Valot pöytäliinassa

 Maisa Kakkonen tässä esittelee joulun hehkuvaa pöytäliinaa. 

Myös Sam on kiinnostunut liinasta. Tai ehkä Maisan hajuista...

Syksyllä ostin tätä valokaapelia. Näitä liinoja näin jo muutama vuosi sitten blogeissa, mutta oma jäi tekemättä. Kaapista löytyi "kummallista" lankaa, jota ei voi käyttää oikein mihinkään. Se sopi kuitenkin tähän tarkoitukseen hyvin.  Värikin oli sopiva olohuoneeseen sijoitettavaksi.  Lanka on jotain epämääräistä mohairsekoitetta, jota virkkasin numero 5 koukulla. 

Kaapeli oli sen verran jäykkää, että ihan alusta asti en saanut sitä rullattua, vaan jouduin virkkaamaan ympyrän keskelle ensin pylväillä pyörylän. Heti, kun kaapeli näytti taittuvan mukaan, aloin virkkaamaan niin, että se jäi langan sisään. Tein kiinteitä silmukoita.  Lankaa näytti kuluvan reippaaseen tahtiin ja hetken luulin sen loppuvan kesken. Vaan ei, kyllä sitä jäi vielä ...  

Tähän kului 90 grammaa.  Sain siis kasvatettua myös vuoden langankulutustani. 

Tämä ledivalokaapeli toimii pistokkeella. 

Sen päälle pääsivät Porvoon vanhasta kaupungista ostetut, piiriä pyörivät tontut. 

Näyttääkö liikaa siltä, että tontut pyörivät piiriä, ei niinkään nuotion ympärillä, kuin nuotiossa??

Liina syntyi yllättävän nopeasti, yhdellä istumalla. Valmis työ on aika painava. Reunoille virkkasin 3 kerrosta ketjusilmukkalenkkejä.  Tarkoituksena oli kuluttaa tämä höperö lanka pois, mutta eihän se tosiaan loppunut niin vähällä.  

Näitä voisi tehdä useammankin, mutta  käytyäni parissakin kaupassa näitä etsimässä, jouduin toteamaan, että eihän niitä enää saa. Eivät myyneet esittelykappaletta. 

  Lisäksi kaikki joululahjat on jo tehty, joten ei hätiä mitiä.  Täytyy pitää silmät auki tulevan vuoden varrella.

 

Näin töissä myös  hienon verhon, jossa oli iso ja aidon näköinen joulukuusi printattuna.  Sellaisenkin voisin huolia joulukuusta korvaamaan. Ei karistaisi neulasiakaan.  

Vaan nettiä selaillessa  käy ilmi, että nekin on loppuunmyyty.  

Nyt on taas vähän haikea olo, kun viikon pituiset vapaat on vietetty lähes kokonaan. Huomenna kutsuu työt.  Sää näyttää siltä, että jalkaan voisi laittaa jo talvikengät töihin lähtiessä. PIKKUpakkanen, mutta ei kuitekaan lunta.  Vapaalla olen käyttänyt jo pitkään pojan vanhoja turvakenkiä, joista tykkään yli kaiken 😅. Ne eivät edes kulu. 

Tänään on Sibeliuksen päivä ja suomalaisen musiikin päivä .

Santeri Levaksen kirjoittamasta Sibelius -kirjasta kirjoitin aiemmin TÄÄLLÄ. 

Hyvää musiikillista päivää siis Teille Kaikille! 

Tervetuloa uudet lukijat! 💗