tiistai 20. elokuuta 2024

Pari näyttelyä

 Aika pitkään olen haudutellut kuvia parista näyttelystä.  Ensimmäisenä tulee Verlan  Kollamakasiinissa, eli pahvitehtaan pahvipaalien varastorakennuksessa esille laitettu ryijynäyttely. Se oli ajoitettu alkamaan suunnilleen samaan aikaan, kuin neulekilpailun päätöspäiväkin. Se puolestaan oli aiheenmukaisesti Villapäivänä. 

"Vinski Valos on monialainen taiteilija, joka asuu ja työskentelee Helsingissä ja Berliinissä. Hänen historiasta, filosofiasta ja kielitieteestä inspiraationsa saavat työnsä sisältävät tuftattuja ryijyjä, maalauksia, sekä 3D -animoituja videoita ja kuvia. "

Alla mm. Punos ja Etymologia -nimiset työt. Tuftatut ryijyt. 


Perinteisempien ryijyjen osasto. Tuo vuosiluvun työstäminen ryijyyn oli hieno idea.  


Melissa Sammalvaaran Suopursu on tehty kierrätystekstiileistä. Hän inspiroituu työssään luonnosta ja sammaleista. Hän toteuttaa ryijyjään monipuolisesti käsin kutomalla, tuftaamalla, neulomalla solmimalla.


Nora Komonen on päätynyt tekemään ryijyjä puolivahingossa yrittäessään tuhota villasukkalankavarastoaan.  Alla hänen töitään Omenapuu kukkii, Pionit, Taikametsä, Taikayö, Unikkopenkere ja Tulppaanien kuiske.


Alla Aune Vuorinen-Peipon Vuohet viidassa, Terttu Tomeron Pälvi ja Sirkka Könösen Tähtipolku (yhden nimi on valitettavasti jäänyt katsomatta). 


Kymen Paviljongilla kävin katsomassa Merja Hämäläisen Melko todenperäisiä hyvänmielenkuvia -näyttelyn.  Se on näköjään vieläkin auki kuukauden loppuun asti. 



Töiden nimiä en valitettavasti tullut tallentaneeksi. 


Osa maalauksista oli lasitettuja ja meikäläinenkin taitaa heijastella kuvien taustalla 😂


Työt ovat moninpaikoin todella pikkutarkkoja ja yksityiskohtaisia, hassujakin. Värejä on runsaasti ja ovat kirkkaita. 


Alla oleva keppihevosarmeija on minusta paras. Jostain syystä tästä tulee mieleen Hamina Tattoo 😃


Päivät kuluvat huimaa vauhtia. Työpäivät menevät kelloa tuijotellessa ja vapaat siitä irrottautuessa.  Tänään menen mökille etsimään sieniä ja keräämään puolukoita ja tekemään yhtä merkillistä juttua, josta näette kuvia, jos jotain järjellistä kehkeytyy 😂 
Pari soittokeikkaakin on jo ollut.  Säännölliset harjoitukset pyörähtivät myös käyntiin, mutta minulla on juuri parin viikon ajan iltavuorot harjoituspäivinä. Vuorotyö on ärsyttävää, jos pitäisi sitoutua johonkin viikottaiseen juttuun.   Toiveita voi esittää kokonaista 3 kolmen viikon listaa kohti, joten harjoitusten takia en oikein voi niitä käyttää. Luotan sattuman voimaan. Se on välillä minulle suotuisa, välillä vastainen.  Toisille harjoituksissa kävijöille se  saattaa olla minua koskien päinvastainen 😂 Mistäs minä sen tietäisin ?  😅

Mukavaa tiistaita juuri Sinulle! 

22 kommenttia:

  1. Kivoja näyttelyitä ja tsemppiä työvuoroihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Yksi kerrallaan, vuoro kerrallaan. Meillä on soittamassa sellainen sanonta, että vain lahjattomat harjoittelee 😄

      Poista
  2. No niin eihän niille työvuoroille voi tuossa työssä mitään, liian vaivalloista aina vaihdella vuoroja.
    Mutta on kyllä kivoja taiteilijoita ja heidän töitään. Vaihteeksi jotain uutta. Hienot nuo villasukkalankavaraston tuotteet, voi kun osaisi tehdä omistakin varastoista. Ja nuo alimmat kuvat on niin hersyviä :D
    Odottelen sitten niitä merkillisiä juttuja :)) täällä vimmatusti. Hyviä saaliita mökiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työvuorovaihdoksia teen vain erityisissä tilanteissa, jos on pakko. Viikottaiset harkat ei tietenkään voi kuulua niihin.
      Tuo on eräänlaista jämälankailua, kun käyttää niitä ryijyihin ☺️
      Nyt on puoli ämpärillistä kanttarelleja. Seuraavaksi käyn puolukoiden kimppuun. Sitten kun selkä väsyy, käyn omituisen projektin kimppuun. En vielä tiedä lopullista kokonaisuutta mutta odotan homman selkiytyvän hiljalleen 🤔

      Poista
  3. Kivat näyttelyt! Minä en ole ryijyihmisiä lainkaan, en tiedä huolisinko omaan kotiin ryijyä lainkaan. Meillä on mökillä suvun vanhan komea ryijy seinällä. Siellä on niin kesto pölyistä, että yksi ryijy ei tunnu missään :) Tuollainen pieni kukkaryijy kyllä sopisi kotiini.

    Kivaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei meilläkään ole ryijyä. Yhden pienen olen tehnyt mutta sillekään ei ole paikkaa löytynyt. Mökillä on yksi pienehkö, jonka tilalle olen yrittänyt keksiä jotain muuta. Pöllyä keräävät varmasti tulee mieleen näin laiskana siivousihmisenä 😄 Vaan hienoja ovat!

      Poista
  4. Kiitos ja kiitos kattauksesta! Eniten miellytti Komosen tekeleet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä onko ryijyjen tuftaus ihan samalla tekniikalla, kuin ohuemmasta langasta. Sitä olen kokeillut, mutta oli liian vaikeaa.

      Poista
  5. Taidettahan ei kai olekaan tarkoitus ymmärtää, katsella ja joko pitää tai ei pitää? Vinskin työt eivät ihan olleet "se mun juttu", mutta muista pidin erityisesti.
    Ja Noran (Komonen) työt ovat niin Noran näköisiä, ettei voi olla tunnistamatta hänen käden jälkeään 🥰 Hän on entinen työtoverini ja minulla on kunnia omistaa hänen tilaustyönä maalaamansa taulu, josta painettiin postikortteja. Niitä postikortteja - monen muun Noran maalaaman postikortin lisäksi tietenkin - lähti parin kesän aikana liikkeelle lähes 300 kpl:tta 😄 Noran enkelitaulut/-kortit ovat ihania.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taiteen kokemus on katsojan/kokijan aisteissa, olen samaa mieltä.
      Oho, sinulla onkin sisäpiirin tietoa, olipa hauska sattuma😍

      Poista
  6. Ryijyt on taas tulleet enemmän muotiin kuin jokin aika takaperin. Kiva kun niihin on tullut uusia ideoita ja nuoret taiteilijat ovat ottaneet tekniikat haltuun. Tosin en tiedä onko nuo näyttelyiden taiteilijat nuoria vai vanhoja. Mukavia hyvän mielen kuvia. Vuorotyö rajoittaa harrastuksia ja elämää muutenkin ehkä enemmän kuin säännöllinen päivätyö. Joskus muinoin meillä oli mieheni kanssa molemmilla vuorotyö ja suunnitelmissa käydä jossain kavereilla sitten, kun osuu kummallekin vapaapäivä samaan aikaan. Kiertävistä listoista sitä ihmettä sitten etsittiin ja kolmen kuukauden päässä sellainen oli näköpiirissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhat ryijyt herättävät kunnioitusta ja uudet hämmästystä.
      Meillä on miehen vuorotyö vaihtunut päivätyöksi. Se ei silti juurikaan auta kyläilyjen suhteen, koska minä olen ainoa jolla on usein viikonlopputyötä. Miten usein olenkaan kuullut, että olen "aina töissä". Minä puolestani "hämmästelen"miksi toiset ovat töissä silloin, kun minulla on vapaata 😅

      Poista
  7. Upeita teoksia, ryijyissä perinteisiä ruusuja.
    Näyttelyteokset kiinnostaa, miten ne valitaan kuhunkin kohteeseen niin, että siitä tulee kiinnostava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näissä on ainakin näytetty valitun monipuolisuutta. Uutta tuotantoa, unohtamatta vanhaa.

      Poista
  8. Hienoja ovat sekä nuo modernit että perinteisemmätkin ryijyt.
    Tätini juuri kaupitteli minulle vanhaa ryijyä; lähinnä kai Touhulaan , mutta siitä osasin kieltäytyä. Siihen kun ei liittynyt edes mitään muistoja eikä muutenkaan :-). Hänellä olisi ollut myös antaa jätesäkillinen ryijylankoja ja aloitettu ISO ryijytyö, mutta en nyt vain pysty innostumaan siitä lajista.Vaatii liikaa kärsivällisyyttä ? :-))).
    Hyvän mielen näyttely toi tosiaan hymyn huulilleni. Noista ottasin hetimmiten seinälleni karviaistaulun :-).
    Hienosti klaaraat tuon kaiken aikataulutuksen vuorotyöstä huolimatta. Pitää olla tarkkana, että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan :-). Minä stressaantuisin moisesta ja siksi nostakin hattua Sinulle. Tsemppiä !!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tuntuu, että ryijyjen teko vaatii kärsivällisyyttä. Ristipistelyhistoriastani tiedän, että minulla ei sellaista noissa hommissa ole 😅
      Stressinhallintaan pitää myös keskittyä, ettei lähde homma lähde lapasesta, vaikka se välillä kuohuukin yli laitojen.

      Poista
  9. Mummuni tehtaili ryijyjä, raanuja, mattoja ja verhoja kangaspuilla. Ei tartunut kärpänen minuun. Sen sijaan olen iloinen mummuni töistä kotini kaunistajana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edellisten polvien käsityöt ansaitsevatkin kunnioituksen.

      Poista
  10. Ryijyt ovat kauniita, niin perinteiset kuin uudetkin (paitsi niistä 70-luvun ryijyjen väri- ja kuviotyylistä en niin perusta...) Ihanaa on myös vanhojen perinteiden uudistuminen - nykyryijyt ovat todella monimuotoisia.
    Omalle seinälle en kuitenkaan ryijyä ottaisi, en koskaan! En voi olla ajattelematta sitä pölykerrosta, joka niihin kerääntyy... Keinutuoliin ottaisin tai sängyn päälle... Sen sijaan naivistisella taiteella voisin täyttää vaikka kaikki huushollin seinätkin ja vaikka sisäkatotkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keinutuolissa tms. ryijy voisikin olla kiva. Kissatkin varmaan tykkäisivät. Ryijy keräisi pölyn lisäksi lisää karvoja pintaansa ;D Tuftatut ryijyt oli minulle ihan uusi juttu.

      Poista
  11. Sukkalangoista ryijyjä - wau!! Äidin ryijyt meni muutossa kirpputorille, en innostunut "pölypesistä" - yksi kaunis joka hällä oli makkarin mattona loppuajat vanhassa kodissa kyllä "hieman" houkutti, mutta ei kuitenkaan.
    Linnassa keikkuu kissa.. niin tuimissa aatoksissa... ja keppihevossoittokunnassa kuvittelen Sartsan huiluineen hymy huulillaan puhaltelevan sulosointuja....
    Kiitos kun tällätavoin pääsee näkemään mielenkiintoisia juttuja - minä luuhannut noissakin paikoissa vain ulkona!!
    Mitähän mielenkiintoista sieltä mökiltä seuraavaksi paljastuukaan - sienien ja puolukoiden lisäksi!!
    Jaksuja syksyiseen arkeen työvuoroineen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt keksinkin! Meillä on palokunnanmarssi taas tulossa. Aion ehdottaa, että ei istuttaisikaan kuorma-auton lavalla, vaan ratsastettaisiin keppihevosilla. Miten tuubisti saa pidettyä hevosensa kurissa? Vikuroiko klarinetistin hepo? Olisipa yleisöllä ihmettelemistä! Minä voisin ratsastaa keppikamelilla.

      Poista

Kiitos kommentoinnista! Iloa päivääsi!