Juhannus

 Taivas oli sininen, vaan ei yhtään valkoinen. Niin kauniita juhannuspäiviä tänä vuonna.  Joinain vuosina on saanut värjötellä kylmässä ja sateessa. 

Jutussa on taas niin paljon eläimiä, että saatatte jo kyllästyä. Ihmisiäkin oli paikalla, jopa enemmistönä.  

Merri alkaa olla jo tottunut mökkeilijä, vaikka tottuneeksi autoilijaksi sitä ei voi edelleenkään sanoa. 

Sam on kotonaan missä vain, missä on sen oma ihminen. 

Frodosta ei ole yhtään kuvaa Sen juhannus ei ollut sen elämän parhaimpia.  Sillä oli jatkuva suojautumisen tarve, vaikka se hetkellisesti yllättikin meidät hiippailemalla näkösälle. Se vietti suurimman osan aikaa koirasuojatussa huonetilassa, jossa sillä oli turvallista olla. Ruoka ja juoma tarjoiltiin sille sinne. 

Arttu ei tainnut edes huomata, että paikalla oli kolmaskin kissa. Sen aika kului kaikenlaisessa touhussa.  Pikkuihminen näytti, että hiekkaa voi kaivella ja tehdä hiekkakakkuja. Arttu muisti, että sehän rakastaakin hiekan kaivelua ja teki ison työn samoilla apajilla. 

Merri valitsi astetta isomman hiekkalaatikon....  mikään ei voita ulkopissausta, vaikka sisälläkin on hiekkalaatikko. 

Arttu oli ainoa, joka suostui minun kanssani lenkille. Se teki sen suorastaan mielellään.  Tie jatkui silmänkantamattomiin. Nähtiin yksi liiskautunut kyynpoikanenkin.   Kyitä ei onneksi näy mökkitontilla, vaikka sillä silmällä aina syynäilenkin.  

Lenkin jälkeen oli syytä käydä viilentäytymässä.  Artulle riitti vatsan kastelu, minä sukelsin kokonaan. 

Kaksi ulkoilijaa vauhdissa!   

Arttua kiinnosti letunpaisto. Totuuden nimissä on sanottava, että sitä kiinnostaa kaikki mikä alkaa R -kirjaimella, eli ruoka. 

Käytiin muutaman vuoden paussin jälkeen katsastamassa Verlan Kokkokallion ulkoilureittiä.  Paikalla oli infotaulu, jossa lukee näin: 

Kokkokallio on ollut kyläläisten kokoontumispaikka. Juhannusjuhlat pidettiin  "tanssikalliolla" ja kokkokin poltettiin siellä. Metsäpalolta on vältytty kuin ihmeen kaupalla.Kylän Osuuskaupan juhlat, näytelmäkerho ja musiikkiesitykset, sekä piirileikit ja tanhut kuuluivat Kokkokallion rientoihin. 

Viimeisten sotien aikana Kokkokalliolla oli ilmavalvontatorni. Valvojat olivat kyläläisiä, pääasiassa naisia. Suurin osa miehistä oli sodassa. Ilmavalvonnasta oli yhteys puhelinkeskukseen ja siitä tehtaalle.  Verlan tehdas säästyi pommituksilta. 

Sateen jälkeen Kokkokallion pienissä koloissa seisoo vettä. Seisonut vesi on parantavaa, poistaa mm . syyliä. Niin uskottiin...

Kokkokalliolla oleva Hiidenkirnu oli vähän pelottava. Vanhat kyläläiset eivät tienneet sen syntyhistoriaa ja pohjaton kallionkolo pelotti. Lapsia kiellettiin menemästä lähelle. 

Repolaista tämä ei pelottanut, sillä hänet nähdään menemässä tänne aukkoon viime vuoden pyöräreisullaan TÄÄLLÄ. 

Maasto oli nytkin niin kuivaa, että hämmästelen, miten kokkoa on saatettu tuolla ylhäällä kalliolla polttaa. Merkkitulen ymmärrän, mutta että kokko, kun järvi on tuolla alhaalla ihan lähellä. 

Arttu rohkeana kurkisteli ammottavaan aukkoon. 

Merri on aktiivinen järvenihailija. Sen täytyy päästä joka päivä rantaan tuijottelemaan isoa vesilätäkköä, mahdollisia vesilintuja ja maistelemaan upeaa heinätupasta. 

Nyt se on taas nähty tältä erää! 

Muut kissat eivät olleet niin nälkäisiä, kuin Merri.   Toisten syömättömät ruuat piti välillä nostaa turvaan. Merri kyllä havaitsi mihin ne laitettiin ja tuli ilmehtimään siihen viereen. 

Ilmeesi, kun olet jo syönyt omat eväät, mutta kaverilla olisi vielä jäljellä....

Sam on ihmeellinen kissa. Se ei lähde ihmisten läheltä mihinkään. Usein se kököttää ihmisensä niskassa, tai ainakin vieressä. Sam osallistui grillikodassa grillaamiseen. Se katselli välillä ikkunasta ulos. 

Minä sain päähäni tehdä vuosien varrella kertyneistä isoäidinneliöistäni jotain ihan muuta.  Ensin oli laput kuitenkin pääteltävä.  Langanpätkiä riitti ihan julmetusti, koska laput oli virkattu todellisista jämälangoista.  Välillä istuin ulkona terassilla päättelemässä. Eikös vaan neula pudonnut ja livahti saman tien terassin lautojen välitse maahan.  Sihtailin ensin puhelimen taskulampulla rakosia ja sitten hain tämän mahtavan työkalun, eli magneetin. Sohin sillä terassin alle ja kas kummaa! Neula oli tarttunut kiinni! 

Välillä mietittiin, mitä muuta voisi jämälangoista tehdä. Maissia grillatessa idea löytyi Pinterestin puolelta. Tämä idea jää kyllä edelleen hautomon puolelle 😉

Kissojen makuualusta, jonka aloitin jo ennen sitä aiemmin näytettyä versiota. 

Matto on jälleen kaksinkertainen, eli kaksi ympyrää virkattu lopulta kiinni toisiinsa.   Lanka loppui jotenkin kesken ja kaivelin kotoa lisää jämälankoja. Mökin langat eivät siis tule loppumaan ihan  lähitulevaisuudessa. 

Matolle tuli painoa 310 grammaa. 

Niin siinä kävi, kuten ennustinkin, että juhannus tuli ja meni. Mitäs nyt  sitten?

Värihaaste sateenkaaresta

Repolainen laittoi minusta vaikean värihaasteen. Sen aihe on sateenkaaren värit.   Sittemmin blogeihin on alkanut ilmestyä päivityksiä aiheesta, eli eihän se sitten kai olekaan niin vaikea??   Otin vähän mallia muilta ja tein omat säädöt. 

Dublot ovat tosi värikkäitä ja niistä saa kasattua melkein kaikki sateenkaaren värit. Ylimpänä istuskelee palmun latvassa mummo, eli minä.  Selfie siis! 

Tytär on joskus virkannut kukkaruukun päälle ketjusilmukoita ja liimannut ne ruukun päälle. Ruukussa oli kaktus, joka koki sittemmin karun kohtalon.  Onneksi karvaöttiäinen tykkää oleskella ruukussa.   Jos oikein tarkkaan katsoo, voi ruukussa  nähdä sateenkaaren värejä?  

Minäpä tein langoista sateenkaaren!   Piti kuukeloida netistä, mitkä ne sateenkaaren värit oikein ovat. 

Olin ihan varma, että olin tehnyt tämän laulun aiempaan skräppikirjaani. Tarkoitus oli laittaa kuva siitä sivusta tähän.  Muisti petti, eikä tuollaista sivua ollut.  Tämä oli alunperin ainoa ajatukseni sateenkaaresta. Onneksi löytyi vaihtoehtoja. 

Laitan tämän nyt silti tähän alle. "Hieno kuva" napattu nettisivulta. 

SOMEWHERE OVER THE RAINBOW

Värikästä päivänjatkoa. Juhannuksia olen tainnut toivottaa jo aika monta kertaa 😅

Eläimiä kautta rantain

Alla on useamman mökkireissun kuvia.  

Pupu oli kerran aiemmin naapurimökin pihapiirissä. Nyt se löytyi meidän hiekkakasasta, jonka taakse se oli kaivanut oikein poteron itselleen.  Merri kävi tuon kasan toisella puolella, mutta ei  se nähnyt mitään.  Haisteli vain epäluuloisena polun ympäristöä.  Pupu oli pitkään paikoillaan, vaikka ihmisiä oli lähellä.  Emme tietenkään menneet ihan viereen, vaan alla oleva kuva on otettu kauempaa ja suurennettu. 

Paikalle saapui kuitenkin Mauno, jonka hajuaisti oli pettämätön. Jänis sai lähdöt. Onneksi Mauno on niin tottelevainen ja pieni, että se ei lähtenyt metsään ajamaan jänistä takaa. 

Merrin huomio kiinnittyi paljon jännittävämpään kohteeseen! Tässä sitä riitti ihmeteltävää. Piti olla tarkkana, että vesilämpömittarin kohopallukka ei käy kimppuun. 

Merri haluaa aina rantaan katsomaan järveä.  Kaukana uiskenteli vesilintuja, jotka eivät kauaa jaksaneet kiinnostaa. 

Naapurin kattoremonttia Merrin oli hankala ymmärtää.  Liikaa kovia ääniä. Paras mennä sisälle. 

Frodo viettää mökillä suurimman osan aikaa sohvalaatikossa piilossa, mutta illemmalla se aina herää eloon. Ikkunoiden väliin on eksynyt joku perhonen. Siitä riitti hupia joksikin aikaa. 

Ah mikä hiljaisuus. Naapuri on kadonnut.  Vain linnut laulavat! 

Frodo lähti etuajassa kotiin.  Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kissat olivat erossa toisistaan. Merriä se ei haitannut pätkääkään. Frodo oli enimmäkseen tyytyväinen, että se pääsi mökiltä kotiin.  Ehkä se kuitenkin kaipasi Merriä. 

Merrin ilmeestä näkee, että se nauttii saadessaan kerrankin nukkua rauhassa! 

Sunnuntai-iltana ajelin mökille ilman kissoja. Maanantaiaamu oli erittäin kaunis.  Heräämisen jälkeen pitää ensitöikseen hilpaista ulkohuussiin, mutta sitten tekee jo mieli käväistä rannassa.  Niin kaunis auringonpaiste ja lämminkin heti aamusta.  Luulin, että  rantakäärme on taas loiskuttelemassa  lähistöllä, mutta sukelluksista pullahtikin vesilintu. Enhän minä näitä lintujen nimiä muista, anteeksi vaan. 

Lintu kävi vielä poseeraamassa tervaleppäkuvassa, johon mahtui aamuauringon säteitäkin. 

Uskomatonta kyllä, mutta hyttyset olivat kohdanneet joukkokadon. Vain muutamia yksittäisiä lenteli siedettävässä määrin ympärillä, kun rohkenin siirtyä pihalle aamupalalle.  Tässä ollaan niin erilaisessa ympäristössä, että työt unohtuvat lähes kokonaan.  Vieno tuuli puhalteli vain kasvoille 😌 Ensin suunnittelin kantavani tuolin rantaan ja juovani kahvin siellä, mutta en sitten viitsinyt. Näkihän terassiltakin veden ylle. 

Peseskelin vähän ikkunoita  sun muuta pientä puuhaa.  Sitten pakottauduin lenkille. Muistin, että lapsuudessa kävimme hakemassa yhden tien päästä, metsiköstä lähdevettä kanisteriin. Löysin tuon polun ja lähteenkin. 

Onneksi joku oli kiinnittänyt viereen lapun, että vesi ei ole käyttökelpoista.  En tosin tiedä, kuinka moni tuosta lähteestä edes tietää.  Polku oli ainakin lähes umpeenkasvanut. 

Mökkilangoista syntyi iso sukkapari. Lanka on liian akryylipitoista, eikä joustavuus ollut niin hyvä, kuin yleensä. Jätin sukansuun jälkeen resorin jatkumaan koko varren takaosan matkalla.  Lanka on jotain epämääräistä (ehkä Novitan Suvi), kulutus 105grammaa, vaikka sukkien koko on ehkä 45. Neuloin 3½ puikoilla.   Nämä jäävät mökin sukkakoriin, josta kuka tahansa mökkeilijä voi ottaa ne jalkojaan lämmittämään. 

Nämä kukat olivat tosi halpoja, mutta ovat näköjään hyvin pintansa pitäviä parvekeruukussa. Punainen väri oikein hehkuu. 

Kesä kuluu huolestuttavaa vauhtia. Pian ollaan juhannuksessa ja yhtä pian ollaan eletty sen ohitse.  Kesä tuntuu aina kuluvan liian nopeasti. 

Talvimatto

Olisiko tässä punaisen maton paikka?

Vai kenties jonkin muun värisen maton paikka?

Maton alkuperä on tässä läjässä. Mökin jämälankaprojekti jälleen käynnissä.  En tiedä, mikä on jämälangan määritelmä, jos lankaa on enemmän.  Voiko jämälangaksi laskea myös ne kaikki epämääräiset, kummalliset langat, joille ei tunnu ikinä löytyvän mitään käyttöä.  Näistä langoista ei  mitään sukkia voi tehdä. Toisaalta määrä on niin vähäinen, että mitään isompaakaan ei voi neuloa.  Langan laatukin on vähän niin ja näin. 

Langoista aloin virkkaamaan pyöreää mattoa kissoille.   Merri oli auliisti sovittajana maton koon mittaamisessa. Liian pienellä matolla ei ole mukava maata. 

Virkkasin kaksi pyöreää mattoa ja kiinnitin ne reunoista toisiinsa (vaaleansininen loppuraita).  Sininen pöperölanka oli niin outoa, että siitä ei etenkään olisi syntynyt mitään järkevää, joten virkkasin sen vielä ympyräksi kaksinkertaisen maton ympärille. 

Kotona Frodo suoritti maton tarkastuksen. 

Maton päällä on mukava istua erinäisiä liikkeitä suorittaessa. 

Reunan lisäkerrokset ovat onnistuneet, sillä matto on nyt riittävän suuri. 

Joo, kyllä tähän mahtuu ihan pitkälleenkin! 

Matto on hyväksytty.  Se on tarkoitus viedä ulkoilutilan hyllylle, jossa kissat makaavat useimmiten.  Kylmemmillä ilmoilla, etenkin talvella, on mukava maata lämpimän alustan päällä. Siellä onkin jo 2 ennestään. Äitini on virkannut vastaavanlaisen maton, joka on toiminut hyvin. Se pysyy paikoillaan paksuutensa ansiosta. Toinen matto on ohuempi ja sen taidan korvata nyt tällä.  Ulkoilutilassa on verkkoseinät, joten sinne  pääsee tuuli.  Ohuempi matto lentää aina häkin pohjalle, jossa se ei lämmitä ketään. 

Lankaa mattoon kului 275 grammaa.  Mökin epämääräinen lankavarasto pieneni jälleen mukavasti 😊

Uusi matto tarvitaan!  Muuten on talvella pehva huurussa! 

 Lähestyvää juhannusta jo etukäteen toivotellaan!  Minulla alkaa kai töiden jäljiltä viikonloppu huomenna. Se kestää yhden päivän 😅

Arttu Mustilassa

Päätin lähteä katsomaan Mustilan arboretumin kukkaloistoa, kun hyttysetkin olivat jo väistyneet vähemmäksi.  Kukat olivat vielä monessa paikassa upeita, vaikka osa olikin jo ehtinyt kukintansa lopettaa. 

Päätin heti alkajaisiksi kuvauttaa itseni tässä puistoatsaleojen edessä.  Melko ryhdikäs kuva, vai mitä?!

Ihmiset yrittivät väittää, että tämä on oikea kissa, mutta minusta se oli oikein puujalkavitsi. 

Pyysin ihmisiä ottamaan kuvia atsaleoista, joita oli pitkin metsää runsain mitoin. Tässä niitä nyt on. 

Näitä portaita pääsin kulkemaan metsäseikkailun aikana.  Askelmat olivat minulle sopivalla korkeudella ja riittävän leveitä. 

Tässä näette erilaisia havukasveja/ -puita. 

Päätin kuvauttaa itseni Sartsan kanssa tässä levähdyspenkillä, ihan vaan tasapuolisuuden vuoksi. 

Näitä pysähdyttiin katsomaan ja minä haistoinkin vähäsen. 

Tässä oli ilmeisesti itse puutarhuri.  Aika puisevaa porukkaa tämäkin. 

Tämä oli mielenkiintoinen! En uskaltautunut lähemmäs. Ehdotin, että näitä voisi tehdä mökille koristeeksi. 

Olihan siellä minun oma ihmisenikin, Sartsan äiti. Näiden tietojen perusteella minä olen siis Sartsan velipuoli.  Äiti ihmettelee ja esittelee alppiruusujen korkeutta.  Tämä kuva ei ole manipuloitu, vaikka ihmiseni onkin aika lyhyt. 

Näitä Douglasinpuita voisi istuttaa vaikka  omaan pihaan.  Ajattelin tässä Merriä, että voisi sitten vaikka kiipeillä tuolla puussa. 

Epäilyttävää porukkaa, etenkin tuo nuijamies! 

Tässä peikkometsässä ei uskaltaisi kiikutella, vaikka kiikku olisi ollut kuivakin. En olisi edes malttanut odottaa, että ihmiset olisivat testanneet tätä. 

Kaunis kukka. Joku kellokas. 

Tässä kohtaa minäkin hetkeksi hiljennyin, koska oltiin metsäkirkossa. 

Sartsa meinasi tallata tämän jättietanan päälle!  Minusta se olisi ollut murha. 

Etana oli varmaan tämän isomman etanan poikanen. 

Ihan mahtava reisu. Sain juosta ja kiipeillä oikein kunnolla. Kotona joutaa sitten nukkumaan. 

Metsässä oli outoja hahmoja joka puolella. Ne olivat kuulemma moottorisahaveistäjien käsialaa. 

Tätä loksunokkaa me pelästyttiin. 

Tämä toinen, joku velociraptor, oli loksauttanut leukansa, eikä saanut niitä enää kiinni! Hah!  Ei me pelätty sitä ollenkaan. 

Jahas, tämä hammaskeijujen unelma-asiakas ei kyllä jaksa pelottaa. 

Oho! Jotain kiinnostavaa! Hirvi!  Kunnon lapiosarvet! 

Metsän väkikin oli kokoontunut paikalle.  Osa oli kuin haudasta nousseita. 

Huhuu! Onko siellä ketään kotosalla??

Puuporukkaa jälleen.  Nuo saappaat olisivat varmasti sopineet Sartsan jalkoihin. Ei huolinut. 

Tässä kaikkien aikojen suurin hyönteishotelli.  Hotellin piccolona ja portieerina toimi metso.

Hei nyt sitten Rekku.  Nähdään joku toinen kerta uudelleen ja jutellaan vähän enemmän. 

Mustila Arboretum

 

Ihmiset joivat kahvia ja Sartsa päätti viedä tuliaiksikseen punkin kylkeensä.