen, Frodo ja kolme vuotta!  Valitsin tämän keittiön puusohvan jo pentuna omaksi paikakseni ja tässä minä torkun usein vieläkin. 

Kivaa päivää teille ja kiva, kun poikkesitte minun synttäreille! t: Frodo

Kävelyllä

 Vihdoinkin voin sanoa käyneeni kävelyllä, kuten Villa Emilia blogissa heitettiin haasteeksi.  En ole viime aikoina jaksanut/ viitsinyt paljon lenkkeillä. Kävelyllä käyminen on kuitenkin paljon kevyempi  juttu, kuin lenkkeily, joten sen onnistuin tekemään. 

Ensin laskeudutaan lenkkarit jalassa kodin rappuset alas ja ihmetellään kukkaa, joka sinnikkäästi luo väriloistoaan syksyksi taipuneeseen kesään. 

Asumme kahden tien risteykseeen jäävässä kulmassa. Yleensä lähden autolla tuohon toiseen suuntaan, mutta kävelylle voi lähteä  tänne alas päin, jossa pääsee pyörätietä pitkin oikaisemaan toiselle tielle.  Viimeinen katsaus omaan pihaan, jossa miehen kesäauto edelleen kököttää siinä uskossa, että syksy ja talvi on peruttu.

Hiekkaisen pyörätien alkupäässä on mutka....

.... joka kaartuu pitkähköksi suoraksi. 

Eipä mennäkään sinne, vaan poiketaan polulle. 

Huomioittehan kirkkaan, aurinkoisen ilman! 

Polku on kyläläisten useasti käyttämä, koska näkyy näinkin selkeänä lehtienkin alta. 

Hetken päästä ollaan jo joen rannassa. Satunnaisia veneitä on siellä täällä. 

Laituri on aivan lehtien peitossa. Piti kokeilla, onko se liukas, että en putoaisi jokeen.  

Siellä Kymijoki virtaa alas päin tyynen näköisenä pinnaltaan. 

Yläjuoksulla  näkyy Voikkaan silta, josta olen kirjoitellut TÄÄLLÄ.  

Koivujen reunustama polku jatkuu joen suuntaisesti alajuoksuun päin.  Näyttää ihan joltain satumetsältä, vai kuinka? Missä piileskelevät haltijat ja menninkäiset?

Ylitetään jonkinlainen oja. Joku on päättänyt rakentaa pienen sillan, josta päättelen, että polku on usein käytössä. 

En oikein tiedä, mistä ojan vesi saa alkunsa. Tuleeko se jostain jokea kohti, vai onko jokivesi valunut ojaan. 

"Onko vastahasi koskaan tiellä Pitkäsääristen, 

tullut pitkäsääri mies ja vaimo pitkäsäärinen?"

(Fröbelin Palikat)

Palataan tielle. Yksi ärsytyksen aihe  pilaa päiviäni silloin tällöin. Se on tämä valokuitukaivelu. Äkkiäkös tästä kävellen kulkee, mutta autolla pitää hidastaa lähes seisahduksiin, kun asfaltti on rikottu niin terävästi.  Meidän omalla tiellämmekin on vastaavia tällä hetkellä.  Töissä näihin törmää vähän väliä ja minulta hajosi rengaskin viime kesänä.  Kestää tosi kauan, ennen kuin nämä aukot täytetään asfaltilla.   

Yritetään palautua zen -tilaan äskeisen purkauksen jälkeen. 

Leikkikentällä ja matonpesupaikalla ei ole ketään.  

Vihdoin koitti määränpää, eikä tämäkään postaus ilmesty ilman eläinten kuvia 😄

Koko vierailun ajan yritin saada kuvaa, mutta  kumpikaan ei ollut paikallaan. Vasta lähtiessämme istuivat touhuamiseen väsyneinä ovella hyvästelemässä. Unna istumassa ja Ruut makaamassa. 

Malla -kissa näyttää vasemman sivuprofiilinsa. 

Mikon parempi kuve on oikea kylki. Se jopa kääntyi katsomaan, kun kutsuin sitä nimeltä. Kissat osaavat poseerata!  Nyt ei häslätä, nyt kuvataan!  😺😺

Täältähän piti sitten vielä kävellä kotiinkin.....  😂