torstai 19. maaliskuuta 2020

Kauko Röyhkä: Ville Haapasalo, Junamatka Moskovaan

Röyhkä Kauko: Ville Haapasalo, Junamatka Moskovaan
kuvat: Juha Metso
Docendo oy 2017



1990 -luvun alkupuolella Ville päättää hakea ulkomaille teatterikouluun, kun ei kotimaassa tärpännyt.  Hän on jo suunnitellut kaiken Englantiin lähtöä ajatellen, kun satunnainen kohtaaminen saa hänet muuttamaan mielensä.  Matka suuntautuukiin itään, Venäjälle.  Maa on vielä kuohumistilassa, Neuvostoliiton jälkimainingeissa.
Ville pääsee heti teatterikouluun, vaikka ei osaa kieltä juuri lainkaan.  Hän opiskelee muiden mukana ja pänttää kieltä sana sanalta omin avuin.  Uudet asiat vievät kaiken huomion, eikä hän kaipaa elämäänsä muuta. Rahat ovat vähissä ja ryöstelijät iskevät satunnaisesti.  Asuminen on jotenkin levällään ja vaihtuu paikasta toiseen. Ville oppii hiljalleen maan tapoja, joskin monet asiat jäävät  vaille ymmärrystä.
  Yht´äkkiä ilmaantuu mahdollisuus koekuvauksiin elokuvaa varten ja Ville tarttuu päättäväisesti tilaisuuteen.  Hän sopii ajan ja lähtee junalla paikalle.   Junassa tapahtuu merkillinen ryöstö, koko junanvaunu ohjataan samalla aivan väärään paikkaan.  Huumauksesta selvittyään Ville huomaa olevansa rahattomana ja passittomana jossain, missä ei näy muita ulkomaalaisia.   Jäljelle jäivät ainoastaan päällä olevat vaatteet, muutama kirja ja partakone.
  Virkavallalta ei heru apua. Ville  myy partakoneensa, jonka seurauksena joutuu taas ryöstetyksi ja rahattomaksi.  Lopulta poliisit laittavat Villen toiseen kaupunkiin, jossa oli heidän mielestään paremmat mahdollisuudet saada apua.
Rahattomana ja passittomana mielessä oli koko ajan joutuminen pidätetyksi.  Apua ei tullut mistään.  Ville keksii alkaa työskennellä läheisillä maatilkuilla, joskaan ei saa siitä mitään rahaa. Nälkä pysyy kuitenkin loitolla.  Hiljalleen alkaa selvitä , että hän on päätynyt Mustanmeren rannalle.   Hän asuu rannalla ja keksii mennä pariin ravintolaan esiintymään koomikkona.  Tästä alkaa vähä vähältä kerääntyä kolikoita, jotka lopulta avaavat tien junaan ja takaisin Leningradiin, Suomen konsulaattiin ja lopulta kotiin.  Ilman kommelluksia ei paluumatkakaan suju.

Kirjan luettua tulee tunne, että ei voi olla totta! Onko tämä oikeasti totta?  Niin siinä sanotaan ja netistä kävin vielä asiaan etsimässä vahvistusta.  Haapasalon ohjelmia on tullut televisiosta seurattua ja tämän lukemisen jälkeen näen hänet taas erilaisessa valossa.
Mikä ihme saa syömisongelmaisen  ja  mielipiteiltään noin vaihtuvaisen henkilön lähtemään kielitaidottomana naapurimaahan kouluun?  Tahdon lujuus, kärsivällisyys ja usko selviytymiseen?  Näillä eväillä hän toisaalta pääsi myös ahdingostaan pois.
Kirja oli paikoin jopa ahdistavaa luettavaa, joskin tieto henkilön nykyisestä tilanteesta helpottaa.

Oman tunnelmansa kerrontaan tuovat Metson taidekuvat, jotka syventävät tunnelmaa.
Vaikka Ville ei itse ole kertojana, kuuluu siinä silti hänen äänensä. Röyhkä on saanut kerronnan kuvastamaan päähenkilön ajatusmaailmaa.

Olen saanut kirjan lahjoituksena ja ajattelin lukevani sen välipalana. Se oli kuitenkin erittäin mieleenpainuva ja kiinnostava kaikin puolin. Suosittelen.

10 kommenttia:

  1. JOS lukisin kirjoja, niin tuo kiinnostaisi kyllä ihan henkilön vuoksi. Ollaan katsottu varmaan kaikki jaksot joka tuotannosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu. Ja siltikin hämmästyin sitä valtavaa rohkeutta, jolla hän on elämänsä poluille lähtenyt.

      Poista
  2. Onpas aika huikea tarina. Ei ainakaan seikkailuja puutu. Mulle tulee mieleen Hantta Krausen (nykyinen Slizewski) kirja Maailma on minun. Se oli ensimmäinen matkakirja, jonka luin, siis tällainen seikkailukirja. Siinäkin oli sattumuksia, joita oli vaikea uskoa todeksi.

    Mä olen turvallisuushakuinen ja ei ihan onnistuisi noin perusteellinen heittäytyminen. Olen venäjää lukenut yläasteella ja lukiossa ja sen verran hankala kieli, että kun en ole käyttänyt koskaan, niin kaikki on unohtunut. Hattua nostan Villelle, joka omin päin on kieltä opiskellut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu, en lähtis yksin seikkailemaan missään tapauksessa!
      <Mulla oli lukiossa enkun ja ruotsin lisäksi saksa ja ranska. Nykyistä työtä ajatellen ne on ollu aika turhia, mut yleissivistys on kai aina hyväksi ? ;)

      Poista
  3. On kyllä mielenkiintoinen kirja! Elämänkertakirjoja olen lukenut turhan harvoin. Taidankin ottaa tämän lukulistalleni. Kirjastossa kävimme ennen kuin kirjasto sulki ovensa koronan vuoksi. Hyvää viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämänkerralliset jutut on välillä yllättävänkin mielenkiintosia, vaikka niitä ei niin kovin usein tuu luettua.
      Hyvää viikonloppua sinnekin. Minulla iltavuoroa ;)

      Poista
  4. Wautsi ja kiitos vinkistä, huonosti on kirjatarjontaa näemmä seurattu!
    Tämä täytyy haalia... tammikuussa pääsin oikein Haapasalon kainaloon kuvan oton verran ja vartti todella mielekästä keskustelua naapurimaasta (matkamessuilla)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! Sinullahan on sitte sisäpiitin kontakti! Kysy seuraavalla kerralla, että näinkö se tosiaan meni? Tuntuu ihan uskomattomalta.

      Poista
  5. Luepa muutkin Haapasalon kirjat. Pistää uskomaan, että uskomattomia asioita tapahtuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on jossain miehen 2 joululahjaks saamaa kirjaa. Pitää varmaan ettiä nekin luettavaksi. Aiemmin ei kiinnostanu, mut nyt kylläkin.

      Poista

Kiitos kommentoinnista! Iloa päivääsi!